KKO:2024:52
A:n ja B:n yhteinen lapsi oli määrätty yksin A:n huoltoon ja asumaan tämän luona. B oli ennen päätöksen antamista poistunut lapsen kanssa Suomesta, eikä hänen tai lapsen olinpaikka ollut tiedossa. Lapsella ei ollut tämän jälkeen ollut yhteyttä A:han. Huoltopäätöksen täytäntöönpanemiseksi käräjäoikeus oli määrännyt lapsen noudettavaksi sekä täytäntöönpanon turvaamiseksi velvoittanut B:n sakon uhalla ilmoittamaan lapsen olinpaikan ja myötävaikuttamaan käytettävissä olevilla keinoilla lapsen palauttamiseksi Suomeen. Lasta ei ollut saatu noudettua, eikä B ollut noudattanut sitä, mihin hänet oli sakon uhalla velvoitettu.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että Suomen tuomioistuimella oli toimivalta tutkia hakemus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi.
Korkein oikeus katsoi, että B:llä ei ollut ollut hyväksyttävää syytä hänelle asetettujen velvoitteiden noudattamatta jättämiseen. Asiassa oli kuitenkin lisäksi arvioitava sen seikan merkitystä, että lapsen olosuhteet olivat uhkasakon asettamisen jälkeen vakiintuneet B:n luokse. Lapsi oli elänyt B:n kanssa useiden vuosien ajan A:n ja viranomaisten ulottumattomissa. B:n menettelyn seurauksena ei ollut käytettävissä tietoja siitä, turvaavatko lapsen olosuhteet B:n luona hänen tasapainoisen kehityksensä ja hyvinvointinsa. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoi, että olosuhteiden vakiintumiselle ei voitu antaa asiassa merkitystä. Uhkasakko tuomittiin maksettavaksi.
L lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta 19 ja 20 §
UhkasakkoL 12 § 2 mom
OK 10 luku 25 § 2 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
A:lla ja B:llä on yhteinen vuonna 2019 syntynyt lapsi. Lapsen huoltoa koskevan asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa lapsen äiti B oli poistunut lapsen kanssa Suomesta joulukuussa 2019. Lapsi oli käräjäoikeuden 17.3.2020 antamalla päätöksellä määrätty yksin isänsä A:n huoltoon ja asumaan isänsä luona. Hovioikeus oli 15.2.2021 antamallaan päätöksellä pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen, ja Korkein oikeus ei ollut 11.5.2021 antamallaan päätöksellä myöntänyt B:lle valituslupaa.
Käräjäoikeus oli 28.9.2021 antamallaan päätöksellä määrännyt huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanosta siten, että lapsi määrättiin noudettavaksi. Samalla käräjäoikeus oli täytäntöönpanon turvaamiseksi velvoittanut B:n 1 000 euron sakon uhalla ilmoittamaan lapsen olinpaikan ja myötävaikuttamaan käytettävissä olevilla keinoilla lapsen palauttamiseksi Suomeen.
Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös 21.3.2022 nro 1002 5657
A vaati, että B:lle asetettu uhkasakko tuomitaan maksettavaksi.
Käräjäoikeus totesi, että B ei ollut noudattanut sitä, mihin hänet oli sakon uhalla velvoitettu ja mistä velvoitteista hän oli ollut tietoinen.
Käräjäoikeus tuomitsi uhkasakon maksettavaksi.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Elina Ikonen.
Turun hovioikeuden päätös 30.6.2023 nro 342
B valitti hovioikeuteen.
B väitti valituksessaan, että Pirkanmaan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus eivät olleet asiassa toimivaltaisia, koska lapsi asuu ulkomailla. Väitteen johdosta hovioikeus totesi, että väestötietojärjestelmän tietojen mukaan lapsen kotipaikka oli Suomessa Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvalla paikkakunnalla. B oli jättänyt lapsen palauttamatta, vaikka lapsen huolto oli 17.3.2020 siirretty yksin A:lle. Neuvoston asetuksen (EY) 2201/2003 10 artiklan mukaisesti toimivalta oli säilynyt Suomen tuomioistuimilla. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että käräjäoikeus oli ollut toimivaltainen käsittelemään asian ja hovioikeus oli toimivaltainen käsittelemään valituksen.
Pääasian osalta hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut selvitystä siitä, että isän olosuhteet olisivat muuttuneet ja että hän siten olisi sopimaton lähivanhemmaksi. Näin ollen B:llä oli ollut velvollisuus noudattaa hänelle asetettuja velvoitteita eikä hänellä ollut alun perin ollut niiden noudattamatta jättämiseen laissa tarkoitettua hyväksyttävää syytä.
Lapsi oli ollut alle vuoden ikäinen, kun äiti oli muuttanut hänen kanssaan ulkomaille joulukuussa 2019. Lapsella ei ollut tämän jälkeen ollut yhteyttä isäänsä, ja hän oli hovioikeuden ratkaisun antohetkellä nelivuotias. Lapsen olosuhteiden katsottiin vakiintuneen äidin luokse.
Lapsen olosuhteiden vakiintuminen toisen vanhemman luokse oli sellainen olosuhteiden muutos, jonka perusteella lapsen huoltoa koskevaa päätöstä oli mahdollista muuttaa. Olosuhteiden vakiintumista voitiin pitää myös uhkasakkolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuna olosuhteiden muutoksena, jonka perusteella uhkasakon asettanut käräjäoikeus voi poistaa päätöksensä. B oli myös laittanut vireille lapsen huollon ja asumisen muuttamista koskevan hakemuksen, joka oli samanaikaisesti vireillä hovioikeudessa.
B:lle asetettu uhkasakko liittyi aiemmin annetun huoltopäätöksen täytäntöönpanoon. Edellä mainitut perustelut kokonaisuutena huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut edellytyksiä tuomita B:tä hänelle asetettuun uhkasakkoon.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi isän vaatimuksen uhkasakon tuomitsemisesta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tarja Huossa, Kari Lahdenperä ja Vilja Hahto. Esittelijä Elli Äärimaa.
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan, että asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.
B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. A:n ja B:n yhteinen lapsi on syntynyt vuonna 2019. Hän on alkuun ollut yksin B:n huollossa. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa B on poistunut lapsen kanssa Suomesta joulukuussa 2019. Lapsi on 17.3.2020 annetulla käräjäoikeuden päätöksellä määrätty yksin A:n huoltoon ja asumaan tämän luona. Hovioikeus on sittemmin pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen, eikä Korkein oikeus ole myöntänyt asiassa valituslupaa.
2. Käräjäoikeus on 28.9.2021 lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoasiassa määrännyt lapsen noudettavaksi isän huollon toteuttamiseksi ja asettanut täytäntöönpanon turvaamiseksi B:lle velvollisuuden 1 000 euron sakon uhalla ilmoittaa lapsen olinpaikka sekä myötävaikuttaa käytettävissä olevilla keinoilla lapsen palauttamiseksi Suomeen. Lasta ei ole saatu noudettua, eikä B ole noudattanut hänelle asetettuja velvoitteita.
3. Käräjäoikeus on 21.3.2022 A:n hakemuksesta tuominnut B:lle asetetun uhkasakon maksettavaksi. Hovioikeus on nyt muutoksenhaun kohteena olevalla ratkaisullaan B:n valituksesta kumonnut käräjäoikeuden päätöksen.
4. Lapsen huoltoa koskevaa asiaa on maaliskuusta 2022 alkaen käsitelty uudelleen tuomioistuimessa. Käräjäoikeus on 16.2.2023 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n vaatimuksen aikaisemman päätöksen muuttamisesta siten, että lapsi määrättäisiin yksin B:n huoltoon ja asumaan tämän luona. Hovioikeus ei ole 28.8.2023 antamallaan päätöksellä myöntänyt B:lle jatkokäsittelylupaa eikä Korkein oikeus 16.1.2024 antamallaan päätöksellä valituslupaa.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset
5. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko asiassa edellytyksiä tuomita B:lle asetettu uhkasakko maksettavaksi. Korkein oikeus on kuitenkin viran puolesta ottanut ensin arvioitavakseen sen, onko Suomen tuomioistuimella toimivaltaa tutkia asia.
Suomen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta
Kansainvälistä toimivaltaa koskevat säännökset
6. Euroopan unionin lainsäädännössä vanhempainvastuuta koskevista toimivaltakysymyksistä kansainvälisluonteisissa asioissa säädetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II a -asetus). Tämä asetus tulee ajallisesti sovellettavaksi tämän asian ratkaisemisessa mainitun asetuksen korvanneen uuden asetuksen (neuvoston asetus (EU) 2019/1111 tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta) 100 artiklan 2 kohdassa olevan siirtymäsäännöksen nojalla.
7. Bryssel II a -asetusta sovelletaan sen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen. Tällaisiin asioihin kuuluvat saman artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti muun ohella oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus.
8. Tuomioistuimen toimivallasta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa säädetään Bryssel II a -asetuksen 8–20 artiklassa. Lähtökohtaisesti toimivaltaisia ovat 8 artiklan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana. Asetuksen 9 artikla koskee lapsen aiempaan asuinpaikkaan perustuvan toimivallan säilymistä lapsen tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Asetuksen 10 artikla koskee toimivaltaa lapsikaappaustapauksissa, 11 artikla lapsen palauttamista ja 12 artikla oikeuspaikkasopimusta. Jos lapsen asuinpaikkaa ei kyetä ratkaisemaan eikä toimivaltaa voida määrittää oikeuspaikkasopimuksen nojalla, toimivalta on 13 artiklan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi on. Asetuksen 14 artiklan mukaan tilanteessa, jossa millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 8–13 artiklan mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan.
9. Täytäntöönpanomenettelystä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa säädetään Bryssel II a -asetuksen 47 artiklassa, jonka mukaan täytäntöönpanomenettely tapahtuu täytäntöön panevan jäsenvaltion lain mukaisesti.
10. Kansalliset säännökset tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta ovat oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. Luvun 27 §:stä ilmenevin tavoin luvun säännöksiä noudatetaan vain, jollei muun ohella Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu.
11. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kansainvälisluonteisen asian, jolla on muun ohella saman luvun 14 §:ssä tarkoitettuun seikkaan perustuva liittymä Suomeen, paitsi jos asiassa annettavalla Suomen tuomioistuimen ratkaisulla ei selvästi voisi olla oikeudellista merkitystä asianosaisille. Säännöksessä viitatun 14 §:n mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoa koskeva asia tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsella tai hakijan vastapuolella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka taikka jonka tuomiopiirissä jompikumpi oleskelee.
12. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n 2 momentin mukaan Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan myös asian, jolla on muun ohella saman luvun 18 §:ssä tarkoitettuun seikkaan perustuva liittymä Suomeen, paitsi jos 1) asiassa annettavalla Suomen tuomioistuimen ratkaisulla ei tosiasiallisesti tulisi olemaan oikeudellista merkitystä asianosaisille; tai 2) asian tutkiminen toisen valtion tuomioistuimessa on selvästi tarkoituksenmukaisempaa ottaen huomioon liittymät eri valtioihin, asiassa esitettävä näyttö, asianosaisille aiheutuvat kustannukset ja muut olosuhteet. Säännöksessä viitatun 18 §:n 1 momentin 7 kohdassa säädetään, että jos ei muutoin ole tuomioistuinta, jossa asia voitaisiin tutkia, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanoa koskeva asia tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä hakijalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.
13. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että luvun 25 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu Suomen tuomioistuimen antaman tuomion oikeudellinen merkityksettömyys ilmenisi selvimmin silloin, kun tuomiota ei voida panna täytäntöön toisessa valtiossa. Toisaalta, jos kantaja voi saavuttaa haluamansa suorituksen siten, että tuomio pannaan täytäntöön Suomessa, ratkaisulla on luonnollisesti oikeudellista merkitystä ja asia on lähtökohtaisesti tutkittava. (HE 70/2008 vp s. 50.)
14. Edelleen esityksessä on todettu, että toimivallan poissulkeutuminen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella edellyttäisi, että asian käsitteleminen on selvästi tarkoituksenmukaisempaa toisessa valtiossa kuin Suomessa. Asian tutkiminen tai tutkimatta jättäminen Suomen tuomioistuimessa perustuisi tapauskohtaiseen harkintaan, jossa on otettava huomioon, millaisia liittymiä asialla tai asianosaisilla on yhtäältä Suomeen ja toisaalta yhteen tai useampaan vieraaseen valtioon. Lisäksi harkinnassa voitaisiin ottaa huomioon, mitä näyttöä asiassa tultaisiin esittämään, mitä kustannuksia asianosaisille oikeudenkäynnistä aiheutuisi sekä muut tarkoituksenmukaisuusharkinnan kannalta olennaiset olosuhteet. (HE 70/2008 vp s. 50–52.)
Korkeimman oikeuden arviointi Suomen tuomioistuimen toimivallasta
15. A on vaatinut Suomessa annetun lapsen huoltoa koskevan ratkaisun täytäntöönpanon turvaamiseksi asetetun uhkasakon tuomitsemista Pirkanmaan käräjäoikeudessa joulukuussa 2021 vireille tulleella hakemuksella.
16. A:n asuinpaikka on Suomessa Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiopiirissä. B on matkustanut lapsen kanssa Suomesta Unkariin joulukuussa 2019, eikä hänen tai lapsen tiedetä sen jälkeen palanneen Suomeen. B on ollut Unkarissa paikallisten lastensuojeluviranomaisten tavoitettavissa toukokuussa 2020, mutta sen jälkeen viranomaiset eivät ole tavoittaneet häntä taikka lasta Unkarista asiassa toimitetuista viranomaisselvityksistä ja etsintämääräyksestä huolimatta. Lapsen läsnäoloa Unkarissa ei ole voitu toukokuun 2020 jälkeen osoittaa. Unkarissa oleva Győrin käräjäoikeus on 24.7.2023 antamassaan ratkaisussa lausunut, että lapsi on tuntemattomassa paikassa.
17. Korkein oikeus toteaa, että oikeudellisesti ei voida pitää selvänä, onko valtiolle maksettavaksi määrättävän uhkasakon tuomitsemista koskevassa asiassa kysymys Bryssel II a -asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta siviilioikeudellisesta asiasta, joka liittyy vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen, ja onko tällaisessa asiassa sovellettava asetuksen 8–20 artiklassa säänneltyjä toimivaltaperusteita. Lähtökohtaisesti vaikuttaisi siltä, että kyseisillä säännöksillä on tarkoitettu säännellä vain vanhempainvastuuta koskevien asiaratkaisujen antamiseen liittyviä oikeudenkäyntejä eikä esimerkiksi tällaisten asiaratkaisujen täytäntöönpanemiseksi määrättäviä uhkasakkoja koskevia menettelyjä. Saksan liittotasavallan korkein oikeus (Bundesgerichtshof) onkin 27.11.2019 antamassaan päätöksessä (XII ZB 311/19) katsonut, että nyt kysymyksessä olevaan asiaan rinnastuvassa täytäntöönpanoasiassa ei tullut soveltaa Bryssel II a -asetuksen mukaisia toimivaltasääntöjä vaan Saksan kansallisen lain mukaisia toimivaltasääntöjä.
18. Epävarmuutta sen suhteen, voivatko Bryssel II a asetuksen toimivaltasäännökset kuitenkin tulla sovellettaviksi myös huoltopäätöksen täytäntöönpanoa koskevassa asiassa, aiheuttaa kuitenkin erityisesti tapa, jolla Euroopan unionin tuomioistuin on tulkinnut asetusta asiassa Bohez (tuomio 9.9.2015, Bohez, C–4/14, EU:C:2015:563). Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin on katsonut, että tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tehosteeksi asetetun uhkasakon täytäntöönpanokelpoisuutta on arvioitava niiden Bryssel II a -asetuksen säännösten mukaisesti, jotka koskevat tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoa (tuomion 53 kohta). Tuomio on sinänsä koskenut erilaista tilannetta kuin se, mistä nyt kysymys. Mainittu tuomio huomioon ottaen ei voida kuitenkaan katsoa, että asetuksen toimivaltasäännösten soveltumattomuus uhkasakon tuomitsemista koskevaan asiaan olisi niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä (vrt. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6.10.1982, Cilfit ym., 283/81, EU:C:1982:335, 21 kohta). Jos tämä tulkintakysymys muodostuisi asiassa ratkaisevaksi, asiassa olisi siten pyydettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisesti ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.
19. Korkein oikeus toteaa, että asetuksen toimivaltasäännöksistä sovellettavaksi voisi nyt käsillä olevassa tilanteessa tulla vain asetuksen 14 artikla. Tämä johtuu siitä, että lapsen asuin- ja olinpaikka on tuntematon. Toisin kuin hovioikeus on katsonut, kysymys ei myöskään ole asetuksen 10 artiklassa tarkoitetusta lapsikaappaustilanteesta, koska B on ollut yksin lapsen huoltaja viedessään lapsen pois Suomesta. Asetuksen 14 artiklan perusteella Suomen tuomioistuimen toimivalta määräytyisi siten joka tapauksessa kansallisen lain mukaan. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että asiassa voisi tulla asetuksen toimivaltasäännösten sijasta sovellettavaksi asetuksen 47 artikla, jonka mukaan täytäntöönpanomenettely tapahtuu niin ikään kansallisen lain mukaisesti. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta asetuksen tulkinnasta ei ole tarpeen.
20. Lapsella tai äidillä ei ole uhkasakon tuomitsemista koskevan asian vireille tullessa ollut kotipaikkaa tai vakituista asuinpaikkaa Suomessa eikä kummankaan tiedetä oleskelleen tuolloin Suomessa. Näin ollen asiaan ei sovellu oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:ssä säädetty toimivaltaperuste eikä siten myöskään saman luvun 25 §:n 1 momentissa säädetty kansainvälisen toimivallan määräytymisperuste. Sen sijaan sovellettavaksi tulee A:n kotipaikan perusteella toissijaista oikeuspaikkaa tällaisissa asioissa koskeva oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 18 §:n 1 momentin 7 kohta. Tämä täyttää kyseisen luvun 25 §:n 2 momentin mukaisen edellytyksen asian liittymästä Suomeen.
21. Tämä liittymä muodostaa lähtökohtaisen perusteen asian tutkimiselle Suomessa, mutta se ei kuitenkaan sellaisenaan riitä toimivaltaperusteeksi. Sen lisäksi on harkittava, tulisiko asiassa annettavalla Suomen tuomioistuimen ratkaisulla tosiasiallisesti olemaan oikeudellista merkitystä asianosaisille ja olisiko asian tutkiminen toisen valtion tuomioistuimessa selvästi tarkoituksenmukaisempaa ottaen huomioon liittymät eri valtioihin, asiassa esitettävä näyttö, asianosaisille aiheutuvat kustannukset ja muut olosuhteet.
22. Korkein oikeus toteaa, että muutoksenhaun kohteena on Suomessa annetun lapsen huoltoa koskevan ratkaisun täytäntöönpanon turvaamiseksi asetetun uhkasakon tuomitsemista koskeva päätös. Uhkasakon tuomitsemisella tehostetaan Suomen tuomioistuimen antaman huoltomääräyksen täytäntöönpanoa. B:n tämänhetkisestä olinpaikasta ja hänen tuloistaan tai varallisuudestaan ei ole tietoa. Uhkasakko on kuitenkin pantavissa maksuun Suomessa, mikäli B:llä on tai hänellä tulee vastaisuudessa olemaan tuloja tai varallisuutta Suomessa. Näin ollen asiassa annettavalla ratkaisulla voidaan katsoa tosiasiallisesti olevan oikeudellista merkitystä asianosaisille.
23. Harkittaessa sitä, olisiko asian tutkiminen toisen valtion tuomioistuimessa selvästi tarkoituksenmukaisempaa, voidaan ottaa huomioon, että lapsen huolto on määrätty Suomessa asuvalle isälle ja lapsi on määrätty asumaan tämän luona. Asianosaisille aiheutuu asian hoitamisesta kustannuksia riippumatta asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta. Lisäksi huomioon on otettava, että lapsen ja äidin olinpaikka on tuntematon. Unkarin tuomioistuin ei ole katsonut sillä olevan toimivaltaa vanhempainvastuun muuttamista koskevassa asiassa (Győrin yleisen tuomioistuimen ratkaisu 10.1.2022). Vaikka lapsen ja äidin ei tiedetä oleskelevan Suomessa, heille ei ole osoitettavissa läheisempää liittymää myöskään mihinkään toiseen valtioon. Asian tutkimista jonkin toisen valtion tuomioistuimessa ei näin ollen voida pitää selvästi tarkoituksenmukaisempana. B ei voi myöskään lasta piilottelemalla saada aikaan sitä, ettei minkään valtion tuomioistuin ole toimivaltainen asiassa.
24. Korkein oikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että Suomen tuomioistuimella on toimivalta tutkia A:n hakemus.
Uhkasakon tuomitsemisen edellytykset
Sovellettavat säännökset
25. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) 19 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi hakemuksesta tuomita uhkasakon maksettavaksi, jollei asianosainen noudata, mihin hänet on velvoitettu. Pykälän 2 momentin mukaan uhkasakkoa ei voida tuomita maksettavaksi, jos asianosainen näyttää, että hänellä on ollut velvoitteen noudattamatta jättämiseen hyväksyttävä syy, tai jos velvoite on täytetty ennen tuomitsemispäätöksen antamista.
26. Täytäntöönpanolain 20 §:n mukaan kyseisessä laissa tarkoitetun uhkasakon asettamisessa ja tuomitsemisessa noudatetaan soveltuvin osin lisäksi uhkasakkolain 8 §:n, 11 §:n, 12 §:n 2 momentin sekä 13 §:n säännöksiä.
27. Uhkasakkolain 12 §:n 2 momentin mukaan uhkasakon asettanut viranomainen voi poistaa aikaisemman uhkasakon asettamista koskevan päätöksensä ja käsitellä asian kokonaan tai osittain uudelleen, jos olosuhteet ovat muuttuneet tai asiaan on saatu olennaista uutta selvitystä taikka aikaisempi päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen.
28. Uhkasakkolaki on pääasiassa hallintoviranomaisten toimintaa koskeva yleislaki, joka sisältää uhkasakon käyttöä koskevat keskeisimmät säännökset eli uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevat yleiset menettelysäännöt. Täytäntöönpanolain 20 §:n viittaussäännöstä koskevissa perusteluissa on todettu, että tuomioistuimissa on perinteisesti ollut voimassa päätöksen itseoikaisun kielto, mutta uhkasakkolain 12 §:n 2 momentti mahdollistaa tuomioistuimen uhkasakon asettamista koskeva päätöksen oikaisemisen samassa laajuudessa kuin se on mahdollista muidenkin viranomaisten osalta. Säännös soveltuisi esimerkiksi tilanteeseen, jossa uhkasakon asettamisen jälkeen selviää, että edellytykset tuomitsemiselle tulevat puuttumaan. Asia voitaisiin ratkaista uudelleen myös esimerkiksi olosuhteiden muuttumisen vuoksi tai uuden selvityksen johdosta. (HE 96/1995 vp s. 53.)
29. Korkein oikeus toteaa, että uhkasakkolain 12 §:n 2 momentin perusteella aikaisemmin tehtyä uhkasakon asettamispäätöstä voidaan oikaista esimerkiksi uhkasakon asettamisen yhteydessä tehdyn selvän virheen korjaamiseksi tai silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet niin, että täytäntöönpano olisi selvästi lapsen edun vastaista. Uhkasakon asettamista koskevan päätöksen oikaiseminen voi tulla esille myös käsiteltäessä uhkasakon tuomitsemista. Tällöin uhkasakko voidaan jättää tuomitsematta sellaisessakin tilanteessa, jossa asianosainen on sinänsä laiminlyönyt hänelle sakon uhalla määrätyn velvoitteen ilman täytäntöönpanolain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettua hyväksyttävää syytä, mutta esimerkiksi myöhemmän lapsen olosuhteissa tapahtuneen muutoksen takia velvoitetta ja siihen liittyvää sakon uhkaa ei voida enää pitää perusteltuina.
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
30. B ei ole täyttänyt niitä velvoitteita, joiden tehosteeksi uhkasakko on asetettu. Korkein oikeus katsoo, että B ei ole näyttänyt, että hänellä olisi ollut velvoitteiden noudattamatta jättämiseen hyväksyttävä syy. Erityisesti Korkein oikeus toteaa, ettei tällaisena hyväksyttävänä syynä voida pitää sitä, että B on pitänyt vääränä ratkaisua, jolla lapsen huolto on uskottu yksin isälle ja lapsi on määrätty asumaan isän luona.
31. Arvioitaessa uhkasakon maksettavaksi tuomitsemisen edellytyksiä on edellä kohdassa 29 todetun mukaisesti perusteltua tarkastella myös sitä, onko lapsen huoltoon liittyvissä olosuhteissa tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden vuoksi B:lle sakon uhalla asetettuja velvoitteita myötävaikuttaa huoltopäätöksen täytäntöönpanoon ei voitaisi enää pitää perusteltuina. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä sellaisista muutoksista isän olosuhteisissa tai hänen edellytyksissään toimia lapsen lähihuoltajana, että B:lle asetettuja velvoitteita ei niiden vuoksi voitaisi enää pitää aiheellisina.
32. Hovioikeus on perustanut uhkasakon tuomitsematta jättämistä koskevan ratkaisunsa keskeisesti siihen, että lapsen olosuhteiden on ajan kulumisen myötä katsottu vakiintuneen äidin luokse. Korkein oikeus toteaa, että erityisesti pienen lapsen kohdalla olosuhteiden vakiintumisella voi olla merkitystä arvioitaessa uhkasakon tuomitsemisen edellytyksiä lapsen edun kannalta. Se ei kuitenkaan ole ainoa peruste, vaan huomioon on otettava lapsen huoltoon liittyvien tosiasiallisten olosuhteiden vaikutus huollon tavoitteiden toteutumiseen ja se, onko tältä osin asiassa tullut ilmi uutta selvitystä.
33. B on uhkasakon asettamisen jälkeen vuonna 2022 pannut Suomessa vireille lapsen huoltoa koskevan ratkaisun muuttamista koskevan hakemuksen. Käräjäoikeus on 16.2.2023 antamallaan päätöksellä hylännyt hakemuksen. Hovioikeus ei ole myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa eikä Korkein oikeus valituslupaa. Tämä uuden oikeudenkäynnin lopputulos puhuu jo lähtökohtaisesti sitä vastaan, että lapsen huoltoon liittyvissä olosuhteissa olisi tapahtunut asiaan vaikuttava muutos.
34. B on muuttanut alle vuoden ikäisen lapsen kanssa Suomesta ulkomaille joulukuussa 2019 kesken käräjäoikeudessa vireillä olleen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelyn ja kieltäytynyt ilmoittamasta tämän jälkeen lapsen olinpaikkaa. B:n menettelystä on seurannut, ettei käräjäoikeuden päätös lapsen huoltajuudesta ole toteutunut, vaan lapsen yhteys toiseen vanhempaan on katkennut. Lapsi ei ole tavannut isäänsä useaan vuoteen.
35. B on ilmoittanut käräjäoikeudelle osoitteekseen Unkarissa sijaitsevan osoitteen. A toimittamasta Győrin käräjäoikeuden 24.7.2023 antamasta ratkaisusta, jonka Győrin hovioikeus on 20.11.2023 pysyttänyt voimassa, käy kuitenkin ilmi, että lapsen asuinpaikka ei ole Unkarissa. Lapsi oleskelee huoltajaksi määrätyn isän näkökulmasta tuntemattomassa paikassa. B:n menettely osoittaa piittaamattomuutta lapsen oikeudesta pitää yhteyttä ja luoda läheiset suhteet molempiin vanhempiinsa.
36. Edellä mainitusta Győrin käräjäoikeuden ratkaisusta käy lisäksi ilmi, että lapsen terveydenhuollosta ei ole ollut saatavilla mitään tietoja ja että lapsi ei ole ollut kirjoilla julkisessa koulutusjärjestelmässä, vaikka lapsi olisi Unkarissa velvollinen käymään päiväkodissa kolmevuotiaasta lähtien.
37. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenä edellä lausutusta, että lapsi on elänyt äitinsä kanssa oloissa, joissa B on piilotellut lasta useiden vuosien ajan lapsen huoltajaksi määrätyn isän ja kaikkien lapsen asioita hoitavien viranomaisten ulottumattomissa. Lapsen olosuhteet ovat tämän seurauksena päässeet vakiintumaan hänen äitinsä luokse. Äidin menettelyn seurauksena ei ole käytettävissä eikä saatavilla tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida, ovatko lapsen olosuhteet äidin luona sellaiset, että ne turvaavat hänen tasapainoisen kehityksensä ja hyvinvointinsa. Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa lapsen olosuhteiden vakiintumiselle äidin luokse ei voida antaa asian ratkaisemisessa merkitystä.
Korkeimman oikeuden johtopäätös
38. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi B:lle asetettu uhkasakko tulisi jättää tuomitsematta maksettavaksi.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on kumottu käräjäoikeuden päätös. Asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Mika Ilveskero, Jussi Tapani, Timo Ojala ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.