KKO:2023:64

Alle 18-vuotias A oli tuomittu uhkasakkoon oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi. Käräjäoikeus oli muuntanut maksamatta olleen uhkasakon vankeudeksi. Asian ratkaissut käräjänotaari haki muuntamista koskevan päätöksen purkamista.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että päätös uhkasakon muuntamisesta vankeudeksi ei perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joten hakemus hylättiin.

OK 31 luku 8 § 4 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja hakemuksen kohteena oleva Pirkanmaan käräjäoikeuden lainvoimainen päätös 31.10.2022 (MR 22/934) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Asian ratkaissut käräjänotaari pyysi hakemuksessaan, että käräjäoikeuden päätös puretaan.

Syyttäjä vastusti lausumassaan päätöksen purkamista.

A ei antanut häneltä pyydettyä lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Vaasan hovioikeus on 26.1.2022 tuominnut A:n 500 euron uhkasakkoon, jonka perusteena on ollut ”poissaolo oikeudesta valittajien vastapuolena / vastaajana 5.10.2021”. A on täyttänyt 18 vuotta huhtikuussa 2022.

2. A:n jätettyä uhkasakon maksamatta Pirkanmaan käräjäoikeus on hakemuksen kohteena olevalla lainvoimaisella päätöksellään muuntanut uhkasakon 16 päiväksi vankeutta.

3. Asian ratkaissut käräjänotaari on pyytänyt, että muuntorangaistusta koskeva päätös puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla, koska päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Uhkasakkoa ei olisi saanut muuntaa vankeudeksi, koska A oli ollut sakon antohetkellä alaikäinen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys uhkasakon vankeudeksi muuntamista koskevan lainvoimaisen päätöksen purkamisen edellytyksistä tilanteessa, jossa tuomioistuimeen saapumatta jäämisen varalta asetettuun uhkasakkoon tuomittu on ollut alle 18-vuotias.

Lainsäädäntö ja esityöt

5. Rikoslain 2 a luvun 4 §:ssä säädetään muuntorangaistuksen määräämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan sakkoon tuomitulle, jolta sakkoa ei ole saatu perityksi, on maksamatta olevan sakon sijasta määrättävä muuntorangaistuksena vankeutta. Edelleen momentin mukaan maksamaton uhkasakko, jota ei ole saatu perityksi, on muunnettava vankeudeksi, jos tuomioistuin on tuominnut sen oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi tai ulosottokaaren nojalla.

6. Saman pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa sakkoa ei saa muuntaa vankeudeksi. Momentin 3 kohdan mukaan sakkoa ei saa muuntaa, jos sakkoon johtanut rikos on tehty alle 18-vuotiaana.

7. Sakon muuntamatta jättämisestä säädetään lisäksi rikoslain 2 a luvun 6 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan tuomioistuin voi kyseisestä lainkohdasta tarkemmin ilmenevillä edellytyksillä jättää sakkoa koskevan muuntorangaistuksen määräämättä.

8. Rikoslain 2 a luvun 4 §:n 2 momentti on lisätty pykälään 1.1.2021 voimaan tulleella lailla 603/2019, jolla luvun 6 § on samalla muutettu nykyiseen muotoonsa. Ennen lainmuutosta sakon muuntamatta jättämistä koskevassa luvun 6 §:n 1 momentissa (550/1999) säädettiin siitä, että sakkoon johtaneen rikoksen tekeminen alle 18-vuotiaana muodostaa perusteen, jonka nojalla tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä. Jo viimeksi mainitun säännöksen voimassa ollessa käytäntönä oli muutokseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan ollut, että tällaisia sakkoja ei muunneta vankeudeksi. Ehdotuksen, jonka mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomitut sakkorangaistukset ovat aina muuntokelvottomia, on esityksessä lausuttu vastaavan aiempaa käytäntöä ja yleistä periaatteellista lähtökohtaa, ettei alaikäisiä tuomita vankilaan kuin poikkeuksellisesti (HE 178/2018 vp s. 13).

9. Uhkasakon muuntamatta jättämistä koskevan rikoslain 2 a luvun 7 §:n mukaan tuomioistuin voi jättää maksamattoman uhkasakon sijaan tuomittavan muuntorangaistuksen määräämättä, jos päävelvoitetta on kokonaan tai osaksi noudatettu (1 kohta) tai muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet, päävelvoitteen noudattamatta jättämisestä hänelle aiheutuneet muut seuraukset tai muut seikat (2 kohta). Lain esitöistä ei ilmene, miksi uhkasakon osalta alaikäisyyttä on arvioitu rikoksesta tuomitusta sakkorangaistuksesta poikkeavalla tavalla seuraamuksen vankeudeksi muuntamisen esteenä.

Tuomion ja siihen rinnastettavan oikeudellisen ratkaisun purkamista koskeva sääntely ja ratkaisukäytäntö

10. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta on kysymys tilanteessa, jossa lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimelle jätettyä harkinnanvaraa. Tuomion purkaminen edellyttää, että tuomiosta ilmenevä lain soveltaminen on kiistattomasti ristiriidassa sen oikeustilan kanssa, joka vallitsi tuomion antamishetkellä (ks. esimerkiksi KKO 2023:10). Tuomioistuimen ratkaisu voi perustua ilmeisesti väärään lain soveltamiseen myös silloin, kun se poikkeaa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Tällöin tuomion purkaminen edellyttää, että oikeustilaa voidaan oikeuskäytännön perusteella pitää yksiselitteisenä (KKO 2020:77, kohta 19).

11. Muuntorangaistusta koskevassa päätöksessä on kysymys lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta, johon oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:n mukaan sovelletaan, mitä kyseisessä luvussa säädetään lainvoiman saaneesta tuomiosta.

Korkeimman oikeuden arviointi

12. Rikoslain 2 a luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohta koskee sanamuotonsa mukaan rikoksen seuraamuksena tuomittujen sakkojen muuntamatta jättämistä. Sanamuodon mukaista tulkintaa tukee edellä kohdassa 8 lausuttu sekä se, että rikoslain 2 a luvussa sakolla tarkoitetaan johdonmukaisesti rikoksen perusteella päiväsakkoina tuomittua rangaistusta. Rikoslain 2 a luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohdan säännöksestä ei näin ollen voida katsoa johtuvan, että käräjäoikeuden päätös uhkasakon muuntamisesta vankeudeksi perustuisi ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

13. Kuten edeltä ilmenee, uhkasakko voidaan rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdan mukaan jättää muuntamatta vankeudeksi, jos muuntamista on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon muun muassa velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet tai muut seikat. Korkein oikeus toteaa olevan painavia perusteita sellaisen tulkinnan tueksi, että esimerkiksi oikeuteen alle 18-vuotiaana saapumatta jääneelle oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi tuomitun uhkasakon muuntamista vankeudeksi on yleensä pidettävä rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Huomioon on otettava, että alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittua sakkoa ei saa lainkaan muuntaa vankeudeksi, uhkasakon perusteena ei ylipäätään ole rikoksena rangaistava menettely ja lain esitöistä ilmenevän selvän kannan mukaisesti alaikäistä ei pitäisi tuomita vankilaan kuin poikkeuksellisesti.

14. Edellä lausutun mukaisesti alle 18-vuotiaalle tuomitun uhkasakon muuntamatta jättämiselle rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdan nojalla voidaan esittää vahvoja perusteita. Tämän sanamuotonsa mukaan tuomioistuimen tapauskohtaista harkintaa edellyttävän säännöksen soveltamista koskevan oikeuskäytännön ei kuitenkaan voida katsoa olevan sillä tavoin yksiselitteisen selvä ja vakiintunut, että siitä poikkeaminen olisi ilmeisesti väärää lain soveltamista. Kun käräjäoikeus ei ole jättänyt kysymyksessä olevaa uhkasakkoa sanotun lainkohdan nojalla muuntamatta, käräjäoikeuden ei voida katsoa soveltaneen lakia vastoin säännöksen sisältämää harkintavaltaa. Käräjäoikeuden päätöstä uhkasakon muuntamisesta ei siten voida purkaa myöskään tällä perusteella.

15. Näin ollen hakemus tulee hylätä.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Tuomo Antila, Jussi Tapani, Timo Ojala ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Heikki Kemppinen.