KKO:2023:72

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 17.12.2021 nro 21/154920

Käräjäoikeus luki A:n syyksi huumausainerikoksen valmistelun sekä törkeän huumausainerikoksen ja tuomitsi hänet näistä rikoksista ja täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta yhteiseen 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen ottaen rangaistusta alentavana huomioon A:lle aiemmin tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 9 625 euroa.

Huumausainerikoksen valmistelun osalta oli selvitetty, että A oli säilyttänyt kanisteria, jossa oli ollut 24 litraa bentsyylimetyyliketonia, joka on amfetamiinin ja metamfetamiinin valmistuksessa käytettävä lähtöaine. A:n mukaan hän oli säilyttänyt kanisteria toisen henkilön pyynnöstä, eikä hän ollut tiennyt, mitä ainetta kanisteri oli sisältänyt. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä, koska hän oli eristänyt kanisterin, kätkenyt sen navettarakennuksen vintille ja hänen DNA-tunnistettaan oli löytynyt erään toisen 0,3 litraa bentsyylimetyyliketonia sisältäneen pullon suuosasta.

Törkeän huumausainerikoksen osalta käräjäoikeus katsoi A:n myyneen kanssavastaaja B:lle noin 150 grammaa metamfetamiinia ja kanssavastaaja C:lle noin 200 grammaa metamfetamiinia eli yhteensä noin 350 grammaa.

Ensiksi mainitun metamfetamiinimäärän osalta käräjäoikeus ei pitänyt A:n ja B:n kertomuksia uskottavina. Ottaen huomioon B:n asuntoon tehty takavarikko, telekuunteluliitteestä ilmenevät keskustelut ja samoihin aikoihin tapahtunut A:n ja B:n yhteinen matka käräjäoikeus katsoi A:n myyneen B:lle noin 150 grammaa metamfetamiinia.

A oli käräjäoikeudessa tunnustanut myyneensä C:lle 100 grammaa metamfetamiinia. A oli kuitenkin esitutkinnassa arvioinut huumausaineen määräksi enintään 150 grammaa. Telekuuntelutietojen ja C:tä huumausaineen jatkamisessa ja pussittamisessa avustaneen kolmannen henkilön esitutkintakertomuksen perusteella käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli myynyt C:lle yhteensä 200 grammaa metamfetamiinia. Käräjäoikeus katsoi, että kolmas henkilö ei ollut esittänyt uskottavaa syytä esitutkinnassa antamansa kertomuksen muuttumiselle jatkamiensa ja pussittamiensa metamfetamiinierien osalta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kari Aho ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 1.6.2022 nro 162

A valitti hovioikeuteen ja vaati pääkäsittelyn toimittamista henkilötodistelun vastaanottamiseksi ja siihen liittyvän näytön arvioimiseksi.

Hovioikeus päätti toimittaa pääkäsittelyn A:n kuulemiseksi tahallisuuteen liittyvistä seikoista ja asian oikeudellisesta arvioinnista huumausainerikoksen valmistelun osalta ja näytöstä tehtävistä oikeudellisista johtopäätöksistä törkeän huumausainerikoksen osalta sekä rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista. Muilta osin hovioikeus hylkäsi pääkäsittelypyynnön.

Hovioikeus totesi, että A:n nimeämien todistajan ja kanssavastaaja B:n kertomukset käräjäoikeudessa eivät olleet poikenneet heidän esitutkintakertomuksistaan, eikä ollut odotettavissa, että heidän kuulemisellaan hovioikeudessa olisi ollut saatavissa enempää selvitystä. Valituksessa ei ollut väitetty, että asiassa esitettyä näyttöä olisi kirjattu virheellisesti käräjäoikeuden tuomiossa. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen kertomusten ja A:n valituskirjelmässä esitettyjen perusteiden nojalla käräjäoikeuden tapahtumainkulusta vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei sitä kokonaisuutena arvioiden ollut jäänyt mitään varteenotettavaa epäilystä. Näin ollen pääkäsittelyn toimittaminen henkilötodistelun vastaanottamiseksi ei ollut tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Laukkanen, Terhi Mokko ja Marjo Juotasniemi. Esittelijä Antti Saarinen.

Hovioikeuden tuomio 27.9.2022 nro 22/137406

Hovioikeus totesi, että A oli hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut tapahtumien kulusta ja tahallisuudesta asian ratkaisuun vaikuttavilta osin samoin kuin hänen kertomakseen on käräjäoikeuden tuomiossa selostettu. Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi eräin lisäyksin, että A oli menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla, ja hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut syyksilukemisen ja tekojen oikeudellisen arvioinnin osalta.

Hovioikeus otti rangaistusta mitatessaan huomioon oikeudenkäynnin viivästymisen rangaistusta alentavana seikkana ja alensi A:lle tuomitun rangaistuksen yhdeksi vuodeksi viideksi kuukaudeksi vankeutta. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Laukkanen, Pasi Oikkonen ja Terhi Mokko.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt A:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös ja tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Alempien oikeuksien ratkaisut

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi huumausainerikoksen valmistelun syytekohdassa 1 katsoen näytetyksi, että A oli valmistaakseen amfetamiinia tai metamfetamiinia hankkinut tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvaa ainetta eli bentsyylimetyyliketonia yhteensä 24,3 litraa. Lisäksi käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen syytekohdassa 5 katsoen näytetyksi, että A oli laittomasti hankkinut, pitänyt hallussaan ja myynyt yhteensä noin 350 grammaa metamfetamiinia.

2. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut syytteen hylkäämistä huumausainerikoksen valmistelun osalta kokonaan ja törkeän huumausainerikoksen osalta 100 grammaa metamfetamiinia ylittäviltä osin. A on vaatinut, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn henkilötodistelun vastaanottamiseksi. Syyttäjä on vastauksessaan hovioikeudelle vaatinut valituksen hylkäämistä ja todennut, että asiassa on ilmeisesti järjestettävä pääkäsittely, koska kysymys on näytön arvioinnista. A ja syyttäjä ovat kumpikin nimenneet henkilötodistelua.

3. Hovioikeus on päättänyt toimittaa pääkäsittelyn A:n kuulemiseksi tahallisuuteen liittyvistä seikoista ja asian oikeudellisesta arvioinnista huumausainerikoksen valmistelun osalta sekä näytöstä tehtävistä oikeudellisista johtopäätöksistä törkeän huumausainerikoksen osalta. Lisäksi pääkäsittely on päätetty toimittaa A:n kuulemiseksi rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista. Sen sijaan hovioikeus on katsonut, ettei pääkäsittelyn toimittaminen suullisen todistelun vastaanottamiseksi ollut tarpeen, ja hylännyt pääkäsittelypyynnön tältä osin.

4. Hovioikeus on tuomiossaan lausunut, että A, jota on hovioikeudessa kuultu todistelutarkoituksessa, on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut tapahtumien kulusta ja tahallisuudesta asian ratkaisuun vaikuttavilta osin samoin kuin hänen kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon selostettu. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla, että A oli menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt toimittaa pääkäsittely myös suullisen todistelun vastaanottamiseksi.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat oikeusohjeet

6. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Luvun 13 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittely saadaan rajoittaa koskemaan vain osaa valituksen kohteena olevasta asiasta. Mainitun 14 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

7. Mainitun luvun 15 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos pääkäsittely toimitetaan ja asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä luvun 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Luvun 12 §:n 1 momentissa säädetään, että asia ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.

8. Sääntelyn tarkoituksena on, että pääsääntöisesti suullinen todistelu otetaan hovioikeudessa uudelleen vastaan niissä asioissa, joissa rikosasian vastaaja vaatii hovioikeudessa pääkäsittelyä ja valituksessaan riitauttaa käräjäoikeuden tuomiossa tehdyn arvion käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta. Suullisen todistelun vastaanottamiseksi järjestetty pääkäsittely on keskitetty oikeudenkäyntitilaisuus, jossa asia käsitellään ja tarpeellinen todistelu otetaan vastaan kokonaisuudessaan myös silloin, kun pääkäsittely on rajoitettu koskemaan vain osaa valituksen kohteena olevasta asiasta. Myöskään tällä tavoin rajoitetussa pääkäsittelyssä ei siten ole mahdollista kuulla esimerkiksi yksittäistä todistajaa muuten kirjallisen aineiston perusteella ratkaistavassa asiassa tai sen osassa (ks. HE 105/2009 vp s. 66).

9. Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään katsonut, että asianosaisten ja todistajien suullisten lausumien uskottavuutta ei voida arvioida pelkästään käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen seikkojen perusteella (ks. KKO 2017:19, kohta 18 ja siinä viitatut ratkaisut sekä KKO 2023:23, kohta 10). Arvioitaessa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 ja 15 §:n nojalla, jääkö käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemän arvioinnin oikeellisuudesta varteenotettava epäilys, kysymys voi siten olla vain suhteellisen karkeasta arviosta (KKO 2017:19, kohta 19).

Hovioikeuden menettely tässä asiassa

10. Hovioikeus on päättänyt toimittaa niin sanotun suppean pääkäsittelyn, jossa on kuultu vain A:ta. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeudella on sinänsä mahdollisuus toimittaa pääkäsittely vain vastaajan itsensä kuulemiseksi esimerkiksi hänen tahallisuutensa arviointiin vaikuttavista seikoista. Tällöin vastaajalla taikka hänen avustajallaan tai asiamiehellään on tilaisuus lausua hovioikeudelle suullisesti asian oikeudellisesta arvioinnista (ks. KKO 2021:26, kohta 17 ja KKO 2023:16, kohdat 12 ja 13). Suppean pääkäsittelyn perusteella suoritettava arviointi on kuitenkin oikeudellista arviointia, eikä vastaajaa ole tarkoitettu kuultavan tällaisessa pääkäsittelyssä hänen riitauttamistaan seikoista todistelutarkoituksessa.

11. Hovioikeuden pääkäsittelystä laadittuun pöytäkirjaan on kirjattu, että pääkäsittelyssä ei ole otettu käräjäoikeudessa vastaanotettua todistelua uudelleen vastaan. Vaikka hovioikeus on sekä pääkäsittelyn toimittamista koskevassa päätöksessään että pääkäsittelystä laatimassaan pöytäkirjassa lausunut, ettei kysymys ole ollut näytön vastaanottamisesta, hovioikeuden tuomiossa on kuitenkin muun ohella todettu, että A on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut tapahtumien kulusta ja tahallisuudesta asian ratkaisuun vaikuttavilta osin samoin kuin hänen kertomakseen on käräjäoikeuden tuomiossa selostettu. Edelleen sekä hovioikeuden tuomioon että pöytäkirjaan on kirjattu, että A:ta on kuultu hovioikeudessa todistelutarkoituksessa. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on tosiasiallisesti ottanut pääkäsittelyssä vastaan suullista todistelua ja myös arvioinut näyttöä sen perusteella. Hovioikeuden pääkäsittely ei kuitenkaan ole ollut sellainen keskitetty oikeudenkäyntitilaisuus, jossa oikeudenkäynnin kohteena oleva kysymys olisi käsitelty ja näyttö otettu tarpeellisilta osin vastaan kokonaisuudessaan, eikä menettely ole myöskään vastannut sitä, mitä hovioikeus on pääkäsittelyn toimittamista koskevassa päätöksessään määrännyt.

12. Hovioikeudessa on siten tapahtunut menettelyvirhe, jollainen yleensä johtaa asian palauttamiseen hovioikeuteen. Korkeimmalla oikeudella on kuitenkin tällaisessa tilanteessa mahdollisuus arvioida suullisen näytön vastaanottamisen tarpeellisuutta saman aineiston pohjalta kuin hovioikeudella. Sen vuoksi Korkein oikeus ottaa arvioitavakseen, onko käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella jäänyt mitään varteenotettavaa epäilystä ja onko suullinen todistelu otettava uudelleen vastaan hovioikeudessa.

Hovioikeuden velvollisuus ottaa suullinen todistelu vastaan tässä asiassa

Huumausainerikoksen valmistelu (syytekohta 1)

13. A on kiistänyt syytteen huumausainerikoksen valmistelusta. Hän ei ollut tiennyt, mitä ainetta kanisterissa oli ollut, vaan hän oli ainoastaan säilyttänyt kanisteria toisen henkilön pyynnöstä. A oli hovioikeusvalituksessaan nimennyt itsensä ja erään todistajan, joka oli tehnyt useita vuosia aikaisemmin havaintoja A:n hallussa olleesta astiasta, kuultaviksi hänen käsityksestään syytteessä tarkoitetun aineen laadusta sekä kanisterin säilyttämisen taustalla olevista tapahtumista, jotka A:n mukaan tukivat hänen kiistämistään. Syyttäjä oli puolestaan nimennyt kirjallisen todistelun ohella kuultavaksi todistajan, joka oli kertonut keskusteluistaan A:n kanssa ja havainnoistaan A:n toiminnassa.

14. Käräjäoikeus on tuomiossaan todennut, että A oli eristänyt kanisterin ja kätkenyt sen navettarakennuksen vintille. Lisäksi A:n DNA-tunnistetta oli aikaisemmin löydetty toisen, samaa ainetta sisältäneen pullon suuosasta. Mainituissa olosuhteissa käräjäoikeus ei ollut pitänyt uskottavana, etteikö A olisi tiennyt, että kanisterissa ollutta ainetta käytetään huumausaineen valmistukseen, ja oli siten katsonut, ettei A:n syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ole voinut jäädä mitään varteenotettavaa epäilystä. Hovioikeuden ei siten ole tarvinnut tältä osin toimittaa pääkäsittelyä suullisen todistelun vastaanottamiseksi.

Törkeä huumausainerikos (syytekohta 5)

15. A on kiistänyt syytteen törkeästä huumausainerikoksesta vedoten siihen, ettei hän ollut myynyt kanssavastaaja B:lle metamfetamiinia lainkaan eikä kanssavastaaja C:lle 100 grammaa enempää. Erimielisyyttä on siten ollut siitä, oliko A myynyt metamfetamiinia tunnustamaansa suuremman määrän. Sekä syyttäjä että A olivat hovioikeudessa nimenneet henkilötodistelua väitteidensä tueksi.

16. Käräjäoikeudessa ei ole kiistetyiltä osin esitetty välitöntä näyttöä siitä, että A olisi myynyt metamfetamiinia B:lle ja C:lle. Siltä osin kuin kysymys on ollut 150 metamfetamiinigramman myynnistä B:lle käräjäoikeus on perustanut syyksilukevan ratkaisunsa B:n hallusta takavarikoituun metamfetamiiniin, A:n ja B:n tekemään yhteiseen matkaan sekä B:n telekuuntelusta ilmeneviin keskusteluihin, jotka ovat koskeneet tämän omaa huumausaineiden myyntiä. Käräjäoikeus ei ole pitänyt A:n ja B:n kertomuksia uskottavina. Siltä osin kuin kysymys on ollut 200 metamfetamiinigramman myynnistä C:lle käräjäoikeus on kiistetyiltä osin perustanut syyksilukevan ratkaisunsa pääasiallisesti telekuunteluun ja C:tä huumausaineen jatkamisessa ja pussittamisessa avustaneen henkilön esitutkinnassa antamaan kertomukseen, joka on käräjäoikeudessa muuttunut. Käräjäoikeus on katsonut, ettei tämä henkilö ollut esittänyt uskottavaa syytä kertomuksensa muuttumiselle.

17. Korkein oikeus toteaa, että kysymys on ollut pääasiallisesti suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista. Kun A:n ja syyttäjän todistajaksi nimeämän, C:tä huumausaineen jatkamisessa ja pussittamisessa avustaneen henkilön kertomukset ovat käräjäoikeudessa muuttuneet heidän esitutkinnassa antamistaan kertomuksista, näyttöharkinnassa on lisäksi pitänyt arvioida kertomusten muuttumiseen johtaneiden syiden uskottavuutta. Hovioikeus ei ole voinut luotettavasti tehdä näitä arvioita pelkästään kirjallisen aineiston perusteella. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta on jäänyt varteenotettava epäilys A:n syyksi luetun törkeän huumausainerikoksen osalta.

Johtopäätökset

18. Korkein oikeus katsoo edellä mainittujen pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevien säännösten ja vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely asianosaisten ilmoittaman suullisen todistelun vastaanottamiseksi syytekohdassa 5 tarkoitetun törkeän huumausainerikoksen osalta. Sen sijaan hovioikeuden ei ole tarvinnut toimittaa pääkäsittelyä suullisen todistelun vastaanottamiseksi syytekohdassa 1 tarkoitetun huumausainerikoksen valmistelun osalta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös ja tuomio kumotaan A:n syyksi kohdassa 5 luetun törkeän huumausainerikoksen ja hänelle tuomitun rangaistuksen sekä menettämisseuraamuksen osalta. Asia palautetaan näiltä osin Rovaniemen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ja tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Matti Pyöriä.