KKO:2023:94

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 15.6.2022 nro 22/125362

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 11 huumausainerikosta ja huumausaineen käyttörikoksen ajalla 23.6.–11.9.2019 ja B:n syyksi neljä huumausainerikosta ja huumausaineen käyttörikoksen ajalla 3.10.–15.11.2019.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syytekohdissa 2–12 tuonut laittomasti maahan tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuuden suhteen normaalia selvästi laimeampaa marihuanan tyyppistä kannabiksen kukintoa yhteensä 2 601 grammaa tilaamalla huumausaineen internetin kautta Italiasta toimitettavaksi Suomeen postitse. Suurimmat tilaukset olivat olleet tullin takavarikoimat syytekohtien 11–12 tilaukset, jotka olivat molemmat sisältäneet noin 500 grammaa THC-pitoisuudeltaan 0,3 prosenttista kannabista. Muiden syytekohtien tilaukset olivat sisältäneet 50–250 grammaa kannabista, jonka THC-pitoisuudeksi käräjäoikeus katsoi enintään 0,2 prosenttia. Lisäksi A oli pitänyt syytekohdassa 14 hallussaan 10,1 grammaa kannabista.

B:n osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että hän oli syytekohdissa 15–18 pitänyt hallussaan THC-pitoisuuden suhteen normaalia selvästi laimeampaa marihuanan tyyppistä kannabiksen kukintoa yhteensä 1 400 grammaa noutamalla neljä huumausainetta sisältänyttä postilähetystä ja luovuttamalla ne eteenpäin tuntemattomaksi jääneelle henkilölle. Lähetykset olivat sisältäneet 200–750 grammaa THC-pitoisuudeltaan enintään 0,2 prosenttista kannabista. B oli saanut näistä toimistaan 300 euron palkkion. Lisäksi B oli pitänyt syytekohdassa 21 hallussaan 8 grammaa kannabiksen kukintoa.

Käräjäoikeus pyysi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta lausunnon THC-pitoisuuden suhteen normaalia selvästi laimeamman marihuanan tyyppisen kannabiksen käyttötavoista, keskimääräisestä käyttöannoksesta ja tyypillisistä väärinkäyttötavoista.

Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus totesi edellä mainittujen lausuntojen perusteella, että kyseisen kaltaisen kannabiksen päihdekäytön riskit olivat alhaisen THC-pitoisuuden vuoksi marihuanaa vähäisemmät. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että aineen vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä teon moitittavuutta arvioitaessa tuli ottaa huomioon se, että toisin kuin marihuanassa kysymyksessä olevan kaltaisen kannabiksen pääasialliset vaikutukset aiheutuvat lääkeaineeksi luokitellusta kannabidiolista (jäljempänä CBD).

Käräjäoikeus piti esitetyn selvityksen perusteella THC-pitoisuudeltaan 0,2 prosenttisen poltettavan kannabiskukinnon lähtökohtaisena käyttöannoksena 2,5–5 grammaa. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että käyttöannoksia tulee vielä suhteuttaa imeytyvän THC:n määrän osalta tavanomaiseen marihuanaan.

A:n osalta käräjäoikeus otti rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi kohdan 11 huumausainerikoksen, jossa rikoksen kohteena oli ollut 500 grammaa THC-pitoisuudeltaan 0,3 prosenttista huumausainetta, eli noin 150–300 käyttöannosta. Käräjäoikeus arvioi, että rangaistuskäytännön mukainen seuraamus teosta olisi sakkoa tai enintään noin 30 päivää vankeutta. Kohdissa 11–12 huumausaineen määrä oli ollut siinä määrin suuri, että oli olemassa vaara aineen päätymisestä myös levitykseen. Käräjäoikeus piti oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista yhteistä 80 päiväsakon sakkorangaistusta.

B:n osalta käräjäoikeus otti rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi kohdan 16 huumausainerikoksen, jossa rikoksen kohteena oli ollut 750 grammaa THC-pitoisuudeltaan enintään 0,2 prosenttista huumausainetta, eli noin 150–300 käyttöannosta. Käräjäoikeus totesi, että huumausaineen määrän perusteella erikseen arvioituna teosta olisi tuomittava enintään noin 30 päivää vankeutta, mutta kun rikos oli tekotavaltaan lievempi kuin A:n syyksi kohdassa 11 luettu teko, sakkorangaistus olisi riittävä seuraamus yksin tästä rikoksesta. Syyksi luettujen rikosten tekotapa tai rikosten kohteena ollut huumausaineen määrä ei muutenkaan edellyttänyt B:n tuomitsemista vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus piti oikeudenmukaisena seuraamuksena B:n syyksi luetuista rikoksista yhteistä 30 päiväsakon sakkorangaistusta.

Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n osalta vapaudenmenetysajan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Katja Mäki.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan ja heidät tuomitaan ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.

A ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 11 huumausainerikosta ja huumausaineen käyttörikoksen. A oli vajaan kolmen kuukauden aikana tuonut postitse tilaamalla maahan eri kerroilla yhteensä 2 601 grammaa marihuanan tyyppistä kannabista, joka oli ollut tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuudeltaan selvästi tavanomaista laimeampaa. Lisäksi A oli pitänyt hallussaan 10,1 grammaa kannabista.

2. B:n syyksi on luettu neljä huumausainerikosta ja huumausaineen käyttörikos. B oli 300 euron palkkiota vastaan noutanut neljä maahantuotua huumausainelähetystä, jotka olivat sisältäneet yhteensä 1 400 grammaa THC-pitoisuudeltaan selvästi tavanomaista laimeampaa marihuanan tyyppistä kannabista, ja luovuttanut ne eteenpäin tuntemattomaksi jääneelle henkilölle. Lisäksi B oli pitänyt hallussaan 8 grammaa kannabiksen kukintoa.

3. Käräjäoikeus on pyytänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta lausunnot matalan THC-pitoisuuden omaavan kannabiksen käyttötavoista ja keskimääräisistä käyttöannoksista. Saamansa selvityksen perusteella käräjäoikeus on arvioinut huumausaineesta saatavat käyttöannokset käytettäessä kyseistä ainetta tarkoituksena saada aikaan huumausainevaikutus ja määrännyt rangaistukset lievempänä kuin tavanomaisesta marihuanasta.

4. Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen 80 päiväsakon ja B:n yhteiseen 30 päiväsakon määräiseen sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus on molempien osalta katsonut vapaudenmenetysajan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. A ja B ovat tyytyneet käräjäoikeuden tuomioon.

5. Syyttäjän ennakkopäätösvalituksesta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle ja B:lle tuomittavien rangaistusten mittaamisesta ja lajivalinnasta.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

6. Rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Luvun 2 a §:n mukaan huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

7. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

8. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

9. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta teon kohteena on ollut. Huumausaineen määrää voidaan arvioida vaikutuksiltaan ja siten vaarallisuudeltaan erilaisten huumausaineiden osalta kunkin huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei kuitenkaan tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat (KKO 2018:76, kohta 7 ja siinä viitatut ratkaisut).

10. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että huumausainerikoksen kohteena olevan huumausaine-erän pitoisuuteen on syytä kiinnittää huomiota rikoksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa ainakin silloin, jos huumausaineen pitoisuus selvästi poikkeaa tavanomaiseksi katsottavasta pitoisuudesta (KKO 2021:81, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut).

11. Rangaistusta mitattaessa huumausaine-erä on voitu laskennallisesti muuntaa edellä tarkoitettuun keskimääräisenä pidettyyn pitoisuuteen ja arvioida sen nojalla käyttöannosten määrää. Laskennallinen muuntaminen on mahdollistanut eri tapauksissa esillä olleiden huumausaine-erien suuruuden ja niistä tuomittujen rangaistusten vertailun (KKO 2021:3, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut).

Kannabis ja marihuana huumausaineena

12. Rikoslain 50 luvun 5 §:n mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 3 §:n määritelmäsäännöksen 5 a kohdan ja siinä viitatun YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen listan I nojalla huumausaineina pidetään muun ohella kannabista (intialainen hamppu) sekä kannabisuutteita. Kyseisen säännöksen 5 b kohdan ja siinä viitatun YK:n psykotrooppisia aineita koskevan vuoden 1971 yleissopimuksen listan I nojalla huumausaineena pidetään muun ohella tetrahydrokannabinolia sellaisenaan. Kannabiskasvissa esiintyvää kannabidiolia (CBD) ei ole määritelty huumausaineeksi.

13. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean antaman lausunnon mukaan kannabiskasvimateriaalin THC-pitoisuudet ovat viime vuosikymmenien aikana kohonneet merkittävästi. Yhdysvalloissa takavarikoidun kannabiskasvimateriaalin keskimääräinen pitoisuus vuonna 1980 oli 1,5 prosenttia ja vuonna 2019 keskimäärin 13,88 prosenttia. Euroopassa vastaava pitoisuus vuonna 2019 oli 8–13 prosenttia.

14. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan kannabistuotteen kemiallinen koostumus, erityisesti ero korkean ja matalan THC-pitoisuuden tuotteiden välillä, on oleellinen tuotteen vaikutusten kannalta. Sellainen kannabiskasvin kukinto, jonka THC-pitoisuus on noin 0,2 prosenttia, on rinnastettavissa vaarallisuutensa, ominaisuuksiensa, käyttötapojensa ja annostuksensa osalta perinteisistä Suomessa käytetyistä huumausaineista parhaiten marihuanaan, mutta se on tavanomaista marihuanaa vähemmän haitallista alhaisemman THC-pitoisuutensa vuoksi. CBD:n ja THC:n mahdollisia yhteisvaikutuksia ja CBD:n vaikutusta THC-pitoisuudeltaan matalan kannabiksen käytön haitallisuuteen on kuitenkin nykyisen tutkimustiedon perusteella vaikea yksiselitteisesti arvioida.

15. Edelleen THL:n lausunnon mukaan myös sellaisen kannabiksen kukinnon, jonka THC-pitoisuus on matala, tyypillisin väärinkäyttötapa on todennäköisesti polttaminen tai höyrystäminen. Tutkimuksissa on arvioitu, että 5 milligramman THC-annos aiheuttaa satunnaiskäyttäjällä todennäköisesti heikon huumevaikutuksen ilman akuutteja psyykkisiä haittavaikutuksia, kuten ahdistuneisuutta ja vainoharhaisuutta. Käytettäessä THC-pitoisuudeltaan 0,2 prosentin vahvuista kannabista tarvitaan sanottuun THC-annokseen 2,5 grammaa poltettavaa tai höyrystettävää materiaalia.

16. Korkein oikeus katsoo, että THC-pitoisuudeltaan hyvin matalan kannabiskasvin kukinnon tavanomaisena käyttöannoksena voidaan edellä esitetyn selvityksen perusteella pitää noin 2,5 gramman kerta-annosta. Koska tällainen kannabis on luokiteltavissa ainakin kognitiivisilta ja psykomotorisilta vaikutuksiltaan tavanomaista marihuanaa vaarattomammaksi ja miedommaksi huumausaineeksi, siitä mitattavan rangaistuksen tulee olla vastaavasta marihuanan käyttömäärästä tuomittavaa lievempi.

Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa

17. A:n on selvitetty tuoneen 11:llä eri kerralla maahan yhteensä 2 601 grammaa kannabista, jonka THC-pitoisuus on ollut enintään noin 0,2–0,3 prosenttia. B:n on puolestaan selvitetty noutaneen ja luovuttaneen eteenpäin neljä huumausainelähetystä, jotka olivat sisältäneet yhteensä 1 400 grammaa kannabista, jonka THC-pitoisuus on ollut enintään 0,2 prosenttia.

18. Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava A:n osalta kohdan 11 ja B:n osalta kohdan 16 huumausainerikos, joissa rikoksen kohteena on ollut A:n osalta 500 ja B:n osalta 750 grammaa matalan THC-pitoisuuden kannabista. Sanotuista eristä olisi saanut noin 200–300 käyttöannosta. Yksin huumausaineen laadun ja määrän perusteella näistä teoista olisi tuomittava joko sakkorangaistus tai lyhyt vankeusrangaistus.

19. Arvioitaessa sitä, mikä vaikutus A:n ja B:n syyksi luetuilla muilla huumausainerikoksilla on yhteiseen rangaistukseen, Korkein oikeus toteaa, että he molemmat ovat verrattain lyhyen ajan kuluessa syyllistyneet useisiin samanlaisiin rikoksiin, jotka muodostavat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon. A:n rikosten kohteena on ollut yhteensä noin 2 600 grammaa matalan THC-pitoisuuden kannabista, josta olisi saanut yli 1 000 käyttöannosta. Käräjäoikeuden toteamin tavoin on ollut olemassa vaara siitä, että huumausainetta olisi osin levinnyt muille käyttäjille. B on puolestaan toiminut osittain palkkiota vastaan ja toimillaan osallistunut 1 400 gramman, eli noin 560 käyttöannoksen, kannabiserien levittämiseen. A:n ja B:n syyksi luetuilla huumausaineen käyttörikoksilla ei sen sijaan ole merkittävää vaikutusta heille tuomittaviin yhteisiin rangaistuksiin. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus edellyttävät A:n ja B:n tuomitsemista vankeusrangaistukseen.

20. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeuden tuomitsemia rangaistuksia on pidettävä liian lievinä. Korkein oikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:lle 60 päivän ja B:lle 30 päivän vankeusrangaistuksen, jotka voidaan määrätä ehdollisena.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomittu yhteinen rangaistus korotetaan 60 päiväksi ehdollista vankeutta, josta on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä vapaudenmenetysaika.

B:lle tuomittu yhteinen rangaistus korotetaan 30 päiväksi ehdollista vankeutta, josta on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä vapaudenmenetysaika.

Koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja päättyy 31.12.2025.

Ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Tuija Turpeinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Ville Hiltunen.