KKO:2024:47

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A ja hänen myötäpuolensa (jäljempänä kantajat) olivat ajoneuvojen renkaiden varastointi- ja asentamispalveluita tarjoavan B Oy:n (jäljempänä yhtiö) palveluksessa työsopimussuhteissa. Kantajat olivat alan ammattiliiton jäseniä.

Yhtiö oli ammattiliiton julistaman poliittisen ylityökiellon aikana lokakuussa 2018 tarjonnut osalle työntekijöistään mahdollisuuden tehdä lähetysten keräilyä, pakkausta ja lastausta ylityönä viikonlopun aikana urakkatyönä. Ylityötä tehneet työntekijät olivat saaneet tästä työstä korvauksena valintansa mukaan joko 44 tunnin palkkaa vastaavan määrän tai viikon palkallisen vapaan. Korvaukseen oli laskennallisesti sisältynyt peruspalkka 16 työtunnilta sekä ylityökorvaus 12 tunnilta, sunnuntaityökorvaus kahdeksalta tunnilta ja viikkolepokorvaus kahdeksalta tunnilta. Urakkatyö oli valmistunut lauantaina, eikä kukaan työntekijöistä ollut työskennellyt sunnuntaina. Kukaan kantajista ei ollut osallistunut kysymyksessä olevan ylityön tekemiseen.

Kanne ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Kantajat vaativat käräjäoikeudessa yhtiöltä yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä kukin 1 000 euroa ja työsopimuslain mukaisena vahingonkorvauksena kukin 12 tunnin keskituntiansiotaan vastaavan määrän, kaikki määrät korkoineen. Kantajat katsoivat yhtiön syrjineen heitä heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella, kun se oli maksanut vastaavissa tilanteissa noudattamastaan korvauskäytännöstä poiketen kyseisestä urakkatyöstä sunnuntaityö- ja viikkolepokorvausta vastaavan ylimääräisen korvauksen niille työntekijöille, jotka olivat ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana suostuneet ylityöhön.

Yhtiö vastusti kannetta. Yhtiö ei ollut maksanut kyseessä olevasta urakkatyöstä ylimääräistä korvausta tai vastaavissa tilanteissa maksettua korkeampaa palkkaa. Asiassa ei ollut syntynyt syrjintäolettamaa. Mahdolliselle erilaiselle kohtelulle oli joka tapauksessa ollut yhdenvertaisuuslain mukainen rengassesongin aiheuttamaan tilapäiseen kiireeseen perustunut oikeuttamisperuste. Kiirettä oli pahentanut ammattiliiton aiemmin lokakuussa järjestämä päivän pituinen poliittinen lakko.

Käräjäoikeuden tuomio 7.2.2022 nro 22/5625

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että yhtiön ylityötarjous oli koskenut nimenomaan lauantaina tehtävää urakkatyötä. Koska kukaan ylityötä tehneistä työntekijöistä ei ollut tehnyt työtä sunnuntaina, kenellekään heistä ei olisi työehtosopimuksen mukaan kuulunut maksaa sunnuntaityö- tai viikkolepokorvausta. Korvaus oli myös poikennut siitä, mikä yhtiön ylitöiden korvauskäytäntö oli ollut aikaisemmin.

Asiassa oli jäänyt selvittämättä, olisiko työntekijöitä ollut saatavissa työhön normaalilla, työehtosopimuksen mukaisella korvauksella. Yhtiö oli siten tarjonnut ylityöstä tavanomaista suurempaa korvausta saadakseen työntekijöitä suostumaan ylityöhön viikonloppuna ja ylityökiellon aikana.

Ylityötarjouksen vastaanottaminen oli merkinnyt samalla ammattiliiton jäsenyydestä luopumista. Yhtiön tiedossa ei ollut ollut, ketkä työntekijöistä kuuluivat ammattiliittoon. Tarjotessaan ylityötä yhtiö oli kuitenkin ollut tietoinen siitä, että ylityön teettäminen rikkoo ammattiliiton asettamaa ylityökieltoa.

Samaa työtä ei ollut ollut mahdollista tehdä muuna ajankohtana kuin ylityökiellon aikana. Kantajilla ei siten ollut ollut mahdollisuutta saada vastaavaa ylimääräistä palkkiota, koska he olivat osallistuneet ammattiyhdistyksen toimintaan noudattamalla liiton asettamaa ylityökieltoa.

Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli asettanut kantajat heidän ammattiyhdistystoimintansa vuoksi huonompaan asemaan kuin ne työntekijät, jotka olivat saaneet ylimääräisen korvauksen ylityöhön suostumisesta. Yhtiön menettely oli tarkoittanut kantajien yhdenvertaisuuslain vastaista välillistä syrjintää. Erilaiselle kohtelulle ei ollut ollut hyväksyttävää tavoitetta, eikä yhtiö ollut näyttänyt, että käytetyt keinot olisivat olleet asianmukaisia ja tarpeellisia. Yhtiö oli menettelyllään tahallaan rikkonut työsopimuslain mukaista työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitetta sekä työtekijöiden yhdistymisvapautta. Kantajilla oli oikeus saada työsopimuslain mukainen korvaus heille näin aiheutetusta vahingosta sekä yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys.

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Petteri Kosonen ja Pia Vuojolainen sekä käräjänotaari Heli Luukkonen.

Turun hovioikeuden tuomio 15.2.2023 nro 90

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että kyseessä olevan ylityöurakan oli saanut tehdä viikonlopun 6.–7.10.2018 aikana työntekijälle sopivimmalla ajalla. Yhtiössä oli muulloinkin teetetty ylityöt urakkaperusteisina. Nyt kysymyksessä olevasta urakasta oli maksettu palkka laskennallisesti kahdeksan tunnin lauantaityöstä ja kahdeksan tunnin sunnuntaityöstä työehtosopimuksen mukaisesti. Asiassa ei siten ollut näytetty, että yhtiö olisi maksanut ylityökiellon aikana ylisuurta tai vastaavia tilanteita korkeampaa palkkaa. Asiassa ei näin ollen ollut syntynyt olettamaa siitä, että yhtiö olisi menetellyt syrjivällä tavalla työntekijöiden ammattiyhdistystoiminnan vuoksi.

Koska yhtiö ei ollut menetellyt syrjivästi eikä työntekijöiden tasapuolista kohtelua koskevan velvoitteen vastaisesti, kantajilla ei ollut oikeutta hyvitykseen eikä vahingonkorvaukseen. Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Karvinen ja Katariina Sorvari sekä asessori Jari Laasanen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Kantajille myönnettiin valituslupa.

Kantajat vaativat valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomio pysytetään.

Yhtiö vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn suullisen todistelun vastaanottamiseksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Kantajat ovat olleet lokakuussa 2018 yhtiön palveluksessa työsopimussuhteissa. Yhtiöllä on ollut samalla paikkakunnalla kaksi eri toimipaikkaa. Osa kantajista on työskennellyt yhtiön toimipaikassa X ja osa toimipaikassa Y.

2. Ammattiliitto, jonka jäseniä kantajat ovat olleet, on julistanut poliittisen ylityökiellon ajalle 17.9.–26.10.2018 sekä järjestänyt poliittisen lakon keskiviikkona 3.10.2018. Asiassa on riidatonta, että työtaistelutoimenpiteet ovat olleet laillisia. Kantajat ovat osallistuneet lakkoon.

3. Yhtiö on ylityökiellon aikana perjantaina 5.10.2018 tarjonnut osalle toimipaikan X työntekijöistä mahdollisuuden ylityön tekemiseen viikonloppuna 6.–7.10.2018 siten, että laskennallisesti 16 tunnin ylityöstä maksetaan korvauksena 44 tunnin palkkaa vastaava määrä tai annetaan viikon palkallinen vapaa. Ylityön teettämisen tarve on johtunut talvirengassesongista sekä siitä, että työt olivat jääneet jälkeen ammattiliiton 3.10.2018 järjestämän lakon vuoksi. Kahdeksan työntekijää, joista ainakin yksi on ollut ammattiliiton jäsen, on hyväksynyt yhtiön ylityötarjouksen. Ylityönä teetetty työ on valmistunut lauantaina 6.10.2018.

4. Kantajat ovat katsoneet, että yhtiö on antanut ylimääräisen taloudellisen edun niille työntekijöilleen, jotka ovat ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana suostuneet ylityöhön. Kantajat ovat katsoneet yhtiön syrjineen heitä heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella, koska heille ei ollut annettu mahdollisuutta saada vastaavaa ylimääräistä etua. Yhtiö on kiistänyt antaneensa ylityötä tehneille työntekijöilleen ylimääräistä taloudellista etua. Kyseessä olevasta urakkatyöstä ei ollut maksettu ylimääräistä korvausta tai vastaavissa tilanteissa maksettua korkeampaa palkkaa.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on ensin arvioitavana, onko yhtiö antanut ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana ylityötä tehneille työntekijöilleen ylimääräisen taloudellisen edun. Jos yhtiön katsotaan antaneen tällaisen edun, on seuraavaksi arvioitava, onko yhtiö näin toimiessaan kohdellut kantajia yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla epäsuotuisammin kuin ylityötä tehneitä työntekijöitä tai saattanut kantajat epäedullisempaan asemaan ylityötä tehneisiin nähden ja onko asiassa siten syntynyt olettama kantajien syrjinnästä välittömästi tai välillisesti heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella. Mikäli syrjintäolettama on syntynyt, on arvioitava, onko yhtiö kyennyt osoittamaan, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu. Viimeisenä on vielä ratkaistava kysymys kantajien oikeudesta yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen ja työsopimuslain mukaiseen vahingonkorvaukseen.

Sovellettavat oikeusohjeet

Yhdenvertaisuuslain säännökset

6. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Säännöksen perusteluiden mukaan esimerkiksi lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen ei ole hyväksyttävä peruste erilaiseen kohteluun työelämässä (HE 19/2014 vp s. 66–67).

7. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

8. Yhdenvertaisuuslain 11 § koskee erilaisen kohtelun yleistä oikeuttamisperustetta. Pykälän 1 momentin mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia.

9. Yhdenvertaisuuslain 12 §:ssä säädetään erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista työssä ja työhön otettaessa. Pykälän 1 momentin mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

10. Syrjintä on yhdenvertaisuuslain 13 §:n mukaan välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytettävät keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

11. Epäedulliseen asemaan saattamisella on lain 13 §:ssä sen perusteluiden mukaan viitattu sellaiseen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka seurauksena johonkin tiettyyn, henkilöön liittyvien syiden perusteella määräytyvään ryhmään kuuluva henkilö joutuu muihin nähden esimerkiksi erityisen rajoituksen tai muun haitan kohteeksi. Säännöksen ilmaisulla ”peruste” on perusteluiden mukaan viitattu muun muassa päätöksiin ja määräyksiin, jotka voivat olla yleisiä tai yksittäistä henkilöä koskevia. Välilliselle syrjinnälle on ominaista näennäinen yhdenvertaisuus, jolloin ketään ei nimenomaisesti aseteta huonompaan asemaan henkilöön liittyvän syyn vuoksi, mutta menettelyllä on tosiasiassa henkilöön liittyvään syyhyn perustuva syrjivä vaikutus (HE 19/2014 vp s. 76–77).

12. Yhdenvertaisuuslain 28 §:n todistustaakkaa koskevan säännöksen mukaan syrjintää koskevan asian vireillepanijan on esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2019:35

13. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2019:35 on ollut arvioitavana, oliko työnantaja syrjinyt kantajana ollutta työntekijää ammattiyhdistystoimintaan osallistumisen perusteella. Riidan taustalla oli se, että ammattiliitto oli julistanut alalle perehdytyskiellon, jonka mukaan vuokratyöntekijöitä ei perehdytetty eikä koulutettu työtehtäviin. Työtaistelun piiriin kuulunut kantaja oli tämän takia kieltäytynyt työnantajan hänelle osoittamista perehdyttämistehtävistä, mutta hän oli ilmoittanut olevansa käytettävissä tavanomaisiin työtehtäviinsä. Korkein oikeus katsoi, että työntekijän kieltäydyttyä työtaistelun vuoksi hänelle osoitetusta perehdyttämistyöstä työnantaja ei ollut velvollinen hyväksymään häneltä sellaista työsuoritusta, joka olisi käsittänyt vain hänen muita työtehtäviään. Korkein oikeus totesi, että kun palkka on vastiketta tehdystä työstä, kantajan tilanteeseen nähden vertailukelpoisena ei voitu pitää sellaisen työntekijän tilannetta, joka ei ollut osallistunut työtaisteluun ja oli suorittanut hänelle osoitetun työn (kohta 31). Työnantajan menettelyä ei pidetty syrjivänä.

Syrjintää koskevat direktiivit ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

14. Yhdenvertaisuuslailla on osaltaan pantu täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi (2000/78/EY; työsyrjintädirektiivi) ja rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettu neuvoston direktiivi (2000/43/EY; syrjintädirektiivi). Siltä osin kuin yhdenvertaisuuslaissa on säädetty muista kuin direktiivien soveltamisalaan kuuluvista syrjintäperusteista, kuten ammattiyhdistystoiminnasta, sovelletaan kansallista lakia. Tällöinkin unionin oikeudella ja sitä tulkitsevalla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä voi olla välillistä merkitystä (ks. KKO 2018:39, kohdat 18 ja 19). Siten sekä välitöntä että välillistä syrjintää koskevia yhdenvertaisuuslain säännöksiä on perusteltua tulkita yhdenmukaisten periaatteiden mukaan riippumatta siitä, onko kysymys unionin oikeudessa säännellystä syrjintäperusteesta vai pelkästään kansalliseen lakiin perustuvasta syrjintäperusteesta.

15. Unionin tuomioistuin on syrjintädirektiivin soveltamisalalla katsonut, että syrjinnästä voi olla kysymys myös silloin, kun tietty menettely vaikuttaa epäsuotuisasti paitsi henkilöihin, joilla on tietty etninen alkuperä, myös sellaisiin henkilöihin, joilla ei ole tätä alkuperää, mutta jotka kärsivät yhdessä ensiksi mainittujen henkilöiden kanssa epäsuotuisammasta kohtelusta tai erityisen epäedulliseen asemaan asettamisesta. Jotta kyseessä olisi direktiivissä tarkoitettu välitön syrjintä, on katsottu riittäväksi, että kyseinen henkilöön liittyvä syy on vaikuttanut ratkaisevasti menettelyn käyttöön ottamiseen (tuomio 16.7.2015, CHEZ, C-83/14, EU:C:2015:480, 60, 76 ja 91 kohta).

16. Unionin tuomioistuin on työsyrjintädirektiiviin perustuvan syrjinnän kieltoa tulkitessaan todennut, että kysymys ei ole välittömästä syrjinnästä esimerkiksi silloin, kun yrityksen sisäisessä säännössä kielletään erotuksetta kaikkien poliittisen, filosofisen tai uskonnollisen vakaumuksen näkyvien tunnusmerkkien käyttö työpaikalla ja velvoitetaan yleisesti ja erotuksetta neutraaliin pukeutumiseen. Kysymys on uskontoon tai vakaumukseen välillisesti perustuvasta syrjinnästä, jos osoitetaan säännön sisältämän näennäisesti puolueettoman velvollisuuden johtavan tosiasiallisesti siihen, että tiettyyn uskontoon kuuluvat tai tietyn vakaumuksen omaavat henkilöt saatetaan erityisen epäedulliseen asemaan (tuomio 15.7.2021, WABE ym., yhdistetyt asiat C-804/18 ja C-341/19, EU:C:2021:594, 52–54 ja 59 kohta).

Onko yhtiö antanut ylityötä tehneille työntekijöilleen ylimääräisen edun?

17. Yhtiö on teettänyt ylityön urakkatyönä, josta maksettuun korvaukseen on laskennallisesti sisältynyt 16 tunnin palkkaa vastaava määrä sekä ylityökorvaus, sunnuntaityökorvaus ja viikkolepokorvaus. Asiassa on riidatonta, että rahana maksettu korvaus olisi vastannut lain ja työehtosopimuksen mukaista aikapalkkaa, jos ylityö olisi tehty kahtena kahdeksan tunnin mittaisena työpäivänä lauantaina ja sunnuntaina. Estettä työn tekemiselle lauantain lisäksi myös sunnuntaina ei ole ollut. Kukaan ylityötä tehneistä työntekijöistä ei kuitenkaan ole tehnyt työtä sunnuntaina, vaan työ on saatu tehtyä lauantain kuluessa.

18. Urakkapalkkaus on ollut yhtiössä yleisesti käytössä ollut palkkausmuoto. Korkeimmassa oikeudessa esitetyn suullisen todistelun mukaan on ollut tavanomaista, että työntekijä on suoriutunut kahdeksan tunnin laskennallisesta työvuorosta 4–5 tunnissa. Yhtiön yleiseen käytäntöön on myös kuulunut teettää arkipäivinä niin sanottuja tuplavuoroja, jolloin työntekijä on voinut suoriutua 16 tunnin laskennallisesta työvuorosta noin 8–10 tunnissa. Suullisen todistelun perusteella on edelleen selvitetty, että vuonna 2018 yhtiössä pyrittiin kustannussyistä yleisesti välttämään ylityön teettämistä viikonloppuisin ja varsinkin sunnuntaisin.

19. Todistajana kuultu yhtiön työntekijä C on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että hän oli tehnyt ylityötä lauantaina 6.10.2018 ja että työnantajan ylityötarjous oli koskenut lauantaina tehtävää tuplavuoroa. Kirjallisena todisteena esitetty yhtiön pääluottamusmiehen 5.10.2018 lähettämä sähköpostiviesti vastaa tarjouksen sisällön osalta todistaja C:n kertomusta. Sähköpostiviestin mukaan toistakymmentä työntekijää oli 5.10.2018 käynyt kertomassa pääluottamusmiehelle työnjohtajien tekemästä ”tarjouksesta, josta ei voi kieltäytyä”. Kysymys oli viestin mukaan lauantain tuplavuorosta, josta työnjohtajat olivat tarjonneet joko lauantain ja sunnuntain ylityökorvaukset ja viikkolepokorvauksen tai viikon vapaata joulukuussa. Sanottuja todistelusta ilmeneviä seikkoja tukee myös se, ettei ylityötä todellisuudessa ole tehty lainkaan sunnuntaina. Asiassa esitetyistä työaikaraporteista ja todistaja C:n kertomuksesta ilmenee, että työntekijät ovat suoriutuneet ylityövuorostaan noin 6–10 tunnissa.

20. Korkein oikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että yhtiö on tosiasiassa tarjonnut ylityön tehtäväksi lauantaina niin sanottuna laskennallisena tuplavuorona. Maksamalla lauantaina tehtävästä työvuorosta sunnuntaityö- ja viikkolepokorvaukset yhtiö on antanut kyseisten korvausten määrää vastaavan ylimääräisen taloudellisen edun niille työntekijöilleen, jotka ovat suostuneet tekemään ylityötä ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana.

Onko asiassa syntynyt syrjintäolettama?

21. Edellä selostetussa ratkaisussa KKO 2019:35 on ollut kysymys työnantajan direktio-oikeudesta ja palkanmaksuvelvollisuudesta sekä työntekijän velvollisuudesta tehdä hänelle osoitettuja työtehtäviä työtaistelutilanteessa. Tässä asiassa on sen sijaan kysymys ylimääräisen taloudellisen edun antamisesta niille työntekijöille, jotka ovat ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana tehneet työnantajan heille tarjoamaa ylityötä. Eri työntekijöiden tilanteiden vertailukelpoisuutta ei voida tässä asiassa arvioida samalla tavalla kuin mainitussa ennakkopäätöksessä.

22. Eri työntekijöiden tilanteiden vertailukelpoisuutta arvioitaessa on tässä asiassa oikeudellisesti merkityksellistä se, ketkä työntekijät ovat osaamisensa puolesta pystyneet itsenäisesti suorittamaan ylityönä teetetyn työn. Korkeimmassa oikeudessa esitetyn suullisen todistelun perusteella yhtiön toimipaikassa Y tehty työ on poikennut toimipaikassa X tehdystä työstä ainakin käytettyjen työkoneiden osalta. Työturvallisuusvaatimukset huomioon ottaen yhtiö ei olisi voinut tarjota toimipaikassa X ylityönä teetettyä työtä toimipaikan Y työntekijöille ilman opastusta ja perehdyttämistä tehtävään ja työkoneiden käyttöön. Asiassa on siten osoitettu, että toimipaikan Y työntekijät eivät olisi ilman perehdytystä pystyneet itsenäisesti suorittamaan ylityönä teetettyä työtä. Sen sijaan yhtiö ei ole osoittanut, etteivät kaikki toimipaikan X työntekijät olisi pystyneet suorittamaan kyseistä työtä.

23. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että ylityötä tehneiden työntekijöiden tilanteeseen on vertailukelpoinen niiden kantajien tilanne, jotka ovat työskennelleet toimipaikassa X, mutta ei sen sijaan niiden kantajien tilanne, jotka ovat työskennelleet toimipaikassa Y. Kanne on näin ollen tällä perusteella hylättävä kantajina olevien toimipaikan Y työntekijöiden osalta.

24. Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on tarjonnut ylityötä ylimääräisin taloudellisin eduin toimipaikan X työntekijöille näennäisesti yhdenvertaisesti erottelematta ammattiliittoon kuulumattomia ja kuuluneita työntekijöitä. Ainakin yksi ammattiliittoon kuulunut työntekijä on tarjouksen hyväksynytkin. Kun kuitenkin ylityötarjouksen hyväksyminen olisi rikkonut ammattiliiton julistamaa ylityökieltoa ja aiheuttanut ammattiliittoon kuuluneille työntekijöille näiden ammattiyhdistystoiminnan kannalta epäedullisia seurauksia, ylityötarjous on saattanut ammattiliittoon kuuluneet ja sen ylityökiellon velvoittamat työntekijät tosiasiassa epäedullisempaan asemaan kuin ammattiliittoon kuulumattomat työntekijät. Yhtiö on näin antamalla ylimääräisen taloudellisen edun ylityötarjouksen hyväksyneille työntekijöilleen asettanut ne toimipaikan X työntekijät, jotka eivät ole ammattiliiton julistaman ylityökiellon velvoittamina voineet saada vastaavaa ylimääräistä taloudellista etua, ylityötä tehneisiin työntekijöihin nähden epäedullisempaan asemaan. Asiassa on näin ollen syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä ammattiyhdistystoiminnan perusteella.

Onko yhtiö kumonnut syrjintäolettaman?

25. Syrjintäolettama on yhdenvertaisuuslain 13 §:n nojalla kumottavissa osoittamalla, että ylimääräisen korvauksen maksamiselle ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana tehdystä ylityöstä on ollut hyväksyttävä tavoite. Lisäksi tulee osoittaa, että ylimääräisen korvauksen maksaminen on ollut asianmukainen ja tarpeellinen keino tavoitteen saavuttamiseksi. Keinojen tarpeellisuus merkitsee niiden oikeasuhtaisuutta tavoitteeseen nähden (HE 19/2014 vp s. 77).

26. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että yhtiön päätös teettää ylityötä on perustunut sinänsä hyväksyttävään liiketaloudelliseen tavoitteeseen purkaa rengastoimitusten ruuhkaa, joka on johtunut 3.10.2018 järjestetystä lakosta sekä yleisestä sesonkiluonteisesta kiireestä alalla. Yhtiö on uskottavasti selvittänyt sillä olleen rengastoimituksiin liittyneitä sopimusvelvoitteita kysymyksessä olleena ajankohtana.

27. Asiassa ei kuitenkaan ole edes väitetty, että yhtiö olisi yrittänyt saada työntekijöitään tekemään ylityötä lauantaina yhtiön noudattaman käytännön mukaisesti ilman ylimääräisenä taloudellisena etuna maksettavia sunnuntai- ja viikkolepokorvauksia. Korkein oikeus katsoo, että yhtiö ei ole osoittanut, että sen päätös antaa ylimääräinen etu ylityötä tehneille työntekijöilleen olisi perustunut sellaiseen välttämättömään tarpeeseen saada ylityönä teetetty työ suoritetuksi viikonloppuna 6.–7.10.2018, että erilainen kohtelu olisi ollut siihen nähden oikeasuhtaista.

Johtopäätös syrjinnän kiellon rikkomisesta

28. Edellä selostetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhtiö ei ole osoittanut, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu. Yhtiön on näin ollen katsottava syrjineen kantajina olevia toimipaikan X työntekijöitä heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella.

Yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys

29. Yhdenvertaisuuslain 23 §:n 1 momentin mukaan syrjinnän kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys työnantajalta, joka on kyseisen lain vastaisesti syrjinyt häntä. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan kantajina oleville toimipaikan X työntekijöille heidän vaatimansa hyvityksen, jonka määrä on Korkeimmassa oikeudessa riidaton.

Työsopimuslain mukainen vahingonkorvaus

30. Yhdenvertaisuuslain 23 §:n 2 momentin mukaan hyvityksen saaminen ei estä saamasta korvausta vahingonkorvauslain tai muun lain mukaan.

31. Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Lain 2 luvun 2 §:stä ilmenevin tavoin työnantajalla on työsuhteessa velvollisuus kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ja noudattaa yhdenvertaisuuslakia.

32. Vahingonkorvausoikeudessa vahingon määrittämisen lähtökohtana on vakiintuneesti pidetty niin sanotun differenssiopin mukaista tapahtumainkulkujen erotusta. Tämän mukaan vahinko perustuu hypoteettisen ja todellisen tapahtumainkulun väliseen vertailuun. Hypoteettinen tapahtumainkulku on oletus sellaisesta tapahtumaketjusta, johon ei liity korvausvastuun perustavaa seikastoa (esim. KKO 2022:18, kohta 16 ja siinä viitattu ratkaisukäytäntö).

33. Asiassa on arvioitavana, onko kantajille, joiden osalta yhtiö on rikkonut syrjinnän kieltoa, aiheutunut yhtiön toimenpiteiden perusteella taloudellista vahinkoa. Kantajien mukaan vahingon määrä vastaa ylityötä tehneiden työntekijöiden saaman ylimääräisen edun eli sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksia vastaavan määrän arvoa.

34. Kun vahinkoa määritetään edellä todetun mukaisesti, hypoteettisessa tapahtumainkulussa syrjivään kohteluun ei olisi yhtiössä ryhdytty. Tapahtumaketjussa, johon ei liity korvausvastuun perustavaa seikastoa, kenellekään yhtiön työntekijöistä ei olisi maksettu sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksia vastaavaa ylimääräistä etua. Myöskään kantajat eivät siten olisi saaneet tällaista etua. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että yhtiön menettelystä ei ole aiheutunut syrjinnän kohteeksi joutuneille kantajille taloudellista vahinkoa. Tämän vuoksi kantajien vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan kantajina oleville X:n toimipaikan työntekijöille kullekin erikseen yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä 1 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 13.11.2020 lukien. Mainittujen kantajien vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

Muiden kuin edellä mainittujen kantajien kannevaatimukset hylätään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Tuomo Antila (eri mieltä), Mika Ilveskero (eri mieltä), Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen (eri mieltä). Esittelijä Mikaela Lind (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeussihteeri Lind: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen muutoin paitsi kohtien 24 ja 25 osalta, miltä osin esittelijä esitti, että Korkein oikeus lausuu perusteluinaan seuraavaa:

Yhtiön menettelyssä on yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan kyse välittömästä syrjinnästä, jos kantajina olevia toimipaikan X työntekijöitä on heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella kohdeltu epäsuotuisammin kuin niitä vertailukelpoisessa tilanteessa olevia yhtiön työntekijöitä, jotka ovat hyväksyneet kanteessa tarkoitetun ylityötarjouksen.

Korkein oikeus katsonee, että kun yhtiö on antanut ylimääräisen taloudellisen edun ylityötä tehneille työntekijöilleen, se on kohdellut epäsuotuisammin vertailukelpoisessa tilanteessa olevia toimipaikan X työntekijöitä, jotka eivät ole saaneet vastaavaa ylimääräistä etua. Unionin tuomioistuimen edellä selostetun käytännön perusteella yhtiön menettelyn voidaan katsoa perustuneen kantajien ammattiyhdistystoimintaan, jos ammattiyhdistystoiminta on vaikuttanut ratkaisevasti ylimääräisen taloudellisen edun tarjoamiseen ylityötarjouksen hyväksyville työntekijöille.

Korkein oikeus todennee asiassa olevan riidatonta, että yhtiön työntekijät ovat osallistuneet ammattiliiton järjestämään lakkoon 3.10.2018. Yhtiön tiedossa ei ole ollut, ketkä sen työntekijöistä ovat kuuluneet ammattiliittoon. Yhtiö on kuitenkin voinut olettaa, että ainakin merkittävä osa sen työntekijöistä osallistuu myös ammattiliiton julistamaan ylityökieltoon. Kanteessa tarkoitetussa ylityötarjouksessa ei ole ollut kysymys esimerkiksi yhtiön käyttöönottamasta uudesta yleisestä ylitöiden korvauskäytännöstä, joka olisi ollut näennäisesti yhdenvertainen, mutta jonka tosiasiallisena seurauksena tiettyjä työntekijöitä olisi jonkin henkilöön liittyvän syyn perusteella saatettu muita epäsuotuisampaan asemaan. Sen sijaan yhtiön menettelyssä on ollut kysymys ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana annetusta kertaluonteisesta ylimääräisestä taloudellisesta edusta, jonka saaminen on edellyttänyt, että työntekijä on liittoon kuulumattomana voinut hyväksyä työnantajan ylityötarjouksen ilman seuraamuksia tai että hän on liiton jäsenenä rikkonut ylityökieltoa.

Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsonee, että ylimääräinen korvaus on luvattu siinä tarkoituksessa, että yhtiön riittäväksi katsoma määrä työntekijöitä suostuu ylityöhön ylityökiellosta huolimatta. Työntekijöiden ammattiyhdistystoiminta on siten vaikuttanut ratkaisevasti ylimääräisen taloudellisen edun tarjoamiseen eli ollut epäsuotuisamman kohtelun perusteena. Asiassa on näin ollen syntynyt olettama välittömästä syrjinnästä ammattiyhdistystoiminnan perusteella.

Olettama välittömästä syrjinnästä on yhdenvertaisuuslain 12 §:n mukaan kumottavissa, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Oikeusneuvos Turpeinen: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa perustelujen kohdista 1–6, minkä jälkeen lausun asiassa seuraavaa:

Kantajat ovat väittäneet, että yhtiö on antanut ylityötarjouksen hyväksyneille työntekijöille ylimääräisen korvauksen, koska yhtiöllä ei olisi ollut työaikalain tai työehtosopimuksen mukaan velvoitetta maksaa kyseisille työntekijöille sunnuntaityökorvausta tai viikkolepokorvausta, kun työtä ei ollut tehty sunnuntaina tai viikkolepokorvaukseen oikeuttavana aikana.

Yhtiö on puolestaan väittänyt, että urakkatyön määrittely oli perustunut tiettyyn keräiltyyn rengasmäärään aikayksikköä kohden ja tämä oli johtanut laskennallisesti kahteen kahdeksan tunnin työpäivään, toinen lauantaina ja toinen sunnuntaina, vaikka työtekijällä oli ollut oikeus tehdä työ haluamanaan ajankohtana viikonlopun aikana. Yhtiö ei siten ollut maksanut ylimääräistä korvausta.

Asiassa on ollut riidattomasti tarve ylityön teettämiselle. Yleinen käytäntö yhtiössä on ollut teettää ylityöt urakkatyönä. Todistelutarkoituksessa kuullun kantaja D:n mukaan kyse oli aikaurakkatyöstä, jolloin työsuoritteille on laskettu vakioaika. Palkka maksetaan tällöin aikaan vakioidun työsuorituksen eikä työsuoritukseen kulloinkin tosiasiassa käytetyn ajan perusteella. Kantaja D:n sekä todistajina kuultujen E:n ja F:n mukaan yhtiössä oli käytäntönä, että urakan tultua suoritetuksi työntekijä oli vapaa poistumaan työpaikalta ja palkka maksettiin urakan mukaisesti. Todistaja F:n mukaan urakkapalkkaan sisällytettiin urakan suoritusaikaa vastaavaan laskennalliseen työvuoroon kuuluvat lisät.

Katson, että asiassa on näytetty, että yhtiön kysymyksessä oleva ylityötarjous on rakenteeltaan vastannut yhtiön urakkapalkkaa koskevaa käytäntöä. Laskennalliseen työmäärään perustunut urakkakorvaus on lauantaina ja sunnuntaina tehtynä vastannut työehtosopimuksen ehtojen mukaista korvausta. Sillä, että vastaavia tarjouksia viikonlopun ns. tuplavuorosta ei ole näytetty olleen, ei ole asiassa merkitystä, kun töiden ruuhkautumisen purku on kyseisenä viikonloppuna riidattomasti edellyttänyt urakkatarjouksiin sisältyneen työmäärän suorittamista.

Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, onko urakka laskettu tarkoituksellisesti työntekijälle liian helposti suoritettavaksi, jolloin urakkasummaan on perusteettomasti voitu lisätä sunnuntai- ja viikkolepokorvaus.

Todistaja C on kertonut tehneensä tarjotun ylityön noin yhdeksässä tunnissa, ja että ns. tuplavuoro oli yleisesti mahdollista tehdä tuossa ajassa, joskus jopa kahdeksassa tunnissa. Todistaja G on kertonut esimerkinomaisesti kahdeksan tunnin työvuoroa vastaavan työmäärän suorittamisesta viidessä tunnissa. Edellä mainitun perusteella asiassa on näytetty, että yhtiössä laskennallisesti käytettyä kahdeksaa työtuntia vastaavasti urakkatyöstä on voinut tavanomaisesti suoriutua 4–5 tunnissa. Todistaja C:n ylityöurakkaan käyttämän noin yhdeksän tunnin työsuorituksen ei siten voida katsoa olevan poikkeuksellisessa suhteessa kuuteentoista laskennalliseen työtuntiin. Edellä mainitun perusteella katson, että kysymyksessä olevaa urakkatyötä ei ole laskettu poikkeavasti yhtiössä yleisesti noudatettuun urakkatyön laskentakäytäntöön nähden.

Urakkalaskenta on tuottanut kuudentoista tunnin työmäärän, joka vastaa kahta työpäivää. Yhtiöllä on ollut tieto siitä, että urakan tekevillä työntekijöillä on ollut halutessaan mahdollisuus suoriutua tarjotusta työstä lauantain aikana. Yhtiön ei kuitenkaan ole näytetty edellyttäneen urakan valmistumista lauantaina, vaan riidatonta on, että työntekijät olivat saaneet suorittaa urakan mihin aikaan tahansa kyseisenä viikonloppuna. Sillä, onko yhtiö markkinoinut tarjoustaan työntekijöille mahdollisuutena tehdä koko urakka lauantaina, ei tällöin ole merkitystä asian arvioinnissa.

Kun kyse on ollut kahdesta kahdeksan tunnin laskennallista työvuorosta, luonnollinen lähtökohta on ollut laskea viikonlopun aikana suoritettavaksi tarkoitetun työn jakautuvan kahdeksi kahdeksan tunnin vuoroksi, yksi lauantaille ja toinen sunnuntaille. Työehtosopimuksen mukaan kyseisestä työstä on tällöin tullut suorittaa korvaus, joka sisältää erinäisiä merkittäviä lisiä.

Johtopäätöksenäni katson, että urakkasumma on laskettu urakkaan sisältyneen työn ja yhtiössä aiemmin noudatettujen laskentaperiaatteiden mukaisesti, joten sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksen sisällyttäminen työntekijälle maksettuun palkkaan on ollut perusteltua. Asiassa ei ole siten näytetty, että yhtiö olisi maksanut urakasta ylityökiellon aikana ylisuurta palkkaa, eikä asiassa ole syntynyt oletusta siitä, että yhtiö olisi menetellyt syrjivällä tavalla työtekijöiden ammattiyhdistystoiminnan vuoksi.

Perustetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole, ja hylkään valituksen.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena lausumaan hyvityksen määrästä ilmoitan olevani siitä enemmistön kanssa samaa mieltä.

Oikeusneuvos Ilveskero: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Turpeinen.

Oikeusneuvos Antila: Hyväksyn mietinnön.