KKO:2023:54

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden päätökset 24.5.2022 nro 1003 5693 ja 3.6.2022 nro 1004 0822, muutoksenhaku Turun hovioikeudessa sekä hovioikeuden päätös 30.6.2022 nro 398 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Vesa Toivanen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Asko Nurmi, Juha Karvinen ja Atso Sinervo. Esittelijä Riku Äärimaa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja käräjäoikeuden 24.5.2022 antama päätös jää pysyväksi, tai toissijaisesti, että asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi.

A ei vastannut valitukseen.

Pesänjakaja toimitti pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Osituksen toimittamista varten määrätty pesänjakaja on hakenut käräjäoikeudelta myyntilupaa A:n ja B:n yhteisen omaisuuden myymiseksi. Käräjäoikeus on 17.5.2022 lähettänyt postitse A:lle ilmoituksen ratkaisun antamisesta hänen käräjäoikeudelle ilmoittamaansa prosessiosoitteeseen. Ilmoituksen mukaan ratkaisu asiassa annetaan 24.5.2022, ja jos A haluaa, että ratkaisukin toimitetaan hänelle, hänen on pyydettävä sitä erikseen. Ilmoituksessa on lisäksi kerrottu, että muutoksenhaku käräjäoikeuden ratkaisuun edellyttää tyytymättömyyden ilmoittamista ja että sille säädetty määräaika on seitsemän päivää ratkaisun antamisesta siitä riippumatta milloin asianosainen tosiasiallisesti saa tiedon ratkaisun sisällöstä.

2. Pesänjakajan hakemus on hyväksytty käräjäoikeuden 24.5.2022 antamalla ratkaisulla. Tyytymättömyyden ilmoittamisen määräaika käräjäoikeuden ratkaisuun on päättynyt 31.5.2022.

3. A on 2.6.2022 ilmoittanut käräjäoikeudelle olevansa tyytymätön ratkaisuun. Hän on kertonut saaneensa tiedon käräjäoikeuden ratkaisusta pesänjakajalta 1.6.2022.

4. Käräjäoikeus ei ole hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoitusta, koska se oli tehty myöhässä.

5. A on hakemuksessaan hovioikeudessa vaatinut, että hänelle palautetaan menetetty määräaika tyytymättömyyden ilmoittamista ja mahdollista valitusta varten. Vaatimusta on perusteltu sillä, että A ei ollut ilmeisesti postinjakelussa tapahtuneiden virheiden vuoksi saanut käräjäoikeuden ilmoitusta ratkaisun antamisesta. Hän oli saanut tiedon päätöksestä 1.6.2022 pesänjakajalta. Menetetyn määräajan palauttamiselle oli erittäin painavia syitä.

6. Hovioikeus on katsonut, että A:n väitettä siitä, että hän oli saanut tiedon käräjäoikeuden ratkaisusta vasta 1.6.2022, tuki jossain määrin se, että hän oli 2.6.2022 ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä käräjäoikeuteen ja ilmoittanut olevansa tyytymätön ratkaisuun. A:n väitettä 17.5.2022 lähetetyn ilmoituksen saapumatta jäämisestä ei ollut aihetta epäillä. A ei ollut tiennyt asiansa ratkaisuajankohtaa, joten hänellä ei ollut käytännössä ollut mahdollisuutta ratkaisun sisällön oma-aloitteiseen selvittämiseen tyytymättömyyden ilmoitukselle annetun määräajan kuluessa. Hovioikeus on palauttanut A:lle määräajan tyytymättömyyden ilmoittamista varten tämän esitettyä sille erityisen painavia syitä.

Kysymyksenasettelu

7. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun hovioikeus on palauttanut A:lle menetetyn määräajan pyytämättä vastapuolelta vastausta ennen asian ratkaisemista. Lisäksi arvioitavana on, onko A esittänyt erittäin painavia syitä määräajan palauttamiseksi.

Määräajan palauttamismenettelyä koskevat säännökset

8. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.

9. Saman luvun 18 §:n 3 momentin mukaan menetetyn määräajan palauttamista koskevaan hakemukseen ja sen käsittelyyn sovelletaan, mitä luvun 3 §:n 1 momentissa sekä 4 ja 5 §:ssä kantelusta säädetään. Viitatun 4 §:n 2 momentin mukaan jollei kantelua jätetä tutkimatta tai selvästi perusteettomana hylätä, sen johdosta on vastapuolelta tai muulta, jonka oikeutta kantelu koskee, vaadittava kirjallinen vastaus, jollei se ole ilmeisesti tarpeetonta.

Hovioikeuden menettelyn arviointi

10. Hovioikeus on A:n hakemuksesta palauttanut hänelle määräajan tyytymättömyyden ilmoittamista varten varaamatta B:lle ja pesänjakajalle tilaisuutta lausua asiasta ennen sen ratkaisemista. Hovioikeuden päätöksestä ei myöskään ilmene, että hovioikeus olisi pitänyt vastauksen pyytämistä ilmeisesti tarpeettomana.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2022:28 (kohta 10) todennut, että kun määräajan palauttamista koskeva vaatimus perustuu yksittäiseen postinkulun häiriöön, tulee asiaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla arvioida siltä kannalta, onko määräajan palauttamisen tueksi esitetty erittäin painavia syitä. Menetetty määräaika on erittäin painavien syiden perusteella palautettavissa, jos asianosainen ei ilman omaa syytään ole voinut noudattaa prosessitoimelle säädettyä määräaikaa. Syynä voi olla jokin asianosaisen vaikutuspiirin ulkopuolinen ja ennakoimaton este mutta joissakin tapauksissa myös sellainen erehdys tai tiedon puute, jota ei voida pitää hänen vikanaan. Arvioitaessa tilanteita, joissa oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaisesti lähetetyt tiedot ovat postinkulun vuoksi viivästyneet tai jääneet kokonaan saapumatta, voidaan merkitystä antaa muun muassa sille, minkälaiset mahdollisuudet asianosaisella on ollut tuomion sisällön oma-aloitteiseen selvittämiseen määräajan kuluessa. (kohta 14)

12. Korkein oikeus toteaa, että vastapuolen kuulemisessa on kysymys keskeisestä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeesta. Menetetyn määräajan palauttaminen edellyttää erittäin painavien syiden käsilläoloa. Tätäkin koskeva arviointi edellyttää lähtökohtaisesti hakijan vastapuolen kuulemista, sillä tällä saattaa olla tietoa asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisistä seikoista. Korkein oikeus katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa vastauksen pyytäminen ei ole ollut ilmeisesti tarpeetonta. Kun hovioikeus ei ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti varannut B:lle ja pesänjakajalle tilaisuutta lausua hakemuksesta, asian käsittelyssä on tapahtunut virhe. Ottaen huomioon B:n ja pesänjakajan asiassa esittämä selvitys virheen voidaan olettaa vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Asian jatkokäsittely

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2019:85 (kohta 25) katsonut, että hovioikeudessa oli tapahtunut kuulemisvirhe, kun se oli ratkaissut vastaajan menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen varaamatta kantajalle tilaisuutta tulla kuulluksi. Kuulemisvirhe tuli asiassa kantajan muutoksenhaun johdosta oikaistuksi Korkeimmassa oikeudessa ilman, että asia oli palautettava hovioikeuteen.

14. B on muutoksenhakemuksessaan Korkeimmassa oikeudessa lausunut A:n hovioikeudelle esittämästä hakemuksesta. Myös pesänjakaja on toimittanut Korkeimmalle oikeudelle häneltä pyydetyn lausuman. Lisäksi Korkein oikeus on varannut A:lle tilaisuuden tulla kuulluksi. Valituksen ratkaisemiseksi tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto on siten Korkeimmassa oikeudessa käsillä, ja hovioikeudessa tapahtunut kuulemisvirhe on siten tullut oikaistuksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että asia voidaan ottaa ratkaistavaksi suoraan Korkeimmassa oikeudessa sitä hovioikeuteen palauttamatta.

Erittäin painavien syiden arviointi oikeuskäytännössä

15. Ratkaisussa KKO 2022:28 (kohta 14) todetulla tavalla erittäin painavien syiden olemassaoloa arvioitaessa merkitystä voidaan antaa muun muassa sille, minkälaiset mahdollisuudet asianosaisella on ollut tuomion sisällön oma-aloitteiseen selvittämiseen määräajan kuluessa.

16. Ratkaisussa KKO 2022:28 oli kysymys tilanteesta, jossa vastaaja oli väittänyt, ettei hän ollut saanut käräjäoikeudelta ilmoitusta tuomiosta muutoksenhakuohjeineen ennen tyytymättömyyden ilmoittamisen määräajan umpeutumista. Korkein oikeus katsoi, että vastaajan väitettä tuki jossain määrin se, että postilähetys oli ajoittunut joulunaikaan ja että hän oli noin kolme viikkoa käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä käräjäoikeuteen ja tiedustellut asiastaan. Korkein oikeus katsoi, että vastaajan väitettä asiakirjojen saapumatta jäämisestä voitiin pitää uskottavana. Tästä ei kuitenkaan vielä seurannut, että määräajan palauttamisen tueksi oli esitetty lainkohdassa edellytetyt erittäin painavat syyt. (kohta 12)

17. Kyseisessä tapauksessa vastaaja oli tiennyt asiansa käsittelyajankohdan ja sen, että asia todennäköisesti ratkaistiin tuolloin. Vaikka väite asiakirjojen saapumatta jäämisestä oli sinänsä uskottava, hänellä oli ollut mahdollisuudet saada ajoissa selville tuomion sisältö ja muutoksenhakuohjeet. Vastaaja ei kuitenkaan ollut ryhtynyt käytettävissään olleisiin ja häneltä kohtuudella edellytettäviin toimiin varmistaakseen muutoksenhakuoikeutensa säilyttämisen. Hakemus menetetyn määräajan palauttamisesta hylättiin. (KKO 2022:28, kohta 19)

Arviointi tässä asiassa

18. Korkein oikeus toteaa, että A:n hakemus määräajan palauttamiseksi on perustunut siihen, ettei hän kertomansa mukaan ollut saanut käräjäoikeuden postitse lähettämää ilmoitusta ratkaisun antamisesta, vaan hän oli saanut tiedon ratkaisusta pesänjakajalta tyytymättömyyden ilmoittamiselle varatun määräajan päätyttyä.

19. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan asiaan osalliselle, joka ei ole käsittelyn päättyessä saapuvilla, päätöksen antamispäivä on ilmoitettava kirjallisesti hyvissä ajoin ennen sen antamista, jos hakemusasia on ratkaistu toisin kuin hakija tai muu asiaan osallinen on pyytänyt. Korkein oikeus toteaa, että säännöksen tarkoituksena on osaltaan sen varmistaminen, että asianosainen ehtii halutessaan ilmoittaa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun. Ratkaisunantoilmoituksen saapumatta jääminen voi siten johtaa siihen, että asianosainen ei voi ilman omaa syytään noudattaa tyytymättömyyden ilmoittamiselle asetettua määräaikaa.

20. Käräjäoikeuden käsiteltävänä on ollut pesänjakajan hakemus yhteistä omaisuutta koskevan myyntiluvan saamiseksi osituksen toimittamista varten. A on toimittanut käräjäoikeudelle asiassa kaksi lausumaa. Asiassa ei ole kuitenkaan toimitettu pääkäsittelyä.

21. B:n mukaan A oli saanut tiedon ratkaisun antamisesta pesänjakajan lähetettyä sähköpostilla 17.5.2022 asianosaisille siitä tiedon ja ohjeistuksen tyytymättömyyden ilmoittamisesta. Pesänjakaja on lisäksi Korkeimmalle oikeudelle ilmoittanut lähettäneensä 24.5.2022 asianosaisille niin sanotulla turvapostilla myös käräjäoikeuden asiassa antaman ratkaisun. Sähköpostit oli lähetetty osoitteeseen, josta A oli itsekin lähettänyt viestejä ennen kyseisiä 17.5. ja 24.5.2022 lähetettyjä sähköposteja ja myös niiden jälkeen.

22. A ei ole toimittanut pyydettyä vastausta Korkeimmalle oikeudelle.

23. Ottaen huomioon, että pesänjakaja on lähettänyt sähköpostiviestit 17.5. ja 24.5.2022 A:n koko pesänjakotoimituksen ajan käyttämään sähköpostiosoitteeseen, Korkein oikeus pitää epäuskottavana, ettei kumpikaan viesteistä olisi tullut hänen saatavilleen. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:lla on ollut mahdollisuudet saada ajoissa selville käräjäoikeuden ratkaisun sisältö ja sitä koskevat muutoksenhakuohjeet. Hän ei kuitenkaan ole ryhtynyt käytettävissään olleisiin, häneltä kohtuudella edellytettäviin toimiin varmistaakseen muutoksenhakuoikeutensa säilyttämisen.

Johtopäätös

24. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, ettei A ole esittänyt hakemuksensa tueksi erittäin painavia syitä, eikä menetetyn määräajan palauttamiselle ole siten edellytyksiä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A:n määräajan palauttamista koskeva hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Minna Heikinsalmi.