KKO:2024:55

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 31.8.2021 nro 21/135760

Käräjäoikeus luki A:n ja B:n syyksi C:hen kohdistuneet törkeän kotirauhan rikkomisen (syytekohta 1) ja pakottamisen (syytekohta 3) sekä B:n syyksi lisäksi pahoinpitelyn (syytekohta 2). Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli mainitut rikokset sisältäneen tekokokonaisuuden päätteeksi esittänyt C:lle uhkauksen siitä, ettei tälle ja tämän perheelle käy hyvin, mikäli C ilmoittaisi kyseisistä rikoksista poliisille, ja että Pietarsaaresta tulee lisää porukkaa käymään. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen saattoi tapahtua ennen kuin jo tapahtuneesta rikoksesta oli kirjattu rikosilmoitus tai aloitettu esitutkinta, kunhan esitutkinta oli konkreettisesti odotettavissa. Tässä tapauksessa C:hen kohdistetulla uhkauksella oli pyritty estämään sekä rikosilmoituksen tekeminen että siinä yhteydessä lausunnon antaminen asianomistajana esitutkinta- ja poliisiviranomaiselle. Kun rikosilmoituksen tekeminen ja esitutkinnan aloittaminen olivat olleet konkreettisesti odotettavissa A:n ja B:n menettelyn johdosta, A oli syyllistynyt edellä kuvatulla menettelyllään oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen.

Käräjäoikeus määräsi A:lle hänen syykseen luetuista törkeästä kotirauhan rikkomisesta, pakottamisesta ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta yhteisen 6 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannu Laakso.

Vaasan hovioikeuden tuomio 24.5.2022 nro 22/121732

A valitti hovioikeuteen vaatien, että häntä koskevat syytteet ja korvausvaatimukset hylätään.

Hovioikeus hylkäsi A:ta koskevan syytekohdan 3 pakottamisesta ja syytekohdan 4 oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta. Jälkimmäisenä mainitun syytteen osalta hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla. Uhkaus oli kuitenkin tapahtunut välittömästi kohdissa 1–3 käsiteltyjen tekojen päätteeksi tarkoituksin, että C ei ilmoittaisi niistä poliisille. Hovioikeuden mukaan tällaisessa tilanteessa esitettyä uhkausta ei ollut perusteltua arvioida oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevan säännöksen perusteella, vaan riitti, että tekoa arvioitiin asianomistajan henkeä, terveyttä ja vapautta suojaavien rikoslain säännösten perusteella. Koska syytteen teonkuvaus ei täyttänyt minkään muunkaan rikoksen tunnusmerkistöä, syyte oli hylättävä.

Hovioikeus määräsi A:lle rangaistukseksi hänen syykseen jääneestä törkeästä kotirauhan rikkomisesta 4 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Loukusa, Hagar Nordström ja Pasi Vihla.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko A hovioikeuden tuomiossa selvitetyksi katsotulla menettelyllä syyllistynyt syytekohdassa 4 oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen.

C vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen syytekohdassa 4.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A ja B ovat varhain aamulla oikeudettomasti tunkeutuneet C:n asuntoon. Molempien syyksi on lainvoimaisesti luettu syytekohdan 1 mukaisesti törkeä kotirauhan rikkominen ja B:n syyksi lisäksi sanotun rikoksen kuluessa C:hen kohdistetut syytekohtien 2 ja 3 mukaiset pahoinpitely ja pakottaminen.

2. Hovioikeus on syytekohdassa 4 katsonut selvitetyksi, että A on ennen asunnolta pois lähtöä esittänyt C:lle uhkauksen siitä, että mikäli C tekisi asiasta rikosilmoituksen, Pietarsaarelta tulee lisää porukkaa käymään ja silloin C:lle ja tämän perheelle ei käy hyvin. Uhkaus oli tapahtunut välittömästi edellä kohdassa 1 kuvattujen tekojen päätteeksi tarkoituksin, että C ei ilmoittaisi niistä poliisille. Hovioikeus on hylännyt syytteen katsottuaan, ettei uhkausta tällaisessa tilanteessa ollut perusteltua arvioida oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevan säännöksen perusteella, vaan riitti, että tekoa arvioitiin asianomistajan henkeä, terveyttä ja vapautta suojaavien rikoslain säännösten perusteella.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllä syyllistynyt oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen. Erityisesti kysymys on siitä, voiko kyseiseen rikokseen syyllistyä ennen kuin mitään säännöksessä tarkoitettua viranomaismenettelyä on vireillä. Mikäli tunnusmerkistö täyttyy, tulee arvioitavaksi se, seuraako lainkonkurrenssia tai rankaisemattomia jälkitekoja koskevista oikeusohjeista, ettei kyseistä rikosta kuitenkaan ole luettava erikseen A:n syyksi. Mikäli kyseinen rikos luetaan A:n syyksi, on lisäksi kysymys rangaistuksen määräämisestä.

Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevan tunnusmerkistön täyttyminen

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

4. Rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 kohdan mukaan joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

5. Säännöksen perusteluissa ei ole nimenomaisesti käsitelty kysymystä siitä, onko säännöksessä tarkoitetun viranomaismenettelyn oltava väkivallan tai uhkauksen tekohetkellä jo vireillä vai voidaanko säännöstä soveltaa myös silloin, kun väkivallalla tai uhkauksella vasta pyritään estämään rikosasian vireilletulo viranomaismenettelyssä. Hallituksen esityksen mukaan (HE 6/1997 vp s. 39) säännösehdotuksen tarkoituksena on korostaa menettelyn erityistä moitittavuutta siitä lainkäytölle aiheutuvan uhan vuoksi. Säännös suojaisi oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tapahtuvaa kuulemista, 1 kohdan koskiessa kuulemista edeltävää tekoa ja 2 kohdan koskiessa kuulemisen jälkeen tehtyä tekoa. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 3/1998 vp s. 12) on jälkikäteisiä kostotoimia koskevaan säännöksen 2 kohtaan liittyen todettu, ettei tekojen moitittavuuden kannalta ole erityistä merkitystä sillä, missä vaiheessa se tehdään. Mietinnön mukaan yleistyessään ja tullessaan yleiseen tietoisuuteen kuultaviin kohdistuva väkivalta ja uhkaukset vähentävät kansalaisten halukkuutta ilmoittaa rikoksista ja edistää rikosten selvittämistä.

6. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu tunnusmerkistön täyttymisen osalta riittäväksi, että jokin sellainen menettely, jossa säännöksessä tarkoitettu lausunto voitaisiin antaa, on väkivallan tai uhkauksen käyttämisen hetkellä joko vireillä tai ainakin konkreettisesti odotettavissa. Puutteena on myös pidetty, ettei säännöksen tarjoamaa suojaa ole ulotettu rikoksen ilmiantajiin, elleivät he samalla ole todistajia, asianosaisia tai muita säännöksessä mainittuja tahoja. (Pekka Viljanen teoksessa Keskeiset rikokset, 2023, s. 43.)

Korkeimman oikeuden arviointi

7. Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 kohtaa sanamuodon mukaisesti tulkiten ei ole perusteltua asettaa vaatimusta, jonka mukaan viranomaismenettelyn tulisi olla vireillä jo väkivallan tai uhkauksen tapahtuessa. Säännöksen esitöissä on edellä kohdassa 5 viitatuin tavoin kiinnitetty huomiota tällaisen menettelyn erityiseen moitittavuuteen siitä lainkäytölle aiheutuvan uhan vuoksi. Korkein oikeus toteaa, että menettelystä lainkäytölle aiheutuvan uhan suhteen on moitittavana pidettävä paitsi sitä, että viranomaismenettelyn kulkuun pyritään vaikuttamaan, myös sitä, että viranomaismenettelyä ei tällaisen väkivallan tai uhan seurauksena uskalleta lainkaan saattaa vireille. Tekijän ja myös asianomistajan näkökulmasta teon sisältö ja tarkoitus ovat asiallisesti samat kuin tilanteessa, jossa esitutkinta on ehtinyt jo muodollisesti alkaa ja uhatun henkilön esitutkintakuulustelu on odotettavissa.

8. Korkein oikeus toteaa edelleen, että säännöksen soveltamisen kannalta riittävänä on pidettävä, että väkivallalla tai uhkauksella pyritään estämään lausunnonanto konkreettisesti odotettavissa olevassa viranomaismenettelyssä, jossa väkivallan tai uhkauksen kohde tulisi olemaan asianosaisena tai muussa säännöksessä mainitussa asemassa. Tekijän tulee mieltää, että mainitulla henkilöllä on konkreettiset mahdollisuudet antaa rikoksesta lausuntonsa tällaisessa viranomaismenettelyssä, kuten tämän ilmoittaessa poliisille rikoksesta esitutkintalain 3 luvun mukaisesti sekä mahdollisessa myöhemmässä esitutkintakuulustelussa.

9. A:n on hovioikeudessa selvitetty uhanneen C:tä tarkoituksin, ettei tämä asianomistajana ilmoittaisi A:n ja B:n teoista poliisille. Näin menettelemällä A on sanotussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla yrittänyt estää C:tä antamasta asianomistajana lausuntoa poliisitutkinnassa. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen A:n edellä kohdassa 2 kuvattu menettely täyttää oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön.

Rikosten yhtyminen

10. Hovioikeus on katsonut, ettei syytekohdissa 1–3 käsiteltyjen tekojen päätteeksi tehtyä uhkausta ole perusteltua arvioida oikeudenkäynnistä kuultavan uhkaamista koskevan säännöksen perusteella, vaan riittävää on arvioida tekoa asianomistajan henkeä, terveyttä ja vapautta suojaavien rikoslain säännösten perusteella.

11. Rikoslain 15 luvun 9 §:n mukaan oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta rangaistaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tässä asiassa oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin toisesta A:n syyksi luetusta rikoksesta eli rikoslain 24 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä kotirauhan rikkomisesta. Myöskään yleiset lainkonkurrenssia koskevat periaatteet eivät puolla käsitystä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen sisältymisestä törkeään kotirauhan rikkomiseen ottaen huomioon rikosten osittain eriävät suojelukohteet ja tunnusmerkistötekijät sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen ankarampi rangaistusasteikko.

12. Asiassa tulee kuitenkin vielä arvioitavaksi, voidaanko oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista pitää tässä asiassa niin sanottuna erikseen rankaisemattomana jälkitekona. Rankaisemattomalla jälkiteolla tarkoitetaan aikaisemmin tehdyllä rikoksella saavutetun tilanteen sellaista tosiasiallista hyväksikäyttöä tai pääteolla luodun oikeudenvastaisen tilan ylläpitämistä, jota ei voida katsoa eri vääryydeksi ja joka toisin sanoen sisältyy aikaisemman rikoksen tunnusmerkistöön (KKO 2015:88, kohta 7). Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1978 II 135 syytettyä, joka surmattuaan uhrin oli seuraavana päivänä polttanut tämän asiapaperit tunnistamista vaikeuttaakseen, ei tuomittu erikseen vahingonteosta.

13. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään kiinnittänyt jälkiteon mahdollisen rankaisemattomuuden arvioinnissa huomiota erityisesti siihen, eroavatko asianomaisilla rangaistussäännöksillä suojattavat edut toisistaan, liittyykö jälkiteko päärikokseen säännönmukaisesti tai elimellisesti, peittävätkö tunnusmerkistöt ainakin osittain toisensa ja täyttyvätkö rikokset eri toimilla ja eri ajankohtina sekä tuleeko jälkitekoon sisältyvä oikeudenloukkaus riittävästi huomioiduksi päätekoa koskevan rangaistussäännöksen yhteydessä (ks. esim. KKO 2011:35 ja KKO 2015:88). Jälkitekoa ei yleensä ole pidetty rankaisemattomana, jos sen yhteydessä on tehty oikeudenloukkaus, joka ei ole tullut otetuksi huomioon ensimmäisen rikoksen oikeudellisessa arvioinnissa, ja jos jälkiteko on kohdistunut ainakin osaksi johonkin toiseen oikeushyvään kuin ensimmäinen rikos (ks. KKO 2015:88, kohta 8).

14. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan keskeisesti moitteettoman oikeudenhoidon intressejä, joita törkeää kotirauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös ei kata. Tunnusmerkistöillä on keskinäistä peittävyyttä vain siltä osin kuin kotirauhan rikkomisen ankaroittamisperusteissa viitataan henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa koskevaan tarkoitukseen sekä uhkailuun. Rikokset täyttyvät lähtökohtaisesti eri aikoina ja eri toimilla. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista voidaan sinänsä pitää keinona peitellä törkeällä kotirauhan rikkomisella aikaansaatua oikeudenvastaista tilaa, muttei sillä tavoin tällaisen rikoksen säännönmukaisena varmentamiskeinona, että tämä puoltaisi jälkiteon rankaisemattomuutta. Ne arvot, joita oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisella pyritään suojaamaan, eivät saisi niille kokonaisuudessa kuuluvaa asemaa, jollei syyksi luettavissa rikosnimikkeissäkin ilmenisi menettelyn kohdistuvan myös oikeudenhoidossa suojeltaviin arvoihin. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisella tehty oikeudenloukkaus tule riittävästi otetuksi huomioon törkeän kotirauhan rikkomisen arvioinnin yhteydessä ja se on myös tässä asiassa luettava erikseen A:n syyksi.

Rangaistus

15. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Lain perustelujen mukaan (HE 6/1997 vp s. 41) tavanomaista laajempi asteikko mahdollistaa tekoon liittyvän väkivallan tai uhkauksen vakavuuden arvostelun lisäksi sen, että teon oikeudenhoitoa uhkaava merkitys voidaan ottaa myös riittävästi huomioon. Edelleen perustelujen mukaan rangaistusta määrättäessä tekoon liittyvän pahoinpitelyn tai uhkauksen vakavuus on keskeisellä sijalla, minkä lisäksi on syytä kiinnittää huomiota sen seikan oikeudelliseen merkitykseen, johon uhkaamisella on pyritty vaikuttamaan. Tilastokeskuksen tietojen mukaan (Rangaistukset rikoksittain) vankeusrangaistusten mediaanipituudet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen ollessa päärikoksena ovat vuosina 2017–2021 olleet noin neljästä viiteen kuukautta.

16. A:n syyksi luettu oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen ei ole sisältänyt väkivaltaa eikä siihen sisältynyt uhkaus ole itsessään ollut laadultaan huomattavan vaarallinen tai konkreettinen. Toisaalta uhkauksen lausuminen väkivaltaa sisältäneen kotiin tunkeutumisen päätteeksi, sen vahvistaminen uhalla hankkia lisää tekijöitä ja kohdistuminen C:n itsensä lisäksi myös tämän perheeseen ovat olleet omiaan lisäämään sen vakavuutta. Rikoksella on pyritty rikosvastuun välttämiseen yrittämällä estää C:tä kertomasta A:n ja B:n rikoksista esitutkintaviranomaiselle. Korkein oikeus katsoo, että rikoksesta olisi yksinään tuomittava noin 4 kuukauden pituinen vankeusrangaistus.

17. Hovioikeus on tuominnut A:n 4 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja ottanut sen törkeysarvostelussa jo huomioon syytekohdassa 4 selvitetyksi tulleen uhkailun, miltä osin hovioikeuden ratkaisu ei ole Korkeimman oikeuden tutkittavana. Tämä seikka ja rikosten keskinäinen yhteys muutoinkin huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena yhteisenä rangaistuksena on pidettävä 5 kuukauden vankeusrangaistusta. Rangaistus voidaan alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla tuomita ehdollisena. Hovioikeuden määräämää ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaikaa on pidettävä riittävänä, eikä asiassa määrätä uutta koeaikaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan kohdassa 4 rikoslain 15 luvun 9 §:n 1 kohdan nojalla käräjäoikeuden hänen syykseen lukema oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen (tekoaika 8.1.2021). A tuomitaan tästä sekä hovioikeuden hänen syykseen syytekohdassa 1 lukemasta rikoksesta yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Yhteinen vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättynyt 30.8.2023.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Tuukka Vähätalo.