KKO:2024:16

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta dopingrikoksesta. Syytteen mukaan A oli pitänyt hallussaan dopingaineita todennäköisenä tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti. A oli tilannut internetin Silkkitie-kauppapaikalta 17.11.2017 10 ml nandrolonia tai sen estereitä sisältävää 250 mg/ml valmistetta, 20.11.2017 200 kpl metandienonia sisältäviä l0 mg tabletteja, 25.11.2017 40 ml testosteronia tai sen estereitä sisältävää 4 000 mg/10 ml valmistetta sekä 25.1.2018 20 ml trenbolonia, drostanolonia ja testosteronia sisältävää 250 mg/ml valmistetta, maksanut tilaukset ja vastaanottanut ne.

Yhteensä A:lla oli ollut siten hallussaan 2 500 mg nandrolonia tai sen estereitä sisältävää valmistetta, joka riittää 2,08 keskimääräiseen käyttöjaksoon, kun sitä käytetään 20 mg vuorokaudessa; 2 000 mg metandienonia sisältävää valmistetta, joka riittää 0,67 keskimääräiseen käyttöjaksoon, kun sitä käytetään 50 mg vuorokaudessa; 18 000 mg testosteronia tai sen estereitä sisältävää valmistetta, joka riittää 1,67 keskimääräiseen käyttöjaksoon, kun sitä käytetään 180 mg vuorokaudessa; 1 500 mg trenbolonia tai sen estereitä sisältävää valmistetta, joka riittää 0,68 keskimääräiseen käyttöjaksoon, kun sitä käytetään 37 mg vuorokaudessa ja 1 500 mg drostanolonia tai sen estereitä sisältävää valmistetta, joka riittää 0,44 keskimääräiseen käyttöjaksoon, kun sitä käytetään 57 mg vuorokaudessa.

A:n hallussapitämät dopingaineet olisivat siten riittäneet yhteensä 5,54 keskimääräiseen käyttöjaksoon, ja dopingaineen määrän perusteella aine oli todennäköisesti tarkoitettu myös levitykseen.

A kiisti syytteen. Dopingaineet olivat olleet hänen omaan käyttöönsä.

Käräjäoikeuden tuomio 18.12.2020 nro 20/151189

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että A oli tilannut syytteessä mainitut dopingaineet ja niitä käyttänyt. Käräjäoikeus otti A:n tunnustaman käytön perusteella lähtökohdaksi, että aineet olivat olleet ainakin pääosin sitä, mitä oli tilattu. Asiassa oli arvioitavana, oliko A pitänyt hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti.

Käräjäoikeus totesi, että A:n ilmoitusta siitä, että hän oli itse käyttänyt dopingaineita, ja kertomusta käyttötavastaan ei ollut ollut aihetta epäillä. Koska käyttötavoissa saattaa esiintyä suurtakin käyttäjäkohtaista vaihtelua, on todennäköistä levittämistarkoitusta koskevan arvioinnin pohjaksi perusteltua ottaa lääketieteelliseen selvitykseen perustuva jonkinlaiseen keskimääräiseen väärinkäyttömäärään perustuva dopingaineiden määrä. Harkinnassa on kuitenkin jossain määrin pantava painoa myös sille, mitä henkilö on kertonut omasta käytöstään.

Käräjäoikeus totesi, että asiassa ei ollut esitetty doping-aineiden vastaanottajiin, aineiden hintatietoihin tai muihin sen kaltaisiin seikkoihin liittyvää selvitystä, joka olisi tukenut johtopäätöstä siitä, että A:lla olisi ollut tarkoitus levittää aineita laittomasti. Syyte oli perustunut tältä osin yksinomaan aineista saatavissa olevien keskimääräisten käyttöjaksojen lukumäärään. A:n hallussaan pitämät dopingaineet olisivat riittäneet yhteensä 5,54 keskimääräiseen käyttöjaksoon.

Kun otettiin huomioon A:n kertomus omasta merkittävästä dopingaineiden käytöstään, missä eri dopingaineita käytettiin samaan aikaan päällekkäin, sekä se, että mitään levittämiseen viittaavaa selvitystä ei ollut esitetty, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi pitänyt hallussaan dopingaineita todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Mylläri.

Turun hovioikeuden tuomio 18.10.2021 nro 21/143670

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:n syyksi luetaan dopingrikos ja että hänet tuomitaan sakkorangaistukseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Karvinen ja Katariina Sorvari sekä asessori Jenni Ranta-aho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan dopingrikos ja että hänet tuomitaan sakkorangaistukseen.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimet

Korkein oikeus pyysi asiassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan farmakologian osaston yliopistonlehtori, dosentti X:ltä asiantuntijalausunnot.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä dosentti X antoivat pyydetyt lausunnot.

Syyttäjä ja A antoivat heiltä pyydetyt lausumat asiantuntijalausuntojen johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on pitänyt hallussaan rikoslain 44 luvun 16 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja dopingaineita seuraavasti: 2 500 mg nandrolonia tai sen estereitä sisältävää valmistetta, 2 000 mg metandienonia sisältävää valmistetta, 18 000 mg testosteronia tai sen estereitä sisältävää valmistetta, 1 500 mg trenbolonia tai sen estereitä sisältävää valmistetta ja 1 500 mg drostanolonia tai sen estereitä sisältävää valmistetta. Syytteen mukaan dopingaineiden määrä riittäisi 5,54 keskimääräiseen käyttöjaksoon ja määrän perusteella dopingaineet on todennäköisesti tarkoitettu myös levitykseen.

2. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen dopingrikoksesta. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n kertoman oman merkittävän ja päällekkäisen eri dopingaineiden käytön sekä varsinaisesti levittämiseen viittaavan selvityksen puuttumisen vuoksi asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi pitänyt hallussaan dopingaineita todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti.

3. Syyttäjä on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen katsoen, että arvioitaessa todennäköistä levittämistarkoitusta merkitystä ei tule antaa vastaajan omalle kertomukselle dopingaineiden käytöstä, vaan harkinnan tulee pohjautua keskimääräisiin käyttöjaksoihin. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt dopingrikokseen. Erityisesti arvioitavana on se, onko A pitänyt hallussaan dopingaineita todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti.

Sovellettava säännös ja aikaisempi oikeuskäytäntö

5. Rikoslain 44 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan dopingrikoksesta tuomitaan se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Pelkkää dopingaineiden käyttöä tai dopingaineiden hallussapitoa ilman levittämistarkoitusta ei ole säädetty rangaistavaksi.

6. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:51 arvioinut kysymystä, oliko vastaaja pitänyt hallussaan dopingaineita vain omaa käyttöään varten vai todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti. Korkein oikeus on katsonut, että keskeisin peruste todennäköistä levittämistarkoitusta arvioitaessa, kun dopingainetta tavataan aineita itse käyttävän henkilön hallusta, on hallussapidetyn dopingaineen määrä (kohta 4). Arvioitaessa hallussapidettyjen dopingaineiden määrän perusteella sitä, onko kysymyksessä ollut todennäköisesti aineiden levittämistarkoitus, voidaan rajana pitää sellaista ainemäärää, joka lääketieteellisen tietämyksen mukaan riittäisi lyhyehkön ajan kuluessa muidenkin henkilöiden käyttöön kuin omaan käyttöön (kohta 5).

7. Mainitussa ratkaisussaan Korkein oikeus on asiassa esitettyjen asiantuntijalausuntojen perusteella todennut (kohta 8), että dopingaineiden oman käytön arviointiin liittyy useita epävarmuustekijöitä. Aineiden käyttötavoista ja käyttömääristä saatujen tietojen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että jos aineen käyttäjällä on hallussaan doping-ainetta selvästi enemmän kuin mitä hänen voidaan olettaa tarvitsevan muutamaa käyttöjaksoa varten, hallussapidetyn aineen määrä viittaa levittämistarkoitukseen. Jos ainemäärä lähenee arvioitua yhden käyttöjakson tarvetta, levittämistarkoitusta voidaan pitää epätodennäköisenä, jollei ole muuta siihen viittaavaa näyttöä. Jos määrä taas selvästi ylittää muutaman käyttöjakson arvioidun tarpeen, levittämistarkoitusta voidaan puolestaan pitää todennäköisenä, jollei ilmene sitä vastaan puhuvia seikkoja.

8. Edellä mainitussa ratkaisussa (kohta 9) yhden käyttöjakson tyypillisenä pituutena on pidetty noin kahden kuukauden aktiivista dopingaineiden käyttöä ja tätä seuraavaa noin kahden kuukauden taukoa eli noin neljän kuukauden ajanjaksoa. Käyttöjaksossa kulutettavan dopingaineen määrä on laskettu aineen milligrammoissa arvioidun keskimääräisen vuorokautisen väärinkäyttöannoksen pohjalta. Keskimääräistä väärinkäyttömäärää arvioitaessa on otettu huomioon aineen tavanomainen hoidollinen (lääketieteellinen) käyttöannos ja muodostettu keskimääräinen väärinkäyttöannos siten, että esimerkiksi testosteronin ja anabolisten steroidien osalta se on noin kymmenkertainen verrattuna tavanomaisiin hoidollisiin annoksiin. (Ks. myös KKO 2017:88, kohdat 16 ja 17)

9. Ratkaisussa KKO 2008:51 on katsottu, ettei noin seitsemään keskimääräiseen käyttöjaksoon riittäneitä dopingaineita ollut pidetty hallussa vain omaa käyttöä varten, vaan kysymys oli todennäköisestä levittämistarkoituksesta. Tätä käsitystä tukivat myös asiassa kirjallisina todisteina esitetyt vastaajan hallusta takavarikoidut eri lääkeaineita koskeneet hintataulukot ja hänen tekemistään kalenterimerkinnöistä ilmenneet luvut ja henkilöiden nimet.

Asiassa saadut asiantuntijalausunnot

10. Korkein oikeus on pyytänyt asiantuntijalausunnot Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan farmakologian osaston yliopistonlehtori, dosentti X:ltä. Kummaltakin on pyydetty lausuntoa siitä, minkälaista on kysymyksessä olevien dopingaineiden tyypillinen ei-lääketieteellinen käyttö esimerkiksi kuukausittain tai puolessa vuodessa tai jonkinlaisissa jaksoissa, sekä tällaisten jaksojen pituudesta, dopingaineiden käytön vaihtelusta jakson aikana ja jaksoa mahdollisesti seuraavasta tauosta. Edelleen on pyydetty lausumaan siitä, käytetäänkö näitä dopingaineita tyypillisesti jatkuvasti ja päällekkäin ja minkälaisia voivat kyseisten aineiden osalta olla ns. suurkäyttäjän käyttömäärät, -jaksot ja -tavat.

11. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnossa todetaan, että anabolisten steroidien käyttömäärät vaihtelevat yksilöittäin ja niitä käytetään usein jaksoittain. Käyttöjaksot voivat kestää muutamasta viikosta jopa vuosiin mediaanin ollessa noin 11 viikkoa (vaihteluväli 4–20 viikkoa), ja käyttöjakson välillä pidetään usein saman pituinen tauko.

12. Kysymyksessä olevien aineiden keskimääräiset väärinkäyttöannokset silloin, kun niitä käytetään yksinään, ovat lausunnon mukaan nykytiedon perusteella seuraavat: Testosteronin viikkoannos on 200–600 mg suuren annoksen ollessa yli 1 000 mg, ja nandrolonin väärinkäyttöannos on keskimäärin 200–400 mg viikossa. Metandienonia väärinkäytetään yleensä 15–30 mg vuorokausiannoksina 6–8 viikon jaksoissa. Trenbolonin väärinkäyttöannos on keskimäärin 100–300 mg viikossa ja käyttöjakso on 6–8 viikkoa. Drostanolonin väärinkäyttöannos on keskimäärin 200–400 mg viikossa ja käyttöjakso on 6–12 viikkoa.

13. Lausunnossa ei nimenomaisesti käsitellä eri anabolisten steroidien päällekkäistä käyttöä. Lausunnossa todetaan, että anabolisten steroidien käytön aikana voidaan käyttää myös muita valmisteita tehostamaan anabolisten steroidien hyötyvaikutusta tai valmisteita, joiden avulla pyritään vähentämään anabolisten steroidien käytön yhteydessä mahdollisesti esiintyviä haitallisia vaikutuksia. Lisäksi lausunnon mukaan tavanomainen kokeneen kehonrakentajan käyttösykli voi koostua 11 viikon yhtäjaksoisesta testosteronin, oksimetolonin, trenbolonin sekä tamoksifeenin ja anastrotsolin yhteiskäytöstä, jossa testosteronin viikoittainen määrä on pääosin 600 mg ja trenbolonin 150 mg.

14. Dosentti X:n lausunnon mukaan anabolisten steroidien ja testosteronin ei-lääketieteellisessä käytössä annostus vaihtelee paljon käyttäjittäin. Käyttöä tyypillisesti jaksotetaan, ja ns. normaalikäyttäjän käyttöjaksona voidaan yleensä pitää noin kahden kuukauden aktiivista käyttöä ja noin kahden kuukauden taukoa. Erityisesti ns. suurkäyttäjillä eli kehonrakennusta ammattimaisesti harrastavilla kilpailijoilla aktiiviset jaksot saattavat olla jopa 8–12 kuukauden pituisia ja tauot saattavat olla merkittävästi lyhyempiä suhteutettuna käyttöjaksoon.

15. Dopingaineiden käyttöä ohjaavien käsikirjojen pohjalta lausunnossa todetaan, että tällä hetkellä riittävyyden arvioinnissa käytössä oleva keskimääräinen vuorokausiannos drostanolonin (57 mg päivässä) ja metandienonin (50 mg päivässä) osalta vastaa uudemmista lähteistä saatavaa tietoa suurimmasta annossuosituksesta normaalikäyttäjillä. Testosteronin esterien nykyinen annos 180 mg päivässä on hieman korkeampi kuin lähteistä ilmenevä normaalikäyttäjän päivittäisannos. Nandrolonin osalta taas suurin annossuositus normaalikäyttäjillä on 86 mg päivässä, kun tällä hetkellä riittävyyden arvioinnissa käytössä oleva annos on 20 mg, ja trenbolonin osalta suurin annossuositus on lähteiden keskiarvon mukaan 59 mg, kun nyt arvioinnissa käytössä oleva annos on 37 mg. Lausunnon mukaan nandrolonin riittävyyden arvioinnissa käytettävän annoksen nosto 60 mg:aan ja trenbolonin 50 mg:aan sekä testosteronin estereiden riittävyyden arvioinnissa käytettävän annoksen lasku 140 mg:aan vastaisivat paremmin normaalikäyttäjän annossuositusta. Edelleen lausunnossa todetaan, että suurkäyttäjien annostukset ovat normaalikäyttäjien annostuksiin verrattuna noin kaksinkertaisia.

16. Dosentti X:n lausunnon mukaan eri anabolisia aineita käytetään usein samanaikaisesti suuremman vaikutuksen saamiseksi sekä haittavaikutusten vähentämiseksi. Tyypillisiä yhdistelmiä ovat testosteroni injektiona yhdistettynä anabolisten steroidien injektiovalmisteeseen, kuten nandroloni, trenboloni, boldenoni, ja tablettivalmisteeseen, kuten metandienoni.

17. Lausunnossa todetaan edelleen, että laskettaessa käyttöjaksoja ja riittävyyttä nykyisellä tavalla oletetaan, että anabolisten aineiden kokonaisannos ei kasvaisi käytettäessä useita aineita samanaikaisesti. Lausunnon mukaan yksittäisen aineen annokset eivät kuitenkaan aina laske yhteiskäytössä, vaan yhteiskäytöllä on erityisesti suurkäyttäjillä merkittävä vaikutus. Yhteiskäytössä normaalikäyttäjien kokonaisannostus voi olla enimmillään 50 prosenttia suurempi kuin yhtä ainetta käytettäessä maksimiannostuksella ja vastaisi silloin 1,5 käyttöjaksoa. Suurkäyttäjillä kokonaisannos voi kasvaa yhteiskäytössä 50–100 prosenttia tai yli eli vastaisi suuruudeltaan 3–4 käyttöjaksoa.

Johtopäätökset asiantuntijalausunnoista ja arvioinnin lähtökohdat

18. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa dopingaineiden levittämistarkoitusta silloin, kun kysymys on dopingaineita itse käyttävästä henkilöstä, keskeisenä voidaan pitää ratkaisun KKO 2008:51 mukaisesti tämän hallussa olevan dopingaineen määrää. Hallussapidetyn aineen määrä viittaa levittämistarkoitukseen, jos aineen käyttäjällä on hallussaan dopingainetta selvästi enemmän kuin mitä hänen voidaan olettaa tarvitsevan muutamaa käyttöjaksoa varten. Jos määrä selvästi ylittää muutaman käyttöjakson arvioidun tarpeen, levittämistarkoitusta voidaan yleensä pitää todennäköisenä, jollei ilmene sitä vastaan puhuvia seikkoja.

19. Arvioitaessa sitä, mitä käyttäjän voidaan olettaa tarvitsevan muutamaa käyttöjaksoa varten, on perusteltua pitää lähtökohtana keskimääräisiä väärinkäyttöannoksia. Korkein oikeus toteaa, että asiassa hankittujen asiantuntijalausuntojen perusteella riittävyyden arvioinnissa käytössä olevaa keskimääräistä vuorokautista väärinkäyttöannosta on perusteltua tarkistaa kohdassa 15 todetuin tavoin seuraavasti: nandroloni 60 mg (aikaisemmin 20 mg), testosteroni 140 mg (aikaisemmin 180 mg) ja trenboloni 50 mg (aikaisemmin 37 mg). Sen sijaan lausunnot eivät anna aihetta muuttaa oikeuskäytännössä omaksuttua lähtökohtaa, jossa yhden käyttöjakson tyypillisenä pituutena on normaalikäyttäjällä pidetty noin kahden kuukauden aktiivista dopingaineiden käyttöä ja tätä seuraavaa noin kahden kuukauden taukoa eli noin neljän kuukauden ajanjaksoa. Suurkäyttäjillä käyttöjakso voi olla pidempi.

20. Korkeimman oikeuden aikaisemmassa ratkaisukäytännössä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa useamman dopingaineen yhteiskäyttöön riittävyyden arvioinnissa. Korkein oikeus toteaa, että erityisesti dosentti X:n asiantuntijalausunnosta ilmenee, että eri dopingaineita käytetään usein samanaikaisesti ja nykytiedon perusteella useamman aineen yhteiskäytössä niiden kokonaisannostus saattaa kasvaa niin, että normaalikäyttäjien kokonaisannostus vastaa 1,5 käyttöjaksoa ja suurkäyttäjillä 3–4 käyttöjaksoa.

21. Korkein oikeus toteaa, että vaikka keskimääräisiä väärinkäyttöannoksia on perusteltua pitää lähtökohtana arvioitaessa, onko kysymys dopingaineita itse käyttävän henkilön muutamasta käyttöjaksosta ilman levittämistarkoitusta, arvioinnissa on vapaata todistusharkintaa koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti annettava merkitystä myös vastaajan uskottavalle kertomukselle omasta käytöstään. Esimerkiksi mahdollinen aineiden päällekkäisen käytön vaikutus voidaan uskottavan kertomuksen tai muunkin näytön perusteella ottaa arvioinnissa tapauskohtaisesti huomioon. Jos vastaajaa on esitetyn näytön perusteella perusteltua pitää suurkäyttäjänä, käyttöannokset voivat olla keskimääräistä suurempia ja käyttöjaksot keskimääräistä pidempiä.

Levittämistarkoituksen arviointi tässä tapauksessa

22. A on pitänyt hallussaan dopingaineita, joiden on syytteen mukaan laskettu riittävän 5,54 keskimääräiseen käyttöjaksoon. Syyte on perustunut ainoastaan jälkikäteen saatuihin tietoihin A:n käyttämän nimimerkin internetin Silkkitie-kauppapaikalta 17.11.2017–25.1.2018 tekemistä tilauksista.

23. A on itse ollut dopingaineiden käyttäjä, ja hän on pitänyt itseään suurkäyttäjänä. Hän on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla kertonut dopingaineiden käyttömääristään. Nyt puheena olevista aineista hän oli marraskuussa 2017 tilannut yhtä käyttökuuria vastaavan määrän dopingainetta, ja se oli käytetty loppuun ennen vuodenvaihdetta. Kevättä varten oli tammikuussa 2018 tehty uusi tilaus. A:n mukaan syytteessä tarkoitetut dopingaineet olivat riittäneet hänen käytössään kutakuinkin 10 viikon ajaksi. Syyttäjä ei ole riitauttanut A:n kertomusta, mutta on katsonut, että arvioitaessa todennäköistä levittämistarkoitusta merkitystä ei tule antaa vastaajan omalle kertomukselle dopingaineiden käytöstä, vaan harkinnan tulee pohjautua keskimääräisiin käyttöjaksoihin. Mainittuja A:n kertomuksesta ilmeneviä seikkoja on siten pidettävä riidattomina.

24. Syytteessä tarkoitetut tilaukset ovat koostuneet ensiksi marraskuun 2017 aikana kolmella eri kerralla tilatuista yhdestä 10 millilitran ampullista nandrolonia, kahdesta 100 kappaleen paketista metandienonia sisältäviä tabletteja ja kahdesta 20 millilitran ampullin erästä testosteronia sekä toiseksi tammikuussa 2018 tilatusta kahdesta 10 millilitran ampullista valmistetta, joka on sisältänyt testosteronia, trenbolonia ja drostanolonia. Kysymys on ollut yksittäisistä pakkauksista. Vaikka pakkausten sisältämien dopingaineiden yhteismäärää voidaan pitää suurena, tilausten eriaikaisuus ja eri tilausten sisältämät pakkausten lukumäärät eivät itsessään osoita levittämistarkoitusta.

25. Korkein oikeus toteaa, että A on ollut dopingaineiden suurkäyttäjä. Syytteessä tarkoitettujen tilausten päivämäärät osaltaan tukevat sitä, että kysymys on ollut kahdesta käyttöjaksosta ja dopingaineiden päällekkäisestä käytöstä. Arvioitaessa A:n hallussa olleiden dopingaineiden riittävyyttä edellä kohdassa 19 mainituilla määrillä ne riittäisivät yhteenlaskettuina 4,44 keskimääräiseen käyttöjaksoon. Kun otetaan huomioon dosentti X:n lausunnossa suurkäyttäjien annostuksista edellä kohdassa 15 sekä aineiden yhteiskäytöstä kohdissa 16 ja 17 todettu, josta ilmenee myös nyt kysymyksessä olevien aineiden yhteiskäytön tyypillisyys, A:n tilausten mukaisten aineiden ei voida hänen käytöstään esittämänsä selvityksen perusteella katsoa selvästi ylittävän muutaman käyttöjakson arvioitua tarvetta.

26. Asiassa ei ole esitetty tilauksesta ilmenevien dopingaineiden määrän lisäksi muuta selvitystä, joka tukisi johtopäätöstä levittämistarkoituksesta. A:n todennäköisenä tarkoituksena ei näin ollen voida katsoa olleen levittää hallussaan olleita dopingaineita laittomasti.

27. Edellä lausutun perusteella syyte dopingrikoksesta on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Minna Immonen.