KKO:2023:81

Lohkomistoimituksessa oli muodostettu lohkokiinteistö, joka oli saanut saantokirjan perusteella yhteismetsäosuuden vastoin yhteismetsän ohjesääntöön kirjattua luovutusrajoitusta. Maanmittauslaitoksen keskushallinto esitti lohkomistoimituksen osittaista purkamista sillä perusteella, että vastoin ohjesääntöä tapahtunut yhteismetsäosuuden luovutus oli mitätön ja lohkomistoimituksessa oli tapahtunut yhteismetsäosuuksien käsittelyssä selvä ohjesäännön ja yhteismetsälain vastainen virhe lohkokiinteistöä muodostettaessa.

Korkein oikeus jätti esityksen tutkimatta, koska kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muukaan yleinen etu ei vaatinut lohkomistoimituksen purkamista.
Ks. KKO:2007:88 KKO:2021:67

KML 278 § 2 mom
YhteismetsäL 17 § 1 mom (109/2003

Lohkomistoimitus 3.8.2007 nro 2007-233089

Toimitusinsinööri päätti lohkomistoimituksessa, että lohkokiinteistö saa saantokirjan perusteella osuuden emäkiinteistön S yhteisiin alueisiin, ja jakautumisperusteena toimii pinta-ala.

Kiinteistörekisterin mukaan lohkomistoimitus on rekisteröity 25.9.2007.

Asian on ratkaissut toimitusinsinööri Jari Jaakkola.

Purkuesitys Korkeimmassa oikeudessa

Maanmittauslaitoksen keskushallinto esitti kiinteistönmuodostamislain 278 §:n nojalla, että Korkein oikeus purkaa 25.9.2007 kiinteistörekisteriin merkityn lohkomistoimituksen 2007-233089 siltä osin kuin kiinteistö T on saanut 0,6608 suuruisen yhteismetsäosuuden yhteismetsään V. Lisäksi keskushallinto esitti, että Korkein oikeus määrää Maanmittauslaitoksen tekemään kiinteistöjärjestelmään valtion kustannuksella ne muutokset, joita esitetyn purun hyväksyminen ja kiinteistörekisterijärjestelmän selvyys ja luotettavuus edellyttävät.

Asiassa esitystä selvityksestä kävi ilmi, että A ja B ostivat kauppakirjalla 9.2.2007 Y:n kunnalta määräalan kiinteistöstä U sekä kauppakirjalla 6.2.2007 C:ltä määräalan kiinteistöstä S. Jälkimmäisestä kauppakirjasta ilmeni, että määräala sai ”osuuden emäkiinteistön mahdollisiin yhteisiin alueisiin tai erityisiin etuuksiin”. Emäkiinteistöllä S oli tuolloin osuuksia mm. yhteismetsästä V.

Lohkomistoimituksessa nro 2007–233089 edellä mainituista määräaloista muodostettiin lohkokiinteistö T, joka merkittiin kiinteistörekisteriin 25.9.2007. Toimitusinsinööri päätti lohkomistoimituksessa, että lohkokiinteistö sai saantokirjan perusteella osuuden emäkiinteistön S yhteisiin alueisiin. Lohkokiinteistö T sai siten pinta-alaperusteisesti 0,6608 osuutta yhteismetsästä V, jolloin kantakiinteistölle S jäi alkuperäisistä 62 osuudesta jäljelle 61,3392 osuutta. Määräalan ostajat eivät olleet aikaisemmin yhteismetsän osakkaita.

Määräalojen kauppojen ja lohkomisen ajankohtana oli voimassa V:n yhteismetsän 8.12.2003 vahvistettu ohjesääntö, jonka 41 §:n mukaan:

”Pienimmän luovutettavissa olevan yhteismetsäosuuden suuruus on kaksikymmentä (20) osuutta. Tämän estämättä saadaan ennen luovutusrajoituksesta päättämistä osakaskiinteistölle muodostettu yhteismetsäosuus luovuttaa, jos luovutuksen kohteena on osakaskiinteistön koko yhteismetsäosuus. Yhteismetsäosuus voidaan osuuden koosta riippumatta luovuttaa osakaskunnalle tai toiselle osakkaalle.”

Yhteismetsälain 17 §:n 1 momentin (109/2003) mukaan yhteismetsän osakaskunnan ohjesäännössä voitiin määrätä, että tiettyä osuuslukua pienempää yhteismetsäosuutta ei saanut erikseen luovuttaa, jollei saajana ollut osakaskunta tai toinen yhteismetsän osakas. Ohjesäännön vastainen luovutus oli mitätön. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädettiin, sovellettiin myös yhteismetsäosuuden määräämiseen kiinteistönmuodostamislain 150 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto totesi, että yhteismetsälain tavoitteena oli lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevällä tavalla pyrkiä rajoittamaan kiinteistöjen yhteismetsäosuuksien pirstoutumista liian pieniksi murto-osiksi (HE 240/2002 vp ja HE 111/2007 vp, erityisesti s. 8–10).

Maanmittauslaitoksen keskushallinto katsoi, että sillä oli oikeus purkuesityksen tekemiseen, kun yhteismetsälain 17 §:n mukaista pyrkimystä yhteismetsäosuuksien pirstoutumisen ehkäisemiseen pidettiin yleiseltä kannalta merkittävänä seikkana. Myös kiinteistöjärjestelmän selvyys ja luotettavuus edellyttivät virheen korjaamista. Purkuesitys ei koskenut vain yksityistahojen välistä riitaa tai epäselvyyttä. Asian osapuolet hyväksyivät sisällöllisesti purkuesityksen.

Asiassa järjestettiin kuulemiskokous 21.12.2021, ja lisäksi Maanmittauslaitoksen keskushallinto varasi tilaisuuden esittää käsityksensä purkuesityksestä niille asianosaisille, joita asia koskee. Lausuntoja ei annettu.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saaneessa toimituksessa tehdyn päätöksen muuttamiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään ylimääräisestä muutoksenhausta riita-asiassa. Saman pykälän 2 momentin mukaan Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla on oikeus tehdä Korkeimmalle oikeudelle esitys kiinteistörekisteriin merkityn toimituksen tai lainvoimaisen päätöksen purkamisesta sellaisen virheen johdosta, jonka korjaamista kiinteistöjärjestelmän selvyys tai luotettavuus taikka muu yleinen etu vaatii. Esitys voidaan tehdä sen estämättä, mitä laissa säädetään tuomion tai päätöksen purkamisen määräajasta.

2. Korkeimman oikeuden arvioitavana on ensin kysymys siitä, onko Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla kiinteistönmuodostamislain 278 §:n 2 momentin mukaisesti oikeus purkuesityksen tekemiseen. Kuten ratkaisussa KKO 2021:67 on todettu (kohta 5), säännös on yleisluonteinen antaen varsin laajan harkintavallan purkuesitystä ratkaistaessa. Yksinomaan lainvoimaiseen toimituspäätökseen sisältyvä merkittäväkään lainsoveltamisvirhe ei oikeuta Maanmittauslaitoksen keskushallintoa tekemään purkuesitystä, ellei virhe vaikuta kiinteistöjärjestelmän selvyyttä tai luotettavuutta heikentävästi tai ole muutoin sen laatuinen, että yleinen etu vaatii virheen korjaamista.

3. Tässä tapauksessa Maanmittauslaitoksen keskushallinnon purkuesitys perustuu edellä kuvatulla tavalla siihen, että lohkomistoimitus on tehty lohkomisen suorittamishetkellä voimassa olleiden V:n yhteismetsän osakaskunnan ohjesäännön 41 §:n ja sen takia myös yhteismetsälain 17 §:n 1 momentin (109/2003) vastaisesti. Lohkokiinteistölle T lohkomistoimituksessa vahvistetulle 0,660800 suuruiselle yhteismetsäosuudelle ei siten ole ollut oikeusperustetta.

4. Lohkomistoimituksessa tapahtunut virhe koskee yhteismetsään kohdistuvien oikeuksien jakautumista kiinteistöjen ja niiden omistajien keskinäisessä suhteessa. Kysymys on siitä, että lohkokiinteistölle on vahvistettu yhteismetsäosuus vastoin luovutusrajoitusta, jonka yhteismetsän osakaskunnan osakkaat ovat päättäneet ottaa osakaskunnan ohjesääntöön. Virhe on näin ollen luonteeltaan yksityisten välinen tavalla, jonka tyypillisesti on katsottu merkitsevän, että Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla ei ole oikeutta purkuesityksen tekemiseen (ks. KKO 2021:67, kohta 8). Kun otetaan huomioon, että purkuesityksessä kuvattua vastaava tilanne olisi voinut syntyä laissa sallitulla tavalla, jos osakaskunnan ohjesäännössä ei olisi määrätty yhteismetsälain 17 §:ssä tarkoitetusta luovutusrajoituksesta, purkuesityksessä mainittu lain yleinen tavoite ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

5. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että kysymys ei ole virheestä, jonka korjaamista kiinteistöjärjestelmän selvyys ja luotettavuus taikka muu yleinen etu vaatisivat. Maanmittauslaitoksen keskushallinnolla ei siten ole oikeutta esittää toimituksen purkamista.

Päätöslauselma

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon purkuesitys jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Heikki Heino.