KKO:2024:43
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n muun ohella liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja maksamaan liikennevahingosta korvauksia B:lle, mutta se ei ollut varannut liikennevakuutusyhtiölle liikennevakuutuslain 80 §:ssä tarkoitettua tilaisuutta tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä. A ja vakuutusyhtiö olivat valittaneet tuomiosta hovioikeuteen, joka oli katsonut, että vastausten pyytäminen asiassa oli ilmeisen tarpeetonta, ja kumonnut käräjäoikeuden tuomion kokonaisuudessaan menettelyvirheen vuoksi sekä palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että hovioikeuden olisi pitänyt varata asianosaisille tilaisuus tulla kuulluiksi ennen ratkaisun tekemistä. Korkein oikeus katsoi lisäksi, että käräjäoikeuden tuomio oli kumottava vain korvausvaatimusten osalta ja asia oli palautettava niiden käsittelemiseksi käräjäoikeuteen riita-asian käsittelyjärjestyksessä, koska käräjäoikeuden menettelyvirhe kohdistui vain yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaan asian osaan ja koska syyte ja korvausasia muodostivat kumpikin itsenäisen kokonaisuuden. A:n syytteeseen ja rangaistukseen kohdistuvan valituksen käsittelyä oli jatkettava hovioikeudessa. Vrt. KKO:2021:65 KKO:1972-II-87
LiikVakL 80 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 22.6.2022 (nro 22/126682) ja Turun hovioikeuden päätös 26.10.2022 (nro 22/142416) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mika Mäkinen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Elise Mäki, Elina Paasivirta ja Atte Andersson.
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa
B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta.
B vaati valituksessaan, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen ja palauttaa asian hovioikeuden käsiteltäväksi tai että Korkein oikeus ratkaisee asian välittömästi ja hylkää A:n ja C Oyj:n hovioikeudessa esittämät vaatimukset.
A ja C Oyj vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.
Syyttäjällä ei ollut asiaan lausuttavaa.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Asian tausta
1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi kohdassa 1 törkeän rattijuopumuksen, kohdassa 2 kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta ja kohdassa 3 liikenneturvallisuuden vaarantamisen. Kohdassa 3 käräjäoikeus on katsonut A:n törmänneen kuljettamallaan ajoneuvolla liikennevaloihin pysähtyneen B:n kuljettaman ajoneuvon perään ainakin kaksi kertaa.
2. B on vaatinut A:lta kohdassa 3 korvausta lääkekuluista, sairaudenhoitokuluista, ansionmenetyksestä sekä kivusta ja särystä. Vakuutusyhtiö on antanut kieltäytymistodistuksen B:n vaatimusten maksamisesta. Käräjäoikeus on tuominnut A:n maksamaan B:n vaatimat korvaukset.
3. Syyttäjä ja B ovat tyytyneet käräjäoikeuden tuomioon. A on valittanut hovioikeuteen kohdan 3 syyksilukemisen, hänelle tuomitun rangaistuksen ja korvausvelvollisuuden osalta. Vakuutusyhtiö on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että A:n B:lle maksettavaksi tuomitut korvaukset poistetaan.
4. Hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeus ei ollut kuullut vakuutusyhtiötä A:n maksettavaksi tuomituista korvauksista liikennevakuutuslain 80 §:n edellyttämällä tavalla, ja kumonnut käräjäoikeuden tuomion menettelyvirheen vuoksi kokonaan sekä palauttanut asian kokonaisuudessaan käräjäoikeuteen.
Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset
5. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta ja erityisesti siitä, onko hovioikeus voinut tutkia vakuutusyhtiön valituksen, kun vakuutusyhtiön muutoksenhaku ei ole koskenut sille maksettavaksi tuomittuja korvausmääriä, ja siitä, onko hovioikeus kuullut asianosaisia lainmukaisesti ennen ratkaisun tekemistä. Vielä asiassa on kysymys jatkokäsittelystä.
Vakuutusyhtiön valituksen tutkiminen hovioikeudessa
Sovellettavat oikeusohjeet
6. Liikennevakuutuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö vastaa liikennevahingosta, joka on sattunut ajoneuvoa koskevan vakuutuksen voimassaoloaikana. Lain 2 §:n 6 kohdan mukaan liikennevahingolla tarkoitetaan ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunutta henkilövahinkoa ja esinevahinkoa.
7. Liikennevakuutuslain 80 §:n 1 momentin mukaan korvaus on tuomittava kyseisen lain mukaisesti, jos korvausta vaaditaan tuomioistuimessa muun lain nojalla liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta ajoneuvon omistajalta, haltijalta, kuljettajalta tai matkustajalta. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain liikennevahingosta vastuussa olevalta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahinkoa kärsineelle.
8. Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö, joka on kieltäytynyt suorittamasta siltä vaadittua vahingonkorvausta, on saman pykälän 3 momentin mukaan kutsuttava kuultavaksi kirjallisesti siten kuin haasteen tiedoksi antamisesta säädetään. Kutsuaika on vähintään 14 päivää. Pykälän 4 momentissa säädetään, että vakuutusyhtiöllä on oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuun.
9. Liikennevakuutuslain 80 §:n perusteluissa säännöksen todetaan olevan tarpeen sen varmistamiseksi, että korvauksen sisältö liikennevahingoissa ei riippuisi siitä, ratkaistaanko korvausasia erillisenä riita-asiana liikennevakuutuslain nojalla vai rikosjutun yhteydessä, tai siitä, keneltä korvausta vaaditaan (HE 123/2015 vp s. 109–110).
10. Liikennevakuutuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että kysymyksessä on erityislaki suhteessa vahingonkorvauslakiin, joten se ei syrjäytä vahingon-korvauslain soveltamista siltä osin kuin vahinko jää liikennevakuutuslain mukaan korvaamatta. Vahinkoa kärsinyt voi siten hakea korvausta vahingon aiheuttajalta vahingonkorvauslain perusteella siltä osin kuin vahinkoa ei korvata liikennevakuutuksesta. (HE 123/2015 vp s. 15.)
11. Korkein oikeus on ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa ratkaisuissa KKO 1972 II 87 ja KKO 2021:65 katsonut, että alemman oikeuden ratkaisun oikeusvoima ei ulottunut liikennevakuutusyhtiöön, kun yhtiötä ei ollut kuultu oikeudenkäynnissä. Ratkaisussa KKO 1972 II 87 liikennevakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta kannella ratkaisusta eikä ratkaisussa KKO 2021:65 oikeutta hakea tuomion purkamista vahingonkorvausten osalta.
Arviointi tässä asiassa
12. B on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle esittänyt, että vakuutusyhtiön muutoksenhakuoikeus voi koskea vain asiaa, jossa vakuutusyhtiö on asianosaisena, ja että vakuutusyhtiö ei voi vaatia muutosta itseensä liittymättömään yksityisoikeudelliseen vaatimukseen.
13. B:n A:han kohdistama vahingonkorvausvaatimus lääkekuluista, sairaudenhoitokuluista, ansionmenetyksestä sekä kivusta ja särystä perustuu siihen, että A on törmännyt kuljettamallaan ajoneuvolla liikennevaloihin pysähtyneen B:n kuljettaman ajoneuvon perään. B:n vaatimus koskee siten ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunutta liikennevahinkoa ja liikennevakuutuksesta korvattavia henkilövahinkoja. Liikennevahinkoon perustuva korvaus, joka koskee liikennevakuutuksesta korvattavia henkilövahinkoja, on tuomittava liikennevakuutuslain säännösten mukaan, vaikka B on vaatinut korvausta tuomioistuimessa rikosasian yhteydessä vahingonkorvauslain mukaisesti.
14. Vakuutusyhtiö vastaa liikennevahingosta. Liikennevahingon perusteella tuomittu määrä saadaan siten periä vain liikennevahingosta vastuussa olevalta vakuutusyhtiöltä. Kun B:n vaatimus on koskenut liikennevahinkoa, vakuutusyhtiöllä on ollut liikennevakuutuslain perusteella muutoksenhakuoikeus hovioikeuteen käräjäoikeuden A:lle tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta.
15. Hovioikeus on katsonut selvityksi, että käräjäoikeus ei ollut kutsunut vakuutusyhtiötä kuultavaksi B:n vaatimuksista. Toisin kuin ratkaisuissa KKO 2021:65 ja KKO 1972 II 87 arvioiduissa tilanteissa, tässä tapauksessa on kysymys säännönmukaisesta muutoksenhausta. Käräjäoikeuden tuomion kohtia 1 ja 2 koskeva lainvoimaisuus ei ulotu kohtaan 3 ja siihen perustuvaan korvausvaatimukseen. Näin ollen tuomion osittainen lainvoimaisuus ei ole estänyt vakuutusyhtiön kuulemisen laiminlyöntiin perustuvan menettelyvirheen tutkimista hovioikeudessa.
16. Edellä mainitun perusteella vakuutusyhtiön valituksen tutkimiselle hovioikeudessa ei ole ollut estettä.
Asianosaisten kuuleminen hovioikeudessa
Sovellettavat oikeusohjeet
17. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuolta on kehotettava antamaan kirjallinen vastaus valitukseen hovioikeuden määräämässä ajassa. Jos vastauksen pyytäminen on ilmeisen tarpeetonta, vastausta ei tarvitse pyytää.
18. Lainkohdan perustelujen mukaan vastauksen pyytäminen voi olla ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi silloin, kun tuomiossa on virhe, jonka korjaaminen ei riipu mahdollisen vastauksen sisällöstä tai jos valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella on ilmeistä, ettei käräjäoikeuden ratkaisu tule muuttumaan (HE 105/2009 vp s. 66).
19. Korkein oikeus on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut asianmukaisen käsittelyn tuomioistuimessa edellyttävän, että tuomioistuimen ratkaisu perustuu vain sellaiseen oikeudenkäyntiaineistoon ja sellaisiin seikkoihin, jotka ovat olleet oikeudenkäynnin asianosaisten tiedossa ja joihin heillä on ollut asianmukainen tilaisuus myös perehtyä ja joista he ovat voineet lausua käsityksensä. Kuulemisperiaatteen mukaan tuomioistuin ei saa osaksikaan perustaa ratkaisuaan sellaiseen oikeudenkäyntiaineistoon, josta asianosaisella ei ole ollut mahdollisuutta halutessaan lausua. (Ks. esim. KKO 2015:20, kohta 11 ja siinä mainitut ratkaisut.)
20. Kuulemisperiaatteeseen voidaan katsoa kuuluvan paitsi asianosaisen mahdollisuus lausua käsityksensä vastapuolena olevan asianosaisen esittämästä oikeudenkäyntiaineistosta, myös oikeus saada esittää käsityksensä viran puolesta huo¬mioon otettavista seikoista ja oikeudenkäyntiaineiston oikeudellisesta arvioinnista. Asianosaisen kuulematta jättämiseen ei ole perusteita varsinkaan silloin, kun tuomioistuimen viran puolesta tekemästä ratkaisusta seuraisi asianosaiselle haitallinen taloudellinen tai muu seuraamus. (KKO 2005:70, kohta 6 ja KKO 2022:79, kohta 8.)
Arviointi tässä asiassa
21. Hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti jättäessään kuulematta vakuutusyhtiötä, ja asia on vakuutusyhtiön valituksesta palautettu käräjäoikeuteen varaamatta muille asianosaisille tilaisuutta lausua tästä kysymyksestä. Hovioikeuden päätelmä siitä, että vakuutusyhtiötä ei ollut kuultu, on perustunut muun ohella käräjäoikeuden arkistopäiväkirjaan, joka ei ole ollut asianosaisten käytettävissä.
22. Käräjäoikeuden ratkaisu on vakuutusyhtiön valituksesta kumottu kokonaan. Ratkaisussa ei ole otettu tarkemmin kantaa siihen, minkä vuoksi käräjäoikeuden tuomio on kumottu myös syyteasian osalta, vaikka vastaaja on hakenut siltä osin muutosta vain osittain eikä vakuutusyhtiön kuulemisella ole ollut ainakaan välitöntä merkitystä sen osalta.
23. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi pitänyt varata asianosaisille tilaisuus tulla kuulluiksi ennen ratkaisun tekemistä.
Asian jatkokäsittely
Sovellettavat oikeusohjeet
24. Laissa ei ole säännöksiä erilaisten menettelyvirheiden arvioimisesta ja niiden seurauksista. Oikeusvaikutuksia on arvioitu sen yleisen menettelyvirheitä koskevan periaatteen pohjalta, jonka mukaan merkitystä annetaan sille, oliko menettelyvirhe vaikuttanut tai voitiinko sen otaksua olennaisesti vaikuttaneen asianosaisten toimiin tai asian lopputulokseen. Keskeisten oikeudenkäyntisäännösten tai -periaatteiden rikkominen on johtanut usein muissakin tilanteissa siihen, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi. (Ks. KKO 2021:91, kohta 25 ja siinä viitatut ratkaisut.)
25. Alemman asteen tuomion poistaminen ja asian palauttaminen kokonaan tai vain joltakin osin perustuu siten ylemmän tuomioistuimen virheen laadun pohjalta suorittamaan yksittäistapaukselliseen harkintaan. Jos oikeudenkäyntivirhe rasittaa perustavaa laatua olevalla tavalla koko tuomiota ja sen pohjana olevaa menettelyä eikä virhe siis koske vain muutoksenhakijaa suojaavaa menettelysäännöstä, tuomio voidaan poistaa kokonaan ja asia palauttaa uudelleen käsiteltäväksi myös siltä osin kuin tuomio ei ole ollut muutoksenhakijalle vastainen. Uudessa oikeudenkäynnissä asianosaiset voivat tällöin esittää samat vaatimukset ja väitteet kuin kumotussa oikeudenkäyntimenettelyssä. (KKO 2011:109, kohta 23.)
26. Oikeuskäytännössä asia on palautettu alempaan oikeuteen siltäkin osin kuin se on muutoksenhakemuksen perusteella jäänyt lainvoimaiseksi, jos kysymys on ollut sellaisesta oikeudenkäyntivirheestä, joka on otettava huomioon viran puolesta ja joka on vaikuttanut koko asiaan (esim. KKO 1948 II 435 ja KKO 2015:78, kohta 19). Jutun palauttamisesta ei ole laissa erillisiä säännöksiä, ja sitä koskevassa arvioinnissa voi jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla olla tilanteen mukaan merkitystä (KKO 2012:80, kohta 6 ja KKO 2015:78, kohta 20).
27. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Jos sellaista vaatimusta ajetaan erikseen, noudatetaan, mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään. Saman luvun 3 §:n mukaan jos yksityisoikeudellinen vaatimus on esitetty syyteasian yhteydessä, tuomioistuin voi määrätä, että vaatimus käsitellään erikseen riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.
28. Koska syytteen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen ratkaiseminen perustuu monesti joko kokonaan tai ainakin osittain samaan oikeudenkäyntiaineistoon, lain perustelujen mukaan vaatimukset on usein tarkoituksenmukaista käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Näin voidaan välttää muun muassa ne kustannukset ja vaivannäkö, jotka sekä asianosaisille että tuomioistuimille aiheutuvat saman oikeudenkäyntiaineiston esittämisestä ja arvioimisesta eri oikeudenkäynneissä. Syytteen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsitteleminen samassa oikeudenkäynnissä estää myös sen, että ratkaisut muodostuvat saman oikeudenkäyntiaineiston arvioimisen osalta keskenään ristiriitaisiksi. Lisäksi vaatimusten käsittely samassa oikeudenkäynnissä saattaa joissakin tapauksissa antaa tuomioistuimelle niiden erillistä käsittelyä paremman perustan sille, kuinka yksityisoikeudellinen vaatimus pitäisi ratkaista. (HE 82/1995 vp s. 53.)
29. Jutun osittaista palauttamista koskevassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös se, että palautettava osa muodostaa sellaisen itsenäisen kokonaisuuden, jonka käsittely ei ole riippuvainen mahdollisesti ylempään oikeusasteeseen jäävästä muusta jutun osasta. Tässä harkinnassa tulee ottaa huomioon myös mahdollisuus syytekohtien erottamiseen ja ratkaisemiseen erikseen. Korkein oikeus on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään palauttanut asian käräjäoikeuteen niiden syytekohtien osalta, joihin palauttamista vaatinut peruste liittyi. Sen sijaan niiden syytekohtien osalta, joita palauttamisperuste ei koskenut, asia on käsitelty suoraan Korkeimmassa oikeudessa ja ratkaistu erikseen. (KKO 2012:80, kohta 9.)
Arviointi tässä asiassa
30. Hovioikeus on katsonut selvityksi, että käräjäoikeus ei ollut lain edellyttämällä tavalla kutsunut vakuutusyhtiötä kuultavaksi B:n vaatimuksista. Käräjäoikeudessa on siten tapahtunut menettelyvirhe. Hovioikeuden olisi toisaalta pitänyt varata asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian palauttamista. Lisäksi hovioikeuden olisi tullut arvioida asian jatkokäsittelyä ja asioiden mahdollista erottamista, kun myös A on valittanut hovioikeuteen ja menettelyvirheen käräjäoikeudessa on katsottu koskevan pelkästään vakuutusyhtiön kuulemista.
31. Oikeusastejärjestyksen periaate ja tapahtuneen virheen laatu huomioon ottaen asia on korvausvaatimuksen käsittelyn osalta palautettava käräjäoikeuteen. Tästä ei kuitenkaan vielä seuraa, että myös syyteasia olisi palautettava samassa yhteydessä, koska asiassa tapahtuneen menettelyvirheen vaikutukset kohdistuvat yksinomaan yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittelyyn eivätkä koko asiaan. Kysymyksessä ei ole sellainen perustavanlaatuinen virhe, jonka vuoksi käräjäoikeuden tuomio olisi kokonaan kumottava.
32. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut syyksilukemista muutettavaksi kohdassa 3 siten, että hänen katsotaan törmänneen B:n autoon vain kerran. Syyttäjä ja B ovat tyytyneet käräjäoikeuden tuomioon, joka on kohtien 1 ja 2 syyksilukemisten osalta tullut siten lainvoimaiseksi. Syyteasian osalta A:n valitus koskee lisäksi rangaistusseuraamusta, joten jatkokäsittelyssä tulee ottaa huomioon myös reformatio in peius -kielto eli huonontamiskielto.
33. Korkein oikeus toteaa, että syytteen ja yksityisoikeudellisten vaatimusten arvioimiseksi tultaisiin ilmeisesti esittämään vain varsin vähäisissä määrin yhteistä oikeudenkäyntiaineistoa. Syytteen teonkuvauksessa ei ole eritelty B:lle aiheutuneita vammoja, joita koskevalla lääketieteellisellä selvityksellä on siten merkitystä lähinnä korvausasiassa. Törmäysten lukumäärää koskevan kysymyksen käsitteleminen yhdessä yksityisoikeudellisten vaatimusten kanssa ei puolestaan tuottaisi sanottavia säästöjä. Syyteasia ja korvausasia muodostavat kumpikin itsenäisen kokonaisuuden, ja niillä on myös osin eri asianosaiset, koska vakuutusyhtiö ei ole asianosaisena syyteasiassa eikä syyttäjä korvausvaatimusten osalta.
34. Korkein oikeus katsoo edellä todettuja seikkoja punnittuaan, että käräjäoikeuden menettelyvirheen vaikutukset rajoittuvat selvästi yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittelyyn ja että asiassa ei ole ilmennyt painavia perusteita palauttaa osittain lainvoimaista syyteasiaa uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Näin ollen käräjäoikeuden tuomio on kumottava ja asia on palautettava ainoastaan yksityisoikeudellisen vaatimuksen osalta käsiteltäväksi riita-asian käsittelyjärjestyksessä. Syyteasiaa koskevan valituksen käsittelyä on sen sijaan jatkettava hovioikeudessa A:n valituksen perusteella.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan.
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan yksityisoikeudellisten vaatimusten osalta.
Asia palautetaan syytekohdan 3 ja A:lle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta Turun hovioikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Asia palautetaan yksityisoikeudellisten vaatimusten osalta Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa ne uudelleen käsiteltäväkseen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen, Jussi Tapani ja Pasi Pölönen. Esittelijä Jurkka Jämsä.