KKO:2024:25

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Syytteen mukaan A oli 28.10.–11.11.2014 hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä tahallaan käyttänyt julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi hankkiessaan yhteensä 550 000 kappaletta B Oyj:n osakkeita yhteishintaan 337 071 euroa.

Sanottu tieto oli koskenut viittä B Oyj:n saamaa merkittävää tilausta, joihin kuului muun muassa yhtiön X:ltä saama tilaus, josta yhtiö oli tiedottanut pörssitiedotteella 5.12.2014. Yhtiön toimitusjohtaja ja johtoryhmän jäsen A oli tiennyt osakkeita ostaessaan sanottua merkittävää tilausta koskevista neuvotteluista ja niiden vaiheista ja siitä, että yhtiön osakkeita koskevat ostotoimeksiannot oli annettu ajankohtana, jolloin tilauksen toteutuminen on ollut todennäköistä tai siihen on ollut vähintäänkin tosiasiallinen mahdollisuus.

A:lla ollut edellä mainittu julkistamaton tieto, jota ei ollut ollut muuten markkinoilla saatavissa, oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan yhtiön osakkeen arvoon. Yhtiön osakkeen kurssi oli noussut edellä mainitun pörssitiedotteen jälkeen joulukuun 2014 aikana yli 50 prosenttia ja osakekurssi oli jäänyt pysyvästi korkeammalle tasolle.

Teolla oli tavoiteltu erityisen suurta hyötyä tai huomattavaa henkilökohtaista etua ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö oli myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

Käräjäoikeuden tuomio 2.12.2019 nro 19/152998

Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen sisäpiirintiedon väärinkäyttöön tiedotteella 5.12.2014 julkaistun tilauksen osalta. Muita myöhempiä tiedotteita ja tilauksia koskevilta osin käräjäoikeus on hylännyt syytteen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 50 päiväsakon sakkorangaistukseen ja tuominnut hänet menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 16 500 euroa.

Käräjäoikeus katsoi A:n olleen yhtiön toimitusjohtajana tietoinen tiedotteen 5.12.2014 tilausta koskevien sopimusneuvottelujen vaiheesta ja sisällöstä sekä viimeistään hallituksen kokouksen 20.10.2014 jälkeen tietoinen tilauksen todennäköisestä arvosta ja siitä, että tilauksen saaminen oli todennäköistä. A:lla ollutta tietoa oli pidettävä täsmällisenä ja olennaisena. Käräjäoikeus katsoi A:n menetelleen tahallisesti. Tilauksella ei voitu katsoa olleen niin merkittävää vaikutusta yhtiön markkina-arvoon, että vastaajan hankkimallaan osakemäärällä tavoittelema ja saama hyöty olisi törkeän sisäpiirintiedon väärinkäytön edellyttämin tavoin erityisen suurta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Tero Kujala ja Janne Pitkävirta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.2.2022 nro 22/105164

Syyttäjän ja A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus on hylännyt syytteen ja rikoshyödyn menettämistä koskevan vaatimuksen.

Hovioikeuden mukaan syytteessä tarkoitetut tilaukset olivat olleet yhtiön tavanomaista liiketoimintaa ja ne eivät olleet muuttaneet yhtiön vuoden 2014 taloudellista ennustetta. Tilauksia koskevia tietoja ei voitu pitää sellaisina, että niillä olisi ollut olennainen vaikutus yhtiön osakkeen arvoon.

Hovioikeus on lisäksi katsonut, että A:lla ei ollut ollut sisäpiirintiedoksi katsottavaa luonteeltaan täsmällistä tietoa arvioida X:n tilauksen vaikutusta yhtiön osakkeiden arvoon. Tätä hovioikeus on perustellut sillä, että vaikka A:n oli täytynyt tietää, että tilauksen saaminen oli todennäköistä, hänellä ei ollut ollut perusteita arvioida tilauksen saamisen olevan varmaa tai sen saamisen ajankohtaa tarkasti.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Terhi Mattila, Juha Saarenvirta ja Simo Kolehmainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan sisäpiirintiedon väärinkäytöstä tai törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai ainakin tuntuvaan sakkorangaistukseen ja että A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 16 500 euroa.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että B Oyj:n toimitusjohtaja ja johtoryhmän jäsen A on 28.10. ja 11.11.2014 ostanut B Oyj:n osakkeita yhteensä 550 000 kappaletta 337 071 eurolla. B Oyj on 5.12.2014 julkistanut pörssitiedotteen, jonka mukaan yhtiö oli saanut suuren tilauksen X:ltä. Nelivuotisen sopimuksen todettiin olevan jatkoa yritysten pitkälle asiakassuhteelle ja sen olevan arvoltaan 8 miljoonaa euroa sisältäen tietojärjestelmäratkaisun ohjelmistolisenssejä ja palveluita.

2. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi sisäpiirintiedon väärinkäytön ja tuominnut hänet siitä sakkorangaistukseen sekä menettämisseuraamukseen. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n tiedossa on ollut, että yhtiö tulee todennäköisesti saamaan X:ltä tilauksen, jonka kokonaisarvo tulee olemaan noin 8 miljoonaa euroa ja josta tuloutuu vuodelle 2014 noin 1,5 miljoonaa euroa. Tieto on ollut tunnusmerkistön edellyttämin tavoin täsmällistä ja järkevästi toimiva sijoittaja olisi pitänyt sitä yhtiön osakkeen arvoa nostavana, joten tieto on ollut myös olennaista.

3. Hovioikeus on tuomiollaan hylännyt syytteen ja menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen. Hovioikeus on katsonut, ettei kysymyksessä olevia tietoja voida pitää järkevän sijoittajan näkökulmasta objektiivisesti arvioiden sellaisina, että niillä olisi ollut olennainen vaikutus yhtiön osakkeen arvoon. Tiedon täsmällisyyden osalta hovioikeus on lausunut, että oli epävarmaa, milloin ja minkä suuruisena yhtiö tulee tilauksen saamaan. A:lla ei ollut täsmällistä tietoa arvioida tilauksen vaikutusta osakkeen arvoon.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, oliko A B Oyj:n osakkeita hankkiessaan käyttänyt hyväksi rikoslain 51 luvussa tarkoitettua sisäpiirintietoa. Mikäli A:n katsotaan syyllistyneen sisäpiirintiedon väärinkäyttöön, tulee arvioitavaksi myös teon törkeys, teosta tuomittava rangaistus sekä rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus.

Sovellettavat rikoslain ja arvopaperimarkkinalain säännökset

5. Syytteen teonkuvauksen mukaisena tekoaikana 28.10.–11.11.2014 voimassa olleen rikoslain 51 luvun 1 §:n 1 momentin (753/2012) mukaan sisäpiirintiedon väärinkäytöstä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi muun muassa se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevaan rahoitusvälineeseen liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen rahoitusvälineen omaan tai toisen lukuun.

6. Sanottuna tekoaikana voimassa olleen rikoslain 51 luvun 6 §:n 4 momentin (753/2012) mukaan sisäpiirintietona pidetään tuossa luvussa arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettua sisäpiirintietoa. Tuolloisen arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:n 1 momentin (746/2012) mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan säännellyllä markkinalla tai Suomessa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevaan rahoitusvälineeseen liittyvää luonteeltaan täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun rahoitusvälineen tai siihen liittyvien muiden rahoitusvälineiden arvoon.

7. Nykyään voimassa olevan rikoslain 51 luvun 1 §:n 1 momentin (521/2016) sisäpiirintiedon väärinkäytön tunnusmerkistö ja rangaistus vastaavat asiallisesti sovellettavaksi tulevaa säännöstä. Luvun 6 §:n (1075/2017) 1 momentin mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 7 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettua tietoa. Korkein oikeus toteaa, että kyseisen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 sääntely on olennaiselta osin samansisältöistä kuin tekoaikaan voimassa olleissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/6/EY sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) sekä tuon direktiivin täytäntöönpanosta muun muassa sisäpiirintiedon määritelmän osalta annetussa komission direktiivissä 2003/124/EY.

8. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentin mukaan, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

9. Sisäpiirintiedon väärinkäytön tunnusmerkistö on asiassa merkityksellisin osin säilynyt asiallisesti muuttumattomana, kuten myös tekoa koskeva rangaistusasteikko. Myös sisäpiirintiedon määritelmä on säilynyt olennaisilta osin samana. Korkein oikeus toteaa, ettei nyt voimassa olevien rikoslain ja arvopaperimarkkinalain säännösten soveltaminen tässä asiassa johtaisi lievempään lopputulokseen kuin osakekauppojen tekemisen aikaan voimassa olleet lait. Tekoon on siten sovellettava rikoslain 51 luvun 1 §:n 1 momentin (753/2012) ja 6 §:n 4 momentin (753/2012) sekä arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:n 1 momentin (746/2012) säännöksiä.

10. Rikoslain 51 luvun 2 §:n säännöstä törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ei ole muutettu kysymyksessä olevan tekoajan jälkeen. Säännöksen 1 momentin mukaan jos tahallisessa sisäpiirintiedon väärinkäytössä tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai huomattavaa henkilökohtaista etua, rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi erityisen vastuullista asemaansa esimerkiksi rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijan palveluksessa tai edustajana taikka tällaisen yhteisön antamassa tehtävässä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Sisäpiiritietoa koskevat direktiivit

11. Asiassa sovellettavaksi tuleva arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:n 1 momentin määritelmäsäännös perustuu kohdassa 7 mainittuun direktiiviin 2003/6/EY. Sanotun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan sisäpiiritiedolla tarkoitetaan luonteeltaan täsmällistä ja julkistamatonta tietoa, joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan.

12. Edellä mainitun direktiivin täytäntöönpanoa muun muassa sisäpiiritiedon määritelmän osalta koskevan komission direktiivin 2003/124/EY 1 artiklan 1 kohdassa on todettu, että sisäpiiritiedon katsotaan olevan täsmällistä, jos se viittaa ilmenneisiin olosuhteisiin tai olosuhteisiin, joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän, tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan, ja jos se on riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös edellä mainittujen olosuhteiden tai edellä mainitun tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden tai kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvien johdannaissopimusten hintaan.

13. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan ”tiedolla, jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintaan” tarkoitetaan tietoa, jota järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena. Direktiivin johdanto-osan perustelukappaleen 1 mukaan arvioitaessa, onko todennäköistä, että järkevästi toimiva sijoittaja ottaisi tietyn tiedon huomioon sijoituspäätöstä tehdessään, lähtökohdaksi olisi aina otettava ennen päätöksentekoa saatavilla olevat tiedot. Tämänkaltaisessa arvioinnissa on otettava huomioon tietojen odotettavissa olevat vaikutukset, kun niitä tarkastellaan kyseisen liikkeeseenlaskijan koko toiminnan muodostamaa taustaa vasten, tietolähteen luotettavuus ja kaikki muut markkinatekijät, jotka kulloinkin todennäköisesti vaikuttavat kyseiseen rahoitusvälineeseen tai siihen liittyvään johdannaissopimukseen.

Direktiivien kansallista täytäntöönpanoa koskevat esityöt

14. Direktiivien täytäntöönpanoa koskevien arvopaperimarkkinalain (297/2005) ja rikoslain 51 luvun (300/2005) muutoksia koskevan hallituksen esityksen (HE 137/2004 vp s. 60) mukaan tiedon täsmällisyysvaatimuksen tarkoitus on ennen kaikkea tehdä ero sisäpiirintiedon ja toisaalta epävarmoihin seikkoihin tai markkinahuhuihin perustuvan tiedon välillä. Sisäpiirintiedon täsmällisyyttä koskevan edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus. Toiseksi tiedon täsmällisyydeltä edellytetään sitä, että kyseinen tieto on riittävän tarkka, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös tällaisten olosuhteiden tai tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden tai näihin liittyvien johdannaisrahoitusvälineiden hintoihin. Tiedon täsmällisyydeltä ei siten lähtökohtaisesti edellytetä mahdollisen hintavaikutuksen suunnan ennakoitavuutta.

15. Tiedon vaikutuksen suunnan ennakoitavuus voidaan hallituksen esityksen mukaan kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa sitä, miten järkevä sijoittaja olisi käyttänyt kyseistä tietoa. Tiedon olennaisuuden ja sen mahdollisen hintavaikutuksen arviointi on lähtökohtaisesti tehtävä objektiivisin kriteerein.

16. Nyt sovellettavaksi tulevien rikoslain 51 luvun 1 §:n ja 6 §:n (753/2012) sekä arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:n (746/2012) esitöissä (HE 32/2012 vp s. 156) todetaan, että riittävän täsmällisestä sisäpiirintiedosta ei voida katsoa olevan kyse silloin, kun olosuhteiden tai tapahtuman toteutumismahdollisuus on vähäinen tai toteutuminen on selvästi epätodennäköisempää kuin toteutumatta jääminen. Sisäpiirintiedolta edellytetään myös olennaisuutta. Sisäpiirintiedosta on tyypillisesti kyse esimerkiksi sellaisissa toimenpidekokonaisuuksissa tai järjestelyissä, jotka luonteensa tai kokonsa vuoksi poikkeavat yhtiön tavanomaisesta liiketoiminnasta tai yhtiön julkistamasta strategiasta. Sisäpiirintiedon kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon myös se, että mitä merkittävämpi hanke tai muu asiakokonaisuus on kyseessä, sitä aikaisemmassa vaiheessa tietoa voidaan pitää sisäpiirintietona.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sisäpiiritiedon täsmällisyydestä ja olennaisuudesta

17. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on sisäpiirikaupankäynnin kieltoa koskevan sääntelyn tulkinnassa annettu keskeinen merkitys kiellon tarkoitukselle varmistaa rahoitusmarkkinoiden luotettavuus ja lujittaa sijoittajien luottamusta. Sisäpiirikauppojen kiellon tarkoituksena on taata, että tietyn pörssissä tehtävän kaupan osapuolia kohdellaan yhdenvertaisesti. Kiellolla pyritään estämään se, että sisäpiiritietoa hallussaan pitävä osapuoli, joka näin ollen on edullisemmassa asemassa muihin sijoittajiin nähden, hyötyy kyseisestä tiedosta sellaisten henkilöiden vahingoksi, joilla tätä tietoa ei ole. (ks. esim. suuren jaoston tuomio A 15.3.2022, C-302/20, EU:C:2022:190, 43–45 kohdat, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, tuomio 23.12.2009, C-45/08, EU:C:2009:806, 47–50 kohdat, Geltl, tuomio 28.6.2012, C-19/11, EU:C:2012:397 33–38 kohdat, Lafonta, tuomio 11.3.2015, C-628/13, EU:C:2015:162, 21 ja 31–36 kohdat.)

18. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään arvioinut sisäpiiritiedolta edellytettävää täsmällisyyttä. Tuomiossa Geltl on todettu, että direktiivin 2003/124 1 artiklan 1 kohdassa käytetyllä ilmaisulla ”voidaan kohtuudella olettaa” tarkoitetaan tulevia olosuhteita ja tapahtumia, joiden osalta jo tiedossa olevien osatekijöiden kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella on ilmeistä, että on olemassa todellinen mahdollisuus siitä, että ne ilmenevät tai toteutuvat (49 kohta). Ratkaisussa on myös lausuttu, että tieto, joka liittyy välivaiheeseen, joka on osa pitkäkestoista menettelyä, voi vastaavin edellytyksin olla täsmällinen tieto (38 kohta).

19. Tuomion Lafonta mukaan sisäpiiritiedon täsmällisyysvaatimuksen täyttymiseksi on riittävää, että tieto on riittävän konkreettinen tai erityinen, jotta se voi muodostaa perustan, jonka nojalla voidaan arvioida, ovatko sen kohteena olevat olosuhteet sellaisia tai onko sen kohteena oleva tapahtuma sellainen, että sillä on todennäköisesti vaikutusta niiden rahoitusvälineiden hintaan, joihin se liittyy. Kyseisessä säännöksessä jätetään sisäpiiritiedon käsitteen ulkopuolelle siis ainoastaan epämääräiset tai yleiset tiedot, joiden perusteella ei voida tehdä mitään johtopäätöstä niiden mahdollisesta vaikutuksesta kyseessä olevien rahoitusvälineiden hintaan (31 kohta).

20. Unionin tuomioistuimen suuren jaoston tuomiossa A on todettu, että tiedon julkaisemisen tosiasiallinen vaikutus arvopaperin hintaan voi olla jälkikäteen arvioituna todiste siitä, että tieto on ollut täsmällistä, mutta se ei riitä tämän osoittamiseen, jollei muita ennen julkaisemista tiedossa olleita seikkoja tutkita (57 kohta).

21. Sisäpiiritiedon olennaisesta vaikutuksesta osakkeen hintaan on lausuttu tuomiossa Spector Photo Group ja Van Raemdonck. Direktiivin 2003/6/EY tarkoituksen mukaisesti sisäpiiritiedon kykyä vaikuttaa huomattavasti hintoihin on arvioitava lähtökohtaisesti tarkastelemalla kyseessä olevan tiedon sisältöä ja asiayhteyttä, johon se kuuluu. Sen selvittämiseksi, onko tieto sisäpiiritietoa, ei siis ole tarpeen tutkia, onko sen julkistamisella tosiasiallisesti ollut huomattava vaikutus rahoitusvälineiden, joita kyseinen tieto koskee, hintaan (69 kohta).

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö sisäpiirintiedon täsmällisyydestä ja olennaisuudesta

22. Korkein oikeus on sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskevassa ratkaisussaan KKO 2006:110 (kohta 18) todennut, että tiedon täsmällisyyden vaatimus ei sulje sisäpiirintiedon ulkopuolelle tietoa sellaisesta suunnitelmasta, jonka toteutuminen on epävarmaa. Myöskään se, että yritys on varautunut eri toimintavaihtoehtoihin sen mukaan, miten suunnitelman toteutuminen etenee ja osoittautuu mahdolliseksi, ei sinänsä sulje näitä vaihtoehtoja koskevia tietoja sisäpiirintiedon ulkopuolelle. Olennaista sen sijaan on, että tieto koskee joitakin yksilöitävissä olevia tosiasioita tai olosuhteita, joiden ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus. Myös vaihtoehtoiset suunnitelmat voivat siten toteuttaa täsmällisyyden vaatimuksen.

23. Korkein oikeus on tiedottamisrikosta koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2013:53 todennut tiedon olennaisuuden osalta rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseksi riittävän, että julkistamatta jätetty tieto olisi tyypillisesti voinut vaikuttaa markkinoilla toimivan huolellisen sijoittajan päätöksentekoon. Selvitystä tiedon tosiasiallisesta vaikutuksesta osakkeen arvoon ei sitä vastoin vaadita (kohta 23 ja siinä viitattu ratkaisu). Ratkaisussa on todettu myös, että olennaisuusedellytystä arvioitaessa on otettava huomioon kysymyksessä olevaan arvopaperiin tai kyseiseen toimialaan ja niiden hinnanmuodostukseen liittyvät seikat ja mahdolliset erityispiirteet. Rikoksen tunnusmerkistön toteutumista arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös kulloinkin vallitsevat tosiasialliset olosuhteet, joilla voidaan arvioida olevan merkitystä tekoaikana järkevän sijoittajan päätöksenteolle (kohta 24). Edelleen perusteltua on ottaa huomioon myös yhtiön aikaisempi tiedottamiskäytäntö ja sen johdonmukaisuus, koska nämä vaikuttavat järkevän sijoittajan odotuksiin (kohta 26).

Yhtiön X:ltä saamaa tilausta koskevat tiedot

24. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan B Oyj myi asiakkaille erilaisia tietojärjestelmäratkaisuja sekä niiden ylläpito- ja tukipalveluita. Yhtiön pääasiakkaita olivat teleoperaattorit.

25. Syytteessä tarkoitettu tilaus on julkistettu yhtiön pörssitiedotteella 5.12.2014. Tiedotteen mukaan yhtiö oli saanut suuren tilauksen X:ltä. Nelivuotisen sopimuksen todettiin olevan jatkoa yritysten pitkälle asiakassuhteelle ja kauppasumman olevan arvoltaan 8 miljoonaa euroa sisältäen ohjelmistolisenssejä ja palveluita.

26. Asiassa on esitetty kirjallisina todisteina yhtiön hallituksen kokouksissa käsitellyt myynnin raportit, joissa on arvioitu yhtiössä vireillä olleita tarjoushankkeita. Todistajana kuultu B Oyj:ssä talous- ja rahoitusjohtajana työskennellyt Y on kertonut osallistuneensa hallitukselle toimitettujen raporttien laatimiseen yhdessä toimitusjohtajan kanssa. Raporttien tarkoituksena oli kertoa hallitukselle, mitä yhtiössä oli tekeillä operatiivisesti.

27. Hallituksen kokouksen 26.6.2014 pöytäkirjan liitteenä olleesta raportista ilmenee kohdasta ”Top Deals for Q2 2014 – forecasted” kysymyksessä olevaa tilausta koskeneiden neuvottelujen alkaneen ja viivästysten olevan mahdollisia. Hallituksen kokousten 28.7.2014 ja 21.8.2014 pöytäkirjojen liitteenä olleiden raporttien mukaan tilaus on odotettu saatavan syyskuussa. Hallituksen kokouksen 1.10.2014 pöytäkirjan liitteenä olleeseen raporttiin tilauksen vaiheen on merkitty edenneen lopullisiin neuvotteluihin. Hallituksen kokouksen 20.10.2014 pöytäkirjan liitteenä olleen raportin johdon yhteenvetoa (Executive Summary) koskevaan kohtaan seuraavan kauden suunnitelmaksi on merkitty saattaa loppuun tai edistää muiden sopimusten ohella X:n lisenssi- ja ylläpitosopimusta. Viimeisen vuosineljänneksen ennustetta koskien (Top deals for Q4 2014 – forecast) tilaus on merkitty odotettavan saatavaksi lokakuussa. Tilauksen arvo on vaihdellut edellä mainituissa raporteissa 1 miljoonasta 1,5 miljoonaan euroon.

28. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on kuultu A:ta henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa sekä useita yhtiön palveluksessa olleita henkilöitä todistajina. Kertomusten mukaan X oli yhtiön vanha asiakas ja mahdollisuuksia jatkosopimuksen saamiseen pidettiin hyvinä. Yhtiöllä oli kuitenkin ollut koko ajan lukuisia tarjouksia vireillä ja kunkin tilauksen saaminen oli varmaa vasta, kun sopimus allekirjoitettiin. Yhtiön tarjous X:lle käsitti sekä ohjelmistolisenssejä että useammalle vuodelle ajoittuvaa ylläpitoa, joita palveluita yhtiö oli toimittanut jo aikaisemminkin. Tarjous oli yhtiön tavanomaista liiketoimintaa, eikä yhtiössä pidetty tällaisia tilauksia sisäpiirinhankkeina.

Korkeimman oikeuden arviointi tiedon täsmällisyydestä

29. Täyttääkseen sisäpiirintiedon määritelmän tiedon on oltava täsmällistä. A on kiistänyt hänellä olleen ainakaan täsmällistä tietoa tilauksesta. Tilauksen saaminen oli ollut hänen mukaansa epävarmaa.

30. Edellä kerrottujen oikeusohjeiden mukaan ollakseen täsmällistä sisäpiirintiedolta ei edellytetä sen varassa voitavan tehdä varmoja päätelmiä kyseessä olevan olosuhteen tai tapahtuman toteutumisesta tai sen ajankohdan olevan tarkkaan määriteltävissä. Mikäli tapahtuman tai hankkeen toteutumiselta vaadittaisiin korkeaa todennäköisyyttä, määritelmän soveltamisalan tällainen rajoittaminen merkitsisi sitä, että sisäpiirintietoa saavat olisivat tiedollisesti edullisemmassa asemassa kuin muut arvopaperimarkkinoilla toimivat. Unionin tuomioistuin onkin oikeuskäytännössään vakiintuneesti korostanut tämän harkintaperusteen keskeistä merkitystä sisäpiiritiedolta edellytettävää täsmällisyyttä arvioitaessa (tuomio Geltl, 36 ja 47 kohdat, tuomio Lafonta, 36 kohta, tuomio A, 43–45 kohdat). Edellytyksenä ei myöskään ole, että tapahtuman toteutuminen olisi todennäköisempää kuin sen toteutumatta jääminen, vaan riittävää on, että toteutumiselle on olemassa tosiasiallinen mahdollisuus. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on edellä ilmenevin tavoin todettu, että sisäpiiritiedon käsitteen ulkopuolelle jäävät ainoastaan epämääräiset tai yleiset tiedot, joiden perusteella ei voida tehdä mitään johtopäätöstä niiden mahdollisesta vaikutuksesta osakkeen arvoon (tuomio Lafonta, 31 kohta). Sisäpiirintietoa voivat olla myös tiedot hankkeesta, joka ei toteudu, kuten ennakkoratkaisussa KKO 2006:110 on todettu.

31. Edellä kohdassa 27 selostetut yhtiön hallituksen kokousten kirjalliseen aineistoon sisältyneet raportit osoittavat, että neuvottelut X:n kanssa olivat edenneet varsin pitkälle kesällä 2014. Raporteista hallituksen kokouksille 1.10. ja 20.10.2014 ilmenee, että ennen syytteessä tarkoitettuja A:n tekemiä osakkeiden ostoja yhtiön tekemää tarjousta koskevissa neuvotteluissa oli edetty jo loppuvaiheeseen ja sopimuksen odotettiin toteutuvan pian.

32. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että A:lla olleet kysymyksessä olevaa tilausta koskevat tiedot ovat selvästi täyttäneet sen sisäpiirintiedon täsmällisyydelle asetettavan vaatimuksen, että hankkeen toteutumiselle on ollut tosiasiallinen mahdollisuus. Tämän kysymyksen arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, että tilauksen saamiseen tai sen arvoon on voinut liittyä epävarmuustekijöitä. Kyseessä ei ole ollut epämääräinen tai yleinen tieto, jonka perusteella ei voitaisi tehdä mitään johtopäätöstä sen mahdollisesta vaikutuksesta osakkeen arvoon.

Korkeimman oikeuden arviointi tiedon olennaisuudesta

33. Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, onko A:n tiedon kysymyksessä olevasta hankkeesta katsottava olleen laissa tarkoitetulla tavalla olennaista. A on katsonut, että syytteessä tarkoitetulla tiedolla ei ollut ollut olennaista vaikutusta yhtiön osakkeen arvoon.

34. Asiassa on riidatonta, että X oli ollut yhtiölle merkittävä asiakas. A:n näkemyksen mukaan yhtiön osakekurssin kannalta yksittäisiä tilauksia olennaisempaa oli ollut, että tilaukset vastasivat yhtiön taloudellisen aseman kehityksestä laadittuja ennusteita. Yhtiö oli myös tiedotteillaan viestinyt sijoittajille yhtiön strategian toimivan.

35. Yhtiön osavuosikatsauksen 1.1.–31.3.2014 yhteydessä julkistetun yhtiön tiedottamiskäytännön mukaan tiedottamiskäytäntöä oli päätetty tarkentaa siten, että yhtiö tiedottaa pörssitiedotteella johdonmukaisesti, ilman aiheetonta viivytystä seuraavista arvopaperin arvon kannalta merkittävistä tilauksista: 1. Tilaus uudelta asiakkaalta, 2. Vähintään 1,0 miljoonan euron arvoinen tilaus ja 3. Uusia strategisia tuotteita koskeva tilaus. Edelleen osavuosikatsauksen mukaan yhtiön noudattaman tiedottamiskäytännön tavoitteena oli varmistaa, että markkinoilla oli yhtiön taloudellisesta asemasta sekä toiminnasta oikeaa ja riittävää tietoa arvopapereiden arvonmäärityksen tueksi ja että yhtiö pyrkii tiedottamisessaan avoimuuteen, johdonmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja täsmällisyyteen.

36. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kysymyksessä oleva tilaus oli käsittänyt sekä uutta teknologiaa että myös vanhojen tietojärjestelmien ylläpitoa. Tilaus on merkinnyt asiakkuuden jatkuvan useamman vuoden ajan. Korkein oikeus toteaa, ettei tilaus ole laatunsa puolesta poikennut yhtiön tavanomaisesta liiketoiminnasta. Tilauksen yhteenlaskettu arvo noin 8 miljoonaa euroa on kuitenkin ollut merkittävä verrattuna yhtiön muuhun tilauskantaan sekä yhtiön vuoden 2014 hieman yli 80 miljoonan euron liikevaihtoon siitä huolimatta, että tilaus oli jaksottunut useammalle tilikaudelle. Tilaus on myös yhtiön toimesta tiedotettu merkittävänä. A oli ostotoimeksiannot antaessaan tiennyt, että neuvottelujen kohteena olevan sopimuksen arvo ylitti yhtiön tiedottamiskäytännössä merkittävänä pidetyn arvon 1,0 miljoonaa euroa.

37. Ratkaisevaa tiedon vaikutuksen olennaisuutta koskevassa arvioinnissa on edellä todetuin tavoin järkevän sijoittajan näkökulma. Olennaisuutta arvioidaan tekohetken tilanteessa ulkopuolisen objektiivisen tarkastelijan kannalta. Kysymyksessä olevan tilauksen kokonaisarvo huomioon ottaen sen taloudellinen merkitys yhtiölle on ollut huomattava. Tieto on osaltaan vahvistanut sijoittajille annettua käsitystä yhtiön taloudellisen tilanteen positiivisesta kehittymisestä. Edellä todetuin tavoin sisäpiirintiedon täsmällisyys ei edellytä, että kurssivaikutuksen suunta olisi ennakoitavissa. Puheena olevan tilauksen osalta on kuitenkin ollut todennäköistä, että siitä tiedottaminen saa markkinoilla aikaan positiivisen kurssireaktion. Ottaen huomioon, että yhtiö oli itse ilmoittanut osavuosikatsauksessaan pitävänsä arvopaperin arvon kannalta merkittävänä tilauksena muun ohella vähintään 1,0 miljoonan euron arvoista tilausta, järkevä sijoittaja olisi saatuaan tiedon kyseisestä noin 8 miljoonan euron suuruisesta tilauksesta pikemmin toiminut tiedon nojalla kuin pitänyt tietoa merkityksettömänä rahoitusvälineen kauppaa koskevassa arviossaan.

38. Tiedon katsominen olennaiseksi ei edellytä selvitystä toteutuneesta kurssivaikutuksesta. Tekohetken mukainen tosiasiallinen osakkeen hinnan muutos voi kuitenkin näytöllisesti vahvistaa arviota siitä, että tieto oli merkitykseltään olennainen. Asiassa on selvitetty yhtiön toiminnan kehittyneen tapahtuma-aikaan suotuisasti ja osakkeen arvon kehityksen olleen vuonna 2014 nousujohteista. Osakkeen kurssi on noussut edelleen aina vuoteen 2017 asti. Yhtiön osakkeen keskikurssi oli ollut ensimmäisten osakekauppojen 28.10.2014 aikana 0,59 euroa ja 11.11.2014 puolestaan 0,61 euroa. Kysymyksessä olevaa tiedotetta 5.12.2014 edeltävänä päivänä 4.12.2014 osakekurssi oli ollut 0,65 euroa. Osakekurssi oli noussut 3 senttiä tilauksen julkistamispäivänä 5.12.2014 sanotun päivän päätöskurssin ollessa 0,68 euroa. Seuraavana kaupankäyntipäivänä 8.12.2014 osakekurssi oli edelleen noussut 3 senttiä päätöskurssin ollessa siten 0,71 euroa. Tämän suuruinen yhtiön osakkeen kurssin päiväkohtainen nousu oli vuonna 2014 ollut poikkeuksellista ja yleensä ajoittunut juuri yhtiön tiedotteen julkistamispäivälle tai sitä seuraavalle päivälle. Asiassa ei ole esitetty selvitystä mahdollisista muista seikoista, jotka selittäisivät yhtiön osakkeen kurssimuutosta 4.–8.12.2014. Kurssinousu on jatkunut voimakkaana joulukuun 2014 loppuun saakka, mihin ovat todennäköisesti osaltaan vaikuttaneet muut yhtiön taloudellista tilannetta koskeneet uudet tiedot.

39. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevaa tilausta koskevan pörssitiedotteen julkistamista seurannut osakekurssin nousu tukee johtopäätöstä siitä, että tilauksella on ollut olennainen vaikutus yhtiön osakkeen arvoon. Osakekurssin muutosta ei ole pidettävä vähäisenä yhtiön osakkeen tyypilliseen kurssimuutokseen nähden. Hallituksen esityksessä (HE 254/1998 vp s. 35) todetuin tavoin usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos on olennainen. Kahden pörssipäivän aikana yhtiön osakkeen arvo on noussut yhteensä 6 senttiä, ja jo ensimmäisen vajaan pörssipäivän aikana tapahtunut 3 sentin nousu on ollut suhteellisesti merkittävä arvon muutos.

40. Korkein oikeus katsoo, että A:n tiedolla X:n tilausta koskevasta hankkeesta ja sen etenemisestä on ollut sisäpiirintiedolta edellytetty olennainen vaikutus yhtiön osakkeen arvoon. Tiedon myötä A:lla on ollut muihin sijoittajiin nähden edullisempi asema osakemarkkinoilla.

Johtopäätös tiedon täsmällisyydestä ja olennaisuudesta

41. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus katsoo, että A:lla ollutta tietoa 5.12.2014 julkaistusta tilauksesta on pidettävä arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:n 1 momentissa (746/2012) ja rikoslain 51 luvun 6 §:n 4 momentissa (753/2012) tarkoitettuna sisäpiirintietona.

Tahallisuutta koskeva arviointi

42. Syyttäjä on perustanut rangaistusvaatimuksensa syyksiluettavuuden osalta siihen, että A oli käyttänyt sisäpiirintietoa hyväkseen tahallaan.

43. Tahallisessa sisäpiirintiedon väärinkäytössä edellytetään tekijän mieltäneen käyttävänsä hyväkseen sisäpiirintietoa. Tekoon ryhtyessään tekijän tulee olla tietoinen siitä, että tieto liittyy julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin ja ettei sitä ole julkistettu tai se ei ole ollut muuten markkinoilla saatavissa sekä että se on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan (HE 254/1998 vp s. 21).

44. A on yhtiön toimitusjohtajana vastannut yhtiön juoksevasta toiminnasta ja hän on raportoinut yhtiön taloudellisen aseman kehityksestä yhtiön hallitukselle. A on asemansa puolesta saanut kysymyksessä olevan tilauksen suuruusluokan ja taloudellisen merkityksen arviointiin tarpeelliset tiedot.

45. A on siten tiennyt tilausta koskevien neuvottelujen etenemisestä ja tilauksen suuruusluokasta osakekauppoihin ryhtyessään. A:n on yhtiön toimitusjohtajana täytynyt ymmärtää tilausta koskevan tiedon merkitys sijoittajien kannalta ja myös se, että sittemmin 5.12.2014 julkaistavalla tiedotteella tilauksesta on todennäköisesti osakkeen arvoa nostava vaikutus. Ratkaisevaa on, että A on tiennyt sisäpiirintiedon muodostumisen perusteena olevat tosiseikat, joista sisäpiirintietoa koskeva oikeudellinen arviointi tehdään. Näin ollen A:n on katsottava menetelleen tahallaan. Tässä arviossa ei ole annettava merkitystä sille seikalle, että A oli keskustellut osakekaupoista etukäteen yhtiön lakimiehen kanssa tai että yhtiössä ei ole pidetty tämän suuruusluokan vireillä olevia tarjouksia sisäpiirinhankkeina. Kaupantekoon arvopaperimarkkinoilla ryhtyvä vastaa itse siitä, ettei kaupankäynnille ole sisäpiirintiedosta johtuvaa estettä.

46. Tekoaikaan voimassa olleen rikoslain 51 luvun 1 §:n 1 momentin (753/2012) nojalla teon rangaistavuus on edellyttänyt tarkoitusta hankkia itselle tai toiselle taloudellista hyötyä. Hyötymistarkoitus ilmenee tyypillisesti siten, että tiedon johdosta ryhdytään luovuttamaan tai hankkimaan arvopapereita, koska tiedetään niiden arvon laskevan tai nousevan (HE 254/1998 vp s. 21).

47. Osakekaupat arvopaperimarkkinoilla tehdään jo lähtökohtaisesti nimenomaan taloudellisen hyödyn hankkimisen tarkoituksessa. Kun A on ryhtynyt osakekauppoihin tietoisena yhtiön saaman tilauksen merkityksestä osakkeen arvon kannalta, on hänen katsottava menetelleen rikoslain 51 luvun 1 §:n 1 momentissa (753/2012) tarkoitetuin tavoin hyötymistarkoituksessa.

48. Korkein oikeus toteaa, ettei hyötymistarkoitusta arvioitaessa ole merkitystä sillä seikalla, ettei A ollut myynyt osakkeitaan ennen yrityskauppaa vuonna 2017. Myöskään se seikka, että A:lla on voinut olla myös muita, hyväksyttäviä syitä sijoittaa varojaan yhtiön osakkeisiin, ei anna aihetta arvioida hyötymistarkoitusta toisin.

Teon törkeyttä koskeva arviointi

49. Sisäpiirintiedon väärinkäyttö on rikoslain 51 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla törkeä, jos tahallisessa sisäpiirintiedon väärinkäytössä tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai huomattavaa henkilökohtaista etua, ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

50. Törkeän tekomuodon säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 254/1998 vp s. 24) todetaan, että arvopaperikaupassa toimitaan usein suuria pääomia käyttäen ja sen vuoksi myös väärinkäytöksillä saavutettava hyöty on yleensä huomattavan suuri. Rikoksella tavoitellun hyödyn suuruutta on syytä tarkastella paitsi markkamääräisenä suureena myös suhteutettuna kurssien muutokseen. Hyödyn suuruuden vertaaminen esimerkiksi siihen arvorajaan, jonka perusteella varkautta on pidettävä törkeänä, johtaisi ilmeisesti siihen, että kaikki sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskevat tapaukset olisi katsottava törkeiksi. Tätä säännöksellä ei tarkoiteta. On katsottu, että tällaisessa toiminnassa, joka yleensä tapahtuu yhteisöjen toiminnan yhteydessä ja joissa hyötykin saattaa ohjautua yhteisölle eikä ainakaan välittömästi rikokseen syyllistyneille, hyödyn määrän suoraviivainen vertaaminen esimerkiksi varkausrikoksella tavoiteltavan hyödyn määrään ei ole perusteltua. Lähempänä perinteisten varallisuusrikosten piirteitä on sen sijaan sellainen sisäpiirintiedon väärinkäyttö, jolla tavoitellaan henkilökohtaista etua. Tällöin edellä tarkoitettua pienemmänkin hyödyn tavoittelu voi olla paheksuttavuudeltaan muihin törkeisiin varallisuusrikoksiin rinnastuvaa. Tosin näissäkin tapauksissa on otettava huomioon suurten pääomien johtavan melko pienienkin kurssimuutosten johdosta helposti suureen hyötyyn. Sanalla etu tarkoitetaan tässä muutakin kuin arvopaperin arvon tai hinnan muutoksesta suoraan seuraavaa taloudellista hyötyä.

51. Hallituksen esityksen mukaan erityisen paheksuttavana ja arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta vakavasti vaarantavana voidaan pitää vastuullisen aseman väärinkäyttämistä tällaisen rikoksen tekemisessä. Edellytyksenä on aina, että erityisen vastuullista asemaa on käytetty hyväksi rikoksen tekemisessä. Aseman hyväksi käyttäminen voi ilmetä yhtä hyvin siinä, että tekijä on saanut tiedot erityisen vastuullisen asemansa vuoksi kuin siinä että hän on kyennyt niiden hyödyntämiseen tuon asemansa avulla. (HE 254/1998 vp s. 24).

52. Korkein oikeus toteaa erityisen suurella hyödyllä ensisijaisesti tarkoitettavan taloudellista hyötyä, kun taas huomattava henkilökohtainen etu voi ilmetä hyvinkin erilaisilla tavoilla. Erityisen suuren hyödyn määrällisessä arvioinnissa voidaan lähtökohtana käyttää talous- ja omaisuusrikoksissa sovellettavaa törkeän tekomuodon euromääräistä rajaa, ottaen kuitenkin huomioon myös edellä mainitut arvopaperimarkkinarikosten erityispiirteet. Arvioinnin kohteena on tavoiteltu hyöty, eikä sen määrää voida sitoa toteutuneeseen tosiasialliseen hyötyyn jo yksin siitä syystä, että sisäpiirintiedon käyttö on rangaistavaa myös siinä tapauksessa, ettei sisäpiirintietoa sisältänyt hanke toteudu. Arvioitavana on tapauskohtaisesti tekohetkellä odotettavissa ollut hyöty verrattuna siihen tilanteeseen, että sisäpiirintietoa hallussaan pitänyt henkilö ei olisi käynyt kyseisillä arvopapereilla edukseen lainkaan kauppaa ennen tiedon julkistamista.

53. A on hankkinut syytteessä tarkoitettuna aikana yhtiön osakkeita yhteensä 550 000 kappaletta 337 071 euron hankintahintaan. A:n osakkeiden hankintaan käyttämä rahamäärä on ollut luonnollisen henkilön osakkeiden ostoon lyhyessä ajassa käyttämänä taloudellisena panostuksena huomattavan suuri.

54. Sisäpiirintiedon muodostaneet tiedot odotettavissa olevista tilauksista ovat olleet yhtiön kannalta myönteisiä, ja A:n tekemä osakkeiden hankinta on ollut arvoltaan suuri. Hankinnan suuruusluokkaan ja sisäpiirintiedon ennakoitaviin vaikutuksiin osakkeen arvoon nähden kaupalla on katsottava tavoitellun erityisen suurta hyötyä.

55. Teon kokonaistörkeyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, ettei A:n menettelyyn ole liittynyt erityistä suunnitelmallisuutta. Toisaalta A:n erityisen vastuullinen asema yhtiön toimitusjohtajana puoltaa teon pitämistä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

56. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt törkeään sisäpiirintiedon väärinkäyttöön.

Rangaistus

57. Törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

58. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

59. Arvopaperimarkkinarikosten vahingollisuus ja vaarallisuus perustuu olennaisesti siihen, että ne vaarantavat luottamusta arvopaperimarkkinoihin. Sisäpiirintiedon väärinkäytön kielto tähtää arvopaperimarkkinoiden puolueettomuuden turvaamiseen erityisesti siten, ettei markkinoilla toimiva osapuoli käytä hyväksi sisäpiirintiedoksi katsottavaa tietoa, jota muilla toimijoilla ei ole (KKO 2009:1, kohta 15). Arvopaperimarkkinoiden toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta rikoksentekijän vastuullisella asemalla ja teolla tavoitellun hyödyn määrällä on keskeinen merkitys, mikä tulee ottaa huomioon myös rangaistusta määrättäessä. Lisäksi merkitystä tulee antaa myös rikoksen tekemisessä käytetyn sisäpiirintiedon laadulle. Mitä poikkeuksellisempaa sisäpiirintieto on verrattuna yhtiön tavanomaiseen liiketoimintaan tai markkinoilla oleviin tietoihin rahoitusvälineen arvoon vaikuttavista seikoista, sitä suurempaa taloudellista hyötyä sisäpiiriintiedolla voidaan katsoa tavoitellun.

60. A on ollut arvopaperin liikkeeseenlaskijana toimineen yhtiön toimitusjohtaja. Hän on tavoitellut osakkeiden hankintaan käytetty rahamäärä huomioon ottaen suurta hyötyä. Toisaalta vaikka tieto on ollut sisäpiirintietoa, tieto ei ole ollut luonteeltaan yhtiön tavanomaiseen liiketoimintaan nähden erityisen poikkeuksellista. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta teosta on lähtökohtaisesti viisi kuukautta vankeutta. Vankeusrangaistus voidaan määrätä rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentissa säädetyt seikat huomioon ottaen ehdolliseksi.

Oikeudenkäynnin viivästyminen

61. A on vaatinut, että rangaistusta määrättäessä otetaan huomioon oikeudenkäynnin viivästyminen.

62. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen alentamisesta oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella säädetään rikoslaissa. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

63. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2005:73 (kohta 11) katsonut, että oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on arvioitava siitä ajankohdasta lähtien, jolloin vastaajaan on ensimmäisen kerran kohdistettu rikosoikeudellisia toimenpiteitä.

64. Esitutkintaviranomaiset ovat kuulustelleet A:ta ensimmäisen kerran rikoksesta epäiltynä 10.8.2016, jolloin oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa huomioon otettava aika on alkanut kulua. Haastehakemus asiassa on jätetty käräjäoikeuteen 20.8.2018. Asian esitutkinta ja syyteharkinta ovat siten kestäneet noin kaksi vuotta. Käräjäoikeuden tuomio on annettu 2.12.2019 ja hovioikeuden tuomio 10.2.2022. Korkeimman oikeuden annettua tuomionsa on oikeudenkäynti kestänyt yli seitsemän ja puoli vuotta.

65. Asiassa ei ole ilmennyt oikeudenkäynnin viipyneen minkään yksittäisen erityisen syyn vuoksi, muutoin kuin että hovioikeusvaiheessa Covid19-pandemian ajalle ajoittunut oikeudenkäynti on kestänyt tavanomaista pitempään. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että oikeudenkäynnin kokonaiskestona yli seitsemän vuoden kokonaisaikaa on asian laatuun ja laajuuteen nähden pidettävä kohtuuttomana. Viivästyksen määrää arvioitaessa on otettava huomioon, ettei oikeudenkäynnin voida katsoa viipyneen vastaajasta johtuneesta syystä, ja toisaalta se, että asiaa on käsitelty kolmessa oikeusasteessa, joissa kaikissa on otettu vastaan suullista todistelua. Korkein oikeus katsoo oikeudenkäynnin viivästyneen A:sta riippumattomista, viranomaisten vastuulla olevista syistä vuodella ja kuudella kuukaudella.

66. Oikeudenkäynnin viipyminen tulee ottaa huomioon lieventävänä seikkana rangaistusta määrättäessä. Korkein oikeus katsoo, että kohtuullinen lieventävä vaikutus on kuukausi. Näin ollen rangaistukseksi jää neljä kuukautta vankeutta.

Rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus

67. Syyttäjä on asiassa alun perin vaatinut, että A tuomitaan menettämään rikoshyötynä 201 928,79 euroa eli 337 071 eurolla hankittujen osakkeiden arvonnousu verrattuna yhtiön osakkeen 30.12.2014 päätöskurssiin.

68. Käräjäoikeus on tuominnut A:n menettämään rikoshyötynä 16 500 euroa. Käräjäoikeuden tuomitsema menettämisseuraamus on perustunut kysymyksessä olevasta tilauksesta tiedottamista edeltäneen päivän 4.12.2014 yhtiön osakkeen päätöskurssin ja tiedon julkaisemispäivän 5.12.2014 päätöskurssin väliseen kolmen sentin hintaeroon. Syyttäjä on valituksessaan hovioikeuteen vaatinut myös menettämisseuraamuksen korottamista. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut rikoshyödyn tuomitsemista menetettäväksi ilmoittaen kuitenkin hyväksyvänsä käräjäoikeuden soveltaman laskentaperusteen.

69. Korkein oikeus on asian suullisessa käsittelyssä kiinnittänyt asianosaisten huomiota siihen, että tuomioistuin ei ole sidottu syyttäjän esittämän vaatimuksen enimmäismäärään eikä vaatimuksessa sovellettuun hyödyn laskentatapaan (KKO 2020:101, kohta 80 ja KKO 2016:85, kohta 27).

70. A on vastustanut vaatimusta ja katsonut, että rikoshyöty saattoi joka tapauksessa olla enintään 5 500 euroa.

71. Korkein oikeus toteaa, että hyödyn menettämistä koskevan sääntelyn tausta-ajatuksena on, ettei rikos saa kannattaa ja että näin voidaan osaltaan eliminoida rikoksen vaikutuksia (HE 80/2000 vp s. 4). Tämä tarkoittaa toisaalta myös sitä, että tuomitun vahingonkorvausvelvollisuuden ylittävä hyöty voi tulla määrätyksi menetetyksi vain siltä osin, kuin rikoksentekijä on saanut teosta hyötyä itselleen. Menettämisseuraamusta ei ole tarkoitettu kokonaisrangaistusta ankaroittavaksi, eikä sen kohteena voi olla muu kuin tosiasiallisesti saatu hyöty (esimerkiksi KKO 2020:101, kohta 80 ja siinä viitattu ratkaisu, KKO 2016:85, kohta 28 ja siinä mainitut ratkaisut).

72. Sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskeva sääntely asettaa henkilölle kiellon käydä hyödykseen kauppaa arvopaperimarkkinoilla ajanjaksolla, jolloin hänellä on kyseiseen arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa. Rangaistussäännöksen kieltämä A:lle syyksiluettu menettely on ollut osakkeiden hankkiminen sisäpiirintietoa hyväksi käyttämällä. Tämä menettely on siten perustana rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrittämiselle ja vertailukohtana sallitulle menettelylle eli sille, että osakkeiden hankinnasta olisi pidättäydytty.

73. Kun kysymys on ollut arvopapereiden hankkimisesta sisäpiirintietoa hyväksi käyttäen, rikoshyötynä on perusteltua määrätä menetettäväksi hinnanero, joka ostetuilla arvopapereilla on ollut sisäpiirintiedon julkistamisen jälkeen verrattuna arvopapereiden toteutuneeseen ostohintaan. Markkinoiden reagoiminen julkistetun sisäpiirintiedon vaikutukseen osakkeen arvoon voi viedä jonkin verran aikaa ja kyseisessä viiveessä voi olla tapauskohtaisia eroja. Tässä asiassa sanotusta seikasta ei ole esitetty syyttäjän toimesta yksilöityjä väitteitä tai tarkempaa selvitystä, mikä huomioon ottaen lähtökohtana sisäpiirintiedon hintavaikutuksen arvioimiselle voidaan pitää yhtiön osakkeen arvoa tiedon julkaisupäivän päätöskurssin mukaisena.

74. A on ajalla 28.10.–11.11.2014 ostanut 550 000 osaketta yhteishintaan 337 071 euroa. Yhtiön osakkeen päätöskurssi 5.12.2014 on ollut 68 senttiä ja ostettujen osakkeiden yhteisarvo siten 374 000 euroa. Näin ollen hinnanerotus ja A:n saama rikoshyöty on ollut yhteensä 36 929 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A:n syyksi luetaan törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö 28.10.2014–11.11.2014.

A tuomitaan neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus on ehdollinen. Ehdollisen vankeuden koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä ja päättyy 5.10.2025.

A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 36 929 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo (eri mieltä), Pekka Koponen, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä (eri mieltä) ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Silja Leino.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mäkelä: Erimielisyyteni koskee sitä, onko A:n tekoa pidettävä törkeän sisäpiirintiedon väärinkäytön tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Lausun tältä osin seuraavan.

Yhtiön X:ltä saama tilaus on ollut tavanomaista yhtiön liiketoimintaa, vaikka tilauksen arvo on ollut merkittävä. A on ennen osakkeiden hankintaa pyrkinyt selvittämään yhtiön lakimieheltä sisäpiirinsääntely huomioiden sopivaa ajankohtaa hankinnalle. Näillä perusteilla katson, ettei tekoa ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, vaikka A onkin ollut vastuullisessa asemassa yhtiössä.

Tuomitsen A:n perusmuotoisesta sisäpiirintiedon väärinkäytöstä.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Sippo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mäkelä.