KKO:2023:89

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 24.11.2021 nro 21/149771

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli törkeää raiskausta koskeneessa syytekohdassa 5 todetulla tavalla uhannut asianomistaja B:tä kääntöveitsellä eli teräaseella ja siten pakottanut B:n ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa. Teko oli tapahtunut useita tunteja kestäneen törkeän vapaudenriiston yhteydessä. Vapaudenriiston kuluessa A oli kohdistanut B:hen myös väkivaltaa sekä osoitellut tätä erilaisilla teräaseilla ja uhannut myös suusanallisesti tappamisella.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli käyttänyt raiskauksessa teräasetta raiskauksen ankaroittamisperusteen tarkoittamalla tavalla ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska se oli tapahtunut törkeän vapaudenriiston yhteydessä.

Käräjäoikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi törkeästä raiskauksesta 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistuksen ottaen rangaistusta määrätessään huomioon rikoksen varsin vahingollisen ja vaarallisen tekotavan, rikoksentekijän mustasukkaisuusmotiivin sekä sen, että teko oli kohdistunut A:n luona kyläilemässä olleeseen B:hen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä raiskauksesta sekä samalla kertaa A:n syyksi luetuista törkeästä vapaudenriistosta, pahoinpitelystä, pakottamisesta ja näpistyksestä yhteiseen 3 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Päivi Markus ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 26.4.2022 nro 22/117223

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että A oli murtanut B:n vastarinnan väkivallalla uhkaamalla. A:lla oli ollut kääntöveitsi kädessään hänen pakottaessaan B:n ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa, mutta A ei ollut uhannut käyttää veistä ja tilanne oli B:n mukaan ollut pikemminkin nöyryyttävä kuin vaarallinen. Hovioikeus katsoi, että B oli sinänsä pakotettu sukupuoliyhteyteen väkivallalla uhkaamalla. Koska teräaseella ei kuitenkaan ollut uhattu B:n henkeä ja terveyttä eikä tekoon ollut liittynyt muutakaan vakavan väkivallan uhkaa, raiskauksen ankaroittamisperuste ei täyttynyt. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeän raiskauksen asemesta raiskaukseen.

Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus raiskauksesta oli 1 vuosi 9 kuukautta vankeutta ottaen huomioon nöyryyttävä tekotapa ja tekoon liittyneet muut olosuhteet. Ottaen huomioon muut A:n syyksi luetut rikokset hovioikeus tuomitsi A:n yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Laukkanen, Teija Ahola ja Henna Niemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen, oliko vastaaja menettelyllään syyllistynyt syytekohdassa 5 törkeään raiskaukseen.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan syytekohdassa 5 käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeä raiskaus ja rangaistus tämän vuoksi korotetaan vähintään 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

B vaati valituksessaan, että A:n syyksi luetaan syytekohdassa 5 käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeä raiskaus.

A vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Alemmat oikeusasteet ovat katsoneet selvitetyksi, että asianomistaja oli yöpynyt A:n asunnolla, jossa A oli ensin estänyt väkivaltaa käyttäen ja teräaseella uhaten asianomistajan poistumisen asunnolta. Asianomistajan mentyä asunnon wc:hen A oli tullut sinne kädessään kääntöveitsi ja pakottanut asianomistajan ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa.

2. Käräjäoikeus on katsonut A:n käyttäneen teossa teräasetta ja syyllistyneen törkeään raiskaukseen. Hovioikeus on sen sijaan katsonut, että kysymys on ollut törkeän raiskauksen asemesta raiskauksesta, koska teräaseella ei ollut uhattu asianomistajan henkeä ja terveyttä eikä tekoon ollut liittynyt muutakaan vakavan väkivallan uhkaa.

3. Muiden syytekohtien osalta A:n syyksi on hovioikeuden näiltä osin pysyväksi jääneellä tuomiolla luettu muun ohella saman yön aikana tehdyt ja samaan asianomistajaan kohdistuneet törkeä vapaudenriisto, pahoinpitely ja pakottaminen.

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on se, onko A syyllistynyt menettelyllään raiskaukseen vai törkeään raiskaukseen.

Sovellettavasta laista

Törkeää raiskausta koskevat säännökset ja lievemmän lain periaate

5. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin (509/2014) mukaan raiskaukseen syyllistyy se, joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa. Törkeää raiskausta koskevan saman luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan (509/2014) mukaan raiskauksen ankaroittamisperusteena on se, että raiskauksessa käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla. Voimassa olevan rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan (723/2022) mukaan raiskauksena pidetään sukupuoliyhteyttä henkilön kanssa, joka on pakotettu sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella. Törkeää raiskausta koskevan saman luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan raiskauksen ankaroittamisperusteena on muun ohella se, että raiskauksessa käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa.

6. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentin mukaan silloin, kun tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

7. Lain perusteluissa (HE 44/2002 vp s. 37) todetulla tavalla lievempää lakia koskevassa arvioinnissa vertailun kohteena ovat lakien ajatellun soveltamisen lopputulokset. Vertailu on perustettava siihen, mihin konkreettiseen lopputulokseen uuden tai vanhan lain soveltaminen esillä olevassa tapauksessa johtaa. Jos lopputulos on kummassakin tapauksessa sama, sovelletaan rikoksen tekoajan lakia.

8. Voimassa olevan rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun raiskauksen ankaroittamisperusteen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 13/2022 vp s. 106) todetaan vanhan ja uuden ankaroittamisperusteen suhteesta, että vakavalla väkivallalla uhkaaminen siirrettäisiin momentin 1 kohtaan aikaisemmin voimassa olleen säännöksen 5 kohdasta, jossa oli mainittu erikseen ampuma- tai teräaseen tai muun hengenvaarallisen välineen käyttö. Lain perustelujen mukaan tarkoitus on ollut tältä osin sääntelyä asiallisesti muuttamatta siirtää väkivaltaisia tekoja koskevat ankaroittamisperusteet 1 kohtaan. Siten myös ampuma- tai teräaseen tai muun hengenvaarallisen välineen käyttö on esityksen mukaan edelleen ankaroittamisperuste, joka asiallisesti sisältyy vakavan väkivallan käyttämistä, sellaisella uhkaamista tai vaikean ruumiinvamman, vakavan sairauden tai hengenvaarallisen tilan aiheuttamista koskeviin tekotapoihin.

9. A:lle on vaadittu rangaistusta törkeästä raiskauksesta sillä perusteella, että hän oli pakottanut asianomistajan sukupuoliyhteyteen uhkaamalla käyttää tähän kohdistuvaa väkivaltaa. Syytteessä on katsottu menettelyn täyttäneen tekohetkellä voimassa olleen teräaseen käyttämistä koskevan raiskauksen ankaroittamisperusteen, kun A oli uhannut asianomistajaa kääntöveitsellä ja siten pakottanut hänet ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa. Korkein oikeus katsoo kohdassa 8 lausuttuun viitaten, että tällainen syytteessä tarkoitettu teräaseen käyttötapa sisältyy myös nyt voimassa olevan lain raiskauksen ankaroittamisperusteeseen, jos tällaisen toiminnan voidaan arvioitavana olevassa tilanteessa katsoa merkitsevän sitä, että raiskauksessa uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa.

10. Arvioitaessa sitä, onko A syyllistynyt menettelyllään törkeän raiskauksen tunnusmerkistön täyttävään tekoon, on ensiksi arvioitava, onko hän käyttänyt teräasetta tekoaikana voimassa olleen säännöksen edellyttämällä tavalla. Jos tämä on asianlaita, arvioitavaksi tulee kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely myös nyt voimassa olevan säännöksen mukaisen raiskauksen ankaroittamisperusteen.

Teräaseen käyttämisestä ankaroittamisperusteena

11. Teräaseen käyttämistä koskeva raiskauksen ankaroittamisperuste sisällytettiin törkeää raiskausta koskevaan säännökseen 1.1.1999 voimaan tulleella lailla (563/1998). Lain perusteluissa viitataan paljolti vastaavaan törkeää ryöstöä ja törkeää pahoinpitelyä koskevien säännösten ankaroittamisperusteeseen ja todetaan, ettei raiskauksen ankaroittamisperusteessa edellytetä hengenvaarallisen välineen rinnastettavuutta aseeseen, koska raiskaukseen tyypillisesti kuuluva uhkaajan ja uhatun fyysinen läheisyys pienentää aseiden ja muiden hengenvaarallisten välineiden vaarallisuuden eroa (HE 6/1997 vp s. 174).

12. Lain perusteluissa ei ole tarkemmin käsitelty sitä, mikä on ankaroittamisperusteen täyttävää teräaseella uhkaamista. Myöskään ryöstön pitkälti vastaavaa ankaroittamisperustetta ei ole lainvalmistelutöissä tältä kannalta lähemmin selostettu (HE 23/1972 vp ja HE 66/1988 vp), mutta vakiintuneesti on katsottu, että ankaroittamisperusteen soveltamisalaan kuuluva teräaseella uhkaaminen voi tapahtua sanattomastikin (KKO 1992:169 ja KKO 2018:84).

13. Raiskauksen tunnusmerkistön mukaisen teon täyttää muun ohessa pakottaminen sukupuoliyhteyteen uhkaamalla käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Raiskauksen ankaroittamisperuste puolestaan täyttyy muun muassa silloin, kun tuossa uhkaamisessa käytetään teräasetta. Tähän nähden teräaseen käyttämistä koskevan ankaroittamisperusteen tulkinnassa tulee ottaa huomioon se, miten väkivallalla uhkaaminen on yleisesti ymmärretty sukupuoliyhteyteen pakottamista koskevassa asiayhteydessä. Johtoa voidaan hakea myös muista uhkaamistunnusmerkin sisältävistä sääntely-yhteyksistä.

14. Seksuaalirikoksia koskevasta lainvalmisteluaineistosta ilmenevin tavoin raiskauksen tunnusmerkistön mukaisen väkivallan uhan tulee olla luonteeltaan sellaista, että se riittää murtamaan toisen tahdon (HE 6/1997 vp s. 172, HE 216/2013 vp s. 57 ja HE 13/2022 vp s. 102). Väkivallan uhan pakottavuutta arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota paitsi siihen, kuinka vakavalla väkivallalla uhataan, myös teko-olosuhteisiin kokonaisuudessaan (HE 6/1997 vp s. 173, HE 216/2013 vp s. 5 ja HE 13/2022 vp s. 102). Joissakin tapauksissa esimerkiksi uhatun mahdollisuus puolustautua itseään vaaraan saattamatta voi olla niin vähäinen, että melko lievälläkin väkivallalla uhkaaminen voi riittää tahdon murtamiseen (HE 6/1997 vp s. 173).

15. Ryöstörikoksia koskevissa lainvalmistelutöissä on lausuttu, että ryöstössä uhkauksen tulee olla todellinen tai ainakin sellainen, että rikoksen uhrilla on syytä olettaa voivansa joutua väkivallan kohteeksi (HE 66/1988 vp s. 97). Sanottua läheisesti vastaten myös uutta seksuaalirikoslainsäädäntöä koskevissa perusteluissa on todettu, että uhkaus voi olla pakottava jo silloin, kun seurauksena oleva vahinko on vakava ja tekijä esittää uhkauksen niin, että toinen pitää sen toteuttamista varteenotettavana mahdollisuutena, jos hän ei alistu sukupuoliyhteyteen (HE 13/2022 vp s. 103).

Teräaseen käyttämisen arviointi tässä tapauksessa

16. Asiassa on selvitetty, että A on riistänyt asianomistajan vapauden useiksi tunneiksi sekä kohdistanut häneen vapaudenriiston kuluessa väkivaltaa, pakottamista ja väkivaltaisia uhkauksia, jotka ovat merkittäviltä osin tapahtuneet ennen raiskausta. Esimerkiksi hieman ennen raiskausta A on tullut kirveen kanssa ahtaaseen wc-tilaan, lyönyt asianomistajan pään siellä seinään ja nostanut kirveen kysyen, pitäisikö sillä lyödä asianomistajaa päähän. Kohta tämän jälkeen A on palannut asianomistajan luo wc-tilaan pitäen kädessään nyt kääntöveistä ja kehottaen asianomistajan ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa, minkä asianomistaja on tehnyt.

17. Korkein oikeus katsoo, että kuvatun kaltaisissa olosuhteissa jo teräaseen pitäminen kädessä uhrin nähtävillä ja tämän kehottaminen sukupuoliyhteyteen antavat uhrille aiheen pitää varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että hän voi joutua teräaseella tehtävän jonkinasteisen väkivallan kohteeksi, jollei hän noudata kehotusta. Raiskauksen ankaroittamisperuste ei edellytä teräaseella uhkaamiseksi katsottavalta teräaseen käyttämisen tavalta tai tilanteen olosuhteilta erityistä vaarallisuutta, vaan tilanteen vaarallisuus tulee otettavaksi huomioon arvioitaessa sitä, onko raiskaus myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Sen vuoksi ratkaisevaa merkitystä ankaroittamisperusteen täyttymistä arvioitaessa ei voida antaa sille, onko asianomistaja hovioikeudessa kertomallaan tavalla kokenut tilanteen wc:ssä pikemminkin nöyryyttävänä kuin vaarallisena.

18. Kun A näin ollen on kääntöveitsellä uhaten pakottanut asianomistajan ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa, hän on käyttänyt raiskauksessa teräasetta tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan (509/2014) ankaroittamisperusteen täyttävällä tavalla.

19. Törkeää raiskausta koskeva voimassa olevan rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohta edellyttää muun ohella, että raiskauksessa käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Lain perustelujen (HE 13/2022 vp s. 106) mukaan vakavan väkivallan käyttämistä koskevan ankaroittamisperusteen täyttää esimerkiksi veitsellä viiltäminen. Tähän nähden kyse voi olla voimassa olevan lain mukaisesta vakavalla väkivallalla uhkaamisesta, vaikka väkivalta ei aiheuttaisikaan vakavaa vaaraa hengelle tai terveydelle. Riittäväksi on siten katsottava varteenotettava mahdollisuus siitä, että henkilö joutuu teräaseella tehtävän jonkinasteisen vakavana pidettävän väkivallan kohteeksi, jollei hän taivu tekijän tahtoon. A:n kohdassa 16 kuvattu menettely siten täyttää kohdassa 17 lausuttu huomioon ottaen myös voimassa olevan rikossäännöksen mukaisen ankaroittamisperusteen. Voimassa olevassa sääntelyssä ei muutoinkaan ole lievennetty arvioitavana olevan menettelyn rikosoikeudellista arvostelua tekoajan mukaiseen sääntelyyn verrattuna.

Sovellettavaa lakia koskeva johtopäätös

20. Kun A:n menettely täyttää sekä tekoajan että nyt voimassa olevan raiskauksen ankaroittamisperusteen, on asiassa rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti sovellettava tekoaikana voimassa ollutta lakia.

Onko A menettelyllään syyllistynyt törkeään raiskaukseen?

21. Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:n menettely täyttää sovellettavassa rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa (509/2014) tarkoitetun raiskauksen ankaroittamisperusteen. Seuraavaksi on arvioitava sitä, onko raiskausta pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Syytteen mukaan tekoa on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä ottaen huomioon teon tapahtuminen törkeän vapaudenriiston yhteydessä.

22. Raiskauksen ankaroittamisperuste ei tässä tapauksessa ilmene erityisen vahingollisella tavalla, kun teräaseella ei ole tehty väkivaltaa eikä uhattu käyttää huomattavan vaarallista väkivaltaa. Tämän vuoksi muilla teko-olosuhteilla on kokonaisarvostelussa verraten suuri merkitys.

23. Raiskauksen pitämistä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä puoltaa vahvasti sen tapahtuminen useita tunteja kestäneen väkivaltaa ja väkivallan uhkaa sisältäneen vapaudenriiston yhteydessä. Nämä olosuhteet ovat olleet omiaan entisestään lisäämään rikoksen vahingollisuutta ja asianomistajan kärsimystä myös raiskauksen yhteydessä. Sukupuoliyhteyden laatua tai raiskaukseen liittyvien tapahtumien kestoa ei ole pidettävä sen enempää kokonaistörkeyttä puoltavina kuin sitä vastaankaan puhuvina perusteina. Korkein oikeus ei katso asiassa olevan myöskään sellaisia muita perusteita, jotka puhuisivat sen puolesta, että tekoa ei olisi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Korkein oikeus päätyy katsomaan, että raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyksilukeminen

24. Rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan (509/2014) nojalla syytekohdassa 5 A:n syyksi luetaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeä raiskaus.

Rangaistusseuraamus

25. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden törkeästä raiskauksesta mittaamaa 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistusta on käräjäoikeuden lausumin perustein pidettävä tältä osin oikeudenmukaisena rangaistuksena A:lle. Korkeimman oikeuden arvioitavana ei ole hovioikeuden ratkaisu siltä osin kuin hovioikeus on katsonut syytekohdissa 1–4 syyksi luettujen rikosten yhteistä rangaistusta lisääväksi vaikutukseksi 5 kuukautta vankeutta. A on siten tuomittava häneen syykseen syytekohdissa 1–5 luetuista rikoksista yhteiseen 3 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan kohdassa 5 rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan (509/2014) nojalla käräjäoikeuden hänen syykseen lukema törkeä raiskaus (tekoaika 8.8.2021).

A tuomitaan kohdan 5 törkeästä raiskauksesta sekä muista hänen syykseen kohdissa 1–4 luetuista rikoksista yhteiseen 3 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Tuukka Vähätalo.