KKO:2023:59

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ulosottomiehen päätös 19.8.2021

A vaati, että hänen eläkkeensä ulosmittausta rajoitetaan 50 eurolla kuukaudessa muun ohessa hänen sairaudestaan johtuvan heikentyneen maksukykynsä vuoksi.

Ulosottomies hylkäsi A:n vaatimuksen. Ulosottomies katsoi, että ulosmittauksen rajoittamisessa voitiin ottaa huomioon vain velallisen itse maksamat kulut, jotka ylittivät selkeästi Kansaneläkelaitoksen (Kela) maksukaton kuukaudessa. Sairauskulujen omavastuu sisältyi lähtökohtaisesti velallisen tavanomaiseen suojaosuuteen.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 20.1.2022 nro 22/2882

A vaati ulosottovalituksessaan, että ulosottomiehen päätös kumotaan ja ulosmittausta rajoitetaan hänen sairauskulujensa vuoksi. A:n mukaan hän ei kyennyt ulosmittauksen jälkeen hankkimaan hänelle määrättyjä lääkkeitä.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n maksukyky ei ollut sairauden tai muun syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt, vaan että hänen maksettavakseen jäävät sairauskulut olivat tavanomaisia pienehköjä kuluja, jotka hänen oli mahdollista kattaa eläkkeestä ulosmittaamatta jäävällä osalla. Käräjäoikeus hylkäsi A:n ulosottovalituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anna Haapakoski.

Turun hovioikeuden päätös 5.7.2022 nro 411

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että osa reseptillä määrätyistä lääkkeistä saatettiin tosiasiassa jättää hankkimatta, eikä lääkemääräysten perusteella pääsääntöisesti voitu laskea sairauskulujen määrää. A ei ollut hankkinut lääkkeitä heinäkuussa ja elokuussa 2021 myönnettyjen vapaakuukausien aikana. Näin ollen ei ollut syytä poiketa siitä, että lähtökohtaisesti huomioon otettiin vain velallisen tosiasiallisesti maksamat lääkekulut.

A:n maksettavaksi jääneet lääkärinpalkkiot, lääkekulut ja terveyskeskusmaksut olivat olleet vuonna 2021 noin 40 euroa kuukaudessa, mitä oli pidettävä tavanomaisena pienehkönä kuluna, joka oli katettava eläkkeen ulosmittaamatta jätettävästä osasta. A:n maksukyvyn ei voitu katsoa heikentyneen olennaisesti sairauden vuoksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Tarja Huossa, hovioikeudenneuvos Vilja Hahto ja asessori Miia Ylikulju.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja ulosmittausta rajoitetaan.

Ulosottovelkoja B Oy ei vastannut valitukseen.

Kihlakunnanvouti antoi pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Ulosottovelallinen A on 70-vuotias eläkkeensaaja. A:n nettomääräinen eläke on vuosina 2021–2022 ollut noin 840 euroa kuukaudessa. Lisäksi hänelle on maksettu asumistukea, jota ei voida ulosmitata. A:n eläkkeestä on vuosina 2021–2022 ulosmitattu kuukausittain noin 100 euroa ulosottokaaren 4 luvun 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tuloraja-ulosmittauksena. A:n eläkkeen ulosmittaus on keskeytetty kahdeksi vapaakuukaudeksi vuodessa ulosottokaaren tuolloin voimassa olleiden 4 luvun 52 §:n 1 kohdan ja 53 §:n 1 momentin nojalla.

2. A on vaatinut, että hänen eläkkeensä ulosmittausta rajoitetaan 50 eurolla kuukaudessa hänen sairauskulujensa perusteella. Ulosottomies on hylännyt vaatimuksen. Käräjäoikeus on hylännyt A:n ulosmittauksen rajoittamista koskevan ulosottovalituksen, eikä hovioikeus ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

3. Ulosottokaaren 4 luvun 48 §:n 1 momenttia on muutettu lailla 985/2022 väliaikaisesti ajaksi 1.1.–31.12.2023 siten, että velalliselle jäävää suojaosuutta on korotettu. Tämän seurauksena A:lta ei ole voitu ulosmitata eläkettä lainkaan 1.1.2023 lukien. A:lta 1.11.2021–31.12.2022 ulosmitattujen tulojen tilittäminen on keskeytetty tämän asian ratkaisun lainvoimaiseksi tulemiseen saakka.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n maksukyky heikentynyt olennaisesti hänen sairautensa vuoksi ja onko ulosmittausta tullut sen vuoksi rajoittaa ajalla 1.11.2021–31.12.2022.

Sovellettava säännös ja sen tulkinnan lähtökohdat

5. Ulosottokaaren 4 luvun 51 §:n mukaan, sellaisena kuin se on tässä asiassa sovellettavassa muodossaan, jos velallisen maksukyky on sairauden, työttömyyden, velallisen maksaman elatusavun tai muun erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt, palkasta ulosmitataan toistaiseksi tai määrättynä aikana säännönmukaista pienempi määrä. Palkkaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös eläkkeeseen siten kuin ulosottokaaren 4 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään.

6. Ulosmittausta koskevien säännösten tavoitteena on tehokas mutta kohtuullinen ulosotto, jossa eri osapuolten oikeusturvasta huolehditaan. Velallisen tuloista ulosmitattava osuus lasketaan yleensä kaavamaisesti, jotta maksuvelvoitteet voidaan panna täytäntöön tehokkaasti. Lähtökohtana on siten, että tuloista ulosmitattavan osan laskennassa ei oteta huomioon velallisten yksilöllisiä olosuhteita. Ulosmittauksen suojaosuutta koskevan ulosottokaaren 4 luvun 48 §:n ja ulosmittaamatta jätettävää tulon osaa koskevan saman luvun 49 §:n tarkoituksena on kuitenkin jättää velalliselle ja tämän mahdollisille elatuksen varassa oleville perheenjäsenille riittävästi varoja näiden välttämättömiin elinkustannuksiin (esim. HE 13/2005 vp s. 5 ja 16 sekä KKO 2001:10).

7. Koska kaavamaisessa tulojen ulosmittauksessa ei oteta huomioon velallisen yksilöllisiä olosuhteita, ulosmittaus voisi yksittäistapauksessa muodostua kohtuuttomaksi. Tämän vuoksi ulosottokaaressa säädetään ulosmittauksen helpotuksista, kuten 4 luvun 51 §:n mukaisesta ulosmittauksen määrän rajoittamisesta.

8. Ulosottokaaressa ei ole tarkemmin säädetty, milloin velallisen maksukyvyn on katsottava olennaisesti heikentyneen esimerkiksi sairaudesta aiheutuvien kulujen vuoksi. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon velallisen itsensä maksettavaksi jäävät kulut (HE 13/2005 vp s. 82). Korkein oikeus toteaa jo ulosottokaaren 4 luvun 51 §:n sanamuodon osoittavan, että ulosmittausta ei rajoiteta tavanomaisten pienehköjen sairauskulujen perusteella, vaan nämä on tarkoitettu katettavaksi määrästä, joka säännönmukaisesti jätetään ulosmittaamatta. Tukea ei ole kuitenkaan sellaiselle ulosottomiehen asiassa esittämälle tulkinnalle, että ulosmittausta ei rajoiteta, elleivät sairauskulut ylitä lääkekorvausjärjestelmän vuosiomavastuuta taikka sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukaton määrää.

9. Korkein oikeus toteaa edelleen, että maksukyvyn heikentymisen olennaisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että velallisten yksilölliset olosuhteet voivat vaihdella merkittävästi tulojen ulosmittauksen jälkeen. Yhtäältä esimerkiksi tulorajaulosmittauksen piirissä olevalle velalliselle jää yleensä melko niukasti varoja välttämättömiin elinkustannuksiin. Tällöin suhteellisen vähäinenkin sairauskulujen nousu voi heikentää olennaisesti velallisen maksukykyä toisin kuin suurempituloisten ulosottovelallisten kohdalla. Toisaalta esimerkiksi velallisen asumiskulut voivat vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka paljon velalliselle jää varoja muihin välttämättömiin elinkustannuksiin.

10. Jos velallisen maksukyvyn katsotaan heikentyneen olennaisesti, palkasta tai siihen rinnastettavasta tulosta, kuten eläkkeestä, ulosmitataan heikentymistä vastaava määrä vähemmän (HE 13/2005 vp s. 82).

11. Ulosmittausta rajoitetaan ulosottokaaren 4 luvun 51 §:n nojalla edellytysten täyttyessä määräajaksi tai toistaiseksi. Korkein oikeus toteaa, että ulosmittausta on siten mahdollista rajoittaa myös sellaisten kulujen perusteella, jotka eivät ole vielä ulosmittauksen rajoittamisesta päätettäessä realisoituneet maksettavaksi mutta joiden maksamista tulevaisuudessa voidaan pitää riittävän varmana. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden hoitamisesta aiheutuvat lääkekulut.

Maksukyvyn olennaisen heikentymisen selvittäminen

12. Ulosottomiehen on sovellettava ulosottokaaren 4 luvun 51 §:ää viran puolesta. Ulosottomiehellä ei kuitenkaan yleensä ole tietoa ulosmittauksen rajoittamisen perusteesta, ellei velallinen itse ilmoita siitä ulosottomiehelle (HE 13/2005 vp s. 82). Ulosoton rajoittamista vaativan velallisen on ulosottokaaren 3 luvun 31 §:n 1 momentin mukaisesti esitettävä asiakirjat ja muut todisteet, joihin hän vetoaa rajoittamista koskevan vaatimuksensa perusteina. Velallisen asiana on siten esittää riittävän kattava ja luotettava selvitys niistä hänelle tosiasiassa aiheutuvista kuluista, joihin hän vetoaa. Ulosottomiehen selvitysvelvollisuudesta puolestaan seuraa, että ulosottomiehen on pyydettävä velalliselta lisäselvitystä, jos hän katsoo velallisen toimittaman selvityksen olevan puutteellinen.

13. Välttämättömiä menoja koskevan selvityksen riittävyys pitää arvioida tapauskohtaisesti. Merkitystä on muun ohella sillä, millaiset mahdollisuudet velallisella tosiasiassa on selvityksen esittämiseen. Jos velallinen esimerkiksi kärsii pitkäaikaisista sairauksista, hän voi yleensä selvittää tosiasiassa tulevaisuudessa aiheutuvia menojaan lääkärin määräämillä resepteillä, lääkkeiden hintatiedoilla sekä mahdollisilla samaa sairautta koskevilla aiemmin maksamillaan lääkekuluilla. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon, että resepteihin perustuvien lääkkeiden hankkimiseen täysimääräisesti tulevaisuudessa liittyy tietty epävarmuus. Lääkkeitä saatetaan määrätä määrällisesti pidemmäksi aikaa kuin sairauden hoito lopulta edellyttää tai lääkitystä voidaan joutua kesken hoidon muuttamaan. Ulosottomiehen on arvioitava näiden tekijöiden merkitystä ulosmittauksen rajoittamisen edellytyksiä sekä rajoittamisen kestoa ja määrää harkitessaan.

14. Maksukyvyn heikentymisen olennaisuutta arvioitaessa on ensiksi tarkasteltava, ylittävätkö velallisen sairauskulut tavanomaisena pidettävän pienehkön määrän. Sairauskulujen tavanomaisuutta arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää tavanomaisen aikuisväestöön kuuluvan henkilön tyypillisiä kuukausittaisia terveydenhoitomenoja. Jos kulut ovat tavanomaista suuremmat, on seuraavaksi tarkasteltava, missä määrin tämä vaikuttaa velallisen maksukykyyn. Maksukyvyn voidaan katsoa heikentyneen olennaisesti sairauskulujen perusteella ainakin, jos velallisen itsensä kuukausitasolla maksettavien sairauskulujen määrä on niin suuri, että velallinen ei ulosmittauksen jälkeen kykene maksamaan sairauskulujaan tai muita välttämättömiä elinkustannuksiaan. Näin on esimerkiksi, jos velallinen joutuu muista välttämättömistä elinkustannuksista selvitäkseen merkittävästi luopumaan terveydenhuollon ammattihenkilön diagnosoiman sairauden hoitamisen kannalta tarpeellisista lääkkeistä tai hoitotoimenpiteistä. Ulosmittausta on tällöin rajoitettava määrällä, joka vastaa velallisen tosiasiallisten sairauskulujen ja velallisen kohdalla tavanomaisina pidettävien sairauskulujen erotusta.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

15. A:n mukaan hän ei ulosmittauksen jälkeen kykene hankkimaan hänelle määrättyjä lääkkeitä, ja hänen itsensä maksettavaksi jäävät lääkekulut ovat vuodessa ainakin noin 1 200 euroa. Näistä yli puolet on sellaisia kuluja, jotka eivät kuulu lääkekorvausjärjestelmän piiriin. Tämän lisäksi hänelle aiheutuu asiakasmaksuja terveyskeskus- ja lääkärikäynneistä.

16. A on ilmoittanut kärsivänsä useista sairauksista. Hän on esittänyt asiassa selvityksen lääkärien hänelle määräämistä sähköisistä resepteistä. Resepteistä ilmenee sairaus tai oire, jonka hoitoon lääke tai muu valmiste on määrätty. Sairauksista valtaosa on havaittavissa pitkäaikaisiksi. Reseptien mukaisten lääkkeiden määrän ja annostuksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että osa lääkemääräyksistä on annettu pidemmäksi ajaksi kuin vuodeksi. Tämän vuoksi ulosoton rajoittamista ei voida arvioida suoraan A:n ilmoittamien vuosittaisten lääkekulujen perusteella, vaan arvioinnin kohteena ovat A:n kuukausittaisen lääkkeiden kulutuksen kustannukset.

17. A ei ole ilmoituksensa mukaan kyennyt hankkimaan hänelle määrättyjä lääkkeitä ulosmittauksen jälkeen käyttöön jäävillä varoillaan. Edellä kohdassa 13 todetuin tavoin sairauskulujen arviointiin lääkereseptien perusteella liittyy tietty epävarmuus. Tarpeellisten sairauskulujen arvioimiseksi asiassa on perusteltua tarkastella myös A:lle vuonna 2020 aiheutuneita, A:n tosiasiassa maksamia kustannuksia. Kansaneläkelaitoksen 13.9.2021 antaman todistuksen perusteella A:n omavastuukertymä Kela-korvattavista lääkkeistä on vuonna 2020 ollut noin 500 euroa. A:n lääkeostoista esitetty selvitys sekä resepteistä ilmenevät lääkkeet, niiden annostus ja lääkkeistä esitetyt hintatiedot tukevat sitä, että A:lle aiheutuu pelkästään Kela-korvattavista lääkkeistä vuosittain ainakin noin 400–500 euron suuruiset kustannukset.

18. A:lle on lisäksi määrätty lääkkeitä ja muita valmisteita, joista ei saa Kela-korvausta. Reseptien ja lääkkeiden sekä muiden valmisteiden hintatietojen perusteella A:lle aiheutuu näistä välttämättömiä kuluja ainakin 400 eurolla vuodessa. Edelleen asiassa on selvitetty, että A:lle on aiheutunut vuonna 2021 asiakasmaksuja terveysasema- ja lääkärikäynneistä noin 190 euroa.

19. Korkein oikeus katsoo edellä olevilla perusteilla asiassa tulleen selvitetyksi, että A:lle aiheutuu vuosittain yli 1 000 euron välttämättömät sairauskulut. Tämä tarkoittaa laskennallisesti noin 90 euron suuruisia kuukausittaisia sairauskuluja, jotka ovat kuuluneet hänen itsensä maksettavaksi. A:n sairauskulut ylittävät selvästi sen, mitä voidaan pitää tavanomaisena.

20. A on edellä todetun mukaisesti tulorajaulosmittauksen piirissä. Hänelle on vuosina 2021–2022 jäänyt ulosmittauksen ja vuokran maksamisen jälkeen varoja välttämättömiin elinkustannuksiin noin 500 euroa kuukaudessa. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että A:lle kahdesti vuodessa suoraan ulosottokaaren 4 luvun 53 §:n 1 momentin nojalla myönnettyjen vapaakuukausien tarkoituksena on ollut yleisesti tasapainottaa pitkäkestoisessa ulosmittauksessa olevan velallisen taloudellista tilannetta, eikä niiden antaminen ole perustunut A:n tavanomaista korkeampiin sairauskuluihin. Kyseisillä A:lle myönnetyillä vapaakuukausilla ei siten ole olennaista merkitystä päätettäessä ulosoton rajoittamisesta sairauskulujen perusteella.

21. Korkein oikeus katsoo A:n esittäneen riittävän selvityksen siitä, että hän ei kykene maksamaan tarpeellisia sairauskulujaan, mikäli noin 100 euron kuukausittaista ulosmittausta ei rajoiteta. A:n maksukyvyn on katsottava heikentyneen olennaisesti hänen sairautensa perusteella. Ulosmittausta on tullut rajoittaa A:n vaatimalla tavalla 50 eurolla kuukaudessa ajalla 1.11.2021–31.12.2022.

22. A:lta ei ole ulosmitattu tuloja 31.12.2022 jälkeen. Ulosmittausta ei ole siten aihetta tässä asiassa rajoittaa kyseistä ajankohtaa pidemmälle.

Päätöslauselma

Ulosottomiehen, käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan.

A:n eläkkeen ulosmittausta rajoitetaan 50 eurolla kuukaudessa ajalla 1.11.2021–31.12.2022. A:lta mainittuna aikana ulosmitatut mutta tilittämättä olevat varat on palautettava tältä osin A:lle.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Jussi Tapani, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Juha Pihlamaa.