KKO:2024:38

Useiden henkilöiden oli katsottu yhdessä syyllistyneen petosrikokseen, jossa tietojenkalastelulla saaduilla pankkitunnuksilla oli haettu luotonantajilta niin kutsuttuja pikaluottoja. Pikaluotot oli maksettu useille eri pankkitileille ja siirretty edelleen yhdelle tilille, jolta niitä oli tämän jälkeen nostettu pankkiautomaateista. A oli kuljettanut kahta tekijää pankkiautomaateille nostamaan varoja.

Korkein oikeus katsoi, että A:n menettely ei täyttänyt avunantovastuun edellytyksiä, koska hän ei ollut ennen rikosta tai sen aikana auttanut tekijöitä petosrikoksen tekemisessä.

RL 5 luku 6 § 1 mom
RL 36 luku 1 § 1 mom


Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.4.2021 nro 21/115499

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen mukaisesti neljän henkilön yhdessä syyllistyneen törkeään petokseen sekä A:n syyllistyneen avunantoon petokseen.

Tekijät olivat erehdyttäneet neljän eri luotonantajan henkilökuntaa hakemalla tietojenkalastelulla saaduilla pankkitunnuksilla pikavippejä yhteensä 20 265 euron arvosta ja ohjaamalla rahat yhden tekijän nimissä olleille useille tätä tarkoitusta varten perustetuille pankkitileille. Luotonantajat olivat maksaneet kyseisille tileille hakemusten perusteella yhteensä 16 065 euroa.

Yhden tekijän pankkitunnuksilla oli avattu useita pankkitilejä, joille pikaluottojen määrät oli maksettu. Rahat oli siirretty näiltä tileiltä niin sanotulle päätilille, johon kyseisellä tekijällä oli pankkikortti. Pankkikortti oli luovutettu edelleen muille tekoon osallistuneille henkilöille.

Yksi tekijöistä oli välittömästi päätilille tapahtuneiden rahansiirtojen jälkeen nostanut palkkiota vastaan pankkiautomaatilta 5 000 euroa sekä toiselta pankkiautomaatilta 3 000 euroa, minkä jälkeen hänet oli otettu kiinni.

A oli yhdessä toisen tekijän kanssa hakenut rahat nostaneen tekijän ja kuljettanut tämän edellä mainituille kahdelle pankkiautomaatille rahojen nostamiseksi. Käräjäoikeus katsoi, että A oli ollut tietoinen toiminnan luonteesta eli siitä, että kyseiset tekijät nostivat rahaa pankkiautomaateilta ja että toiminta oli laitonta. A oli näin menetellen avustanut heitä rikoksen toteuttamisessa ja hänet oli siten tuomittava avunantajana.

A:n tietoisuus toiminnan laajuudesta rajoittui siihen määrään rahaa, mikä ensimmäiseltä pankkiautomaatilta oli ehditty nostaa, sekä siihen, että hän oli kuljettanut tekijät toiseen paikkaan uusien automaattinostojen mahdollistamiseksi. Näiden nostojen määrän tai toiminnan laajuuden ei kuitenkaan ollut näytetty olleen A:n tiedossa, eikä ollut myöskään näytetty, että hän olisi ollut laajemmin tietoinen muista tekoon liittyvistä henkilöistä tai heidän rooleistaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tatu Koistinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 16.5.2023 nro 23/119794

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A oli tiennyt, että hänen kyydissään olleet tekijät olivat nostamassa rahaa pankkiautomaateilta ja että raha oli laittomasti hankittua.

Hovioikeus totesi, että kysymyksessä oleva petos oli tehty pankkijärjestelmää hyödyntämällä, ja teko oli onnistuakseen edellyttänyt, että rahat saadaan nostettua pankkiautomaateilta mahdollisimman nopeasti. A oli toiminut pyynnöstä kuljettajana, jolloin kaksi tekijää olivat saaneet nostettua rahat eri pankkiautomaateilta.

Hovioikeus katsoi, että A oli kahden tekijän toiminnan luonteesta tietoisena kuljettanut heidät pankkiautomaateille ja näin menetellen mahdollistanut petoksella hankitun taloudellisen hyödyn saamisen. Kysymys oli pääteon aikana tapahtuneista toimista, joilla oli edistetty petosrikoksen toteutumista. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:n menettely täytti rangaistavan avunannon edellytykset.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Terhi Mattila ja Mirjami Paso sekä asessori Annika Pasanen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja Korkeimmassa oikeudessa ratkaistava kysymys

1. Käräjäoikeus on katsonut usean tekijän yhdessä syyllistyneen petosrikokseen, jossa luotonantajilta on haettu tietojenkalastelulla saaduilla pankkitunnuksilla niin kutsuttuja pikaluottoja. Käräjäoikeus on katsonut A:n kuljettaneen kahta petosrikoksen tekijää pankkiautomaateille, joilta on nostettu erehdyttämällä saatuja varoja. A:n syyksi on luettu avunanto petokseen.

2. Hovioikeus, jonne A on valittanut, on katsonut, että A:n menettelyssä oli ollut kyse pääteon aikana tapahtuneista toimista, joilla oli edistetty petosrikoksen toteutumista. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely avunantovastuun edellytykset.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

5. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta rikokseen tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

6. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että avunantona rangaistaan kaikkinainen myötävaikuttaminen toisen tahalliseen rikokseen eli päärikokseen. Avunantona rangaistaan ennen rikosta tai sen aikana tapahtuva toiminta. Rikoksen tekeminen voi joissakin tapauksissa jatkua vielä senkin jälkeen, kun sen täyttymispiste on saavutettu. Tällöin avunanto voi tulla kyseeseen, vaikka rikoksen juridinen täyttymispiste olisi jo saavutettu (HE 44/2002 vp s. 157).

Tämän asian arviointi

7. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n avunannosta petosrikokseen tilanteessa, jossa eräiltä luotonantajilta on haettu pikaluottoja tekijöiden haltuunsa saamilla toisten henkilöiden pankkitunnuksilla. Erehdytetyt luotonantajat ovat maksaneet pikaluottojen määrät tekijöiden osoittamille tätä tarkoitusta varten avatuille pankkitileille. Näiltä pankkitileiltä rahat on siirretty eteenpäin pankkitilille, johon yhdellä tekijöistä on ollut pankkikortti.

8. A:n syyksi avunantona luetuissa toimissa on ollut kysymys kahden tekijän kuljettamisesta kahdelle toisiaan lähellä sijaitsevalle pankkiautomaatille erehdyttämällä saatujen rahojen nostamiseksi pankkikortilla.

9. Arvioitavana olevassa tapauksessa luotonantajille on aiheutettu taloudellista vahinkoa erehdyttämällä heitä petosrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla, ja petosrikoksen tunnusmerkistö on kokonaisuudessaan täyttynyt viimeistään, kun erehdyttämisen perusteella myönnettyjen pikaluottojen määrät on maksettu tekijöiden osoittamille pankkitileille, jolloin varat ovat siirtyneet pois luotonmyöntäjien varallisuuspiiristä. Näin on riippumatta esimerkiksi siitä, olisiko luotonmyöntäjillä ollut vielä tämän jälkeen mahdollisuus saada pankki estämään rahojen käteisnosto (ks. KKO 2010:62, kohta 7). Myös petosrikoksen tekemisen on katsottava päättyneen viimeistään varojen siirtoon pankkitileille siten, ettei toimintaa tämän jälkeen voida pitää ennen rikosta tai sen aikana tehtynä avunantona.

10. A:n ei ole kysymyksessä olevilla toimillaan näytetty auttaneen tekijöitä petosrikoksen tekemisessä rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla ennen rikosta tai sen aikana. Korkein oikeus katsoo, että A ei näin ollen ole syyllistynyt avunantoon petokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Jussi Tapani, Pekka Pulkkinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Heikki Kemppinen.