KKO:2024:44

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 11.2.2022 nro 22/105680

Rikosasian asianomistaja A, jonka oikeudenkäyntiavustajaksi oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätty asianajaja B, valitti käräjäoikeuden rikosasiassa antamasta tuomiosta. Hovioikeus, joka hylkäsi A:n valituksen, hylkäsi myös vaatimuksen A:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavan määrän korvaamisesta B:lle valtion varoista, koska A:lle ei ollut myönnetty oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä (eri mieltä), Teija Ahola ja Marjo Juotasniemi.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Vähätörmä katsoi, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisen avustajanmääräyksen nojalla vakuutuksen omavastuuosuus tuli maksaa valtion varoista.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessa vaadittiin, että avustajan palkkioksi hovioikeudessa vahvistetaan 3 681,93 euroa ja että valtion varoista maksetaan avustajalle oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus 552,29 euroa.

Syyttäjä ilmoitti vastauksessaan hyväksyvänsä valituksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Asianajaja B on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätty alempien oikeuksien käsiteltävänä olleessa rikosasiassa toimimaan asianomistaja A:n oikeudenkäyntiavustajana. A:lla on myös hänen oikeudenkäyntikulunsa tässä rikosasiassa kattava oikeusturvavakuutus 15 prosentin omavastuuosuudella.

2. Hovioikeus on hylännyt vaatimuksen maksaa B:lle palkkiota valtion varoista A:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin, koska A:lle ei ollut myönnetty oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, tuleeko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksaa valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, määräytyykö mahdollinen valtion varoista maksettava palkkio tällöin oikeusapulain vai yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.

Sovellettavat oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat

4. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten muun ohella henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

5. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan kyseisen luvun nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Lainkohdan perusteluissa todetaan, että puolustajalla ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalla on oikeus saada valtion varoista palkkio ja korvaus kuluista samoilla periaatteilla kuin oikeusavussa. Puolustaja ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja eivät saa periä palkkiota henkilöltä, jota he asiassa avustavat (HE 132/1997 vp s. 55).

6. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin oikeusavun palkkiosta ja kulukorvauksesta.

7. Oikeusapulaissa on säädetty oikeusturvavakuutuksen vaikutuksesta oikeusapuun sekä mahdollisuudesta myöntää oikeusapu vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen. Oikeusapulain 3 b §:n mukaan oikeusapua ei anneta, jos hakijalla on kysymyksessä olevan asian kattava oikeusturvavakuutus. Jos hakija on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta, oikeusapu voidaan kuitenkin myöntää myös vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen. Tällöin valtion varoista suoritettavan avustajan palkkion ja kulukorvausten määrä arvioidaan yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 14 §:n nojalla.

8. Toisin kuin oikeusapulaissa, rikosoikeudenkäyntilaissa ei säädetä oikeusturvavakuutuksen ja lain 2 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiavustajan määräyksen välisestä suhteesta. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:ssä ei ole viittaussäännöstä oikeusapulain 3 b §:ään. Kysymykseen ei ole otettu kantaa rikosoikeudenkäyntilain esitöissä tai säädettäessä oikeusapulakia. Korkein oikeus ei ole antanut asiasta ennakkopäätöstä.

9. Korkein oikeus on rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyn puolustajan palkkiota koskevassa ratkaisussa KKO 2004:135 katsonut julkista puolustusta koskevan järjestelmän tarkoitukseen viitaten, että puolustajalle oli rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n viittaussäännöksestä huolimatta maksettava palkkio kokonaan valtion varoista vähentämättä siitä syytetyn omavastuuosuutta oikeusapulain 17 §:n edellyttämällä tavalla (kohta 5).

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa säännelty järjestelmä on julkisen oikeusavun rinnalla yhteiskunnan tukema oikeudellisen avun muoto rikosasian asianomistajalle. Rikosoikeudenkäyntilain mukainen oikeus oikeudenkäyntiavustajaan ei perustu asianomistajan taloudelliseen asemaan kuten oikeus oikeusapuun, vaan etuuden saamisen edellytykset liittyvät kysymyksessä olevan rikoksen laatuun ja edunsaajan oikeussuojan tarpeeseen. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio kustannetaan tällöin valtion varoista riippumatta asian lopputuloksesta tai asianomistajan varallisuusasemasta.

11. Oikeusapulaissa asianomistajan mahdollisuus oikeusturvavakuutuksen hyödyntämiseen on säädetty ensisijaiseksi julkisen oikeusavun myöntämiseen nähden. Kuten oikeusapulain esitöissä on todettu, kansalaiset myös turvautuvat käytännössä mieluummin oikeusturvavakuutukseen kuin julkiseen oikeusapuun (HE 82/2001 vp s. 34). Korkein oikeus toteaa, ettei rikosoikeudenkäyntilaista tai oikeusapulaista ole pääteltävissä, etteikö asianomistajalla olisi oikeutta hyödyntää oikeusturvavakuutusta myös rikosoikeudenkäyntilain nojalla saadun avustajamääräyksen rinnalla.

12. Oikeusturvavakuutuksen käytön epääminen saattaisi kaventaa asianomistajan oikeutta valita rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti haluamansa henkilö oikeudenkäyntiavustajakseen. Asianosaisen oikeus valita itse oikeudenkäyntiasiamies ja -avustaja on tärkeä periaate perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivi (LaVM 22/2001 vp).

13. Oikeusturvavakuutuksen perusteella vakuutusyhtiö korvaa etuudensaajan oikeudenkäyntikulut lukuun ottamatta vakuutuksen omavastuuosuutta, joka jää vakuutussopimuksen ehtojen perusteella lähtökohtaisesti edunsaajan omalle vastuulle. Oikeusapulain nojalla vakuutuksen omavastuuosuus voidaan kattaa valtion varoista vain, jos asianomistaja on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. Edellä kohdassa 10 todetuin tavoin asianomistajalle rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyn avustajan palkkion ei sen sijaan ole tarkoitettu jäävän miltään osin asianomistajan omalle kuluvastuulle hänen taloudellisesta asemastaan riippumatta.

14. Rikosoikeudenkäyntilakia (689/1997) säädettäessä lähtökohtana on ollut, että puolustajan ja oikeudenkäyntiavustajan palkkio kustannetaan kokonaisuudessaan valtion varoista. Säädettäessä sittemmin oikeusturvavakuutuksen suhteesta oikeusapulakiin (257/2002) oikeusapujärjestelmäuudistuksen yhteydessä ei ole muutettu rikosoikeudenkäyntilaissa säänneltyä järjestelmää, eikä tarkoituksena ole ollut, että rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyn avustajan palkkio jäisi joissain tilanteissa asianomistajan omalle kuluvastuulle.

15. Asianomistajia ei ole perusteltua asettaa eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, pystyvätkö ja haluavatko he käyttää vakuutusturvaa vai eivät. Asianomistajan ei voida katsoa menettävän oikeuttaan saada rikosoikeudenkäyntilain perusteella määrätyn avustajan palkkio korvattavaksi valtion varoista, vaikka hän käyttää oikeuttaan hyödyntää oikeusturvavakuutustaan oikeudenkäyntiavustajan määräyksen rinnalla. Tämä tukee tulkintaa, jonka mukaan rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyn asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan palkkio voidaan maksaa oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin valtion varoista.

16. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:ssä viitataan oikeudenkäyntiavustajalle maksettavien palkkioiden ja kulukorvausten määräytymisen osalta oikeusapulain 17 ja 18 §:iin. Oikeusapulain 17 §:ssä puolestaan viitataan oikeusavun palkkioperusteista annettuun valtioneuvoston asetukseen, jolla säädetään tarkemmin muun muassa toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan ja tuntipalkkion suuruudesta. Sikäli kun oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseksi myönnettäisiin oikeusapua, tulisi valtion varoista suoritettavan avustajan palkkion ja kulukorvauksen määrä arvioiduksi palkkioasetuksen 14 §:n nojalla yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella. Vaikka rikosoikeudenkäyntilaissa ei ole nimenomaista viittausta oikeusapulain 3 b §:ään, on johdonmukaista, että avustajan palkkio määräytyy omavastuuosuutta koskevilta osin samalla tavoin riippumatta siitä, onko asianomistajalle myönnetty oikeusapua tai ei.

17. Asiaa koskevassa harkinnassa voidaan antaa merkitystä sillekin seikalle, että valtion varoista maksettava avustajan palkkio muodostuu oikeusturvavakuutuksen myötä pienemmäksi, kuin jos avustajan palkkio maksettaisiin kokonaisuudessaan valtion varoista, vaikka palkkio maksetaan yleisten oikeudenkäyntikuluja koskevien säännöstenkin perusteella.

18. Edellä todetuin perustein Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että asianomistajalle rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio voidaan maksaa valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin siitä riippumatta, onko asianomistajalla taloudellisen asemansa perusteella oikeus oikeusapuun. Oikeudenkäyntiavustajan palkkio määräytyy oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta koskevilta osin vastaavasti kuin asiassa, jossa oikeusapu on myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen. Palkkion määrä arvioidaan siten yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.

Johtopäätökset

19. A:lle on rikosasian asianomistajana määrätty oikeudenkäyntiavustaja rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla. Hänellä on tällä perusteella oikeus siihen, että hänen oikeudenkäyntiavustajansa palkkio maksetaan valtion varoista. A on käyttänyt oikeuttaan hyödyntää oikeusturvavakuutustaan rikosoikeudenkäyntilain mukaisen oikeudenkäyntiavustajan määräyksen rinnalla ja vaatinut valtion varoista korvattavaksi oikeudenkäyntikulunsa vain vakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin. A:lle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio on tällöin korvattava valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden osalta yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.

20. Asianajaja B on vaatinut palkkiota A:n avustamisesta hovioikeudessa yhteensä 3 681,93 euroa, josta valtion varoista vaaditun oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden määrä on 552,29 euroa. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta voidaan pitää asiassa toimitettu pääkäsittely huomioon ottaen kohtuullisena sekä ajankäytön että palkkioperusteen 230 euron osalta. Hovioikeuden tuomiota muutetaan tältä osin.

Päätöslauselma

Muutos hovioikeuden tuomioon:

Valtion varoista maksetaan asianajaja B:lle palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin 552,29 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand (eri mieltä), Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen (eri mieltä). Esittelijä Silja Leino.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Pulkkinen: Asian tausta ilmenee Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdista 1–2. Ratkaistavana on Korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 3 ensimmäisen virkkeen mukaisesti kysymys siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksaa valtion varoista päämiehen oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin.

Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten muun ohella henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan kyseisen luvun nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista.

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa palkkioon oikeuttavista toimenpiteistä ja tuntipalkkion suuruudesta.

A:n oikeudenkäyntiavustajalle on vaadittu valtion varoista palkkiona maksettavaksi A:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaava määrä, joka on vähemmän kuin se määrä, joka oikeudenkäyntiavustajalle voidaan edellä selostettujen oikeudenkäyntiavustajan palkkiota koskevien säännösten mukaan valtion varoista maksaa. Palkkio on siten maksettava valtion varoista vaatimuksen mukaisesti. Tässä asiassa ei ole kysymys siitä, voidaanko oikeudenkäyntiavustajan palkkio kyseisen määrän ylittävältä osalta periä A:n oikeusturvavakuutuksesta.

Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota siten, että määrään valtion varoista asianajaja B:lle maksettavaksi palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa 552,29 euroa.

Oikeusneuvos Engstrand: Olen eri mieltä ratkaisun perusteluista siltä osin kuin kysymys on siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksaa valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta koskevilta osin. Lisäksi olen eri mieltä siitä, miten valtion varoista maksettava palkkion osuus määräytyy. Kohdan 10 jälkeen lausun seuraavaa.

Oikeusturvavakuutus ei perustu asianomistajan taloudelliseen asemaan, vaan kysymys on vapaaehtoisesta vakuutussopimuksesta, joka on kattavuudeltaan julkista oikeusapua selvästi suppeampi. Oikeusturvavakuutus ja julkinen oikeusapu ovat vaihtoehtoisia ja ainakin eräiltä osin toisiaan täydentäviä järjestelmiä (HE 82/2001 vp s. 35 ja 36).

Julkisen puolustajan ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisessä on lähtökohtana vahvempi virallistoimintoisuus kuin julkisessa oikeusavussa, sillä julkinen puolustaja ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä viran puolestakin. Julkisen puolustuksen järjestelmä on ensisijainen julkiseen oikeusapuun nähden. Jos epäillylle määrätään puolustaja, hänelle ei voida määrätä oikeusapulain nojalla avustajaa. Jos epäillylle on määrätty avustaja oikeusapulain nojalla ennen kuin hänelle määrätään puolustaja, on avustaja määrättävä puolustajaksi (rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 2 §:n 4 momentti). Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan järjestelmä ei sitä vastoin ole ensisijainen julkisen oikeusavun nojalla tapahtuvaan avustamiseen nähden, vaan oikeudenkäyntiavustajan saaneelle voidaan myöntää oikeusapua ilman avustajan määräystä (HE 82/2001 vp s. 12 ja 13).

Vuonna 2002 voimaan tullutta oikeusapulakia säädettäessä on katsottu, että oikeusturvavakuutuksen ja julkisen oikeusavun välinen sääntely on tarpeellinen ottaen huomioon niiden erilaiset lähtökohdat. Julkisen oikeusavun tarkoituksen mukaisesti julkiseen oikeusapujärjestelmään turvautumista on pidettävä perusteltuna lähtökohtaisesti vain silloin, kun henkilö ei taloudellisen asemansa vuoksi kykene itse vastaamaan tarvitsemansa oikeusavun kustannuksista tai kun hän ei saa niitä muuta kautta katetuiksi. Yhteiskunnan tukea oikeusapunsa kustantamisessa ei tarvitse henkilö, jolla on sanotut kustannukset kattava vakuutus (HE 82/2001 vp s. 35–37).

Kun kustannukset korvataan oikeusturvavakuutuksesta, tarvetta julkiseen oikeusapuun voi olla lähinnä vain vakuutuksen omavastuun ja vakuutuksen enimmäiskorvausmäärän ylittävien kustannusten osalta. Tarvetta julkiseen oikeusapuun vakuutuksen omavastuuosuudenkaan kattamiseksi ei kuitenkaan ole silloin, kun vakuutuksen omavastuu muodostuisi pienemmäksi kuin asianomaisen omavastuu julkisen oikeusavun perusteella, koska hakija tällöin pääsisi jo vakuutuksensa perusteella parempaan asemaan kuin mihin julkisella oikeusavulla tähdätään. Näin on asia käytännössä aina muulloin paitsi silloin, kun asianomainen olisi taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu julkiseen oikeusapuun ilman omavastuuosuutta. Koska julkisen oikeusavun ja oikeusturvavakuutuksen välisen suhteen sääntelyn tarkoituksena on säätää vain siitä, kumpaa järjestelmää on pidettävä ensisijaisena, eikä heikentää vähävaraisimpien oikeusapuasiakkaiden asemaa, julkiseen oikeusapuun ilman omavastuuosuutta oikeutettujen kuitenkin tulee voida saada myös vakuutuksen omavastuuosuus katetuksi julkisena oikeusapuna (HE 82/2001 vp s. 77).

Lain perusteluissa todetun mukaisesti oikeusapulain 3 b §:ssä säädetään, että henkilö, jolla on asian kattava oikeusturvavakuutus voi saada oikeusapua vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, mutta vain silloin, kun hän on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. Oikeusturvavakuutuksen suhteesta rikosoikeudenkäyntilain asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan järjestelmään ei sen sijaan ole säädetty erikseen, vaikka rikosoikeudenkäyntilakiin on tehty erinäisiä muutoksia vuoden 2002 oikeusapulakia säädettäessä.

Edellä mainitut seikat voisivat puoltaa sellaista tulkintaa, että asianomistajalla, jolle on määrätty oikeudenkäyntiavustaja rikosoikeudenkäyntilain nojalla, on oikeus saada korvausta valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen vain siinä tapauksessa, että hän olisi taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. Tällainen tulkinta olisi kuitenkin ristiriidassa rikosoikeudenkäyntijärjestelmän avustajamääräyksen tarkoituksen kanssa, koska asianomistajalle ei tulisi tällaisessa järjestelmässä jäädä minkäänlaista kuluvastuuta.

Asiaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että sekä rikosoikeudenkäyntilain oikeusavustajajärjestelmä että oikeusturvavakuutus ovat henkilön taloudellisesta asemasta riippumattomia etuuksia. Tämän vuoksi lainsäätäjällä ei ole ollut tarvetta säännellä siitä, kumpaa näistä kahdesta järjestelmästä on pidettävä ensisijaisena. Näin ollen katson kuten Korkeimman oikeuden enemmistö, että asianomistajalla on oikeus valita rikosoikeudenkäyntilain järjestelmän ja oikeusturvavakuutuksen välillä, ja asianomistaja voi myös turvautua rikosoikeudenkäyntilain järjestelmään oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen. Koska oikeudenkäyntiavustajan määräys pysyy voimassa siihen asti, kun tuomioistuin on rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 4 §:n 3 momentin ja oikeusapulain 9 §:n 2 momentin mukaisesti päättänyt sen peruuttamisesta, kysymys ei ole oikeusapulain 3 b §:n nojalla myönnetystä oikeusavusta omavastuuosuuden kattamiseen, vaan suoraan rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla annetusta avustajamääräyksestä johtuvasta oikeudesta.

Toisin kuin enemmistö katson, että valtion varoista suoritettava avustajan palkkio määräytyy tällaisessa tapauksessa rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin viittaussäännöksen sekä oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen (palkkioasetus) 1 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella asetuksen 6 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaisesti tuntipalkkion ollessa 110 euroa. Palkkioasetuksen 14 § ei sovellu, koska asianomistajalle ei ole myönnetty oikeusapua.

Totean lisäksi, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on sisällytetty perustuslain 21 §:ään. Asianosaisen oikeus saada oikeudellista apua tarvittaessa julkisen vallan kustannuksella ja valita itse oikeusavustajansa sisältyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen piiriin (HE 82/2001 vp s. 23). Asianosaisen valintaoikeus on tärkeä periaate perus- ja ihmisoikeuksien kannalta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivi (LaVM 22/2001 vp).

Olen edellä katsonut, että asianomistajalla on oikeus hyödyntää oikeusturvavakuutusta myös rikosoikeudenkäyntilain nojalla saadun avustajamääräyksen rinnalla. Se, että avustajan palkkio oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen tällöin maksetaan palkkioasetuksen 6 §:n nojalla eikä yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella ei ole ristiriidassa sen kanssa, että asianomistajalla on oikeus valita haluamansa henkilö oikeudenkäyntiavustajakseen. Tämä ei myöskään heikennä asianomistajan asemaa, koska avustaja ei saa periä palkkiota avustamaltaan henkilöltä.

Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota niin, että asianajaja B:lle suoritetaan palkkiota valtion varoista A:n avustamisesta hovioikeudessa palkkioasetuksen 6 §:n nojalla. Kun otetaan huomioon avustajan tehtävän hoitamiseen vaaditun työn määrä sekä se, että palkkiovaatimus koskee avustajan toimenpiteitä vain oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavilta osin, määrään valtion varoista B:lle suoritettavaksi palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa 220 euroa sekä arvonlisäveroa 52,80 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.