KKO:2023:58

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte, vakuutusyhtiön korvausvaatimus ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella nuorena henkilönä tehdyistä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Syytteen mukaan A oli 27.3.2020 ottanut luvattomasti käyttöönsä toisen henkilön omistaman henkilöauton ja kuljettaessaan autoa yleisellä tiellä aamuyöllä ajo-oikeudetta laiminlyönyt tahallaan tai huolimattomuudesta sovittaa ajonopeutensa sellaiseksi, että hän säilyttäisi auton hallinnan. Auto oli hallinnan menettämisen seurauksena suistunut ajoradalta ja törmännyt katuvalopylvääseen katkaisten sen ja pysähtyen lopulta lumihankeen.

Vakuutusyhtiö vaati liikennevakuutuslain 73 §:ssä säädetyn takautumisoikeutensa perusteella, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiölle sen liikennevakuutuksen perusteella kolmannelle suorittaman korvauksen katuvalopylvään korjauskustannuksista.

A myönsi syyllistyneensä moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syytteessä kerrotuin tavoin kuitenkin siten, että hänen menettelynsä oli ollut liikenneturvallisuuden vaarantamisen osalta huolimatonta. Sanotulla perusteella A kiisti vakuutusyhtiön korvausvaatimuksen.

Käräjäoikeuden tuomio 11.2.2021 nro 21/106549

Käräjäoikeus tuomitsi A:n muun ohella nuorena henkilönä tehdyistä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta yhteiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi liikenneturvallisuuden vaarantamisen osalta, että A:n menettely oli ollut huolimatonta. Kun A:n menettely ei ollut ollut tahallista tai törkeän huolimatonta, käräjäoikeus hylkäsi vakuutusyhtiön korvausvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sari Leppäluoto ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 3.8.2021 nro 21/131714

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen toistaen korvausvaatimuksensa. Vakuutusyhtiö katsoi A:n aiheuttaneen sen korvaaman vahingon tahallaan.

Hovioikeus katsoi, että lähtökohtaisesti sillä seikalla, että auto oli ollut luvatta käytössä, ei ollut takaisinkorvausvelvollisuuden kannalta merkitystä. Asiassa oli arvioitava, oliko A:n menettely ollut tahallista tai törkeän huolimatonta. Mistään asiassa ilmenneestä seikasta ei voinut päätellä, että A olisi tahallaan törmännyt katuvalopylvääseen. A:n syyksi oli luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ei sen törkeä tekomuoto. A:n menettely oli siten ollut huolimatonta.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2012:3 ei soveltunut oikeusohjeeksi, koska ratkaisussa oli ollut kysymys vapaaehtoisesta moottoriajoneuvovakuutuksesta, johon sovellettiin vakuutussopimuslakia eikä liikennevakuutuslakia, ja ratkaisu oli annettu ennen 1.1.2017 voimaan tullutta uutta liikennevakuutuslakia. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Kirsi Erkkilä ja Tuomo Hietanen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että edellytykset vakuutusyhtiön takautumisoikeudelle olivat yhteneväiset liikennevakuutuslaissa ja vakuutussopimuslaissa, joten ratkaisua KKO 2012:3 voitiin soveltaa myös käsillä olevaan tapaukseen. A:n luvattomasta käytöstä alkanutta tapahtumasarjaa auton tieltä ulosajoon saakka voitiin pitää yhtenä vakuutustapahtumana. A oli aiheuttanut vahingon tahallisesti eikä katuvalopylvään katkeaminen ulosajon seurauksena ollut ollut A:lle ennalta arvaamaton seuraus. Näillä perusteilla hän velvoitti A:n korvaamaan vakuutusyhtiölle sen kolmannelle suorittaman korvauksen katuvalopylvään korjauskustannuksista.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Vakuutusyhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A velvoitetaan korvaamaan sille sen liikennevakuutuksen perusteella kolmannelle suorittama korvaus 3 823,73 euroa korkoineen.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli ottanut henkilöauton luvattomasti käyttöönsä ja kuljettanut sitä yleisillä teillä aamuyöllä. Hän oli menettänyt ajoneuvon hallinnan, minkä seurauksena ajoneuvo oli suistunut ajoradalta ja törmännyt katuvalopylvääseen katkaisten sen. Tapahtumien perusteella A:n syyksi oli luettu nuorena henkilönä tehdyt moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

2. Vakuutusyhtiö on ajoneuvon liikennevakuutuksen perusteella korvannut katuvalopylvään korjauskustannukset ELY-keskukselle. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö on vaatinut rikosasian yhteydessä takautumisoikeutensa perusteella, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiölle sen suorittama vakuutuskorvaus.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A aiheuttanut vakuutustapahtuman liikennevakuutuslain 73 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja onko vakuutusyhtiölle tällä perusteella syntynyt takautumisoikeus häntä kohtaan.

Sovellettavista säännöksistä

4. Liikennevakuutuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vahinkoa kärsineen oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutusyhtiö on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutusyhtiölle. Pykälän 2 momentin mukaan jos kolmas henkilö on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu henkilö taikka ajoneuvon omistaja, haltija, kuljettaja tai matkustaja, oikeus siirtyy kuitenkin vain, jos hän on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos kuljettaja on aiheuttanut vahingon lain 48 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa. Viimeksi mainituista olosuhteista, joissa vahinko on aiheutettu alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena, ei nyt ole kysymys.

5. Edellä mainitut säännökset tulivat voimaan nykyisen liikennevakuutuslain myötä 1.1.2017. Tätä edeltäneen vuoden 1959 liikennevakuutuslain 20 §:ssä, sellaisena kuin se oli muutettuna laissa 1144/2002, säädettiin vakuutusyhtiön takautumisoikeudesta muun muassa, että jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos vahinko on aiheutunut huolimattomuudesta ajettaessa luvattomasti käyttöön otetulla ajoneuvolla ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle.

6. Nykyisen liikennevakuutuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan säännöstä vakuutusyhtiön oikeudesta saada maksamansa korvaus takaisin siltä, joka on vahingonkorvausvastuussa vahinkoa kärsineelle, rajoitettaisiin törkeää lievemmän huolimattomuuden tilanteissa silloin, kun vahingon on aiheuttanut yksityishenkilö, työntekijä, virkamies tai näihin rinnastettava muu henkilö. Mahdollisuus kohdistaa takautumisvaade yksityishenkilöön törkeää huolimattomuutta lievemmän huolimattomuuden tilanteessa poistuisi silloinkin, kun vahinko on aiheutettu ajettaessa luvatta käyttöön otetulla ajoneuvolla. Hallituksen esityksessä on lisäksi todettu, että muutoksella vakuutusyhtiön takautumisoikeus liikennevakuutuksessa syntyisi lähtökohtaisesti samoin periaattein kuin vakuutussopimuslaissa. (HE 123/2015 vp s. 37 ja 104.)

Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö

7. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:3 arvioinut vakuutusyhtiön vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa säädetyn takautumisoikeuden edellytyksiä tapauksessa, jossa vastaaja oli luvatta käyttöön ottamallaan autolla suistunut tieltä, minkä seurauksena auto oli vaurioitunut. Korkein oikeus totesi (kohta 14), että auton luvaton käyttöönotto oli luettu vastaajan syyksi tahallisena rikoksena. Vastaajan syyksi huolimattomuutena luettu auton tieltä ulosajo liittyi ajallisesti samaan tapahtumakulkuun auton luvattoman käyttöönoton kanssa. Auton vaurioituminen tieltä suistumisen yhteydessä oli tapahtunut auton oltua vastaajan hallussa hänen syykseen moottorikulkuneuvon käyttövarkautena luetun menettelyn perusteella.

8. Ratkaisunsa perusteluissa Korkein oikeus katsoi, että tällaisissa olosuhteissa syytteessä kuvattua auton luvattomasta käyttöönotosta alkanutta tapahtumasarjaa auton tieltä ulosajoon saakka voitiin perustellusti pitää vakuutuskorvauksen takaisinmaksuvelvollisuuden syntymisen kannalta vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhtenä vakuutustapahtumana. Vastaaja oli lähtiessään ajamaan luvattomasti käyttöönsä ottamallaan autolla ottanut silloin myös tietoisen riskin siitä, että auto saattoi hänen ajamisensa seurauksena vaurioitua. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, että vastaaja oli syytteessä kuvatulla menettelyllään aiheuttanut edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetun vakuutustapahtuman tahallaan.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

9. Vakuutusyhtiö on asiassa takautumisoikeutensa perusteena vedonnut siihen, että auton luvattomasta käyttöönotosta alkanutta tapahtumasarjaa auton tieltä ulosajoon saakka on pidettävä yhtenä vakuutustapahtumana.

10. Kuten edeltä ilmenee, ratkaisussa KKO 2012:3 auton luvattomasta käyttöönotosta alkanutta tapahtumasarjaa auton tieltä ulosajoon saakka on pidetty vakuutuskorvauksen takaisinmaksuvelvollisuuden syntymisen kannalta vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhtenä vakuutustapahtumana. Tuossa asiassa Korkein oikeus katsoi, että asiassa esitetty takautumisvaatimus perustui ainoastaan vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momenttiin, kun vakuutusehtojen sisällöstä ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä. Vaikka vakuutussopimuslain ja liikennevakuutuslain takautumisvastuuta koskevat säännökset vastaavat sisällöllisesti toisiaan, näiden lakien mukaiset vakuutustapahtumat voivat erota toisistaan. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että mainitussa ratkaisussa tehtyä arviota tapahtumasarjasta yhtenä vakuutustapahtumana ei voida suoraan soveltaa tässä liikennevakuutuslain mukaista takautumisoikeutta koskevassa asiassa.

11. Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaisesti laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta. Liikennevakuutusta ei ole tarkoitettu varkausvahinkojen korvaamiseksi. Liikennevakuutuslain mukainen takautumisoikeus edellyttää, että ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai esinevahinko on aiheutettu vähintään törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiön takautumisoikeutta koskevat säännökset ovat poikkeuksia vakuutusoikeuden järjestelmässä, eikä niitä siten ole perusteltua tulkita laajentavasti.

12. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiön takautumisoikeutta on nykyistä liikennevakuutuslakia säädettäessä haluttu edellä kohdassa 6 kuvatulla tavalla aiemmasta poiketen rajoittaa niissäkin tilanteissa, joissa vahinko on aiheutettu ajettaessa luvatta käyttöön otetulla ajoneuvolla. Jos ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko katsottaisiin tahallaan aiheutetuksi sen perusteella, että vastaaja on vahinkoon johtaneen tapahtumasarjan aikaisemmassa vaiheessa ottanut moottoriajoneuvon luvattomasti käyttöönsä, mikä tyypillisesti tehdään tahallaan, johtaisi tämä käytännössä siihen, että luvattomasti käyttöön otetuilla ajoneuvoilla aiheutetut vakuutustapahtumat säännönmukaisesti katsottaisiin tahallisesti aiheutetuiksi. Tällaista tulkintaa ei voida pitää lainsäätäjän edellä todetun tarkoituksen mukaisena.

13. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla vakuutustapahtumalla on ymmärrettävä moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvaa henkilö- tai esinevahinkoa. Vahingonaiheuttajan mahdollista liikennevakuutuslain 73 §:n 2 momentissa tarkoitettua tahallisuutta tai törkeää tuottamusta on arvioitava suhteessa aiheutettuun liikennevahinkoon.

Asian arviointi

14. Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa on arvioitava, onko A ajoneuvoa kuljettaessaan aiheuttanut valopylvään vahingoittumisen tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiön velvollisuutena on vedota takautumisoikeuden perusteina oleviin seikkoihin ja näyttää ne toteen.

15. A on ollut teon tehdessään 15-vuotias. Vakuutustapahtuma on aiheutunut hänen kuljettaessaan luvatta käyttöönsä ottamaa ajoneuvoa ilman vaadittavaa ajo-oikeutta, yöllä ja talviolosuhteissa. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen on kuitenkin luettu A:n syyksi vain huolimattomana. Muuta selvitystä tapahtumista ja A:n ajotavasta ennen auton tieltä suistumista ei ole esitetty. Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi aiheuttanut vakuutustapahtuman vähintään törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiöllä ei siten ole takautumisoikeutta A:ta kohtaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Matti Pyöriä.