KKO:2023:78

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Käräjäoikeuteen oli 2.2.2021 tullut vireille X:n ja Y:n välinen lasten asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskeva asia, joka oli jaettu käräjätuomari B:n käsiteltäväksi. Käräjätuomari B oli valmistelun aikana tehnyt asiassa yhteenvedon ja vahvistanut lasten elatusapua koskevan osapuolten välisen sovinnon.

Asianajaja A oli oikeusaputoimiston päätöksellä 24.2.2021 määrätty X:n avustajaksi asiassa.

Asian ollessa edelleen käräjäoikeudessa vireillä käräjätuomari B oli irtisanoutunut käräjätuomarin virasta ja siirtynyt 1.10.2021 lukien työskentelemään lakimiehenä samassa toimistossa asianajaja A:n kanssa.

Lapin käräjäoikeuden päätös 24.11.2021 nro 1000 6806

Käräjäoikeus otti viran puolesta ratkaistavakseen sen, oliko asianajaja A tullut esteelliseksi toimimaan X:n avustajana käräjäoikeudessa vireillä olleessa asiassa sen vuoksi, että asiaa käsitellyt käräjätuomari B oli siirtynyt työskentelemään samassa toimistossa hänen kanssaan.

Asianajaja A katsoi, ettei hän ollut asiassa esteellinen ja hänen päämiehensä X ilmoitti suostuvansa siihen, että A toimii hänen asianajajanaan.

Käräjäoikeus viittasi oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin säännökseen, jonka mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa toimia se, joka on osallistunut asian käsittelyyn tuomioistuimen jäsenenä, esittelijänä tai pöytäkirjanpitäjänä.

Käräjäoikeus totesi, että esteellisyysharkinnassa voitiin saada tulkintaohjeita Suomen Asianajajaliiton Hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista, joiden kohdan 6.5. mukaan kohdissa 6.1–6.3 määrätyt esteellisyysperusteet (esteellisyys samassa asiassa, esteellisyys lojaalisuusvelvollisuuden perusteella ja esteellisyys salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden perusteella) tulivat sovellettaviksi asianajajan lisäksi myös muihin hänen kanssaan samassa asianajotoimistossa tai toimistoyhteisössä työskenteleviin henkilöihin.

Asiassa oli riidatonta, että kysymys oli oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetusta samasta asiasta ja käräjäoikeus piti selvänä sitä, ettei käräjätuomari B olisi voinut asianajotoimistossa ryhtyä jatkamaan X:n toimeksiannon hoitamista.

Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia oli tulkittava siten, että saman asianajotoimiston asianajajat olivat esteellisiä avustamaan X:ää sen vuoksi, että B oli aikaisemmin tuomioistuimen jäsenenä käsitellyt samaa asiaa. Käräjäoikeus katsoi, että asianajaja A oli siten esteellinen ja tehtäväänsä sopimaton kysymyksessä olevassa asiassa, minkä vuoksi käräjäoikeus kielsi asianajaja A:ta toimimasta X:n avustajana sekä peruutti A:lle annetun avustajanmääräyksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikael Henriksson.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 3.2.2022 nro 31

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ollut ilmennyt aihetta ja pysytti käräjäoikeuden päätöksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Tuomo Hietanen ja Meriel Koppström.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A tullut esteelliseksi toimimaan X:n asiamiehenä käräjäoikeudessa vireillä olleessa lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa sen vuoksi, että asiaa käräjäoikeudessa käsitellyt käräjätuomari on asian käräjäoikeuskäsittelyn aikana siirtynyt työskentelemään lakimiehenä samassa asianajotoimistossa A:n kanssa.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

2. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa toimia se, joka on osallistunut asian käsittelyyn tuomioistuimen jäsenenä, esittelijänä tai pöytäkirjanpitäjänä taikka ollut siinä vastapuolen asiamiehenä tai avustajana.

3. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jos oikeudenkäyntiasiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa tuomioistuin kieltää häntä esiintymästä kysymyksessä olevassa asiassa.

4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:21 katsonut, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin tarkoittamassa vastapuolijäävin tilanteessa myös saman asianajotoimiston asianajajat ovat esteellisiä avustamaan vastapuolia samassa asiassa (toimistojäävi). Ratkaisussa on todettu, että asiamiehen esteellisyyttä arvioitaessa on aiheellista kiinnittää huomiota myös asianajajan esteellisyyttä koskeviin sääntöihin (kohta 12 ja siinä viitattu ratkaisu) ja viitattu hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet) kohtiin 6.1 ja 6.5 (kohta 13).

5. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2011:31 arvioinut asianajajan sopivuutta pesänjakajan tehtävään, kun asianosaista pesänjakajan hakemisessa avustanut asianajaja oli toiminut samassa toimistossa kuin pesänjakajaksi esitetty asianajaja. Mainitussa ratkaisussa pesänjakajaksi esitetyn henkilön sopivuutta tehtävään arvioitiin tuomarin esteellisyyttä koskevien vaatimusten perusteella. Ehdotetun pesänjakajan ei katsottu olleen sopiva tehtävään, kun tämä oli työskennellyt samassa toimistossa kuin hakemuksen tehneen asianosaisen asiamies.

6. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1995:191 ja KKO 1996:99) tulkinnut oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin asiamiehen esteellisyyttä koskevaa säännöstä laajentavasti rinnastaessaan velkajärjestelyasian selvittäjän ja konkurssipesän pesänhoitajan tehtävät säännöksen tarkoittamiin osallistumisjäävin muodostaviin tapauksiin.

Asian arvioinnin lähtökohdat

7. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun asiamiehen esteellisyyden aiheuttaa yhtäältä osallistuminen asian käsittelyyn tuomioistuimessa (osallistumisjäävi) ja toisaalta toimiminen asiassa vastapuolen asiamiehenä (vastapuolijäävi). Kysymyksessä olevan säännöksen sanamuodon perusteella on selvää, että asian käsittelyyn käräjäoikeudessa osallistunut käräjätuomari on esteellinen toimimaan siinä asiamiehenä.

8. Ratkaisussa KKO 2020:21 esillä olleen vastapuolijäävin tarkoituksena on suojata asiamiehen ja hänen asiakkaansa luottamussuhdetta ja asiamiehen lojaliteetti- ja vaitiolovelvollisuutta (kohta 11).

9. Osallistumisjäävi puolestaan perustuu keskeisesti sekä tuomarin että muiden asiaa tuomioistuimessa käsittelevien henkilöiden rooliin kuuluvaan korostettuun puolueettomuuden ja riippumattomuuden vaatimukseen (KKO 2011:31, kohta 8). Vaikka nämä vaatimukset eivät ulotu asiaa käsitelleen henkilön myöhempään toimintaan asiamiehen tehtävissä, tällaisen henkilön siirtymistä toimimaan samassa asiassa jonkun tai joidenkin asianosaisten avustajana ei pidetä asianmukaisena. Osallistumisjäävin keskeisenä tarkoituksena on siten turvata asianosaisten odotuksia asiaa aiemmin objektiivisesti käsitelleen henkilön puolueettomuudesta.

10. Oikeudenkäymiskaaressa ei ole nimenomaisesti säädetty asiamiehen esteellisyydestä toimia asianosaisen avustajana sillä perusteella, että hänen kanssaan samassa toimistossa työskentelevä lakimies on siinä esteellinen (toimistojäävi).

11. Edellä kuvatussa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä esteellisyyden on katsottu tietyissä tilanteissa syntyvän toimistojäävin perusteella. Ratkaisuissa ei kuitenkaan ole käsitelty kysymystä siitä, johtaako asianajajan tai lakimiehen jutun käsittelyyn osallistumisesta seuraava esteellisyys (osallistumisjäävi) siihen, että myös muut samassa toimistossa työskentelevät lakimiehet ovat asiassa esteellisiä.

12. Oikeuskirjallisuudessakaan ei ole esitetty yhdenmukaisia näkemyksiä osallistumisjäävin ulottumisesta kaikkiin toimiston lakimiehiin. Viittauksia toimistojääviin nimenomaisesti osallistumisjäävin yhteydessä ei näyttäisi sisältyvän myöskään oikeusapua koskevaan tai muuhunkaan lainsäädäntöön taikka niiden esitöihin.

13. Korkein oikeus katsoo, että osallistumisjäävin tarkoitukselle on annettava merkitystä, kun arvioidaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin sanamuodon mukaisten esteellisyystilanteiden laajentamista tulkinnalla kattamaan myös nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa kaikki toimiston lakimiehet. Lisäksi arvioinnissa on annettava merkitystä sille, että asianosaisella on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluva lähtökohtainen oikeus valita haluamansa oikeudenkäyntiasiamies. Tämä oikeus ei ole kuitenkaan ehdoton, vaan siitä voidaan poiketa riittävän painavin asiallisin perustein.

Toimistojääviä koskeva arviointi tässä asiassa

14. Korkein oikeus toteaa, että asiamiehen esteellisyyssääntely ei perustu tuomarin esteellisyyttä koskevien säännösten tavoin ehdottomaan puolueettomuusvaatimuksen ja siihen kohdistuvan luottamuksen turvaamiseen. Näin ollen myöskään toimistojääviä koskeva arviointi ei tässä asiassa suoraan rinnastu edellä viitattuun tuomarin esteellisyyssäännösten soveltamista koskevaan oikeuskäytäntöön (KKO 2011:31).

15. Osallistumisjäävin laajentavaa tulkintaa tukee osaltaan se, että yksittäistapauksessa myös asiaa tuomioistuimessa käsitelleen henkilön kanssa samassa toimistossa työskentelevän lakimiehen toimiminen jutussa avustajana saattaa herättää muissa asianosaisissa epäilyjä oikeudenkäynnin asianmukaisuudesta. Toimistojäävin ulottamista koskemaan myös osallistumisjääviä puoltaa myös tällaisen tulkinnan johdonmukaisuus vastapuolijäävin osalta ratkaisussa KKO 2020:21 omaksutun tulkinnan mukaisesti. Asian arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon kysymyksessä oleviin esteellisyysperusteisiin liittyvät erot ja muun ohella se, mikä merkitys esteellisyyden ulottamisella kaikkiin toimiston lakimiehiin on nimenomaan osallistumisjäävin perusteena olevien syiden turvaamiselle.

16. Korkein oikeus toteaa, että tuomarilla tai muulla asiaa tuomioistuimessa käsitelleellä henkilöllä ei ole asemansa perusteella jutun asianosaisiin nähden asiamieheen ja päämieheen rinnastuvaa lojaliteettivelvollisuutta ja luottamussuhdetta. Hänellä ei siten ole myöskään hallussaan asianosaisilta saatua, asian käsittelyyn vaikuttavaa ja muilta asianosaisilta salassa pidettävää tietoa, jonka siirtymistä toimiston sisällä olisi vastapuolijäävin tavoin tarpeen torjua.

17. Osallistumisjäävi liittyy edellä todetun mukaisesti ensisijaisesti asian käsittelyyn tuomioistuimessa osallistuneeseen henkilöön ja hänen rooliinsa asian käsittelyyn osallistuneena. Tähän nähden osallistumisjäävin laajentamiselle koskemaan kaikkia toimiston lakimiehiä ei ole vastapuolijääviin rinnastettavaa luottamussuhteen ja salassa pidettävien tietojen suojaan perustuvaa tarvetta.

18. Korkein oikeus toteaa edelleen, että asiamiehen lakiin perustuvaa esteellisyyttä arvioitaessa voidaan huomiota kiinnittää myös asianajajan esteellisyyttä koskeviin sääntöihin, kun kysymys on ammattimaisesti esimerkiksi asianajajana harjoitetusta asiamiestoiminnasta (KKO 2020:21, kohta 12 ja KKO 2011:31, kohta 10). Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset (ks. esimerkiksi KKO 2016:44, kohta 17).

19. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet, 15.1.2009, muut. 8.6.2012) esteellisyysmääräykset, kuten esteellisyyttä samassa asiassa koskeva kohta 6.1, eivät sanamuotonsa mukaan koske tilannetta, jossa asianajaja on käsitellyt tuomioistuimessa samaa asiaa, jota hänen toimeksiantonsa koskee. Tapaohjeiden kohdan 6.5 perusteella kohdan 6.1 mukainen esteellisyys koskee myös muita asianajajan kanssa samassa toimistossa työskenteleviä henkilöitä.

20. Tapaohjeiden tulkinnasta nimenomaisesti nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa ei ole julkaistua ratkaisukäytäntöä Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivasta valvontalautakunnasta, jolle hyvän asianajajatavan valvonta on lähtökohtaisesti uskottu (ks. esimerkiksi KKO 2016:44, kohta 17). Valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä asianajajaa on tosin pidetty tapaohjeiden 6.1 kohdan nojalla esteellisenä toimimaan asianosaisen asiamiehenä esimerkiksi riidassa, joka on seurannut asianajajan määräyksenvaraisessa tehtävässä, kuten pesänjakajana tai uskottuna miehenä suorittamasta toimenpiteestä. Kysymyksessä oleva ratkaisukäytäntö koskee siten tilanteita, joissa asiamies on ollut osaltaan tuomarin rooliin rinnastuvassa tehtävässä, mutta kuitenkin asianajajana toimien.

21. Korkein oikeus toteaa edellä todetun perusteella, että asianajajia koskevista esteellisyyssäännöistä ja niitä koskevasta tulkintakäytännöstä ei saada nimenomaista tukea oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun osallistumisjäävin laajentavalle tulkinnalle siten, että esteellisyys käsittäisi kaikki toimiston lakimiehet.

22. Korkein oikeus katsoo edellä todettuja seikkoja punnittuaan, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin laajentavalle tulkinnalle ei ole riittävän painavia asiamiehen ja asiakkaan luottamussuhteen tai ratkaisijan korostetun puolueettomuuden suojaamiseen liittyviä perusteita siten, että asian käsittelyyn tuomioistuimessa osallistuneen asiamiehen kanssa samassa toimistossa työskentelevät muut lakimiehet olisivat sanotulla perusteella esteellisiä toimimaan asiassa asiamiehinä.

Johtopäätös tässä asiassa

23. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu asiamiehen osallistumiseen asian käsittelyyn tuomioistuimessa perustuva esteellisyys ei edellä todetun mukaisesti koske muita saman toimiston lakimiehiä. Näin ollen A, joka ei ole osallistunut kysymyksessä olevan asian käsittelyyn tuomioistuimen jäsenenä tai muussa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tehtävässä, ei ole ollut esteellinen avustamaan X:ää kysymyksessä olevassa, lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset, joilla asianajaja A:ta on kielletty toimimasta X:n avustajana ja hänelle annettu avustajanmääräys on peruutettu 24.11.2021 lukien, kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen (eri mieltä), Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Jussi Tapani (eri mieltä) ja Timo Ojala. Esittelijä Sanna Holkeri.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Tapani: Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa myöskään toimia se, joka on osallistunut asian käsittelyyn tuomioistuimen jäsenenä, esittelijänä tai pöytäkirjanpitäjänä taikka ollut siinä vastapuolen asiamiehenä tai avustajana. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaisesti tuomioistuimen jäsenenä toimimisen kaltaisen esteellisyyden voivat aiheuttaa myös monet määräyksenvaraiset tehtävät erilaisissa toimitusmenettelyissä (KKO 1996:99 ja KKO 1995:191).

Kuten perusteluissa on lausuttu, hyvää asianajatapaa koskevia ohjeita voidaan käyttää tulkinnassa apuna arvioitaessa oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyyttä oikeudenkäymiskaaren säännösten nojalla. Tulkintojen ristiriitaisuus olisi haitallista esteellisyysperusteiden soveltamisen ennakoitavuuden kannalta.

Asianajajien tapaohjeiden kohdan 3.3 mukaan asianajajan on tehtävän vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön. Tapaohjeiden kohta 6.1 koskee esteellisyyttä samassa asiassa. Alakohdan 6.1.1 mukaan asianajaja ei saa ottaa vastaan tehtävää samassa asiassa kahdelta tai useammalta asiakkaalta, jos asiakkaiden edut tai oikeudet asiassa ovat ristiriitaiset tai eturistiriidan mahdollisuus on ilmeinen. Alakohdan 6.1.2 mukaan asianajaja saa kuitenkin ottaa vastaan sopimuksen laatimista koskevan tai sovittelijan tehtävän kahdelta tai useammalta asiakkaalta, vaikka asiakkailla olisi vastakkaisia intressejä, jos kaikki kyseiset asiakkaat pyytävät häntä antamaan apuaan. Tällaisessa tapauksessa asianajaja on velvollinen ottamaan huomioon kaikkien asiakkaiden edut tasapuolisesti eikä hän saa avustaa heistä ketään, jos asiasta syntyy myöhemmin riita.

Tässä asiassa voidaan pitää selvänä, että käräjäoikeudessa vireillä ollutta lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskenutta asiaa käsitellyt ja sen tietyltä osin sovinnon vahvistamalla ratkaissut entinen käräjätuomari olisi ollut esteellinen toimimaan jommankumman asianosaisen avustajana taikka asiamiehenä muilta osin jatkuvassa oikeudenkäynnissä. Asian tietyltä osin alioikeudessa tuomarina ratkaissut henkilö ei olisi voinut toimia samassa asiassa esimerkiksi muutoksenhakuasteessa asianosaisen asiamiehenä. Tähän olisi pitänyt päätyä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin sanamuodon perusteella, ja tämä olisi ilmeistä myös asianajajien tapaohjeiden nojalla.

Lausun tapaohjeista saatavasta tulkinta-avusta seuraavaa siltä osin kuin samassa asianajotoimistossa työskentelevän henkilön esteellisyyden on katsottava aiheuttavan asiamiehen tai avustajan esteellisyyden (toimistojääviys). Edellä mainittu tapaohjeiden kohdan 6.1 esteellisyysperuste aiheuttaa tapaohjeiden kohdan 6.5 mukaisesti myös toimistojääviyden, kuten myös kohdan 6.2 lojaalisuusvelvollisuus sekä kohdan 6.3 salassapito- ja vaitiolovelvollisuus, mutta toisin kuin taloudelliseen tai henkilökohtaiseen liityntään perustuva kohdan 6.4 mukainen esteellisyys.

Siten tapaohjeissa toimistojääviyden sääntelyssä osallistumisjääviys on tältä osin rinnastettu vastapuolijääviyteen. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kommentaarissa samoin kuin oikeuskirjallisuudessa on lyhyesti todettu, että jos asianajaja on kohtien 6.1–6.3 perusteella esteellinen, hänen kanssaan samassa asianajajatoimistossa tai toimistoyhteisössä työskentelevät henkilöt ovat esteellisiä (Kommentaari s. 39, Markku Ylönen: Asianajajaoikeus. Laki, säännöt ja tapaohjeet, 2. p. 2018, s. 311).

Tapaohjeiden toimistojääviyttä koskevan sääntelyn osalta tiettyä tulkinnanvaraisuutta on siinä, että määräyksenvaraisten tehtävien aiheuttama esteellisyys arvioidaan ensi sijassa kohdan 3.3 nojalla. Kohdassa 6.1 samassa asiassa toimimisessa lausutaan toimeksiantoon perustuvasta esteellisyydestä.

Asianajajaliiton valvontalautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut asianajajan esteelliseksi toimimaan konkurssipesän pesänhoitajana yhtäältä aikaisemman velkojayhtiötä koskevan toimeksiannon perusteella ja toisaalta sillä perusteella, että hänen kanssaan samassa asianajotoimistossa työskentelevä juristi oli toiminut konkurssiasiassa hakijavelkojan asiamiehenä ja ehdottanut pesänhoitajan tehtävään suostumuksensa antanutta asianajajaa (valvontalautakunta 1. jaosto 20.4.2018).

Valvontalautakunta on myös katsonut asianajajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti toimiessaan konkurssipesän pesänhoitajana siitä huolimatta, että hänen kanssaan samassa toimistossa työskennellyt asianajaja valittiin konkurssipesän päävelkojayhtiön selvitysmieheksi. Tässä ratkaisussa on nimenomaisesti viitattu ohjeiden toimistojääviyttä koskevaan kohtaan 6.5 (valvontalautakunta 4. jaosto 12.6.2014).

Ratkaisuissa on ollut kysymys esteellisyydestä määräyksenvaraiseen tehtävään saman toimiston lakimiehen toimeksiantosuhteen aiheuttaman velvollisuuksien ristiriidan perusteella. Johdonmukaista on soveltaa toimistojääviyttä samalla tavoin myös päinvastaisessa ristiriitatilanteessa. Perusteltu lähtökohta näin ollen on, että tietyn asian ratkaisseen henkilön kanssa samassa toimistossa työskentelevä asianajaja on myös esteellinen toimistojääviyden perusteella. Tämän vuoksi esteellisyyden syntymisen edellytykseksi ei tule asettaa mitään korotettua kynnystä, vaan arvioida esteellisyysperusteen täyttymistä ja tapauskohtaisia olosuhteita tästä lähtökohdasta.

Osallistumisjääviyden ja vastapuolijääviyden mahdollisten erojen arviointia voidaan konkretisoida vertaamalla niitä paitsi toisiinsa, niin myös tapaohjeiden kohdan 6.4 esteellisyysperusteeseen. Vastapuolijääviydessä on kysymys kahdesta keskenään ristiriidassa olevasta lojaalisuusvelvollisuudesta ja kohdan 6.4 tilanteissa asianajajan henkilökohtaisista intresseistä. Asian käsittelyyn osallistumista koskeva esteellisyysperuste eroaa molemmista mainituista perusteista, mutta on luonteeltaan selvästi lähempänä ensin mainittua.

Kohdan 6.4 tilanteisiin sisältyvät monenlaiset taloudelliset tai henkilökohtaiset edut, joiden arvioinnissa tuomarin esteellisyysperusteet ovat ilmeinen vertailukohta. Kyseiset henkilökohtaisen intressin muodostavat seikat eivät välttämättä ole yleisesti ulkopuolisen todettavissa toisin kuin oikeudenkäyntiasiaan aiemmin jossakin roolissa osallistuminen.

Asian ratkaisemiseen osallistuminen tuomioistuimen jäsenenä aiheuttaa myöhemmässä asianajotoiminnassa velvollisuuksien ristiriidan, vaikkakin kahden lojaalisuusvelvoitteen sijasta tällöin lojaalisuusvelvollisuuden sekä objektiivisuusvelvollisuuden kesken. Molemmissa voi olla kysymys myös salassapitovelvollisuudesta, joskin eri perusteella. Luonteeltaan tämä ristiriita eroaa toimistoyhteisön kannalta asianajajan henkilökohtaiseen etuun perustuvasta intressiristiriidasta.

Näin ollen on perusteltua katsoa, että tapaohjeet tukevat sitä tulkintaa, että käsiteltävänä oleva tilanne rinnastetaan ratkaisussa KKO 2020:21 esillä olleeseen lojaalisuusvelvollisuuden rikkomiseen perustuneeseen vastapuolijääviyteen, joka ratkaisussa aiheutti toimistojääviyden nojalla esteellisyyden. Ratkaisukäytännön johdonmukaisuus edellyttää lähtökohtaisesti, että tulkinta on yhdenmukainen asian ratkaisuun osallistumiseen ja vastapuolen avustamiseen perustuvissa jääviystilanteissa siltä osin, aiheuttavatko ne toimistojääviyden. Erityisiä vastasyitä, jotka puoltaisivat tilanteiden erilaista käsittelemistä, ei ole asiassa ilmennyt.

Harkittaessa asianajaja A:n mahdollista esteellisyyttä sanotun lähtökohdan nojalla on otettava huomioon vielä kysymyksessä olevan asian laatu ja merkitys. Asian ratkaisemiseen sen aiemmassa vaiheessa osallistunut ja sittemmin A:n kanssa samassa toimistossa asianajajana työskentelevä henkilö on antanut vain osaratkaisun asiaan ja sekin on koskenut asianosaisten tekemän sovinnon vahvistamista. Nämä asian tapauskohtaista merkitystä vähentävät seikat puoltavat arviota, jonka mukaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella tässä asiassa ei täyttyisi toimistojääviys.

Ennakkoratkaisussa KKO 2020:21 vastapuolijääviyttä ja toimistojääviyttä harkittaessa esteellisyyden katsottiin syntyneen, vaikka vastapuolen avustaminen oli koskenut vain osittain samana pidettävää asiaa. Tämä johti asiamiehen esteellisyyteen toimistojääviyden nojalla. Ratkaisussa pääsäännön mukaista esteellisyyttä on sovellettu melko tiukasti. Systematiikan yhdenmukainen soveltaminen myös tässä asiassa edistää osaltaan ratkaisukäytännön ennakoitavuutta.

Päädyn sanottuja asian laatuun liittyviä tapauskohtaisia seikkoja punnittuani siihen, että asiassa on perusteltua soveltaa pääsäännön mukaista ja ennakoitavissa olevaa tapauksen arvioimista samalla tavoin kuin vastapuolijääviyttä ratkaisussa KKO 2020:21. A on siten ollut esteellinen niin sanotun toimistojääviyden perusteella, kun samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja on osallistunut asian käsittelyyn ja antanut osaratkaisun asiassa. Tämän vuoksi hän on ollut avustajan tehtävään sopimaton. Pysytän käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut asiassa.

Oikeusneuvos Koponen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tapani.