KKO:2023:66

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Hakemus ja lausuma Helsingin hovioikeudessa

Lasten äiti A vaati, että hänen ja lasten isän B:n yhteiset lapset, huhtikuussa 2011 syntynyt X ja kesäkuussa 2013 syntynyt Y määrätään palautettaviksi asuinpaikkavaltioonsa Venäjälle.

Lapset olivat syntyneet ja asuneet koko ikänsä Venäjällä. Lasten isä oli muuttanut pois yhteisestä kodista lasten ollessa noin 3- ja 5-vuotiaita. Lapset, jotka olivat edelleen vanhempien yhteishuollossa, olivat jääneet asumaan äidin luona. He olivat tavanneet isäänsä säännöllisesti. Perheeseen kuului myös 17-vuotias isosisko. Lasten isä oli syyskuussa 2022 tuonut lapset Suomeen ilman äidin suostumusta. Lasten huollosta ja asumisesta ei ollut ennen poisviemistä ollut kirjallista sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä. Venäläinen alioikeus oli joulukuussa 2022 antanut sittemmin lainvoimaiseksi tulleen päätöksen, jolla lapset oli määrätty asumaan äidin luona.

B vaati, että hakemus hylätään. Hän vetosi siihen, että palauttaminen ei olisi lasten edun mukaista. Lasten koulunkäynnin olosuhteiden perusteella oli olemassa vakava vaara siitä, että palauttaminen saattaisi lapset alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka että lapset muutoin joutuisivat sietämättömiin olosuhteisiin. Lisäksi B vetosi siihen, että lapset vastustivat palauttamista ja että palauttaminen olisi vastoin Suomen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevia perusperiaatteita.

Lasten kuuleminen

Hyvinvointialue toimitti hovioikeuden pyynnöstä lasten kuulemisen heidän mielipiteensä selvittämiseksi.

Hovioikeuden päätös 8.3.2023 nro 373

Hovioikeus totesi, että lasten poisvieminen Venäjältä oli riidattomasti ollut luvatonta.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että lapset olivat Venäjällä asuessaan osallistuneet sotilastaitoja kehittävään koulutukseen joko osana koulunkäyntiä tai koulun ohella. Lasten koulunkäyntiin liittyvistä olosuhteista esitetyn näytön perusteella oli olemassa vakava vaara, että lasten palauttaminen Venäjälle saattaisi heidät alttiiksi henkisille vaurioille. Lasten palauttamista mainittuihin olosuhteisiin ei ollut pidettävä lasten edun mukaisena.

Lasten kuulemista koskevasta selvityksestä ilmeni, että molemmat vanhemmat olivat pyrkineet tahoillaan vaikuttamaan lasten näkemyksiin. Lasten ei siten voitu katsoa pystyneen muodostamaan vanhemmistaan ja ympäristöstään riippumattomia itsenäisiä mielipiteitä. Ottaen huomioon myös lasten iän hovioikeus katsoi, että heidän mielipiteilleen ei voitu antaa asiassa niin suurta painoarvoa, että palauttamisesta tulisi kieltäytyä yksinomaan heidän vastustamisensa perusteella. Lasten ja erityisesti tuolloin 11-vuotiaan X:n mielipide tuki kuitenkin sitä johtopäätöstä, että oli olemassa vakava vaara, että lasten palauttaminen Venäjälle saattaisi heidät alttiiksi henkisille vaurioille. Erityisesti X:n mielipiteeseen oli aiheellista kiinnittää huomiota vakavaa vaaraa koskevaa kieltäytymisperustetta arvioitaessa.

Hovioikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Maarit Leppänen ja Sanna Mikkola sekä asessori Fanny Pihlström.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja lapset määrätään heti palautettaviksi asuinpaikkavaltioonsa Venäjälle.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimet

Korkein oikeus kuuli X:ää henkilökohtaisesti hänen mielipiteensä selvittämiseksi. Kuuleminen toimitettiin X:n oleskelupaikkakunnalla siten, että läsnä oli X:n lisäksi jaoston puheenjohtaja ja esittelijä sekä asiantuntija-avustaja ja tulkki.

Asianosaisille toimitettiin seloste lapsen kuulemisesta.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Asianosaisille varattiin suullisen käsittelyn yhteydessä tilaisuus lausua selosteesta, joka oli laadittu X:n kuulemisesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. X ja Y ovat asuneet koko elämänsä Venäjällä. Lasten isä B on muuttanut pois yhteisestä kodista lasten ollessa noin 3- ja 5-vuotiaita, ja lapset ovat jääneet asumaan äitinsä A:n luona. B on säännöllisesti tavannut lapsia ja pitänyt heitä luonaan.

2. Isä on syyskuussa 2022 tuonut tuolloin 11-vuotiaan X:n ja 9-vuotiaan Y:n Suomeen ilman äidin suostumusta. Isä on Suomeen saavuttuaan hakenut itselleen ja lapsille kansainvälistä suojelua ja turvapaikkaa.

3. Äiti on hovioikeudessa vaatinut, että lapset määrätään palautettaviksi Venäjälle. Isä on vastustanut palauttamista.

4. Hovioikeus on hylännyt hakemuksen, koska asiassa esitetyn näytön perusteella oli olemassa vakava vaara, että lasten palauttaminen saattaisi heidät alttiiksi henkisille vaurioille. Hovioikeuden mukaan erityisesti X:n mielipiteeseen ja vastustukseen oli myös aiheellista kiinnittää huomiota vakavaa vaaraa koskevaa kieltäytymisperustetta arvioitaessa.

5. Korkeimmassa oikeudessa on riidatonta, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (jäljempänä lapsenhuoltolaki) 30 §:ssä säädetyt palauttamismääräyksen antamisen edellytykset täyttyvät. Arvioitavana on siten kysymys siitä, onko palauttamismääräyksen antamisesta kuitenkin kieltäydyttävä niillä perusteilla, joihin isä on hakemusta vastustaessaan vedonnut.

Lapsen palauttamisesta Haagin sopimuksen nojalla

6. Lapsenhuoltolain 5 luvun säännöksillä on saatettu voimaan Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Haagin sopimus) määräykset. Venäjä on Haagin sopimuksen osapuoli, joten nämä säännökset tulevat sovellettaviksi tässä asiassa.

7. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen asuinpaikkavaltioonsa, jossa mahdolliset huoltajuutta koskevat kiistat tulisi ratkaista. Tarkoituksena on toisaalta turvata se, että sopimusvaltion oikeusjärjestykseen perustuvia huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia oikeuksia kunnioitetaan toisissa sopimusvaltioissa. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan muun muassa se, että jompikumpi vanhempi omavaltaisesti siirtää lapsen asuinpaikkavaltiostaan toiseen valtioon ja saa siten aikaan sellaisia muutoksia lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivallan kannalta.

8. Haagin sopimuksen 12 artiklan 1 kappaleesta ja sitä vastaavasta lapsenhuoltolain 30 §:stä ilmenevä vahva lähtökohta on luvattomasti pois viedyn tai palauttamatta jätetyn lapsen nopea palauttaminen asuinpaikkavaltioonsa.

9. Palauttamisvelvoite ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan tuomioistuin voi kieltäytyä palauttamismääräyksen antamisesta tietyillä Haagin sopimuksessa ja lapsenhuoltolain 34 §:ssä yksilöidyillä perusteilla. Kieltäytymisperusteet ovat harkinnanvaraisia, joten tuomioistuin voi tällaisen perusteen täyttyessä hylätä lapsen palauttamista koskevan hakemuksen, mutta sillä ei ole velvollisuutta tehdä niin.

10. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään toimiin ehkäistäkseen lasten laittomat maastakuljetukset ja ulkomailta palauttamatta jättämiset. Sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanon seurantaa ja valvontaa varten asetettu lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 14 (2013) korostanut ja täsmentänyt lapsen oikeutta saada kaikissa häntä koskevissa asioissa etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon.

11. Lapsen palauttamista koskevassa asiassa on lisäksi otettava huomioon perhe-elämän suojaa koskevat perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet, joista määrätään muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 26.11.2013 antamassaan suuren jaoston tuomiossa X v. Latvia muistuttanut kansainvälisessä oikeudessa vallitsevasta laajasta yksimielisyydestä sen suhteen, että lapsia koskevissa ratkaisuissa lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon (kohta 96). Tuomion kohdan 101 mukaan lapsen etua pitää lapsen palauttamista koskevassa asiassa arvioida Haagin sopimuksen sisältämien poikkeusten valossa. Ihmisoikeustuomioistuin on edelleen tuomion kohdassa 108 todennut, että määrätessään lapsen palauttamisesta asuinpaikkavaltioonsa tuomioistuinten on vakuututtava siitä, että kyseisessä valtiossa on olemassa riittävät turvatoimet ja, mikäli tiedossa on riskitekijöitä, konkreettisia suojatoimenpiteitä käytetään.

Vakavaan vaaraan liittyvä kieltäytymisperuste

Arvioinnin lähtökohdat

12. Lapsenhuoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos on vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka että lapsi muutoin joutuisi sietämättömiin olosuhteisiin. Säännös vastaa Haagin sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen b kohdan määräystä. Palauttamista vastustavan on näytettävä toteen vakavan vaaran olemassaolo.

13. Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi on vuonna 2020 julkaissut oppaan sopimuksen 13 (1) b artiklan soveltamista koskevista hyvistä käytännöistä. Opas ei sido tuomioistuimia, mutta siihen voidaan kiinnittää huomiota sopimuksen ja siihen pohjautuvan kansallisen sääntelyn tulkinnassa. Oppaassa on korostettu kieltäytymisperusteiden suppeaa tulkintaa ja sitä, että lapsen palauttamista koskeva menettely on pidettävä erillään lapsen huoltoa ym. koskevista näkökohdista. Vakavan henkisen tai fyysisen vaaran taikka sietämättömien olosuhteiden on kohdistuttava nimenomaan lapseen, mutta joissain poikkeuksellisissa tilanteissa myös kaappaajavanhempaan kohdistuvat riskit voidaan ottaa arvioinnissa huomioon. Lisämääre ”vakava” kuvaa nimenomaan riskin todennäköisyyttä, ei seurauksen vakavuutta, vaikka myös seurauksen pitää olla laadultaan sietämättömään tilanteeseen rinnastuva. Jos vakava vaara liittyy esimerkiksi kohdemaan turvallisuuteen tai koulutukseen, huomiota on kiinnitettävä kohdemaassa esiintyvän epäkohdan vakavuuteen ja sen vaikutukseen kysymyksessä olevaan lapseen. Vakavan vaaran liittyessä kohdemaan taloudellisiin tai kehityksellisiin oloihin harkintaperusteena on se, tulevatko lapsen perustarpeet tyydytetyiksi myös asuinpaikkavaltiossaan. Tuomioistuimen ei tällöin pidä vertailla niitä yleisempiä elinolosuhteita ja elintasoa, jota eri vanhemmat taikka valtiot voisivat tarjota lapsille.

14. Lapsenhuoltolain lapsen palauttamista koskevien säännösten perusteluissa (HE 60/1993 vp s. 37) on puolestaan todettu, että vakavaan vaaraan liittyvän kieltäytymisperusteen soveltaminen ei edellytä välittömän konkreettisen vaaran olemassaoloa, vaan riittävänä voidaan pitää sitä, että objektiivisesti todettavien seikkojen perusteella vaaraa voidaan pitää todennäköisenä. Tyypillisenä tämän säännöksen soveltamisalan piiriin kuuluvana tilanteena voidaan pitää sitä, että lapsi jouduttaisiin lähettämään sotatoimialueelle taikka että lapsi joutuisi elämään esimerkiksi pakolaisleirissä tai vastaavissa lapsen kannalta selvästi haitallisissa olosuhteissa.

15. Korkein oikeus on arvioinut vakavan vaaran kieltäytymisperustetta ratkaisussaan KKO 2016:65. Ratkaisu koski tapausta, jossa isä oli tuonut vanhempiensa yhteisessä huollossa olleen lapsen luvattomasti Suomeen Valko-Venäjältä. Isälle ja lapselle oli sittemmin myönnetty Suomessa turvapaikka ja pakolaisasema. Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt sellaista, mikä olisi antanut aihetta epäillä lapsen joutuvan Valko-Venäjällä alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka muutoin kestämättömiin oloihin, vaikka Maahanmuuttovirasto oli katsonut päätöksessään lapsen isällä olevan aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi poliittisen mielipiteensä vuoksi. Asiassa ei siten ollut perusteita kieltäytyä palauttamasta lasta.

16. Haagin sopimuksen sopimusvaltioiden oikeuskäytännössä vakavan vaaran kieltäytymisperusteelle on muodostunut erittäin suppea soveltamisala. Palauttamisesta on kieltäydytty lähinnä silloin, kun kyse on ollut palauttamista vaativan vanhemman käyttäytymisestä tai henkilökohtaisista olosuhteista taikka siitä, että lapsen on syystä tai toisesta katsottu olevan poikkeuksellisen riippuvainen lapsen maasta luvatta vieneestä vanhemmasta tilanteessa, jossa mainittu vanhempi ei itse voi palata lapsen asuinpaikkavaltioon.

Tämän asian arviointi

17. Hovioikeus on katsonut lasten koulunkäyntiin Venäjällä liittyvien olosuhteiden perusteella, että lasten palauttaminen saattaisi heidät alttiiksi henkisille vaurioille, koska lapset olivat Venäjällä asuessaan osallistuneet sotilastaitoja kehittävään koulutukseen joko osana koulunkäyntiä tai koulun ohella.

18. Asiassa on riidatonta, että X on Venäjällä asuessaan käynyt koulua niin sanotulla kadettiluokalla ja tällöin osallistunut sotilastaitoja kehittävään koulutukseen, jonka yhteydessä on opeteltu muun ohessa ampumaan ilmakivääreillä sekä purkamaan ja kokoamaan automaattiaseita. Myös Y oli aikaisemmin käynyt koulua niin sanotulla nuorisoarmeijaluokalla, mutta jäänyt luokalle ja siirtynyt käymään koulua tavallisella luokalla.

19. Asiassa on ilmeistä, että jos lapset määrätään palautettaviksi Venäjälle, he palaavat asumaan äitinsä luona kodissa, jossa he asuivat ennen luvatonta poisviemistään ja jossa myös heidän isosiskonsa asuu. Asiassa ei ole väitetty, että lasten perustarpeet, kuten oikeus riittävään ravintoon, lepoon, hygieniatasoon ja lapsentasoiseen tekemiseen, eivät siellä toteutuisi. Asiassa ei ole tullut esiin muitakaan seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa kodin olosuhteiden vaarantavan lasten hyvinvointia. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että lapset olisivat vaarassa joutua sotaan tai sotatoimialueelle. Venäjän Ukrainassa käymä sota ei vaikuta lasten asuinpaikkaan, eivätkä kutsunnat tai asevelvollisuus koske 12-vuotiasta X:ää ja 10-vuotiasta Y:tä.

20. Sen sijaan lasten isä on katsonut, että venäläinen koulujärjestelmä ja erityisesti siihen kuuluva sotilaallisten taitojen opetteleminen on lapsille vahingollista. Korkein oikeus katsoo Venäjän koulujärjestelmästä esitetyn selvityksen perusteella, että venäläiseen koulujärjestelmään ainakin joissakin kouluissa kuuluu sotilaskoulutukseen rinnastettavia piirteitä, kuten aseiden käyttöön perehtymistä. Sotilaallisten valmiuksien hankkiminen ei Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan kuulu osaksi lasten koulunkäyntiä. Pelkästään edellä kuvatun kaltaiset Suomen ja Venäjän koulujärjestelmissä olevat ideologiset ja käytännölliset erot eivät kuitenkaan merkitse, että kynnys palauttamismääräyksen antamisesta kieltäytymiselle vakavan vaaran perusteella ylittyisi.

21. X on häntä kuultaessa tuonut esiin, että jos hänet ja Y palautetaan Venäjälle, heitä nimiteltäisiin koulussa ”maanpettureiksi”. X:n esille tuoman perusteella on sinänsä mahdollista, että lapsiin Venäjälle palauttamisen jälkeen suhtaudutaan koulussa kielteisesti sen takia, että he olivat lähteneet isänsä mukana Suomeen. Ei kuitenkaan ole perusteita uskoa, että lapsiin kohdistuva nimittely tai muu kielteinen suhtautuminen muodostuisi niin vakavaksi tai pitkäkestoiseksi, että palauttamisen voitaisiin katsoa johtavan lasten kannalta vaaralliseen tai sietämättömään tilanteeseen.

22. Lasten äiti on Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, että X ei palauttamisen jälkeen palaisi kadettiluokalle, jota hän oli käynyt ennen luvatonta poisviemistään ja jolla sotilaallisia valmiuksia oli erityisesti harjoitettu. Äidin kertomusta ei ole aihetta epäillä, ja edellä todettu tukee osaltaan käsitystä siitä, että koulunkäynnin olosuhteet palauttamisen jälkeen eivät voi aiheuttaa X:lle vakavaa vaaraa.

23. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että asiassa ei ole osoitettu olevan vakavaa vaaraa, että X ja Y joutuisivat Venäjällä kouluolosuhteidensa tai muun syyn takia alttiiksi sellaisille ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka sellaisiin sietämättömiin olosuhteisiin, joita lapsenhuoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja Haagin sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetaan. Palauttamisesta ei siten voida mainitulla perusteella kieltäytyä.

Haagin sopimuksen 20 artiklan mukainen kieltäytymisperuste

24. Haagin sopimuksen 20 artiklan mukaan lapsen palauttamisesta voidaan kieltäytyä, jos palauttaminen ei olisi sallittua pyynnön vastaanottaneen valtion ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevien perusperiaatteiden mukaisesti.

25. Lapsenhuoltolakiin ei ole otettu Haagin sopimuksen 20 artiklaa vastaavaa kieltäytymisperustetta. Tätä on lain esitöissä perusteltu sillä, että artikla on tarkoitettu tulkittavaksi erittäin tiukasti siten, että siihen voitaisiin vedota vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Lisäksi ratkaisua on perusteltu artiklan sanamuodon epäselvyydellä ja sillä, että muut lapsenhuoltolakiin sisällytettävät kieltäytymisperusteet näyttäisivät riittävästi ottavan huomioon lapsen edut. (HE 60/1993 vp s. 20.)

26. Korkein oikeus toteaa, että Haagin sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ei ole lapsenhuoltolakiin otettujen säännösten lisäksi saatettu Suomessa voimaan erillisellä lailla vaan sopimuksen voimaan saattamisesta on säädetty vain asetuksella (644/1994). Haagin sopimuksen 20 artiklaa vastaavaa laintasoista kansallista säännöstä, jonka perusteella tuomioistuin voisi lapsenhuoltolain 30 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä kieltäytyä palauttamismääräyksen antamisesta, ei siten ole. Perustuslain 9 §:n 4 momentissa kuitenkin kielletään karkottamasta, luovuttamasta tai palauttamasta ulkomaalaista, jota tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Korkein oikeus katsoo, että Haagin sopimuksen 20 artiklan mukainen kieltäytymisperuste voi tulla sopimusta voimaan saatettaessa tehdystä lainsäädännöllisestä ratkaisusta huolimatta sovellettavaksi tilanteessa, jossa lapseen kohdistuu perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu uhka ja jossa lapsen määrääminen palautettavaksi lapsenhuoltolain säännösten nojalla siten johtaisi ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa.

27. Korkein oikeus toteaa, että X ja Y ovat asuneet koko elämänsä Venäjällä ja heillä on siellä koti, perhettä ja sukua. Kun otetaan huomioon edellä vakavaa vaaraa koskevasta kieltäytymisperusteesta todettu, käsillä ei ole tilanne, jossa heitä palauttamisen seurauksena uhkaisi ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Palauttamisesta ei siten voida kieltäytyä tälläkään perusteella.

Lasten vastustusta koskeva kieltäytymisperuste

Arvioinnin lähtökohdat

28. Lapsenhuoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos tuomioistuin toteaa lapsen, joka on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota, vastustavan palauttamista. Säännös vastaa Haagin sopimuksen 13 artiklan 2 kappaletta.

29. Haagin sopimuksen 13 artiklan 2 kappaleesta ei ilmene tarkemmin, millaiset perusteet vastustamiselle voivat johtaa palauttamismääräyksen antamatta jättämiseen. Sopimuksessa ei ole myöskään määritelty tiettyä ikärajaa sille, milloin lapsen on katsottava saavuttaneen sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota, vaan harkinta on näiltä osin jätetty kussakin yksittäistapauksessa tehtäväksi.

30. Lapsenhuoltolain 34 §:n perusteluissa (HE 60/1993 vp s. 37) on todettu lapsen vastustuksen voivan johtaa palauttamisesta kieltäytymiseen edellyttäen, että lapsi on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyysasteen, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota ja että kysymys on todella lapsen itsenäiseen harkintaan perustuvasta ratkaisusta. Perustelujen mukaan mainittua säännöstä tulkittaessa lähtökohtana voidaan pitää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (523/1975) vahvistettuja periaatteita. Tuolloin voimassa olleen täytäntöönpanolain 6 §:n (366/1983) mukaan täytäntöönpanoon ei saanut ryhtyä vastoin 12 vuotta täyttäneen lapsen tahtoa. Sama oli voimassa 12 vuotta nuorempaankin lapseen nähden, jos lapsi oli niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voitiin kiinnittää huomiota. Nykyisin asiasta säädetään sisällöllisesti vastaavalla tavalla lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 §:n 1 momentissa. Pykälän 2 momentissa säädetään lisäksi, että lapsen vastustuksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa.

31. Korkein oikeus on arvioinut lapsen vastustuksen merkitystä palauttamisasiassa ratkaisuissaan KKO 2004:76, KKO 2009:85 ja KKO 2021:93. Korkein oikeus katsoi ratkaisussa KKO 2004:76, että 9- ja 12-vuotiaiden lasten ilmaisemaa vastustusta ei voitu pitää lapsenhuoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena esteenä lasten palauttamiselle. Arvioinnissa on ratkaisun mukaan kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko lapset vastustamistaan ilmaistessaan ymmärtäneet, mistä on kysymys. Lapsen palauttaminen on eri asia kuin kysymys lapsen huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämisestä vastaisuudessa. Vastustava tahdonilmaisu ei sinänsä riitä kieltäytymisperusteeksi, vaan merkitystä on sillä, onko lapsi saanut asiasta riittävästi tietoa, onko hän voinut harkita asiaa huolellisesti ja onko hän muodostanut ja ilmaissut tahtonsa aidosti ilman pakkoa, taivuttelua, manipulointia tai muuta sopimatonta vaikuttamista (kohta 14).

32. Korkein oikeus hylkäsi 15-vuotiasta lasta koskevan palauttamisvaatimuksen ratkaisussaan KKO 2009:85. Korkein oikeus totesi, että Haagin sopimuksen soveltamisalaan eivät enää kuulu 16 vuotta täyttäneet lapset. Haagin sopimus antoi mahdollisuuden siihen, että 15-vuotiaan lapsen ilmaisemalle omalle käsitykselle annetaan suuri painoarvo (kohta 19). Kun lapsi oli riittävän kypsä ilmaisemaan oman tahtonsa ja hänen tahtonsa oli harkittu ja vakaa, ei sille, mitä yksittäisiä seikkoja lapsi oli ilmaissut kantansa perusteiksi, ollut annettava ratkaisevaa merkitystä (kohta 17).

33. Korkein oikeus hylkäsi ratkaisussa KKO 2021:93 noin 11- ja 13,5-vuotiaiden lasten palauttamista koskevan hakemuksen. Ratkaisussa (kohta 37) on todettu, että lapsen vastustukseen perustuvaa kieltäytymisperustetta on sovellettava erityisen harkiten. Palauttamisesta on kuitenkin voitava kieltäytyä esimerkiksi silloin kun lapsi, jonka mielipiteeseen on syytä hänen ikänsä ja kypsyytensä vuoksi kiinnittää huomiota, esittää hyvin vakaasti ja perusteellisesti harkitun vastustuksensa palauttamisesta. Korkein oikeus totesi (kohta 47), että 13,5-vuotiaan lapsen mielipiteeseen piti kiinnittää erityistä huomiota palauttamista harkittaessa. Tästä lähtökohdasta voitaisiin tämän ikäisen lapsen kohdalla poiketa silloin, jos asiassa olisi aihetta epäillä, ettei lapsi olisi iästään huolimatta riittävän kypsä ilmaisemaan omaa mielipidettään tai ettei lapsen ilmaisema mielipide perustuisi hänen itsenäiseen tahtoonsa.

34. Korkein oikeus toteaa, että lapsen iällä on merkitystä yhtenä arviointiperusteena, vaikka mitään ikärajaa, esimerkiksi 12 vuoden ikää, ei voidakaan soveltaa kaavamaisesti. Keskeistä on arvioida lapsen kypsyyttä ja kykyä ymmärtää, mistä asiassa on kysymys. Tätä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun ohella, millaisilla syillä lapsi perustelee vastustamistaan ja miten realistisesti hän pystyy arvioimaan yhtäältä palauttamisen ja toisaalta palauttamatta jättämisen merkitystä oman tulevaisuutensa kannalta myös pitemmällä aikavälillä. Keskeinen merkitys on myös sillä, kuinka itsenäiseen harkintaan perustuvana lapsen ilmaisemaa vastustusta voidaan pitää. Lapsen mielipiteelle ei ole perusteltua antaa merkitystä, jos se on muodostunut esimerkiksi toisen vanhemman taivuttelun tai painostuksen seurauksena.

Lasten mielipidettä koskeva selvitys tässä asiassa

35. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijät ovat hovioikeuden pyynnöstä keskustelleet X:n ja Y:n kanssa henkilökohtaisesti omilla tapaamisillaan 9.2.2023. Korkein oikeus on lisäksi kuullut X:ää henkilökohtaisesti hänen oleskelupaikkakunnallaan 16.5.2023.

36. X on sekä hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiden kanssa käymässään keskustelussa että Korkeimman oikeuden suorittamassa kuulemisessa vastustanut palauttamistaan Venäjälle. X on kertonut, että ajatus paluusta pelottaa häntä eikä hän missään nimessä halua palata takaisin.

37. X on perustellut mielipidettään ensinnäkin sillä, että hän ei halua palata takaisin kadettiluokalle, jota kävi asuessaan Venäjällä. X on kertonut menneensä aluksi vapaaehtoisesti kyseiselle luokalle, mutta ymmärtäneensä pian, ettei hän halunnut käydä sitä. Hän oli sanonut äidille, että hän ei halua käydä kyseistä luokkaa, mutta äiti ei ollut kuunnellut häntä. Myös muissa kouluissa on X:n mukaan vihaisia ja huutavia opettajia.

38. X on kertonut pelkäävänsä myös muiden ihmisten, kuten äidin ja äidin suvun sekä opettajien reaktioita, mikäli he palaisivat Venäjälle sen jälkeen, kun heidän isänsä oli luvattomasti vienyt heidät pois maasta. Isää ja heitä pidetään Venäjällä maanpettureina. Kysyttäessä, mistä X tietää tällaista, X on vastannut käyneensä neljä vuotta kyseistä koulua ja tietävänsä, miten siellä suhtaudutaan asioihin.

39. Lisäksi X on kertonut vastustavansa palauttamista, koska hän haluaa olla isän kanssa. X on todennut kuulleensa isän saavan 15 vuoden vankeusrangaistuksen, jos tämä palaa Venäjälle. Hän on kertonut, että hänellä oli aluksi kova koti-ikävä, mutta enää sitä ei ole. Mikäli hänet palautettaisiin Venäjälle, hän ei saisi enää tavata myöskään isän vanhempia.

40. X on luonnehtinut vastustavansa Venäjälle palauttamista sataprosenttisesti. X ei uskonut, että mitään sellaista voisi tapahtua, mikä saisi hänen mielipiteensä muuttumaan.

41. Hyvinvointialueen toimittamassa selvityksessä on todettu, että X:n kanssa keskusteltaessa hänen puheistaan välittyi ikätasoaan kypsempi vaikutelma. Selvityksestä käy ilmi, että sosiaalityöntekijät ovat keskustelleet X:n ja Y:n opettajan kanssa ja myös opettajan käsityksen mukaan X on huomattavasti ikätasoaan kypsemmän oloinen.

42. Y on hyvinvointialueen toimittaman selvityksen mukaan kertonut, että hän ei halua eikä aio palata Venäjälle, koska Venäjälle palaaminen pelottaa häntä. Venäjällä hänet voitaisiin lähettää sotaan, hänelle opetettaisiin koulussa aseiden purkamista ja hänen pitäisi tehdä kynttilöitä poteroihin. Koulu Venäjällä oli tiukka ja kurinalainen. Opettajat huusivat ja löivät karttakepeillä. Y oli sosiaalityöntekijöille kuvaillut myös äidin ja isoisän käytöstä Venäjällä. Selvityksen tekijät ovat todenneet Y:n vastanneen reippaasti esitettyihin kysymyksiin ja antaneen keskustelussa itsestään ikätasoisen vaikutelman.

43. Hyvinvointialueen selvityksen mukaan lasten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta oli syntynyt vaikutelma, että molemmat vanhemmat olivat pyrkineet vaikuttamaan lasten mielipiteisiin ja näkemyksiin itselleen edullisella tavalla. Selvityksen tekijöiden arvion mukaan lasten mielipiteet eivät siten voineet olla vanhemmista riippumattomia. Selvityksen mukaan molempien lasten vastaukset vaikuttivat kuitenkin vilpittömiltä ja koko keskustelun ajan heidän mielipiteensä pysyi muuttumattomana ja heidän kertomuksensa etenivät loogisesti sekä johdonmukaisesti. Keskusteluista välittyi tunne siitä, että lapset aidosti pelkäävät ajatusta Venäjälle palaamisesta. Molempien lasten kertomuksista ilmeni, että he vastustavat palaamista Venäjälle ja haluavat jäädä Suomeen.

Tämän tapauksen arviointi

44. X:n kanssa on Korkeimman oikeuden toimittamassa kuulemisessa käyty lapsentasoisesti läpi sitä, mistä asiassa on kysymys. Kuuleminen osoittaa, että X on tietoinen palauttamista koskevan asian merkityksestä. Kuulemisessa on myös käynyt ilmi, että hänen käsityksensä ja tietonsa niistä olosuhteista, joihin hän Venäjällä palaisi, vaikuttavat pääosin realistisilta, eikä X:n vastustus siten perustu äidin väittämin tavoin virheellisiin oletuksiin esimerkiksi siitä, että X olisi itse vaarassa joutua sotaan. X:n vastustus on kuitenkin osaksi perustunut oletukseen siitä, että hän joutuisi joka tapauksessa palaamaan samalle kadettiluokalle, jota kävi aikaisemmin.

45. X on edellä kuvatulla tavalla tuonut esille useita syitä palauttamista koskevalle vastustukselleen. Hän on kyennyt Korkeimman oikeuden havaintojen mukaan vähintään ikätasoisesti arvioimaan sitä, millaisia vaikutuksia yhtäältä palauttamisella ja toisaalta palauttamatta jättämisellä olisi hänen elämäänsä. Tämä arviointi ei kuitenkaan ole ulottunut siihen, millä tavoin eri vaihtoehdot vaikuttaisivat hänen tulevaisuuteensa pitemmällä aikavälillä, mikä on X:n ikä huomioon ottaen ymmärrettävääkin. Korkeimmalle oikeudelle on kaiken kaikkiaan syntynyt vaikutelma X:stä ikätasoonsa verrattuna kypsänä, asioita järkiperäisesti hahmottavana lapsena. Tätä päätelmää tukevat myös edellä kuvatusta hyvinvointialueen selvityksestä ilmenevät X:n opettajan sekä selvityksen tehneiden sosiaalityöntekijöiden luonnehdinnat X:n ikätasoisuudesta.

46. X:n kuuleminen osoittaa hänen muodostaneen voimakasta vastustusta ilmaisevan kantansa pitemmän ajan kuluessa. Korkeimman oikeuden havaintojen mukaan X vaikuttaa aidosti ja eri syistä vastustavan palauttamistaan Venäjälle.

47. X on vastustuksensa perusteena tuonut ilmi myös Suomeen liittyviä syitä. Nämä syyt liittyvät nykyistä elämäntilannetta koskeviin myönteisiin seikkoihin ja haluun asua isän kanssa Suomessa. Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta epäillä näiden seikkojen merkitystä X:lle. Korkein oikeus toteaa, että tällaiset seikat liittyvät tyypillisesti lapsen huoltoa ja asumista koskevan asian arviointiin, eikä niille yleensä ole katsottu voitavan antaa palauttamisharkinnassa samanlaista merkitystä kuin asuinpaikkavaltioon liittyville syille. Kun X on esittänyt käsityksenään, että hänen isänsä ei voi palata takaisin Venäjälle, koska isää uhkaa siellä pitkä vankeusrangaistus, X:n ilmoituksen siitä, että hän haluaa olla isän kanssa, ei voida katsoa liittyvän pelkästään siihen, että X asuisi mieluummin isänsä luona Suomessa kuin äitinsä luona Venäjällä vaan myös uhkaan fyysisten tapaamisten vaikeutumisesta isän kanssa. Myös tällä seikalla on katsottava olevan merkitystä palauttamisharkinnassa.

48. Asiassa on otettava vielä kantaa siihen, missä määrin vastustuksen voidaan katsoa perustuvan X:n itsenäiseen tahtoon. Esitetty selvitys osoittaa, että X on keskustellut palauttamisesta ja laajemmin yhteiskunnallisista asioista sekä isän että äidin kanssa. Näiden keskusteluiden voidaan siten olettaa vaikuttaneen X:n mielipiteeseen ja käsityksiin. Lisäksi asiassa esitetty näyttö viittaa siihen, että X:n isänsä kanssa pitemmän ajan kuluessa käymät keskustelut ovat vaikuttaneet hänen näkemyksiinsä esimerkiksi koulusta ja koulunkäynnin olosuhteista jo ennen isän ja lasten Suomeen tulemista. Nämä seikat eivät kuitenkaan poissulje sitä mahdollisuutta, että X:n nyt ilmaisema palauttamista vastustava mielipide edustaa hänen omaa, itsenäistä tahtoaan.

49. Korkein oikeus toteaa, että X on ilmaissut vastustavansa palauttamistaan ensimmäisen kerran jo hyvinvointialueen kanssa käydyssä keskustelussa helmikuussa 2023. Hän on toistanut kantansa opettajalleen sekä uudestaan Korkeimman oikeuden toimittamassa kuulemisessa toukokuussa 2023. X:n mielipide palauttamista koskevaan asiaan on siten eri tahojen sitä tiedustellessa ja selvittäessä pysynyt muuttumattomana. Vastustamisen perusteet ovat pysyneet myös olennaisesti samanlaisina. Mielipiteen pysyminen johdonmukaisesti samana puoltaa sitä, että sille annetaan merkitystä asiaa ratkaistaessa.

50. Korkein oikeus toteaa yhteenvetona, että 12-vuotiaan X:n vastustuksessa on kyse johdonmukaisesti ilmaistusta mielipiteestä, joka vastaa hänen tämänhetkistä omaa tahtoaan. Vastustus on voimakasta eikä sen ole katsottava syntyneen hetken mielijohteesta. Korkein oikeus katsoo, että X on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota.

51. Myös 10-vuotias Y on edellä kuvatulla tavalla vastustanut palauttamistaan Venäjälle. Vaikka hän on ikätasoisellaan tavalla kuvannut vastustamisen syitä, hänen ei voida asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsoa saavuttaneen sellaista ikää ja kypsyyttä, että hänen mielipiteeseensä olisi aiheellista kiinnittää huomiota.

Kieltäytymisperusteen soveltamista koskeva harkinta

52. Lapsen vastustukseen perustuva kieltäytymisperuste on harkinnanvarainen. Lapsen vastustus ei siten velvoita tuomioistuinta hylkäämään hakemusta silloinkaan, kun tuomioistuin katsoo, että lapsen mielipiteelle voidaan antaa painoarvoa palauttamista harkittaessa, vaan tuomioistuimen on erikseen harkittava, onko kieltäytymisperustetta perusteltua soveltaa. Tässä harkinnassa on pyrittävä objektiivisesti arvioimaan eri ratkaisuvaihtoehtoja lapsen edun kannalta. Kieltäytymisperusteen soveltamista harkittaessa lapsen vastustukselle annettavaa painoarvoa pitää harkita erityisen huolellisesti silloin, kun kysymys on, kuten tässä tapauksessa X:n osalta, juuri 12 vuotta täyttäneestä lapsesta, jolloin on hyvin vaikeaa tehdä johtopäätöksiä erityisesti hänen kyvystään hahmottaa Venäjälle palauttamisen tai palauttamatta jättämisen pitkäaikaisia vaikutuksia.

53. Lapsen vastustukseen perustuvaa kieltäytymisperustetta lasten kokonaisedun kannalta arvioitaessa merkitystä on sillä, että X ja Y ovat asuneet koko elämänsä äidin luona Venäjällä, jossa heillä on sukulaisia ja jossa perheeseen kuuluu myös 17-vuotias isosisko. Asiassa ei ole esitetty, että heillä olisi ennen luvatonta poisviemistään Venäjältä ollut mitään siteitä Suomeen. Heillä ei ole Suomessa muita läheisiä kuin heidät Suomeen tuonut, Suomessa turvapaikanhakijana oleva isä. Nämä seikat puoltavat sitä, että heidän etunsa on palata Venäjälle, ja vähentävät X:n vastustukselle annettavaa painoarvoa.

54. X ei ole palauttamista vastustaessaan esittänyt huolta sen suhteen, että palauttamatta jättäminen voisi tarkoittaa, että yhteinen elämä äidin ja isosiskon kanssa Venäjällä päättyisi ja yhteydenpitokin heidän välillään mahdollisesti vaikeutuisi merkittävästi. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei 12-vuotias X välttämättä ole kyennyt arvioimaan tämän seikan vaikutusta elämäänsä pitkällä aikavälillä, mikä seikka on omiaan vähentämään hänen vastustuksensa painoarvoa tältä osin. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Y pitää yhteyttä äitiinsä aktiivisemmin ja ikävöi myös enemmän takaisin Venäjälle kuin X. Tämä puhuu sen puolesta, että palauttaminen olisi ainakin Y:n edun mukaista.

55. Kun palauttamishakemus koskee sisaruksia, oikeuskäytännössä on yleensä lähdetty siitä, että lapsia ei tulisi palauttamisen yhteydessä ilman erityisen painavia syitä erottaa toisistaan (ks. esim. KKO 2021:93, kohta 55). Tämä tavoite ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että esimerkiksi vanhimman sisaruksen esittämään vastustukseen perustuvan kieltäytymisperusteen katsottaisiin aina ulottavan vaikutuksensa myös nuorempiin sisaruksiin ja johtavan siihen, että kaikkien sisarusten palauttamisesta on kieltäydyttävä. Tämän sijasta on tapauskohtaisesti arvioitava, mikä merkitys tavoitteelle pitää sisarukset yhdessä on annettava palauttamista harkittaessa. Tavoite voi joissakin tapauksissa myös puoltaa sitä, että kaikki sisarukset määrätään palautettaviksi, sen sijasta, että palauttamisesta kaikkien osalta kieltäydytään.

56. X ja Y ovat eläneet yhdessä koko elämänsä, joten tavoitteeseen olla erottamatta heitä toisistaan palauttamisen yhteydessä on heidän etunsa kannalta perusteltua kiinnittää huomiota myös tässä tapauksessa. Kun Y:n osalta mikään kieltäytymisperuste ei täyty ja palauttaminen Venäjälle on edellä todetuin tavoin hänen etunsa mukaista, tavoite olla erottamatta lapsia palauttamisen seurauksena toisistaan puoltaa tässä tapauksessa enemmän molempien palauttamista kuin palauttamatta jättämistä.

57. Vaikka lasten palauttaminen Venäjälle todennäköisesti vaikeuttaisi heidän yhteydenpitoaan isäänsä, jota he ovat tavanneet säännöllisesti myös sen jälkeen, kun vanhemmat olivat muuttaneet erilleen, Korkein oikeus katsoo X:n ja Y:n kokonaisedun toteutuvan edellä kuvatuissa olosuhteissa parhaiten sillä, että heidät palautetaan Venäjälle, jossa heidän lähivanhempanaan aina toiminut äiti asuu. Asian olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen tällaisen ratkaisun ei voida myöskään katsoa rajoittavan liikaa isän oikeutta nauttia perhe-elämänsä kunnioitusta.

58. Korkein oikeus toteaa yhteenvetona lapsen vastustukseen perustuvan kieltäytymisperusteen osalta, että otettaessa huomioon Haagin sopimuksen tarkoitus, sopimukseen sisältyvien kieltäytymisperusteiden suppea soveltamisala ja harkinnanvaraisuus sekä edellä esitetyt lasten kokonaisetua koskevat seikat, X:n ilmaisemalla vastustuksella ei voida katsoa olevan niin merkittävää painoarvoa, että palauttamisesta Venäjälle olisi kieltäydyttävä lapsenhuoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

Johtopäätös

59. Korkein oikeus katsoo, että X ja Y on määrättävä palautettaviksi Venäjälle.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. X ja Y määrätään heti palautettaviksi Venäjälle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tuomo Antila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Paula Jutila (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Jutila: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen mukainen kohtien 1–50 osalta. Kohtien 51–59 asemesta esittelijä esitti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan ja lopputuloksenaan seuraavaa:

Myös 10-vuotias Y on edellä kuvatulla tavalla vastustanut palauttamistaan Venäjälle. Vaikka hän on ikätasoisellaan tavalla kuvannut vastustamisen syitä, hänen ei voida asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsoa saavuttaneen sellaista ikää ja kypsyyttä, että hänen mielipiteeseensä olisi aiheellista kiinnittää itsenäistä huomiota.

Kieltäytymisperusteen soveltamista koskeva harkinta

Lapsen vastustukseen perustuva kieltäytymisperuste on harkinnanvarainen. Lapsen vastustus ei siten velvoita tuomioistuinta hylkäämään hakemusta silloinkaan, kun tuomioistuin katsoo, että lapsen mielipiteelle voidaan antaa painoarvoa palauttamista harkittaessa, vaan tuomioistuimen on erikseen harkittava, onko kieltäytymisperustetta perusteltua soveltaa. Tässä harkinnassa on pyrittävä objektiivisesti arvioimaan eri ratkaisuvaihtoehtoja lapsen edun kannalta. Kieltäytymisperusteen soveltamista harkittaessa lapsen vastustukselle annettavaa painoarvoa on harkittava erityisen huolellisesti silloin, kun kysymys on, kuten tässä tapauksessa X:n osalta, juuri 12 vuotta täyttäneestä lapsesta.

Lapsen vastustukseen perustuvaa kieltäytymisperustetta lasten kokonaisedun kannalta arvioitaessa merkitystä on ensinnäkin sillä, että X ja Y ovat asuneet koko elämänsä Venäjällä, jossa heillä on isosisko ja myös muita sukulaisia. Asiassa ei ole esitetty, että lapsilla olisi ennen heidän luvatonta poisviemistään Venäjältä ollut mitään siteitä Suomeen. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että lasten edun mukaista olisi palata takaisin Venäjälle.

Lasten kokonaisetua käsillä olevassa asiassa arvioitaessa yhtenä keskeisenä harkintaperusteena tulee pitää lasten ja vanhempien välisen ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassakin suojatun perhe-elämän turvaamisen tavoitetta. Äiti on todennut, että palauttamatta jättäminen merkitsisi lasten perhe-elämän päättymistä suhteessa häneen ja isosiskoon. Isä on puolestaan todennut, että palauttaminen merkitsisi isän ja lasten välisen perhe-elämän päättymistä sen vuoksi, että isä ei voi vapaaehtoisesti palata Venäjälle häntä siellä uhkaavan vankeusrangaistuksen vuoksi eivätkä lapset todennäköisesti pystyisi enää tapaamaan häntä lainkaan palauttamisen jälkeen.

Ihmisoikeustuomioistuin on edellä kohdassa 11 viitatussa ratkaisussaan X v. Latvia (kohta 95–96) todennut, että viranomaisten on, harkitessaan lapsen palauttamista ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun perhe-elämän suojan kannalta, löydettävä oikeudenmukainen tasapaino lapsen, vanhempien ja yhteiskunnan etujen välillä. Intressejä punnittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun, joka ei välttämättä ole sama kuin äidin tai isän etu (kohta 100).

Arvioitaessa käsillä olevaa mahdollisuutta kieltäytyä palauttamisesta X:n vastustuksen perusteella, palauttamista puoltavia seikkoja sekä kysymyksessä olevien lasten kokonaisetua huomioon on siten otettava molempien vanhempien ja toisaalta lasten oikeus nauttia perhe-elämänsä kunnioitusta.

Pelko yhteydenpidon vaikeutumisesta tai mahdollisesti jopa katkeamisesta isän kanssa on tullut vahvasti esiin X:n omassa kuulemisessa. Nyt käsillä olevassa asiassa X:n edellä kuvatun palauttamista vastustavan mielipiteen painavuutta korostaakin se, että isä, jonka kanssa lapset esitetyn selvityksen perusteella ovat aina olleet hyvin läheisiä ja jonka kanssa he ovat viettäneet huomattavan paljon aikaa äidin luona asumisestaan huolimatta, ei henkilökohtaisten valintojensa ja syidensä vuoksi katso voivansa vapaaehtoisesti palata takaisin Venäjälle. Tästä johtuen on olemassa varteenotettava riski siitä, että lasten ja isän välinen yhteydenpito vaikeutuisi ja mahdollisesti jopa katkeaisi, mikäli lapset palautettaisiin takaisin asuinpaikkavaltioonsa. Kuten ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan X v. Latvia todennut, määrätessään lapsen palautettavaksi tiedossa olevista riskitekijöistä huolimatta, palauttavan valtion tuomioistuimen tulee vakuuttua siitä, että asuinpaikkavaltiossa on olemassa riskien poistamiseksi riittävät turvatoimet, joita myös tosiasiassa käytetään (kohta 108).

Korkein oikeus todennee, että käsillä olevassa asiassa äiti ei ole millään tavoin tuonut esiin taikka osoittanut halukkuuttaan turvata lasten ja isän välistä yhteydenpitoa ja lasten mahdollisuutta tavata isäänsä siinä tilanteessa, että lapset palaavat takaisin Venäjälle isän jäädessä Suomeen taikka muualle mahdollisesti pysyvästi. Muutakaan selvitystä siitä, että lasten ja isän välisen perhe-elämän jatkuvuutta pyritään palauttamisesta huolimatta turvaamaan, ei ole esitetty tai tullut esiin. Toisaalta äidillä on omankin kertomuksensa perusteella mahdollisuus paitsi vierailla Suomessa tapaamassa poikiaan, myös pitää näihin vapaasti muutoin yhteyttä. Palauttamisesta kieltäytymisen oletettu vaikutus lasten ja äidin väliseen perhe-elämään ei siten ole yhtä merkittävä kuin palauttamisen mahdollinen vaikutus lasten ja isän väliseen perhe-elämään.

Punnittaessa toisiaan vasten yhtäältä Haagin sopimuksen ja sitä vastaavan lapsenhuoltolain palauttamissääntelyn tavoitteita sekä äidin lähtökohtaista oikeutta saada isän luvattomasti aikaansaama asiantila palautetuksi ja toisaalta X:n vastustuksen merkitystä ja hänen kokonaisetuaan käsillä olevassa asiassa Korkein oikeus päätynee siihen, että 12 vuotta täyttäneen ja ikäisekseen hyvin kypsäksi arvioidun X:n itsenäiselle ja vakaalle mielipiteelle ja tahdolle jäädä käsillä olevissa olosuhteissa Suomeen tulee antaa asiassa painavin merkitys. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätynee siihen, että X:n vastustus muodostaa lastenhuoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen perusteen kieltäytyä palauttamasta häntä Venäjälle.

Kun palauttamishakemus koskee sisaruksia, oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että lapsia ei tule palauttamisen yhteydessä ilman erityisen painavia syitä erottaa toisistaan (ks. esim. KKO 2021:93, kohta 55). X ja Y ovat eläneet yhdessä koko elämänsä, joten tavoitteeseen olla erottamatta heitä toisistaan palauttamisen yhteydessä on heidän etunsa kannalta perusteltua kiinnittää huomiota myös tässä tapauksessa.

Myös 10-vuotias Y on edellä kerrotusti vastustanut palauttamistaan, ja hänenkin vastustuksensa on selvityksen mukaan ollut voimakasta, vaikkakin se on perustunut X:n vastustuksesta poiketen osittain myös totuutta vastaamattomaan pelkoon sotaan joutumisesta. Vaikka Y:n mielipiteelle ei hänen nuoren ikänsä sekä vastustuksen laadun vuoksi voida antaa itsenäistä merkitystä, hänenkään kuulemisessaan ei ole tullut ilmi seikkoja, jotka antaisivat aiheen epäillä, etteikö kyse olisi hänen itsenäisestä mielipiteestään. Edellä todettu vaara isän ja lasten välisen perhe-elämän häiriintymisestä koskee X:n tavoin myös Y:tä. Korkein oikeus todennee edellä mainittujen seikkojen perusteella, että Y:n suhtautuessa palauttamiseen samoin kuin X, lasten palauttamista tulee arvioida X:n vakaan mielipiteen pohjalta lasten kokonaisetu ja heidän yhdessä pysymistään koskeva lähtökohta huomioon ottaen. Myöskään Y:tä ei sen vuoksi tule määrätä palautettavaksi.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että lasten palauttamista koskeva hakemus on hylättävä lasten vastustuksen perusteella.