KKO:2024:4

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 17.12.2020 nro 20/150948

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta lukuisista C:hen kohdistetuista rikoksista. Rangaistusta vaadittiin syytekohdassa 6 ensisijaisesti tapon yrityksestä ja toissijaisesti törkeästä pahoinpitelystä sekä syytekohdassa 7 törkeän ryöstön yrityksestä. Mainituissa syytekohdissa oli kysymys pääasiallisesti samasta menettelystä, ja syytteessä katsottiin, että jos vastaajien syyksi kohdassa 6 jäisi tapon yrityksen asemesta törkeä pahoinpitely, kyseinen rikos sisältyisi törkeän ryöstön yritykseen.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kohdassa 7 molempien vastaajien osalta ja luki heidän syykseen kohdassa 6.2 törkeän pahoinpitelyn ja B:n syyksi lisäksi kohdassa 6.1 lievän pahoinpitelyn.

Käräjäoikeus määräsi A:lle kahdesta tapon yrityksestä, törkeästä pahoinpitelystä, törkeän kiristyksen yrityksestä, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta ja ampuma-aserikoksesta yhteisen 7 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistuksen, jossa oli rangaistusta alentavana seikkana otettu huomioon yksi aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus. Käräjäoikeus tuomitsi B:n tapon yrityksestä, kahdesta törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä kiristyksestä, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta, ampuma-aserikoksesta, lievästä pahoinpitelystä ja huumausaineen käyttörikoksesta yhteiseen 7 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Tiina Hiltunen ja Sari Koivisto sekä käräjänotaari Veera Koski.

Helsingin hovioikeuden tuomio 9.6.2022 nro 22/123621

Syyttäjä ja asianomistaja C valittivat hovioikeuteen vaatien muun ohessa, että A:n ja B:n syyksi luetaan kohdassa 7 ensisijaisesti törkeän ryöstön yritys ja toissijaisesti törkeän kiristyksen yritys ja että rangaistuksia korotetaan. A ja B vaativat vastauksissaan, että valitukset hylätään.

Hovioikeus katsoi kohdissa 6.2 ja 7 selvitetyksi, että A ja B olivat houkuteltuaan C:n syrjäiselle paikalle kohdistaneet häneen väkivaltaa ja siten yrittäneet pakottaa hänet luopumaan taloudellisesta edusta, johon A:lla ja B:llä ei ollut oikeutta. A oli lyönyt C:tä nyrkein ja B rengasraudalla. C:n kaaduttua maahan B oli hypännyt kalliolta C:n rintakehän päälle, minkä jälkeen B oli lyönyt C:tä vielä joitakin kertoja. A oli lyönyt muutaman kerran maassa maannutta C:tä päähän. Myöhemmin B oli vielä lyönyt C:tä muutaman kerran. Lisäksi B oli lyönyt C:tä rengasraudalla tarkoituksellisesti siihen jalkaan, johon tätä oli aiemmin ammuttu. Väkivallan aikana ja sen jälkeen A ja B olivat vaatineet C:tä maksamaan perusteetonta velkaa 15 000 euroa, josta 4 000 euroa seuraavana päivänä, ja vaatineet häntä olemaan heidän tavoitettavissaan velan maksun onnistumiseksi uhaten häntä siten vakavanlaatuisella rikoksella, joka vaarantaisi C:n hengen tai terveyden.

Hovioikeus luki edellä selostetun johdosta A:n ja B:n syyksi sekä törkeän pahoinpitelyn kohdassa 6.2 että törkeän ryöstön yrityksen kohdassa 7.

Hovioikeus määräsi A:lle kahdesta tapon yrityksestä, törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta törkeän ryöstön yrityksestä, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta ja ampuma-aserikoksesta yhteisen 11 vuoden vankeusrangaistuksen otettuaan rangaistusta alentavana seikkana huomioon yhden aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen. Hovioikeus tuomitsi B:n tapon yrityksestä, kahdesta törkeästä pahoinpitelystä, törkeän ryöstön yrityksestä, törkeästä kiristyksestä, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta, pahoinpitelystä, ampuma-aserikoksesta, lievästä pahoinpitelystä ja huumausaineen käyttörikoksesta yhteiseen 10 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Ari Kyllönen ja Oskar Kulmala sekä asessori Johanna Pihlajamaa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, voitiinko heidät tuomita pääasiallisesti saman menettelyn perusteella sekä törkeästä pahoinpitelystä kohdassa 6.2 että törkeän ryöstön yrityksestä kohdassa 7. Kysymys valitusluvan myöntämisestä A:lle ja B:lle rangaistuksen mittaamisen osalta siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A ja B vaativat valituksissaan, että heidän katsotaan syytekohdissa 6.2 ja 7 syyllistyneen ainoastaan törkeän ryöstön yritykseen ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä ja C katsoivat vastauksissaan, että valitukset voitiin hyväksyä siltä osin kuin niissä vaadittiin törkeän pahoinpitelyn sisällyttämistä törkeän ryöstön yritykseen ja että valitukset tuli hylätä siltä osin kuin ne koskivat rangaistuksen mittaamista.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupaa koskeva ratkaisu

A:lle ja B:lle myönnetään valituslupa myös siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A:n ja B:n syyksi on luettu lukuisia C:hen kohdistettuja väkivaltaa sisältäviä rikoksia, jotka ovat liittyneet pääosin laittoman saatavan perintään. Syytekohdissa 6.2 ja 7 hovioikeus on lukenut heidän syykseen törkeän pahoinpitelyn ja törkeän ryöstön yrityksen pääasiallisesti saman menettelyn perusteella.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko A:lle ja B:lle lukea syyksi kohdissa 6.2 ja 7 sekä törkeä pahoinpitely että törkeän ryöstön yritys vai sisältyykö jompikumpi rikoksista toiseen. Lisäksi on kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

Törkeää pahoinpitelyä ja törkeän ryöstön yritystä koskevien rangaistussäännösten suhde

3. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jos pahoinpitelyssä rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

4. Rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jos ryöstössä rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ryöstöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.

5. Ryöstön ja törkeän ryöstön rangaistussäännösten säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu ryöstön olevan yhdistetty rikos, jonka tunnusmerkistö käsittää toiseen henkilöön kohdistuvan väkivallan tai sillä uhkaamisen ja toisen irtaimen omaisuuden anastamisen tai luvattoman käyttöön ottamisen taikka toisen pakottamisen luopumaan taloudellisesta edusta (HE 66/1988 vp s. 96).

6. Mainitussa hallituksen esityksessä on todettu oikeuskäytännössä katsotun, että ryöstön toteuttamiseksi tehdystä lievästä tai tavallisesta pahoinpitelystä ei erikseen rangaista, vaan ne arvostellaan ryöstöön kuuluvana väkivaltana. Jos taas ryöstön yhteydessä on muuten pahoinpidelty ryöstön uhria tai muita henkilöitä, tällainen pahoinpitely ei sisälly ryöstöön, vaan se on arvosteltava erikseen. Esityksessä on myös todettu, että käytettäessä ryöstön suorittamiseksi väkivaltaa, joka täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, rangaistus määrättäisiin vain törkeästä ryöstöstä, johon törkeä pahoinpitely sisältyy. Ryöstön suorittamiseksi käytetyllä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jota käytetään keinona omaisuuden anastamiseksi, luvattomaksi käyttöön ottamiseksi tai toisen pakottamiseksi (s. 97–99).

7. Lain perusteluissa tai Korkeimman oikeuden aiemmissa ratkaisuissa ei ole lausuttu edellä tarkoitettua niin sanottua lainkonkurrenssia koskevan kysymyksen arvioinnista silloin, kun törkeä ryöstö on jäänyt yritykseksi. Törkeän ryöstön yrityksestä tuomitaan rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaan vähintään 14 päivän ja enintään seitsemän vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Rangaistusasteikko jää siten lievemmäksi kuin törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko, joka on vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Rangaistusasteikkojen väliseen suhteeseen on kiinnitetty huomiota yhtenä mahdollisena lainkonkurrenssin arvioinnissa merkityksellisenä seikkana (ks. esim. KKO 2006:24, kohta 13).

8. Korkein oikeus toteaa, että menettelyn täyttäessä sekä törkeän pahoinpitelyn että törkeän ryöstön yrityksen tunnusmerkistön, tekoa ei voida arvioida vain ensin mainitun rangaistussäännöksen kannalta, koska jälkimmäinen rikos on tunnusmerkistöltään ja suojelemiensa oikeushyvien puolesta olennaisella tavalla ensin mainittua laajempi. Sen sijaan törkeän ryöstön yritys kattaa lähtökohtaisesti myös törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön ja sillä suojellut oikeushyvät, mikä puoltaa sitä, että törkeä pahoinpitely voi ankarammasta rangaistusasteikostaan huolimatta sisältyä törkeän ryöstön yritykseen niin, ettei siitä rangaista erikseen. Näin on kuitenkin vain edellyttäen, että arvioitavana olevassa teossa käytetty väkivalta voidaan kokonaisuudessaan katsoa osaksi ryöstörikoksen suorittamista. Tässä arvioinnissa on perusteltua kiinnittää väkivallan tarkoituksen ohella huomiota myös väkivallan vakavuuteen, määrään ja muuhun ilmenemistapaan sekä tilanteeseen kokonaisuutena.

Onko tässä asiassa käytetty väkivalta katsottavissa osaksi ryöstön suorittamista?

9. Nyt arvioitavana olevat syytekohtien 6.2 ja 7 tapahtumat 17.6.2020 ovat alkaneet siitä, että B on uhkaamalla C:n läheisiä pakottanut C:n kanssaan tapaamiseen eräälle huoltoasemalle. Siellä B on uhkauksilla sekä tarttumalla kiinni C:hen väkivalloin yrittänyt pakottaa C:n autoonsa, mikä on luettu B:n syyksi lievänä pahoinpitelynä syytekohdassa 6.1. Tilanne on keskeytynyt ulkopuolisten puuttuessa asiaan, jonka jälkeen B on poistunut paikalta C:n puhelin mukanaan.

10. B on houkutellut tämän jälkeen C:n syrjäiselle paikalle antaen hänen ymmärtää tapaamisen tapahtuvan hyvässä hengessä puhelimen takaisin antamiseksi. Siellä sekä A että B ovat hyökänneet välittömästi C:n kimppuun. B on lyönyt C:tä rengasraudalla ja A nyrkein. C on kaatunut pahoinpitelyn johdosta maahan, jolloin B on hypännyt korkeammalla olevalta kalliolta C:n rintakehän päälle, ja sen jälkeen lyönyt C:tä joitakin kertoja rengasraudalla. A on lyönyt muutaman kerran maassa makaavaa C:tä kohdistaen lyönnit päähän. Myös B on jatkanut C:n lyömistä muutaman kerran. Tämän jälkeen A on kysynyt C:ltä, kumpaan jalkaan häntä aiemmin ammuttiin, ja tarttunut C:tä jalasta siten, että B on pystynyt lyömään C:tä rengasraudalla jalkoihin. Väkivallan käytön aikana ja osin sen jälkeen sekä A että B ovat esittäneet C:lle vaatimuksia erilaisista palveluista eli huumausainepakettien hakemisesta postista sekä 15 000 euron perusteettoman velan maksamisesta. Tästä määrästä 4 000 euroa on tullut maksaa seuraavana päivänä. He ovat myös uhanneet C:n lähipiiriä ja C:tä itseään väkivallan jatkumisella. A ja B ovat aiheuttaneet C:lle kivun lisäksi ainakin selkärangan murtuman, murtumia kylkiluihin, ruhjeita ja mustelmia päähän sekä haavoja ja mustelmia muualle kehoon. Sattumanvaraisista syistä on johtunut, että väkivallasta ei ole aiheutunut todettua vakavampia vammoja.

11. Korkein oikeus toteaa C:hen 17.6.2020 kohdistetun väkivallan olevan luonteeltaan julmaa, silmitöntä ja osin jopa sadistista sekä uhrilleen voimakasta kärsimystä tuottavaa. Väkivallan laadun lisäksi myös sen monivaiheisuus puoltaa sitä, että kysymys on muustakin kuin ryöstörikoksen toteuttamiseksi tehdystä väkivallasta, vaikka väkivaltaa on ensisijaisesti käytetty omaisuuden hankkimistarkoituksessa. Arvioitaessa A:n ja B:n menettelyä kokonaisuutena heidän tarkoituksenaan on katsottava ainakin osin olleen C:n nujertaminen alistumaan heidän tahtoonsa ja esittämiinsä erilaisiin vaatimuksiin.

12. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A ja B eivät ole käyttäneet väkivaltaa pelkästään ryöstörikoksen toteuttamiseksi, eikä käytettyä väkivaltaa siten ole arvioitava vain törkeän ryöstön yritykseen sisältyvänä. Hovioikeuden ratkaisua ei sen vuoksi ole aihetta muuttaa siltä osin kuin hovioikeus on lukenut A:n ja B:n syyksi sekä törkeän pahoinpitelyn syytekohdassa 6.2 että törkeän ryöstön yrityksen syytekohdassa 7.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

13. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

14. Rikoksen vahingollisuudessa ja vaarallisuudessa ovat arvioitavina paitsi teosta aiheutuneet seuraukset, myös se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (ks. esim. KKO 2020:33, kohta 36).

15. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

16. Rikosten liittyessä kiinteästi toisiinsa on sanotussa mittaamisharkinnassa arvioitava rikosten laadun, tekotavan ja ajallisen yhteyden sekä vastaajan menettelyn motivaatioperustan vaikutusta rikosten vahingollisuuteen ja niiden osoittamaan tekijän syyllisyyteen. Tämänkaltaisessa tilanteessa rikoksia voi myös olla perusteltua arvioida yhteistä rangaistusta mitattaessa kokonaisuuksina muun muassa rikosten yhteisen motivaatioperustan nojalla (ks. esim. KKO 2020:95, kohdat 18 ja 22), rikosten toteuduttua samalla menettelyllä (ks. esim. KKO 2019:29, kohdat 16 ja 23) taikka rikosten lukumäärän vuoksi (ks. esim. KKO 2018:44, kohta 17).

17. Rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa rangaistusta alentavasti tai korottavasti. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan esimerkiksi rikosten keskinäisestä yhteydestä ilmenevän suunnitelmallisuuden on vakiintuneesti katsottu voivan vaikuttaa yhteistä rangaistusta ankaroittavana perusteena (ks. esim. KKO 2022:7, kohta 8). Ratkaisussa KKO 2018:60 (kohta 23) on katsottu, että kyseisessä tapauksessa rikosten erittäin voimakkaasti henkilöön kohdistuva luonne huomioon ottaen oikeuskäytännössä tavanomainen yhden kolmasosan ja tekojen lukumäärän mukaan edelleen alenevan murto-osan suuruisen yksikkörangaistuksen lisääminen pohjarangaistukseen oli liian lievä yhteisen rangaistuksen määräämisperuste.

A:n tekojen arviointi

18. A:n ankarimmin rangaistavana tekona on pidettävä syytekohdan 4 tapon yritystä 8.6.2020. A on siinä suunnitelmallisesti kuljettanut yhdessä tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa C:n syrjäiselle paikalle ja lyönyt häntä siellä useita kertoja päähän. C:n kaaduttua maahan A on potkinut häntä päähän ja vartaloon sekä lyönyt häntä useita kertoja. A on edelleen uhannut C:tä polviin ampumisella ja esittänyt vaihtoehdoksi suojaamattomia lyöntejä kasvoihin, minkä C on valinnut. A on tämän jälkeen lyönyt C:tä useita kertoja kasvoihin moottoripyörähansikkaat käsissään, ja C:n perääntymisyrityksen jälkeen ampunut häntä kahdesti vasempaan pohkeeseen. C:n pyrittyä pakoon A on ampunut C:tä kohti useita kertoja. Yksi luodeista on osunut C:n käteen, ja toinen on aiheuttanut hänen ohimoonsa raapaisuosuman. Lyönnit ja potkut ovat aiheuttaneet C:lle vakavia kylkiluuvammoja ja runsaasti laaja-alaisia ruhjeita, mustelmia ja kipua. Sattumanvaraisista syistä johtuen ampumisista ei ole aiheutunut vakavampia vammoja tai C:n kuolemaa. A on samassa yhteydessä vaatinut C:ltä perusteetonta velkaa 15 000 euroa lyhyellä maksuajalla antaen ymmärtää väkivallan jatkuvan, jollei rahaa makseta, minkä vuoksi A:n syyksi on luettu syytekohdassa 5 myös törkeän ryöstön yritys. A:lla ei ole ollut lupaa teossa käytetyn ampuma-aseen ja patruunoiden hallussapitoon, mikä on luettu syyksi ampuma-aserikoksena syytekohdassa 3.

19. Rikoslain 21 luvun 1 §:n, 5 luvun 1 §:n ja 6 luvun 8 §:n mukaan tapon yrityksestä tuomittava rangaistus on vähintään 14 päivää ja enintään yhdeksän vuotta vankeutta.

20. Kuten ratkaisussa KKO 2014:91 (kohta 24) on todettu, tapon yritykset poikkeavat rangaistukseen vaikuttavien seikkojen osalta luonteeltaan merkittävästi toisistaan. Rangaistuskäytäntöä kuvaavien tilastojen mukaan tapon yrityksistä viime vuosina tuomitut rangaistukset ovat olleet pituudeltaan keskimäärin noin neljä vuotta vankeutta tai hieman sitä lyhyempiä.

21. Nyt käsiteltävässä tapauksessa A:n C:hen 8.6.2020 kohdistamat rikokset ovat sisältäneet julmaa, silmitöntä ja osin sadistisia piirteitä sisältävää voimakasta väkivaltaa muun ohella ampuma-aseella, jolla on ammuttu useita laukauksia C:tä kohti. Sattumanvaraisista syistä johtuen teko ei ole aiheuttanut C:n kuolemaa. Voimakasta väkivaltaa on käytetty merkittävän, 15 000 euron suuruisen perusteettoman taloudellisen hyödyn saamiseksi. Tekoon on liittynyt suunnitelmallisuutta, kun C on kuljetettu syrjäiselle paikalle. Teko on ollut siten huomattavan vahingollinen ja vaarallinen, ja se osoittaa A:ssa erityistä syyllisyyttä. Väkivallan ohella myös taloudellisen hyödyn tavoittelulle pitää antaa tuntuvaa merkitystä rangaistusta mitattaessa.

22. Kuten edellä kohdassa 16 on todettu, rangaistusta mitattaessa on tietyissä tilanteissa perusteltua arvioida läheisessä yhteydessä toisiinsa olevia rikoksia yhtenä kokonaisuutena. Syytekohtien 4 ja 5 rikoksilla on tällainen yhteys. Korkein oikeus katsoo, että kokonaisuutena syytekohdan 3 ampuma-aserikoksesta, syytekohdan 4 tapon yrityksestä ja syytekohdan 5 törkeän ryöstön yrityksestä tuomittava rangaistus olisi erikseen tuomittuna yli 7 vuotta vankeutta ilman rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon otettavaa muuta tuomiota.

23. A on edelleen yhdessä B:n kanssa syyllistynyt edellä kohdassa 10 selostetulla tavalla 17.6.2020 C:hen kohdistuneeseen törkeään pahoinpitelyyn syytekohdassa 6.2 ja törkeän ryöstön yritykseen syytekohdassa 7.

24. Korkein oikeus katsoo, että teon 17.6.2020 vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä tekijän syyllisyyttä arvioitaessa korostuvat vastaavat seikat kuin edellä kohdassa 21 on todettu. Tässä teossa ei ole käytetty ampuma-asetta, mutta väkivallantekijöitä on ollut kaksi. Erityisesti rintakehän päälle hyppäämisen osalta sattumanvaraista on ollut, ettei C:lle ole aiheutunut todettua vakavampia vammoja tai kuolemaa. Korkein oikeus katsoo, että sanottuja rikoksia vastaavin tavoin kuin kohdassa 22 kokonaisuutena arvioitaessa syytekohdan 6.2. törkeästä pahoinpitelystä ja syytekohdan 7 törkeän ryöstön yrityksestä tuomittava rangaistus A:lle olisi erikseen tuomittuna 5 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

25. A:n on lisäksi yhdessä B:n kanssa lainvoimaisesti katsottu syyllistyneen 15.7.2020 C:hen kohdistuneeseen tapon yritykseen ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen syytekohdissa 8 ja 9. Aikaisempien tapahtumien vuoksi C on vältellyt A:ta ja B:tä. He ovat kuitenkin löytäneet C:n käyttämän ajoneuvon ja jääneet naamioituneina odottamaan C:tä piiloutuen hänen ajoneuvonsa taakse astaloin varustautuneena. C:n tultua paikalle hän on yrittänyt paeta havaittuaan A:n ja B:n. A ja B ovat yhdessä juosseet C:n kiinni. Toinen heistä on lyönyt C:tä pitkällä metallisella astalolla takaapäin takaraivoon siten, että C on lyönnin voimasta kaatunut maahan. Tämän jälkeen molemmat ovat toistuvasti ja yhtä aikaa sekä vuorotellen voimaa käyttäen lyöneet maassa makaavaa C:tä metallisilla astaloilla päähän, ylävartaloon ja raajoihin. Lyönneissä on käytetty huomattavaa voimaa ja ne ovat olleet C:lle hengenvaarallisia. A ja B eivät ole lopettaneet väkivaltaa, vaikka C on yrittänyt suojata päätään sekä huutanut apua, vaan he ovat vaatineet C:tä muuttamaan poliisille antamaansa kertomusta A:n ja B:n aikaisemmista väkivaltateoista. He ovat jatkaneet C:n lyömistä astaloin, kunnes ulkopuoliset henkilöt ovat tulleet keskeyttämään tapahtuman, jolloin A ja B ovat paenneet paikalta.

26. Teossa lyönnit ovat olleet erittäin voimakkaita, ne ovat kohdistuneet elintärkeisiin kehonosiin ja niiden vammaenergia on ollut hengenvaarallinen. B ja A ovat aiheuttaneet C:lle kipua ja ainakin keuhkoruhjeen, ilmarinnan, kylkiluiden ja lannenikamien sekä oikean säären pohjeluun yläosan murtumat ja leikkaushoitoa vaatineen vasemman kyynärluun yläosan murtuman. Lisäksi C:lle on aiheutunut lukuisia ruhjeita ja mustelmia päähän ja eri puolille kehoa. A:n ja B:n tarkoituksena on ollut pahoinpidellä C:tä, ja heidän on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että C menehtyisi teon seurauksena.

27. Korkein oikeus katsoo, että myös tämä teko on sisältänyt julmaa ja silmitöntä voimakasta väkivaltaa, joka on päättynyt vasta sivullisten puututtua tilanteeseen. Teko on ollut suunnitelmallinen. Sattumanvaraisista syistä johtuen vammat eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet välitöntä hengenvaaraa. Teolla on muun ohella pyritty saamaan C perumaan esitutkinnassa antamansa kertomus A:n ja B:n aikaisemmista C:hen kohdistuneista väkivaltarikoksista, mikä on otettava rangaistuksen mittaamisessa huomioon tuntuvasti ankaroittavana tekijänä. Korkein oikeus katsoo, että A:lle ja B:lle olisi tästä teosta kokonaisuutena arvioituna ja erikseen tuomittuna tullut tuomita yli 6 vuotta vankeutta.

B:n tekojen arviointi

28. B:n vakavimpana tekona on pidettävä 15.7.2020 tehtyä syytekohtien 8 ja 9 tapon yritystä ja oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamista, joita on käsitelty edellä A:n yhteydessä. B:lle tuomittava rangaistus vastaa A:lle tuomittavaa rangaistusta myös 17.6.2020 tapahtuneiden, syytekohdissa 6.2 ja 7 kuvattujen tekojen osalta, vaikka B:n syyksi onkin lisäksi luettu tapahtumien alkuun liittyvä syytekohdan 6.1 lievä pahoinpitely.

29. B on edelleen syyllistynyt syytekohdassa 1.1 C:hen kohdistuneeseen pahoinpitelyyn 1.1.2016–31.12.2017 välisenä aikana. B on tehnyt ruumiillista väkivaltaa C:lle kaatamalla tämän maahan ja lyömällä tätä astalolla useita kertoja. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että lyöntejä on ollut ainakin viisi ja ne ovat tapahtuneet C:n maatessa maassa sikiöasennossa. B on menettelyllään aiheuttanut C:lle kipua ja aristusta sekä torjuntavammoja käteen. Korkein oikeus katsoo, että B:lle olisi tuomittava rangaistukseksi tästä teosta erikseen arvioituna noin yksi vuosi vankeutta.

30. Syytekohdassa 1.2 B:n syyksi on lisäksi luettu C:hen kohdistunut törkeä kiristys 1.8.2019–20.2.2020 ja syytekohdassa 2 törkeä pahoinpitely 19.–20.2.2020. Teoissa on kyse siitä, että B on toistuvasti vaatinut C:ltä perusteetonta 15 000 euron korvausta huumausaineista ja uhannut C:tä väkivallalla. Uhkaukset ovat kohdistuneet myös C:n lähipiiriin. C on yrittänyt maksaa perusteetonta velkaa ja saanut maksettua määrästä 7 000 euroa useassa eri erässä syksyn 2019 jälkeen ennen helmikuussa tapahtunutta pahoinpitelyä. C on ollut jälleen 19.2. tai 20.2.2020 maksamassa osaa tästä 15 000 euron perusteettomasta velasta ja mennyt tapaamaan B:tä mukanaan rahaa tämän vaatimuksesta. Tapaamisella B on lyönyt C:tä yllättäen takaapäin pampulla niin voimakkaasti, että C on kaatunut. B on jatkanut maassa makaavan C:n pahoinpitelyä lyömällä häntä noin viisi kertaa toisen tuntemattomaksi jääneen henkilön seuratessa sivummalta. B on aiheuttanut kivun lisäksi C:lle sormen murtuman sekä useita mustelmia päähän ja muualle ylävartaloon. C:n mukaan hän ei ole saanut kyseisen teon jälkeen sormiaan nyrkkiin normaalisti. Hovioikeus on katsonut, että pahoinpitely on ollut erityisen raaka ja julma sekä myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon teon motiivina ollut huumausaineisiin liittyvän velan periminen, edeltävien kuukausien ajan kestäneet uhkailut sekä paikalla ollut tuntematon kolmas henkilö, jonka läsnäolo oli lisännyt tilanteen vakavuutta C:n kannalta.

31. Nyt arvioitavassa teossa C:hen kohdistuneet uhkaukset ovat olleet laadultaan ja voimakkuudeltaan vakavia, ne ovat kohdistuneet myös hänen lähipiiriinsä, ja ne ovat jatkuneet pitkän aikaa. Törkeällä kiristyksellä on tavoiteltu yksityishenkilön taloudelliseen asemaan nähden suurta 15 000 euron taloudellista hyötyä, josta C on maksanut 7 000 euroa. Väkivalta on konkretisoitunut 19.2.–20.2.2020 tapahtuneena törkeänä pahoinpitelynä. Korkein oikeus katsoo, että kokonaisuutena syytekohdan 1.2 törkeästä kiristyksestä ja syytekohdan 2 törkeästä pahoinpitelystä tuomittava rangaistus olisi ollut erikseen tuomittuna yli 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

32. B:n syyksi luetuilla muilla rikoksilla on edellä selostettuihin rikoksiin nähden vain vähäinen merkitys rangaistuksen mittaamisessa.

Tekojen välisen yhteyden arviointi

33. A ja B ovat edellä selostetulla tavalla toistuvasti kohdistaneet C:hen hyvin vakavaa väkivaltaa ja muita rikoksia pääosin laittoman saatavan perimisen tarkoituksessa. Menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa pelkoa ja suurta kärsimystä C:lle, joka on kertonut harkinneensa itsemurhaa vastaajien menettelyn vuoksi. Rikokset ovat olleet luonteeltaan erittäin voimakkaasti henkilöön kohdistuvia. Vastaajilla on ollut tekojen välissä mahdollisuus harkita menettelyään, mutta he ovat aina uudelleen päättäneet vakavasti loukata C:n ruumiillista koskemattomuutta, mikä osoittaa erityistä syyllisyyttä myös yhteisen rangaistuksen määräämisessä merkityksellisellä tavalla. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että rikosten keskinäistä yhteyttä on perusteltua pitää asiassa yhteistä rangaistusta tuntuvasti korottavana seikkana. Kun tällöin ankarimmin rangaistavan rikoksen sisältämä teko otetaan mittaamisen lähtökohdaksi, muiden tekojen rangaistusta ankaroittava vaikutus yhteisen rangaistuksen mittaamisessa on selvästi suurempi kuin tavanomaisen mittaamiskäytännön mukainen yksi kolmasosa kustakin arvioidusta yksikkörangaistuksesta.

34. A on 30.6.2020 tuomittu lainvoimaisesti 6 vuoden 4 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeistä huumausainerikoksista. Kyseisellä tuomiolla on määrätty pantavaksi täytäntöön myös aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus pahoinpitelyrikoksista. A on syyllistynyt nyt käsiteltävistä rikoksista tapon yritykseen 15.7.2020 eli noin kaksi viikkoa mainitun tuomion jälkeen. Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon otettavalla 30.6.2020 annetulla tuomiolla ei ole rangaistusta enemmälti lieventävää merkitystä kuin hovioikeus on katsonut, kun otetaan huomioon, että A on jatkanut C:hen kohdistunutta vakavan väkivallan käyttöä.

35. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla hovioikeuden mitanneen yhteisen rangaistuksen lopputulokseltaan molempien vastaajien osalta rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentista ilmenevien periaatteiden mukaisesti. Muutakaan aihetta rangaistusten alentamiseen ei ole ilmennyt. A:lle tuomittua 11 vuoden ja B:lle tuomittua 10 vuoden vankeusrangaistusta ei näin ollen ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Jussi Tapani, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Tuukka Vähätalo.