KKO:2023:90

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 30.3.2021 nro 21/114139

Käräjäoikeus katsoi, että A oli oikeudettomasti vahingoittanut B:n omaisuutta. A oli elokuun 2018 alusta 24.2.2019 asti hallinnut B:ltä vuokraamaansa sähkölämmitteistä omakotitaloa ja laiminlyönyt koko hallinta-ajaltaan vuokrasopimukseen perustuneen velvollisuutensa maksaa sähkölaskut. Lisäksi A oli joulukuussa 2018 jättänyt talon useiksi viikoiksi tyhjilleen ja laiminlyönyt ilmoittaa B:lle tästä sekä odotettavissa olleesta sähköjen katkaisemisesta. Kun sähköt oli katkaistu 3.1.2019, käyttövesiputket ja vesikalusteet olivat jäätyneet ja rikkoutuneet, mistä edelleen oli seurannut vesivahinko.

Käräjäoikeus katsoi, että laiminlyönnin rangaistavuudelle säädetyt edellytykset täyttyivät. Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahinkoseuraus saattoi säännöksen mukaan perustua muun ohella sopimukseen. A:lla oli vuokrasopimuksen ja asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 25 §:ssä säädetyn nojalla ollut velvollisuus hoitaa vuokrahuoneistoa huolellisesti. Tästä huolimatta hän oli laiminlyönyt maksaa sähkölaskut ja ilmoittaa tästä seikasta B:lle, jotta tämä olisi voinut reagoida asiaan, sekä vielä erityistä välinpitämättömyyttä osoittaen poistunut asunnolta talviaikaan useiksi viikoiksi. A oli näin ollen laiminlyönyt hänellä olleen erityisen oikeudellisen velvollisuuden estää vahingontekorikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu seuraus.

Käräjäoikeus piti A:n tekoa tahallisena, koska tämä oli alusta pitäen tiennyt, että vuokrakohde oli sähkölämmitteinen ja että sähkö oli varsinkin talviaikaan välttämätön vuokrakohteen lämpimänä ja kunnossa pysymiselle. A:n oli täytynyt pitää syntyneitä vahinkoja vähintäänkin varsin todennäköisenä seurauksena laiminlyönneistään.

Vahingonteolla oli aiheutettu erittäin suurta vahinkoa, ja rikos oli myös kokonaisuutena arvioiden törkeä.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän vahingonteon, josta oikeudenmukainen seuraamus oli 6 kuukauden pituinen vankeusrangaistus. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tästä sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta, jonka vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli 6 kuukautta, yhteiseen 1 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Partanen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 8.6.2022 nro 22/124046

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun sillä A:n tahallisuutta koskevalla lisäyksellä, että A oli ollut riidattomasti tietoinen vuokrasopimuksesta ja sen sähkösopimusta koskevasta ehdosta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Petteri Korhonen, Ulla Maija Hakomäki ja Tapio Kaarniemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko A syyllistynyt hänen syykseen luetulla menettelyllä vahingontekorikokseen.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A, joka on vuokrannut B:ltä sähkölämmitteisen omakotitalon, on laiminlyönyt vuokrasopimuksen mukaisen velvollisuutensa maksaa sähkölaskut ja jättänyt talon talvella tyhjilleen ilmoittamatta B:lle tästä sekä odotettavissa olleesta sähköjen katkaisemisesta. Kun sähköyhtiö on tämän jälkeen katkaissut talosta sähköt, talon putket ja vesikalusteet ovat jäätyneet ja rikkoutuneet, mistä edelleen on seurannut vesivahinko.

2. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että A:lla on ollut vuokrasopimuksen ja asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain perusteella erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahingonteon tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntyminen ja että hän on velvollisuutensa tahallisesti laiminlyötyään syyllistynyt törkeään vahingontekoon.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A hänen syykseen luetulla menettelyllä syyllistynyt vahingontekorikokseen. Erityisesti arvioitavaksi tulee, voidaanko mainittuun rikokseen syyllistyä laiminlyönnillä ja onko A:lla ollut vahingon estämiseen rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen oikeudellinen velvollisuus, jonka hän on laiminlyönyt.

Voidaanko vahingontekorikokseen syyllistyä laiminlyönnillä?

4. Rikoslain 35 luvun 1 §:n mukaan joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

5. Laiminlyönnin rangaistavuuden edellytyksistä säädetään rikoslain 3 luvun 3 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään. Pykälän 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua 1) virkaan, toimeen tai asemaan, 2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, 3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, 4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai 5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.

6. Vahingonteon tunnusmerkistössä ei ole nimenomaisesti säädetty laiminlyöntiä rangaistavaksi, joten laiminlyöntiin mahdollisesti perustuvaa rangaistusvastuuta on vahingonteon osalta arvioitava rikoslain 3 luvun 3 §:n niin sanottuja epävarsinaisia laiminlyöntirikoksia koskevan 2 momentin perusteella.

7. Rikoslain 3 luvun 3 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että useimmat rikokset voidaan toteuttaa sekä aktiivisella että passiivisella suhtautumisella. Perustelujen mukaan vastuu laiminlyönnistä edellyttää pykälän 2 momentissa tarkoitettujen epävarsinaistenkin laiminlyöntirikosten tapauksessa, että tunnusmerkistössä käytetyn teonkuvauksen katsotaan kattavan myös passiivisen suhtautumisen. Näin ei perustelujen mukaan ole vain silloin, kun laissa puhutaan ”aiheuttamisesta”, vaan myös useat aktiiviseen tekemiseen viittaavat tekotavat voidaan toteuttaa passiivisella suhtautumisella. Esimerkkeinä on mainittu, että toisen surmaaminen tai terveyden vahingoittaminen on mahdollista passiivisenkin suhtautumisen kautta. Kuten perusteluissa on todettu, tunnusmerkistöt on kuitenkin saatettu laatia myös siten, ettei laiminlyönti ole yleisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti sijoitettavissa sanamuodon merkityssisältöön. (Ks. HE 44/2002 vp s. 42–43.)

8. Korkein oikeus katsoo, että vahingonteon tunnusmerkistössä käytetyn ilmaisun ”vahingoittaa toisen omaisuutta” on perusteltua ymmärtää tarkoittavan vahinkoseurauksen aiheuttamista tuolle omaisuudelle. Sanamuoto ei ole sillä tavoin rajoittava, etteikö vahingontekoon voida syyllistyä myös laiminlyönnillä, jos rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaiset edellytykset täyttyvät.

Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaiset laiminlyönnin rangaistavuuden edellytykset

9. Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisen epävarsinaista laiminlyöntirikosta koskevan rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijällä on erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahinkoseurauksen syntyminen edellä kohdasta 5 ilmenevin perustein. Hallituksen esityksen perusteluissa on oikeudellisen velvollisuuden luonteesta todettu, että toimintavelvoitteen tulisi olla ankkuroitavissa oikeusjärjestyksen muuhun normistoon (HE 44/2002 vp s. 43).

10. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 25 §:n 1 momentin mukaan vuokralaisen on hoidettava huoneistoa huolellisesti. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2022:61 todetuin tavoin arvioitaessa huoneiston huolellista hoitamista lähtökohtana voidaan pitää tavanomaista asumista ja sitä, että vuokralainen toiminnassaan ja eri tilanteissa huomioi sen, että huoneisto on toisen omaisuutta (kohta 8). Huoneiston huonoa hoitamista voi olla muun muassa se, että vuokralainen ei kerro vuokranantajalle havaitsemistaan vioista, jolloin viat pääsevät pahenemaan (kohta 9).

11. A:lla on ollut vuokrasopimuksen sopimusehdon perusteella velvollisuus huolehtia vuokraamansa sähkölämmitteisen omakotitalon sähköistä suoraan energialaitoksen kanssa tekemänsä sähkösopimuksen mukaisesti. A on kuitenkin laiminlyönyt sähkölaskujen maksamisen, ja sähköyhtiö on varoittanut häntä siitä, että kiinteistön sähköt tullaan tämän vuoksi katkaisemaan. Yleisesti on tunnettua, että sähköjen katkaiseminen talviaikana voi aiheuttaa kiinteistölle vahinkoa. Korkein oikeus katsoo, että A:lla on näissä olosuhteissa ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus ryhtyä toimiin syytteessä tarkoitetun vahinkoseurauksen estämiseksi ainakin ilmoittamalla tilanteesta vuokranantajalle. Hän on kuitenkin laiminlyönyt ryhtyä tällaisiin toimiin. Kyseessä on siten rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rangaistava laiminlyönti.

Syy-yhteys ja tahallisuus

12. Korkein oikeus toteaa, että syytteessä tarkoitettua vahinkoa ei olisi syntynyt ilman A:n kysymyksessä olevaa laiminlyöntiä. A on siten laiminlyönnillään aiheuttanut vahingon.

13. Alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla A:n on katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa ja aiheuttaneen syytteessä tarkoitetun vahingon tahallaan.

Johtopäätös

14. Edellä mainituin perustein A on hänen syykseen luetulla menettelyllä syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään vahingontekoon. Aihetta muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Tuukka Vähätalo.