KKO:2024:19

Asian aikaisempi käsittely

Espoon käräjäoikeuden tuomio 12.11.2015 nro 15/147133

Käräjäoikeus luki A:n syyksi seksuaalipalvelujen ostamisen nuorelta ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja tuomitsi hänet 7 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja sen ohessa 40 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anna-Maria Kangas ja lautamiehet.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:n sisar B vaati A:n oikeudenomistajana, että käräjäoikeuden tuomio puretaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on 12.11.2015 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla tuominnut A:n seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhteiseen seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 40 päiväsakon rangaistukseen.

2. A on kuollut sen jälkeen, kun käräjäoikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi. B, joka on A:n sisarena hänen ainoa oikeudenomistajansa, on vaatinut tuomion purkamista sillä perusteella, että tuomio on perustunut todistajien perättömiin lausumiin, sekä hakemuksessa esitetyn uuden seikan perusteella.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B:llä oikeus vaatia A:ta koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkamista ja jos on, voidaanko tuomio purkaa B:n esittämillä perusteilla.

Asialegitimaatiota koskevan arvioinnin lähtökohdat

Yleistä

4. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2021:37 (kohta 6) todennut, oikeudenkäymiskaaressa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, kenellä on oikeus hakea tuomion purkamista (asialegitimaatio). Selvää on, että purkamista voivat hakea ne, joilla olisi ollut oikeus hakea tuomioon muutosta säännönmukaisessa muutoksenhaussa.

5. Oikeutta hakea tuomion purkamista on oikeuskäytännössä eräissä tapauksissa laajennettu myös asianosaispiirin ulkopuolelle. Näin on voitu tehdä esimerkiksi silloin, kun ratkaisun sitova vaikutus poikkeuksellisesti ulottuu muuhunkin henkilöön kuin asianosaiseen, ratkaisu koskee välittömästi myös muun kuin asianosaisen etua ja oikeutta tai asiaan liittyy painava julkinen intressi (ks. KKO 2021:37, kohta 7 ja siinä viitatut ratkaisut). Henkilöön sidottujen asioiden osalta on kuitenkin pääsääntöisesti katsottu, ettei muilla kuin asianosaisilla ole intressiä niiden muuttamiseksi (KKO 2021:37, kohdat 8 ja 9 ja siinä viitatut ratkaisut).

6. Laissa ei ole säännöksiä myöskään siitä, miten säännönmukaisessa muutoksenhaussa on meneteltävä, jos rikosasian vastaaja kuolee muutoksenhaun ollessa vireillä. Aikaisemmin on katsottu sittemmin kumotun rikoslain 8 luvun 9 §:n (39/1889) perusteella, että lainvoimaa vailla oleva syyksilukeva tuomio on tällaisessa tilanteessa poistettava (esim. KKO 1944 I 4).

7. Kuolemantapauksen vaikutusta on kuitenkin arvioitu toisin ratkaisussa KKO 1985 II 122. Siinä vastaaja oli kuollut ennen kuin hovioikeus oli antanut ratkaisunsa, jolla hänet oli tuomittu rangaistukseen. Korkein oikeus katsoi, ettei rangaistukseen tuomitsemista koskevan lausuman poistamiseen ollut oikeudellista tarvetta, kun rangaistusta ei voitu panna täytäntöön eikä rangaistustuomion kumoamiseen ollut esitetty muuta syytä kuin syytetyn kuolema. Sekä hovioikeuksien että Korkeimman oikeuden nyttemmin suhteellisen vakiintuneen käytännön mukaan lausunnon antaminen muutoksenhakemuksesta raukeaa syyksilukemisen osalta, jos vastaaja kuolee ennen muutoksenhakemuksen ratkaisemisesta. Tällaisessa tilanteessa muutoksenhaun kohteena ollut tuomio jää syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta lainvoimaiseksi, mutta tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano raukeaa. Yksityisoikeudellisen vaatimuksen osalta oikeudenkäynti voi sen sijaan jatkua vastaajan oikeudenomistajien tultua hänen tilalleen asianosaisiksi.

8. Vuoden 1902 ehdotuksessa oikeudenkäyntilaitoksen uudistukseksi III ehdotettiin sääntelyä, jonka mukaan syytetyn kuoltua muutosta olisivat voineet hakea vainajan leski, vanhemmat, lapset ja sisarukset, joilla olisi ollut oikeus hakea myös tuomion purkamista (ehdotetun lain 314 §:n 2 momentti ja 327 §). Ehdotus ei kuitenkaan tuolloin johtanut lainsäädäntötoimiin. Erillislaki oikeudenkäynnistä rikosasioissa tuli voimaan vuonna 1997, eikä siinä ole edellä todetusti säädetty muutoksenhakuoikeudesta vastaajan kuoltua.

9. Muissa Pohjoismaissa on nimenomaiset säännökset tuomitun omaisen muutoksenhakuoikeudesta sekä säännönmukaisessa että ylimääräisessä muutoksenhaussa. Ne vastaavat asiallisesti sitä, mitä vuonna 1902 ehdotettiin säädettäväksi Suomeen. Tanskassa omaisten muutoksenhakuoikeuden edellytykseksi on kuitenkin asetettu se, että kysymyksessä on vankeustuomio (ks. Retsplejeloven 906 §:n 3 kappale ja 977 §:n 2 kappale).

Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset

10. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Sopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.

11. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 8 artiklan soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, että vainajan mainetta tai kunniaa tulee joissakin tilanteissa suojata osana tämän läheisen 8 artiklan mukaisia oikeuksia (M.L. v. Slovakia 14.10.2021, erityisesti kohdat 23 ja 48 sekä Putistin v. Ukraina 21.11.2013, kohta 33). Edellytyksenä 8 artiklan soveltuvuudelle on ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan se, että mainetta ja kunniaa loukkaavat lausumat ovat yksittäistapauksen tosiasiat huomioon ottaen riittävän vakavia ja siten ylittävät tietyn kynnyksen (M.L. v. Slovakia, kohta 24; Denisov v. Ukraina, 25.9.2018, kohdat 110–114).

12. Tuomiossa M.L. v. Slovakia oli kysymys siitä, että henkilöstä oli julkaistu hänen kuolemansa jälkeen provokatiivisia artikkeleita, joissa oli väitetty hänen tehneen itsemurhan saatuaan tuomion muun muassa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Artikkelit sisälsivät vainajan yksityiselämästä useita perusteettomia, tosiasioina esitettyjä väitteitä ja lisäksi valokuvan hänestä. Ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että artikkelit olivat valheellisen sisältönsä ja käytettyjen ilmaisujen laadun perusteella vaikuttaneet vainajan äidin oikeuteen nauttia yksityiselämänsä suojaa ja hänen identiteettiinsä, mihin kuului osana hänen kuolleen poikansa maine (kohta 48). Kun äidin vaatimus siitä, että tiedotusvälineet velvoitettaisiin esittämään muodollinen anteeksipyyntö ja korvaamaan hänelle aiheutunut vahinko, oli hylätty, äidin yksityiselämän suojaa oli loukattu.

13. Tuomiossa Putistin v. Ukraina oli puolestaan kysymys siitä, että hakijana olleen pojan isän oli väitetty sanomalehdessä julkaistussa artikkelissa tehneen yhteistyötä Gestapon kanssa toisen maailmansodan aikana. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että väite vaikutti 8 artiklalla turvattuun pojan yksityiselämään, mutta vain epäsuoraan ja heikosti, koska hänen isänsä nimeä ei edes mainittu artikkelissa (kohta 38). Tapauksessa ei todettu 8 artiklan loukkausta.

14. Edellä mainituista ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenee, että riittävän vakavat ja leimaavat vainajaa koskevat väitteet voivat loukata tämän läheisen yksityiselämän suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin ei kuitenkaan ole ratkaissut kysymystä siitä, voiko ihmisoikeusloukkauksen muodostaa se, että vainajan läheisellä ei ole oikeutta hakea muutosta vääräksi katsomaansa vainajan rikostuomioon. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei myöskään lähtökohtaisesti sovelleta ylimääräiseen muutoksenhakuun.

Korkeimman oikeuden arviointi läheisen asialegitimaatiosta

15. Korkein oikeus toteaa, että rikosasiaa on pidettävä henkilöön sidottuna asiana, joten asialegitimaatio on lähtökohtaisesti vain asianosaisilla. Tätä periaatetta seuraten on säännönmukaisessa muutoksenhaussa kohdassa 7 todetuin tavoin katsottu, että syyksilukemiseen kohdistuva muutoksenhaku raukeaa vastaajan kuollessa muutoksenhaun ollessa vireillä.

16. Arvioitaessa asialegitimaatiota tämänkaltaisissa asioissa on kuitenkin otettava huomioon edellä todetut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista yksityiselämän suojaa koskevat periaatteet. Yksityiselämän suoja kattaa joissakin tilanteissa myös vainajan maineen, kuten edellä kohdista 11–14 ilmenee. Objektiivisesti väärä vainajaa koskeva rikostuomio saattaa siten tietyissä tilanteissa loukata läheisen oikeutta nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Järjestelyä, jossa läheisellä ei olisi lainkaan oikeutta hakea tällaisen tuomion kumoamista, voidaan pitää edellä esitetyn pohjoismaisen vertailun perusteella poikkeuksellisena.

17. Tavanomaisen ja vähäisen rikostuomion ei voida kuitenkaan katsoa vaikuttavan suoraan ja kielteisesti niihin oikeuksiin, jotka läheisille on taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa. Vaikka jokaisesta rikostuomiosta saattaa seurata mainehaitta, tällaisen mainehaitan on oltava riittävän vakava, jotta ratkaisun voisi katsoa koskevan välittömästi myös läheisten etua ja oikeutta. Tämä ilmenee myös kohdissa 11–13 mainituista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista. Kuolleen vastaajan läheisen oikeutta hakea rikostuomion purkua ei siten voida pitää perusteltuna kaikissa tilanteissa.

18. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo olevan perusteltua, että rikoksesta tuomitun kuolleen henkilön läheisellä on oikeus saada arvioitavaksi sellaisen rikostuomion oikeellisuus, jolla on luonteensa tai tosiasiallisten seuraustensa puolesta merkittävä vaikutus tämän yksityiselämän suojaan. Jotta rikostuomiolla voisi olla tällainen vaikutus läheisen oikeuksiin, hänen suhteensa tuomittuun on oltava riittävän läheinen. Korkein oikeus katsoo, että näillä edellytyksillä tuomitun läheisellä on oikeus hakea rikostuomion purkamista.

Asialegitimaatiota koskeva arviointi tässä asiassa

19. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi on luettu kaksi lapseen tai nuoreen kohdistuvaa seksuaalirikosta, joista hänet on tuomittu ehdolliseen vankeuteen. Kysymyksessä olevat rikokset ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin syyllistymiseen liittyy tavanomaista rikosasiaa huomattavasti suurempi mainehaitta.

20. B on A:n ainoa sisar. Sisarussuhde ei vielä itsessään ole kohdassa 18 tarkoitettu riittävän läheinen suhde. B on kuitenkin asiakirjojen perusteella ollut A:lle hyvin läheinen ja hän on aiemminkin osallistunut aktiivisesti A:ta koskeviin oikeudenkäynteihin ja hoitanut tämän terveydentilaa koskevia asioita. Muutenkin asiassa ilmenneen perusteella heidän välejään voidaan pitää sisaruksiksi erityisen läheisinä. Korkein oikeus katsoo, että A:han rikostuomioiden vuoksi kohdistuva mainehaitta heijastuu myös B:hen ja vaikuttaa hänen oikeuteensa nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta.

21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B:llä on oikeus hakea A:n tuomion purkamista.

Tuomion purkamisen edellytykset

22. B on hakenut tuomion purkamista sillä perusteella, että tuomio on perustunut todistajien perättömiin lausumiin, ja sillä perusteella, että tuomion jälkeen on ilmaantunut uusi seikka.

23. Lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 2 kohdan nojalla, jos todistaja tai asiantuntija on tahallaan antanut perättömän lausuman, ja lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen. Mainitun pykälän 3 kohdan nojalla tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä.

24. B on katsonut asianomistajien antamien kertomusten olevan perättömiä lausumia. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 2 kohdan säännöstä on vakiintuneesti tulkittu niin, ettei se sovellu asianomistajien, vaan ainoastaan todistajien tai asiantuntijoiden kertomuksiin.

25. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna uutena seikkana B on viitannut siihen, ettei A ollut kohderatkaisua koskevassa esitutkinnassa ollut tietoinen asianomistajien alaikäisyydestä, mikä oli käynyt ilmi vasta toisen oikeudenkäynnin yhteydessä vuonna 2019. Korkein oikeus toteaa, että kysymys A:n tietoisuudesta koskien asianomistajien ikää on ollut riitainen asiassa, ja käräjäoikeus on kohderatkaisussa katsonut A:n tietoisuuden näytetyksi toteen.

26. B ei ole muutoinkaan esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta tuomio voitaisiin purkaa. Hakemus on siten hylättävä.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Johannes Koskenniemi.