KKO:2024:17

Lohkomistoimituksen yhteydessä suoritetussa rajankäynnissä oli määrätty rajat oletetun isojaon aikaisen kiinteistörajan mukaisesti. Myöhemmin isojaon aikainen rajapyykki, jota ei ollut toimituksessa havaittu, oli löytynyt maastosta vajaan seitsemän metrin päästä sitä korvaamaan rakennetusta uudesta rajamerkistä. Maanmittauslaitoksen keskushallinto esitti rajankäyntiä koskevan ratkaisun purkamista.

Korkein oikeus jätti esityksen tutkimatta, koska kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muukaan yleinen etu ei vaatinut ratkaisun purkamista.
Ks. KKO:2007:88 KKO:1990:92

KML 104 § 1 mom
KML 278 § 2 mom

Asian aikaisempi käsittely

Toimitusinsinööri teki 22.9.2020 suoritetun ja 28.10.2020 kiinteistörekisteriin merkityn lohkomistoimituksen nro 2020–636240 yhteydessä sivutoimituksena rajankäynnin kiinteistöjen A ja B välillä.

Toimitusinsinööri totesi, että kyseistä kiinteistörajaa osoittavat rajapyykit nro 393–396 oli rakennettu vuonna 1792 vahvistetussa isojaossa tai isojaon täydennyksessä vuosina 1860–1865. Vain pyykki nro 396 löytyi maastosta. Loput pyykit rakennettiin sovittaen rajamerkkiluettelon mittoja nautintaan.

Purkuesitys Korkeimmassa oikeudessa

Maanmittauslaitoksen keskushallinto esitti, että Korkein oikeus purkaa lohkomistoimituksen siltä osin kuin sen yhteydessä on suoritettu rajankäynti kiinteistöjen A ja B välisellä rajalla.

Arkistotutkimuksissa oli käynyt ilmi, että kyseistä rajaa osoittavat rajapyykit nro 393–396 on rakennettu vuonna 1785 toimitetussa isojaossa, joka on vahvistettu käräjillä 30.11.1792.

Purkuesityksen kohteena olevan toimituksen jälkeen oli arkistotutkimuksissa ja maastokatselmuksissa ilmennyt, että rajankäynti on suoritettu virheellisesti. Saadun selvityksen mukaan vanhojen rajapyykkien nro 395, 394 ja 393 tilalle rakennetut uudet rajapyykit nro 18, 66 ja 62 on tehty toisaalle kuin missä rajapyykkien nro 395, 394 ja 393 paikat alun perin ovat olleet. Rajaa ei siten ollut kiinteistönmuodostamislain 104 §:ssä tarkoitetulla tavalla määrätty entiseen paikkaansa.

Rajankäyntiä koskeva ratkaisu tarkoittaa asiallisesti sitä, että kiinteistöjen välistä rajaa määrittää kaksi lainvoimaista ratkaisua. Tästä aiheutuu kiinteistöjärjestelmään epäselvyyttä, mikä on omiaan heikentämään järjestelmän luotettavuutta. Myös muu yleinen etu vaatii toimituksen purkamista.

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon esittämässä karttaliitteessä oli kuvattu isojaossa määritetyn rajan ja nyt kysymyksessä olevassa toimituksessa määritetyn rajan välistä eroa. Keskushallinnon mukaan ero muodostuu kolmesta alueesta, jotka kuuluvat samanaikaisesti kahteen eri rekisteritunnukseen. Keskushallinto katsoi, että kysymys ei ole vähäisestä virheestä, vaikka alueiden pinta-alat sinällään eivät ole merkittävät. Kysymys on historiallisesta isojakorajasta, joka sijaitsee tilan B asuinrakennuksen lähellä ja tilan omistajalle merkittävän, tosin osittain luonnonvaraisen puutarhan äärellä.

Asiassa oli pidetty kuulemiskokous. Lisäksi keskushallinto oli toimittanut asiassa erillisen katselmuksen.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto oli varannut kiinteistöjen A ja B omistajille tilaisuuden esittää käsityksensä purkuesityksestä. Lausumia ei ollut annettu.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Sovellettavat säännökset

1. Kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saaneessa toimituksessa tehdyn päätöksen muuttamiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään ylimääräisestä muutoksenhausta riita-asiassa. Saman pykälän 2 momentin mukaan Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla on oikeus tehdä Korkeimmalle oikeudelle esitys kiinteistörekisteriin merkityn toimituksen tai lainvoimaisen päätöksen purkamisesta sellaisen virheen johdosta, jonka korjaamista kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muu yleinen etu vaatii. Esitys voidaan tehdä sen estämättä, mitä laissa säädetään tuomion tai päätöksen purkamisen määräajasta.

2. Kiinteistönmuodostamislain 104 §:n 1 momentin mukaan aikaisemmin lainvoimaisesti määrätty raja on määrättävä entiseen paikkaansa. Jos rajan paikka on määrätty eri toimituksissa eri tavoin, rajan paikka on määrättävä viimeisen lainvoimaisen ratkaisun mukaisesti.

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon esitysoikeuden arvioinnin lähtökohdat

3. Korkeimman oikeuden arvioitavana on ensin kysymys siitä, onko Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 2 momentin mukaisesti oikeus purkuesityksen tekemiseen. Kuten ratkaisuissa KKO 2021:67 (kohta 5) ja KKO 2023:81 (kohta 2) on todettu, säännös on yleisluonteinen ja antaa varsin laajan harkintavallan purkuesitystä ratkaistaessa. Yksinomaan lainvoimaiseen toimituspäätökseen sisältyvä merkittäväkään lainsoveltamisvirhe ei kuitenkaan oikeuta Maanmittauslaitoksen keskushallintoa tekemään purkuesitystä, ellei virhe vaikuta kiinteistöjärjestelmän selvyyttä tai luotettavuutta heikentävästi tai ole muutoin sen laatuinen, että yleinen etu vaatii virheen korjaamista.

4. Korkein oikeus on arvioinut Maanmittauslaitoksen keskushallinnon esitysoikeuden edellytyksiä muun ohella ennakkopäätöksinä julkaistuissa ratkaisuissaan KKO 2023:81, KKO 2021:67, KKO 2007:88 ja 89, KKO 1990:92 sekä KKO 1984 II 203. Maanmittauslaitoksen keskushallinnon puhevaltaa arvioitaessa on ratkaisukäytännössä voitu ottaa huomioon esimerkiksi virheen merkityksen vähäisyys, virheellisen toimituspäätöksen kohteena olleen alueen nautinta ja toimituksesta kulunut aika (KKO 2021:67, kohta 7). Tässä rajankäyntiä koskevan ratkaisun purkamista koskevassa asiassa merkityksellisiä ovat erityisesti samankaltaisissa asioissa annetut ratkaisut KKO 2007:88 ja KKO 1990:92.

5. Ratkaisussa KKO 2007:88 on ollut kysymys kiinteistönmääritystoimituksesta, jossa kahden tilan välisessä rajankäynnissä ei ollut löydetty kahta rajapyykkiä, minkä vuoksi niiden tilalle oli rakennettu uudet pyykit. Toinen aikaisemmin rakennetuista pyykeistä oli sittemmin löytynyt, ja Maanmittauslaitoksen keskushallinto oli esittänyt toimituksen purkamista. Korkein oikeus katsoi virheen vähäisyyden huomioon ottaen, ettei rajan käyminen virheelliseen paikkaan vaikuttanut kiinteistöjärjestelmän selvyyteen tai luotettavuuteen eikä sen korjaamista vaatinut muukaan yleinen etu.

6. Vastaavasti jakolain aikaisessa ratkaisussa KKO 1990:92 Korkein oikeus on katsonut, että tilajärjestelmän ja rekisterilaitoksen selvyys ja luotettavuus tai muukaan yleinen etu ei vaatinut rajankäyntitoimituksessa tapahtuneen virheen korjaamista. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että se osa yhteistä aluetta, jota virhe koski, ei ollut kooltaan puoltakaan hehtaaria, sekä sillä, että rajanaapuri ei ollut väittänyt koskaan hallinneensa aluetta ja että toimituksen lainvoimaiseksi tulemisesta oli kulunut aikaa yli 45 vuotta.

Arviointi tässä asiassa

7. Maanmittauslaitoksen keskushallinnon esittämästä selvityksestä ilmenee, että toimituksen jälkeen suoritetussa katselmuksessa löydetty vanha rajapyykki nro 394 sijaitsee noin 6,7 metrin etäisyydellä sen tilalle rajankäynnissä rakennetusta pyykistä nro 66. Tämän jälkeen on pyykkien nro 394 ja 396 sijaintien perusteella määritetty, että pyykin nro 395 paikka sijaitsee noin 3,5 metrin etäisyydellä kyseisen pyykin tilalle rakennetusta pyykistä nro 18. Mikäli pyykin nro 394 sijainti olisi ollut toimituksessa tiedossa, sillä olisi lisäksi ollut vaikutusta kadonneen pyykin nro 393 tilalle rakennetun pyykin nro 62 paikkaan. Sillä, että pyykkiä nro 394 ei ole toimituksessa löydetty, on siten ollut vaikutusta rajoja koskeviin päätöksiin.

8. Keskushallinnon esittämän karttaselvityksen perusteella on pääteltävissä, että purkuesityksen kohteena olevassa toimituksessa määritetty rajalinja poikkeaa isojaossa määritetystä rajalinjasta noin 25 metrin matkalla siten, että poikkeaman suuruus on enimmillään noin seitsemän metriä. Virheen pinta-alavaikutuksen voi arvioida jäävän selvästi alle 100 neliömetrin ja se jakautuu kiinteistöjen A ja B välille. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että virhe on vähäinen.

9. Se seikka, että rajalinja sijaitsee kiinteistön B asuinrakennuksen osin luonnonvaraisen pihapiirin läheisyydessä, ei anna aihetta arvioida virheen vähäisyyttä toisin. Asiassa ei ole merkitystä sillä keskushallinnon esittämällä seikalla, että kysymys on isojaon aikaisesta kahden talon välisestä historiallisesta rajasta.

10. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että kiinteistönmuodostamislain 104 §:n 1 momentin perusteella rajan paikka on mahdollisissa tulevissa kiinteistönmääritystoimituksissa määrättävä viimeisen lainvoimaisen ratkaisun eli purkuesityksessä tarkoitetun rajankäynnin mukaisesti. Näin ollen käsillä ei ole tilanne, jossa kahden eri toimituksen lopputulosten poikkeaminen toisistaan johtaisi tulevissa toimituksissa epäselvyyteen siitä, kumpi niistä on otettava ratkaisun perustaksi.

11. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, ettei kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muu yleinen etu vaadi virheen korjaamista. Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla ei siten ole oikeutta esittää toimituksen purkamista.

Päätöslauselma

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon purkuesitys jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Heikki Heino.