KKO:2023:83

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A ja B Oy (yhtiö) olivat solmineet työsopimuksen, jossa oli kilpailukieltoa koskeva ehto. Ehdon mukaan A sitoutui työsuhteen aikana ja kahdentoista kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä olemaan ottamatta tai harjoittamatta välittömästi tai välillisesti B Oy:n ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhtiön kanssa kilpailevaa toimintaa, jos työsuhde päättyi tai päätettiin työntekijästä johtuvasta syystä.

A irtisanoi työsopimuksensa 1.12.2022 yhden kuukauden irtisanomisajalla päättymään 1.1.2023. A siirtyi työsuhteensa päättymisen jälkeen X Oy:n toimitusjohtajaksi.

Turvaamistoimihakemus ja Helsingin käräjäoikeuden päätös 28.3.2023 nro 1009 3827

Yhtiö vaati turvaamistoimihakemuksessaan, että käräjäoikeus kieltää sakon uhalla A:ta rikkomasta työsopimuksessa sovittua kilpailukieltositoumusta ja toimimasta X Oy:n palveluksessa.

A vastusti hakemusta.

Käräjäoikeus totesi, että kilpailukieltoa ja työsopimuslakia koskevissa säännöksissä ei ollut oikeusohjetta, jonka perusteella työnantajalla olisi oikeus kieltää työntekijää rikkomasta kilpailukieltositoumusta kieltämällä työntekijää toimimasta työsuhteen päättymisen jälkeen toisen työnantajan palveluksessa. Työntekoa toisen työnantajan palveluksessa koskevaa kieltotuomiota ei ollut mahdollista antaa käräjäoikeudessa eikä muussakaan menettelyssä.

Pääasiaa ei siten voitu vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa kerrotulla ratkaisulla. Näin ollen yhtiöllä ei ollut oikeudellista perustetta kieltää A:ta toimimasta X Oy:n tai minkään muunkaan työnantajan palveluksessa.

Käräjäoikeus jätti turvaamistoimihakemuksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Kiiski.

Helsingin hovioikeuden päätös 12.5.2023 nro 758

Yhtiö valitti hovioikeuteen uudistaen turvaamistoimihakemuksensa.

Hovioikeus totesi, että Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä ei ollut löydettävissä tapauksia, joissa olisi ollut kysymys turvaamistoimen määräämisestä työsopimuksessa olevan kilpailukieltoehdon suojaksi. Oikeuskäytännössä oli kuitenkin katsottu, että työtaistelutoimenpiteenä pidettävä menettely voitiin sinänsä kieltää turvaamistoimenpiteenä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla. Oikeuskirjallisuudessa oli esitetty eriäviä näkökantoja siitä, voitiinko tuomioistuimessa kieltää työntekijän kilpailukieltosopimuksen vastainen toiminta.

Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n mukaan kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta voi seurata vahingonkorvausvelvollisuus. Vaikka työsopimuslaissa ei ollut nimenomaista säännöstä tuomioistuimen mahdollisuudesta antaa kieltotuomio, ei toisaalta ollut mitään estettä sille, etteikö tuomioistuin voinut kieltää sopimukseen sitoutunutta osapuolta rikkomasta sopimusta. Turvaamistoimen hakija voi saattaa tuomioistuimessa vireille turvaamistoimeen liittyvän pääasian esimerkiksi kieltokanteen muodossa.

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeus ei ollut voinut lausumillaan perusteilla jättää turvaamistoimihakemusta tutkimatta. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heli Sankari, Tiina Nurmimäki ja Eero Nikkarinen. Esittelijä Jenny Fredrikson.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

B Oy vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. B Oy (jatkossa yhtiö) on vaatinut turvaamistoimihakemuksessaan, että A:ta kielletään 200 000 euron sakon uhalla rikkomasta osapuolten väliseen työsopimukseen sisältynyttä kilpailukieltoehtoa ja toimimasta muun ohella X Oy:n palveluksessa.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että työntekijää ei voitaisi kieltotuomiolla kieltää toimimasta työsuhteen päättymisen jälkeen toisen työnantajan palveluksessa. Kun yhtiöllä ei ollut A:ta vastaan sellaista oikeutta, että pääasia olisi voitu vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, käräjäoikeus on jättänyt hakemuksen tutkimatta.

3. Yhtiön haettua muutosta hovioikeus on katsonut, että tuomioistuimella ei ole estettä kieltää sopimukseen sitoutunutta osapuolta rikkomasta sopimusta, vaikka työsopimuslaissa ei ollut nimenomaista säännöstä tuomioistuimen mahdollisuudesta antaa kieltotuomiota. Koska asiassa ei ollut estettä saattaa pääasiaa vireille esimerkiksi kieltokanteen muodossa, turvaamistoimihakemusta ei ole voitu jättää käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla tutkimatta. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja palauttanut asian käräjäoikeuteen.

Kysymyksenasettelu

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko yhtiöllä sellainen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa edellytetty oikeus, jonka turvaksi on mahdollista määrätä turvaamistoimi.

Sovellettava säännös ja oikeusohjeet

5. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä, tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin.

6. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä luvun 3 §:n mukaista turvaamistointa on pidetty yleisluontoisena. Perusteluissa on kuvattu esimerkkejä siitä, miten vastapuoli aktiivisella toiminnallaan voi estää tai heikentää turvaamistoimen hakijan oikeuden toteutumisen. Kun on riitaa paremmasta oikeudesta tiettyyn valmistusmenetelmään tai muuhun liikesalaisuuteen, vastapuoli saattaa paljastaa salaisuuden kolmannelle. Lisäksi vastapuoli voi ryhtyä harjoittamaan sellaista liiketoimintaa, josta hän on luvannut pidättäytyä tai jonka harjoittaminen häneltä on kielletty (HE 179/1990 vp s. 11, 14–15).

7. Säännöksen sanamuoto edellyttää, että turvaamistoimihakemus liittyy sellaiseen pääasiaan, joka voisi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun ratkaisuun, jolla kilpailukieltosopimuksen rikkominen kiellettäisiin (ks. KKO 2020:50, kohta 6). Turvaamistoimella ei voida edes tilapäisesti perustaa sellaista oikeutta, jota ei voida vahvistaa myöhemmässä pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä (KKO 2016:14, kohta 46).

8. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että esimerkiksi työtaistelutoimenpide voidaan kieltää turvaamistoimenpiteenä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla (KKO 2020:50, kohta 6 ja siinä mainitut ratkaisut).

9. Säännöksen soveltamisalaa voi kuitenkin rajoittaa muun muassa pääasian käsittelyä koskeva toimivaltasääntely. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:14 todettiin, että voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta voi tulla kysymykseen ainoastaan hyvityssakko, jonka määräämisessä yksinomainen toimivalta on työtuomioistuimella. Tällöin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa kieltää työtaistelutoimenpidettä (kohta 53).

10. Ratkaisussa KKO 1999:53 työntekijän vaatimukselle kieltää työnantajaa turvaamistoimena purkamasta työntekijän työsopimusta ei ollut edellytyksiä. Korkein oikeus totesi, että työsopimuslaki ei sisältänyt säännöstä, jonka nojalla työntekijällä olisi vastoin työnantajan tahtoa oikeus vaatia työsuhteensa pysyttämistä tai palauttamista ennalleen. Näin ollen turvaamistoimen myöntämiselle ei ollut laillista perustetta.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa ei ole kuitenkaan otettu kantaa siihen, voidaanko kilpailukieltosopimuksen rikkominen kieltää turvaamistoimena tilanteessa, jossa työsuhteen alkaessa tai sen aikana sovittua kilpailukieltoa rikotaan työsuhteen päättymisen jälkeen.

Korkeimman oikeuden arviointi

12. Korkein oikeus toteaa, että edellä esitetyn mukaisesti turvaamistoimi voidaan määrätä ainoastaan sellaisen oikeuden turvaksi, joka voidaan vahvistaa pääasian yhteydessä ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Toisin sanoen turvaamistoimen määräämisen edellytyksenä tässä asiassa on, että kilpailukieltosopimusta koskevassa pääasiassa A:ta voitaisiin ylipäätään kieltää rikkomasta työsopimuksessa olevaa kilpailukieltoehtoa.

13. Sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaan sopimuksen rikkoneelta osapuolelta voidaan vaatia sopimuksen täyttämistä. Luontoissuoritusvelvollisuus voi kohdistua myös toiminnasta kieltäytymiseen. Sopimusvelvoitteiden tehostamista luontoissuorituspakolla on siten pidetty lähtökohtana, josta poikkeaminen voi yleensä perustua vain lakiin, velvoitteen toissijaiseen tai henkilökohtaiseen laatuun tai suorituksen mahdottomuuteen. (Mika Hemmo, Sopimusoikeus III, 2005, s. 218; Mika Savola, Oikeudenkäymiskaaren yleisen turvaamistoimisäännöksen soveltamisalasta, Defensor Legis 3/2001, s. 451–452 ja Lars Erik Taxell, Avtal och rättsskydd, 1972, s. 184–200.) Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on myös katsottu, että kilpailukieltoa rikkonutta voitiin sopijakumppanin kanteesta kieltää jatkamasta sopimuksen vastaista menettelyä (KKO 1927 I 12).

14. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n sanamuoto ja lain perustelut osoittavat yleisen turvaamistoimen soveltamisalan olevan laaja eikä niiden perusteella voida katsoa tarkoitetun, että kilpailukieltosopimuksen rikkomista koskevat tilanteet jäisivät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten edellä kohdassa 6 selostetusta ilmenee, liikesalaisuuksien suojan vaarantavaa kilpailevaa toimintaa on pidetty lain perusteluissa nimenomaisena esimerkkinä tilanteesta, johon turvaamistoimella voidaan puuttua.

15. Korkein oikeus toteaa, että kun edellä todetusti kieltotuomiolla voidaan sopijakumppania kieltää jatkamasta kilpailukieltosopimuksen vastaista menettelyä ja kun oikeudenkäymiskaaren 7 luvun sääntelykään ei muodosta estettä turvaamistoimen määräämiselle, asiassa tulee arvioitavaksi, muodostaako kilpailukieltosopimuksen liittyminen työsuhteeseen tällaisen esteen.

16. Aiemman työsopimuslain (320/1970) nykyistä työsopimuslain 3 luvun 3 §:ää vastaavassa, työsuhteen aikaista kilpailevaa toimintaa koskevassa 16 §:n 2 momentissa säädettiin tuomioistuimen mahdollisuudesta työnantajan vaatimuksesta julistaa työsuhteen kestäessä kilpaileva työsopimus puretuksi tai kieltää työntekijältä kilpaileva toiminta. Nykyisen työsopimuslain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 157/2000 vp) ei ilmene, miksi vastaavaa säännöstä ei otettu nyt voimassa olevaan lakiin.

17. Nykyisin voimassa olevan työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella (kilpailukieltosopimus) voidaan työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Pykälän 2 momentin mukaan erityisen painavia syitä arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella työnantajan liikesalaisuuksien suojan tarve. Pykälän 3 momentissa säädetään puolestaan muun ohella siitä, että kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta.

18. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että työsopimuslakiin sisältyy nimenomainen kilpailukieltosopimuksen tietyin edellytyksin salliva säännös, joten kieltovaatimukselle on laissa säädetty peruste. Nyt käsillä oleva tilanne eroaa siten olennaisesti ratkaisusta KKO 1999:53. Tapaukset eroavat myös siltä osin, että nyt ratkaistavassa tapauksessa ei ole kysymys työntekijän henkilökohtaisesta työsuoritusvelvollisuudesta, vaan työsuhteen päättymisen jälkeen tapahtuvan kilpailevan toiminnan kieltämisestä.

19. Korkein oikeus toteaa edelleen, että työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin sanamuodosta tai lain perusteluista ei käy ilmi, että lain tarkoituksena olisi ollut tyhjentävästi säätää kilpailukieltosopimuksen rikkomisen seurauksiksi vahingonkorvauksen ja sopimussakon ja siten poissulkea mahdollisuuden kieltää työntekijän kilpaileva toiminta työsuhteen päättymisen jälkeen. Säännöksen perusteluissa sinänsä todetaan vahingonkorvauksen olevan kilpailukieltosopimuksen rikkomisen normaali seuraamus. Lausuma kuitenkin liittyy vahingonkorvauksen ja sopimussakon keskinäiseen suhteeseen ja aikaisemmassa työsopimuslaissa (724/1990) olleeseen työsopimuslain 51 §:n 3 momentin vahingonkorvaussäännöstä koskevaan viittaukseen, joka poistettiin tarpeettomana voimassa olevasta laista (HE 157/2000 vp s. 83).

20. Työsopimuslain kilpailukieltosopimusta koskevan sääntelyn yhtenä keskeisenä tarkoituksena on antaa suojaa työnantajan liikesalaisuuksille tilanteessa, joissa on erityisen painavia syitä estää työantajan toiminnan kannalta tärkeiden tietojen siirtyminen työntekijän kautta kilpailevaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle tai työntekijää hyödyntämästä tätä tietoa omassa liiketoiminnassaan. Mikäli työantajan mahdollisuudet reagoida tällaiseen tilanteeseen rajoittuisivat pelkästään entiseltä työntekijältä jälkikäteen haettaviin rahallisiin korvauksiin eikä työnantajalla olisi mitään mahdollisuutta puuttua itse sopimuksen vastaiseen toimintaan, heikentäisi tämä merkittävästi sääntelyn keskeisten tavoitteiden toteutumista. Tästäkään syystä ei ole perusteita katsoa, etteikö myös ennen työsuhteen alkamista tai työsuhteen aikana sovitun kilpailukiellon vastaista toimintaa voitaisi tuomioistuimessa kieltää. Korkein oikeus toteaa edelleen, että kun työsuhteessa solmitusta kilpailukiellosta on säädetty tarkkarajaisesti ja työntekijän suojeluperiaate huomioon ottaen työsopimuslaissa, ei perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvattu oikeus työhön ja elinkeinovapauteen myöskään muodosta estettä kilpailukieltosopimuksen vastaisen toiminnan kieltämiseen. (HE 157/2000 vp s. 79, 82–83.)

21. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehty kilpailukieltosopimus ei muodosta poikkeusta pääsääntöön, jonka mukaan sopimusvelvoitteen rikkominen voidaan tuomiolla kieltää ja joka voi johtaa pääasiassa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun ratkaisuun. Näin ollen ei ole estettä myöskään määrätä saman oikeuden turvaksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaista turvaamistoimea.

Johtopäätökset

22. Edellä mainituilla perusteilla yhtiön turvaamistoimihakemus voidaan tutkia, eikä syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asian käsittely on hovioikeuden katsomin tavoin palautettava käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Ilveskero, Jussi Tapani, Timo Ojala (eri mieltä) ja Pasi Pölönen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ojala: Olen eri mieltä ratkaisun lopputuloksesta ja lausun perustelujen kohtien 1–15 jälkeen seuraavan.

Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta.

Työsopimuslain säätämiseen johtaneissa perusteluissa (HE 157/2000 vp s. 83) on todettu, että kilpailukieltosopimuksen rikkomisen normaali seuraamus on vahingonkorvaus. Sopimussakon määrän rajoitus koskee vain niitä tapauksia, joissa sopimussakosta on sovittu. Jos tällaista sopimusta ei ole, sopimuksen rikkomisesta työntekijän maksettavaksi tuleva korvaus määräytyy työsopimuslain vahingonkorvausta koskevien säännösten mukaisesti.

Kilpailukieltosopimuksen lisäksi työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä säädetään työsuhteen aikaisesta kilpailevasta toiminnasta. Tämän osalta aikaisemmin voimassa olleen työsopimuslain (320/1970) 16 §:ssä oli nimenomaisesti säädetty, että tuomioistuin voi kieltää työntekijältä kilpailevan toiminnan. Nyttemmin tällaisesta ei ole säädetty työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä ja lain perusteluissa (HE 157/2000 vp s. 79) on todettu, että säännöksestä on poistettu aikaisemman lain 16 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan tuomioistuin voi työnantajan vaatimuksesta julistaa kilpailevan työsopimuksen puretuksi ja kieltää työntekijältä kilpailevan toiminnan. Kieltokanne voidaan kuitenkin kohdistaa uuteen työnantajaan tai hänen palveluksessaan olevaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annetun lain perusteella. Tällä lausumalla viitataan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluviin kanteisiin tilanteissa, joissa kanne voidaan perustaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksiin.

Kilpailukieltosopimus liittyy läheisesti työnantajan liikesalaisuuden suojaan (ks. KKO 2022:16, kohta 18). Työnantajan ja työntekijän välillä voidaan kuitenkin tehdä kilpailukieltosopimuksen lisäksi salassapitosopimus (KKO 2022:16, kohta 22). Liikesalaisuuden käyttämisen kieltämisestä on säädetty liikesalaisuuslaissa (8 ja 9 §). Mainitun lain mukaan kielto voidaan määrätä muun muassa, jos henkilö on ilmaissut liikesalaisuuden häntä sitovan liikesalaisuuden käyttämistä tai ilmaisemista rajoittavan sopimuksen tai velvoitteen vastaisesti. Liikesalaisuuslain perusteluissa (HE 49/2018 vp s. 100) on todettu, että jos asia koskee myös muuta kuin liikesalaisuuden loukkauksen kieltämistä, esimerkiksi vahingonkorvausvaatimusta, tai hakija pyytää määrättäväksi muuta turvaamistoimea kuin kieltoa, turvaamistoimen määrääminen on mahdollista oikeudenkäymiskaaren 7 luvun perusteella. Kun liikesalaisuuksien suojaamisen osalta annettavasta kiellosta on nimenomaisesti erikseen säädetty, kilpailukieltoehdon ja liikesalaisuuksien välisellä yhteydellä ei ole tässä asiassa merkitystä.

Kysymyksessä olevassa asiassa turvaamistointa koskeva vaatimus on perustunut kilpailukieltoehdon rikkomiseen. Kilpailukieltoa koskevan sopimuksen rikkomista koskevien seuraamusten tulkinnassa on otettava huomioon myös oikeutta työhön ja elinkeinonvapautta koskeva perustuslain 18 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Kilpailevan toiminnan kielto rajoittaa tätä perusoikeutta ja tästä johtuen työsopimuslain kysymyksessä olevaa säännöstä on tulkittava suppeasti. Katson, että työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä on säädetty niistä seuraamuksista, joita kilpailukiellon rikkomisesta voi seurata. Näitä ovat vahingonkorvaus tai sopimussakko, jos viimeksi mainitusta on sovittu. Näistä seuraamuksista erillisestä kieltovaatimuksesta olisi nimenomaisesti säädettävä siihenkin nähden, että kieltovaatimusta tehostava sakon uhka voi olla huomattavasti suurempi kuin työsopimuslain perusteella sovittavissa oleva sopimussakko.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää on tulkittava siten, että siinä on tyhjentävästi säädetty kilpailukieltosopimuksen rikkomisen seuraamuksista. Koska nyt yhtiön turvaamistoimihakemuksessa vaadittua kieltovaatimusta ei voitaisi vahvistaa pääasiaa koskevassa prosessissa, tällaista vaatimusta ei ole mahdollista esittää myöskään turvaamistoimiasiassa ja turvaamistoimihakemus tulee jättää tutkimatta. Kumoan hovioikeuden päätöksen ja jätän asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.