KKO:2023:95

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Ammattiliitto A r.y. (jäljempänä ammattiliitto) sekä X Oyj, Y Oy ja Z Oy (jäljempänä yhtiöt) eivät olleet valtakunnallisen yleissitovan työehtosopimuksen voimassaolon päättyessä 31.12.2021 sopineet uudesta työehtosopimuksesta. Ammattiliitto oli 14.12.2021 ilmoittanut valtakunnansovittelijalle ja yhtiöille järjestävänsä yhtiön tehtailla 1.1.2022 alkaen lakon, joka koskisi kaikkea päättyvän työehtosopimuksen alaista työtä.

Turvaamistoimihakemus ja lausuma Helsingin käräjäoikeudessa

Yhtiöt vaativat käräjäoikeuteen 28.12.2021 saapuneessa hakemuksessaan, että ammattiliitto velvoitetaan 2 000 000 euron sakon uhalla olemaan ryhtymättä ilmoittamaansa työtaistelutoimenpiteeseen ja jos siihen on ryhdytty, lopettamaan sen hakemuksessa yksilöityjen kriittisten töiden ja toimintojen osalta, joihin kohdistetut työtaistelutoimenpiteet olivat yleisen työrauhavelvollisuuden vastaisia sekä seuraamuksiltaan huomattavan liiallisia niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden ja siten oikeuden ja hyvän tavan vastaisia.

Hakemuksen mukaan kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistuva työtaistelutoimenpide voisi johtaa hengen ja terveyden tai ympäristön tilan vaarantumiseen. Tehdaspaikkakunnilla sijaitsevien kaukolämmöllä lämmitettävien rakennusten riittävä lämmitys vaarantui, eikä varakapasiteetilla pystytä takaamaan riittävää lämmöntuotantoa ainakaan, jos lämpötila merkittävästi laskisi.

Työtaistelutoimenpide vaaransi myös tehdasalueilla tapahtuvan jätevedenkäsittelyn sekä saattoi johtaa putkistojen ja vaarallisten kemikaalien jäätymiseen, bakteerikannan kuolemiseen ja kulkeutumiseen ympäristöön.

Voimalaitokset oli yhtiön antaman lausuman mukaan voitu pitää lakon aikana käynnissä varakapasiteetilla reilun kahden viikon ajan ammattitaitoisten väliaikaisten työntekijöiden avulla. Jatkuessaan lakko johtaisi henkeä, terveyttä ja ympäristöä vaarantavaan tilanteeseen.

Hakemuksen mukaan kriittisissä töissä ja toiminnoissa työskenteli yhteensä 186 työntekijää eli vain pieni osa lakon piirissä olevista 2 200 työntekijöistä. Ammattiliitto oli vakiintuneeksi katsottavan työmarkkinakäytännön mukaisesti aiemmin rajannut kysymyksessä olevat kriittiset työt ja toiminnot työtaistelutoimenpiteiden ulkopuolelle. Näin ollen rajaaminen ei loukannut ammattiliiton työtaisteluoikeutta, vaan sen päämäärät voitiin rajauksesta huolimatta saavuttaa eikä tästä aiheutunut ammattiliitolle turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa.

Ammattiliiton vastaus

Ammattiliitto vaati vastauksessaan hakemuksen hylkäämistä.

Työtaistelusta ei aiheutunut hengen, terveyden tai ympäristön vaarantumista eikä työtaistelu ollut oikeusjärjestyksen tai hyvän tavan vastainen tai kohtuuton.

Ammattiliiton mukaan kaukolämmöllä lämmitettävien talojen lämmitys ei ollut työtaistelutoimenpiteiden johdosta vaarantunut. Kaikilla kysymyksessä olevilla tehdaspaikkakunnilla toimihenkilöt ja ulkopuoliset toimijat ajoivat ainakin osittain voimalaitoksia, minkä lisäksi lämmöntuotantoon voitiin käyttää paikallisten energiayhtiöiden varakaukolämpökapasiteettia.

Myöskään jätevesipuhdistamojen toiminta ei vaarantunut työtaistelutoimenpiteen vuoksi. Yhtä paikkakuntaa lukuun ottamatta yhtiöiden jätevedenpuhdistamot puhdistavat yhtiöiden omia jätevesiä, minkä tarve oli tehtaiden alasajon myötä vähentynyt. Yhdellä paikkakunnalla tehdasyksikkö puhdisti myös osan paikkakunnan yhdyskuntajätevedestä, mutta paikallinen vesilaitos oli valmistautunut käsittelemään kaikki alueen yhdyskuntajätevedet omalla puhdistamollaan. Vedenpuhdistusaltaiden jäätymisestäkään ei olisi haittaa ympäristölle, vaan siitä aiheutuisi yksinomaan koneiden ylösajon pitkittymistä lakon päättyessä.

Käräjäoikeuden päätös 21.1.2022 nro 1001 6383

Käräjäoikeus määräsi 21.1.2022 antamallaan päätöksellä turvaamistoimena ammattiliiton lopettamaan 2 000 000 euron sakon uhalla 1.1.2022 aloitetut työtaistelutoimenpiteet siltä osin kuin ne koskivat hakemuksessa tarkoitettuja kriittisiä töitä ja toimintoja.

Käräjäoikeus on todennut lakon kestäneen kolme viikkoa ja että ammattiliiton ilmoituksen mukaan kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet kestäisivät 19.2.2022 saakka.

Käräjäoikeus katsoi yhtiöiden osoittaneen pyrkineensä pitämään voimalaitoksia ja vedenkäsittelylaitoksia yllä, mutta talven edelleen jatkuessa ja koronatilanne huomioon ottaen henkilökunta oli todennäköisesti riittämätön turvaamaan laitosten toiminnan häiriöttömän jatkumisen. Kysymyksessä olevat kaupungit ja niiden energialaitokset olivat arvioineet kaupunkien energiahuollon vaarantumisen olevan sillä tavoin todennäköistä, että ne olivat useaan kertaan vedonneet lakon osapuoliin turvaamistoimivaatimuksen kohteena olevien töiden ja toimintojen jättämiseksi lakon ulkopuolelle. Tilanteen kriittisyyttä ei voinut asettaa kyseenalaiseksi se, että kaupunkien edustajat olivat vakuuttaneet asukkailleen lämmön riittävyyttä.

Ammattiliitto oli aiemmin katsonut, että työtaistelutoimenpiteen kohdistaminen kysymyksessä oleviin töihin ja toimintoihin talviaikaan vaarantaisi henkeä, terveyttä ja ympäristön tilaa ja jättänyt ne lakon ulkopuolelle.

Käräjäoikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että lakon jatkuminen kriittisten töiden ja toimintojen osalta voi vaarantaa koronatilanne huomioon ottaen kaukolämmön tuottamisen ja jakelun sekä vedenkäsittelyn kysymyksessä olevissa kaupungeissa sillä tavoin, että siitä aiheutuu vaaraa hengelle, terveydelle ja ympäristön tilalle. Yhtiöt olivat siten saattaneet oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että niillä olisi oikeus saada kriittisiä töitä ja toimintoja koskevat työtaistelutoimenpiteet kielletyksi.

Käräjäoikeus katsoi lakon muuhun laajuuteen sekä ammattiliiton aikaisempiin lakkorajoihin nähden, ettei työtaistelun lopettamisesta kysymyksessä olevilta osin voitu katsoa aiheutuvan ammattiliitolle turvattuun etuuteen nähden kohtuutonta haittaa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Savolainen.

Muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa

Ammattiliitto valitti hovioikeuteen ja vaati, että turvaamistoimihakemus hylätään. Ammattiliiton mukaan yhtiöillä ei ollut välillisten tai taloudellisten intressiensä perusteella asiavaltuutta turvaamistoimen hakemiseen, vaan väitetyn vaaran kohteena olivat yhtiöiden asemesta yhtiön kaukolämpö- ja muut asiakkaat ja yhteistyökumppanit.

Ammattiliitto totesi, että kysymys oli perustuslain suojaamasta laillisesta lakosta, josta ei ollut välitöntä vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai turvallisuudelle. Yhtiöillä olisi ollut mainittujen vaarojen tilanteessa mahdollisuus teettää työaikalain mukaista hätätyötä. Myöskään ympäristövahingon vaara ei ollut ollut todennäköinen, vaan yhtiöiden itsensäkin mukaan vain mahdollinen. Työtaistelu oli ollut rajauksitta voimassa 1.–21.1.2022, eikä siitä ollut aiheutunut mitään konkreettista vaaraa yhtiöiden tai muiden oikeuksille. Työtaistelu ei ollut toteuttamistapansa, päämääriensä tai seurausten johdosta oikeuden tai hyvän tavan vastainen taikka kohtuuton.

Yhtiöt vaativat vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Yhtiöiden mukaan asiassa oli kysymys sen liiketoiminnan harjoittamiseen kohdistetun työtaistelutoimenpiteen laillisuudesta ja sillä oli intressi saada tutkituksi, olivatko kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetut työtaistelutoimenpiteet yleisen työrauhavelvollisuuden mukaisia sekä saada ne kielletyksi.

Turvaamistointa määrättäessä työtaistelu oli kestänyt jo kolme viikkoa ja se oli edelleen jatkumassa. Tilanteessa oli jo konkretisoitunut vaara oikeudettoman työtaistelun jatkumisesta aiheutuvan vahingon syntymiselle. Nyt tältä oli tammikuun alkupuolella vältytty tavanomaista leudomman sään vuoksi. Myös kaukolämmön tuotantoa täydentävien huippu- ja varalaitosten polttoaineiden saatavuudessa oli sittemmin ollut epävarmuuksia Ukrainassa syttyneen sotatilan vuoksi. Hätätyön tekemisen mahdollisuus ei olisi vaikuttanut turvaamistoimen myöntämisen edellytyksiin eikä tämä olisi ollut kestävä ratkaisu kriittisten töiden ja toimintojen ylläpitämiselle lakon jatkuessa.

Hovioikeuden päätös 1.6.2022 nro 745

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Hovioikeus totesi, että lakko oli kohdistettu yhtiöihin, jotka olivat nostaneet käräjäoikeudessa pääasiakanteen kysymyksessä olevien työtaistelutoimenpiteiden oikeudenvastaisuuden vahvistamiseksi ja niiden kieltämiseksi. Hovioikeus katsoi yhtiöillä olevan asiavaltuus myös turvaamistoimen hakemiseen.

Hovioikeus katsoi, että ammattiliitolla oli lakon päättymisestä huolimatta perusteltu oikeudellinen tarve saada vastaus siihen, oliko työtaisteluoikeutta turvaamistoimella rajoitettaessa menetelty lainmukaisesti.

Turvaamistoimen edellytysten osalta hovioikeus totesi asiassa olevan arvioitavana se, olisivatko työtaistelun vaikutukset loukanneet perusoikeuksia siten, että työtaistelua on voitu pitää niiden osalta tavoitteisiin nähden liiallisena ja siten oikeudenvastaisena.

Hovioikeus totesi työtaistelun ulottumisen kysymyksessä oleviin töihin ja toimiin vaikuttaneen useiden kaupunkien kaukolämmön tuottamiseen ja jakeluun sekä jätevesien käsittelyyn. Työtaistelun jatkamisesta näiltä osin aiheutuneet riskit olivat siten ulottuneet laajalla alueella sekä asukkaiden että erilaisten laitosten kannalta välttämättömiin palveluihin. Hovioikeus katsoi yhtiöiden esittäneen riittävän näytön siitä, että kysymyksessä olevien töiden ja toimintojen ulottaminen lakon piiriin olisi lisännyt merkittävästi todennäköisyyttä vakavan ja laajavaikutteisen ainakin terveyttä, mahdollisesti jopa henkeä sekä jätevesien asianmukaista käsittelyä vaarantavan katkoksen tai muun häiriön aiheutumiselle kyseisissä toiminnoissa. Hovioikeus totesi, että työnantajalla oli oikeus työaikalain mukaisen hätätyön teettämiseen vain ennalta arvaamattomissa tilanteissa ja että siihen liittyi muutenkin sellaisia oikeudellisia edellytyksiä ja rajoituksia, ettei hätätyön teettäminen ollut riittävän varma keino varautua kysymyksessä oleviin riskeihin. Hovioikeus katsoi, että yhtiöt olivat saattaneet muutenkin todennäköiseksi, että erilaiset vara- ja hätäjärjestelyt eivät olisi olleet riittäviä keinoja alentaa kysymyksessä olevat riskit hyväksyttävälle tasolle.

Hovioikeus näin ollen katsoi, että yhtiöt olivat saattaneet todennäköiseksi, että työtaistelun jatkaminen kysymyksessä olevien töiden ja toimien osalta oli voinut vaarantaa kaukolämmön tuottamisen ja jätevesien käsittelyn kysymyksessä olevilla paikkakunnilla ja että tästä oli voinut todennäköisesti aiheutua hakemuksessa todettua vaaraa.

Yhtiöt olivat saattaneet todennäköiseksi myös, että työtaistelun jatkaminen rajoittamattomana olisi aiheuttanut merkittävän riskin ainakin terveyttä ja mahdollisesti myös henkeä sekä ympäristöä vaarantavalle katkokselle tai häiriölle ainakin joissakin kysymyksessä olevissa töissä ja toiminnoissa. Näille oikeuksille oli perusoikeuksien punninnassa annettava työtaisteluoikeutta suurempi painoarvo, kun hakemuksen mukaiset työt olivat lisäksi koskeneet vain vähäistä osaa lakon piiriin kuuluvista töistä ja kun ammattiliitto oli aikaisempien lakkojen yhteydessä ilmoittanut vastaavanlaisten kriittisten töiden ja toimien jäävän lakkojen ulkopuolelle.

Hovioikeus katsoi, että yhtiöt olivat osoittaneet työtaistelun olleen kysymyksessä olevien kriittisten töiden ja toimien osalta suhteessa sen tavoitteisiin seurauksiltaan todennäköisesti liiallinen ja siten oikeudenvastainen. Yhtiöt olivat siten saattaneet todennäköiseksi, että niillä oli oikeus saada työtaistelu vaatimiltaan osin kielletyksi pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä ja että työtaistelun jatkaminen näiltä osin olisi heikentänyt niiden oikeuksien toteutumista.

Hovioikeuden mukaan ammattiliiton jäsenten oikeutta työtaisteluun oli rajoitettu vain sen verran kuin oli ollut välttämätöntä muiden perusoikeuksien turvaamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi ja Jussi Virtanen sekä asessori Emma Hakala-Manninen. Esittelijä Mari Vihla.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Ammattiliitolle myönnettiin valituslupa.

Ammattiliitto vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja yhtiöiden turvaamistoimihakemus hylätään.

Yhtiöt vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Yhtiöt ovat vaatineet turvaamistoimihakemuksessaan, että ammattiliittoa kielletään sakon uhalla ryhtymästä 1.1.2022 alkavaksi ilmoitettuun lakkoon ja jos siihen oli ryhdytty, lopettamaan lakon yhtiöiden kuudella eri paikkakunnalla sijaitsevilla tehtaiden kaukolämpöä tuottavilla voimalaitoksilla ja jätevedenkäsittelyssä niiltä osin kuin työtaistelutoimenpiteet koskivat hakemuksessa yksilöityjä töitä, joiden tekemättä jättäminen lakon vuoksi johti yhtiöiden mukaan hengen ja terveyden ja/tai ympäristön tilan vaarantumiseen (jäljempänä kriittiset työt ja toiminnot). Turvaamistoimihakemus on koskenut lakon kieltämistä yhteensä 186 työntekijän töitä koskevilta osin, kun lakon piirissä on ollut kaikkiaan noin 2 200 yhtiöiden työntekijää.

2. Käräjäoikeus on päätöksellään 21.1.2022 määrännyt hakemuksen mukaisen turvaamistoimen katsottuaan selvitetyksi, että lakon jatkuminen kriittisten töiden ja toimintojen osalta saattoi vaarantaa kaukolämmön tuottamisen ja jakelun sekä jätevedenkäsittelyn kysymyksessä olevissa kaupungeissa sillä tavoin, että siitä aiheutui vaaraa hengelle, terveydelle ja ympäristön tilalle.

3. Lakko on päättynyt 22.4.2022 osapuolten päästyä yhteisymmärrykseen uudesta työehtosopimuksesta.

4. Ammattiliiton haettua muutosta myös hovioikeus on päätöksessään 1.6.2022 katsonut, että asiassa oli ollut edellytykset turvaamistoimen määräämiselle.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on ammattiliiton valituksen johdosta ensin kysymys siitä, puuttuuko yhtiöiltä asiavaltuus kysymyksessä olevan turvaamistoimen hakemiseen sen vuoksi, että työtaistelutoimenpiteen mahdolliset seuraukset eivät olisi suoranaisesti kohdistuneet yhtiöihin vaan muihin tahoihin. Mikäli yhtiöillä katsotaan olleen oikeus hakea turvaamistoimea, on asiassa toiseksi kysymys siitä, ovatko yhtiöt saattaneet todennäköiseksi, että niillä on turvaamistoimea myönnettäessä ollut ammattiliittoa vastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus saada lakko kriittisten töiden ja toimintojen osalta kielletyksi siitä hengelle ja terveydelle tai ympäristölle todennäköisesti aiheutuvan vaaran vuoksi.

Yhtiöiden asiavaltuus

6. Asiavaltuudesta ei ole yleistä säännöstä oikeudenkäymiskaaressa. Korkein oikeus toteaa, että tavanomaisesti asiavaltuus riita-asioissa kuuluu riitautetun oikeussuhteen osapuolille. Tässä asiassa turvaamistoimihakemuksella osittain kiellettäväksi vaadittu työtaistelu on liittynyt ammattiliiton ja yhtiöiden välisiin työehtosopimusneuvotteluihin. Yhtiöt ovat ilmoittaneet nostaneensa ammattiliittoa vastaan kanteen myös pääasiassa vaatien nyt kysymyksessä olevien työtaistelutoimenpiteiden kieltämistä. Työtaistelu on kohdistunut kaikkiin paperiteollisuuden päättyvää työehtosopimusta noudattaneisiin yhtiöiden tehtaisiin ja se on koskenut kaikkia tämän työehtosopimuksen alaisia töitä ilmoituksessa yksilöidyissä yhtiöissä, jotka ovat myös esillä olevan asian asianosaisia.

7. Yhtiöiden turvaamistoimihakemuksen ja sen jälkeisen pääasiaa koskevan kanteen tarkoituksena on saada kielletyksi ammattiliiton aloittama lakko tietyiltä osin. Korkein oikeus toteaa, että yhtiöillä on siten ollut työehtosopimusneuvottelujen osapuolena ja työtaistelutoimenpiteen kohteena olleen liiketoiminnan harjoittajana oikeudellinen intressi ja näin ollen asiavaltuus vaatia työtaistelutoimenpiteen kieltämistä. Näin on siitä huolimatta, että turvaamistoimihakemuksen perusteena yhtiöt ovat vedonneet työtaistelutoimenpiteestä aiheutuvaan hengen, terveyden tai ympäristön vaarantumiseen, mikä ei ole kohdistunut välittömästi yhtiöihin. Kysymys siitä, ovatko yhtiöt vetoamillaan perusteilla saattaneet kielto-oikeutensa todennäköiseksi, kuuluu turvaamistoimen edellytysten täyttymistä koskevassa aineellisessa arvioinnissa ratkaistavaksi.

Työtaistelua koskevaan turvaamistoimeen sovellettava säännös

8. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla (vaade-edellytys). Lisäksi tulee olla olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä (vaaraedellytys).

9. Pykälän 2 momentin mukaan päättäessään 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen antamisesta tuomioistuimen tulee vielä kiinnittää huomiota siihen, että vastapuolelle ei turvattavaan etuuteen nähden aiheudu kohtuutonta haittaa (haittavertailu).

Työtaistelua koskevan turvaamistoimen edellytysten arvioinnin lähtökohdat

10. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan työtaistelutoimenpide voidaan kieltää turvaamistoimenpiteenä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla (KKO 2000:94, KKO 2018:61, kohta 4 ja KKO 2020:50, kohta 6). Edellytyksenä on, että turvaamistoimihakemus liittyy sellaiseen pääasiaan, joka voisi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun työtaistelutoimenpiteen kieltävään ratkaisuun.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:14 (kohdat 52 ja 53) katsonut, ettei tämä edellytys täyttynyt ja turvaamistoimihakemus tuli jättää tutkimatta, kun lakkoon kohdistuvan kieltovaatimuksen perusteena vedottiin työehtosopimuksesta johtuvan työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, jonka seuraamuksena voi työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla kysymykseen tulla ainoastaan työtuomioistuimen määräämä hyvityssakko. Korkein oikeus toteaa, että työehtosopimuksen voimassaoloon perustuvan työrauhavelvollisuuden päätyttyä toimeenpantavan työtaistelutoimenpiteen kieltämistä koskevan turvaamistoimihakemuksen tutkimiselle ei ole vastaavaa työehtosopimuslain mukaisesta järjestelmästä johtuvaa estettä.

12. Turvaamistoimiasia käsitellään summaarisessa menettelyssä, jossa tutkittavana on vain turvaamistoimen edellytysten täyttyminen. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos hakija saisi turvaamistoimella jo ennen pääasian ratkaisemista sen oikeuden, jonka se on väittänyt sillä vastapuolta vastaan olevan (etukäteisnautinta), hakijan oikeuden todennäköisyydelle on turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa (esim. KKO 2018:61, kohta 17, KKO 2019:34, kohta 14 ja KKO 2020:50, kohta 7). Takavarikon osalta riittävänä on pidetty, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voida pitää selvästi perusteettomana. Kysymyksessä olevassa tapauksessa näyttövelvollisuus koskee sen todennäköisyyttä, että yhtiöiden kanne lakon kieltämiseksi kriittisten töiden ja toimien osalta menestyisi.

13. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenee, että Suomen oikeusjärjestyksen hyväksymät työtaistelutoimet nauttivat perusoikeustasoista suojaa osana perustuslain 13 §:ssä turvattua ammatillista yhdistymisvapautta. Oikeus työtaisteluun on tunnustettu ihmisoikeutena myös useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa (KKO 2018:61, kohta 16 ja KKO 2020:50, kohta 9). Lakko-oikeus on tunnustettu muun ohella Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4 kappaleessa sekä osana Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaista kokoontumis- ja yhdistymisvapautta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä lakko-oikeutta on pidetty yhtenä valtion tärkeimmistä keinoista turvata ammattiyhdistyksen vapaus suojella jäsentensä ammatillisia etuja (esimerkiksi Wilson, National Union of Journalists and Others v. Yhdistynyt Kuningaskunta 2.7.2002, kohta 45).

14. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on todettu, että työtaistelutoimenpide on kiellettävissä lähinnä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on nimenomaisesti rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan unionin oikeudessa siten, että rajoitukseen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa. Turvaamistoimi työtaistelutoimenpidettä vastaan voi lisäksi menestyä tilanteessa, jossa työtaistelutoimenpide toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsottava oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi (KKO 2000:94, KKO 2018:61, kohta 18 ja KKO 2020:50, kohta 10).

15. Korkein oikeus on lisäksi todennut, että työtaistelutoimenpiteiden huomattava liiallisuus niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden voi joissain tilanteissa antaa aihetta päätelmään, että toimenpiteet ovat hyvän tavan vastaisia tai kohtuuttomia. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että turvaamistoimen edellytyksiä harkittaessa lähtökohtana tässä arvioinnissa on pidettävä työtaisteluoikeuden sallittavuutta (KKO 2020:50, kohta 19).

16. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä työtaistelutoimenpiteen kieltämisen edellytyksiä ja vaikutuksia on arvioitu saartoa koskevissa tilanteissa (KKO 1985 II 118, KKO 1987:85, KKO 1987:86, KKO 1999:39, KKO 2000:94, KKO 2018:61 ja KKO 2020:50). Korkein oikeus toteaa, että turvaamistoimella voidaan puuttua työehtosopimuksen voimassaoloon perustuvan työrauhavelvoitteen lakattua järjestettyyn lakkoon sen oikeudenvastaisuuden perusteella.

17. Lakon rajoittamista harkittaessa on otettava huomioon se, että työtaistelutoimenpiteiden laajuus ja kohdentaminen kuuluu lähtökohtaisesti kysymyksessä olevan ammattiliiton harkintavaltaan. Kun huomioon otetaan lakko-oikeuden keskeinen merkitys perusoikeutena suojatun ammatillisen yhdistymisoikeuden tehokkaan toteutumisen keinona, Korkein oikeus toteaa, että ammattiliiton työehtoja koskevassa neuvottelutilanteessa järjestämän lakon kieltämiseen tai rajoittamiseen tulee suhtautua pidättyvästi.

18. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:50 (kohta 9) todennut, että työtaistelutoimenpiteen osapuolille tai kolmannellekaan aiheutuvat taloudelliset menetykset eivät sellaisinaan ole riittävä peruste rajoittaa perusoikeuksia. Korkein oikeus toteaa, että lakkoa voidaankin pitää oikeudenvastaisena vain erityisen painavilla perusteilla, jotka voisivat täyttyä lähinnä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa lakko välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti vaarantaa muiden perusoikeuksien, kuten hengen ja terveyden tai ympäristön suojan toteutumisen.

Arviointi tässä asiassa

Arvioinnin lähtökohdat

19. Korkein oikeus toteaa, että ammattiliiton järjestämä lakko on kohdistunut työrauhavelvollisuuden päättymisen jälkeiseen aikaan, eikä estettä yhtiöiden lakon kieltämistä koskevan vaatimuksen arvioimiselle turvaamistoimiasiassa näin ollen ole. Kysymyksessä oleva lakko ei myöskään ole ollut lainvastainen. Yhtiöiden on turvaamistoimen hakijana siten tullut saattaa todennäköiseksi, että lakko on kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetuilta osin ollut oikeudenvastainen turvaamistoimihakemuksessa vedotuilla perusteilla, eli tehdaspaikkakuntien asukkaiden hengen, terveyden sekä ympäristön vaarantumisen perustella. Koska hakemuksella on pyritty edellä kohdassa 12 tarkoitettuun etukäteisnautintaan, on väitetty oikeudenvastaisuus tullut saattaa huomattavasti todennäköisemmäksi kuin esimerkiksi saamisen todennäköisyydeltä takavarikkoasiassa edellytetään.

Aiheutuuko lakosta hengen tai terveyden vaaraa?

20. Yhtiöiden mukaan tehdaspaikkakuntien asukkaiden henki ja terveys vaarantuivat tehtaiden kaukolämpöä tuottavien voimalaitosten toiminnan keskeytymisestä todennäköisesti aiheutuvien kaukolämmön toimitushäiriöiden perusteella. Voimalaitokset oli kyetty pitämään käynnissä väliaikaisten työntekijöiden voimin, mutta työntekijöitä toiminnan jatkamiseen ei ollut riittävästi saatavissa ja jo yksittäiset sairauspoissaolot olisivat johtaneet voimalaitosten sulkemiseen. Riittävää kaukolämmön tuotantoa ei olisi välttämättä pystytty takaamaan ainakaan kovilla pakkasilla. Varakapasiteetin käyttöön liittyi polttonesteiden saatavuuteen ja laiterikkoihin liittyviä riskejä. Riskit olivat lakon pitkittyessä kasvaneet.

21. Ammattiliitto on kiistänyt lakosta voineen aiheutua konkreettista ja välitöntä hengen ja terveyden tai ympäristön vaaraa. Vaikka voimalaitokset olisikin jouduttu työvoiman puutteen vuoksi sulkemaan, olisi kaukolämpöä edelleen voitu tuottaa paikallisten energiayhtiöiden omissa varalaitoksissa.

22. Korkein oikeus toteaa, että yhtiöiden esittämästä selvityksestä ilmenee muun ohella, että eräiden tehdaspaikkakuntien ja niiden energiayhtiöiden edustajat ovat vedonneet työriidan osapuoliin saadakseen kriittiset työt ja toiminnot rajatuiksi lakon ulkopuolelle, jotta voidaan välttää lakosta kaukolämmön tuotannolle aiheutuvia riskejä (yhtiöiden todisteet 16–19). Viesteissä on viitattu muun ohella paikallisten energiayhtiöiden varalaitosten laiterikoista aiheutuviin kriittisiin toimintahäiriöihin, kuten kovilla pakkasilla kaukolämmön jakelukeskeytykseen tai kaukolämmön tehopulaan, minkä seurauksena osa asiakkaista jäisi ilman lämpöä tai lämmitysteho jäisi vajaaksi (yhtiöiden todisteet 16 ja 19). Viesteissä on viitattu myös lakosta energiayhtiöille aiheutuviin merkittäviin lisäkustannuksiin, kun kaukolämpöä tuotetaan öljyllä ja maakaasulla käyvillä varalaitoksilla (yhtiöiden todiste 19).

23. Korkein oikeus toteaa, että energiayhtiöiden edustajat ovat toisaalta tiedotteissaan kertoneet varautumisestaan lakkoon sekä asiakkaidensa kaukolämmön toimitusten turvaamisesta (ammattiliiton todisteet 3–7). Voimalaitos oli lisäksi yhdellä tehdaspaikkakunnalla jouduttu lakon aikana kattilavuodon vuoksi pysäyttämään noin viikon ajaksi, minä aikana kaukolämmön toimitus oli järjestetty muulla tavalla (ammattiliiton todisteet 11 ja 12).

24. Korkein oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella lakon kohdistaminen yhtiöiden kaukolämpövoimaloiden kriittisiin töihin ja toimintoihin on lisännyt riskiä lämmöntuotannon toimitushäiriöistä. Kaukolämmön tuotantoon energiayhtiöiden varalaitoksissa on liittynyt riskejä muun ohella laiterikoista sekä myöhemmin mahdollisesti polttoaineiden saamisesta. Turvaamistoimea määrättäessä on siten voitu pitää todennäköisenä, että lakosta erityisesti sen pitkittyessä aiheutuu kaukolämmön toimitushäiriöitä kysymyksessä olevilla tehdaspaikkakunnilla.

25. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti kaukolämmön toimitushäiriöiden, kuten lämpötehon alentumisen tai lämmityskatkojenkaan välittömänä ja konkreettisena seurauksena ei kuitenkaan voida pitää kysymyksessä olevissa tiloissa asuville ja oleskeleville henkilöille aiheutuvaa vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. Hengelle ja terveydelle voi aiheutua tällaista vakavaa vaaraa esimerkiksi lämmöntoimitusten laajojen keskeytysten pitkittyessä merkittävästi kylmän sään vallitessa. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että tämänkaltaista konkreettista ja vakavaa vaaraa tehdaspaikkakuntien asukkaiden henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavista olosuhteista ei ole voitu turvaamistoimea määrättäessä pitää todennäköisenä. Lakosta muutoinkin vääjäämättä aiheutuville epäedullisille taloudellisille vaikutuksille ei käsillä olevassa harkinnassa ole aihetta antaa merkitystä. Kun kysymys on ollut perusoikeussuojaa nauttivan ammatillisen yhdistymisvapauden ydinalueeseen kuuluvan lakko-oikeuden käyttämisestä sekä vakavaa vähäisemmästä välillisestä vaarasta, on lähtökohtana arvioinnissa pidettävä työtaisteluoikeuden sallittavuutta.

Aiheutuuko lakosta vaaraa ympäristölle?

26. Korkein oikeus toteaa, että työtaistelutoimenpide voi olla oikeudenvastainen myös siitä ympäristölle aiheutuvan välittömän, konkreettisen ja vakavan vaaran perusteella, mikä hakijan on saatettava todennäköiseksi.

27. Yhtiöt ovat vedonneet turvaamistoimen perusteena kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetusta lakosta ympäristölle aiheutuvaan vaaraan, joka liittyy olennaisesti tehdasalueilla toimivien biologisten jätevedenpuhdistamoiden toimintaan. Ilman voimaloiden tuottamaa lämpöä tehdaskiinteistöt ja jätevedenpuhdistamot olisivat jäähtyneet, mikä olisi johtanut jätevedenpuhdistuksessa käytettävän bakteerikannan kuolemiseen sekä jäteveden eräiden ympäristölupa-arvojen moninkertaiseen ylittymiseen. Kuollutta bakteerikantaa ei olisi pystytty poistamaan ja se olisi päätynyt vesistöön ympäristöä vahingoittaen. Uuden bakteerikannan kasvattaminen olisi saattanut kestää kuukausia, jolloin ympäristö olisi vahingoittunut, koska laitosten lupaehtojen mukainen toiminta ei olisi tänä aikana ollut mahdollista. Voimalaitosten toiminnan pysäyttäminen olisi voinut johtaa tehtaiden putkistojen ja niissä olevien vaarallisten kemikaalien jäätymiseen, mistä olisi putkien ja laitteiden repeytyessä aiheutunut vaaraa alueella oleville henkilöille ja ympäristölle. Erään paikkakunnan tehtaalla käsiteltiin tehtaan omien jätevesien lisäksi myös paikkakunnan yhdyskuntajätevesiä. Lakon jatkuminen olisi johtanut lisäksi luonnonsuojelulain vastaiseen tilanteeseen.

28. Ammattiliiton mukaan tehtaiden omien jätevesien tuotanto oli päättynyt tehtaiden seisahduttua lakon alkaessa. Vedenpuhdistuksessa käytettävän bakteerikannan kuolemisesta suljettuun altaaseensa ei olisi aiheutunut vaaraa ympäristölle, vaan yksinomaan koneiden ylösajon viivästymisestä johtuvaa taloudellista vahinkoa. Yhden yhdyskuntajätevesiä käsittelevän puhdistuslaitoksen toiminnan seisahtuessa kysymyksessä olevan paikkakunnan jätevedet olisi voitu käsitellä kunnallisella vesilaitoksella.

29. Korkein oikeus toteaa, että yhtiöiden hakemuksessa ympäristövahingon vaarasta esitettyjen väitteiden tueksi esittämän selvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi esimerkiksi, mistä syystä altaaseensa kuollut bakteerikanta väistämättä kulkeutuisi ympäristöön aiheuttaen ympäristövaikutuksia. Myös putkien jäätymisestä ja erilaisten kemikaalien ympäristöön vuotamisesta mahdollisesti aiheutuva vaara on jäänyt epäselväksi ottaen huomioon muun ohella ammattiliiton selvitys putkistojen tyhjentämisestä kemikaaleista jo ennen lakon alkua. Lisäksi asiassa esitetyn mukaan tavanomaisesti eräällä yhtiön tehtaalla käsiteltävät yhdyskuntajätevedet käsiteltäisiin tehtaan vedenpuhdistuksen pysähtyessä paikallisella vesilaitoksella (ammattiliiton todiste 8). Korkein oikeus toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella lakosta aiheutuviin ympäristöriskeihin oli jo ennen lakkoa varauduttu.

30. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiöiden voida katsoa saattaneen todennäköiseksi, että kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetusta lakosta olisi aiheutunut ympäristölle välitöntä, konkreettista ja vakavaa vaaraa.

Aiempi käytäntö työtaistelutilanteissa

31. Yhtiöt ovat lisäksi vedonneet siihen, että ammattiliiton ja metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestön aiempiin työehtosopimusneuvotteluihin liittyvissä työtaistelutilanteissa ammattiliitto oli rajannut kriittiset työt ja toiminnot lakon ulkopuolelle (yhtiöiden todiste 2).

32. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevan neuvottelutilanteen edellyttämän työtaistelun laajuus ja kohdentaminen on lähtökohtaisesti kuulunut ammattiliiton harkintavaltaan sen aiemmissa työtaistelutilanteissa asettamista lakkorajoista riippumatta. Aiempien lakkorajojen perusteella myös ammattiliiton voidaan sinänsä päätellä suhtautuneen pidättyvästi siihen, että lakko kohdistetaan kriittisiin töihin ja toimintoihin. Korkein oikeus toteaa, etteivät aiemmissa työtaisteluissa noudatetut lakkorajat itsessään ole merkityksellinen selvitys arvioitaessa sitä, olivatko turvaamistoimen määräämisen edellytykset täyttyneet.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

33. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että yhtiöt eivät ole saattaneet todennäköiseksi, että ammattiliiton toimeen panemasta lakosta olisi kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistetulta osalta aiheutunut välitöntä, konkreettista ja vakavaa vaaraa hengelle, terveydelle tai ympäristölle ja että se olisi siten ollut turvaamistoimihakemuksessa vedotuilla perusteilla oikeudenvastainen. Näin ollen yhtiöt eivät ole saattaneet todennäköiseksi, että niillä olisi turvaamistoimea myönnettäessä ollut ammattiliittoa vastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus saada kriittisiin töihin ja toimintoihin kohdistettu lakko kielletyksi. Yhtiöiden hakemus olisi siten tullut hylätä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja asiassa vahvistetaan, ettei edellytyksiä turvaamistoimen määräämiseen ole ollut.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuija Turpeinen (eri mieltä) ja Pekka Pulkkinen (eri mieltä). Esittelijä Sanna Holkeri.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Pulkkinen: Asian tausta ja kysymyksenasettelu ilmenevät Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdista 1–5. Tämän jälkeen lausun seuraavan.

Yhtiöt ovat turvaamistoimihakemuksessaan samoin kuin pääasiassa nostamassaan kanteessa vaatineet ammattiliiton yhtiöihin kohdistaman työtaistelutoimenpiteen kieltämistä. Katson, että yhtiöillä on asiavaltuus turvaamistoimen hakemiseen jo sillä perusteella, että yhtiöt ovat väittäneet niillä olevan ammattiliittoa vastaan oikeus saada työtaistelutoimenpide kielletyksi. Kysymys siitä, ovatko yhtiöt hakemuksensa tueksi esittämillään perusteilla saattaneet todennäköiseksi, että niillä on tällainen oikeus, koskee hakemuksen hyväksymisen eikä sen tutkimisen edellytyksiä, vaikka sanotuissa perusteissa onkin kyse sellaisista työtaistelutoimenpiteen vaikutuksista, jotka välittömästi kohdistuvat muihin tahoihin.

Turvaamistoimen määrääminen edellyttää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hakijan saattavan todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla. Käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys voimassa olevasta työehtosopimuksesta johtuvan työrauhavelvoitteen rikkomisesta, jonka seuraamuksena voisi tulla kyseeseen ainoastaan työtuomioistuimen määräämä hyvityssakko (KKO 2016:14). Turvaamistoimihakemuksen tutkimiselle ei tällöin ole työehtosopimuslain mukaisesta järjestelmästä johtuvaa estettä. Siten asiassa tulee arvioitavaksi, ovatko yhtiöt saattaneet todennäköiseksi, että niillä on sellainen oikeus, joka voidaan vahvistaa niiden yleisessä tuomioistuimessa ajamasta kanteesta ammattiliittoa vastaan annettavalla lakon kieltävällä tuomiolla.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on todettu, että työtaistelutoimenpide on kiellettävissä lähinnä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan unionin oikeudessa nimenomaisesti rajoitettu siten, että rajoitukseen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa (esimerkiksi KKO 2020:50, kohta 10). Nyt kysymys on lakko-oikeuden käyttämisestä sen ydinalueella eli tilanteessa, jossa voimassa ei ole ollut osapuolia sitovaa työehtosopimusta. Tällaisen lakon toteuttamista ei ole lainsäädännössä rajoitettu, vaan selkeänä lähtökohtana sitä vastoin on, että kyse on oikeusjärjestyksen mukaan sallitusta työtaistelutoimenpiteestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan työtaistelutoimenpide voi toisaalta olla ilman kirjoitetun lainsäädännön tukeakin kiellettävissä, jos toimenpide toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta on oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsottava oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi (esimerkiksi KKO 2020:50, kohta 10 ja siinä mainitut tapaukset). Sellaisia konkreettisia perusteita, joiden johdosta työtaistelutoimenpide (tyypillisesti saarto) on oikeuskäytännössä saatettu katsoa ilman kirjoitetun lainsäädännön tukea kielletyksi, ovat olleet lähinnä oikeudenvastaisen päämäärän tavoitteleminen työtaistelutoimenpiteellä (ks. tästä esimerkiksi KKO 2018:61, KKO 1987:86, KKO 1987:85 ja KKO 1985 II 118) taikka työtaistelutoimenpiteen syrjivyys (toimenpide on kohdistettu mielivaltaisesti tai epäasianmukaisista vaikuttimista tiettyyn tahoon) tai työtaistelutoimenpiteen huomattava liiallisuus tavoiteltaviin päämääriin nähden (ks. viimeksi mainituista esimerkiksi KKO 2020:50). Näissä tapauksissa työtaistelutoimenpiteen kohteena olleen tahon etua on katsottu loukatun tavalla, jonka on katsottu ilman kirjoitetun lain tukeakin perustavan tälle oikeuden saada työtaistelutoimenpide kielletyksi.

Käsillä olevassa asiassa yhtiöt ovat turvaamistoimihakemuksensa perusteena vedonneet lakosta kysymyksessä olevien tehdaspaikkakuntien asukkaille aiheutuvaan hengen ja terveyden vaaraan sekä ympäristölle aiheutuvaan vaaraan. Turvaamistoimiasian ja siihen pääasiana liittyvän riita-asian asianosaisiin nähden täysin sivullisten henkilöiden intressien taikka yleisiin ympäristön suojelemiseen liittyvien intressien vaarantumisessa ei ole kysymys sellaisesta turvaamistoimen hakijana olevien yhtiöiden edun loukkaamisesta, joka edellä käsiteltyjen oikeuskäytännössä vakiintuneiden periaatteiden mukaan perustaisi yhtiöille oikeuden saada työtaistelutoimenpide niiden ja ammattiliiton välisessä suhteessa kielletyksi. Siitä, olisiko yleiseltä yhteiskunnalliselta kannalta perusteltua rajoittaa lakko-oikeuden käyttämistä, jos lakko vaarantaa esimerkiksi ihmisten henkeä tai terveyttä taikka ympäristöä, ei ole tässä turvaamistoimiasiassa tai sen pääasiana olevassa riita-asiassa kysymys.

Näillä perusteilla katson, etteivät yhtiöt ole saattaneet oikeuttaan saada työtaistelutoimenpide kielletyksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, ja päädyn Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Turpeinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pulkkinen.