KKO:2024:2

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio 28.10.2021 nro 21/145729

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen ajalla 13.2.–7.6.2021 törkeään huumausainerikokseen pitämällä hallussaan 6,895 kilogrammaa amfetamiinia ja 19 100 ekstaasitablettia. Amfetamiinista 121 grammaa oli ollut pitoisuudeltaan 79-painoprosenttista ja loput 69-painoprosenttista.

A oli B:n pyynnöstä pitänyt hallussaan asunnossaan B:n sinne tuomaa huumausaine-erää. A oli luovuttanut B:lle avaimen, jotta B oli päässyt asuntoon myös A:n poissa ollessa. A:n asunnolta oli 7.6.2021 takavarikoitu erästä jäljellä olleet 13 542,5 ekstaasitablettia ja 291,2 grammaa amfetamiinia. A oli ottanut asunnollaan hallussa pitämästään määrästä palkkiokseen 109,5 ekstaasitablettia ja 21,7 grammaa amfetamiinia. A oli pitänyt huumausaineita hallussaan ainakin osittaisessa levitystarkoituksessa tai ainakin oli ollut vaara siitä, että huumausaineita olisi hänen toimestaan päätynyt levitykseen, ellei niitä olisi takavarikoitu.

A oli tiennyt, että hänen asunnollaan oli ollut säilytettävänä suuri määrä huumausaineita, vaikkei hän ollutkaan tiennyt täsmällistä määrää. Hallussapito oli ollut tahallista. A:n oli täytynyt tietää, että hänen toimintansa yhdessä B:n toiminnan kanssa toteuttaa huumausainerikoksen tunnusmerkistön. A oli osallistunut rikoksen toteuttamiseen sallimalla huumausaineiden säilyttämisen asunnossaan. Kysymys ei ollut avunannosta vaan tekijäkumppanuudesta.

Teon kohteena oli ollut suuret määrät erittäin vaarallisia huumausaineita. Huumausaineiden määrän ja laadun perusteella A oli voinut käsittää, että B oli pitänyt niitä hallussaan levitystarkoituksessa ja että B oli tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä, mitä A oli omilla toimillaan edistänyt. A oli saanut teostaan palkkion vähäistä suurempana määränä huumausaineita. Rikos oli näillä perusteilla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rangaistusta harkitessaan käräjäoikeus totesi, että A oli sallinut suuren huumausaine-erän säilyttämisen asunnollaan. Hän oli saanut palkkioksi vähäistä suuremman määrän huumausaineita. Toisaalta palkkiota voitiin pitää vähäisenä A:n ottamaan kiinnijäämisriskiin nähden. A:n ei ollut näytetty tavoitelleen teollaan merkittävää taloudellista hyötyä eikä toimineen suunnitelmallisesti. Hänellä ei myöskään ollut ollut merkittävää asemaa huumausaineorganisaatiossa. A:n oli kuitenkin tullut ymmärtää, että rikoksella oli tavoiteltu suurta taloudellista hyötyä, ja sallimalla käyttää asuntoaan A oli mahdollistanut huumausaineiden laajamittaisen levittämisen. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että A oli esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa edistänyt rikoksensa selvittämistä, käräjäoikeus tuomitsi A:n edellä selostetusta törkeästä huumausainerikoksesta sekä hänen syykseen samalla luetuista ampuma-aserikoksesta, vaarallisen esineen hallussapidosta ja huumausainerikoksesta yhteiseen neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Minna Liimatainen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 8.7.2022 nro 22/128244

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että A oli sallinut B:n säilyttää hänen asunnollaan amfetamiinia ja ekstaasia, että A oli luovuttanut asuntonsa avaimen B:lle ja että A oli ottanut palkkioksi säilyttämisen sallimisesta 109,5 ekstaasitablettia ja 21,7 grammaa amfetamiinia. Yhteensä huumausaineita oli ollut 6,895 kilogrammaa amfetamiinia ja 19 100 ekstaasitablettia.

A:n tahallisuus ulottui koko amfetamiini- ja ekstaasimäärään. A oli myös ymmärtänyt B:n tarkoitusperät eli huumausaineiden säilyttämisen A:n asunnolla levitystarkoituksessa ja taloudellisen hyödyn tavoittelun sekä oman toimintansa tätä tavoitetta edistävän vaikutuksen.

A:n palkkioksi ottamat huumausaineet olisivat riittäneet noin 200 tavanomaiseen käyttöannokseen. Hovioikeus katsoi, että A:n levitystarkoitus oli jäänyt näyttämättä mutta oli ollut olemassa riski siitä, että huumausaineita olisi päätynyt levitykseen, jollei niitä olisi takavarikoitu.

Hovioikeus katsoi, että muodollisen hallussapidon ja tosiasialliseen määräysvaltaan perustuvan hallussapidon välillä voitiin tehdä ero. A:n asunnossa oli ollut kahdenlaisia huumausaineita, joihin nähden hänen tosiasiallinen asemansa ja määräysvaltansa oli ollut erilainen. B oli käyttänyt määräysvaltaa kaikkeen asuntoon toimitettuun huumausaineeseen, minkä määräysvallan käyttämisen helpottamiseksi A oli antanut B:lle asuntonsa avaimen. B:n määräysvalta asunnossa olleisiin huumausaineisiin oli ollut yksinomaista ja A:n poissulkevaa. A:n ei ollut väitetty osallistuneen muulla tavoin B:n rikokseen. A:n oma määräysvalta oli kohdistunut ainoastaan hänen palkkiona saamiinsa huumausaineisiin. Hovioikeus katsoi siten A:n syyllistyneen huumausainerikokseen palkkioksi ottamiensa ekstaasitablettien ja amfetamiinin hallussapidolla ja muilta osin avunantoon B:n törkeään huumausainerikokseen.

Ottaen huomioon, että A:n osallisuus oli rajoittunut avunantoon eikä hän ollut saanut rikoksestaan taloudellista hyötyä, hovioikeus alensi A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen kahdeksi vuodeksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aki Rasilainen, Tiina Pirinen ja Harri Tuhkanen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Tuhkanen katsoi, että A oli syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen syytteessä esitetyn mukaisesti kuitenkin sillä täsmennyksellä, ettei A ollut pitänyt huumausaineita hallussaan levitystarkoituksessa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Vastauksessaan A vaati, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn A:n kuulemiseksi rangaistuksen määräämistä koskevasta kysymyksestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen, kun hän oli asunnollaan pitänyt hallussaan B:n sinne säilytettäväksi tuomia huumausaineita, yhteensä 6 895 grammaa amfetamiinia ja 19 100 ekstaasitablettia. Osan huumausaineista, 21,7 grammaa amfetamiinia ja 109,5 ekstaasitablettia, A oli ottanut itselleen palkkioksi säilyttämisestä. Hovioikeus on puolestaan katsonut A:n syyllistyneen huumausainerikokseen siltä osin kuin oli kysymys A:n palkkioksi ottamista huumausaineista ja avunantoon törkeään huumausainerikokseen muiden huumausaineiden osalta.

2. Syyttäjän valituksen perusteella kysymys on siitä, onko A pitänyt hallussaan kaikkia hänen asunnollaan säilytettyjä huumausaineita ja onko hänet siten tuomittava tekijänä koko teosta.

Sovellettavat säännökset, esityöt ja oikeuskäytäntö

3. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 5 kohdan mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka laittomasti pitää hallussaan huumausainetta.

4. Rikoslain 50 luvun säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 180/1992 vp s. 21) mukaan laittomaan hallussapitoon voi syyllistyä muukin kuin huumausaineen lopullinen käyttäjä, esimerkiksi käyttäjän tuttava, joka ottaa säilytettäväkseen huumausaineen. Tekijällä ei myöskään tarvitse olla yksinomaista oikeutta tai hallintaa huumausaineeseen.

5. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:13 vastaaja on tuomittu tekijänä huumausainerikoksesta, kun hän oli säilyttänyt työpaikallaan puolisonsa sinne tuomaa kassia, jossa oli ollut huumausaineita, ja luovuttanut kassin eteenpäin kolmannelle henkilölle tultuaan tietoiseksi siitä, että hänen puolisoaan epäiltiin huumausainerikoksesta.

6. Toisaalta ratkaisussa KKO 2017:88 Korkein oikeus on todennut, ettei pelkästään se, että henkilö sallii avopuolisonsa säilyttävän yhteisessä kodissa huumausainetta, merkitse huumausaineen hallussapitoa tai osallistumista rikoksen tekemiseen. Ratkaisussa KKO 2021:80 vastaaja puolestaan on tuomittu avunannosta törkeään huumausainerikokseen, kun hän oli toiminut kuljettajana toisen henkilön noutaessa huumausainelähetyksen postista.

7. Korkein oikeus toteaa, että rangaistussäännöksessä käytetty ilmaisu ”pitää hallussaan huumausainetta” kattaa myös tilanteet, joissa henkilö säilyttää hallinnassaan olevissa tiloissa huumausainetta, joka kuuluu toiselle henkilölle. Lain esitöistäkin ilmenee, että tarkoitus on ollut säätää huumausainerikoksena rangaistavaksi huumausaineen hallussapito, vaikka tekijällä ei olisi yksinomaista oikeutta tai hallintaa huumausaineeseen. Myös esimerkiksi edellä selostetussa ratkaisussa KKO 2001:13 huumausainetta toisen lukuun säilyttänyt henkilö on tuomittu huumausainerikoksesta eikä vain avunannosta toisen huumausainerikokseen.

Arviointi tässä asiassa

8. Asiassa on riidatonta, että A on sallinut B:n tuoda asunnolleen säilytettäväksi suuren määrän huumausaineita. Huumausaineita oli säilytetty A:n asunnolla noin neljä kuukautta, kunnes Tulli oli tehnyt kotietsinnän A:n asuntoon ja takavarikoinut silloin jäljellä olleet huumausaineet. A:n tahallisuuden on alemmissa oikeusasteissa katsottu ulottuneen koko huumausaineiden määrään. Hänen on myös katsottu tienneen B:n tarkoitusperistä eli levitystarkoituksesta ja taloudellisen hyödyn tavoittelusta.

9. Huumausaineet ovat A:n asunnolla ollessaankin olleet B:n määräysvallassa, mitä on korostanut se, että A oli antanut B:lle avaimen asuntoonsa. A:n otettua osan huumausaineista itselleen palkkioksi säilyttämisestä nämä huumausaineet ovat olleet hänen yksinomaisessa määräysvallassaan. Tästä huolimatta loputkin huumausaineet ovat koko ajan olleet fyysisesti myös A:n hallussa. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että kysymys on huumausaineen hallussapidosta. A on syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen tekijänä.

10. A on siten syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen pitämällä hallussaan 6 895 grammaa amfetamiinia ja 19 100 ekstaasitablettia. A on B:n pyynnöstä säilyttänyt mainitun määrän huumausaineita asunnollaan, josta on 7.6.2021 takavarikoitu 291,2 grammaa amfetamiinia ja 13 542,5 ekstaasitablettia. A on käsittänyt, että huumausaineet oli tarkoitettu levitykseen ja että B oli tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. A on ottanut huumausaineista palkkiokseen 109,5 ekstaasitablettia ja 21,7 grammaa amfetamiinia, joiden osalta on ollut olemassa vaara siitä, että huumausaineita olisi päätynyt levitykseen, ellei niitä olisi takavarikoitu. Teon kohteena on ollut suuret määrät erittäin vaarallisia huumausaineita, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rangaistuksen mittaaminen

11. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

12. Yleisistä rangaistuksen mittaamisperusteista ja törkeää huumausainerikosta koskevasta rangaistussäännöksestä seuraa, että törkeän huumausainerikoksen vaarallisuuden ja vahingollisuuden kannalta olennainen lähtökohta on tarkasteltavana olevan huumausaineen laatu ja siihen liittyen aineen vaarallisuus sekä huumausaineen määrä (KKO 2020:45, kohta 14). Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat kuitenkin merkittävästi myös muut seikat (KKO 2017:9, kohta 12). Ankarimpien rangaistusten tuomitsemisen perusteena tulee huumausaineen laadun ja suuren määrän lisäksi olla muitakin teon erityistä moitittavuutta tai tekijän suurta syyllisyyttä osoittavia seikkoja. Merkitystä voidaan antaa esimerkiksi seikoille, jotka liittyvät rikoksen erityiseen suunnitelmallisuuteen, organisoitumisen asteeseen, mahdollisuuteen määrätä huumausaineesta, tekijän osuuteen toiminnassa, toiminnan kestoon sekä levitystoiminnan laatuun ja laajuuteen (KKO 2020:45, kohta 21).

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:45 (kohta 15) todennut, että laajamittaisiin huumausainerikoksiin osallistuu usein henkilöitä, joiden osuus rikoksen tekemisessä on huumausainekuriirin tehtävään rinnastettavalla tavalla vähämerkityksellisempi ja epäitsenäisempi kuin huumausainerikoksen suunnittelusta, organisoinnista tai toteuttamisesta keskeisesti vastanneilla rikoksentekijöillä. Pelkästään huumausaine-erää hallussaan pitäneen tai sen kätkeneen tekijän osuus voi olla tällä tavalla vähäisempi. Tällöin huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, kuinka keskeinen huumausainetta hallussa pitäneen tehtävä on ollut, minkälaista määräysvaltaa hän on käyttänyt hallussaan olleeseen huumausaine-erään, kuinka itsenäisesti hän on tehtävän suorittanut, minkälaista hyötyä hän on rikoksesta saanut tai tavoitellut ja onko hän osallistunut myös jollakin muulla tavalla huumausainerikoksen suunnitteluun tai toteuttamiseen.

14. A on säilyttänyt asunnollaan noin neljä kuukautta eli pitkähkön ajan suurta määrää erittäin vaarallisia huumausaineita, jotka on hänen tietensä tarkoitettu levitykseen. Syytteessä todetuin tavoin huumausaineista on takavarikkohetkellä ollut jäljellä vain osa, ja kirjallisena todisteena esitetyn kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjan mukaan A:n asunnolta on takavarikoitu myös muun muassa digitaalisia vaakoja, vakuumipakkauskone ja kumihanskoja. Nämä seikat osoittavat säilytettävien huumausaineiden levitystarkoitusta asunnolta käsin. Amfetamiini on ollut pitoisuudeltaan merkittävästi tavanomaista vahvempaa, pääasiassa 69-painoprosenttista. Tavanomaiseen käyttövahvuuteen 25 painoprosenttiin muunnettuna A:n säilyttämän amfetamiinin määrä on vastannut yli 19 kilogrammaa. Huumausaineista olisi saatu yli 100 000 käyttöannosta. Nämä seikat huomioon ottaen A:n menettely on ollut omiaan merkittävästi edistämään erittäin vaarallisten huumausaineiden laajamittaista levittämistä, mikä puoltaa varsin ankaraa rangaistusta.

15. A:n ei kuitenkaan ole näytetty osallistuneen huumausainerikokseen muutoin kuin sallimalla säilyttämisen, ja huumausaineet ovat koko ajan olleet toisen henkilön määräysvallassa. A ei ole saanut tai tavoitellut palkkioksi ottamiensa huumausaineiden lisäksi taloudellista hyötyä. Nämä seikat vähentävät A:n syyllisyyttä. A:n epäitsenäisen roolin vuoksi ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa yksin huumausaineen laadulle tai määrälle, vaan huomiota on kiinnitettävä enemmän A:n menettelyyn. Tähän nähden A:lle tuomittavan rangaistuksen tulee olla huomattavasti alempi kuin vastaavanlaisen huumausaine-erän hallussapidosta tai levittämisestä yleensä tuomitaan. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus yksin tästä teosta olisi jonkin verran yli viisi vuotta vankeutta.

16. A:n syyksi on lisäksi lainvoimaisesti luettu ampuma-aserikos, vaarallisen esineen hallussapito ja huumausainerikos. Näillä teoilla ei ole merkittävää vaikutusta yhteisen rangaistuksen mittaamiseen.

17. A on tuonut esille, että päästyään ehdonalaiseen vapauteen hovioikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta hän on saanut töitä ja päässyt eroon päihteistä. Hänen perhesuhteensa ovat hyvässä kunnossa, ja hän suunnittelee lisäkouluttautumista. Joutuminen uudelleen vankilaan vaikuttaisi kielteisesti hänen työllistymiseensä ja kouluttautumiseensa. Korkein oikeus katsoo, että A:n esille tuomat vankeusrangaistuksen kielteiset vaikutukset hänen elämäntilanteeseensa eivät ole sillä tavoin poikkeuksellisia tai ennalta arvaamattomia seurauksia käsillä olevasta teosta, että niillä olisi vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen.

18. Käräjäoikeus on todennut A:n esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa edistäneen rikoksensa selvittämistä. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaisen lieventämisperusteen huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:lle on neljä vuotta kahdeksan kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan törkeä huumausainerikos (tekoaika 13.2.–7.6.2021). A tuomitaan tästä rikoksesta ja hänen syykseen luetuista ampuma-aserikoksesta, vaarallisen esineen hallussapidosta ja huumausainerikoksesta yhteiseen 4 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Mika Huovila, Tuomo Antila ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Matti Pyöriä.