KKO:2024:32

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 18.1.2021 nro 21/102191

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat yhdessä muiden kanssa laittomasti pitäneet levitystarkoituksessa hallussaan huumausaineeksi luokiteltuja klonatsepaamia, diatsepaamia ja alpratsolaamia sisältäneitä tabletteja yhteensä noin 300 000 kappaletta levittääkseen niitä edelleen. Edellä mainitusta määrästä he olivat laittomasti myyneet ja levittäneet usealla eri kerralla klonatsepaamia sisältäneitä tabletteja yhteensä ainakin 79 600 kappaletta. Poliisi oli kätköpaikalta takavarikoinut klonatsepaamia 2 milligrammaa sisältäneitä tabletteja 130 400 kappaletta, diatsepaamia 10 milligrammaa sisältäneitä tabletteja 41 610 kappaletta ja alpratsolaamia 1 milligrammaa sisältäneitä tabletteja 28 900 kappaletta eli yhteensä 200 910 kappaletta huumausaineeksi luokiteltuja aineita sisältäneitä tabletteja. A:n osalta käräjäoikeus katsoi tekoajaksi 21.9.–25.9.2020, kun se B:n ja muiden tekijöiden osalta oli 1.8.–25.9.2020.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen, koska huumausaineiden määrä oli ollut suuri. Teon kokonaisarvioinnin osalta käräjäoikeus totesi, että huumausainetta oli levitetty useissa eri paikoissa ja huumausaineiden loppukäyttäjien määrä oli ollut suuri. Huumausaineen määrästä johtuen myös käyttöannosten määrä oli ollut hyvin suuri, mikä oli altistanut suuren määrän ihmisiä huumausaineen käytölle. Väärinkäyttöannosten määrän käräjäoikeus katsoi tulevan huomioitavaksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uudemman lausunnon perusteella. Annoksia ei ollut perusteltua arvioida Korkeimman oikeuden aiemman, THL:n tätä aiempaan lausuntoon perustuneen linjauksen perusteella. Teolla oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus katsoi A:n pitäneen hallussaan kätköpaikalla ollutta huumausaine-erää, käyttäneen määräysvaltaa sen levittämisen suhteen ja osallistuneen osaltaan sen levittämiseen. Joskin A:n osalta tekoaika oli ollut syytteen mukaista lyhyempi, osoitti A:n osallistuminen vakavaan tekoon heti maahan saapumisen jälkeen suurta syyllisyyttä. A:n maahantulon ilmeinen tarkoitus oli ollut törkeän huumausainerikoksen tekeminen. Käräjäoikeus katsoi A:n menettelyn olleen moitittavampaa kuin B:n menettely eikä A:n osalta lyhyempi tekoaika vähentänyt teon moitearvostelua suhteessa muihin rikoksen tekijöihin. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta.

Käräjäoikeus katsoi, että B oli ollut tietoinen kätköllä olleesta suuresta huumausaineen määrästä, mutta B:n määräysvalta siihen ei ollut niin suurta kuin A:n. B:n rooli oli keskittynyt enemmän huumausaineen levitykseen eikä hänen syyllisyytensä ollut yhtä suurta kuin A:n. Käräjäoikeus tuomitsi B:n 3 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tatu Koistinen sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.12.2021 nro 21/155555

A:n valituksen johdosta hovioikeus katsoi, että A:n osalta ei ollut esitetty selvitystä hänen syyllistymisestään syytteessä tarkoitettuun 79 600 klonatsepaamia sisältäneen tabletin hallussapitoon ja levittämiseen ennen takavarikkoa 24.9.2020, kun A oli saapunut maahan vasta 21.9.2020. Hovioikeus luki A:n syyksi takavarikoitujen 200 910 huumausainetta sisältäneen tabletin hallussapidon levittämistarkoituksessa. B:n valituksen johdosta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota häntä koskevan syyksilukemisen osalta.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeudessa nousi erityisesti esille kysymys diatsepaamin väärinkäyttöannoksesta ja lääketablettien vertailtavuudesta suhteessa kannabikseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos oli katsonut hovioikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa 16.11.2021 diatsepaamin keskimääräisen väärinkäyttöannoksen olevan 30 milligrammaa, jota oli hovioikeuden mukaan pidettävä luotettavana arviona tämänhetkisestä väärinkäyttöannoksesta. Hovioikeus totesi tämän horjuttavan ratkaisussa KKO 2005:62 (kohta 4) vahvistettua diatsepaamin 15 milligramman keskimääräistä väärinkäyttöannosta. Näin ollen hovioikeus katsoi diatsepaamin keskimääräiseksi väärinkäyttöannokseksi 30 milligrammaa.

Rangaistuksen määräämisen osalta hovioikeus totesi, että kysymys oli bentsodiatsepiineihin kuuluvista lääkeaineista, jotka asiantuntijoiden mukaan luokiteltiin lääkkeiden kolmeryhmäisessä vaarallisuusluokituksessa vaarallisuudeltaan lievään ryhmään kuuluviksi. Bentsodiatsepiinien oli kuitenkin todettu olevan kokonaisuudessaan kannabisvalmisteita haitallisempia, mutta vähemmän haitallisia kuin amfetamiini ja ekstaasi.

Hovioikeus totesi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alpratsolaamia koskevan lausunnon 28.8.2019 ja klonatsepaamia koskevan lausunnon 30.10.2020 mukaan näiden aineiden keskimääräinen käyttöannos oli 5 milligrammaa ja lausunnon 28.8.2019 mukaan alpratsolaami vertautui vaarallisuudeltaan kannabikseen. Lausunnon 30.10.2020 mukaan 0,5–1 milligramma klonatsepaamia vastasi vaikutuksiltaan 10 milligrammaa diatsepaamia.

Rangaistuksen mittaamisessa klonatsepaamia ja alpratsolaamia oli oikeuskäytännössä verrattu kannabikseen (esimerkiksi Helsingin hovioikeus 24.3.2021 tuomio nro 112486). Diatsepaami kuului alpratsolaamin ja klonatsepaamin tavoin vaarallisuudeltaan niin sanotun lievän ryhmän huumausaineisiin. Hovioikeus katsoi tällä perusteella, että vastaavalla tavalla myös diatsepaamin osalta rangaistuksen mittaamista koskevassa harkinnassa voitiin suuntaa antavana vertailukohtana pitää kannabiksen osalta muodostunutta rangaistuskäytäntöä. Kannabiksen tavanomaisena käyttöannoksena voitiin pitää noin 0,2 gramman kerta-annosta (KKO 2018:7, kohta 19).

Maastokätköstä takavarikoiduista 130 400 kappaleesta klonatsepaami 2 mg tableteista olisi saatu noin 52 160 käyttöannosta, mikä vastasi määrältään noin 10,43 kilogrammaa kannabista. Ennen takavarikkoa levitetyt tabletit olivat asiassa esitetyn selvityksen perusteella olleet todennäköisesti Rivatril-tabletteja, jolloin 79 600 tabletista olisi saatu noin 26 530 käyttöannosta, mikä vastasi noin 5,31 kilogrammaa kannabista. Takavarikoiduista 28 900 alpratsolaami 1 mg tableteista olisi saatu noin 5 780 käyttöannosta, mikä vastasi määrältään noin 1,16 kilogrammaa kannabista. Takavarikoiduista 41 610 kappaleesta diatsepaami 10 mg tableteista olisi saatu noin 13 870 käyttöannosta, mikä vastasi suuntaa antavasti noin 2,77 kilogrammaa kannabista.

Hovioikeus katsoi, että A:n määräysvalta kätköllä olleisiin huumausaineisiin oli ollut vähäisempää kuin erään toisen samasta teosta tuomitun vastaajan. Maastokätköltä takavarikoidut lääketabletit vastasivat noin 14,36 kilogrammaa kannabista, josta vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen seuraamus oli yli kolme vuotta vankeutta. Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi A:n syyksiluetusta rikoksesta vankeutta 3 vuotta 8 kuukautta ja alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta.

Hovioikeus katsoi, että B:n määräysvalta tabletteihin oli ollut vähäisempää kuin A:n ja että hänen toimintansa oli levittämisen lisäksi käsittänyt avustavaa laatua olevia tehtäviä. Toisaalta hänen syykseen luettujen tablettien määrä oli jonkin verran A:n syyksi luettua määrää suurempi. Ennen takavarikkoa levitetyt ja takavarikoidut lääketabletit vastaavat määrältään yhteensä 19,67 kilogrammaa kannabista. Vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen seuraamus tästä määrästä oli yli 3 vuotta vankeutta. Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi B:n syyksiluetusta rikoksesta 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta ja alensi käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi ja Tarja Ryhänen-Dahlman sekä asessori Juhani Laine.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan.

Vastauksissaan A ja B vaativat, että valitus hylätään.

Välitoimi

Korkein oikeus on pyytänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta lausunnon niistä seikoista, joiden perusteella bentsodiatsepiineihin lukeutuvien klonatsepaamin, alpratsolaamin ja diatsepaamin keskimääräisiä väärinkäyttöannoksia sekä näiden aineiden käyttöannosten keskinäisiä suhteita arvioidaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on 16.2.2023 antanut pyydetyn lausunnon.

A ja syyttäjä ovat antaneet lausunnon johdosta pyydetyt lausumat. B ei ole antanut pyydettyä lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on katsonut A:n ja B:n pitäneen hallussaan klonatsepaamia 2 milligrammaa sisältäneitä tabletteja 130 400 kappaletta, diatsepaamia 10 milligrammaa sisältäneitä tabletteja 41 610 kappaletta ja alpratsolaamia 1 milligrammaa sisältäneitä tabletteja 28 900 kappaletta eli yhteensä 200 910 kappaletta huumausaineeksi luokiteltuja aineita sisältäneitä tabletteja levittääkseen niitä edelleen. Lisäksi B:n syyksi on luettu 79 600 klonatsepaamia sisältäneiden tablettien levitys. Hovioikeus on katsonut, että A:n määräysvalta tabletteihin oli ollut B:n määräysvaltaa suurempaa ja että B:n toiminta oli tablettien levittämisen lisäksi käsittänyt avustavaa laatua olleita tehtäviä.

2. Hovioikeus on A:lle ja B:lle teosta tuomittavaa rangaistusta määrätessään arvioinut alpratsolaamin ja klonatsepaamin keskimääräiseksi väärinkäyttöannokseksi 5 mg ja diatsepaamin keskimääräiseksi väärinkäyttöannokseksi 30 mg. Lisäksi hovioikeus on todennut, että kannabiksen osalta muodostunutta rangaistuskäytäntöä voitiin mittaamisharkinnassa pitää nyt kysymyksessä olevien bentsodiatsepiinien osalta suuntaa antavana vertailukohtana. Hovioikeus on tuominnut A:lle törkeästä huumausainerikoksesta 21.–25.9.2020 vankeutta 3 vuotta 8 kuukautta ja B:lle törkeästä huumausainerikoksesta 1.8.–25.9.2020 vankeutta 3 vuotta 4 kuukautta.

3. Korkeimman oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys A:lle ja B:lle heidän syykseen luetuista törkeistä huumausainerikoksista tuomittavan vankeusrangaistuksen mittaamisesta.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat huumausainerikoksissa

4. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

6. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta teon kohteena on ollut. Huumausaineen määrää voidaan arvioida vaikutuksiltaan ja siten vaarallisuudeltaan erilaisten huumausaineiden osalta kunkin huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei kuitenkaan tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat (esim. KKO 2023:94, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut).

7. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä tavanomaisella huumausaineen käyttöannoksella on tarkoitettu lähtökohtaisesti sellaista kerta-annosta, jota voidaan pitää keskimääräisenä tai tyypillisenä kysymyksessä olevan huumausaineen käytössä. Käyttöannoksen suuruuteen voivat osaltaan merkittävästi vaikuttaa käyttäjälle tottumisen myötä syntyvä sietokyky sekä se tapa, jolla huumausainetta käytetään. Eri käyttötavoilla huumausaineen imeytyminen elimistöön ja aineen vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia. Huumausaineen edelleen luovuttamisen käsittävissä teoissa edellä mainitut käyttäjään ja käyttötapaan liittyvät yksilölliset seikat eivät yleensä ole luovuttajan kontrolloitavissa. Pääsääntöisesti tällaisia käyttäjäkohtaisia eroja ei siten voida ottaa huomioon, vaan arvioinnin tulee perustua tavanomaisesti huumausainekäytössä toteutuvaan käyttöannokseen. (KKO 2014:34, kohta 10).

8. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2005:62 (kohta 6) todennut, että lääkeaineita ja muita huumausaineita ei molempien kolmeryhmäisestä vaarallisuusluokittelusta huolimatta voida suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi vaarallisuudeltaan lievään ryhmään kuuluvien bentsodiatsepiinien on todettu olevan kokonaisuudessaan kannabisvalmisteita haitallisempia, mutta vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi amfetamiini ja ekstaasi.

Rangaistuksen mittaaminen käsillä olevassa asiassa

9. Korkein oikeus katsoo, että mitattaessa rangaistusta bentsodiatsepiinien hallussapidosta ja levittämisestä voidaan johtoa hovioikeuden toteamin tavoin hakea bentsodiatsepiineja vähemmän vaaralliseksi arvioitua kannabista koskevasta rangaistuskäytännöstä (KKO 2005:62, kohta 6). Bentsodiatsepiinien kannabisvalmisteita haitallisemman luonteen vuoksi niitä koskevasta huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen tulee olla lähtökohtaisesti ankarampi kuin vastaavan kaltaisesta kannabista koskevasta rikoksesta tuomittava rangaistus.

10. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnosta 16.2.2023 ilmenee, että alpratsolaami on lyhytvaikutteinen sekä klonatsepaami ja diatsepaami pitkävaikutteisia. Bentsodiatsepiinien vaikutuksille kehittyy nopeasti toleranssi, jolloin käytön jatkuessa tarvitaan yhä suurempia annoksia haluttujen vaikutusten saamiseksi. Bentsodiatsepiineja käytetään pääsääntöisesti suun kautta ja annosta on mahdollista täydentää useita kertoja päivässä. Bentsodiatsepiinien, etenkin alpratsolaamin ja klonatsepaamin, laittomat markkinat ovat Suomessa kasvaneet laittoman maahantuonnin vuoksi. Suurten määrien helppo saatavuus ja nopeasti kehittyvä toleranssi voivat lisätä käyttömääriä ja kerta-annoksia runsaasti ja nopeasti.

11. Korkein oikeus toteaa, että uusimpien asiantuntijalausuntojen mukaan alpratsolaamin ja klonatsepaamin tavanomainen väärinkäyttöannos on 5 milligrammaa ja diatsepaamin 30 milligrammaa. Diatsepaamia, alpratsolaamia ja klonatsepaamia koskevat keskimääräiset väärinkäyttöannokset ovat lausunnoissa muuttuneet vuoden 2005 asiantuntijalausuntoihin nähden, joista ilmeneviä tietoja on hyödynnetty Korkeimman oikeuden aikaisemmissa ratkaisuissa (vrt. KKO 2005:62, kohta 4). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tässä asiassa 16.2.2023 antamasta lausunnosta ilmenee, että diatsepaamin, alpratsolaamin ja klonatsepaamin välisissä suhteissa kerta-annosten määrittäminen tarkasti ei ole mahdollista ja eri lähteissä on määritelty hieman erilaisia annoksia. Myös aineiden tarjonta vaikuttaa käyttöannoksiin. Näistä syistä myös aineiden käyttöannosten keskinäiset suhteet huomioon ottaen keskimääräisenä käyttöannoksena voidaan alpratsolaamin ja klonatsepaamin osalta pitää 5 milligrammaa sekä diatsepaamin osalta 30 milligrammaa.

12. Huomioon ottaen myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnosta 16.2.2023 ilmenevät seikat Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden laskelmat koskien takavarikoitujen lääkkeiden käyttöannoksia. Maastokätköstä takavarikoiduista 130 400 kappaleesta klonatsepaamia sisältävistä 2 milligramman tableteista olisi saatu 52 160 käyttöannosta, 28 900 alpratsolaamia sisältävistä 1 milligramman tableteista olisi saatu 5 780 käyttöannosta ja 41 610 kappaleesta diatsepaamia sisältävistä 10 milligramman tableteista olisi saatu 13 870 käyttöannosta. Ennen takavarikkoa levitetyistä 79 600 kappaleesta Rivatril-tabletteja olisi saatu 31 840 käyttöannosta.

13. A on pitänyt laittomasti hallussaan ja levittänyt yhteensä 200 910 huumausaineiksi luokiteltua tablettia, joista olisi saanut keskimäärin 71 810 käyttöannosta. Rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon edellä kerrotulla tavalla myös muut mittaamiseen vaikuttavat tekijät. Tässä tapauksessa huumausaineeksi luokiteltavien lääkkeiden määrä on ollut hyvin suuri ja rikoksen tekemiseen osallistuneen ryhmän organisoitumisaste korkea. Vastaajien syyksiluettu menettely osoittaa rikoksen tekemisessä suunnitelmallisuutta, ja toiminta on ollut rajat ylittävää. Huomioon on otettava myös aiottu ja jo toteutettu levitystoiminta ja sen myötä merkittävä taloudellinen intressi. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetusta teosta tulee mitata 3 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus. Hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta ei siten ole aihetta muuttaa.

14. B on pitänyt laittomasti hallussaan ja levittänyt yhteensä 280 510 tablettia, mikä vastaa keskimäärin 103 650 käyttöannosta. Ottaen kuitenkin huomioon hovioikeuden tuomiosta ilmenevä B:n vähäisempi määräysvalta huumausaineisiin ja hänen lähinnä avustavaa laatua oleva toimintansa organisaatiossa oikeudenmukaisena seuraamuksena hänen syykseen luetusta rikoksesta on pidettävä hovioikeuden määräämää rangaistusta 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta. Hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta ei ole siten aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Minna Immonen.