KKO:2023:63

Sanomalehden oikeustoimittaja pyysi Korkeinta oikeutta käsittelemään uudelleen käräjäoikeuden antaman salassapitomääräyksen siltä osin kuin se koski seksuaalirikosasiassa lausunnon antaneiden psykoterapeutin ja lääkäreiden henkilöllisyyttä.

Korkein oikeus katsoi, että asiakirjan julkisuudesta päättämiseen uudelleen oli laissa säädetyt edellytykset. Korkein oikeus päätti, että pyydetyt tiedot olivat julkisia.

YTJulkL 32 § 1 mom

Asian aikaisempi käsittely

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden päätös 3.3.2016 oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapidosta kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Katja Tukiainen ja lautamiehet.

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

A pyysi, että käräjäoikeuden antama salassapitomääräys arvioidaan uudelleen siltä osin kuin se koskee kirjallisina todisteina esitettyjen lausuntojen antaneiden psykoterapeutin ja lääkäreiden henkilöllisyyttä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja salassapitomääräyksen sisältö

1. Käräjäoikeus on 3.3.2016 törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsitellessään määrännyt muun ohella asian kirjalliset todisteet pidettäviksi salassa 3.6.2075 asti. Käräjäoikeus on perustellut määräystään sillä, että kysymyksessä on seksuaalirikosasia, jossa tulee esille erityisen arkaluonteisia tietoja asianomistajan yksityiselämästä ja terveydentilasta. Käräjäoikeuden mukaan salassa pidettäviksi määrätyissä oikeudenkäyntiasiakirjoissa esitetään edellä mainittuja arkaluonteisia tietoja. Lisäksi käräjäoikeus on lausunut, että oikeudenkäyntiasiakirjat liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon, mutta niihin sisältyvien tietojen julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa asianomistajalle.

2. Käräjäoikeuden salassapitomääräykseen ei ole haettu muutosta. Turun hovioikeus on 1.3.2017 pääasiaa käsitellessään todennut, että käräjäoikeuden antamat salassapitomääräykset ovat voimassa myös hovioikeudessa. Korkein oikeus on antamassaan suullisen käsittelyn toimittamista koskevassa päätöksessä 15.6.2018 nro 1278 todennut, että käräjäoikeuden antamat määräykset oikeudenkäyntiaineiston salassapidosta ovat sellaisenaan voimassa myös Korkeimmassa oikeudessa. Oikeudenkäynnin vireilläolo on päättynyt, kun Korkein oikeus on antanut tuomionsa 13.6.2019.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oleva kysymys

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, voidaanko mainittujen oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta päättää uudelleen ja onko asiakirjat määrättävä julkisiksi pyydettyjen tietojen osalta.

Sovellettava säännös

4. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi oikeudenkäynnin vireillä ollessa tai sen jälkeen asianosaisen vaatimuksesta tai erityisestä syystä muutoinkin päättää oikeudenkäynnin tai muun kuin ratkaisun sisältävän oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta uudelleen, jos olosuhteet jo tehdyn ratkaisun jälkeen ovat muuttuneet tai siihen on muuten painavia syitä. Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltainen tuomioistuin asian uudelleen käsittelyssä on pääasiaa käsittelevä tai viimeksi käsitellyt tuomioistuin.

Uudelleen käsittelyn edellytykset

5. A, joka työskentelee sanomalehden oikeustoimittajana, ei ole tässä asiassa asianosainen. Näin ollen asiassa on ensin arvioitava, onko salassapitomääräyksen uudelleen käsittelylle laissa tarkoitettu erityinen syy.

6. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n perusteluissa (HE 13/2006 vp s. 77) todetaan, että esimerkiksi lehdistön pyytäessä salassa pidettäväksi määrättyä oikeudenkäyntiasiakirjaa oikeudenkäynnin vireilläolon päätyttyä tuomioistuin voi päättää 1 momentin nojalla uudelleen oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta tai salassapidosta.

7. Eduskunnan lakivaliokunta on kyseistä lakiehdotusta käsitellessään todennut, että oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu käytännössä hyvin pitkälti joukkotiedotusvälineiden kautta. Oikeudenkäynnin julkisuutta koskevassa lainsäädännössä tulee pyrkiä luomaan edellytyksiä tiedotusvälineiden työlle, jotta ne voivat asianmukaisesti välittää luotettavaa tietoa lainkäyttötoiminnasta (LaVM 24/2006 vp s. 3). Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetulla lailla onkin pyritty edistämään oikeudenkäynnin tosiasiallisen julkisuuden toteuttajina toimivien tiedotusvälineiden mahdollisuuksia hoitaa tehtäväänsä (HE 13/2006 vp s. 15–16). Esitöistä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että tiedotusvälineiden tietopyyntöjen olisi tarkoitettu muodostavan kaikissa tapauksissa laissa tarkoitetun erityisen syyn salassapitomääräyksen uudelleen käsittelyyn tuomioistuimessa.

8. Hakemuksessa pyyntöä on perusteltu lausuntojen merkityksellä asiassa ja siitä johtuvalla tarpeella saattaa asiantuntijoiden pätevyys julkisesti arvioitavaksi. Lisäksi pyynnössä on viitattu perustuslaissa säädettyyn julkisuusperiaatteeseen ja siihen, ettei lausuntojen antajien henkilöllisyyden salaamiselle ole asiassa perusteita.

9. Korkein oikeus toteaa, että erityisen syyn arvioinnissa on annettava merkitystä sille, että oikeudenkäynnin julkisuus on perustuslaissa säädetty perusoikeus. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 1 §:ssä säädetyllä tavalla oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, jollei siinä tai muussa laissa toisin säädetä. Oikeudenkäynnin julkisuuden toteuttamiseen ja laajuuteen vaikuttavat kuitenkin muutkin perusoikeudet kuten esimerkiksi sananvapaus ja yksityiselämän suoja. Perusoikeudet ovat perustuslain mukaan voimassa samanarvoisina ja niitä on siksi pyrittävä toteuttamaan samanaikaisesti niin pitkälle kuin se on mahdollista.

10. Edellä kohdassa 7 todetulla tavalla oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu käytännössä hyvin pitkälti joukkotiedotusvälineiden kautta. Oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus palvelee myös tuomioistuimiin kohdistuvaa valvontaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää keskustelua. Tiedotusvälineiden toimintaedellytysten turvaaminen lainkäyttötoimintaa koskevan tiedon välittäjinä korostuu silloin, kun oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiaineisto on laajasti salaista. Nämä seikat huomioon ottaen ja kun tässä asiassa asiantuntijoiden antamilla lausunnoilla on mitä ilmeisimmin ollut myös ratkaisun lopputuloksen kannalta huomattava merkitys, Korkein oikeus katsoo, että on olemassa laissa tarkoitettu erityinen syy päättää oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta pyydetyiltä osin uudelleen.

Salassapitotarpeen arviointi

11. Tuomioistuin voi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan päättää muun kuin ratkaisun sisältävän oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta uudelleen, jos olosuhteet ovat muuttuneet tai siihen on muuten painavia syitä. Asiassa ei ole väitetty, että olosuhteet salassapitoratkaisun antamisen jälkeen olisivat muuttuneet. Arvioitavana siten on, onko asiakirjojen julkisuudesta päättämiseen uudelleen painavia syitä. Arvioitavana tällöin on erityisesti se, onko pyydettyjen tietojen salassapitämiseen mainitun lain mukaiset perusteet.

12. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan aikaisemman oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan sääntelyn aikana oli muodostunut käytännöksi määrätä usein kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat pidettäviksi salassa, vaikka vähemmätkin toimenpiteet olisivat olleet riittäviä suljetulla käsittelyllä ja asiakirjojen salassapidolla tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Käytäntöä haluttiin ohjata siihen suuntaan, että oikeudenkäynnit ja oikeudenkäyntiasiakirjat salattaisiin vain siltä osin kuin salassapito olisi välttämätöntä (HE 13/2006 vp s. 14–15).

13. Nyt arvioitavassa asiassa käräjäoikeus on määrännyt kaikki kirjalliset todisteet pidettäviksi salassa. Perusteena salassapidolle on edellä todetuin tavoin ollut todisteista ilmenevien tietojen arkaluonteisuus. Korkein oikeus toteaa, että lausunnon antaneiden psykoterapeutin ja lääkäreiden henkilöllisyys ei ole sellaisenaan arkaluonteinen tieto, vaan tiedon arkaluonteisuus koskee lausuntojen sisältöä.

14. Lausunnon laatijan henkilöllisyys voisi olla perusteltua pitää salassa esimerkiksi silloin, kun sen perusteella voitaisiin päätellä arkaluonteisen rikosasian asianomistajan henkilöllisyys, joka on määrätty pidettäväksi salassa. Korkein oikeus katsoo, että tässä asiassa ei ole olemassa sellaista vaaraa. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on lisäksi salassapitovelvollisuus, joka suojaa arkaluonteisten tietojen tarkempaa sisältöä samoin kuin asianomistajan henkilöllisyyttä.

15. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että oikeudenkäyntiasiakirjoina olevien lausuntojen salassapidolle ei ole perusteita siltä osin kuin kysymys on lausunnonantajien henkilöllisyydestä. Kysymys on sisällöltään hyvin rajatuista tiedoista, joiden julkistaminen ei aiheuta varteenotettavaa vaaraa siitä, että asianomistajan henkilöllisyys tai hänen kannaltaan arkaluonteiset tiedot paljastuisivat. Näin ollen on painavia syitä päättää uudelleen mainittujen tietojen julkisuudesta.

16. Asiassa ei ole oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 30 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettua erityistä syytä kuulla asiaan osallisia tai lausunnon antaneita henkilöitä.

Päätöslauselma

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 3.3.2016 antamaa salassapitomääräystä asiassa R 15/775 muutetaan siten, että tiedot asiassa lausunnon antaneiden psykoterapeutin ja lääkärien henkilöllisyydestä ovat julkisia.

Muilta osin salassapitomääräystä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Lena Engstrand, Jussi Tapani ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Jurkka Jämsä.