KKO:2024:42

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

A oli ollut vapautensa menettäneenä 7.6.2021 lukien epäiltynä todennäköisin syin yhdeksästä törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta.

A:ta ja hänen kanssavastaajiaan koskeva laaja asiakokonaisuus oli tullut vireille käräjäoikeudessa 21.3.2022 ja käräjäoikeus oli aloittanut pääkäsittelyn 25.3.2022. Pääkäsittelyn toimittamisen yhteydessä 14.9.2022 tekemällään päätöksellä käräjäoikeus oli määrännyt mainituista rikoksista edelleen todennäköisin syin epäillyn A:n vangitsemisen sijasta teknisin välinein valvottuun tehostettuun matkustuskieltoon.

Kun A:ta koskevan todistelun vastaanottaminen oli päättynyt pääkäsittelyssä 8.12.2022, syyttäjä oli vaatinut A:n määräämistä tehostetun matkustuskiellon sijaan matkustuskieltoon niin sanotun karttamisvaaran vuoksi. A oli vaatinut pakkokeinojen kumoamista.

Käräjäoikeuden päätös 8.12.2022

Käräjäoikeus lausui, että matkustuskiellon yleiset edellytykset olivat olemassa.

Käräjäoikeus katsoi karttamisvaaraa vastaan puhuvan vahvasti sen, että A:lla oli perheensä ja työnsä puolesta kiinteät siteet Suomeen. Karttamisvaaran puolesta puhui vahvasti puolestaan se, että A:ta syytettiin huomattavan laajasta rikoskokonaisuudesta, jossa hän oli yksi päävastaajista, ja hänellä väitetysti oli merkittävä rooli rikosten tekemisessä. Syyttäjä vaati A:lle 13 vuoden vankeusrangaistusta. Karttamisvaaran olemassaoloa puolsivat jossain määrin myös A:n liiketoimintaan liittyvät sidonnaisuudet ja suunnitelmat ulkomailla. Se, että A työhönsä tai perheensä lomamatkailuun liittyvistä syistä oli pyytänyt syyttäjältä poikkeuslupaa ulkomaille matkustamiseen, ei sellaisenaan osoittanut tämän matkustamisen liittymistä karttamiseen.

Kokonaisuutena karttamisvaaran puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja arvioituaan käräjäoikeus katsoi, erityisesti ottaen huomioon A:n kiinteistä ja vakiintuneista siteistä Suomeen esitetty selvitys, että syytä epäillä A:n karttavan rikosprosessia ei enää ollut.

Käräjäoikeus kumosi tehostetun matkustuskiellon ja hylkäsi vaatimuksen A:n määräämisestä matkustuskieltoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Laura Törnqvist, Mari Köngäs ja Aaron Fagerholm.

Helsingin hovioikeuden päätös 20.12.2022 nro 1794

Syyttäjät vaativat kantelussaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A määrätään karttamisvaaran takia matkustuskieltoon siten, että hän ei saa poistua Suomesta, hänen on luovutettava passinsa ja muut matkustusasiakirjansa poliisille ja hänen on ilmoittauduttava joka toinen maanantai poliisilaitoksella. A vaati kantelun hylkäämistä.

Hovioikeus lausui, että käräjäoikeuden katsomin tavoin matkustuskiellon yleiset edellytykset olivat olemassa.

Hovioikeus totesi, että A:n syyksi epäiltyjen rikosten tekemisen edellyttämä harkinta, rikosten laatu, niiden vakavuus ja niistä seuraavan pitkän vankeusrangaistuksen uhka sekä asian käsittelyn vaihe puolsivat vahvasti johtopäätöstä, että asiassa oli syytä epäillä A:n vapaana ollessaan karttavan rangaistuksen täytäntöönpanoa.

A:n kiinteät suhteet Suomeen puhuivat toisaalta rangaistuksen täytäntöönpanon karttamisvaaraa vastaan. Asiassa oli kuitenkin todennäköisiä syitä epäillä, että A oli syyllistynyt haastehakemuksessa kuvattuihin tekoihin piittaamatta siitä haitasta, mitä kiinnijäämisestä aiheutuu hänen perhe-elämälleen sekä muille henkilökohtaisille olosuhteilleen. Tämä tuki johtopäätöstä, etteivät nämä seikat poistaneet muutoinkaan epäilyä karttamisvaaran olemassaolosta.

Hovioikeus katsoi, että asiassa oli enemmän karttamisvaaran olemassaolon puolesta kuin sitä vastaan puhuvia seikkoja. Asiassa oli siten syytä epäillä, että A lähtee pakoon taikka muuten karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa. Matkustuskieltoa ei ollut pidettävä suhteellisuusperiaatteen vastaisena tai muutoinkaan kohtuuttomana. Vaaditun sisältöisenä se oli muutoinkin lievä pakkokeino.

Hovioikeus hyväksyi syyttäjien kantelun ja määräsi A:n matkustuskieltoon siten, että hänen oli pysyttävä Suomen valtion alueella, hänen oli luovutettava passinsa ja muut matkustusasiakirjansa poliisille ja hänen oli ilmoittauduttava joka toinen maanantai poliisilaitoksella. Hovioikeus määräsi matkustuskiellon olemaan voimassa käräjäoikeudessa käsiteltävänä olevan rikosasian tuomion antamiseen asti, jollei matkustuskieltoa aikaisemmin erikseen kumottu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaarlo Hakamies, Kristina Isaksson ja Eero Nikkarinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja matkustuskielto määrätään päättymään.

Syyttäjät vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimi

Korkein oikeus varasi A:lle tilaisuuden lausua siitä, mikä merkitys käräjäoikeuden 13.10.2023 antamalla rikosasian tuomiolla oli hänen matkustuskieltoa koskevan valituksensa käsittelyyn Korkeimmassa oikeudessa. Siinä tapauksessa, että A pysyi valituksessaan, Korkein oikeus varasi hänelle tilaisuuden lausua syyttäjien vastauksessaan vetoamasta uudesta seikasta.

A antoi pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Syyttäjät ovat vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle vedonneet uutena seikkana siihen, että A oli hakenut käräjäoikeudelta 12.3.2023 lupaa matkustaa Viroon yrityksensä asioita hoitamaan ja että käräjäoikeus oli päätöksellään 15.3.2023 muuttanut A:lle määrättyä matkustuskieltoa siten, että hän oli poikkeuksellisesti saanut käydä Virossa 20.–21.3.2023.

A on lausunut syyttäjien vetoamasta seikasta.

Kun syyttäjät eivät ole voineet vedota yllä mainittuun seikkaan hovioikeudessa, se voidaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin nojalla ottaa huomioon Korkeimmassa oikeudessa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus oli määrännyt A:n ensin tutkintavankeuteen ja sitten tehostettuun matkustuskieltoon. Kun todistelu oli saatu otettua vastaan A:n osalta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, käräjäoikeus on 8.12.2022 kumonnut tehostetun matkustuskiellon ja hylännyt syyttäjien vaatimuksen matkustuskiellosta. Syyttäjien kantelusta hovioikeus on 20.12.2022 määrännyt A:n matkustuskieltoon, koska oli syytä epäillä, että hän useista törkeistä huumausainerikoksista epäiltynä lähtisi pakoon tai muuten karttaisi rangaistuksen täytäntöönpanoa. Hovioikeus on määrännyt matkustuskiellon olevan voimassa käräjäoikeuden tuomion antamiseen asti.

Miltä osin Korkein oikeus antaa lausunnon asiassa

2. Käräjäoikeus on antanut rikosasian tuomion 13.10.2023, jolloin matkustuskiellon voimassaolo on hovioikeuden määräämin tavoin päättynyt. Hovioikeuden ratkaisun lopputulokseen, jolla A on määrätty matkustuskieltoon, ei siten voida enää puuttua. Sen sijaan Korkein oikeus antaa A:n muutoksenhakemuksen johdosta lausunnon siitä, onko hänelle määrättyyn matkustuskieltoon ollut lainmukaiset perusteet (KKO 2003:128).

Kysymyksenasettelu

3. A on hovioikeuden toteamin tavoin todennäköisin syin epäiltynä rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella ollut syytä epäillä, että hän lähtee pakoon taikka muuten karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa (niin sanottu karttamisvaara). Lisäksi kysymys on siitä, onko matkustuskiellon määrääminen ollut suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen mukaista.

Matkustuskielto karttamisvaaran perusteella

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

5. Pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan määrätä pidättämisen tai vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa.

6. Sanotussa lainkohdassa säädetään karttamisvaarasta ja sen täyttymistä koskevasta syytä epäillä -kynnyksestä samalla tavoin kuin pidättämisen ja vangitsemisen edellytyksiä koskevissa lain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan a alakohdassa ja 11 §:n 1 momentissa.

7. Korkein oikeus toteaa, että karttamisvaaran arviointi kohdistuu epäillyn toimintaan tuomioistuimen matkustuskieltoa koskevan päätöksen jälkeen. Karttamisvaaran täyttymisen edellytyksenä oleva käsite ”syytä epäillä” kuvaa esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännössä käytettyä matalinta todennäköisyyden tasoa. Tämän matalan kynnyksen vastapainoksi on tärkeää, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä. Lisäksi tuomioistuimen on perusteltava päätöksensä riittävän yksityiskohtaisesti, jotta päätöksen lainmukaisuutta voidaan arvioida. Pääkäsittelyn toimittamisen jälkeen tuomioistuimella on mahdollisuus arvioida karttamisvaaran puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja otettuaan pääkäsittelyssä koko näytön vastaan (KKO 2020:16, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut sekä kohta 18).

Arviointi tässä tapauksessa

8. Syyttäjät ja A ovat vedonneet useisiin rangaistuksen täytäntöönpanon karttamisvaaran puolesta ja sitä vastaan puhuviin seikkoihin.

9. Korkein oikeus toteaa, että A on Suomen kansalainen. Hänen perheensä eli puoliso ja alaikäinen lapsi sekä sukunsa ovat Suomessa, eikä hänellä ole perhesiteitä ulkomaille. Perheen yhteinen asunto on niin ikään ollut kymmenen vuoden ajan Suomessa. Lisäksi A on aiemmin voimassa olleen tehostetun matkustuskiellon aikana aloittanut työskentelyn eräässä yrityksessä. Nämä A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvät seikat ovat puhuneet sitä vastaan, että A pakenisi rangaistuksen täytäntöönpanoa ulkomaille tai karttaisi sitä muutoin. Samoin vastaan on puhunut hänen toimintansa Dubaihin ennen vapaudenmenetystä 7.–12.3.2021 sekä Viroon matkustuskiellon rajoittamatta 8.–20.12.2022 ja 20.–21.3.2023 suuntautuneiden ulkomaan matkojen yhteydessä. A on palannut takaisin Suomeen näiltä matkoilta eikä ole jäänyt viranomaisten tavoittamattomiin.

10. A:lla on Virossa omistuksessaan yritys, jonka kautta hän tekee myyntityötä Suomessa eräälle suomalaiselle yritykselle. Lisäksi A on Virossa erään toisen yrityksen toimitusjohtajana. Näiden virolaisten yritysten pankkitilit ovat Virossa, ja rahaliikenne A:n Suomessa tekemästä työstä suuntautuu Viroon. A:n virallinen osoite on hänen vangitsemiseensa asti ollut Virossa. Vangitsemisen jälkeen hän on siirtänyt virallisen osoitteensa Suomeen, muttei tällöinkään edellä mainittuun perheen asuntoon. Nämä seikat osoittavat A:lla olevan sellaisia siteitä ulkomaille, että ne ovat puhuneet rangaistuksen täytäntöönpanon karttamisvaaran puolesta.

11. Muiden seikkojen osalta Korkein oikeus toteaa, että A on ollut syytteessä järjestäytyneen rikollisryhmän vain muutaman vuoden aikana tekemiksi epäillyistä, erittäin vakavista yhdeksästä törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta. Huumausainerikosten kohteena on ollut syytteiden mukaan yhteenlaskettuna satoja kiloja amfetamiinia, yli kymmenen kiloa kokaiinia, kymmeniätuhansia ekstaasitabletteja, tuhansia Subutex-tabletteja ja satoja kiloja marihuanaa. A:n on epäilty toimineen yhtenä päätekijöistä toiminnan pitäessä sisällään ryhmän varainhallinnan, salattujen viestintäjärjestelmien hankinnan ja levityksen sekä osin huumausaineiden levityksen. Syyttäjät ovat vaatineet yhteisen vankeusrangaistuksen enimmäismäärää eli kolmeatoista vuotta vankeutta samoin kuin A:n vangitsemista tuomiolla. Epäiltyjen rikosten laatu ja niistä odotettavissa ollut rangaistus ovat vahvasti puhuneet rangaistuksen täytäntöönpanon karttamisvaaran puolesta. Sillä seikalla, että A on ensin tutkintavankina ja sitten tehostetussa matkustuskiellossa ollessaan osallistunut pääkäsittelyyn käräjäoikeudessa kaikkina niinä päivinä, jolloin rikoskokonaisuutta on hänen osaltaan käsitelty, ei ole karttamisvaaran puolesta eikä sitä vastaan puhuvaa merkitystä

12. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on esitetty odotettavissa olevan pitkän vankeusrangaistuksen lisäksi konkreettisia tosiseikkoja A:n siteistä ulkomaille, minkä perusteella on ollut syytä epäillä A:n pakenevan tai muuten karttavan rangaistuksen täytäntöönpanoa. A:n liitynnät Suomeen tai hänen toimintansa ulkomaanmatkojen yhteydessä eivät ole riittävän vahvoja vastatosiseikkoja, jotka poistaisivat edellä mainituin perustein muodostuneen syyn epäillä A:n karttavan rangaistuksen täytäntöönpanoa. Matkustuskiellon määräämiselle on siten ollut pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut erityiset edellytykset.

Suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen soveltaminen

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

13. Pakkokeinon laillisten edellytysten sinänsä täytyttyäkin pakkokeinon käytön tulee olla puolustettavissa vielä pakkokeinolaissa säädettyjen rajoitusperiaatteiden kannalta (ks. KKO 2024:20, kohta 29). Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n suhteellisuusperiaatteen mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n vähimmän haitan periaatteen mukaan pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi. Pakkokeinon käytöllä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa.

14. Toisin kuin pidättämisen ja tutkintavankeuden, matkustuskiellon on katsottu rajoittavan henkilökohtaisen vapauden sijasta liikkumisvapautta (ks. esim. perusoikeusuudistusta koskeva HE 309/1993 vp s. 48 ja 51, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamista koskeva HE 222/2010 vp s. 85, 247 ja 380–381 sekä pakkokeinolain ja esitutkintalain muuttamista koskeva HE 217/2022 vp s. 19 ja 147). Tutkintavankeuden ja matkustuskiellon väliin ankaruudeltaan asettuvassa tehostetussa matkustuskiellossa on nähty olevan kysymys sekä henkilökohtaisen että liikkumisvapauden rajoituksesta (HE 252/2016 vp s. 29 ja 52).

15. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään lausunut, että tehtäessä liikkumisvapauden rajoituksen suhteellisuusarviota huomioon on otettava rajoituksen nimenomaiset vaikutukset sen kohteena olevaan henkilöön (esim. ratkaisut Fedorov ja Fedorova v. Venäjä 13.10.2005, kohdat 40–45, Hristov v. Bulgaria 3.4.2006, Pfeifer v. Bulgaria 17.2011, kohdat 56–57, ja Pagerie v. Ranska 19.4.2023, kohdat 201–203).

16. Korkein oikeus toteaa, että matkustuskiellolla puututaan jo lähtökohtaisesti olennaisesti vähemmän sen kohteena olevan henkilön perusoikeuksiin kuin pidättämisellä tai vangitsemisella. Lisäksi matkustuskieltopäätös voi pakkokeinolain 5 luvun 2 §:n nojalla rajoittaa pakkokeinon kohteen liikkumisvapautta eri laajuisesti, mikä on otettava pakkokeinon suhteellisuutta arvioitaessa huomioon.

Arviointi tässä tapauksessa

17. A:n osana järjestäytynyttä rikollisryhmää tekemiksi epäillyt törkeät huumausainerikokset ovat lajissaankin olleet hyvin vakavia, ja niistä on voinut seurata pisin mahdollinen määräaikainen vankeusrangaistus.

18. A:n liikkumisvapautta on rajoitettu maastapoistumiskiellolla. Valtion rajojen sisällä hän on saanut liikkua vapaasti. Velvollisuus ilmoittautua poliisilaitoksella on ollut joka toinen viikko. Korkein oikeus katsoo, että liikkumisvapauden rajoitusta on pidettävä melko lievänä ja haitoiltaan vähäisenä.

19. Korkein oikeus toteaa, että A on yritystensä asioiden hoitamiseksi ja järjestelemiseksi saanut pyytämällään tavalla oikeuden matkustaa Viroon kahdeksi päiväksi maaliskuussa 2023, kun käräjäoikeus on tällä tavoin tilapäisesti muuttanut hovioikeuden määräämää matkustuskieltoa. Hän on siten saanut maastapoistumiskieltoonsa myös väliaikaisesti helpotusta. A:n viittaamaa perheen lomamatkaa ulkomaille ei puolestaan voida pitää välttämättömänä A:n perhe-elämän suojan kannalta.

20. Matkustuskielto on ollut voimassa hovioikeuden päätöksen antamisesta 20.12.2022 lukien aina käräjäoikeuden tuomion antamiseen 13.10.2023 asti. Kun otetaan huomioon, että A:n matkustuskielto on edellä kohdassa 18 kuvatulla tavalla ollut melko lievä, matkustuskieltoa ei kestonsakaan puolesta ole ollut pidettävä suhteettomana.

21. Rangaistuksen täytäntöönpanon karttamisvaaran torjumiseksi A:lle määrätty matkustuskielto on jo lievin pakkokeino. Sillä on sisältönsäkin puolesta puututtu mahdollisimman vähän hänen oikeuksiinsa.

22. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle määräämä matkustuskielto on ollut suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen mukainen.

Päätöslauselma

A:n määräämiselle matkustuskieltoon on ollut lainmukaiset edellytykset.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä ja Pasi Pölönen. Esittelijä Kaisa Kuparinen.