KKO:2024:13

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 20.10.2021 nro 21/144285

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kohdassa 3 törkeän ryöstön yrityksestä ja kohdassa 4 huumausainerikoksesta sekä eräistä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi törkeän ryöstön yrityksen osalta selvitetyksi, että A:lla oli ollut tarkoitus anastaa B:n ja C:n asunnosta kannabiskasveja. A:lla oli ollut asuntoon mennessään esillä kirves ja puukko ja A oli tehnyt kirveellä väkivaltaa B:lle ja C:lle. A oli sanallisesti uhannut B:tä ja C:tä, sitonut heidän kätensä ja kohdistanut heihin väkivaltaa. A ei ollut saanut anastettua kannabiskasveja B:n ja C:n vastarinnan takia.

A oli väkivaltaa käyttämällä ja sillä välittömästi uhkaamalla yrittänyt anastaa kahden asianomistajan hallusta kannabista ja kannabiskasveja. Teko oli jäänyt yritykseksi, koska A oli joutunut poistumaan paikalta saamatta mukaansa mitään omaisuutta. Ryöstön yrityksessä oli käytetty teräasetta ja teko oli sen suunnitelmallisuuden, käytetyn väkivallan, teon vaarallisuuden vuoksi sekä teon anastusyrityksen kohdistuttua huumausaineisiin myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus luki kohdassa 4 A:n syyksi myös huumausainerikoksen, koska A oli törkeän ryöstön yritystä koskevalla menettelyllään yrittänyt hankkia kannabista.

Rangaistuksen osalta käräjäoikeus totesi, että ankarimmin rangaistavana tekona oli pidettävä törkeän ryöstön yritystä. Oikeudenmukainen rangaistus yksin tästä teosta olisi 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta, mihin tuli lisätä törkeän kotirauhan rikkomisen osalta kaksi kuukautta ja muista A:n syyksi luetuista rikoksista myös kaksi kuukautta vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pia Porkka ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.10.2022 nro 22/141382

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte törkeän ryöstön yrityksestä hylätään. Syyttäjä sekä B ja C vaativat valituksen hylkäämistä. Syyttäjä vaati, että vaihtoehtoisesti A:n syyksi luetaan kaksi törkeää pahoinpitelyä ja kaksi laitonta uhkausta.

Hovioikeus katsoi A:n menetelleen käräjäoikeuden tuomiossa kuvatulla tavalla. Teon rikosoikeudellisen arvioinnin osalta hovioikeus katsoi, että ryöstön yrityksen kohteena olleet laittomat huumausaineet eivät omaisuutena nauttineet oikeusjärjestyksen suojaa. Laittomiin huumausaineisiin niiden haltijalla ei voinut olla laillista omistusoikeutta, joten laittomat huumausaineet eivät voineet olla anastusrikoksen kohteena. Siksi ryöstörikosta koskevia säännöksiä ei ollut perusteltua soveltaa tilanteessa, jossa kysymys oli laittomien huumausaineiden anastamisesta. Hovioikeus hylkäsi syytteen törkeän ryöstön yrityksestä ja luki A:n syyksi sen asemesta kaksi törkeää pahoinpitelyä ja kaksi laitonta uhkausta. Hovioikeus alensi A:lle tuomitun yhteisen rangaistuksen 2 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Sandra Wallin sekä asessori Jurkka Jämsä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että syytekohdassa 3 A:n syyksi luetaan kahden törkeän pahoinpitelyn ja kahden laittoman uhkauksen asemesta törkeän ryöstön yritys ja että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta korotetaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli B:n ja C:n asuntoon tunkeuduttuaan uhannut B:tä ja C:tä kirveellä sekä sanallisesti uhannut heitä puukottamisella ja ampumisella. A oli ryhtynyt etsimään asunnossa kasvatettua kannabista ja lyönyt vastarintaa tehnyttä B:tä kirveen hamarapuolella päähän ja teräosalla käsivarteen sekä lyönyt tätä nyrkeillä eri puolille vartaloa. Samassa yhteydessä A oli lyönyt C:tä kirveellä päähän sekä nyrkeillä eri puolille vartaloa. A ei ollut saanut mukaansa omaisuutta ja oli poistunut paikalta. A oli siten käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ja uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa yrittänyt anastaa asianomistajien hallusta näiden yhteisessä asunnossa olleita kannabiskasveja ja kannabiksen kukintoa sekä lehtiä.

2. Hovioikeus on katsonut, että asianomistajien hallussa laittomasti olleet huumausaineet eivät olleet ryöstön tunnusmerkistössä tarkoitettua toisen irtainta omaisuutta. Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt syytteen törkeän ryöstön yrityksestä ja tuominnut A:n vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti kahdesta törkeästä pahoinpitelystä ja kahdesta laittomasta uhkauksesta sekä hänen syykseen lainvoimaisesti luetuista törkeästä kotirauhan rikkomisesta, huumausainerikoksesta, pahoinpitelystä ja kahdesta näpistyksestä yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen.

Kysymyksenasettelu

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko asianomistajien hallussa laittomasti olleet kannabiskasvit ryöstöä koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettua toisen irtainta omaisuutta, ja onko A:n syyksi luettava törkeän ryöstön yritys. Siinä tapauksessa, että A:n syyksi luetaan törkeän ryöstön yritys, asiassa on tämän jälkeen kysymys vankeusrangaistuksen mittaamisesta.

Sovellettavat oikeusohjeet

4. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ryöstöstä on tuomittava se, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava ja 3 momentin mukaan ryöstöstä tai sen yrityksestä tuomitaan myös se, joka 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta anastamisesta tai käyttöön ottamisesta verekseltään tavattuna käyttämällä siinä tarkoitettua väkivaltaa tai uhkausta täyttää tai yrittää täyttää rikoksen taikka pitää tai yrittää pitää siten ottamansa omaisuuden.

5. Rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksentekijä tuomitaan törkeästä ryöstöstä, jos ryöstössä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.

6. Rikoslain 31 luvun 1 §:n ryöstöä koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan vapauden ja terveyden lisäksi omaisuutta. Lain perusteluissa on todettu, että ryöstön tunnusmerkistön voivat toteuttaa rikoslain 28 luvun 1–3 §:ssä tarkoitetut varkausrikokset, kun ne tehdään ryöstösäännöksessä mainitulla tavalla (HE 66/1988 vp s. 96). Varkauden tunnusmerkistöä koskevissa esitöissä on todettu, että varkauden kohteena on toisen omistama irtain omaisuus. Irtaimeen omaisuuteen ei kuitenkaan luettaisi aineetonta omaisuutta, esimerkiksi immateriaalioikeuksia ja yrityssalaisuuksia, eikä saamisoikeuksia ja tilillä olevia varoja (HE 66/1988 vp s. 34). Varkaussäännöksen soveltaminen ei edellytä, että teosta on aiheutunut jollekulle taloudellista vahinkoa. Rikoksen kohteella ei näin ollen välttämättä tarvitse olla taloudellista arvoa (HE 66/1988 vp s. 36).

7. Ryöstöä koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla omaisuuden suojaamista koskevalla oikeushyvällä on yhteys perustuslain 15 §:ssä säädettyyn omaisuuden suojaan. Tämä ei kuitenkaan anna suojaa henkilön rikoksella hankkimalle tai rikolliseen toimintaan välittömästi liittyvälle omaisuudelle esimerkiksi menettämisseuraamuksia vastaan (Ks. PeVL 8/2016 vp s. 3 ja siinä viitatut lausunnot). Laittomaan toimintaan kuten huumausainekauppaan liittyvät saamisvaatimukset ovat oikeudellisesti sitomattomia eikä niitä voida saattaa voimaan oikeudellisin täytäntöönpanokeinoin. Myös muiden perimiskeinojen käyttämisen tällaiseen saatavaan on katsottu olevan oikeudenvastaista (KKO 2015:74, kohta 10).

Voivatko laittomasti hallussa pidetyt huumausaineet olla ryöstön tarkoittamaa irtainta omaisuutta?

8. Ryöstöä koskevan rangaistussäännöksen soveltaminen edellyttää, että teolla tavoitellaan irtainta omaisuutta, joka kuuluu jollekin toiselle. Irtaimelta omaisuudelta ei kuitenkaan edellytetä sitä, että ryöstön kohteena on laillinen omaisuus. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä onkin varkauden osalta katsottu, että varastetun tavaran anastaminen täyttää varkauden tunnusmerkistön (KKO 1949 II 343).

9. Laittomien huumausaineiden omistaminen ei ole suoraan rinnastettavissa esimerkiksi muutoin laillisen mutta anastamalla saadun omaisuuden hallussapitoon. Kannabiskasvien viljely on huumausainerikoksena rangaistavaa rikoslain 50 luvun 1 §:n 2 kohdan ja huumausaineiden laiton hallussapito saman pykälän 5 kohdan nojalla. Laittomat huumausaineet tuomitaan menetetyiksi valtiolle rikoslain 10 luvun säännösten mukaisesti riippumatta siitä, kenellä on ollut niihin omistusoikeus.

10. Korkein oikeus katsoo, että vaikka huumausaineet eivät saa omaisuutena samanlaista suojaa kuin laillinen omaisuus, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kysymys ei olisi jonkun hallussa ja omistuksessa olevasta irtaimesta omaisuudesta. Tällaisenkaan omaisuuden ei siten voida katsoa olevan vailla omistajaa.

11. Laittomilla huumausaineilla ei ole taloudellista arvoa laillisilla markkinoilla. Tämäkään ei kuitenkaan merkitse sitä, että kysymys ei olisi ryöstörikoksen tarkoittamasta omaisuudesta, kun otetaan huomioon se, että anastettavalla omaisuudella ei edellytetä olevan omistajalleen taloudellista arvoa.

12. Korkein oikeus toteaa, että ryöstörikosta koskevan rangaistussäännöksen sanamuodosta ei johdu estettä sille, että kannabiskasveja tai huumausaineita pidetään säännöksessä tarkoitettuna irtaimena omaisuutena. Tällaisenkin omaisuuden anastamista ryöstöä koskevan säännöksen mukaista tekotapaa käyttäen on perusteltua suojata ryöstöä koskevalla rangaistussäännöksellä. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että ryöstöä koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettuna anastuksen kohteena olevana irtaimena omaisuutena voivat olla toisen omistamat ja laittomasti hallussa pitämät huumausaineet.

Arviointi tässä asiassa

13. Nyt kysymyksessä olevassa teossa anastuksen yrityksen kohteena ovat olleet asianomistajien hallussa laittomasti olleet kannabiskasvit sekä erä kannabiksen kukintoja ja lehtiä. Kysymys on edellä todetuilla perusteilla ryöstöä koskevan rangaistussäännöksen tarkoittamasta irtaimesta omaisuudesta.

14. A:n on osoitettu käyttäneen teon yhteydessä edellä kohdassa 1 kuvattua väkivaltaa. Ottaen huomioon teossa käytetty väkivalta on selvää, että teko täyttää törkeän ryöstön yrityksen tunnusmerkistön.

15. A:n on siten katsottava syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan törkeän ryöstön yritykseen.

Rangaistuksen määrääminen

16. A:lle on määrättävä yhteinen vankeusrangaistus hänelle nyt syyksiluettavasta törkeän ryöstön yrityksestä sekä hänen syykseen lainvoimaisesti luetuista törkeästä kotirauhan rikkomisesta, huumausainerikoksesta, pahoinpitelystä ja kahdesta näpistyksestä.

17. Syyttäjä ei ole hakenut hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaan 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, joten rangaistus ei voi tässä tapauksessa olla käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta ankarampi. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta on korotettava ja että A:lle tuomittava oikeudenmukainen yhteinen rangaistus ei voi törkeän ryöstön yrityksessä käytetty vakava väkivalta huomioon ottaen perustellusti olla käräjäoikeuden tuomitsemaa yhteistä rangaistusta alempi. A on siten tuomittava häneen syykseen syytekohdissa 2–7 luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan kohdassa 3 hovioikeuden hänen syykseen kohdissa 3.2 ja 3.3 lukemien kahden törkeän pahoinpitelyn ja kahden laittoman uhkauksen asemesta käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeän ryöstön yritys (tekoaika 3.5.2020).

A tuomitaan kohdan 3 törkeän ryöstön yrityksestä sekä hänen syykseen kohdissa 2 ja 4–7 luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Juha Mäkelä, Timo Ojala, Tuija Turpeinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Laura Ritakari-Rautio.