KKO:2023:57

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle muiden rikosten ohella rangaistusta törkeästä ryöstöstä, koska A oli henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa käyttämällä ja uhkaamalla välittömästi käyttää tällaista väkivaltaa pitänyt B:ltä anastamansa 200 euroa.

Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli houkutellut B:n syrjäiselle paikalle lupaamalla myydä hänelle huumausainetta. Paikalla A oli antanut B:lle lasipurkin, jossa oli ollut 2,3 grammaa tupakan ja marihuanan sekoitusta ja ottanut vastaan B:ltä 200 euroa. Saatuaan rahat haltuunsa A oli ensin osoittanut ladatulla kynäpistoolilla B:tä ja sitten ampunut yhden laukauksen maahan. A:n lähdettyä poistumaan paikalta B oli seurannut häntä, jolloin A oli ampunut toisen laukauksen. Jonkin ajan kuluttua B oli uudelleen tavoittanut A:n, jolloin A oli suusanallisesti uhannut ampua B:tä, ellei hän poistu paikalta. Teossa oli käytetty ampuma-asetta, jolla oli tilanteessa ammuttu kaksi laukausta ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A kiisti syytteen törkeästä ryöstöstä, koska hän ei ollut anastanut B:ltä mitään. Kysymys oli ollut huumausaineen kaupasta. A myönsi syyllistyneensä laittomaan uhkaukseen.

Käräjäoikeuden tuomio 19.2.2021 nro 21/107920

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli sopinut ostavansa A:lta 13 grammaa marihuanaa 200 eurolla. B oli luovuttanut rahat A:lle ja saanut A:lta lasipurkin, jossa oli ollut 2,3 grammaa tupakan ja marihuanan sekoitusta. Kun B oli huomauttanut, että lasipurkissa ollut aine ei vastannut sovittua, A oli osoittanut B:tä kynäpistoolilla, ampunut sillä maahan ja vaatinut B:tä poistumaan. Kun A oli poistunut tapaamispaikalta, B oli seurannut häntä, jolloin A oli vielä ampunut B:tä kohti noin kahdenkymmenen metrin päästä.

Käräjäoikeus totesi, että A ei ollut anastanut B:ltä rahaa, koska B oli vapaaehtoisesti luovuttanut A:lle 200 euroa huumausainekaupassa. A oli tosin väkivaltaa ja sen uhkaa käyttäen pitänyt näin B:ltä saamansa rahat, mutta koska kysymys ei ollut anastuksesta, A:n menettelyä ei ollut pidettävä ryöstörikoksena.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely täytti laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. A tuomittiin tästä sekä muista hänen syykseen luetuista rikoksista 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juha Niemi-Pynttäri ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 24.1.2022 nro 22/102782

B valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan laittoman uhkauksen asemesta törkeästä ryöstöstä. B täsmensi hovioikeudessa syytteen teonkuvausta siten, että A oli ollut tietoinen B:lle antamansa aineen epäkelpoisuudesta ja näin ollen anastanut B:ltä 200 euroa.

Hovioikeus katsoi A:n tienneen, että hänen B:lle antamassaan purkissa oli ollut vain vähän marihuanaa ja että huumausaineen joukossa oli ollut tupakkaa. A:lla ei siten ollut ollut tarkoitustakaan myydä B:lle sovittua määrää huumausainetta, vaan hänellä oli jo alun perin ollut tarkoitus anastaa B:n rahat, joista hän oli ennen tapaamista pyytänyt B:tä lähettämään kuvan puhelimella. Ottaessaan B:n rahat haltuunsa A oli anastanut ne. Tämän jälkeen A oli aseella uhkaamalla täyttänyt rikoksen ja pitänyt siten ottamansa omaisuuden.

Teossa oli käytetty ampuma-asetta. Aseella oli ammuttu kaksi laukausta, joista ainakin toinen oli kohdistettu B:n lähelle, joten teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään ryöstöön ja korotti hänelle tuomittua yhteistä rangaistusta 3 vuoteen vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Markku Mäkynen ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B ovat sopineet huumausainekaupasta. A on antanut B:lle lasipurkissa tupakan ja marihuanan sekoitusta ja B on antanut sovitun kauppahinnan 200 euroa A:lle. Tämän jälkeen A on osoittanut B:tä ladatulla kynäpistoolilla ja ampunut yhden laukauksen maahan. Kun A on poistunut tapaamispaikalta, B on lähtenyt seuraamaan A:ta, jolloin tämä on ampunut pistoolilla toisen kerran.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että A:ta ei voida tuomita ryöstörikoksesta, koska kysymys ei ole ollut anastuksesta. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi laittoman uhkauksen.

3. B on valittanut hovioikeuteen, joka on katsonut A:lla olleen jo alun perin tarkoitus anastaa B:n rahat, koska A:lla ei ollut tarkoitustakaan myydä B:lle sovittua määrää huumausainetta. A on pitänyt B:ltä anastamansa 200 euroa uhkaamalla välittömästi käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi törkeän ryöstön.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

4. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A anastanut B:ltä tämän rahavarat ryöstön tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla ja voidaanko A:n syyksi näin ollen lukea ryöstörikos.

Sovellettava säännös ja arvioinnin lähtökohdat

5. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ryöstöstä on tuomittava se, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta.

6. Saman pykälän 3 momentin mukaan ryöstöstä tai sen yrityksestä tuomitaan myös se, joka 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta anastamisesta tai käyttöön ottamisesta verekseltään tavattuna käyttämällä siinä tarkoitettua väkivaltaa tai uhkausta täyttää tai yrittää täyttää rikoksen taikka pitää tai yrittää pitää siten ottamansa omaisuuden.

7. Ryöstön tunnusmerkistö käsittää toiseen henkilöön kohdistuvan väkivallan tai sillä uhkaamisen ja toisen irtaimen omaisuuden anastamisen tai luvattoman käyttöön ottamisen. Rikoslain 31 luvun 1 §:n perustelujen mukaan ryöstön tunnusmerkistön voivat toteuttaa rikoslain 28 luvussa tarkoitetut varkausrikokset ja irtaimeen omaisuuteen kohdistuvat luvattomat käytöt, kun ne tehdään ryöstösäännöksessä mainitulla tavalla. Ryöstön soveltamisala on pyritty pitämään suppeana. Toisin kuin rikoslain 28 luvussa tarkoitettujen rikosten osalta yhteinen omaisuus ei voi olla ryöstön kohteena (HE 66/1988 vp s. 96).

8. Rikoslain 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetun anastamisen tulkinnassa on siten syytä kiinnittää huomiota myös hallituksen esityksen varkausrikoksia koskeviin perusteluihin. Niiden mukaan anastamisella tarkoitetaan toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä tarkoituksella sen saaminen itselleen tai toiselle sellaiseen omistukseen, joka on pysyvää ja ulkonaiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta. Perusteluissa on edelleen lausuttu muun muassa, että omaisuuden toisen hallusta ottamisen katsominen anastamiseksi ei välttämättä edellytä haltuun ottamisen olevan luvatonta. Esimerkiksi silloin, kun tavaraa otetaan sinänsä luvallisesti itsepalveluliikkeen hyllystä, tekijän voidaan eräin edellytyksin katsoa anastaneen omaisuuden jo sillä hetkellä, kun hän ottaa sen haltuunsa, mikäli hänen tarkoituksenaan on pitää omaisuus suorittamatta sen hintaa. Silloin kun irtaimen esineen kaupassa sopimuksen tekeminen, vastikkeen suorittaminen ja hallinnan siirto eivät tapahdu samanaikaisesti, rikosoikeudellisia säännöksiä sovellettaessa omistusoikeuden katsotaan yleensä siirtyvän ostajalle jo sopimuksen tekohetkellä (HE 66/1988 vp s. 34–35).

9. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan, jotta ryöstö olisi kysymyksessä, henkilöön kohdistuvan väkivallan tai tällaisen väkivallan välittömän uhan tulee liittyä anastusrikoksen tekemiseen. Väkivaltaa tai välittömän väkivallan uhkausta tulee käyttää nimenomaan keinona omaisuuden anastamiseksi. Pykälän 3 momentin säännös koskee tapauksia, joissa rikoksentekijä tulee yllätetyksi kesken anastamisen tai käyttöön ottamisen yritystä tai sellaisesta rikoksesta verekseltään tavattuna (HE 66/1988 vp s. 98).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

10. Asiassa on riidatonta, että B on antanut 200 euroa A:lle luullen saavansa niiden vastineeksi luvatut 13 grammaa marihuanaa. A on uhannut B:tä väkivallalla sen jälkeen, kun hän on saanut rahat ja antanut B:lle purkin, joka A:n tieten ei ole sisällöltään vastannut luvattua.

11. Korkein oikeus toteaa, että anastamisen voidaan ymmärtää tarkoittavan ennen kaikkea menettelyä, jossa omistajanhallintaa koskeva oikeudeton muutos aikaansaadaan tekijän yksipuolisin toimin. Tämänkaltaista tulkintaa tukevat myös edellä selostetut hallituksen esityksen perustelut. Käsillä oleva tilanne eroaa sanotusta, koska B on itse antanut rahat A:lle saadakseen niitä vastaan huumausaineita. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että A ei ole edes aikonut antaa B:lle luvattua määrää huumausaineita.

12. Kun A on kohdistanut B:hen uhkauksen, rahat eivät ole enää olleet B:n omaisuutta tai hänen hallussaan. Teko ei siten ole kohdistunut toisen omaisuuteen. A:n ei voida katsoa anastaneen B:ltä 200 euroa. A:n syyksi ei siten voida lukea ryöstörikosta.

Johtopäätös

13. A:han kohdistettu syyte törkeästä ryöstöstä hylätään ja hänen syykseen jää käräjäoikeuden syyksilukema laiton uhkaus. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tästä ja käräjäoikeuden muista häneen syykseen lukemista rikoksista tuomittava yhteinen rangaistus on perusteltua alentaa käräjäoikeuden tuomitsemaksi 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Heikki Kemppinen.