KKO:2024:29

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 20.5.2022 nro 22/121420

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 3.12.2021 tehdyt panttivangin ottamisen, vaaran aiheuttamisen ja ampuma-aserikoksen sekä 19.11.2021 tehdyn kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta.

Käräjäoikeus katsoi panttivangin ottamisen osalta selvitetyksi, että A oli riistänyt B:ltä vapauden pakottaakseen tämän siskon tyttären ja A:n entisen puolison C:n tapaamaan A:n ja tulemaan tämän luokse uhalla, ettei A:n panttivankina ollutta B:tä vapauteta tai että tämä surmataan tai tämän terveyttä vahingoitetaan. C oli aiemmin samana päivänä ilmoittanut A:lle puhelimitse, ettei halua tavata tätä.

A oli pakottanut ladatulla pistoolilla uhaten B:n autoonsa ja kuljettamaan autoa toiselle paikkakunnalle istuen itse autonsa apukuljettajan paikalla pistooli kädessään. A oli myös sanonut ampuvansa B:n, jos tämä ei lähde hänen mukaansa. B:n ajaessa autoa ja pyytäessä saada pysähtyä juttelemaan A oli ampunut pistoolilla laukauksen auton kuljettajan puolen lattiaan B:n jalkojen lähelle. A oli käskenyt B:tä jatkamaan ajamista uhaten ampuvansa muutoin tämän.

Matkalla A oli edelleen pistoolilla uhaten pakottanut B:n soittamaan tämän siskolle D:lle. A oli käskenyt B:tä sanomaan D:lle, että C:n oli tultava A:n eteen. A oli myös uhannut ampua B:n, jos C ei tule hänen luokseen ja auton kyytiin. Vielä A oli uhannut ampuvansa B:n, jos poliisit ottavat hänet kiinni, ja sanonut pitävänsä tätä panttivankina niin kauan kunnes C on hänen edessään. Tieto puhelun sisällöstä oli mennyt C:lle. A oli ajon aikana myös itse soittanut C:lle ja uhannut suoraan hänelle ampuvansa B:n, jos poliisit pysäyttävät heidät tai jos C ei suostu tulemaan hänen eteensä ja kyytiinsä. C oli tällöin luvannut tulla A:n eteen, jos B vain pääsee pois autosta.

Poliisi oli pysäyttänyt auton ja ottanut A:n kiinni ennen C:n luokse pääsyä. B:hen kohdistunut vapaudenriisto oli kestänyt noin puoli tuntia.

Käräjäoikeus totesi panttivangin ottamisen kokonaisarvioinnin osalta, että A oli riistänyt B:ltä vapauden ampuma-aseella uhaten. Vapaudenriiston aikana asetta oli myös käytetty ampumalla laukaus lähietäisyydeltä liikkuvassa autossa. Lisäksi A oli sanallisesti uhannut B:tä tappamisella. Nämä tekotapaan liittyvät seikat puolsivat voimakkaasti teon katsomista myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Kokonaistörkeyttä vastaan puhui vapaudenriiston lyhyt kesto. A:n henkisellä tilalla ja itseaiheutetulla päihtymyksellä ei ollut kokonaistörkeyttä vastaan puhuvaa merkitystä. Kokonaistörkeyden puolesta puhuvat seikat olivat sitä vastaan puhuvia seikkoja painavampia, minkä vuoksi tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Näin ollen teko täytti panttivangin ottamisen tunnusmerkistön.

Vaaran aiheuttamisen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli tahallaan aiheuttanut B:lle vakavan hengen tai terveyden vaaran ampumalla pistoolilla laukauksen B:n kuljettamassa autossa tämän jalkojen lähettyville auton lattiaan.

Ampuma-aserikokseen A oli syyllistynyt pitämällä ampuma-aselain vastaisesti tahallaan ilman poliisiviranomaisen myöntämää lupaa hallussaan toimintakuntoista kaliiberin 7.65 mm Parabellum pistoolia ja tähän aseeseen sopivia patruunoita.

Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus piti A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin arvosteltavana panttivangin ottamista. Luotettavaa tilastotietoa tämän rikoksen rangaistuskäytännöstä ei ollut saatavissa, joten mittaamisharkinnassa voitiin kiinnittää huomiota vapaudenriiston ja törkeän pahoinpitelyn rangaistuskäytäntöön.

Panttivangin ottamisessa vapaudenriisto oli toteutettu ampuma-aseella uhkaamalla ja aseella oli myös ammuttu lähietäisyydeltä liikkuvassa autossa, minkä lisäksi vapaudenriiston yhteydessä A oli sanallisesti uhannut B:tä tappamisella. Nämä seikat oli katsottava menettelyn vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä A:n syyllisyyttä lisääviksi. Vapaudenriisto oli kuitenkin ollut kestoltaan lyhyt, eikä sen yhteydessä B:hen ollut kohdistettu fyysistä väkivaltaa, eikä tekoon ollut liittynyt nöyryyttäviä piirteitä. Asiassa esitetyn todistelun perusteella ei voitu poissulkea sitä, että A:n vaikuttimena oli ollut hänen ja C:n lapsiin liittyvät riitaisuudet, mikä oli vähäisissä määrin katsottava A:n syyllisyyttä vähentäväksi. Käräjäoikeus katsoi nämä seikat sekä edellä vertailtujen rikosten rangaistuskäytäntö huomioon ottaen, että oikeudenmukainen rangaistus panttivangin ottamisesta yksinään olisi 2 vuoden vankeusrangaistus.

Vaaran aiheuttaminen ja ampuma-aserikos olivat kiinteässä yhteydessä panttivangin ottamiseen, jolloin niiden yhteistä rangaistusta korottava vaikutus oli 60 päivää. Kulkuneuvon kuljettamisella oikeudetta ei ollut merkitystä yhteisen rangaistuksen mittaamisessa. Näin ollen oikeudenmukainen vankeusrangaistuksen pituus ennen aikaisemmasta tuomiosta johtuvaa rangaistuksen alentamista olisi ollut 2 vuotta ja 60 päivää.

Käräjäoikeus otti erään aikaisemman tuomion rangaistusta alentavana huomioon ja tuomitsi A:n yhteiseen 2 vuoden 40 päivän vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Janne Nevala ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.12.2022 nro 22/152712

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut syyksilukemisen osalta ja siten myös panttivangin ottamisen törkeyttä koskevan kokonaisarvostelun osalta eikä muuttanut tältä osin käräjäoikeuden tuomiota.

Hovioikeus katsoi rangaistuksen mittaamisen osalta, että panttivangin ottaminen rinnastui tekotavan ja enimmäisrangaistuksen näkökulmasta pikemminkin törkeään ryöstöön kuin törkeään vapaudenriistoon tai törkeään pahoinpitelyyn. Törkeään ryöstöön sisältyi tyypillisesti aseella tehty laiton uhkaus ja pakottaminen sekä eriasteista vapaudenriistoa. Panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön tunnusmerkistön ero oli siinä, että panttivangin ottamisen suojeluobjektina oli vapaus, kun taas törkeässä ryöstössä se oli omaisuus tai taloudellinen etu. Toinen ero oli se, että panttivangin ottamisen vähimmäisrangaistus on 1 vuosi ja törkeän ryöstön 2 vuotta.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus oli liian lievä, koska A:n syyksi panttivangin ottamisena luettu menettely osoitti hänessä vakavaa välinpitämättömyyttä B:n fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä sekä turvallisuudesta. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta panttivangin ottamisesta oli 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen muiden A:n syyksi luettujen rikosten vaikutuksesta A:n yhteiseen rangaistukseen. Hovioikeus katsoi, että A:n aikaisemmilla tuomioilla ei ollut rangaistusta alentavaa vaikutusta.

Hovioikeus korotti A:n rangaistuksen 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Minna Koskinen ja Tero Vauhkonen sekä asessori Tyyni Laiho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko A:n syyksi luettua panttivangin ottamista pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Lisäksi syyttäjälle ja A:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen määräämisen osalta.

A vaati valituksessaan, että syyte panttivangin ottamisesta hylätään ja rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan A:n valituksen hylkäämistä.

A vaati vastauksessaan syyttäjän valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n panttivangin ottamisesta, vaaran aiheuttamisesta, ampuma-aserikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen 2 vuoden 40 päivän vankeusrangaistukseen.

2. Käräjäoikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että A oli pakottanut ladatulla pistoolilla uhkaamalla B:n autoon ja ajamaan toiselle paikkakunnalle. Autossa A oli lisäksi uhannut B:tä sanallisesti tappamisella sekä tehostanut uhkaustaan ampumalla laukauksen auton lattiaan B:n jalkojen lähettyville. A oli vaatinut saada tavata puolisonsa ja B:n sukulaisen C:n, ja tämän vaatimuksen toteuttamiseksi A oli soittanut itse autosta C:lle sekä pakottanut B:n soittamaan D:lle. Puheluissa A oli uhannut ampuvansa B:n, jos C ei suostuisi tapaamaan häntä tai jos poliisit pysäyttäisivät heidät. Vielä A oli uhannut pitävänsä B:tä panttivankina niin kauan, kunnes C on hänen edessään ja kyydissään. B:hen kohdistunut vapaudenriisto oli kestänyt noin puoli tuntia ja päättynyt siihen, että poliisi oli keskeyttänyt teon.

3. Hovioikeus, jonne syyttäjä ja A ovat valittaneet, ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta, mutta on korottanut A:lle tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensin siitä, onko A:n syyksi panttivangin ottamisena luettua tekoa pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Tämän jälkeen kysymys on rangaistuksen mittaamisesta.

Panttivangin ottamisen törkeysarvostelu

5. Rikoslain 25 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan se, joka riistää toiselta vapauden pakottaakseen jonkun muun tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin uhalla, ettei panttivankia vapauteta tai että hänet surmataan tai hänen terveyttään vahingoitetaan, on tuomittava, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä, panttivangin ottamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

6. Lain perustelujen (HE 94/1993 vp s. 105) mukaan panttivangin ottaminen on törkeän vapaudenriiston erityistilanne. Hallituksen esityksessä (s. 109) todetaan teon törkeyden kokonaisarvostelusta, että säännöksen syntytausta on kansainvälisen terrorismin vastustuksessa, mutta säännös soveltuu myös esimerkiksi kiristystarkoituksessa tehtyihin lapsenryöstöihin. Jos säännöksen soveltamista ei rajoitettaisi tapauksiin, jotka kokonaisarvostelun perusteella ovat törkeitä, sitä voitaisiin joutua soveltamaan varsin vaarattomiin tekoihin, jotka eivät edellytä ainakaan ankaraa rankaisemista. Sellainen saattaisi lain perustelujen mukaan olla esimerkiksi tilanne, jossa isovanhemmat pitävät lasta luonaan uhaten, että lapsi ei pääse kotiin, elleivät vanhemmat tee jotakin isovanhempien toivomaa. Tällaisia tapauksia varten, jotka sinänsä muutoin soveltuisivat tunnusmerkistön sanamuotoon, säännöstä ei aikoinaan ole otettu lakiin. Jos teko ei olisi kokonaisuutena arvostellen törkeä, siihen sovellettaisiin pakottamista tai vapaudenriistoa koskevia säännöksiä.

7. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä eri rikosten törkeyden kokonaisarvostelu on ollut jossakin määrin tapauskohtaista (ks. KKO 2011:102, kohta 13, KKO 2013:57, kohta 5 ja siinä viitatut ratkaisut sekä KKO 2020:33, kohta 31). Rikoksen laji ja teko-olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin rikoksen törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Yleensä kokonaisarvostelussa arvioidaan rikoksen törkeyttä ankaroittamisperusteen tai -perusteiden ilmenemismuodon sekä mahdollisten muiden teon erityistä moitittavuutta osoittavien seikkojen pohjalta (ks. esim. KKO 2013:57, kohta 6). Viime kädessä rikoksen törkeyden kokonaisarvostelu tehdään punnitsemalla vastakkain tekoon ja teko-olosuhteisiin liittyviä lieventäviä ja ankaroittavia seikkoja kokonaisuudessaan (KKO 2022:73, kohta 6 ja siinä viitatut ratkaisut).

8. Korkeimman oikeuden arvioitavana on ratkaisussa KKO 2007:4 ollut vapaudenriiston kokonaistörkeys. Kyseisessä tapauksessa vastaaja oli taksimatkan päätyttyä kieltäytynyt maksamasta kyytiä, jäänyt autoon istumaan ja sanonut tappavansa kuljettajan toistaen uhkauksensa useita kertoja. Vastaajan katsottiin riistäneen kuljettajan vapauden vapaudenriiston ankaroittamisperusteen tarkoittamalla vakavan väkivallan uhalla. Korkein oikeus otti kokonaistörkeyttä koskevassa arvostelussa huomioon muun ohella sen, että vastaaja ei ollut uhannut kuljettajaa aseella tai muulla hengenvaarallisella välineellä, teko ei ollut kestänyt kovin pitkään ja että kuljettaja oli vastaajan estämisyrityksistä huolimatta onnistunut saamaan apua paikalle. Vapaudenriistoa ei tapauksen olosuhteissa pidetty kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

9. Korkein oikeus toteaa, että panttivangin ottamista koskeva rangaistussäännös edellyttää vapaudenriiston lisäksi kolmanteen tahoon kohdistuvaa pakottamistarkoitusta. Kyseisen rangaistusvastuun edellytyksen täyttyessä teko arvioidaan törkeää vapaudenriistoa ankarammalta rangaistusasteikolta, jos tekoa pidetään myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Panttivangin ottamista koskevassa kokonaisarvostelussa on siten vapaudenriiston törkeysarvostelussa huomioon otettavien seikkojen, kuten teon keston ja vapauden riistämiseksi käytetyn uhkauksen tai väkivallan vakavuuden, lisäksi kiinnitettävä huomiota niihin seikkoihin, jotka liittyvät tunnusmerkistön edellyttämään pakottamistarkoitukseen ja sen ilmenemismuotoihin tapauksessa. Lain esitöistä ilmenevin tavoin teon törkeyden kokonaisarvostelulla on painava merkitys, koska moitittavuudeltaan hyvin erilaiset teot voivat muilta osin täyttää panttivangin ottamisen tunnusmerkistön.

Teon törkeysarviointi tässä tapauksessa

10. Syytteen mukaan teko on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon rikoksen tekotapa, uhkausten laatu ja teon vaarallisuus. A on puolestaan vedonnut teon törkeyttä vastaan puhuvina seikkoina teon ymmärrettäviin vaikuttimiin, hänen heikkoon henkiseen tilaansa tekohetkellä ja teon lyhyeen kestoon.

11. Korkein oikeus toteaa, että A on pakottanut B:n autoon panostetulla pistoolilla uhkaamalla ja tehostanut uhkaustaan sekä sanallisilla tappouhkauksilla että ampumalla B:n viereen auton jalkatilaan. Tilanne on ollut B:n kannalta hyvin uhkaava. Korkein oikeus katsoo, että esitetyn uhkauksen vaarallisuus ja välittömyys puoltavat vahvasti sitä, että tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

12. Tekoon sisältynyt vapaudenriisto on kestänyt noin puoli tuntia, joten vapaudenriisto ei ole ollut erityisen pitkäkestoinen. Korkein oikeus katsoo, että teon verrattain lyhyt kesto ei kuitenkaan tässä tapauksessa vähennä teon moitittavuutta, koska B on koko vapaudenriiston ajan ollut välittömän vakavan uhkauksen kohteena ja koska teko on päättynyt, kun poliisi on keskeyttänyt A:n ja B:n ajomatkan.

13. Lisäksi kokonaisarvostelussa on edellä todetulla tavalla annettava painoarvoa sille, millaista moitittavuutta tunnusmerkistön edellyttämä pakottamistarkoitus tapauksessa osoittaa.

14. Korkein oikeus toteaa, että A on B:n vapauden riistämiseksi käyttämänsä vakavan uhkauksen lisäksi uhannut tämän henkeä toistuvasti esittäessään vaatimuksen C:n tapaamisesta. A oli kertomuksensa mukaan päihtyneenä ja sekavassa mielentilassa sekä aseistautuneena pyrkinyt panttivangin ottamisella tapaamaan tuohon aikaan turvakodissa olleen puolisonsa. Nämä seikat korostavat A:n teon moitittavuutta ja puoltavat siten teon kokonaistörkeyttä. Teon törkeyttä vastaan puhuu vähäisissä määrin se, että teko ei ole ollut lajissaan erityisen suunnitelmallinen.

15. Korkein oikeus katsoo edellä todettuja seikkoja punnittuaan ja ottaen erityisesti huomioon teossa käytetyn B:n henkeen kohdistuneen vakavan ja välittömän uhkauksen, että A:n teko on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Näin ollen A on syyllistynyt menettelyllään hovioikeuden hänen syykseen lukemaan panttivangin ottamiseen.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

16. Rikoslain 25 luvun 4 §:n mukaan panttivangin ottamisesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Rikoslain 21 luvun 13 §:n mukaan vaaran aiheuttamisesta ja lain 41 luvun 1 §:n mukaan ampuma-aserikoksesta tuomitaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

17. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

18. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

19. Lain perusteluissa (HE 55/1982 vp s. 2) panttivangin ottamisen laajaa rangaistusasteikkoa on perusteltu sillä, että tunnusmerkistön mukaiset teot saattavat törkeysasteeltaan olla hyvinkin erilaisia. Ankaraa enimmäisrangaistusta puoltaa se, että teko saattaa sisältää uhkauksen surmata panttivanki, vapaudenriisto voi olla pitkäaikainen ja vapauttamisehtojen sisältö hyvinkin paheksuttava.

20. Panttivangin ottamisesta ei ole aikaisempaa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. Kysymys on harvoin esiintyvästä rikosnimikkeestä, minkä vuoksi yleisestä rangaistustasosta ei ole saatavissa tilastollista selvitystä. Vaikka panttivangin ottamisella on yhtymäkohtia törkeää vapaudenriistoa ja ryöstörikoksia koskeviin tunnusmerkistöihin, johtoa rangaistuksen mittaamiseen ei voida hakea suoraan näitä rikoksia koskevasta rangaistuskäytännöstä ottaen huomioon, että nämä rikokset poikkeavat tekotavoiltaan ja rangaistusasteikoiltaan nyt arvioitavana olevasta rikoksesta.

Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa

21. Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava teoista ankarimmin arvosteltava panttivangin ottaminen, jossa A on uhannut tappaa B:n ja tehostanut tätä uhkaustaan ampuma-aseella ampumalla. Uhkaukset B:n hengen riistämiseksi ovat jatkuneet koko vapaudenriiston ajan, ja A on esittänyt näihin uhkauksiin tukeutuen vaatimuksen tuolloin turvakodissa olleen puolisonsa tapaamisesta.

22. Korkein oikeus toteaa, että A:n teko on edellä kuvatulla tavalla ollut hyvin vahingollinen ja vaarallinen, ja siitä on aiheutunut B:lle merkittävää henkistä kärsimystä. Hovioikeuden toteamalla tavalla A:n menettely osoittaa hänessä vakavaa välinpitämättömyyttä B:n terveydestä ja turvallisuudesta. A:n teko ei ole kuitenkaan ollut rikoslajissaan kestoltaan ja suunnitelmallisuudeltaan erityisen moitittava.

23. Korkein oikeus katsoo, että A tulisi tuomita yksin panttivangin ottamisesta 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

24. A on panttivangin ottamisen yhteydessä syyllistynyt vaaran aiheuttamiseen ja ampuma-aserikokseen tehostaessaan uhkauksiaan ampumalla pistoolilla, jota hän on pitänyt hallussaan ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetut vaaran aiheuttaminen ja ampuma-aserikos korottavat hänelle tuomittavaa rangaistusta yhteensä 3 kuukaudella. Korkein oikeus on yhteistä rangaistusta mitatessaan ottanut vähentävänä seikkana huomioon rikosten keskinäisen yhteyden, jonka vaikutusta kuitenkin vähentää se, että A on varustautunut vakavan rikoksen tekemiseen kantamalla mukanaan luvatonta ja panostettua pistoolia. Muihin syytekohtiin liittymättömällä ja aikaisempana ajankohtana tehdyllä kulkuneuvon kuljettamisella oikeudetta ei ole tässä tapauksessa vaikutusta rangaistuksen mittaamisessa.

25. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus on korotettava 3 vuodeksi vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu yhteinen rangaistus korotetaan 3 vuodeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Ville Hiltunen.