KKO:2023:79

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Käsittely Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta yhdessä tehdystä äitinsä C:n murhasta (syytekohta 2).

A ja B kiistivät syytteen, mutta eivät halunneet tulla käräjäoikeudessa kuulluiksi.

Käräjäoikeus otti oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 47 §:n nojalla A:n ja B:n esitutkinnassa antamat kertomukset vastaan näyttönä videotallenteelta. Käräjäoikeus totesi tallenteiden katsomisen turvaavan rikoksen selvittämisintressin ja vastaajien oikeusturvan kannalta parhaiten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita. Käräjäoikeus totesi lisäksi, että B:n esitutkintakertomuksen vastaanottaminen ei estynyt vastakuulusteluoikeuden puuttumisen vuoksi, mutta B:n esitutkintakertomus ei voinut olla ainut, ratkaiseva tai olennainen näyttö A:ta koskevan syytteen tueksi.

Käräjäoikeuden tuomio 5.2.2020 nro 20/105030

Käräjäoikeus tuomitsi A:n syyntakeettomana tehdystä murhasta ja jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta, mutta velvoitti hänet suorittamaan vahingonkorvausta C:n kuolinpesälle. Käräjäoikeus hylkäsi B:n osalta syytteen murhasta ja rikokseen perustuneet korvausvaatimukset.

Esitettyä näyttöä arvioituaan käräjäoikeus piti selvitettynä, etteivät A ja B olleet yhdessä suunnitelleet tai päättäneet pahoinpidellä äitiään vaan että teon oli tehnyt heistä toinen.

Asiassa ei ollut mitään sellaista seikkaa, joka osoittaisi B:n tahtoa tai aikomusta surmata äitinsä, joten syyte murhasta B:n osalta oli hylättävä.

Sitä vastoin A:n syyllisyyden puolesta puhuivat B:n syyllisyyden poissulkemisen lisäksi lukuisat yksittäiset seikat. Teon kvalifiointiperusteet täyttyivät syytteessä todetuin tavoin.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mika Koivunen ja lautamiehet.

Käsittely Helsingin hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen. Käräjäoikeuden tuomio sai B:n osalta lainvoiman.

Syyttäjä nimesi B:n hovioikeudessa todistajaksi siten, että tämän kertomus otetaan vastaan esitutkinnassa tallennetulta videotallenteelta B:n terveydentilan vuoksi.

B ilmoitti prosessiedunvalvojansa välityksellä kieltäytyvänsä A:n sisarena todistamasta asiassa.

A katsoi, että B:n esitutkintakertomusta ei voitu käyttää todisteena, koska kieltäytymis- ja vaitiolo-oikeus on ehdoton, eikä sitä voida murtaa kuin laissa säädetyin perustein.

Syyttäjä vaati, että B:n kertomus otetaan vastaan näyttönä, koska syyte koski rikosta, josta rangaistuksena on elinkautinen vankeus, ja koska B:n kertomus oli rikoksen selvittämiseksi tärkeä.

Hovioikeuden päätös 1.11.2021 nro 1491

Hovioikeus julisti asian pääkäsittelyn yhteydessä asiassa vastaanotettavaa todistelua koskevan ratkaisun.

Hovioikeus totesi, että B:lle oli esitutkinnassa kullakin kuulustelukerralla kerrottu läheisen oikeudesta kieltäytyä todistamasta ja kertomasta mitään. Esitutkinnan aikana B:n kuulusteluissa oli ollut läsnä hänen puolustajansa. Esitutkinta oli siten suoritettu asianmukaisesti.

Hovioikeus totesi, että läheistodistajalla on vielä tuomioistuimessa oikeus vedota kokonaiskieltäytymisoikeuteensa. Sen sijaan oikeudenkäynnissä alemmassa asteessa annettua suostumusta todistajana kuulemiselle ei ollut mahdollista enää myöhemmin peruuttaa. Käräjäoikeudessa B oli ilmoittanut, ettei hän halua tulla kuulluksi, mutta hän ei ollut tässä yhteydessä vedonnut läheissuhteeseen perustuvaan kieltäytymisoikeuteen. B:n tallennettu esitutkintakertomus oli voitu käräjäoikeudessa ottaa vastaan, kun tämä oli kieltäytynyt kokonaan tulemasta kuulluksi.

Hovioikeus katsoi, että B ei voinut tässä tilanteessa enää hovioikeudessa vedota syytetyn läheisenä todistajan kieltäytymisoikeuteensa.

Hovioikeuden tuomio 31.1.2022 nro 22/104039

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen tappoon syyntakeettomana ja korotti tämän maksettavaksi C:n kuolinpesälle tuomittua vahingonkorvausta. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirjo Aaltonen, Outi Mikkola ja Miikka Kärki. Esittelijä Marja Kemppainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti rajoitettuna koskemaan hovioikeuden 1.11.2021 julistamaa päätöstä. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muulta osalta siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja B:n esitutkintakertomuksen käyttö näyttönä asiassa kielletään. Lisäksi A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

C:n kuolinpesällä ei ollut lausuttavaa rikosasiassa tehdyn valituksen johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

Valituslupa myönnettiin A:lle myös siltä osin kuin kysymys oli hovioikeuden tuomiosta 31.1.2022 nro 22/104039 syytekohdan 2, yhteisen rangaistuksen määräämisen ja C:n kuolinpesälle tuomittujen vahingonkorvausten ja oikeudenkäyntikulujen osalta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. A:ta ja hänen sisartaan B:ta on käräjäoikeudessa syytetty yhdessä tehdystä murhasta. Kumpikaan sisaruksista ei ole halunnut tulla kuulluksi käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on ottanut heidän esitutkinnassa antamansa kertomukset vastaan näyttönä videotallenteelta. Käräjäoikeus on lukenut teon A:n syyksi mutta hylännyt syytteen B:n osalta.

2. A on hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon hovioikeudessa. B:n osalta käräjäoikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi. Hovioikeus on asian pääkäsittelyn yhteydessä julistamallaan ratkaisulla päättänyt, että B:n tallennetun esitutkintakertomuksen hyödyntämiselle näyttönä hovioikeudessa ei ole estettä, koska rikosasian vastaajan sisarella ei ole oikeutta kieltäytyä todistamasta enää hovioikeudessa sen jälkeen, kun hänen kertomustaan on hyödynnetty näyttönä käräjäoikeudessa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimman oikeuden arvioitavana on, voidaanko käräjäoikeudessa vastaajan asemassa olleen B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta hyödyntää todisteena hovioikeudessa, kun B on nimetty hovioikeudessa todistajaksi, hän on kieltäytynyt todistamasta ja asianosaisena hovioikeudessa on hänen sisarensa A.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 29 §:n 1 momentin mukaan jokaista muuta kuin asianosaista voidaan kuulustella todistajana. Pykälän 2 ja 3 momentin perusteella myös sitä, jota on aiemmin syytetty samasta teosta, kuulustellaan rikosasiassa todistajana.

5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen sisarus saa kieltäytyä todistamasta. Pykälän 2 momentin mukaan jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö suostuu todistamaan tuomioistuimessa, suostumusta ei voida peruuttaa, ellei muusta kyseisessä luvussa säädetystä salassapitovelvollisuudesta tai vaitiolo-oikeudesta muuta johdu. Tätä oikeutta on kutsuttu todistajan kokonaiskieltäytymisoikeudeksi (esim. KKO 2021:73, kohta 6).

6. Lakivaliokunta on todennut (LaVM 19/2014 vp s. 8), että asiaa käsittelevän tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä oikeudenkäyntiaineiston ulkopuolelle sellainen todiste, joka on hankittu oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädettyjen vaitiolo-oikeuksien vastaisesti. Tuomioistuimen tulee esimerkiksi hyväksyä se, että todistamisesta kieltäytyy henkilö, jolle on säädetty vaitiolo-oikeus.

7. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä (KKO 1995:66) ilmenee kielto käyttää toista todistuskeinoa näyttönä siitä, mitä oikeudenkäynnissä kieltäytymisoikeuttaan käyttänyt läheinen on häntä koskevan rikosasian aikaisemmassa vaiheessa esitutkintaviranomaiselle kertonut. Todistelua koskevien säännösten uudistuksen yhteydessä ei ole ollut tarkoitus puuttua ratkaisusta KKO 1995:66 ilmenevään linjaan. Jos todistaja, jolla on vaitiolo-oikeus, on antanut kertomuksen esitutkinnassa, mutta kieltäytyy oikeudenkäynnissä todistamasta, esitutkintakertomusta ei edelleenkään saisi käyttää (HE 46/2014 vp s. 78, 89 ja 107).

8. Todistelua koskevien säännösten esitöissä todetaan asian luonnosta seuraavan, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädettyjä todistamis- tai käyttökieltoja sovelletaan saman luvun 25 §:ssä säädettyjen hyödyntämiskieltojen asemesta. Olisi tarkoituksetonta säätää itsenäisesti todistamis- tai käyttökiellosta, jos kysymys hyödyntämisestä ratkaistaisiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentin nojalla. Johdonmukaisesti todistamis- ja käyttökiellon vastaisen menettelyn oikeudellinen seuraamus on hyödyntämis- tai käyttökielto (HE 46/2014 vp s. 92).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

9. B:ta on kuultu käräjäoikeudessa rikosasian vastaajana eli asianosaisena. Hän ei siten tuolloin ole ollut todistajan asemassa, kuten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 29 §:n 1 momentista ilmenee. Käräjäoikeuden velvollisuutena on ollut kertoa B:lle tämän oikeudesta rikoksesta epäiltynä vaieta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaisesti. Säännöksen mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai häneen läheisessä suhteessa olevan henkilön syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen. Tätä oikeuttaan B on ilmoittanut käyttävänsä.

10. Kun B on kieltäytynyt myötävaikuttamasta oman syyllisyytensä selvittämiseen, käräjäoikeuden arvioitavana on ollut, voidaanko oikeudenkäynnissä hyödyntää syyttäjän vaatimalla tavalla B:n esitutkinnassa antamaa ja videolle tallennettua kertomusta näyttönä häntä vastaan. Käräjäoikeuden on tällöin tullut arvioida asiaa soveltaen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momenttia. B on esitutkinnan aikana ollut tietoinen oikeudestaan kieltäytyä kertomasta asiasta mitään ja hänen käytettävissään on ollut hänelle määrätty puolustaja, joten B:n on katsottava antaneen kertomuksensa esitutkinnassa vapaaehtoisesti. Käräjäoikeudella ei siten ole ollut estettä käyttää näyttönä vastaajan asemassa olleen B:n esitutkinnassa tallennettua kertomusta.

11. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistamisen jälkeen on käynyt mahdolliseksi, että asian edetessä muutoksenhakuasteeseen asianosaisen asema muuttuu vastaajasta todistajaksi siten kuin tässä tapauksessa on käynyt. Kun käräjäoikeuden syytteen hylkäävä tuomio on jäänyt B:n osalta lainvoimaiseksi, häntä on syyttäjän pyynnöstä ollut tarkoitus kuulla todistajana hovioikeudessa käsiteltäessä A:n samaa syytekohtaa koskevaa valitusta. Tällöin B on ilmoittanut kieltäytyvänsä rikosasian vastaajan sisarena lausumasta asiassa mitään. Hovioikeuden on tässä tilanteessa tullut arvioida B:n kieltäytymistä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentissa säädetyn todistajan kokonaiskieltäytymisoikeuden perusteella eikä arviointia ole siten tullut tehdä soveltamalla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:ää laittomasti hankitun todisteen hyödyntämisestä.

12. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 2 momentin nojalla todistaja ei voi peruuttaa suostumustaan, jos hän on suostunut todistamaan tuomioistuimessa. Lainkohdan sanamuodon perusteella todistaja voi käyttää 1 momentin mukaista oikeuttaan vaieta vielä silloin, kun häntä kuullaan ensimmäisen kerran todistajana tuomioistuimessa. B on ollut ensimmäistä kertaa kuultavana todistajana vasta hovioikeudessa, joten hänellä on ollut mainitun säännöksen mukaisesti oikeus vaieta, kun syytteessä rikoksesta on ollut hänen sisarensa. Käräjäoikeudessa B:ta ei ole kuultu todistajana, vaan asianosaisena. Tämän vuoksi hän ei ole voinut vedota 17 §:n 1 momentin mukaiseen todistajan kokonaiskieltäytymisoikeuteen vielä käräjäoikeudessa.

13. Koska B:tä on kuultu ensimmäistä kertaa todistajana hovioikeudessa, hän on vasta tuolloin voinut käyttää tehokkaasti oikeuttaan kieltäytyä vastaajan sisarena kertomasta asiassa mitään. B:n kieltäytymisoikeutta todistajana ei ole ollut sallittua kiertää käyttämällä todisteena hänen esitutkinnassa tallennettua kertomustaan.

Johtopäätös ja asian jatkokäsittely

14. Edellä todetuin perustein Korkein oikeus katsoo, että B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta ei ole saanut käyttää hovioikeudessa todisteena arvioitaessa A:ta koskevaa syytettä.

15. Asiassa on arvioitava syytekohdassa 2 esitettävä todistelu uudelleen. Tämä näytön arviointi tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa. Asia on näin ollen palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös 1.11.2021 B:n esitutkinnassa antaman kertomuksen käyttämisestä todisteena kumotaan. B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta ei saa käyttää todisteena käsiteltäessä A:n valitusta tässä asiassa.

Hovioikeuden tuomio 31.1.2022 kumotaan syytekohdan 2 syyksilukemisen sekä yhteisen rangaistuksen määräämisen ja C:n kuolinpesälle maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten ja oikeudenkäyntikulujen osalta. Asia palautetaan näiltä osin Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Minna Immonen.