KKO:2023:86

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 1.2.–19.4.2021 tehdyistä törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja pahoinpitelystä. A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 16.11.2021 nro 21/148752

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen asetusten vastaisesti kohdellut omistamaansa koiraa julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen siten, että hän oli kadulla pyörällä ajaessaan raahannut väkisin perässään kytkettynä ollutta koiraansa niin, että sen polkuanturat olivat menneet haavoille. Koiran jalat olivat olleet niin huonossa kunnossa, ettei se ollut pystynyt kävelemään. A oli lisäksi lyönyt koiraa ja jättänyt koiran vammat asianmukaisesti hoitamatta, kun koiran oikeassa takajalassa oli ollut tulehtunut haava ja korvassa tulehdus. A ei ollut antanut koiralle riittävää ja ravitsevaa ruokaa, minkä vuoksi koira oli ollut aliravitsemustilassa. A oli myös laiminlyönyt huolehtia koiran kehonhoidosta, kun koiran turkki oli ollut öljyinen.

Käräjäoikeus ei pitänyt menettelyä rikoslain 17 luvun 14 a §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen raakana tai julmana ja tuomitsi A:n alentuneesti syyntakeisena tehdyistä eläinsuojelurikoksesta ja pahoinpitelystä yhteiseen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi A määrättiin 10 vuoden pituiseen kaikkia eläimiä koskevaan eläintenpitokieltoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tapani Ojala.

Vaasan hovioikeuden tuomio 7.7.2022 nro 22/128136

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että A oli laiminlyönyt koiransa asianmukaisen hoidon monin tavoin jo pidemmän aikaa ennen tapahtumia 19.4.2021. Koiran oikeassa takajalassa oli 20.4.2021 suoritetussa tarkastuksessa havaittu syvä, tulehtunut haava, joka tulehdusreaktiosta päätellen oli aiheutunut jalkaan jo ennen tapahtumia 19.4.2021 ja jota A ei ollut hoitanut asianmukaisesti. Koira oli lisäksi havaittu aliravituksi, sen turkki oli ollut öljyinen ja sen toinen korva oli ollut märkäisen tulehtunut. A oli näin ollen 19.4.2021 raahannut jalkaansa tulehduksen vuoksi aristanutta sekä muutenkin sairasta ja huonossa ravitsemustilassa ollutta koiraa väkisin polkupyörällä katua pitkin. Menettely oli keskeytynyt ulkopuolisten henkilöiden väliintuloon ja siihen, että A oli tehnyt tilanteeseen puuttuneelle henkilölle väkivaltaa, josta hänet oli käräjäoikeudessa tuomittu pahoinpitelystä. Raahausmatka oli ollut niin pitkä, että raahaamisen seurauksena koiran jokaisen tassun polkuanturat olivat menneet vereslihalle eikä koira ollut kyennyt enää kävelemään. Osassa polkuanturoita oli ollut yhä pintasolukkoa palkeenkielimäisesti kiinni, mutta pääasiassa polkuanturat olivat olleet paljasta avohaavaa. Pahimmassa kunnossa olivat olleet takajalkojen polkuanturat, joista oli vuotanut märkivää kudosnestettä. Niissä ei ollut tallella yhtään ehjää pintakudosta, ja ne olivat olleet erittäin kosketusarat.

Asianmukaisesti hoitamatta jo pitkään jääneen koiran kohtelu osoitti erityistä raakuutta, ja menettelystä koiralle aiheutuneeseen kärsimykseen, kipuun ja tuskaan nähden menettely osoitti A:ssa myös erityistä julmuutta. Koiran kaltoinkohtelu ei ollut rajoittunut 19.4.2021 tapahtuneeseen pyörän perässä raahaamiseen ja samassa yhteydessä tapahtuneeseen koiran lyömiseen kengällä, sillä A oli lisäksi laiminlyönyt huolehtia koiran korvassa ja oikeassa takajalassa olleiden tulehdusten hoitamisesta, kehonhoidosta sekä siitä, että koiralle olisi annettu riittävästi ravitsevaa ruokaa. Rikosta oli sen monimuotoisuuden ja A:n syyksi luetun menettelyn ajallisen keston vuoksi pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Hovioikeus tuomitsi A:n alentuneesti syyntakeisena tehdystä törkeästä eläinsuojelurikoksesta.

Hovioikeus katsoi, että syyksilukemiseen tehdystä muutoksesta huolimatta rangaistusta ei ollut aihetta koventaa. Eläintenpitokiellon osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Pasi Vihla ja Timo Saranpää.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko hänen syykseen luettu eläinsuojelurikos törkeä.

A vaati valituksessaan, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän eläinsuojelurikoksen asemesta eläinsuojelurikokseen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeuden tuomion mukaan A on 1.2.–19.4.2021 kohdellut omistamaansa koiraa julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen raahaamalla pyörällä ajaessaan kytkettynä ollutta koiraa väkisin perässään, lyömällä koiraa ja jättämällä koiran vammat asianmukaisesti hoitamatta sekä laiminlyömällä koiran riittävän ruokinnan ja kehonhoidon.

2. Korkeimman oikeuden arvioitavana on kysymys siitä, onko A:n syyksi luettu eläinsuojelurikos tehty rikoslain 17 luvun 14 a §:n 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja onko A syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen.

Sovellettavat oikeusohjeet

3. Rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaan eläinsuojelurikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen.

4. Eläinsuojelurikoksen törkeästä tekomuodosta säädetään rikoslain 17 luvun 14 a §:ssä. Pykälän 1 kohdan mukaan jos eläinsuojelurikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä eläinsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

5. Arvioitaessa eläimen pahoinpitelyn, liiallisen rasittamisen taikka tarpeellisen hoidon tai ravinnon antamisen laiminlyöntiä on otettava huomioon myös eläinsuojelulaki ja sen nojalla annetut säännökset, vaikka mainitut menettelytavat on kuvattu itse rangaistussäännöksessä. Eläinsuojelulain 3 §:ssä säädetään eläintenpidon yleisistä periaatteista, 5 §:ssä eläinten hoidosta ja 6 §:ssä eläinten kohtelusta. Nämä lainkohdat sisältävät muun muassa seuraavat säännökset:
- eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä,
- tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty,
- eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa,
- eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa sekä
- eläimen liiallinen rasittaminen ja liian kovakourainen käsittely on kielletty.

6. Eläinsuojelulain nojalla annetussa eläinsuojeluasetuksessa on edelleen säädetty tarkemmin muun muassa eläimen terveydestä, hyvinvoinnista, puhtaudesta ja kehonhoidosta huolehtimisesta (8 §), sopivasta ja riittävästä ravinnosta (9 §), sairaan eläimen hoidosta (11 §) sekä eläimen kohtelusta ja käsittelystä (12–14 §). Lisäksi eläinsuojelulain 4 §:n 2 momentin, 5 §:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin nojalla säädetty valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta sisältää tarkempia määräyksiä muun muassa koirien hoidosta ja huolehtimisesta.

7. Törkeää eläinsuojelurikosta koskevan säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 97/2010 vp s. 24) on todettu, että erityistä raakuutta ja julmuutta on käytetty kvalifiointiperusteena myös useissa muissa rikoslain luvuissa (murha, törkeä pahoinpitely, törkeä raiskaus ja törkeä ryöstö). Eläinsuojelurikos edellyttää jo perusmuodossaan julmuutta, joten törkeän tekomuodon soveltaminen edellyttäisi erityistä julmuutta tai raakuutta. Vain eläinsuojelurikos, joka on eläinsuojelurikoksen perustunnusmerkistöä selvästi julmempi tai raaempi, voidaan arvioida törkeäksi. Erityisen julmana tai raakana tekona voitaisiin pitää esimerkiksi tuleen sytyttämistä, toistuvaa kiduttamista taikka epäonnistuneita lopettamisyrityksiä lain vastaisella tavalla siten, että eläimelle aiheutetaan pitkittynyttä ja suurta kärsimystä. Tarpeettoman tuskan tai kärsimyksen aiheuttamista erityisen julmalla tai raa’alla tavalla voi osoittaa myös eläinten tai eläinlajien väliset järjestetyt tappelut, kuten esimerkiksi koira- tai kukkotappelut.

8. Törkeä eläinsuojelurikos on rangaistava tahallisena tai törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Teolla tarkoitetaan sekä aktiivista toimintaa että laiminlyöntiä. Säännöksen perusteluissa (HE 97/2010 vp s. 25) on mainittu tästä esimerkkinä, että myös eläimen jättäminen hoidotta kuolemaan nälkään tai uppoamaan lietteeseen pitkän ajan kuluessa voi täyttää törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön.

Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat

9. Kun eläinsuojelurikoksia koskevat säännökset alun perin sisällytettiin rikoslakiin vuoden 1999 alussa voimaan tulleella lailla (563/1998), törkeää tekomuotoa koskevaa säännöstä ei vielä otettu lakiin. Törkeää eläinsuojelurikosta koskeva säännös lisättiin sittemmin rikoslain 17 lukuun 1.3.2011 voimaan tulleella lailla (14/2011). Uuden rangaistussäännöksen tarkoituksena oli korostaa törkeimpien tekojen moitittavuutta ja ohjata tuomitsemaan tällaisista teoista aikaisempaa ankarampia rangaistuksia (HE 97/2010 vp s. 10 ja 15). Eduskunta on nyttemmin hyväksynyt lain eläinten hyvinvoinnista (693/2023), joka tulee voimaan 1.1.2024 ja jolla kumotaan eläinsuojelulaki. Lakimuutoksen yhteydessä rikoslain 17 luvun 14 §:n viittaus eläinsuojelulakiin muuttuu viittaukseksi lakiin eläinten hyvinvoinnista. Uuden lain perusteluissa (HE 186/2022 vp s. 36–37) todetuin tavoin lain säätämisellä on haluttu uudistaa eläinten hyvinvointia koskeva sääntely vastaamaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä eläinten asemasta ja suojelutarpeesta. Eläimen asema yhteiskunnassa on perustelujen mukaan muuttunut ja eläinten hyvä hyvinvointi, millä tarkoitetaan eläimen kokemusta sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta, koetaan entistä tärkeämmäksi. Korkein oikeus toteaa, että lakiuudistukset ilmentävät kehitystä, joka viime vuosikymmeninä on tapahtunut suhtautumisessa eläinten suojeluun.

10. Törkeällä eläinsuojelurikoksella on tarkoitettu säätää rangaistaviksi kaikkein törkeimmät eläinten hyvinvointiin ja asianmukaiseen kohteluun kohdistuvat rikokset. Korkein oikeus toteaa, että hallituksen esityksessä luetellut, edellä kohdissa 7 ja 8 mainitut esimerkit ovat sellaisia, että ne täyttävät selvästi törkeää tekoa koskevan ankaroittamisperusteen. Arvioitaessa sitä, minkälaista menettelyä on pidettävä rikoslain 17 luvun 14 a §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen raakana tai julmana, tulkinnassa on otettava hallituksen esityksessä kuvattujen esimerkkien lisäksi huomioon muut rikoslain säännökset, joissa on käytetty kvalifiointiperusteena erityistä raakuutta ja julmuutta, vaikka niiden merkitystä eläinsuojelurikoksen törkeysarvioinnissa rajoittaa mainittujen rikosten ja eläinsuojelurikoksen suojelukohteiden erilaisuus. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää, että raakuudessa painopiste on teon karkeudessa. Erityisen julmuuden arvioinnissa huomiota voidaan puolestaan kiinnittää muun ohella rikoksen kohteelle aiheutettavaan tuskaan ja kärsimykseen sekä kohteen puolustuskyvyttömyyteen. Eläimeen kohdistuneen väkivallan aiheuttamaa kärsimystä arvioitaessa merkitystä voidaan antaa myös sille, kuinka voimakkaasti teon aiheuttama pitkittynyt kipu on rajoittanut eläimen mahdollisuuksia toteuttaa lajille tyypillisiä, oleellisia fysiologisia tarpeita, kuten koiralla sen tarvetta liikkua.

Arviointi tässä tapauksessa

11. A on 19.4.2021 raahannut huonokuntoista koiraansa polkupyörän perässä, mitä ennen hän oli laiminlyönyt koiransa asianmukaisen hoidon jo pidemmän aikaa. Pitkäaikainen hoidon laiminlyönti käy ilmi eläinsuojelutarkastuskertomuksesta, jonka mukaan koira oli aliravittu ja sen oikeassa takajalassa on ollut syvä, tulehtunut haava, joka oli aiheutunut jalkaan jo aikaisemmin ja jota A ei ollut asianmukaisesti hoitanut. Koiran toinen korva on ollut voimakkaasti tulehtunut. Lisäksi koiran turkki on havaittu öljyiseksi.

12. Polkupyörän perässä raahaamisen seurauksena koiran jokaisen tassun polkuanturassa on ollut vakavia palovamman kaltaisia haavoja ja polkuanturat ovat olleet vereslihalla eikä koira ole kyennyt enää kävelemään. Pahimmassa kunnossa ovat olleet takajalkojen polkuanturat, joista on vuotanut märkivää kudosnestettä. Niissä ei ole ollut tallella yhtään ehjää pintakudosta, ja ne ovat olleet erittäin kosketusarat. Kertomuksessa vammoja on kuvattu vakaviksi. Koirahoitolassa koira ei ole kyennyt kipulääkityksestä huolimatta liikkumaan useaan päivään luonnollisesti, vaan se on ontunut hyvin voimakkaasti liikkuessaan. Koiran on todettu tarvitsevan todella pitkää lepoaikaa polkuanturoiden parantumiseen.

13. Korkein oikeus toteaa, että vakavimpana osatekona A:n menettelyssä on pidettävä koiran raahaamista kytkettynä pyörän perässä. Koiran hoidon laiminlyöntiin liittyvien osatekojen moitittavuutta korostaa niiden pitkäkestoisuus ja koiralle aiheutettu tarpeeton kärsimys. Laiminlyöntien vuoksi koira on ollut jo ennalta huonossa kunnossa eikä se ole pystynyt kulkemaan A:n pyörän perässä. Koiran raahaamista pyörään kytkettynä tulee arvioida tämä huomioon ottaen.

14. Kuten edellä kohdasta 10 ilmenee, raakuuden arvioinnissa korostuu teon karkeus ja julmuuden arvioinnissa teon kohteena olevan eläimen puolustuskyvyttömyys sekä eläimelle aiheutettu tuska ja kärsimys. Lemmikkieläin on monin tavoin ihmisen hoidosta ja huolenpidosta riippuvainen ja siten ihmiseen nähden lähtökohtaisesti alisteisessa asemassa. Tässä asiassa eläin on jo ennen raahaamista pyörän perässä ollut tavanomaista puolustuskyvyttömämpi huonon hoidon aiheuttaman heikon kunnon, aliravitsemuksen ja jalassa olleen syvän ja tulehtuneen haavan vuoksi. Koiran kytkeminen hihnaan A:n ajaessa pyörällä on saattanut sen tilanteeseen, jossa sillä ei ole ollut mahdollisuuksia suojautua väkivallalta. Tarkastuskertomuksessa tassujen vammoista todettujen seikkojen perusteella voidaan päätellä, että raahaamisesta on täytynyt aiheutua koiralle voimakasta ja pitempiaikaista kipua, joka on hoitotoimenpiteistä huolimatta myös estänyt koiraa toteuttamasta eläinlajille oleellista liikkumistarvetta. Nämä seikat osoittavat erityistä julmuutta eläinsuojelurikoksen tekemisessä.

15. A on raahannut edellä kuvatuin tavoin koiraa pyörän perässä aiheuttaen edellä todetut vakavat vammat. Menettely on ollut poikkeuksellisen karkeaa, ja rikosta on sen vuoksi perusteltua pitää myös erityisen raa’alla tavalla tehtynä.

16. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu eläinsuojelurikos on tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla. Huomioon ottaen koiraan kohdistuneiden teon sekä laiminlyöntien kesto ja laatu rikosta on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on siten syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Mika Huovila, Eva Tammi-Salminen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Pauliina Ratilainen.