KKO:2024:54

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 12.9.2018 nro 18/137571, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 3.2.2021 nro 111 sekä tuomio 28.10.2022 nro 22/142492 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjäoikeudessa käräjätuomari Elisa Savolainen. Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet päätöksen 3.2.2021 osalta hovioikeudenneuvos Pia Sandvik, hovioikeudenneuvos Markku Laine ja asessori Antti Ignatius, esittelijä Timo Kaksonen, ja tuomion 28.10.2022 osalta hovioikeudenneuvokset Pia Sandvik, Ari Kyllönen ja Johanna Jylhä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko syyttäjä saanut nostaa A:ta kohtaan syytteen yrityssalaisuuden rikkomisesta.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös ja tuomio kumotaan ja syyte jätetään tutkimatta syyttäjältä puuttuvan syyteoikeuden perusteella.

Syyttäjä ja C Oy vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeusasteiden ratkaisut

1. B Oy (jäljempänä vanha yhtiö) on jakautunut kahdeksi yhtiöksi 30.9.2015 ja samalla se on purkautunut. C Oy:stä (jäljempänä uusi yhtiö) on tullut syytteessä kuvattujen yrityssalaisuuksien haltija 30.9.2015 lukien. Uusi yhtiö on asianomistajana tehnyt syyttämispyynnön yrityssalaisuuden rikkomista koskevassa asiassa.

2. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytteen teonkuvauksen mukaisesti yrityssalaisuuden rikkomisen ajalla 18.9.2014–1.11.2016. A oli kopioinut työnantajansa, vanhan yhtiön yrityssalaisuuksia sisältäviä kiinteistöhuoltosopimuksia ja huolto-ohjelmia aikana, jona hänen työsuhteensa oli sovittu päättyvän ja jolloin hänellä ei ollut enää ollut työntekovelvoitetta. A oli kilpailukieltosopimuksensa päättymisen 1.4.2015 jälkeen käyttänyt tai yrittänyt käyttää oikeudettomasti yrityssalaisuuksia, kun hän oli perustamansa osakeyhtiön nimissä 13.4.2015–1.11.2016 solminut yhtiön asiakkaina olleiden asunto-osakeyhtiöiden kanssa kiinteistöhuoltosopimuksia ja tarjonnut sopimuksia näille.

3. A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaatinut syytteen tutkimatta jättämistä tai hylkäämistä. Tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimustaan A on perustellut sillä, että hänen väitetty menettelynsä ei ollut kohdistunut uuteen yhtiöön. Uusi yhtiö ei ollut asianomistaja eikä se ollut voinut esittää rangaistusvaatimusta A:ta kohtaan. Vanha yhtiö ei ollut voinut siirtää asianomistaja-asemaansa uudelle yhtiölle.

4. Syyttäjä on tarkistanut syytteen teonkuvausta hovioikeudessa A:n esitettyä väitteen syyttäjältä puuttuneesta syyteoikeudesta. Syyttäjän tarkistetussa teonkuvauksessa on todettu, että uusi yhtiö on tullut kaupparekisteriin 30.9.2015 rekisteröidyn jakautumisen johdosta vanhan yhtiön yrityssalaisuuksien haltijaksi. A oli hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä oikeudettomasti käyttänyt tai yrittänyt käyttää uuden yhtiön yrityssalaisuuksia. Tarkistettu syytteen teonkuvaus vastaa muutoin pääpiirteittäin käräjäoikeudessa esitettyä syytettä.

5. Hovioikeus on katsonut, että uusi yhtiö oli ollut väitetyllä rikoksella välittömästi loukatun oikeushyvän haltija ja siten asianomistajan asemassa. Hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen syytteen tutkimatta jättämisestä. Pääasian osalta hovioikeus on lukenut A:n syyksi yrityssalaisuuden rikkomisen ajalla 18.9.2014–1.11.2016 syyttäjän esittämän tarkistetun teonkuvauksen mukaisesti.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko syyttäjällä ollut syyteoikeus asiassa.

Syyteoikeus yrityssalaisuuden rikkomista koskevassa asiassa

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 1 luvun 1 §:ssä säädetään, että rikosasiaa ei oteta tuomioistuimessa tutkittavaksi, ellei syytettä rikoksesta ole nostanut se, jolla on siihen lain mukaan oikeus. Luvun 2 §:n 1 momentin mukaan syyttäjän tehtävänä on nostaa rikoksesta syyte ja ajaa sitä. Pykälän 2 momentin mukaan lisäksi noudatetaan, mitä asianomistajan syyttämispyynnöstä ja muista erityisistä syytteen nostamisen edellytyksistä muualla laissa säädetään.

8. Rikoslain 30 luvun 12 §:n 2 momentin perusteella syyttäjä ei saa nostaa syytettä luvun 5 §:ssä tarkoitetusta yrityssalaisuuden rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Asianomistajan määritelmä

9. Rikosoikeudenkäyntilaissa tai sitä edeltäneessä lainsäädännössä ei ole määritelty, kenellä on asianomistajan asema rikosasian oikeudenkäynnissä. Asianomistajan aseman määrittämiseen rikosoikeudenkäynnissä on otettu kantaa oikeuskäytännössä.

10. Asianomistajan puhevallan myöntämistä harkittaessa merkitystä on ensinnäkin sillä, mitä oikeushyvää syytteen perustana olevalla rangaistussäännöksellä suojataan ja kuka on rikoksella loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltija. Merkitystä on lisäksi sillä, onko jollekin syytteessä tarkoitetun rikoksen johdosta välittömästi syntynyt yksityisoikeudellinen vaade. Asianomistajana on yleensä pidettävä sellaista rikoksen kohdetta, jonka etua tai oikeutta syytteessä rangaistussäännöksen tunnusmerkistöön nojautuen kuvattu teko on välittömästi loukannut tai vaarantanut tai jolle on sen perusteella välittömästi aiheutunut vahinkoa. (Ks. esim. KKO 2014:71, kohta 21.)

Onko vanhan yhtiön oikeus esittää syyttämispyyntö siirtynyt uudelle yhtiölle jakautumismenettelyn seurauksena?

11. Hovioikeudessa tarkistetussa syytteessä kuvattu yrityssalaisuuksien oikeudeton käyttö on alkanut aikana, jolloin vanha yhtiö on ollut yrityssalaisuuksien haltija. Osakeyhtiön jakautuessa sen oikeushenkilöllisyys ei jatku vastaanottavassa yhtiössä (esim. HE 109/2005 vp s. 162). Uutta ja vanhaa yhtiötä on siten pidettävänä toisistaan erillisinä itsenäisinä oikeushenkilöinä. Tämän johdosta Korkein oikeus arvioi ensin kysymystä, onko asianomistajan oikeus esittää syyttämispyyntö siirtynyt osakeyhtiön jakautumismenettelyn seurauksena uudelle yhtiölle.

12. Asianomistajan oikeus esittää syyttämispyyntö ja käyttää asianomistajan toissijaista syyteoikeutta on vakiintuneesti katsottu rikoksen uhrille kuuluvaksi henkilökohtaiseksi oikeudeksi, jota ei voi luovuttaa ja joka ei myöskään siirry esimerkiksi yleisseuraannolla. Tästä pääsäännöstä on poikettu säätämällä rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 17 §:ssä kuolleen asianomistajan omaisten oikeudesta tietyin edellytyksin käyttää asianomistajalle kuulunutta syyteoikeutta. Säännöksen tarkoituksena on todettu olevan muun muassa sen estäminen, että rikoksen tekijä voisi välttyä oikeudenkäynniltä ja rangaistukselta pelkästään asianomistajan sattumanvaraisen kuoleman vuoksi (HE 82/1995 vp s. 47).

13. Korkein oikeus toteaa, että oikeushenkilöiden syyttämispyyntöön liittyvän oikeuden siirtymisestä ei ole laissa säädetty. Sattumanvaraisuuteen ja rikosvastuun toteutumiseen liittyvien tarkoituksenmukaisuussyiden voitaisiin sinänsä katsoa puoltavan oikeuden siirtymistä vastaanottavalle yhtiölle osakeyhtiön jakautuessa ja jakautuvan yhtiön purkautuessa osakeyhtiölain 17 luvun säännösten mukaisesti. Kun otetaan huomioon asianomistajan oikeuksien henkilökohtaisuus, asiassa ei kuitenkaan ole perusteita katsoa, että edellä mainitussa tilanteessa jakautuvan yhtiön oikeus esittää syyttämispyyntö siirtyisi vastaanottavalle yhtiölle ilman tätä koskevaa lain säännöstä. Vanhan yhtiön syyttämispyyntöoikeus ei ole siten siirtynyt uudelle yhtiölle.

Syyteoikeuden laajuus, kun samalla rikoksella on useampi kuin yksi asianomistaja

14. Yrityssalaisuuden rikkominen on asianomistajarikos. Korkein oikeus toteaa, että laissa ei ole nimenomaisesti ilmaistu sitä, onko syyttäjällä syyteoikeus asianomistajarikoksesta myös muita asianomistajia koskevilta osin, jos samalla rikoksella on useampia asianomistajia ja vain yksi asianomistaja tai osa asianomistajista esittää syyttämispyynnön.

15. Rikosoikeudenkäyntilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksen määräämiseen asianomistajarikokseksi ovat voineet vaikuttaa esimerkiksi rikoksen vähäisyys tai se, että rikoksen julkisuuteen tulosta voisi aiheutua asianomistajalle kohtuutonta haittaa. Lisäksi on myös sellaisia tekoja, joissa asianomistajan suhtautuminen asiaan ainakin käytännössä suurelta osalta määrää teon luonteen ja vaikuttaa siihen, pidetäänkö tekoa rangaistuksen arvoisena. (Ks. HE 82/1995 vp s. 20 ja 35.) Korkein oikeus toteaa, että asianomistajan syytetoimiin liittyvän määräysvallan taustalla oleva asianomistajan oma tarkoituksenmukaisuusharkinta ja etu puoltavat jossain määrin sitä, että asianomistajan syyttämispyyntö muodostaisi syyttäjälle syyteoikeuden vain siltä osin, kuin kysymys on syyttämispyynnön esittäneeseen asianomistajaan välittömästi kohdistuneesta rikollisesta menettelystä.

16. Sekä rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin että rikoslain 30 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan asianomistajan syyttämispyyntö koskee kuitenkin rikosta. Korkein oikeus katsoo, että säännösten sanamuoto tukee tulkintaa, jonka mukaan syyttäjän syyteoikeus ulottuu kokonaisuudessaan samaksi rikokseksi yksiköitävään tekoon. Rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 14 §:n perusteluissa on todettu, että silloin kun rikosasiassa on useita asianomistajia, jokaisella heistä on oikeus itsenäisesti esittää syyttämispyyntö tai nostaa syyte. Jos yksi asianomistaja on esittänyt syyttämispyynnön, jonka johdosta syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, myös toinen asianomistaja voi nostaa syytteen, vaikka hän ei ole itse esittänyt syyttämispyyntöä (HE 82/1995 vp s. 43).

17. Asianomistajan oikeutta määrätä syytteen laajuudesta on lailla nimenomaisesti rajoitettu. Asianomistajalla ei ole rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla oikeutta määrätä, keitä rikoksesta epäiltyjä vastaan syytettä ei saa nostaa, jos useampia henkilöitä on epäiltynä osallisuudesta rikokseen. Asianomistajan rangaistusvaatimus ei lähtökohtaisesti sido syyttäjää myöskään esimerkiksi epäiltyjen piirin, tarkan tekoajan tai rikosnimikkeen osalta, jos kysymys on samasta syyttämispyynnössä riittävästi yksilöidystä rikollisesta teosta (esim. HE 82/1995 vp s. 38 ja KKO 2003:9). Edelleen rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianomistajalla on oikeus ottaa ajaakseen syyte, jonka toinen asianomistaja on peruuttanut.

18. Korkein oikeus katsoo, että asianomistajan syyteoikeuden itsenäisyys, rajoitettu oikeus määrätä lopullisista syytetoimista sekä toisen asianomistajan oikeus ottaa toisen asianomistajan peruuttama syyte ajaakseen tukevat sitä, että useaan asianomistajaan kohdistunut rikos voidaan kokonaisuudessaan tutkia jo yhden asianomistajan syyttämispyynnön perusteella.

19. Syyttäjän laajempaa syyteoikeutta yhden asianomistajan syyttämispyynnön perusteella tukevat myös rikostutkinnalliset ja prosessiekonomiset syyt, sillä yhdellä asianomistajarikoksella voi olla huomattava määrä asianomistajia. Laajempaa syyteoikeutta puoltaa niin ikään rikosvastuun asianmukainen toteutuminen.

20. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että asianomistajan itsenäinen oikeus syyttämispyynnön esittämiseen merkitsee sitä, että yhdenkin asianomistajan pyyntö riittää syytteen nostamiseen myös siltä osin kuin rikos on kohdistunut vain muihin asianomistajiin, kunhan kysymys on samasta syyttämispyynnössä riittävästi yksilöidystä rikollisesta teosta.

Syyteoikeuden arviointi tässä tapauksessa

21. Syytteen teonkuvauksessa on kuvattu A:n menettely, joka on alkanut yrityssalaisuuksien kopioimisella hänen palvelussuhteensa aikana. Syytteessä kuvattu oikeudeton yrityssalaisuuksien käyttö on alkanut aikana, kun vanha yhtiö on hallinnut yrityssalaisuuksia, ja teko on jatkunut, kun uusi yhtiö on hallinnut yrityssalaisuuksia.

22. Yrityssalaisuuksien rikkomista koskevan sääntelyn taustalla on yrityssalaisuuksien suojan edistäminen (HE 66/1988 vp s. 2). Yrityssalaisuuksilla voi olla haltijoilleen merkittävääkin taloudellista arvoa. Näin ollen yrityssalaisuuden rikkomisen asianomistajana on yleensä pidettävä rikoksentekohetkellä olleita yrityssalaisuuksien haltijoita, joiden oikeuksia rikoksella on välittömästi loukattu tai vaarannettu.

23. Syytteessä kuvatun yrityssalaisuuden rikkomisen on katsottava loukanneen tai vaarantaneen yhtiöiden oikeuksia aikana, jolloin ne ovat hallinneet yrityssalaisuuksia. Yrityssalaisuuksien oikeudettomalla käytöllä on 30.9.2015 saakka välittömästi loukattu vanhan yhtiön oikeuksia. Mainitusta ajasta lukien oikeudettomalla käytöllä tai sen yrityksellä on välittömästi loukattu tai vaarannettu uuden yhtiön oikeuksia. Näin ollen syytteessä kuvatulla yrityssalaisuuden rikkomisella on kaksi asianomistajaa.

24. Uusi yhtiö on esittänyt asiassa syyttämispyynnön. Asiassa ei edellä perusteluista tarkemmin ilmenevistä syistä ole ollut estettä nostaa syytettä yrityssalaisuuden rikkomisesta siltä osin kuin sama rikos on kohdistunut vanhaan yhtiöön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Juha Pihlamaa.