KKO:2023:76

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Työntekijät olivat työskennelleet kaupungin palveluksessa toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa erilaisissa hoitoalan tehtävissä. Työsuhteissa oli noudatettu muodollista jaksotyöaikaa, jolloin työntekijät olivat ruokailleet joutuisasti työajalla. Kaupunki oli 8.6.2015 määrännyt työntekijöiden työaikamuodoksi yleistyöajan, minkä johdosta työntekijöiden työpäivään oli lisätty puolen tunnin pituinen palkaton ruokatauko.

Työsuhteisiin sovellettiin kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta (KVTES).

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Työntekijät vaativat kanteessaan vahvistettavaksi, että kaupunki oli menetellyt heidän työsopimustensa vastaisesti määrätessään työntekijöiden työaikamuodon muuttamisesta muodollisesta jaksotyöajasta yleistyöaikaan. Työntekijät vaativat myös, että kaupunki velvoitetaan suorittamaan heille korvausta.

Kanteensa perusteena työntekijät esittivät, että heidän kirjallisissa työsopimuksissaan oli nimenomaisesti sovittu noudatettavaksi työaikamuodoksi jaksotyö, joka oli päivätyönluonteinen ja muodollinen. Kun muodollista jaksotyötä koskevat määräykset oli poistettu KVTES:sta 1.6.2015, kaupunki oli määrännyt työntekijät yksipuolisesti työsopimuksissa sovitun olennaisen ehdon vastaisesti työskentelemään yleistyöajassa 8.6.2015 lukien. Tällöin työntekijät joutuivat pitämään päivittäisen työaikaan kuulumattoman lepotauon (ruokatauon), minkä johdosta heidät käytännössä velvoitettiin työskentelemään entisellä palkalla ja he olivat työhön sidottuna viikoittain kaksi ja puoli tuntia pidempään. Työntekijöiden mahdollisuus ruokatauon pitämiseen oli sattumanvaraista.

Kaupunki vastusti kannetta vaatien sen hylkäämistä.

Vastauksensa perusteena kaupunki esitti, että työaikalaissa ei ollut säännelty työntekijöiden työsopimuksissa työaikamuodoksi sovittua muodollista jaksotyötä, joten työaika oli määräytynyt KVTES:n perusteella. Kun määräykset muodollisesta jaksotyöstä oli poistettu KVTES:sta 1.6.2015, työsopimuksiin oli syntynyt aukko, jonka kaupunki oli voinut täyttää työnjohto-oikeutensa nojalla määräämällä työaikamuodoksi yleistyöajan.

Työsopimuksissa ei myöskään voitu katsoa sovitun työaikamuodoksi muodollista jaksotyötä. Työsopimuksissa työaikamuotoa koskevilla kirjauksilla oli ainoastaan informatiivinen merkitys, sillä työaikavaihtoehdot oli määritelty KVTES:ssa. Myös KVTES:n mukaan kaupunki oli saanut valita tarkoituksenmukaisimman työaikamuodon. Kaupunki oli muodollista jaksotyötä koskevien määräysten poistamisen jälkeen valinnut yleistyöajan sovellettavaksi työntekijöiden työsuhteissa taloudellisten, hallinnollisten ja työsuojelullisten syiden vuoksi. Muutos ei ollut aiheuttanut olennaisia muutoksia työsuhteisiin.

Työntekijöiden työaika ei ollut pidentynyt muutoksen johdosta. Ruokatauko oli työntekijän vapaa-aikaa, jolta kaupunki ei ollut velvollinen maksamaan korvausta. Ruokatauot eivät olleet keskeytyneet kuin poikkeuksellisesti. Työntekijöille ei ollut aiheutunut vahinkoa.

Käräjäoikeuden tuomio 15.6.2020 nro 20/25635

Käräjäoikeus katsoi kaikkien kantajien kohdalla olleen kysymys sellaisesta työaikalain (605/1996) 7 §:ssä tarkoitetusta työstä ja toimintayksiköstä, että työaikamuodoksi oli KVTES:n mukaan valittavissa jaksotyöaika tai yleistyöaika.

Työsopimusten työaikamuotoa koskevan kirjauksen osalta käräjäoikeus totesi, että työsopimukset oli laadittu lomakkeille. Käräjäoikeus katsoi, ettei yhdenkään työntekijän kertomuksesta ilmennyt, että hänen työsopimukseensa merkitty työaikamuoto olisi ollut työsuhteen alkaessa tai työsopimusta allekirjoitettaessa erikseen neuvoteltu nimenomainen tai yksilöllinen ehto. Kertomukset osoittivat, että työnantaja oli työsuhteen alkaessa ilmoittanut työntekijälle noudatettavaa työaikaa koskeneet keskeiset seikat, kuten sen, että ruokailu tapahtui joutuisasti työajalla. Työsopimuksiin merkitty työaikamuoto oli sisältänyt vain viittauksen KVTES:n työaikaa koskeviin määräyksiin. Käräjäoikeus katsoi, että muodollinen jaksotyö ja sen mukainen ruokailu joutuisasti työajalla ei ollut työntekijöiden työsopimusten nimenomainen ehto.

KVTES:n nojalla kaupungilla oli oikeus päättää työaikamuodosta ja valita se työaikamuoto, joka sen toiminnan ja työtehtävien suorittamisen kannalta oli tarkoituksenmukaisin. Käräjäoikeus katsoi, että kaupungilla oli ollut asiallinen syy työaikamuodon muuttamiselle ottaen erityisesti huomioon muodollista jaksotyöaikaa koskevien määräysten poistuminen KVTES:sta 1.6.2015 alkaen.

Käräjäoikeus katsoi jääneen selvittämättä, että lepotauon pitäminen ei olisi yleistyöaikaan siirtymisen jälkeen ollut mahdollista, työntekijöille olisi aiheutunut palkan alennus tai että siirtyminen työskentelemään yleistyöaikaan olisi merkinnyt olennaista muutosta työntekijöiden työsuhteen ehdoissa. Kaupungilla oli oikeus työaikamuodon muuttamiseen työnjohto-oikeutensa nojalla eikä se ollut menetellyt työntekijöiden työsopimusten vastaisesti.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Alanne.

Turun hovioikeuden tuomio 27.10.2021 nro 728

Työntekijät valittivat hovioikeuteen toistaen kanteensa.

Hovioikeus katsoi, että kirjallisissa työsopimuksissa ei ollut määritelty, mitä niihin merkitty työaikamuoto tarkoitti. Oli ilmeistä, että työaikamuodon sisältö oli määräytynyt KVTES:n mukaan. Kysymys ei siten ollut itsenäisestä sopimusmääräyksestä, vaan sopimuksiin merkitty työaikamuoto oli työnantajan uudelle työntekijälle antama tieto siitä, mitä työaikamuotoa työsuhteessa tuolloin noudatettiin. Kun työntekijöiden työsopimuksissa oli sovittu ja työsuhteissa oli noudatettu viikkotyöaikaa, kaupungilla oli muodollisen jaksotyöajan poistumisen jälkeen ollut peruste valita työaikamuodoksi yleistyöaika. Työntekijöiden työaika ei ollut myöskään lisääntynyt yleistyöaikaan siirtymisen johdosta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tarja Huossa ja Vilja Hahto sekä asessori Ilona Eneberg (eri mieltä).

Asessori Eneberg oli työntekijän H osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Muiden työntekijöiden työsopimuksista hän lausui, että työehtosopimusta koskevista kirjauksista huolimatta työnantajan laatimien työsopimusten työaikamuotoa koskeva kohta oli perustellusti tulkittavissa nimenomaiseksi sopimusehdoksi, eikä asiassa ollut ilmennyt, että kyseinen kirjaus olisi tarkoitettu pelkästään informaatioksi sillä hetkellä voimassa olevasta työaikamuodosta ja että työntekijät olisivat olleet siitä tietoisia. Sopimusoikeudessa noudatettavan epäselvyyssäännön mukaisesti työsopimuksia oli tulkittava laatijansa eli kaupungin vahingoksi. Muut työntekijät kuin H olivat siten sopineet työsopimuksissaan nimenomaisesti jaksotyöstä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Työntekijöille myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen siitä, oliko työntekijöiden työsopimuksiin sisältynyt sitova työaikamuotoa koskeva ehto, jota työnantajalla ei ollut ollut oikeus muuttaa yksipuolisesti.

Työntekijät toistivat valituksessaan kanteensa.

Kaupunki vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Työntekijät ovat kanteessaan vaatineet, että työnantajan vahvistetaan menetelleen työntekijöiden työsopimusten vastaisesti ja että työnantaja velvoitetaan tämän johdosta suorittamaan työntekijöille vahingonkorvausta vuosilta 2015–2018. Kanne on perustunut siihen, että työntekijöiden mukaan työsopimuksissa on ollut nimenomainen työaikamuotoa koskeva ehto, eikä työantajalla siten ole ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa työaikamuotoa. Työnantaja on kuitenkin vastoin työsopimuksia määrännyt 8.6.2015 työntekijöiden työaikamuodon muuttamisesta niin sanotusta muodollisesta jaksotyöajasta yleistyöaikaan, minkä johdosta työntekijöiden työpäivään on lisätty puolen tunnin pituinen palkaton ruokatauko, kun he aiemmin ovat ruokailleet työaikana.

2. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen katsoen, että työaikamuodosta ei ole sovittu työsopimuksissa ja että työnantaja on saanut työnjohto-oikeutensa nojalla muuttaa työaikamuodon muodollisesta jaksotyöstä yleistyöajaksi. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko työntekijöiden työsopimuksiin sisältynyt sitova työaikamuotoa koskeva ehto, jota työnantajalla ei ole ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa.

Työaikamuodon määräytymisen ja sen muuttamisen lähtökohdat

4. Työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä säädetään työnantajan työnjohto-oikeudesta. Pykälän mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työnantajalla on yleensä työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus järjestellä ja valvoa työtä ja työmenetelmiä sekä antaa määräyksiä työn määrästä ja suorittamistavasta samoin kuin siitä, mitä työtä tehdään ja missä sitä tehdään (ks. myös KKO 2010:60, kohta 3 ja KKO 2021:76, kohta 7).

5. Työnantajan työnjohto-oikeuden laajuus määräytyy keskeisesti työsopimuksen sisällön perusteella. Työsopimuksessa nimenomaisesti sovittujen ehtojen lisäksi merkitystä voi olla muulla selvityksellä asianosaisten tarkoituksesta ja työsuhteen aikana sovelletusta käytännöstä. Tietyt ehdot voivat tulla noudatettaviksi myös työsuhteessa vakiintuneen käytännön perusteella (ks. KKO 2021:76, kohta 8 ja siinä viitatut ratkaisut).

6. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2021:76 katsonut, että työn jaksottamisesta ja työn lomassa pidettävien taukojen pitämisestä päättäminen kuuluu lähtökohtaisesti työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin (kohta 14). Korkein oikeus katsoo työaikamuotoa koskevana lähtökohtana vastaavasti olevan, että työnantaja voi työnjohto-oikeutensa nojalla päättää sovellettavasta työaikamuodosta ja sen muuttamisesta. Työaikamuoto voi kuitenkin tulla työnantajan määräysvaltaa rajoittavaksi työsopimuksen ehdoksi esimerkiksi niin, että siitä nimenomaisesti sovitaan työntekijän ja työnantajan välillä, jos työaikaa koskevat pakottavat säännökset eivät ole tälle esteenä.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että työnantaja ei voi työnjohto-oikeutensa nojalla yksipuolisesti muuttaa työsuhteen tai työsopimuksen olennaisia ehtoja (ks. KKO 2016:80, kohdat 13 ja 14 sekä KKO 2021:76, kohta 9). Tällaisten ehtojen yksipuolinen muuttaminen edellyttää muun muassa irtisanomisajan noudattamista ja sitä, että muuttamiselle on esitettävissä irtisanomisperusteen veroinen peruste (ks. KKO 2021:76, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut). Oikeuskäytännössä omaksuttu työsopimusoikeudellinen oikeusohje on pitkälti ilmaus yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden soveltamisesta. Niiden mukaisena pääsääntönä on, ettei sopimuksen kumpikaan osapuoli voi ilman toisen osapuolen suostumusta muuttaa ainakaan sopimuksen olennaista ehtoa (KKO 2016:80, kohta 14).

Työaikamuotoa koskevat säännökset ja työehtosopimuksen määräykset

8. Kanteessa kysymyksessä olevana aikana jaksotyöaikaa koskeva perussäännös on ollut tuolloin voimassa olleen työaikalain (605/1996) 7 §:ssä, jonka mukaan säännöllinen työajan järjestäminen lain 6 §:n yleissäännöksestä poiketen jaksotyönä on ollut sallittua pykälässä tarkemmin määritellyissä töissä ja toimintayksiköissä. Pykälästä ilmenevin tavoin jaksotyöajalla tarkoitetaan työaikamuotoa, jossa työaikaa ei määritellä vuorokautisena tai viikoittaisena tuntimääränä vaan tuntimääränä useamman viikon ajanjaksolla.

9. Sovellettavan työehtosopimuksen (kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus, KVTES) kysymyksessä olevana aikana voimassa olleista määräyksistä esitetystä selvityksestä ilmenee, että työehtosopimuksen työaikaa koskevan III luvun 6 §:n 1 momentin mukaan yleiset työaikamuodot ovat yleistyöaika, toimistotyöaika, jaksotyöaika ja säännöllinen työaika. Saman luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan jaksotyöaikaa koskevia määräyksiä voidaan soveltaa vain työaikalain 7 §:ssä mainituissa töissä ja toimintayksiköissä. Järjestettäessä näissä työpaikoissa toimivan henkilökunnan työaikaa on valittavissa kaksi vaihtoehtoista työaikajärjestelmää, jotka ovat työaikalain 7 §:n mukainen jaksotyöaika tai työaikalain 6 §:n mukainen yleistyöaika. Kunta valitsee sen työaikajärjestelmän, joka kunnan toiminnan ja työtehtävien suorittamisen kannalta on tarkoituksenmukaisin.

10. Työehtosopimuksen III luvun 16 §:n 4 momentti on sisältänyt erityisiä määräyksiä siitä, mitä on pidettävä ylityönä ja lisätyönä niin sanotussa muodollisessa jaksotyössä eli sellaisessa jaksotyössä, jossa lauantai ja sunnuntai ovat säännönmukaisesti vapaapäiviä. Kyseiset määräykset on poistettu työehtosopimuksesta työntekijä A:n ja hänen myötäpuoltensa työsopimusten voimassa ollessa siten, että muutos on tullut voimaan 1.6.2015.

11. Työehtosopimuksen III luvun 27 §:n 1 momentin mukaan jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana vähintään puolen tunnin lepoaika (ruokailutauko), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. Pykälän 2 momentin mukaan jaksotyötä tekeville työntekijöille on annettava sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa 1 momentissa tarkoitettu lepotauko taikka työntekijän niin halutessa tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa asianomaisen laitoksen ruokalassa tai vastaavassa ruokailupaikassa edellyttäen, ettei järjestelystä aiheudu häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluksille ja että ruokailusta aiheutuva poissaolo työstä kestää enintään 15–20 minuuttia.

Työsopimusten työaikamuotoa koskevien kirjausten tulkinta

12. Sopimusoikeudessa vakiintuneen yleisen periaatteen mukaisesti sopimuksen tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto. Sopimusehtoa on tulkittava sopimuksen osana siten, että sopimusehdolla on mielekäs ja johdonmukainen merkitys sopimuksen tarkoituksen kannalta. Jos sopimuksen sanamuoto on siten epäselvä, että se mahdollistaa useita perusteltuja tulkintavaihtoehtoja, sopimusta on vakiintuneiden tulkintaperiaatteiden mukaan pääsääntöisesti tulkittava laatijansa vahingoksi.

13. A:n ja hänen myötäpuolensa mukaan heidän kirjallisissa työsopimuksissaan on nimenomaisesti sovittu työaikamuodosta. Kaupungin mukaan työsopimusten työaikamuotoa koskevat kirjaukset ovat viittauksia työehtosopimuksen määräyksiin ja niissä on kysymys sopimuksentekohetken työaikamuotoa koskevista informatiivisista maininnoista.

14. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan H:n aiempi virkasuhde on vuonna 2014 muutettu työsuhteeksi. Tuolloin solmitun työsopimuksen mukaan työaikajärjestelmä pysyy samana kuin aiemmassa virkasuhteessa ja työnantajalla on työnjohto-oikeuden perusteella mahdollisuus valita lainsäädännön sekä virka- ja työehtosopimuksen puitteissa työn kannalta tarkoituksenmukaisin työaikamuoto.

15. Korkein oikeus toteaa H:n työsopimuksessa nimenomaisesti sovitun, että kaupungilla on oikeus valita työsuhteeseen sovellettava työaikamuoto. Kaupunki ei siten ole menetellyt H:n työsopimuksen vastaisesti määrätessään hänen työsuhteessaan sovelletun muodollisen jaksotyön muuttamisesta yleistyöajaksi.

16. B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimuksiin on kirjattu työehtosopimusta koskevaan kohtaan ”KVTES” ja työaikaa koskevaan kohtaan ”Jaksotyö, päivätyönluonteinen, muodollinen”. F:n työsopimukseen on palkkausta koskevaan osioon kirjattu sovellettavaa työehtosopimusta koskevaan kohtaan ”KVTES” ja sen alle palkkaa koskevat sopimusehdot. Työaikaa koskevaan osioon on työaikajärjestelmää koskevaan kohtaan kirjattu ”Jaksotyö, vuorotyönluonteinen”. Muiden työntekijöiden työsopimuksiin on palkkausta koskevaan osioon kirjattu sovellettavaa työehtosopimusta koskevaan kohtaan ”KVTES” ja sen alle palkkaa koskevat sopimusehdot. Työaikaa koskevaan osioon on työaikajärjestelmää koskevaan kohtaan kirjattu ”Jaksotyö, päivätyönluonteinen, muodollinen”. Useissa sopimuksista on kirjaus tuntimääräisestä viikkotyöajasta.

17. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on työsuhteiden alkaessa kertonut työntekijöille siitä, että ruokailu tapahtuu joutuisasti työajalla. Kaikki työntekijät ovat myös ruokailleet työaikana 8.6.2015 asti, jonka jälkeen, kaupungin määrättyä heidät noudattamaan yleistyöaikaa, ruokailu on tapahtunut palkattomalla lepotauolla.

18. Korkein oikeus toteaa, että työntekijöiden työsopimukset on laadittu valmiille yksisivuiselle pohjalle ja ne ovat sisällöltään verraten yksinkertaisia.

19. Kaupungin laatimien työsopimusten sanamuodon mukaan muiden työntekijöiden kuin H:n työaikamuodoksi on sovittu jaksotyö tai muodollinen jaksotyö, joka on ollut jaksotyön alamuoto. Kyseiset työaikamuotoa koskevat kirjaukset eivät poikkea tyyliltään muista työsopimuksiin sisältyvistä ehdoista. Työaikamuodon osalta työsopimuksissa ei ole nimenomaisesti viitattu työehtosopimukseen. Työsopimuksissa ei ylipäätään ole viitteitä siitä, että työaikamuotoa koskevat kirjaukset olisi tarkoitettu kaupungin väittämin tavoin vain informatiivisiksi siten, että kirjauksilla olisi viitattu kulloinkin voimassa olevan työehtosopimuksen työaikamuotoa koskeviin määräyksiin. Työsopimusten tuntimääräistä viikkotyöaikaa koskevat kirjaukset ovat sopusoinnussa jaksotyöajasta sopimisen kanssa ottaen muun muassa huomioon, että työaikajakson pituutta ei ole kirjattu työsopimuksiin.

20. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että muiden työntekijöiden kuin H:n työsopimusten nimenomaisia työaikamuotoa koskevia kirjauksia on perusteltua tulkita siten, että työaikamuodoksi on työsopimuksissa sovittu jaksotyö.

Työehtosopimuksen muodollista jaksotyötä koskevien määräysten muuttamisen merkitys

21. Kaupunki on katsonut, että kun työehtosopimus ei ole enää 1.6.2015 lukien sisältänyt muodollista jaksotyötä koskevia määräyksiä, työnantajalla on tämän jälkeen ollut työnjohto-oikeuden ja työehtosopimusten määräysten nojalla oikeus valita muodollista jaksotyötä tehneisiin työntekijöihin sovellettava työaikamuoto.

22. Korkein oikeus toteaa, että kohdassa 9 todetulla tavalla työehtosopimuksessa ei ole ennen 1.6.2015 voimaan tullutta muutostakaan mainittu työaikamuotoja koskevassa määräyskohdassa muodollista jaksotyötä yhtenä työaikamuotona. Kysymyksessä on ollut jaksotyön alamuoto, eivätkä lain tai työehtosopimuksen mukaiset edellytykset jaksotyön käyttämiselle työaikamuotona ole tässä yhteydessä millään tavalla muuttuneet muodollisen jaksotyön sen enempää kuin muunkaan jaksotyön osalta. Estettä ei toisin sanoen ole tämän jälkeenkään ollut käyttää työaikamuotona jaksotyötä, jossa lauantai ja sunnuntai ovat säännönmukaisesti vapaapäiviä. Korkein oikeus toteaa, että yksinomaan muodolliseen jaksotyöhön sovellettujen lisätyötä ja ylityötä koskeneiden erityismääräysten poistaminen työehtosopimuksesta ei ole oikeuttanut työnantajaa muuttamaan työsopimuksissa sovittua työaikamuotoa.

Työnantajan menettelyn vaikutus

23. Kaupungin määräys työaikamuodon muuttamisesta 8.6.2015 lukien ei ole vaikuttanut työntekijöiden palkkaan taikka työ- tai lepoaikaan. Työntekijöiden palkattoman lepoajan johdosta heidän työpäivänsä kuitenkin käytännössä päättyy puoli tuntia myöhemmin aiempaan käytäntöön verrattuna.

24. Työntekijät ovat muutoksen jälkeen myös työskennelleet päivittäin aiempaa työajalla tapahtunutta ruokailua vastaavan ajan eli 15–20 minuuttia enemmän kuin ennen muutosta. Työn tekemiseen käytettävä aika on siten pidentynyt muutoksen johdosta.

25. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että työaikamuotoa koskevaa työsopimusehtoa on pidettävä olennaisena.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

26. Korkein oikeus katsoo, että muiden työntekijöiden kuin H:n työsopimuksissa on sovittu työaikamuodoksi jaksotyö. Kysymys on työsopimusten olennaisesta ehdosta. Kaupunki on menetellyt kyseisten työntekijöiden työsopimusten vastaisesti määrätessään yksipuolisesti näihin sovellettavan työaikamuodon muuttamisesta edeltä ilmenevällä tavalla 8.6.2015 lukien.

27. Työntekijät ovat vaatineet työnantajalta korvausta muun ohella sen johdosta, että työnantaja on työaikamuodon muuttamisen johdosta saanut korvauksetta ylimääräisen työpanoksen hyväkseen ja työntekijöiden työpäivän päättyminen on siirtynyt puoli tuntia myöhemmäksi. Kaupunki on vastustanut vaatimusta muun ohella sillä perusteella, että työntekijöiden puolen tunnin lepoaikaa ei lasketa työaikaan eikä työntekijöiden työaika ole pidentynyt.

28. Hovioikeus on hylännyt kanteen sillä perusteella, että työnantaja ei ole menetellyt työntekijöiden työsopimusten vastaisesti, kun se on muuttanut työaikamuodon jaksotyöstä yleistyöajaksi. Hovioikeus ei ole siten lausunut edellä kohdassa 27 mainittujen vaatimusten hyväksymisen edellytyksistä muilta osin. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia on näiltä osin palautettava hovioikeuteen muiden kuin H:n osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan lukuun ottamatta H:ta, jonka osalta hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Kaupungin vahvistetaan menetelleen muiden työntekijöiden työsopimusten vastaisesti, kun se on yksipuolisesti määrännyt heidän työaikamuotonsa muuttamisesta 8.6.2015 alkaen muodollisesta jaksotyöajasta yleistyöaikaan. Asia palautetaan näiden työntekijöiden osalta muutoin Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viipymättä ottaa asia käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Mika Huovila (eri mieltä), Lena Engstrand ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huovila: Katson, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta ole aihetta muuttaa. Perustelen kantaani seuraavasti.

Lausunnon lähtökohdat

Hyväksyn Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kohdat 1–12 ja 14–18.

Kohdan 13 asemesta totean, että A:n ja hänen myötäpuoltensa mukaan heidän kirjallisissa työsopimuksissaan oli nimenomaisesti sovittu työaikamuodosta. He ovat katsoneet kaupungin menetelleen työsopimusten vastaisesti määrätessään työaikamuodon muuttamisesta muodollisesta jaksotyöstä yleistyöaikaan. Kaupungin mukaan työntekijöiden työaikamuoto oli määräytynyt työehtosopimuksen määräysten perusteella, koska työaikalaissa ei ollut säännelty työsopimuksessa sovittua muodollista jaksotyötä. Kun muodollista jaksotyötä koskevat määräykset oli poistettu työehtosopimuksesta, työsopimuksiin oli jäänyt aukko, jonka kaupunki oli voinut täyttää määräämällä työaikamuodoksi yleistyöajan. Kaupunki on lisäksi vedonnut siihen, että työsopimusten työaikamuotoa koskevissa kirjauksissa oli ollut kysymys vain informatiivisista maininnoista.

Työsopimusten kirjausten tulkinta

Enemmistön tavoin katson, että työsopimusten työaikamuotoa koskeva ehto ”Jaksotyö, päivätyönluonteinen, muodollinen” on ollut työnantajaa sitova sopimusehto eikä vain informatiivinen maininta. Koska työsopimuksissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä muodollisella jaksotyöllä tarkoitetaan, se on saanut tarkemman sisältönsä muusta lähteestä. Koska myöskään työlainsäädännössä ei ole säännöksiä muodollisesta työajasta, ehto on voinut saada sisältönsä vain työehtosopimuksesta, johon työsopimuksissa on viitattukin.

Tällaisella työehtosopimusviittauksella voidaan tarkoittaa joko työehtosopimusta sellaisena kuin se on työsopimusta solmittaessa tai sellaisena kuin kulloinkin on, jolloin työehtosopimuksen muutokset vaikuttavat suoraan työsopimuksen sisältöön. Huomioon ottaen työehtosopimusten määräaikaisuus, niiden luonne kehittyvinä sääntelyinstrumentteina sekä työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaate pidän perusteltuna tulkintana sitä, että tällaisella viittauksella tarkoitetaan lähtökohtaisesti työehtosopimusta sellaisena kuin se kulloinkin on, ellei muuta tapauskohtaisesti osoiteta.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi työsopimusten työehtosopimusviittauksilla tarkoitetun muuta kuin kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta. Työnantaja on siten ollut sidottu kulloinkin voimassa olevan työehtosopimuksen muodollista jaksotyötä koskeviin määräyksiin eikä se ole voinut yksipuolisesti muuttaa työntekijöiden työaikamuotoa. Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun sovellettavasta työehtosopimuksesta on 1.6.2015 poistettu muodollista jaksotyötä koskevat määräykset, minkä jälkeen työehtosopimus ei ole enää sisältänyt määräyksiä, joista työsopimusten työaikamuotoehto - muodollinen jaksotyö - olisi saanut tarkemman sisältönsä.

Työnantajan oikeus määrätä työaikamuodoksi yleistyöaika

Työehtosopimuksen mukaisessa muodollisessa jaksotyössä lauantait ja sunnuntait ovat olleet säännönmukaisesti vapaita. Lisäksi työntekijöiden työsuhteissa on noudatettu viikkotyöaikaa, kuten hovioikeus on todennut, ja viikkotyöajasta oli hovioikeuden mukaan myös sovittu. Työehtosopimuksen mukainen ja erityisesti työntekijöiden työsuhteissa noudatettu työaikamuoto on siten poikennut olennaisesti siitä, mitä työaikalaissa ja työehtosopimuksen työaikamuotoja koskevissa määräyskohdissa jaksotyöllä tarkoitetaan. Huomioon ottaen nämä seikat ja sen, että jaksotyön tekemistä on rajoitettu nimenomaan työntekijöiden suojelemiseksi, päädyn siihen, että kaupunki on muodollista työaikaa koskevien määräysten tultua poistetuksi työehtosopimuksesta voinut työnjohto-oikeutensa perusteella määrätä muiden työntekijöiden kuin F:n työaikamuodoksi yleistyöajan.

Äänestyksen lopputuloksen johdosta ilmoitan olevani Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla asian palauttamisesta hovioikeuteen kohdista 27 ja 28 ilmenevin perustein.