KKO:2023:5

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Vuonna 2010 syntynyt A ja vuonna 2012 syntynyt B olivat vanhempiensa yhteisessä huollossa ja asuivat äitinsä luona. Sosiaalilautakunnan 22.3.2017 vahvistaman sopimuksen mukaan lapsilla oli oikeus tavata isäänsä muun ohella joka toinen viikonloppu ja arkisin yhtenä iltana viikossa.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 26.4.2019 nro 19/20584

Äiti vaati 11.6.2018 vireille tulleessa hakemuksessaan, että lapset määrätään yksin äidin huoltoon eikä lapsille vahvisteta tapaamisoikeutta isän kanssa. Isä vaati, että lapset jäävät vanhempiensa yhteishuoltoon, ja katsoi, että tapaamisoikeuden poistamiselle tai rajoittamiselle ei ollut tarvetta.

Käräjäoikeus antoi 13.7.2018 väliaikaismääräyksen, jossa lapsille vahvistettiin oikeus tavata isäänsä oikeudenkäynnin ajan joka toinen viikonloppu päivätapaamisena kahdeksan tunnin ajan sosiaalitoimen osoittamassa tapaamispaikassa toteutettavalla valvotulla vaihdolla. Väliaikaismääräyksen mukaiset tapaamiset muutettiin 20.12.2018 kahden tunnin pituisiksi valvotuiksi tapaamisiksi.

Käräjäoikeus määräsi lapset yksin äitinsä huoltoon.

Tapaamisoikeuden osalta käräjäoikeus totesi, että asiassa esitetty selvitys osoitti äidillä sekä lastensuojelulla, koululla, iltapäiväkerholla ja päiväkodilla olleen huoli lasten hyvinvoinnista, huolenpidosta ja turvasta isän kanssa. Isä oli käyttäytynyt rajattomasti ja jopa uhkaavasti viranomaisia sekä äitiä kohtaan. Isän oli myös osoitettu käyttäytyneen ja uhanneen käyttäytyä lasten seurassa muillakin tavoin lapsen kehityksen kannalta vahingollisesti. Isällä oli lisäksi taipumusta haukkua äitiä lapsille ja ulkopuolisille tahoille.

Käräjäoikeus katsoi, että isä oli ollut toistuvasti joko haluton tai kykenemätön säätelemään käyttäytymistään ja ajattelemaan sen seurauksia lasten kannalta. Asiassa oli jäänyt epäselväksi, oliko isällä aidosti tahto luoda lapseen hyvä suhde vanhempana. Tapaamispaikan raportin mukaan isä oli ollut yhteistyöhaluton, aggressiivinen ja uhitteleva valvottujen vaihtojen aikana. Tapaamisten muututtua valvotuiksi tapaamisia oli ollut kahdesti ja isä oli ne keskeyttänyt omasta aloitteestaan. Tämän jälkeen äiti ei ollut tuonut lapsia valvottuihin tapaamisiin. Johtava sosiaalityöntekijä oli käräjäoikeudessa kuultuna pitänyt ensisijaisena, että lasten tilanne kokonaisuutena rauhoittuisi. Hän oli esittänyt varovaisena arvionaan, että tapaamiset voitaisiin toteuttaa valvottuina. Mikäli tapaamiset sujuisivat hyvin ainakin vuoden ajan niitä voitaisiin laajentaa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan lasten ja isän väliset kohtaamiset erityisesti joulukuussa 2018 ja tammikuun alussa 2019 olivat aiheuttaneet lapsissa varsin huolestuttavia reaktioita. Erityisesti B oli oireillut voimakkaan aggressiivisesti ja itsetuhoisesti. Alkuvuodesta 2018 myös A oli oireillut vastaavalla tavalla. Olosuhdeselvityksen tekijöiden mukaan lapset olivat oikeudenkäynnin aikana toteutuneissa tapaamisissa suhtautuneet isään neutraalisti ja saattaneet olla tapaamisten jälkeen vaisuja.

Isän menettelyyn liittyvien epävarmuustekijöiden ja lasten erityistarpeiden sekä lasten voimakkaan oireilun vuoksi käräjäoikeus katsoi, että jo pelkkä tapaamisten vahvistaminen olisi todennäköisesti aiheuttanut lapsissa ja lasten olosuhteissa lapsen edun kannalta vahingollista huolta. Lisäksi käräjäoikeus piti isän aiemman käyttäytymisen ja siitä esitetyn todistelun perusteella todennäköisenä, että tämä käyttäytyisi valvotuissa olosuhteissakin lapset kohdatessaan siten, että se kuormittaisi lapsia psyykkisesti haitallisella tavalla.

Käräjäoikeus katsoi, että tapaamisoikeuden vahvistaminen ei mainituissa olosuhteissa ollut lasten edun mukaista. Lapsille ei toistaiseksi vahvistettu oikeutta tavata isäänsä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sanja Raunio.

Helsingin hovioikeuden päätös 21.4.2021 nro 507

Isä valitti hovioikeuteen ja vaati, että lapset määrätään vanhempien yhteiseen huoltoon ja lapsille vahvistetaan oikeus tavata isäänsä sosiaalilautakunnan 22.3.2017 vahvistaman sopimuksen mukaisesti tai ainakin jonkinlainen tapaamisoikeus. Äiti vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus katsoi lasten huollon tavoitteiden toteutuvan parhaiten vastaisuudessakin siten, että lapset ovat yksin äidin huollossa.

Tapaamisoikeuden osalta hovioikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että kummallakin lapsella oli erityistarpeita ja etenkin A:n tilanne oli ollut vaikea. Lapsilla oli ollut trauma, koska he olivat nähneet perheväkivaltaa. Isä oli tuomittu äidin pahoinpitelystä yhdyskuntapalveluun. Isää epäiltiin myös B:hen vuonna 2018 kohdistuneesta pahoinpitelystä.

Käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen lasten tilanne oli kriisiytynyt, mutta tilanne oli sittemmin tukitoimenpiteiden jälkeen parantunut. Lapset eivät olleet tavanneet isäänsä yli kahteen vuoteen, eikä isä ollut voinut käytöksellään tänä aikana vaikuttaa lapsiin. Poissuljettua ei ollut, että lasten ja isän välisten tapaamisten poistaminen oli voinut vaikuttaa lapsiin myös osin kielteisesti.

Selvityksestä ei ollut kuitenkaan käynyt ilmi, että lasten oireet olisivat johtuneet siitä, että nämä eivät olleet tavanneet isäänsä. Oireet olivat pikemmin seurausta lasten taustasta ja diagnosoiduista erityistarpeista, joihin oli pystytty vastaamaan lastensuojelun ja terveydenhuollon taholta. Avun ja tuen myötä lasten tilanne oli isästä riippumatta kohentunut. Lasten erityistarpeet edellyttivät vanhemmilta näiden ominaisuuksien hyväksymistä. Isä ei ollut vieläkään suostunut ymmärtämään lasten erityistarpeita eikä hyväksynyt lapsille tehtyjä diagnooseja. Isän käytös ei ollut myöskään muuttunut.

Ottaen huomioon perheen tausta sekä lasten hauras tilanne ja keskeneräinen tuen saaminen hovioikeus katsoi, ettei tapaamisia voitu näissä olosuhteissa toteuttaa edes valvottuina niihin liittyvine erityisjärjestelyineen lasten hyvinvointia sekä kehitystä ja kuntoutumista vaarantamatta. Asiassa oli edellytykset evätä lasten ja isän väliset tapaamiset, jotta lasten tilanne tasoittui ja rauhoittui. Selvää oli, että tämä oli tarkoitettu lähtökohtaisesti väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Saarenvirta ja Ida-Sofia Liljavirta sekä asessori Laura Stenberg.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Isälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan hovioikeuden ratkaisua tapaamisoikeuden osalta.

Valituksessaan isä vaati, että lapsille vahvistetaan oikeus tavata isäänsä.

Äiti ei vastannut valitukseen.

Välitoimi

Sosiaalilautakunta antoi Korkeimman oikeuden pyynnöstä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsenhuoltolaki) 16 §:n 4 momentin (190/2019) mukaisen täydennyksen käräjäoikeuden pyynnöstä tehtyyn niin sanottuun olosuhdeselvitykseen. Isä ei antanut olosuhdeselvityksen täydennyksestä Korkeimman oikeuden pyytämää lausumaa. Äiti antoi lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asianosaisilla on kaksi yhteistä lasta, vuonna 2010 syntynyt A ja vuonna 2012 syntynyt B. Lapset ovat olleet vanhempiensa yhteisessä huollossa, ja he ovat asuneet äitinsä luona. Lapsilla on ollut sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen mukainen oikeus tavata isäänsä. Käräjäoikeus on äidin hakemuksesta määrännyt lapset yksin äidin huoltoon ja katsonut, että lasten ja isän välisten tapaamisten vahvistaminen ei ollut lasten edun mukaista. Lapsille ei ole toistaiseksi vahvistettu oikeutta tavata isäänsä.

2. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin pitänyt perusteltuna, että lasten huolto on yksin äidillä. Tapaamisoikeuden osalta hovioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että lapsilla oli erityistarpeita ja heillä oli perheväkivallan aiheuttama trauma. Isä oli tuomittu äidin pahoinpitelystä, ja isää epäiltiin myös B:hen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Ottaen huomioon perheen tausta sekä lasten hauras tilanne ja keskeneräinen tuen saaminen hovioikeus on katsonut, että tapaamisia ei voitu toteuttaa edes valvottuina niihin liittyvine erityisjärjestelyineen lasten hyvinvointia sekä kehitystä ja kuntoutumista vaarantamatta. Selvää oli, että tämä oli tarkoitettu lähtökohtaisesti väliaikaiseksi ratkaisuksi. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asiassa lasten edun mukaista muuttaa sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta siten, että lasten oikeus tavata isäänsä poistetaan eikä lapsille vahvisteta tapaamisoikeutta.

Sovellettavat säännökset

4. Lapsen huollosta säädetään lapsenhuoltolain 1 §:ssä ja tapaamisoikeudesta 2 §:ssä. Lapsen huollon tarkoituksena on lain 1 §:n 1 momentin mukaan turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava. Pykälän 2 momentin mukaan lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Pykälän 3 momentin mukaan lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

5. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin. Lain 9 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan tuomioistuin voi päättää, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.

6. Lapsenhuoltolain 9 b §:ssä säädetään tuetuista ja valvotuista tapaamisista sekä valvotuista vaihdoista. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan tuomioistuin voi päättää, että tapaamiset toteutetaan tuettuina tai valvottuina taikka valvotuin vaihdoin. Valvottuina tapaamiset voidaan toteuttaa vain, jos tapaamisten tukeminen tai valvotut vaihdot eivät riitä turvaamaan lapsen etua.

7. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten lain 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon ja tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Pykälän 3 momentin mukaan tehtäessä ratkaisua tapaamisoikeudesta on otettava 1 momentissa säädetyn lisäksi huomioon erityisesti lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista ja suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

8. Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan lapsenhuoltolain 12 §:n mukaan muuttaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet taikka jos tähän muutoin on aihetta.

Perhe-elämän suoja ja tapaamisoikeus

9. Kuten lapsenhuoltolain 2 §:n sanamuodosta ilmenee, tapaamisoikeudessa on kysymys lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.

10. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Saman artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä muun muassa terveyden tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Artiklan vakiintuneen tulkinnan mukaan siinä tarkoitettu perhe-elämän suoja koskee keskeisesti lapsen ja vanhemman oikeutta pitää yhteyttä toisiinsa myös tilanteessa, jossa he asuvat erillään (KKO 2019:50, kohta 16 ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu T.A. ym. v. Moldova, 30.11.2021, kohta 49 oikeuskäytäntöviittauksineen).

11. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltioiden on kunnioitettava vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

Lapsen suojaaminen väkivallalta

12. Lapsenhuoltolain 1.12.2019 voimaan tulleella muutoksella 1 §:n 2 momenttiin lisättiin säännös siitä, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Säännös pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleeseen, joka edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Säännös täydentää lapsenhuoltolain 1 §:n 3 momentissa jo aiemmin ollutta, lähinnä kiellettyjä kasvatuskeinoja koskevaa kieltoa.

13. Lapsenhuoltolain 1 §:n 2 momentin säännöksen lisäämisen yhteydessä myös lain 10 §:ään lisättiin 3 momentti, jonka mukaan tehtäessä ratkaisua muun muassa lapsen tapaamisoikeudesta on otettava muun ohella huomioon velvoite suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

14. Lainmuutoksen perustelujen (HE 88/2018 vp s. 30) mukaan lapsen suojeleminen henkiseltä ja ruumiilliselta väkivallalta on aiempaa sääntelyä keskeisemmässä asemassa. Lakivaliokunta korosti hallituksen esitystä koskevassa mietinnössään sitä, että säännöksessä tarkoitettu ”kaikenlainen väkivalta” tulee ymmärtää laajasti. Säännös kattaa siten siinä mainitun ruumiillisen ja henkisen väkivallan samoin kuin paitsi lapseen suoraan kohdistetun myös esimerkiksi puolisoiden tai vanhempien välisen, lapseen suoraan kohdistumattoman väkivallan (LaVM 12/2018 vp s. 4 sekä HE 88/2018 vp s. 35).

Tapaamisoikeuden rajoittaminen ja lapsen edun arviointi

15. Arvioinnin lähtökohtana on, että lapsen edun mukaista on pitää yhteyttä myös siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Aina se ei kuitenkaan ole lapsen edun mukaista. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:71 todennut, että jos esimerkiksi tapaavan vanhemman olosuhteiden tai käyttäytymisen takia on vaarana, että hän vahingoittaa lasta tai jos tapaamisesta on muunlaista vaaraa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, lapsen edun mukaista ei ole, että hänen oikeutensa pitää vanhempaan yhteyttä toteutetaan normaalilla tavalla. Jos lapseen kohdistuva uhka tai vaara voidaan poistaa tapaamisen valvonnalla, tulisi tapaamiset järjestää ensisijaisesti valvotusti. Viimesijaisena keinona voidaan lapsen oikeus tavata vanhempaansa poistaa. Valvottujen tapaamisten ja tapaamisoikeuden poistamisen tulisi kuitenkin olla väliaikaisratkaisuja (ratkaisun kohta 5).

16. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon täydellinen estäminen on mahdollista vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Perhe-elämän suoja edellyttää, että yhteydenpitoa rajoitetaan vain tarpeellisessa laajuudessa. Sen takia viranomaisten on arvioitava, voidaanko yhteydenpitoa rajoittaa vähemmässä määrin, esimerkiksi kieltämällä yhteydenpito vain tietyksi määräajaksi tai sallimalla valvotut tapaamiset (Vojnity v. Unkari, 12.2.2013, kohdat 41–43).

17. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan lapsen ja vanhemman etujen välille on löydettävä oikeudenmukainen tasapaino. Erityistä merkitystä on annettava lapsen edulle, joka laadustaan ja vakavuudestaan riippuen saattaa syrjäyttää vanhemman edun. Vanhemmalla ei ole ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan nojalla oikeutta vaatia sellaisia toimenpiteitä, joista aiheutuisi haittaa lapsen terveydelle ja kehitykselle (Suur v. Viro, 20.10.2020, kohdat 76 ja 79 ja niissä viitattu oikeuskäytäntö).

18. Lapsen ja vanhemman oikeus keskinäiseen yhteydenpitoon kuuluu perhe-elämän suojan ydinalueeseen. Vahvana lähtökohtana edellä todetuin tavoin on, että lapsen edun mukaista on tavata vanhempaansa. Lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon turvaaminen voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, että lasta on tarve suojella riskiltä joutua vanhemman väkivallan tai muun lapsen terveyttä ja kehitystä uhkaavan tai vaarantavan menettelyn kohteeksi. Tällaisissa tilanteissa lapsen edun arvioinnissa eri suuntiin vaikuttavia tekijöitä on huolellisesti punnittava suhteessa toisiinsa lapsen edun mukaisen ratkaisun löytämiseksi.

19. Korkein oikeus toteaa, että lapsenhuoltolaissa on entistä korostetummin lähdetty siitä, että lasta tulee suojella kaikenlaiselta väkivallalta. Selvää on, että vanhemmat eivät saa kohdistaa lapseen minkäänlaista väkivaltaa ja lasta on suojeltava myös muuhun henkilöön kuin lapseen itseensä kohdistuvalta, esimerkiksi vanhempien väliseltä väkivallalta. Vaikka valvotuissa vaihdoissa ja tapaamisissa voidaan pitkälti poistaa sekä vanhempien välisen että vanhemman lapseen kohdistaman fyysisen väkivallan uhka, voi väkivaltaisesti aiemmin käyttäytyneen vanhemman tapaaminen aiheuttaa lapsessa pelkoa ja turvattomuutta sekä vaarantaa hänen psyykkistä terveyttään ja kehitystään.

20. Kuten kohdasta 15 ilmenee, jos vanhemman tapaamisesta on vaaraa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, eikä lapseen kohdistuvaa uhkaa tai vaaraa voida poistaa vaihtojen tai tapaamisten valvonnallakaan, viimesijaisena keinona voidaan lapsen oikeus tavata vanhempaansa väliaikaisesti poistaa.

Asiassa esitetty selvitys

21. Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan käräjäoikeuden pyynnöstä tekemästä, 16.1.2019 päivätystä olosuhdeselvityksestä ja sen liitteistä ilmenee, että perheen asuessa yhdessä äiti oli hakeutunut vuosina 2013–2016 neljästi turvakotiin lasten kanssa isän uhkaavan käytöksen vuoksi. Lastensuojeluilmoituksissa on vuodesta 2011 alkaen kirjauksia perheväkivallasta. Isä on myös kahdella eri tuomiolla tuomittu äitiin syyskuussa 2013 ja helmikuussa 2016 kohdistuneista pahoinpitelyistä ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelurangaistukseen. Lisäksi hovioikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla isän on epäilty pahoinpidelleen vuonna 2018 myös B:tä.

22. Helmikuussa 2018 tehtyjen lastensuojeluilmoitusten mukaan A oli käyttäytynyt iltapäiväkerhossa hyvin aggressiivisesti ja koululla oli herännyt huolta paitsi isän uhkaavasta käytöksestä myös A:n fyysisestä ja henkisestä kunnosta aina, kun tämä oli ollut isän luona. Lastensuojelun kirjausten mukaan isä oli alkuvuodesta 2018 käyttäytynyt vihamielisesti ja aggressiivisesti A:n iltapäiväkerhon ohjaajaa, opettajaa sekä lääkäriä kohtaan.

23. Kesäkuussa 2018 tehdyn lastensuojeluilmoituksen mukaan A oli kertonut isän lyöneen B:tä. Lapset olivat myös kertoneet isän huutavan ja kiroilevan paljon sekä joutuvan riitoihin muiden ihmisten kanssa lasten ollessa mukana.

24. Lapsille on heinäkuussa 2018 väliaikaisesti oikeudenkäynnin ajaksi vahvistettu oikeus tavata isäänsä päivätapaamisina joka toinen viikonloppu niin, että tapaamiset aloitetaan ja lopetetaan valvotusti. Tapaamispaikan kirjausten mukaan tapaamiset olivat toteutuneet lähes sovitusti. Isän ja lasten välinen vuorovaikutus oli ollut valvottujen vaihtojen aikana hyvin vähäistä. Lapset olivat kertoneet isältä palattuaan, että isä ei ollut puhunut heille tapaamisten aikana tai että he olivat olleet koko päivän tablettitietokoneella. Tapaamisista oli jäänyt mielikuva, että isä oli ankara eikä hänen vuorovaikutuksensa lasten kanssa ollut kovin luontevaa tai ikätasoista. Lapset olivat suhtautuneet isän tapaamisiin neutraalisti. He eivät olleet osoittaneet tapaamispaikassa, etteivät haluaisi tavata isää, mutta tapaamisten jälkeen he olivat saattaneet olla vaisuja. Isän on kirjattu suhtautuneen valvottuihin vaihtoihin negatiivisesti.

25. B:n päiväkodissa oli loppuvuodesta 2018 havaittu lapsen käytöksessä muutos, kun tämä oli ollut tavallista levottomampi ja vihamielisempi aikuisia kohtaan. Suurin huoli oli ollut lapsen itseensä tai toisiin kohdistuvista väkivaltaa simuloivista leikeistä sekä raaoista piirustuksista. Päiväkodin havaintojen mukaan B oli ollut levottomampi oltuaan isän luona.

26. Väliaikaismääräyksen mukaiset tapaamiset on joulukuussa 2018 muutettu valvotuiksi kahden tunnin pituisiksi tapaamisiksi. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevän mukaan valvottuja tapaamisia oli ollut kahdesti, ja ne olivat molemmat keskeytyneet isästä johtuvista syistä. Viimeisin kirjaus tapaamisista on 19.1.2019, jolloin äiti ei enää tuonut lapsia tapaamiseen. Tapaamisraportin mukaan isä oli ollut tilanteesta ahdistunut.

27. Alkuvuodesta 2019 annettujen lastensuojelun lausuntojen mukaan isä oli kyseenalaistanut A:n saaman neuropsykiatrisia häiriöitä koskevan diagnoosin ja lapsen erityistarpeet. Isän mukaan lapsen mahdolliset ongelmat johtuivat siitä, että tämä joutui asumaan äitinsä luona. Isä oli käyttäytynyt aggressiivisesti A:n lääkäriä kohtaan. Kirjauksen mukaan isä välitti lapsista ja oli huolissaan heidän hyvinvoinnistaan.

28. Lasten lääkärinlausunnoissa tammikuussa 2020 on lastenpsykiatrisen tuen kannalta nähty ensisijaiseksi perheen tilanteen vakiintuminen ja tasaantuminen sekä arjen vakautuminen.

29. Lastensuojeluilmoituksista 21.1. ja 20.7.2020 käy ilmi huoli äidin jaksamisesta ja A:n käyttäytymisestä. A on elokuussa 2020 sijoitettu kiireellisesti kodin ulkopuolelle väkivaltaisen käyttäytymisensä vuoksi. A oli muun ohella kuristanut ja lyönyt äitiään sekä käyttäytynyt väkivaltaisesti B:tä kohtaan. Kiireellinen sijoitus on päättynyt lokakuussa 2020 A:n käyttäytymisen jonkin verran tasaannuttua.

30. Ajantasaisen tiedon saamiseksi erityisesti lasten psyykkisestä voinnista ja mahdollisten tapaamisten vaikutuksista heidän vointiinsa perheen väkivaltatausta huomioon ottaen Korkein oikeus on pyytänyt lapsenhuoltolain 16 §:n 4 momentin (190/2019) mukaista täydennystä olosuhdeselvitykseen. Olosuhdeselvityksen 6.9.2022 päivätystä täydennyksestä ilmenee, että kummankin lapsen lastensuojelun asiakkuus on päätetty helmikuussa 2022. Lastensuojelun lausunnon mukaan huoli oli aiemmin liittynyt siihen, että lapset olivat altistuneet perheväkivallalle vanhempien asuessa yhdessä. Huolta oli herättänyt se, että isän voimakkaat käsitykset oikeasta kasvatuksesta menivät lasten hyvinvoinnin edelle. Isän kanssa oli pyritty pitämään yllä keskusteluyhteyttä, mutta isä ei ollut suostunut tulemaan sosiaalityöntekijän tapaamisiin. Isä ei ollut aiemmin suostunut hyväksymään lasten erityistarpeita. Isän käytös lasten kanssa työskenteleviä kohtaan oli toistuvasti vaikuttanut epäasialliselta ja hyökkäävältä. Lasten ja perheen nykyistä tilannetta on kuvattu tasapainoiseksi, mutta oli vaikea arvioida, kuinka paljon tämä liittyi siihen, että lapset eivät olleet tavanneet isäänsä. Ennen tapaamisten järjestämistä tulisi selvittää isän tilanne.

31. Olosuhdeselvityksen täydennykseen liitetystä kesäkuussa 2022 annetusta lastenpsykiatrian lääkärinlausunnosta ilmenee, että A:lla oli syksyllä 2020 todettu laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja kielellisellä puolella vaikea-asteinen kielellinen erityisvaikeus. Toimintaterapeutti oli kesällä 2021 todennut, että A tarvitsi runsaasti tukea sosiaalisiin suhteisiin vuorovaikutuksen erityispiirteiden vuoksi. Kouluun oli suositeltu erityistä tukea ja A:lle paljon henkilökohtaista aikuisen ohjausta. Lääkärinlausunnon mukaan A on toimintakykyynsä vaikuttavia neuropsykiatrisia haasteita omaava poika, jonka yhteistyötaidot olivat selvästi edistyneet, ja hänen toimintakykynsä oli huomattavasti tasaantunut ja kohentunut. Lausunnon mukaan A tarvitsee hyvän toimintakykynsä ylläpitämiseksi turvalliset ja ennakoitavat arjen olot. Olosuhdeselvityksen täydennyksen liitteenä olevan koulun antaman lausunnon mukaan A käy edelleen erityiskoulua, joka on tarkoitettu oppilaille, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.

32. B:tä koskevasta kesäkuussa 2022 annetusta lastenpsykiatrian lääkärinlausunnosta ilmenee, että hänellä oli aikaisemmin tehty aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön diagnoosi ja että hän käy koulua pienluokalla. Lausunnon mukaan B:n aggressiivisuus koulussa oli vähentynyt. Psykologille oli tullut vaikutelma, että B osin sulkisi ristiriitaiset tunteet ja kokemukset pois mielestään. Lausunnon mukaan myös B tarvitsee hyvän toimintakykynsä ylläpitämiseksi turvalliset ja ennakoitavat arjen olot.

33. Olosuhdeselvityksen täydennyksen liitteenä olevan A:n koulun lausunnon mukaan isä oli huhtikuussa 2021 ilmestynyt yllättäen A:n koululle. Isä oli käyttäytynyt uhkaavasti opettajaa kohtaan. A oli tilanteessa pyrkinyt pois isänsä lähettyviltä.

Lasten mielipiteen selvittäminen ja huomioon ottaminen

34. Lapsenhuoltolain 11 §:n mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä ja otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti ja ottaen huomioon lapsen kehitystaso sekä siten, ettei siitä aiheudu haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välisille suhteille. Lain 15 a §:n 1 momentin mukaan lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi häntä voidaan kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa, jos se on asian ratkaisemisen kannalta tarpeen ja lapsi sitä pyytää tai siihen suostuu. Alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti vain, jos kuuleminen on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi ja siitä ei arvioida aiheutuvan lapselle merkittävää haittaa. Lain 16 §:n 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitettua sosiaalilautakunnan selvitystä tehtäessä on pyrittävä selvittämään lapsen omat toivomukset ja mielipide siten kuin 11 §:ssä säädetään.

35. Käräjäoikeus on hankkinut sosiaalilautakunnalta lapsenhuoltolain 16 §:ssä tarkoitetun olosuhdeselvityksen perheen tilanteesta, lasten elinolosuhteista ja muista asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista. Olosuhdeselvityksen tekoaikana 8-vuotias A ja 6-vuotias B eivät ole halunneet keskustella selvityksen tekijöiden kanssa.

36. Asiaa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltäessä A on täyttänyt 12 vuotta ja B 10 vuotta. Kohdasta 30 ilmenevällä tavalla Korkein oikeus on pyytänyt täydennystä olosuhdeselvitykseen. Sosiaalilautakuntaa on pyydetty selvittämään molempien lasten omat toivomukset ja mielipide isän tapaamisesta ensi sijassa lapsenhuoltolain 9 b §:n mukaisesti valvottuna.

37. Olosuhdeselvityksen täydennykseen liitettyjen A:ta ja B:tä koskevien lastenpsykiatrian lausuntojen mukaan jos pitkän tauon jälkeen suunnitellaan isän tapaamisia, lasten mielipidettä tapaamisista voidaan kysyä yhden tai kahden aikuisen läsnä ollessa siten, että näiden aikuisten rooli on heille etukäteen kerrottu. Sen sijaan lapsilla ei ole taustahistoriansa ja oirekuvansa puolesta kykyä osallistua laajempaan keskusteluun tapaamisista. Tällainen tilanne todennäköisesti lisäisi heissä epävarmuutta ja turvattomuuden kokemuksia. Päätöksenteon tulisi toteutua aikuisten toimesta siten, että lasten mielipidettä on erikseen kuultu.

38. Olosuhdeselvityksen täydennyksen tehneet sosiaalityöntekijät ovat keskustelleet kummankin lapsen kanssa erikseen henkilökohtaisesti lasten mielipiteen selvittämiseksi isänsä tapaamisesta. Lapsille on kerrottu keskustelun tarkoitus ja se, mitä valvotuilla tapaamisilla tarkoitetaan.

39. Olosuhdeselvityksen täydentämisen hetkellä 12-vuotias A on ilmoittanut selvityksen tekijöille, että hän ei halunnut pitää yhteyttä isäänsä eikä valvottuja tai mitään muitakaan tapaamisia isän kanssa. Kysyttäessä perusteluja mielipiteelleen A on sanonut, että ”isä huusi minulle ja se pelotti”.

40. Olosuhdeselvityksen täydentämisen hetkellä 10-vuotias B on kertonut selvityksen tekijöille, että ”en halua tavata isää, koska se lyö minua. Isä ei lyönyt tapaamispaikassa mutta muuten.” B on myös sanonut, että hän ei halua nähdä isää eikä tavata edes tapaamispaikassa.

41. Olosuhdeselvityksen täydennyksen tekijät ovat kirjanneet havainnoikseen, kun lapsille oli kerrottu valvotuista tapaamisista, että A oli vakavoitunut, alkanut pyörittää päätään puolelta toiselle ja sanonut hiljaa ”ei”. B oli laskenut katseensa pöytään ja ollut hiljaa. Isän tapaamisten käsittely lasten kanssa oli jäänyt niukaksi eikä kumpikaan lapsista ollut omasta aloitteestaan laajentanut keskustelua.

42. Korkein oikeus katsoo, että ottaen huomioon kohdassa 37 kuvatun lastenpsykiatrian lausunnon lasten mielipide isän tapaamisista on selvitetty sikäli kuin se on lasten ikään ja kehitystasoon nähden ollut mahdollista. Lasten oikeus saada toivomuksensa ja mielipiteensä selvitetyksi ja tulla näin kuulluksi heitä itseään koskevassa asiassa on siten riittävästi toteutunut. Näissä olosuhteissa 12-vuotiaan A:n kuuleminen henkilökohtaisesti tuomioistuimessa ei ole asian ratkaisemisen kannalta tarpeen.

43. Lasten mielipiteen merkityksestä asiaa ratkaistaessa Korkein oikeus toteaa, että lasten ja sosiaalityöntekijöiden välinen keskustelu tapaamisista on jäänyt verrattain niukaksi. Lapsilla on kuitenkin ollut riittävästi tietoa, jotta he ovat voineet harkita asiaa. Asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, jotka antaisivat aiheen epäillä, että lapset eivät olisi ymmärtäneet, mistä on kysymys. He ovat vastanneet johdonmukaisesti heille esitettyihin kysymyksiin ja ilmaisseet mielipiteensä. Ei ole myöskään syytä epäillä, että lasten mielipide ei perustuisi heidän itsenäiseen tahtoonsa. Selvityksen tekijöiden havainnot lapsista keskustelun aikana tukevat tätä johtopäätöstä.

44. Korkein oikeus katsoo, että lasten näin selvitetylle mielipiteelle on osaltaan annettava merkitystä asiaa arvioitaessa, mutta se ei yksin voi olla ratkaiseva tapaamisoikeuden toteutumisen kannalta. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on perhe-elämän suojaa koskevassa ratkaisukäytännössään (edellä mainittu Suur v. Viro, kohta 79 oikeuskäytäntöviittauksineen) katsonut, niin lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä ei merkitse tälle myönnettyä ehdotonta oikeutta estää tapaamiset vanhempansa kanssa. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon kaikki lapsen edun kannalta olennaiset seikat.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

45. Korkein oikeus toteaa, että lasten ja isän tapaamiset valvotuilla vaihdoilla toteutuivat heinäkuusta 2018 joulukuuhun 2018 asti lähes poikkeuksetta. Isä on pyrkinyt säilyttämään yhteydenpidon lapsiinsa, ja hänelle on tärkeää, että lasten oikeus tavata isäänsä turvataan tarvittaessa edes valvottuina tapaamisina vähimmillään kerran kuukaudessa tunnin ajan. Kohdassa 18 todetulla tavalla selvänä lähtökohtana on, että lasten edun mukaista on pitää yhteyttä isäänsä.

46. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että lapset ovat oireilleet voimakkaasti ja käyttäytyneet aggressiivisesti tapaamisoikeutta koskevan oikeudenkäynnin aikana. Osaltaan lasten oireilu on ajallisesti yhteydessä heidän tapaamisiinsa isän kanssa, mutta se on jatkunut vakavana myös joulukuun 2018 jälkeen, vaikka lapset eivät enää ole tavanneet isäänsä tai pitäneet tähän muutoin yhteyttä. A on elo–lokakuun 2020 aikana ollut kiireellisesti sijoitettuna, molemmilla lapsilla on ollut muun ohella lastenpsykiatrinen hoitokontakti, ja he ovat olleet helmikuuhun 2022 asti lastensuojelun asiakkaita. B:n lastenpsykiatrian hoitokontakti on päätetty elokuussa 2020, mutta A:lla se jatkuu yhä. Lapsilla on diagnosoitu neuropsykiatrisia häiriöitä, ja heillä on erityistarpeita, minkä vuoksi he saavat esimerkiksi koulunkäyntiinsä erityistä tukea.

47. Isä ei ole hyväksynyt lastensa diagnooseja tai erityistarpeita. Hän on käyttäytynyt uhkaavasti lasten asioita hoitavia viranomaisia, lasten opettajia ja lääkäriä kohtaan. Lapset ovat kertoneet isän joutuvan riitoihin ihmisten kanssa heidän läsnä ollessaan. Isä ei ole oikeudenkäynnin aikana antanut tietoja omasta toimintakyvystään ja valmiudestaan ottaa huomioon lasten erityistarpeet. Korkein oikeus toteaa, että lasten erityistarpeet voivat ilmetä myös valvottujen tapaamisten aikana, jolloin lasten ohella tapaamisissa on läsnä lastensuojelun työntekijöitä. Tapaamisten onnistumista edesauttaisi huomattavasti lasten erityistarpeiden tunnistaminen ja huomioonottaminen vuorovaikutuksessa lasten kanssa sekä mahdollisen tähän liittyvän ohjauksen vastaanottaminen tapaamista valvovilta työntekijöiltä. Isän valmiuksista tähän ei ole saatu riittävää varmuutta.

48. Korkein oikeus katsoo, että lasten isä on uhkaavalla ja toistuvalla väkivaltaisella käyttäytymisellään selvästi vaarantanut lasten tasapainoista tunne-elämän kehitystä ja hyvinvointia. Lapset ovat vielä heitä olosuhdeselvityksen täydennyksen yhteydessä kesällä 2022 kuultaessa ilmaisseet lastensuojelun sosiaalityöntekijöille pelkoa isäänsä kohtaan sekä tuoneet esiin muistikuviaan isänsä väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

49. Lasten toimintakyvyn on sinänsä selvitetty ajan myötä ja perheen vastaanotettua erilaisia tukitoimia kohentuneen ja perheen tilanteen tasaantuneen. Lasten tilanne on kuitenkin yhä hauras, ja myönteisen kehityksen ylläpitäminen edellyttää, että tapaamiset isän kanssa osaltaan tukevat ja vahvistavat lasten edun mukaisesti lasten hyvinvointia eivätkä sitä vaaranna. Edellä kohdassa 47 todetuista syistä tästä ei ole vielä riittävää varmuutta.

50. Lapset ovat ilmoittaneet mielipiteenään, etteivät he halua pitää yhteyttä isäänsä tai tavata isäänsä tämän aikaisemman väkivaltaisen käytöksen aiheuttaman pelon takia. Lasten mielipide osaltaan puoltaa tapaamisten epäämistä.

51. Edellä esitettyjä seikkoja kokonaisuutena punnittuaan Korkein oikeus katsoo, että lasten ja isän väliset valvotutkin tapaamiset ovat vielä tässä vaiheessa omiaan psyykkisesti kuormittamaan lapsia ja aiheuttamaan vaaraa heidän tasapainoiselle kehitykselleen. Lasten edun mukaista on tällä hetkellä kokonaan poistaa heidän oikeutensa tavata isää. Kuten lapsenhuoltolain 12 §:stä ilmenee, asiaa on mahdollista arvioida uudelleen olosuhteiden muututtua taikka jos tähän muutoin on aihetta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Timo Ojala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Minna Heikinsalmi.