KKO:2023:87

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Asian tausta

A:lle oli rekisteröity kansallinen tavaramerkki SODASTREAM sekä EU-tavaramerkit SODASTREAM ja SODA-CLUB. A oli myynyt Suomessa SodaStream-merkkisiä hiilihapotuslaitteita, joiden myyntipakkauksiin oli sisältynyt uudelleentäytettävissä oleva hiilidioksidipullo, johon oli kaiverrettu tavaramerkki SODASTREAM tai SODA-CLUB sekä kiinnitetty A:n tavaramerkillä varustettu etiketti. A oli myynyt täytettyjä hiilidioksidipulloja myös hiilihapotuslaitteesta erikseen.

B Oy oli myynyt ja markkinoinut Suomessa MySoda-merkkisiä hiilihapotuslaitteita, joihin ei sisältynyt hiilidioksidipulloa. Kesäkuusta 2016 lukien B Oy oli myynyt ja markkinoinut Suomessa myös B Oy:n omilla etiketeillä varustettuja, täytettyjä hiilidioksidipulloja, jotka olivat yhteensopivia A:n hiilihapotuslaitteiden kanssa.

B Oy myi ja markkinoi myös edellä kuvattuja A:n alun perin liikkeelle laskemia hiilidioksidipulloja, joista B Oy oli pullojen palauduttua sille tyhjänä ensin poistanut A:n etiketin ja pullojen uudelleen täyttämisen jälkeen varustanut pullot omalla etiketillään siten, että pulloissa olleet tavaramerkkien SODASTREAM ja SODA-CLUB kaiverrukset olivat jääneet näkyviin. B Oy oli käyttänyt pulloissa joko väritykseltään vaaleanpunaista etikettiä tai valkoista etikettiä, joiden merkinnät erosivat toisistaan.

A ei ollut antanut B Oy:n menettelylle suostumustaan.

Kanne ja vastaus markkinaoikeudessa

A vaati kanteessaan muun ohella, että markkinaoikeus vahvistaa, että B Oy on Suomessa loukannut A:n yksinoikeutta tavaramerkkeihin SODASTREAM ja SODA-CLUB käyttämällä niitä luvatta elinkeinotoiminnassaan markkinoimalla ja myymällä niillä merkittyjä hiilidioksidipulloja, joihin kuuluvat alkuperäiset etiketit on korvattu uusilla etiketeillä tai joihin on kiinnitetty lisäksi B Oy:n oma tavaramerkki. Lisäksi A vaati, että markkinaoikeus kieltää B Oy:tä sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta vahvistusvaatimuksessa kuvattua menettelyä.

A vetosi kanteen perusteena siihen, että sillä oli tavaramerkkisääntelyn mukainen perusteltu aihe vastustaa B Oy:n menettelyä, vaikka sen tavaramerkkioikeus oli kysymyksessä olevien, sen liikkeelle laskemien ja sen tavaramerkeillä SODASTREAM tai SODA-CLUB varustettujen hiilidioksidipullojen osalta sammunut.

Kanteen mukaan B Oy:n menettelyyn oli sovellettava tavaroiden rinnakkaistuontia koskevassa Euroopan unionin tuomioistuimen Bristol-Myers Squibb eli BMS-oikeuskäytännössä määriteltyjä edellytyksiä, joiden mukaan tavaramerkillä varustettujen tavaroiden uudelleenpakkaamisen tai uudelleenmerkitsemisen tuli olla välttämätöntä näiden tavaroiden myymiseksi ja tavaramerkin haltijan lailliset intressit tuli taata.

B Oy:n menettely oli aiheuttanut todellista vaaraa tavaramerkin päätehtävälle taata tuotteen alkuperä ja ollut omiaan aiheuttamaan sekaannusta kuluttajien keskuudessa. B Oy oli pyrkinyt menettelyllään myös hyötymään A:n tunnettuudesta ja maineesta sekä luonut kuluttajille virheellisen mielikuvan yhtiöiden välisestä kaupallisesta yhteistyöstä.

Lisäksi B Oy:n uudelleen täyttämissä hiilidioksidipulloissa ilmenevistä vioista sekä niiden aiheuttamista turvallisuus- tai terveysriskeistä koitui merkittävää vahinkoa A:n maineelle. A:n mukaan sille oli aiheutunut B Oy:n menettelystä ylimääräisiä kustannuksia sen vuoksi, että sille niin sanotusta pullopoolista palautuneet, uudelleen täytetyt pullot oli tullut tarkistaa ja niiden etiketit vaihtaa.

A:n mukaan B Oy:n menettely ei vastannut markkinoilla noudatettua käytäntöä, eikä A itse Suomessa täyttänyt uudelleen ja merkinnyt omilla tavaramerkillään muiden toimijoiden alun perin liikkeelle laskemia pulloja ja markkinoinut niitä uudelleen täytettyinä.

B Oy vaati kanteen hylkäämistä. A:n tavaramerkkioikeudet olivat sen markkinoille saattamien hiilidioksidipullojen osalta sammuneet, eikä A:lla ollut perusteltua aihetta vastustaa B Oy:n menettelyä. B Oy:n menettelyssä ei ollut kysymys tavaroiden rinnakkaistuonnista tai unionin tuomioistuimen varhaisemmassa, lääkkeiden rinnakkaistuontia koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitetusta uudelleen pakkaamisesta.

B Oy vetosi siihen, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista oli hiilidioksidipullossa olevan A:n etiketin vaihtaminen B Oy:n etikettiin pulloja uudelleen täytettäessä siten, että pulloissa oli näkyvillä myös niiden liikkeellelaskijan A:n tavaramerkki, SODASTREAM tai SODA-CLUB, eikä menettely siten loukannut tavaramerkin alkuperätehtävää tai synnyttänyt kuluttajille virheellistä mielikuvaa B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta yhteydestä. Hiilidioksidipulloista oli tällöin kuluttajille mahdollisimman helposti havaittavissa sekä pullon alun perin liikkeelle laskeneen A:n että pullon uudelleen täyttäneen B Oy:n osalta oleelliset tiedot siitä, kuka oli vastuussa viimeisimmästä hiilidioksidista ja pullosta uudelleen täyttämisen jälkeen. Kuluttajat eivät käsittäneet pulloihin kaiverrettuja tunnuksia viittauksiksi pullon viimeksi täyttäneeseen yritykseen. B Oy:n mukaan sen menettely vastasi alan ja A:n itsensäkin noudattamaa markkinakäytäntöä.

B Oy:n mukaan sen etikettien merkinnät olivat selkeitä. Valkoisessa etiketissä oli teksti, jonka mukaan hiilidioksidipullon täyttäneellä yrityksellä ei ollut yhteyttä pullon alkuperäiseen toimittajaan, tämän yritykseen tai tavaramerkkiin. Vaaleanpunaista etikettiä oli puolestaan käytetty A:n tavaramerkeillä varustetuissa pulloissa vain muutaman kuukauden ajan syksyllä 2016.

B Oy:n mukaan sen menettely ei ollut merkinnyt A:n maineen hyväksikäyttöä eikä aiheuttanut sille mainehaittaa tai taloudellista vahinkoa.

Markkinaoikeuden välituomio 5.9.2019 nro 388/19

Markkinaoikeus totesi, että A oli riidattomasti laskenut liikkeelle ensimmäisen kerran Euroopan talousalueella B Oy:n uudelleen täyttämät hiilidioksidipullot, joissa oli kaiverrettuna A:n tavaramerkki SODASTREAM tai SODA-CLUB, joten sen tavaramerkkien tuottamat yksinoikeudet olivat niiden osalta sammuneet. Markkinaoikeuden arviointi koski näin ollen sitä, oliko A:lla tavaramerkkioikeuksiensa sammumisesta huolimatta tavaramerkkejä koskevissa säännöksissä tarkoitettu perusteltu aihe vastustaa kysymyksessä olevien hiilidioksidipullojen markkinointia ja myyntiä.

Markkinaoikeus totesi, että A:n perustellun aiheen tueksi vetoama unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (erityisesti tuomio 11.7.1996, Bristol-Myers Squibb ym. C-427/93, C-429/93 ja C-436/93, EU:C:1996:282) koski rinnakkaistuontia Euroopan unionin jäsenvaltiosta toiseen, kun taas arvioitavana olevassa asiassa oli kysymys yhden jäsenvaltion sisällä tapahtuvasta menettelystä. Mainittu oikeuskäytäntö ei siten tullut asiassa sovellettavaksi.

Markkinaoikeus viittasi unionin tuomioistuimen jäsenvaltion sisäistä tavaramerkkioikeuden sammumista koskevaan oikeuskäytäntöön (tuomio 14.7.2011, Viking Gas, C-46/10, EU:C:2011:485), jonka mukaan perusteltu aihe oli olemassa paitsi silloin, kun tavaramerkillä varustettuihin tavaroihin tehdään tavaramerkkisääntelyn mukaisesti muutoksia tai niitä huononnetaan, myös silloin, kun tavaramerkin käyttö kolmannen toimesta vahingoittaa vakavasti tavaramerkin mainetta tai silloin, kun käytöllä luodaan mielikuva tavaramerkin haltijan ja kolmannen tahon välisestä taloudellisestä yhteydestä ja erityisesti siitä, että sanottu kolmas kuuluu tavaramerkin haltijan jakeluverkostoon tai että näiden kahden välillä on erityinen suhde.

Markkinaoikeus totesi, ettei B Oy:n menettely merkinnyt sellaista hiilidioksidipullon sisällön muuttamista tai huonontamista, jonka perusteella A:lla olisi perusteltua aihetta vastustaa B Oy:n menettelyä. Markkinaoikeus katsoi edelleen, ettei A:lle ollut myöskään aiheutunut sellaista vahinkoa tai laatuongelmista tai turvallisuus- ja terveysriskeistä johtuvaa mainehaittaa, jonka perusteella sillä olisi perusteltu aihe vastustaa B Oy:n menettelyä.

Markkinaoikeus arvioi kuluttajille asianosaisyhtiöiden välisestä taloudellisesta yhteydestä mahdollisesti aiheutuvaa virheellistä mielikuvaa ja siten tavaramerkin alkuperätehtävän vaarantumista yhtäältä valkoisten etikettien ja toisaalta vaaleanpunaisten etikettien käyttämisen osalta.

Markkinaoikeus totesi, että valkoisessa etiketissä hallitsevimmassa asemassa oli suurilla kirjaimilla oleva sana hiilidioksidia viidellä eri kielellä kirjoitettuna eikä sen yhteydessä ollut ilmoitettu lisäksi minkäänlaista erityistä tuotteen nimeä taikka yrityksen nimeä tai logoa. Hiilidioksidipullon vastakkaisella puolella tuotetietoja koskevan tekstin yhteydessä, pienellä kirjasinkoolla kirjoitetussa viittauksessa B Oy:öön oli ilmoitettu ainoastaan, että B Oy oli täyttänyt hiilidioksidipullon ja ettei B Oy:llä ollut yhteyttä hiilidioksidipullon alkuperäiseen toimittajaan tai tämän yritykseen ja tavaramerkkiin, jotka olivat pullossa näkyvillä.

Edellä todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoi, ettei valkoisten etikettien käyttäminen ollut ollut omiaan johtamaan siihen, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja katsoisi, että A:n ja B Oy:n välillä olisi jotakin taloudellista yhteyttä. A:llä ei näin ollen valkoisten etikettien osalta ollut perusteltua aihetta vastustaa B Oy:n menettelyä.

Markkinaoikeus totesi vaaleanpunaisten etikettien osalta, että niissä hallitsevimmassa asemassa oli etiketissä suurilla kirjaimilla hiilidioksidipullon vastakkaisilla puolilla kirjoitettu B Oy:n logo MySODA ja sen vieressä hieman pienemmällä joko teksti ”suomalaista hiilidioksidia hiilihapotuslaitteisiin” tai teksti ”koldioxidgas för kolsyremaskiner” sekä pienellä kirjasinkoolla kirjoitetun tuotetietoja koskevan tekstin yhteydessä maininta ”Tämän hiilidioksidipullon on täyttänyt B Oy. Lisätietoa www.mysoda.fi”. Hiilidioksidipulloon kaiverrettu tavaramerkki SODASTREAM tai SODA-CLUB olivat jääneet näkyviin, mutta kaiverrukset olivat verraten pienellä, eikä niitä välttämättä havainnut kuin tarkastelemalla pulloa kädessä pitäen hyvin huolellisesti. Kun vaaleanpunainen etiketti, jossa oli suurella kirjaisinkoolla logo MySODA, oli muodostanut ylivoimaisesti hiilidioksidipullon näkyvimmän osan eikä siihen ollut sisältynyt mainintaa siitä, ettei B Oy:llä ollut yhteyttä A:han, markkinaoikeus katsoi, että vaaleanpunainen etiketti oli omiaan synnyttämään kuluttajassa kuvan, että pullo oli peräisin B Oy:ltä.

Markkinaoikeus katsoi hiilidioksidipullojen hankkimiseen ja vaihtamiseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen, ettei kuluttajalla välttämättä ollut kovinkaan suurta mahdollisuutta tarkastella yksityiskohtaisesti hiilidioksidipulloa ja siinä olevia merkintöjä.

Markkinaoikeus katsoi, että vaaleanpunaisen etiketin käyttäminen oli ollut omiaan luomaan tavanomaisesti valistuneessa ja kohtuullisen tarkkaavaisessa ja huolellisessa keskivertokuluttajassa mielikuvan, että A:n ja B Oy:n välillä olisi jonkinlainen taloudellinen yhteys ja A:lla oli näin ollen vaaleanpunaisten etikettien osalta perusteltu aihe vastustaa B Oy:n menettelyä.

Markkinaoikeus vahvisti, että B Oy oli poistamalla hiilidioksidipulloista, jotka oli varustettu niiden pintaan kaiverretulla tavaramerkillä SODASTREAM tai SODA-CLUB, niissä olleen etiketin sekä tämän jälkeen täyttämällä hiilidioksidipullot uudelleen ja varustamalla ne vaaleanpunaisella etiketillä sekä tämän jälkeen myymällä ja markkinoimalla Suomessa kyseisiä hiilidioksidipulloja elinkeinotoiminnassaan loukannut A:n kansallisia tavaramerkkejä ja EU-tavaramerkkejä SODASTREAM sekä SODA-CLUB.

Lisäksi markkinaoikeus kielsi B Oy:tä jatkamasta tai toistamasta edellä todettua menettelyä asettamansa 100 000 euron sakon uhalla.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Nina Korjus ja Jaakko Ritvala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B Oy:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että markkinaoikeuden välituomio kumotaan ja A:n vahvistus- ja kieltovaatimukset hyväksytään siltä osin kuin kysymys on valkoisten etikettien käyttämisestä.

B Oy vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

B Oy vaati valituksessaan, että markkinaoikeuden välituomio kumotaan siltä osin kuin B Oy:n on siinä vahvistettu vaaleanpunaisten etikettien suhteen loukanneen A:n tavaramerkkioikeuksia ja B Oy:tä on kielletty sakon uhalla jatkamasta tai toistamasta kysymyksessä olevaa menettelyä.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Välitoimet

Varattuaan asianosaisille tilaisuuden lausua käsityksensä ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä sekä sen sisällöstä ja asianosaisten annettua lausumansa Korkein oikeus esitti päätöksellään 9.3.2021 nro 388 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle.

Unionin tuomioistuin antoi pyydetyn ratkaisun 27.10.2022 tuomiolla asiassa C-197/21, EU:C:2022:834.

Asianosaiset antoivat ennakkoratkaisun johdosta kirjalliset lausumansa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on tavaramerkkien numero 70211 SODA¬STREAM ja numero 77984 SODASTREAM sekä Euroopan unionin tavaramerkkien (jäljempänä EU-tavaramerkki) numero 87957 SODA-CLUB, numero 295923 SODASTREAM, numero 1039965 SODASTREAM ja numero 1246511 SODASTREAM haltija.

2. A myy Suomessa SodaStream-merkkisiä hiilihapotuslaitteita. Laitteiden myyntipakkauksiin sisältyy uudelleentäytettävissä oleva alumiinirunkoinen hiilidioksidipullo, johon on kaiverrettu tavaramerkki SODASTREAM tai SODA-CLUB ja kiinnitetty tavaramerkillä SODASTREAM tai SODA-CLUB varustettu etiketti. A tarjoaa kysymyksessä olevia hiilidioksidipulloja täytettyinä myös erikseen.

3. B Oy on kesäkuusta 2016 lukien Suomessa myynyt ja markkinoinut täytettyjä hiilidioksidipulloja, jotka on varustettu B Oy:n etiketeillä. Osa näistä pulloista on ollut A:n alun perin liikkeelle laskemia hiilidioksidipulloja, jotka on varustettu niiden pintaan kaiverretulla tavaramerkillä SODASTREAM tai SODA-CLUB. Tällaisen pullon palauduttua B Oy:lle uudelleen täytettäväksi se on poistanut pullosta A:n etiketin, täyttänyt pullon uudelleen ja varustanut sen omalla etiketillään siten, että pullossa olevat kaiverrukset, mukaan lukien tavaramerkki SODASTREAM tai SODA-CLUB, ovat jääneet näkyviin. B Oy on käyttänyt pulloissa jäljempänä tarkemmin kuvattuja vaaleanpunaisia tai valkoisia etikettejä. A ei ole antanut lupaa B Oy:n menettelylle.

4. A on markkinaoikeudessa nostamassaan kanteessa vaatinut muun ohella, että B Oy:n vahvistetaan edellä kuvatulla menettelyllään loukanneen A:n tavaramerkkioikeuksia ja että B Oy:tä kielletään sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta A:n tavaramerkkien loukkausta. Asiassa on ollut riidatonta, että A:n tavaramerkkioikeus on sen liikkeelle laskemien hiilidioksidipullojen osalta sammunut. Kanteensa perusteena A on vedonnut siihen, että sillä on tavaramerkkioikeuden sammumisesta huolimatta ollut tavaramerkkisääntelyssä tarkoitettu perusteltu aihe vastustaa B Oy:n menettelyä sillä perusteella, että A:n etiketin korvaaminen B Oy:n omalla etiketillä ei ole ollut välttämätöntä uudelleen täytettyjen pullojen myymiseksi. A on vedonnut perusteltuna aiheena lisäksi muun ohella siihen, että B Oy:n menettelystä on aiheutunut kuluttajille virheellinen mielikuva B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta yhteydestä.

5. Markkinaoikeus on katsonut, että A:lla on ollut perusteltu aihe vastustaa B Oy:n vaaleanpunaisten etikettien käyttöön liittyvää menettelyä sen vuoksi, että menettely on ollut omiaan luomaan keskivertokuluttajassa mielikuvan A:n ja B Oy:n välisestä taloudellisesta yhteydestä. Valkoisten etikettien osalta markkinaoikeus on katsonut, ettei tällaista mielikuvaa ollut aiheutunut. Markkinaoikeus on näin ollen vahvistanut A:n tavaramerkkioikeuksien loukkauksen vaaleanpunaisten etikettien käytön osalta sekä sakon uhalla kieltänyt loukkauksen jatkamisen tai uudistamisen. Muilta osin markkinaoikeus on hylännyt A:n kanteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko A:lla tavaramerkkioikeuksiensa sammumisesta huolimatta ollut perusteltu aihe vastustaa B Oy:n menettelyä sillä perusteella, että A:n etikettien korvaaminen B Oy:n omilla etiketeillä ei ole ollut unionin oikeudessa tavaramerkkien osalta sovellettujen niin sanottujen Bristol-Myers Squibb -edellytysten mukaisesti välttämätöntä uudelleen täytettyjen hiilidioksidipullojen jälleenmyyntiä varten. Mikäli B Oy:n menettelyyn ei sovelleta mainittua välttämättömyysedellytystä, arvioitavaksi tulee seuraavaksi tavaramerkin käytön vastustamisen perusteltuna aiheena se, aiheutuuko kuluttajille B Oy:n menettelystä virheellinen mielikuva B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta yhteydestä.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

7. Korkein oikeus toteaa, että tavaramerkin loukkausta arvioidaan loukkauksen tekohetkellä voimassa olleiden säännösten nojalla. Kanteessa loukkaavaksi väitetty B Oy:n menettely on alkanut kesäkuussa 2016.

8. Kansallisten tavaramerkkien loukkaukseen sovelletaan siten osaltaan sekä tavaramerkkilain (7/1964) että 1.5.2019 voimaan tulleen uuden tavaramerkkilain säännöksiä. Uudella tavaramerkkilailla on pantu kansallisesti täytäntöön 15.1.2019 voimaan tullut jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2436 (tavaramerkkidirektiivi). Tätä ennen voimassa olleen jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY säännökset oli pantu kansallisesti täytäntöön aiemmin voimassa olleen tavaramerkkilain (7/1964) säännöksillä. EU-tavaramerkkien loukkauksen osalta asiassa sovelletaan Euroopan unionin tavaramerkistä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 207/2009, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2424, sekä 1.10.2017 lukien Euroopan unionin tavaramerkistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2017/1001 (EU-tavaramerkkiasetus).

9. Tavaramerkin haltijalla on asiaan sovellettavien säännösten nojalla yksinoikeus käyttää elinkeinotoiminnassa tunnuksena tavaramerkkiä, joka on sama kuin samoja tavaroita tai palveluja varten rekisteröity tavaramerkki, sekä oikeus kieltää tavaramerkkiin perustuvaa yksinoikeutta loukkaava käyttö. Tavaramerkin haltijan oikeutta kieltää muun ohella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden tarjoaminen on kuitenkin rajoitettu tavaramerkkioikeuden sammumista koskevalla sääntelyllä.

10. Yksinoikeuden sammumista koskevan tavaramerkkilain 9 §:n 1 momentin mukaan tavaramerkin haltija ei saa kieltää merkin käyttämistä tavaroissa, jotka hän tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille Euroopan talousalueella kyseistä merkkiä käyttäen. Pykälän 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tavaramerkin haltija saa kieltää merkin käyttämisen tavaroissa, jos tavaramerkin haltijalla on perusteltu syy vastustaa tavaroiden myöhempää tarjoamista tai markkinoille saattamista. Tavaramerkin haltija voi kieltää merkin käyttämisen erityisesti, jos tavaroiden kuntoa on muutettu tai laatua heikennetty sen jälkeen, kun ne on saatettu markkinoille.

11. Tavaramerkin antamien oikeuksien sammumista koskevan tavaramerkkidirektiivin 15 artiklan 1 kohdan mukaan tavaramerkki ei anna haltijalle oikeutta kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai haltijan suostumuksella joku muu on saattanut markkinoille unionissa tätä tavaramerkkiä käyttäen. Artiklan 2 kohdan mukaan mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden myöhempää kaupan pitämistä, erityisesti silloin kun tavaroiden kuntoa on muutettu tai huononnettu sen jälkeen, kun ne on saatettu markkinoille.

12. EU-tavaramerkkien osalta sovellettavan EU-tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan EU-tavaramerkki ei oikeuta haltijaa kieltämään tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille Euroopan talousalueella tätä tavaramerkkiä käyttäen. Artiklan 2 kohdan mukaan mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden pitämistä edelleen liikkeessä, erityisesti milloin tavaroihin tehdään muutoksia ja huononnuksia sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeelle.

13. Tavaramerkkioikeuden sammumisesta on säädetty asiallisesti edellä kuvattua vastaavalla tavalla myös tässä asiassa sovellettavaksi tulevissa tavaramerkkilain (7/1964) 10 a §:ssä (1715/1995) ja 8 §:ssä (616/2016) sekä tavaramerkkidirektiivin 2008/95/EY 7 artiklassa ja EU-tavaramerkkiasetuksen (EY) N:o 207/2009 13 artiklassa. Korkein oikeus toteaa, että asiaa jäljempänä arvioitaessa on siten riittävää viitata yksinomaan edellä kuvattuihin, voimassa oleviin säännöksiin.

Unionin tuomioistuimen vastaus Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön

14. Unionin tuomioistuin on tuomiollaan 27.10.2022 Soda-Club (CO2) ja SodaStream International, C-197/21, EU:C:2022:834, vastannut Korkeimman oikeuden esittämiin EU-tavaramerkkiasetuksen ja tavaramerkkidirektiivin 15 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskeviin kysymyksiin seuraavasti:

15. EU-tavaramerkkiasetuksen ja tavaramerkkidirektiivin 15 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltijalla, joka on pitänyt kaupan jäsenvaltiossa tällä tavaramerkillä varustettuja tavaroita, jotka on tarkoitettu uudelleenkäytettäviksi ja täytettäviksi useita kertoja, ei ole näiden säännösten nojalla oikeutta vastustaa sitä, että jälleenmyyjä, joka on täyttänyt tavarat uudelleen ja korvannut alkuperäisellä tavaramerkillä varustetun etiketin toisilla merkinnöillä mutta jättänyt alkuperäisen tavaramerkin näkyviin mainituissa tavaroissa, pitää näitä tavaroita myöhemmin kaupan tässä jäsenvaltiossa, elleivät nämä uudet merkinnät luo kuluttajille virheellistä mielikuvaa siitä, että jälleenmyyjän ja tavaramerkin haltijan välillä on taloudellinen yhteys. Tätä sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon tavarassa ja sen uusissa merkinnöissä olevat tiedot sekä kyseisen alan jakelukäytännöt ja kuluttajalla näistä käytännöistä olevan tietämyksen taso.

Perusteltua aihetta koskevan arvioinnin lähtökohdat

16. Unionin tuomioistuin on ratkaisussaan viitannut siihen, että EU-tavaramerkkiasetuksen ja tavaramerkkidirektiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaisella tavaramerkin haltijan oikeudella tavaramerkkioikeuksien sammumisesta huolimatta perustellusta aiheesta vastustaa tavaramerkillä varustettujen tavaroiden myöhempää kaupan pitämistä poiketaan tavaroiden vapaan liikkumisen perusperiaatteesta ja että kyseisen vastustamismahdollisuuden yksinomaisena tarkoituksena on turvata tavaramerkin ydinsisältöön perustuvia oikeuksia (Soda-Club (CO2) ja SodaStream International, 34 kohta ja siinä viitattu tuomio).

17. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että tavaramerkkioikeuden ydinsisältönä on erityisesti taata merkin haltijalle oikeus käyttää tavaramerkkiä tuotteen ensimmäisen liikkeeseen laskemisen yhteydessä ja siten suojella sitä kilpailijoilta, jotka haluaisivat käyttää väärin tavaramerkin asemaa ja mainetta myymällä tuotteita, jotka on aiheettomasti varustettu tällä tavaramerkillä. Tämän yksinoikeuden täsmällisen ulottuvuuden määrittämiseksi on otettava huomioon tavaramerkin keskeinen tehtävä, joka on taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle, että tavaramerkillä varustetulla tuotteella on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa kyseisen tuotteen sellaisista tuotteista, joilla on toinen alkuperä (em. tuomio, 35 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).

18. Näin ollen tavaramerkin haltijan oikeutta vastustaa tavaramerkillä varustettujen tuotteiden jälleenmyyntiä ja erityisesti jälleenmyyjän toimenpiteitä, jotka koskevat alkuperäisten etikettien poistamista ja uusien etikettien kiinnittämistä kyseisiin tavaroihin samalla kun alkuperäinen tavaramerkki jätetään näkyviin, on tarkasteltava tavaramerkin haltijan perusteltujen intressien ja erityisesti edellä mainitun tavaramerkin alkuperän takaamistehtävää koskevan intressin valossa (em. tuomio, 36 kohta).

19. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytäntöönsä viitaten todennut, että kun uudelleen täytettävään kaasupulloon kiinnitettyjen tavaramerkkien haltija myy kyseisen pullon, haltijan näihin tavaramerkkeihin perustuvat oikeudet sammuvat ja ostajalle siirtyy oikeus määrätä vapaasti kyseisestä pullosta, mukaan lukien oikeus saada täytetyksi pullo valitsemassaan yrityksessä. Tästä ostajan oikeudesta seuraa tavaramerkkien haltijan kilpailijoiden oikeus täyttää ja vaihtaa tyhjiä pulloja (em. tuomio, 39 kohta ja siinä viitattu tuomio).

20. Näin ollen jälleenmyyjän toiminta, joka muodostuu kuluttajilta palautuneiden tyhjien pullojen uudelleen täyttämisestä, jälleenmyyjän omien etikettien kiinnittämisestä niihin alkuperäisten etikettien poistamisen jälkeen samalla kuin alkuperäinen tavaramerkki jätetään näkyviin pulloissa, voi kuulua EU-tavaramerkkiasetuksen ja tavaramerkkidirektiivin 15 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan (em. tuomio, 40 kohta).

21. Unionin tuomioistuin on lausunut, että mainituissa säännöksissä ei esitetä tyhjentävää luetteloa perustelluista aiheista, jotka voisivat estää sammumisperiaatteen soveltamisen. Unionin tuomioistuin on uudelleenpakattujen lääkkeiden rinnakkaistuonnin yhteydessä laatinut luettelon edellytyksistä, joilla pyritään rajaamaan tällaisten aiheiden olemassaolo tässä erityisessä asiayhteydessä (em. tuomio, 41 ja 42 kohta sekä niissä viitatut tuomiot).

22. Käsiteltävänä olevaa asiaa lähempänä olevassa asiayhteydessä unionin tuomioistuin on katsonut, että tällainen perusteltu aihe on olemassa myös silloin, kun se, että kolmas käyttää samaa tai samankaltaista merkkiä kuin tavaramerkki, vahingoittaa vakavasti tavaramerkin mainetta, tai myös silloin, kun tällä käytöllä luodaan mielikuva siitä, että tavaramerkin haltijan ja tämän kolmannen välillä on taloudellinen yhteys, ja erityisesti siitä, että kolmas kuuluu tavaramerkin haltijan jakeluverkostoon tai että näiden kahden henkilön välillä on erityinen suhde (em. tuomio, 43 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).

23. Unionin tuomioistuimen mukaan tästä seuraa, että virheellinen mielikuva, joka kuluttajalle voi syntyä tavaramerkin haltijan ja jälleenmyyjän välisen taloudellisen yhteyden olemassaolosta, on yksi niistä perustelluista aiheista, joiden nojalla tavaramerkin haltija voi kieltää jälleenmyyjää pitämästä myöhemmin kaupan tavaramerkin haltijan tavaramerkillä varustettuja tavaroita erityisesti silloin, kun jälleenmyyjä poistaa alkuperäisellä tavaramerkillä varustetun etiketin ja kiinnittää oman etikettinsä tähän tavaraan mutta jättää näkyviin tavaraan kaiverretun alkuperäisen tavaramerkin (em. tuomio, 44 kohta).

Välttämättömyysedellytyksen soveltuminen asian arviointiin

24. Korkein oikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksiin antamasta vastauksesta ilmenee, että kysymyksessä olevaa B Oy:n menettelyä ei ole perusteltua arvioida A:n väittämin tavoin niin sanottujen Bristol-Myers Squibb -edellytysten ja erityisesti niihin kuuluvan välttämättömyysedellytyksen perusteella. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen ratkaista, onko A:n etikettien poistaminen ja B Oy:n omien etikettien kiinnittäminen sen uudelleen täyttämiin hiilidioksidipulloihin ollut välttämätöntä pullojen jälleenmyyntiä varten.

25. A:n oikeutta vastustaa B Oy:n menettelyä arvioidaan siten sillä A:n vetoamalla perusteella, aiheutuuko B Oy:n menettelystä edellä todettu B Oy:n ja A:n taloudellista yhteyttä koskeva virheellinen mielikuva.

Taloudellista yhteyttä koskevan virheellisen mielikuvan arvioinnin lähtökohdat

26. Arvioitaessa kuluttajille tavaramerkin haltijan ja jälleenmyyjän välisestä taloudellisesta yhteydestä mahdollisesti syntyvää virheellistä mielikuvaa on otettava huomioon kaikki jälleenmyyjän toimintaan liittyvät olosuhteet, kuten tapa, jolla pullot esitellään kuluttajille uusien merkintöjen jälkeen, ja pullojen myyntiolosuhteet, erityisesti kyseisellä alalla vallitsevat näiden pullojen uudelleentäyttämisen käytännöt (em. tuomio, 45 kohta ja siinä viitattu tuomio).

27. Arvioinnin kannalta hyödyllisenä seikkana unionin tuomioistuin on todennut ensinnäkin, että uusiin etiketteihin sisältyvien tietojen laajuudella on huomattava merkitys. Uusien merkintöjen antamaa kokonaisvaikutelmaa on arvioitava sen selvittämiseksi, vaikuttavatko tavaramerkin haltijaa, joka on valmistanut pullon, ja jälleenmyyjää, joka täyttää pullon uudelleen, koskevat tiedot selkeiltä ja yksiselitteisiltä tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen kuluttajan näkökulmasta. Nämä tiedot, jotka esitetään uusissa merkinnöissä, eivät etenkään saa synnyttää sellaista vaikutelmaa, että pullon uudelleentäyttäjän ja alkuperäisen tavaramerkin haltijan välillä olisi taloudellinen yhteys (em. tuomio, 47 kohta).

28. Toiseksi uudesta etiketöinnistä saatavaa mielikuvaa arvioitaessa on otettava huomioon myös kyseisen alan käytännöt ja se, ovatko kuluttajat tottuneet siihen, että pulloja täyttävät uudelleen muut toimijat kuin alkuperäisen tavaramerkin haltija. Tältä osin sillä seikalla, että kyseinen tuote koostuu pullosta, joka on tarkoitettu uudelleenkäytettäväksi ja -täytettäväksi useita kertoja, sekä sen sisällöstä, voi olla merkitystä ratkaistaessa, voiko kuluttajilla olla tällainen virheellinen mielikuva. Huomioon on otettava se, että pullon ja sen sisällön toiminnallisen suhteen vuoksi suuri yleisö saattaa katsoa, että molemmilla on tavallisesti sama kaupallinen alkuperä. On kuitenkin niin, että vaikka tämän tyyppisiä pulloja voidaan pitää pakkauksina, näillä pulloilla – sikäli kuin ne on tarkoitettu uudelleenkäytettäviksi ja -täytettäviksi useita kertoja kierrätysperiaatteen mukaisesti – ei välttämättä katsota olevan sama kaupallinen alkuperä kuin niiden sisältämällä kaasulla (em. tuomio, 48 ja 49 kohta).

29. Erityisesti tyhjien pullojen uudelleentäyttöä koskevien olosuhteiden osalta on oletettava, että kuluttaja, joka kääntyy suoraan muun toimijan kuin alkuperäisen tavaramerkin haltijan puoleen saadakseen tyhjän pullon täytetyksi tai vaihtaakseen sen täytettyyn pulloon, kykenee helpommin havaitsemaan sen, ettei kyseisen toimijan ja tavaramerkin haltijan välillä ole taloudellista yhteyttä. Suoran kontaktin puuttuminen jälleenmyyjään voi kuitenkin aiheuttaa kuluttajien keskuudessa sekaannusvaaran tämän jälleenmyyjän ja alkuperäisten tavaramerkkien haltijoiden välisestä suhteesta ja siten vaarantaa tavaramerkin keskeisen, alkuperän takaamista koskevan tehtävän toteutumisen ja oikeuttaa vastustamaan tavaramerkin käyttöä (em. tuomio, 50 ja 52 kohta).

30. Merkityksellinen seikka on kolmanneksi se, että pullon alkuperäinen merkki pysyy näkyvissä jälleenmyyjän tekemistä lisämerkinnöistä huolimatta, koska se näyttää sulkevan pois sen, että merkinnät ovat muuttaneet pulloja siten, että niillä salataan pullojen alkuperä (em. tuomio, 53 kohta ja siinä viitattu tuomio).

31. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa kuluttajille B Oy:n myymistä hiilidioksidipulloista mahdollisesti syntynyttä virheellistä mielikuvaa A:n ja B Oy:n taloudellisesta yhteydestä on kiinnitettävä huomiota uusien etikettien merkintöjen antamaan kokonaisvaikutelmaan sen selvittämiseksi, vaikuttavatko A:ta ja B Oy:tä koskevat tiedot kuluttajan näkökulmasta selkeiltä ja yksiselitteisiltä. B Oy:n etiketöinnistä saatavan mielikuvan arvioinnissa on otettava edellä todettujen lähtökohtien mukaisesti huomioon myös alalla noudatetut käytännöt sekä pullojen vaihtokäytäntöjä koskevat kuluttajien tottumukset.

32. Korkein oikeus toteaa edelleen, että taloudellista yhteyttä koskevan mielikuvan syntymistä arvioidaan tavaramerkkien väitetyn loukkauksen ajankohdan perusteella. Tässä tapauksessa arvioitavana oleva ajanjakso alkaa kesäkuusta 2016. A:n vetoamasta kirjallisesta todistelusta (A:n todiste 8) ilmenee, että sen tavaramerkillä ja B Oy:n vaaleanpunaisella etiketillä varustettuja hiilidioksidipulloja on ollut myymälöissä saatavilla vielä keväällä 2017. B Oy on ilmoittanut, ettei se ole käyttänyt vaaleanpunaista etikettiä A:n kaiverretulla tavaramerkillä varustetuissa pulloissa enää loppuvuoden 2016 jälkeen.

33. Korkein oikeus toteaa, että A:n edellä viitattu näyttö ei ole ristiriidassa B Oy:n esittämän väitteen kanssa, koska syksyllä 2016 täytettyjä hiilidioksidipulloja on voinut olla edelleen myynnissä keväällä 2017. Kun A:n tavaramerkillä ja B Oy:n vaaleanpunaisella etiketillä varustettujen hiilidioksidipullojen myynnistä tai markkinoinnista ei tämän jälkeiseltä ajalta ole esitetty selvitystä, Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että vaaleanpunaisilla etiketeillä varustettujen pullojen myynti tai markkinointi olisi vastoin B Oy:n kiistämistä jatkunut enää kevään 2017 jälkeen. A:n tavaramerkkejä väitetysti loukkaavan menettelyn ajankohta on siten vaaleanpunaisten etikettien käyttöön liittyvältä osin ollut syksystä 2016 kevääseen 2017. Valkoisten etikettien käyttö on jatkunut myös tämän jälkeen.

Uudelleen täytettyjen hiilidioksidipullojen merkinnät ja niiden esittelytapa

34. B Oy on edellä todetun mukaisesti myynyt ja markkinoinut uudelleen täyttämiään hiilidioksidipulloja, joihin se on kiinnittänyt joko vaaleanpunaisen tai valkoisen etikettinsä ja joiden yläosassa on ollut näkyvissä kaiverrettuna tavaramerkki SODASTREAM tai SODA-CLUB. Valkoisesta etiketistä on väitetyn loukkauksen kuluessa ollut käytössä kaksi erilaista versiota.

35. Vaaleanpunaisessa etiketissä (A:n kirjallinen todiste 4 ja katselmusesine 2) on suurilla kirjaimilla esitetty logo MySODA ja sen vieressä hieman pienemmällä sanat ”suomalaista hiilidioksidia hiilihapotuslaitteisiin”. Pullon vastakkaisella puolella on esillä sama B Oy:n logo ja sen vieressä vastaavalla tavalla esitetty teksti ”finsk koldioxidgas för kolsyremaskiner”. Etiketin suomen- ja ruotsinkielisten merkintöjen välisessä tilassa on pienellä kirjasinkoolla suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä tuotetietoja, joiden lopussa on maininta siitä, että hiilidioksidipullon on täyttänyt B Oy. Ilmoituksessa on siten viitattu B Oy:öön käyttäen sen vuonna 2016 tapahtuneen markkinoille tulon aikaista nimeä. Etiketin suomenkieliseen tekstiin sisältyy lisäksi maininta ”lisätietoa www.mysoda.fi”. Tuotetietojen alapuolella on teksti ”Find your nearest reseller @” ja sen jälkeen selvästi suuremmalla kirjasinkoolla lihavoituna teksti ”WWW.MYSODA.FI”. Etiketin väritys koostuu pääasiallisena pohjavärinä käytetystä vaaleanpunaisesta sekä muun ohella edellä kuvatuissa logoissa ja teksteissä käytetystä valkoisesta väristä.

36. Valkoisessa etiketissä (A:n kirjallinen todiste 5 ja katselmusesine 3 sekä B Oy:n kirjallinen todiste 2) on näkyvissä suurilla kirjaimilla kirjoitettu sana hiilidioksidia suomen, ruotsin, saksan, ranskan ja englannin kielellä. Pullon vastakkaisella puolella on pienellä kirjasinkoolla mainituilla kielillä tuotetietoja, joiden alkuosassa on todettu, että ”tämän hiilidioksidipullon voit vaihtaa missä tahansa vaihtopisteessä myös muiden merkkien hiilidioksidipulloihin”. Tuotetietojen lopussa on seuraava maininta: ”Tämän hiilidioksidipullon on täyttänyt B Oy. B Oy:llä ei ole yhteyttä pullon alkuperäiseen toimittajaan tai tämän yritykseen ja tavaramerkkiin, jotka ovat näkyvillä tässä pullossa. Lisätietoa www.mysoda.fi”. Tuotetietojen alapuolella on teksti ”Find your nearest reseller @” ja sen jälkeen selvästi suuremmalla kirjasinkoolla lihavoituna teksti ”WWW.MYSODA.FI”. Etiketin pääasiallinen pohjaväri on valkoinen, ja sen tekstit ovat vaaleanpunaiset.

37. B Oy on asiassa esitetyn selvityksen (B Oy:n katselmusesine 2) perusteella sittemmin käyttänyt pulloissa myös toista valkoista etikettiä, jonka antama yleisvaikutelma on hyvin samankaltainen kuin edellä kuvatussa valkoisessa etiketissä. Etiketit eroavat toisistaan kuitenkin muun ohella siten, että tässä tuotetietojen yhteydessä oleva maininta on edellä kuvatusta etiketistä poiketen muotoiltu seuraavasti: ”Tämän pullon on täyttänyt B Oy. B Oy:llä tai MySoda-tavaramerkillä ei ole yhteyttä pullon alkuperäiseen toimittajaan tai tämän yritykseen, eikä pullossa mainittuihin tavaramerkkeihin”. Etiketissä on lisäksi edellä todetun valkoisen sekä vaaleanpunaisen värin ohella käytetty teksteissä myös harmaata ja mustaa väriä.

Alalla noudatetut käytännöt ja hiilidioksidipullojen vaihto- ja myyntiolosuhteet

38. Markkinaoikeuden välituomiossaan toteaman mukaisesti kaikkien Suomen markkinoilla olevien hiilihapotuslaitteiden käyttämiseen tarvitaan uudelleentäytettävissä oleva hiilidioksidipullo. Nämä pullot ovat yhteensopivia eri valmistajien laitteiden kanssa. Hiilidioksidipulloja myydään Suomessa myös laitteista erillään joko siten, että kuluttaja hankkii täytetyn hiilidioksidipullon ilman vaihdossa annettavaa tyhjää pulloa, tai niin sanottuna vaihtopullona, jolloin kuluttaja luovuttaa vaihdossa tyhjän pullon maksaen tällöin käytännössä ainoastaan hiilidioksidista. Hiilidioksidipullojen alkuperäiset liikkeeseen laskijat tai uudelleen täytettyjen pullojen jälleenmyyjät eivät tarjoa pulloja suoraan kuluttajille, vaan niitä myydään ainoastaan jakelijoiden myymälöissä. Näissä vähittäismyyntiliikkeissä hiilidioksidipulloja on myytävänä myymälöiden hyllyillä niin sanottuna hyllytavarana sekä myymälöiden infopisteissä ja kassoilla.

39. A:n mukaan B Oy:n valkoisilla etiketeillä varustettuja hiilidioksidipulloja, joissa on ollut näkyvillä A:n tavaramerkki, on ollut esillä myymälöiden hyllyissä B Oy:n vaaleanpunaisella etiketillä varustettujen pullojen vieressä. A:n mukaan osaa valkoisilla etiketeillä varustetuista pulloista on lisäksi myyty pakattuna MySoda-tunnuksin varustettuun vaaleanpunaiseen pahvikoteloon. B Oy ei ole ottanut näihin väitteisiin kantaa.

40. A on vedonnut tältä osin todisteena myymälästä otettuihin valokuviin, joissa B Oy:n valkoisilla etiketeillä varustettuja hiilidioksidipulloja on näkyvissä muun ohella samassa myyntikorissa B Oy:n vaaleanpunaisilla etiketeillä varustettujen pullojen kanssa sekä hyllyssä vierekkäin B Oy:n vaaleanpunaisten hiilidioksidipullojen myyntipakkausten kanssa (A:n todiste 6). A on lisäksi esittänyt todistelua B Oy:n valkoisella etiketillä ja A:n kaiverretulla tavaramerkillä varustetusta hiilidioksidipullosta, joka on ollut pakattuna väritykseltään B Oy:n vaaleanpunaista etikettiä vastaavaan pahvikoteloon (A:n todiste 5 ja katselmusesine 3).

41. Korkein oikeus katsoo, että A:n esittämästä näytöstä voidaan päätellä, että B Oy:n edellä kuvattuja pulloja on ainakin osassa myymälöistä pidetty rinnakkain esillä ja että valkoisella etiketillä varustettuja pulloja, joissa A:n tavaramerkki on ollut näkyvissä, on myyty myös B Oy:n tunnuksilla varustettuun vaaleanpunaiseen pahvikoteloon pakattuna.

42. Edelleen markkinaoikeuden välituomiossa todetun mukaisesti eri kauppaketjut ottavat Suomessa vastaan kuluttajan vaihdossa tarjoaman tyhjän pullon riippumatta siinä olevista etiketeistä tai muista merkinnöistä. Suurimmat alan toimijat, B Oy mukaan lukien, ottavat kauppaketjuilta edelleen vastaan tyhjinä palautuspulloina kaikki niille täyttämistä varten toimitettavat hiilidioksidipullot niissä olevista etiketeistä tai muista merkinnöistä riippumatta.

43. B Oy on väittänyt, että Suomessa hiilidioksidipulloja uudelleen täyttävien toimijoiden keskuudessa on lisäksi yleisesti noudatettu käytäntöä, jonka mukaan kuluttajilta palautuneisiin hiilidioksidipulloihin on uudelleen täyttämisen yhteydessä kiinnitetty myyntiä varten täyttäjän oma etiketti myös silloin, kun kysymyksessä on jonkun muun tahon alun perin liikkeeseen laskema pullo, jossa alkuperäisen myyjän tavaramerkki on näkyvissä. B Oy:n mukaan myös A on noudattanut tätä käytäntöä.

44. A on kiistänyt, että alalla noudatettaisiin B Oy:n väittämää käytäntöä, ja todennut muun ohella, että sen täyttäessä uudelleen hyvin suuria määriä hiilidioksidipulloja sen omien pullojen joukkoon on voinut yksittäisissä virhetapauksissa joutua myös jonkun muun tahon liikkeeseen laskemia pulloja.

45. B Oy on markkinakäytäntöä koskevan väitteensä tueksi esittänyt näyttöä Suomen ja eräiden muiden Euroopan maiden markkinoilta löytyneistä tai B Oy:lle palautuneista hiilidioksidipulloista, joissa pulloon kaiverrettu tavaramerkki viittaa eri toimijaan kuin hiilidioksidipulloon kiinnitetty, sen uudelleen täyttäjän etiketti (B Oy:n todisteet 9, 12–14, 17, 18 ja 23–25 sekä katselmusesineet 3–12 ja 17).

46. Korkein oikeus toteaa, että B Oy:n todistelusta voidaan päätellä, että ainakin osa hiilidioksidipulloja Suomessa tarjoavista toimijoista on täyttänyt ja varustanut omalla etiketillään myös toisten toimijoiden tavaramerkillä varustettuja, jo aiemmin markkinoille saatettuja hiilidioksidipulloja. Asiassa esitetty näyttö koskee kuitenkin vain vähäistä määrää pulloja, joista osa on löydetty myynnistä muun Euroopan maan kuin tässä asiassa olennaisilta Suomen markkinoilta. Sitä vastaan, että kysymyksessä olevaa menettelyä olisi noudatettu nyt tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla markkinoiden kokoon nähden laajasti ja yleisesti, puhuu lisäksi se, että näyttö siitä, että A eli Suomen markkinoiden suurin toimija olisi täyttänyt muiden liikkeeseen laskemia hiilidioksidipulloja, on kokonaisuudessaan jäänyt vähäiseksi, noin 20 pulloon.

47. Korkein oikeus katsoo edellä todetun perusteella, että B Oy:n esittämästä todistelusta ei voida päätellä, että Suomessa hiilidioksidipulloja uudelleen täyttävien ja myyvien toimijoiden keskuudessa olisi A:n tavaramerkkien väitetyn loukkauksen osalta tarkasteltavana olevana aikana menetelty B Oy:n väittämällä tavalla niin laajasti, että sitä voitaisiin pitää Suomessa tuolloin yleisesti noudatettuna markkinakäytäntönä.

Kuluttajille aiheutuvaa virheellistä mielikuvaa koskeva arviointi ja johtopäätökset

Vaaleanpunaisella etiketillä varustetut hiilidioksidipullot

48. Korkein oikeus toteaa, että kuluttajien voidaan muun ohella edellä kuvatun pullojen palautuskäytännön perusteella olettaa olevan tietoisia siitä, että hiilidioksidipulloja kierrätetään täyttämällä niitä uudelleen myytäväksi. Kuluttajat eivät siten edellä kohdassa 28 todetun mukaisesti välttämättä liitä pulloa ja sen sisältämää hiilidioksidia samaan kaupalliseen alkuperään, vaikka tavallisesti niiden toiminnallinen suhde tähän sinänsä viittaisi. Kuluttajien tietoisuus pullojen kierrätyksestä ei toisaalta välttämättä merkitse sitä, että kuluttajat tiedostaisivat myös sen, että pulloja täyttävät uudelleen muut toimijat kuin pullon alkuperäisen tavaramerkin haltija.

49. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyn alan käytäntöä koskevan selvityksen perusteella, että kuluttajien ei voida päätellä tottuneen B Oy:n alalla vakiintuneeksi väittämään menettelyyn. Esitetyn selvityksen perusteella kuluttajien ei voida myöskään päätellä B Oy:n väittämän mukaisesti jo lähtökohtaisesti ymmärtävän, että hiilidioksidipulloon kaiverrettu tavaramerkki yksilöi yksinomaan pullon alkuperäisen liikkeeseen laskijan ja etiketti taas sellaisen pullon uudelleen täyttäjän, jolla ei ole mitään taloudellista yhteyttä edellä todettuun tahoon. Kuluttajille hiilidioksidipulloista aiheutuvan mielikuvan arvioinnissa on siten kiinnitettävä erityistä huomiota pulloissa ja niihin kiinnitetyissä uusissa etiketeissä oleviin merkintöihin.

50. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että hiilidioksidipullojen yläosaan kaiverrettu A:n tavaramerkki on jätetty B Oy:n uudelleen täyttämissä hiilidioksidipulloissa esille, eikä pullojen alkuperää ole siten A:n etiketin poistamisesta huolimatta B Oy:n uudelleen etiketöinnillä salattu. Hiilidioksidipulloon kaiverrettu A:n tavaramerkki on ollut pulloa tavanomaisella tavoin tarkastelevan kuluttajan havaittavissa, vaikka se ei olekaan ollut pullossa hallitsevassa asemassa.

51. Korkein oikeus toteaa edelleen, että vaaleanpunaisessa etiketissä on näkyvästi esillä MySoda-brändi. Kysymyksessä oleva yhtiö on siinä lisäksi ilmoitettu selvästi, mutta pienellä kirjasinkoolla, pulloon sisältyvän hiilidioksidin lähteeksi. Etiketissä ei ole B Oy:n ja A:n väliseen taloudelliseen yhteyteen viittaavia harhaanjohtavia tietoja. Vahvasti B Oy:n brändiä esiin tuovassa etiketissä ei kuitenkaan ole selvennetty pullon täyttäneen B Oy:n ja siihen kaiverretun tavaramerkin haltijana olevan A:n välisen taloudellisen suhteen erillisyyttä, minkä ei ole edellä katsottu olleen kuluttajille lähtökohtaisesti selvää. Korkein oikeus katsoo, etteivät vaaleanpunaisen etiketin merkinnät siten kokonaisuutena arvioiden vaikuta kuluttajan näkökulmasta selkeiltä ja yksiselitteisiltä pullon alkuperän ja sen täyttäjän välisen taloudellisen suhteen osalta.

52. Arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon se, että jakelijoina toimivat vähittäismyyjät ovat hoitaneet Suomessa uudelleen täytettyjen hiilidioksidipullojen myyntiä kuluttajille, jolloin myynnistä ei ole huolehtinut pulloja uudelleen täyttävä taho, kuten B Oy. Hiilidioksidipullojen jakeluolosuhteet ovat siten kohdassa 28 ja 29 todettu huomioon ottaen olleet omiaan osaltaan aiheuttamaan kuluttajien keskuudessa sekaannusvaaraa B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta suhteesta. Tämä korostaa osaltaan etiketissä annettujen tietojen yksiselitteisyyden ja selkeyden merkitystä, kun arvioidaan kuluttajille hiilidioksidipulloista syntyvää mielikuvaa.

53. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että vaaleanpunaisen etiketin tiedot B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta suhteesta eivät ole olleet selkeät ja yksiselitteiset. Tällöin B Oy:n etiketillä varustettujen A:n hiilidioksidipullojen tarjoamisesta on syntynyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle kuluttajalle virheellinen mielikuva siitä, että B Oy:n ja A:n välillä on jonkinlainen taloudellinen yhteys. A:lla on siten ollut kansallisessa ja unionin tavaramerkkisääntelyssä tarkoitettu perusteltu aihe vastustaa B Oy:n menettelyä, eikä asiassa ole tarpeen arvioida A:n B Oy:n muutoksenhakemukseen antamassa vastauksessa vedottuja muita vastustamisen perusteltuja aiheita.

Valkoisella etiketillä varustetut hiilidioksidipullot

54. Korkein oikeus toteaa, että B Oy:n nimi ei ole ollut valkoisissa etiketeissä esillä yhtä näkyvästi kuin vaaleanpunaisissa etiketeissä. Myös valkoisissa etiketeissä on viitattu B Oy:öön ja sen nimi sekä tunnukset ovat olleet pullossa esillä yhdessä hiilidioksidipulloon kaiverretun A:n tavaramerkin kanssa. Valkoisilla etiketeillä varustettuja pulloja on lisäksi tarjottu myymälöissä muun ohella yhdessä B Oy:n vaaleanpunaisella etiketillä varustettujen pullojen sekä vaaleanpunaisten B Oy:öön hiilidioksidipullojen myyntipakkausten kanssa. Tällöin kuluttajien voidaan katsoa ilman yksityiskohtaisten merkintöjen tarkempaa tutkimista yhdistäneen myös valkoisella etiketillä varustetut pullot B Oy:öön muun ohella molemmissa käytettyjen valkoisen ja vaaleanpunaisen värin perusteella.

55. Vaaleanpunaisesta etiketistä poiketen valkoisten etikettien tuotetietoja koskevaan kohtaan on kuitenkin sisältynyt pullon uudelleen täyttäneen B Oy:n ja pullon alkuperäisenä toimittajana ja pullossa olevan tavaramerkin haltijana olevan A:n välisen taloudellisen yhteyden poissulkeva ilmoitus. Ilmoituksessa käytetty melko pieni kirjasinkoko vastaa etiketin tuotetietoja koskevassa kohdassa muutenkin käytettyä. Kun otetaan lisäksi huomioon muun ohella kuluttajien tietoisuus siitä, että hiilidioksidipulloja kierrätetään ja täytetään uudelleen, ja se, että B Oy:n etiketissä olevat tiedot ovat pulloa tarkastelevan kuluttajan havaittavissa, Korkein oikeus katsoo, että näitä tietoja voidaan pitää kuluttajien näkökulmasta kokonaisuutena arvioiden selkeinä ja yksiselitteisinä.

56. Korkein oikeus katsoo edellä todetulla perustella, että valkoisiin etiketteihin sisältyvä edellä kuvattu ilmoitus on ollut riittävä estämään sen, että kuluttajille olisi myös valkoisilla etiketeillä varustettujen hiilidioksidipullojen osalta syntynyt virheellinen mielikuva B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta yhteydestä.

Muut A:n vetoamat vastustamista koskevat perustellut aiheet

57. A on B Oy:n valkoisten etikettien käyttöä koskevassa muutoksenhakemuksessaan viitannut myös siihen, ettei B Oy ollut etikettejä vaihtaessaan turvannut A:n laillisia intressejä, jotka liittyvät tuotteen alkuperäisen laadun ja tavaramerkin maineen säilymiseen. Korkein oikeus katsoo, ettei A ole kuitenkaan muutoksenhakemuksessaan yksilöinyt sellaisia seikkoja eikä asiassa ole muutenkaan esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella pullojen uudelleen täyttämistä sellaisenaan voitaisiin markkinaoikeuden välituomiossa todetusta poiketen pitää pullon laadun muuttamisena tai huonontamisena tai jonka perusteella B Oy:n uudelleen täyttämien pullojen myynnistä voitaisiin katsoa aiheutuneen A:lle perusteltuna aiheena pidettävää mainehaittaa.

Tavaramerkkien loukkausta koskeva johtopäätös

58. Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:lla on ollut vaatimuksen mukaisesti perusteltu aihe vastustaa Suomen markkinoilla sellaisten hiilidioksidipullojen myyntiä ja markkinointia, jotka on varustettu niiden pintaan kaiverretulla tavaramerkillä SODASTREAM tai SODA-CLUB ja joihin B Oy on vaihtanut edellä kuvatun vaaleanpunaisen etikettinsä. Menetellessään edellä kuvatulla tavalla ilman A:n suostumusta B Oy on siten loukannut A:n yksinoikeutta kanteen perusteena oleviin tavaramerkkeihin ja EU-tavaramerkkeihin.

59. A:lla ei sen sijaan ole katsottu olleen perusteltua aihetta vastustaa B Oy:n menettelyä valkoisilla etiketeillä varustettujen hiilidioksidipullojen Suomessa tapahtuvan myynnin ja markkinoinnin osalta. A:n tavaramerkkejä ei näin ollen ole tältä osin loukattu.

60. Markkinaoikeuden välituomion lopputulosta ei ole siten aihetta muuttaa yhtäältä A:n tavaramerkkien loukkauksen vahvistamista tai toisaalta vahvistusvaatimuksen hylkäämistä koskevilta osin.

Kielto ja uhkasakon asettaminen

61. B Oy:n on katsottu loukanneen A:n edellä kohdassa 1 selostettuja tavaramerkkejä myymällä ja markkinoimalla Suomessa A:n tavaramerkillä ja B Oy:n vaaleanpunaisella etiketillä varustettuja hiilidioksidipulloja kesäkuusta 2016 loppukevääseen 2017. Asiassa on siten vielä kysymys loukkaavaksi vahvistettavaa menettelyä koskevan kiellon määräämisestä ja siitä, voidaanko kiellon noudattamisen varmistamiseksi asettaa uhkasakko, kun A:n tavaramerkkien loukkaus on päättynyt loppukeväästä 2017.

62. Uhkasakkolain 4 §:n mukaan viranomainen voi asettaa uhkasakon, teettämisuhan tai keskeyttämisuhan, jos niin on laissa säädetty.

63. Kansallisten tavaramerkkien loukkauksen perusteella määrättävästä kiellosta on 30.4.2019 saakka säädetty tavaramerkkilain (7/1964) 38 §:ssä (680/2006), jonka 1 momentin mukaan jos joku loukkaa oikeutta tavaramerkkiin, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa. Kiellon määräämisestä sakon uhalla on säädetty 1.5.2019 voimaan tulleen uuden tavaramerkkilain 62 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan jos joku loukkaa yksinoikeutta tavaramerkkiin, tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

64. Uuden tavaramerkkilain 107 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevan riita-asian käsittelyyn sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Momentin perusteluista (HE 201/2018 vp s. 200) ilmenee, että siinä viitataan aiemman tavaramerkkilain säännöksiin esimerkiksi menettämis- ja mitätöintiperusteista, seuraamuksista ja oikeudenkäynneistä.

65. Pykälän 5 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tavaramerkin yksinoikeuden loukkaukseen sovelletaan loukkauksen tekohetkellä olevia säännöksiä. Säännöksen esitöissä (HE 201/2018 vp s. 201) on todettu, että jos loukkaus olisi tapahtunut ennen ehdotetun lain voimaan tuloa, loukkauksen toteamiseen ja käsittelyyn sovellettaisiin aiemman tavaramerkkilain säännöksiä. Esitöistä (LaVL 34/2018 vp s. 12 ja TaVM 38/2018 vp s. 9) ilmenee myös, että pykälän 5 momentti muodostaa poikkeuksen 1 momentin pääsäännöstä niiden riita-asioiden osalta, joissa loukkaus jatkuu edelleen.

66. Korkein oikeus toteaa, että kansallisen tavaramerkin loukkaukseen perustuva kielto voidaan siten tavaramerkkilain 62 §:n nojalla määrätä sakon uhkaisena, mikäli tavaramerkin loukkaus on alkanut tai jatkunut mainitun säännöksen voimaan tultua 1.5.2019. Tässä asiassa näin ei ole, koska vaaleanpunaisia etikettejä koskeva A:n tavaramerkkien loukkaus on päättynyt keväällä 2017 ja valkoisten etikettien osalta loukkausta ei ole todettu.

67. EU-tavaramerkkien loukkauksen perusteella määrättävästä kiellosta on säädetty EU-tavaramerkkiasetuksen seuraamuksia koskevan 130 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan jos EU-tava-ramerkkejä käsittelevä tuomioistuin toteaa, että vastaaja on loukannut tai ollut vaarassa loukata EU-tavaramerkkiä, se antaa määräyksen, joka kieltää vastaajaa jatkamasta toimia, jotka loukkaavat tai ovat vaarassa loukata EU-tavaramerkkiä, jolleivät erityiset syyt edellytä toimimista toisin. Tuomioistuin toteuttaa myös kansallisen lain mukaisesti aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä kieltoa noudatetaan.

68. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut sellaisten toimenpiteiden merkitystä, jotka ovat tarpeellisia EU-tavaramerkin loukkaukseen perustuvan kiellon noudattamisen varmistamiseksi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (tuomio 14.12.2006, Nokia, C-316/05, EU:C:2006:789, 59 ja 62 kohta) EU-tavaramerkkejä käsittelevällä tuomioistuimella, joka on antanut määräyksen, jolla vastaajaa kielletään jatkamasta EU-tavaramerkkiä loukkaavia toimia, on velvollisuus toteuttaa kansallisessa laissa säädetyistä toimenpiteistä ne, jotka ovat aiheellisia sen varmistamiseksi, että tätä kieltoa noudatetaan, vaikka näitä toimenpiteitä ei voitaisi tämän lain nojalla toteuttaa, jos kyseessä olisi vastaava kansallisen tavaramerkin loukkaus.

69. Korkein oikeus toteaa, että kun B Oy:lle määrättävä kielto perustuu osaltaan myös EU-tavaramerkkien loukkaukseen, on kiellon noudattamisen varmistamiseksi tullut EU-tavaramerkki-asetuksen 130 artiklan 1 kohdan perusteella asettaa myös tavaramerkkilain 62 §:ssä markkinaoikeuden välituomiota annettaessa säädetty sakon uhka. Näin on siitä huolimatta, ettei kysymyksessä oleva säännös tavaramerkkilain siirtymäsäännösten perusteella ja huomioon ottaen loukkauksen päättymisen ajankohta samassa tilanteessa mahdollista uhkasakon asettamista kansallisen tavaramerkin loukkauksen perusteella.

70. Markkinaoikeuden välituomion lopputulosta ei siten ole aihetta muuttaa siltäkään osin kuin B Oy:tä on sakon uhalla kielletty jatkamasta A:n tavaramerkkien ja EU-tavaramerkkien loukkausta myymällä ja markkinoimalla vaaleanpunaisilla etiketeillä varustettuja hiilidioksidipulloja.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeuden välituomiota ei muuteta.

Asia palautetaan markkinaoikeuteen tavaramerkin loukkaukseen perustuvaa hyvitystä ja vahingonkorvausta koskevien vaatimusten käsittelemiseksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Jussi Tapani ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Sanna Holkeri.