KKO:2024:50

A oli tietoisena matkan tarkoituksesta ja vähentääkseen kiinnijäämisen riskiä ollut alaikäisen lapsensa kanssa matkustajana törkeästä huumausainerikoksesta tuomitun henkilön kuljettamassa autossa, johon kätkettynä oli tuotu Liettuasta Viroon ja edelleen laivalla Suomeen 4,9 kilogrammaa pitoisuudeltaan 55–65-painoprosenttista amfetamiinia. A oli syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

Korkein oikeus katsoi, että rangaistusta avunannosta törkeään huumausainerikokseen mitattaessa on pääteon moitittavuuden lisäksi annettava erityistä painoarvoa avunantoteon laadulle ja merkitykselle pääteon kannalta. A tuomittiin 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 10.3.2022 nro 22/110319 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 10.2.2023 nro 23/105665 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Helena Valkama ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Kari Vesanen, Kati Lavi-Waltari ja Arto Perälä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 4.11.2021 tehdyn avunannon törkeään huumausainerikokseen. A ja toinen henkilö ovat 4.11.2021 tuoneet ulkomailta Suomeen ajoneuvoon kätkettynä 4 882,60 grammaa pitoisuudeltaan 55–65 painoprosenttista amfetamiinia siinä tarkoituksessa, että amfetamiini myydään ja levitetään edelleen. He ovat saapuneet laivalla Virosta Suomeen. A on ollut ajoneuvossa matkustajana. A on lähtenyt matkalle ja ottanut mukaan alaikäisen lapsensa siinä tarkoituksessa, että he näyttäisivät lomailevalta perheeltä ja mainitun toisen henkilön riski joutua tullitarkastukseen ja kiinni otetuksi vähenisi. Toinen henkilö on A ja tämän lapsi kyydissään ajanut ajoneuvon Espooseen kolmannen henkilön asunnolle, jossa heidät on otettu kiinni ja huumausaineet takavarikoitu.

2. Käräjäoikeus on tuominnut lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla ajoneuvoa kuljettaneen henkilön törkeästä huumausainerikoksesta 8 vuodeksi vankeuteen. A on tuomittu avunannosta törkeään huumausainerikokseen 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen.

3. Hovioikeus on A:n valituksen johdosta alentanut A:lle tuomitun rangaistuksen 4 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta. Hovioikeus on katsonut A:n syyksi luetun rikoksen kohteena olleen amfetamiinin määrän ja laadun puoltavan lähtökohtaisesti ankaraa vankeusrangaistusta. Toisaalta A:n rooli ja toimenpiteet olivat rajoittuneet lapsensa kanssa matkustajana olemiseen autossa, jolla huumausaine oli tuotu maahan. A:n ei ollut näytetty tavoitelleen rikoksellaan hyötyä eikä avunantoon liittynyt muitakaan A:n syyllisyyttä lisääviä piirteitä. A:n rikoksesta tuomittavan rangaistuksen tuli hovioikeuden mukaan olla huomattavasti huumausaineet maahan kuljettaneelle henkilölle tuomittua rangaistusta alempi.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle tuomittavan rangaistuksen määräämisestä.

Lähtökohdat rangaistuksen mittaamisesta avunantajalle

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita ovat lisäksi saman luvun 5–8 §:n mukaiset perusteet.

6. Avunannosta rikokseen säädetään rikoslain 5 luvun 6 §:ssä. Sen mukaan avunantaja tuomitaan saman lainkohdan mukaan kuin tekijä, mutta rangaistusta määrättäessä sovelletaan kuitenkin, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 2 ja 4 momentissa säädetään. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään. Lain 6 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän.

7. Viimeksi mainitun säännöksen perusteluissa (HE 44/2002 vp s. 204) on todettu säännöksen tarkoitukseksi ohjata tuomioistuimet ottamaan lieventämisperusteet huomioon myös rangaistusta käytännössä mitattaessa. Perusteluissa (s. 203) on edelleen lausuttu, että avunantajan rangaistusta mitattaessa lähtökohtana on avunantajan toimien merkitys osana kokonaistulosta. Mitä vähäisempi merkitys avunantajan toimilla on ollut, sitä lievempi on myös vastuu. Myös avunantotoimien laadulla sinänsä voi olla merkitystä. Pelkkä teon aikana neuvoin tapahtuva psyykkinen avunanto voi usein tulla lievemmin arvosteltavaksi kuin avunantajan suorittamat ponnekkaat konkreettiset rikoksen edistämistoimet. Mitä lähempänä ollaan tekijävastuuta, sitä ankarampi on avunantajan vastuu.

8. Törkeissä huumausainerikoksissa huumausaineen laadulla ja määrällä on keskeinen merkitys rangaistuksen mittaamisen lähtökohtana, koska ne ilmentävät rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta (KKO 2024:2, kohta 12 ja KKO 2020:45, kohdat 14 ja 20 sekä siinä viitatut ratkaisut). Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat kuitenkin merkittävästi myös muut seikat (KKO 2024:2, kohta 12 ja KKO 2017:9, kohta 12). Merkitystä voidaan antaa esimerkiksi seikoille, jotka liittyvät rikoksen erityiseen suunnitelmallisuuteen, organisoitumisen asteeseen, mahdollisuuteen määrätä huumausaineesta, tekijän osuuteen toiminnassa, toiminnan kestoon sekä levitystoiminnan laatuun ja laajuuteen (KKO 2024:2, kohta 12 ja KKO 2020:45, kohta 21).

9. Korkein oikeus toteaa, että mitattaessa rangaistusta avunannosta törkeään huumausainerikokseen on arvioinnin lähtökohtana sen teon moitittavuus, jota avunantaja menettelyllään avustaa. Mittaamisharkinnassa on kuitenkin perusteltua antaa erityistä painoarvoa avunantoteon laadulle ja merkitykselle pääteon kannalta, eikä avunantajan rangaistusta ole syytä etenkään suurten huumausainemäärien kohdalla suhteuttaa pelkästään päätekijän rangaistukseen ja pääteon kohteena olleen huumausaineen laatuun ja määrään. Kuten edellä kohdassa 8 on todettu, huumausainerikosten kohdalla rikokseen osallisten tehtävät ja niiden osoittama syyllisyys voivat vaihdella huomattavasti. Avunantajan rooli huumausainerikoksen edistämisessä voi esimerkiksi teon keston, toimien lukuisuuden tai niiden merkittävyyden perusteella olla tosiasiassa suurempi kuin sellaisen tekijän, jonka osuus huumausainerikoksessa on varsin rajattu.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

10. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus on vähintään vuosi ja enintään 10 vuotta vankeutta. Näin ollen avunannosta mainittuun rikokseen saa rikoslain 6 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla tuomita vähintään 14 päivää ja enintään 7 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

11. Pääteon kohteena ollut huumausaine on ollut pitoisuudeltaan selvästi keskimääräistä amfetamiinipitoisuutta vahvempaa. Tavanomaiseksi käyttövahvuudeksi muunnettuna kyseessä on ollut noin 12 kiloa amfetamiinia. Kysymys on siten huomattavan suuresta määrästä erittäin vaarallista huumausainetta, ja pelkästään huumausaineen laadun ja määrän perusteella arvioitu rangaistus olisi hyvin ankara. Ajoneuvoa kuljettanut päätekijä on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Nämä seikat puoltavat osaltaan ankaran rangaistuksen tuomitsemista myös A:lle. Kohdassa 9 avunantovastuusta todetuin tavoin rangaistuksen mittaamisharkinnassa on kuitenkin annettava erityistä painoarvoa A:n avunantotoimien laadulle ja merkitykselle pääteon kannalta.

12. A:n avunantotoimet ovat rajoittuneet siihen, että hän on ollut rikoksen tekijän kuljettamassa ajoneuvossa ja ottanut mukaan lapsensa siinä tarkoituksessa, että heidän mukanaolonsa pienentäisi riskiä joutua tullitarkastukseen ja kiinni otetuksi Suomeen saavuttaessa. Avunanto ei ole liittynyt rikoksen suunnitteluun taikka huumausaineiden hankintaan, kätkemiseen tai huumausaineiden käsittelyyn Suomessa sijainneella asunnolla. Kysymys on ollut yksittäisestä teosta, eikä A:n ole näytetty tavoitelleen teolla hyötyä. A:n avunantoteon merkitys pääteon kannalta on ollut suhteellisen vähäinen. Toisaalta tuotaessa huumausaineita laittomasti maahan kiinnijäämisriski on yleensä suurin ylitettäessä raja. Alaikäisen lapsen ottaminen mukaan matkalle vähentämään kiinnijäämisriskiä entisestään lisää A:n avunantoteon moitittavuutta.

13. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:lle avunannosta törkeään huumausainerikokseen on 2 vuotta 9 kuukautta vankeutta. Hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta on siten alennettava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomittu rangaistus alennetaan 2 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Mika Ilveskero, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Heikki Kemppinen.