KKO:2023:48

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli julkaissut huhtikuussa 2020 Instagram-tilinsä Stories-osiossa itseään kahvilan kassalla esittävän valokuvan.

Yhtiön X julkaisema verkkolehti oli ilman A:n suostumusta julkaissut 17.4.2020 valokuvasta ottamansa kuvankaappauksen artikkelissa, jossa viitattiin A:n vierailuun kahvilassa sekä kuvailtiin vitsikkäänä pidetyn valokuvan sisältöä. Artikkelissa siteerattiin myös ulkomaalaisessa lehdessä julkaistua A:n haastattelua, joka oli koskenut yleisesti hänen kuulumisiaan ja oleskeluaan Suomessa koronatauon aikana.

Kanne ja vastaus markkinaoikeudessa

A vaati kanteessaan muun ohella vahvistettavaksi, että yhtiöllä ei ollut oikeutta saattaa kysymyksessä olevaa kuvaa yleisön saataviin ja yhtiön kieltämistä uudistamasta menettelyä, jossa se oli saattanut kuvan yleisön saataviin sekä yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle kuvan käytöstä hyvitystä.

A vetosi vaatimustensa perusteena siihen, että kuvan julkaiseminen ilman hänen suostumustaan loukkasi hänen tekijänoikeuslain 49 a §:ään perustuvaa yksinoikeuttaan. Kuvan käyttö artikkelissa ei kuulunut tekijänoikeuslaissa valokuvaajan yksinoikeuteen säädettyjen rajoitusten piiriin, kun artikkelissa tai kuvan julkaisemisessa ei ollut kysymys lain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta päiväntapahtuman selostamisesta eikä kuvan käyttäminen myöskään täyttänyt lain 22 §:ssä säädetyn lainausoikeuden (niin sanottu yleinen sitaattioikeus) edellytyksiä.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista rajoitussäännöstä oli tulkittava Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen mukaisesti. Näin ollen se soveltui vain ajankohtaisissa tapahtumissa nähtyihin teoksiin, jollaisesta ei tässä tapauksessa ollut kysymys.

Tekijänoikeuslaissa tarkoitetulta päiväntapahtumalta edellytettiin joka tapauksessa objektiivista tiedonintressiä, eikä pelkkä yleisön kiinnostus tehnyt ajankohtaisesta aiheesta päiväntapahtumaa. Päiväntapahtuman oli oltava sen verran merkittävä, että sen voitiin katsoa oikeuttavan tekijänoikeuslaissa säädetyn yksinoikeuden rajoittamisen.

Myöskään yleisen sitaattioikeuden edellytykset, kuten hyvän tavan mukainen vetoamisfunktio, eivät täyttyneet. Yhtiö oli lainannut kuvaa ainoastaan lukijoitaan huvittaakseen ja näiden ajanvietetarpeen tyydyttämiseksi sekä käyttänyt kuvaa visuaalisen lisäarvon tuottamiseen. Artikkeli oli rakentunut pääasiassa kahdesta eri lähteestä olevan sitaatin mekaanisesta yhdistämisestä, ja henkisen luomistyön osuus oli ollut vähäinen.

Sitaatti oli lisäksi ylittänyt tarkoituksen edellyttämän laajuuden eikä valokuvan lähdettä ollut ilmoitettu sen yhteydessä asianmukaisesti. Yleinen sitaattioikeus ei myöskään mahdollistanut kokonaisen kuvan lainaamista eikä lainaamista kaupallisessa tarkoituksessa, kuten tässä oli tehty.

Yhtiö vaati vastauksessaan kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että kuvan käyttö artikkelissa oli ollut sallittua ensisijaisesti päiväntapahtuman selostamista koskevan rajoituksen tai toissijaisesti yleisen sitaattioikeuden perusteella.

Yhtiön mukaan valokuvan sallittu käyttö ei edellyttänyt sen näkymistä päiväntapahtumassa, koska asiassa ei ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 b §:n mukaisen, teoksen sisällyttämistä uutislähetykseen koskevan rajoituksen soveltamisesta.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen päiväntapahtuma saattoi olla mikä tahansa ajankohtainen tapahtuma, josta yleisö haluaa kertomisajankohtana saada tietoa. Tätä koskeva arviointi kuului yksinomaan lehdistön tehtäväksi. A on ammattinsa johdosta Suomessa ja maailmanlaajuisesti erittäin tunnettu henkilö, jonka elämästä yleisö haluaa saada tietoa. Koronaviruspandemia ja siitä johtuvat poikkeusolot ovat historiallisesti erittäin poikkeava ja merkittävä ajanjakso, jonka aikainen ihmisten toiminta kiinnostaa laajaa yleisöä.

Lainaus oli ollut myös hyvän tavan ja vallitsevan käytännön mukainen. Kuvankaappaus oli erottunut selkeästi uutisesta ja artikkelissa oli kerrottu selvästi, kuka oli julkaissut alun perin valokuvan ja missä se oli julkaistu.

Valokuva ei ollut uutisessa pääasia, vaan siinä oli sekä ennen kuvaa että sen jälkeen kerrottu A:n korona-arjesta ja perhe-elämästä sekä A:n seuraavaa kilpailukautta koskevista näkymistä. Artikkeli ei myöskään muodostunut pelkästään tai pääasiassa sitaateista.

Kysymyksessä oleva artikkeli oli verkkolehden toimituksellista sisältöä. Kuvaa ei ollut lainattu kaupallisessa tarkoituksessa tai A:n Instagram-tilin kanssa kilpailevassa toiminnassa, vaan tiedonvälitystarkoituksessa.

Markkinaoikeuden tuomio 22.4.2021 nro 125/21

Markkinaoikeus katsoi, että yhtiö oli ottamalla A:n Instagram-tilillään julkaisemasta valokuvasta kuvankaappauksen ja julkaisemalla sen verkkolehdessä valmistanut valokuvasta kappaleen ja saattanut sen yleisön saataviin. A:lla oli kuitenkin ollut yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisesti. Tekijänoikeuslain 2 lukuun otetut rajoitukset voivat kuitenkin rajoittaa tätä yksinoikeutta.

Markkinaoikeus totesi, että asiassa ei ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 b §:n mukaisesta ja Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen mahdollistamasta päiväntapahtumassa näkyvän tai kuuluvan teoksen sisällyttämisestä uutislähetykseen.

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn rajoituksen osalta markkinaoikeus totesi päiväntapahtuman selostamisen edellytysten osalta olevan riidatonta, että valokuva oli julkistettu ja ettei sitä ollut valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi. Lisäksi valokuvan julkaiseminen lehden verkkoversiossa täytti kuvan ottamista sanomalehteen tai aikakauskirjaan koskevan edellytyksen.

Päiväntapahtuman käsitettä arvioidessaan markkinaoikeus viittasi muun ohella tekijänoikeuden rajoitussäännösten merkitykseen oikeudenhaltijoiden ja muiden intressien yhteensovittamisessa ja tasapainottamisessa sekä siihen, että perusoikeuksien välinen tasapaino oli otettava huomioon tekijänoikeuslainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa. Sananvapaus oli hyväksytty tekijänoikeutta tietyissä tilanteissa rajoittavaksi perusteeksi.

Markkinaoikeus totesi, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa oli arvioitava kokonaisuutena ja sen tulkinnassa oli otettava huomioon, että kysymyksessä oli täysi rajoitus tekijänoikeuteen. Säännöstä oli siten yksittäistapauksessa tulkittava ahtaasti, vaikka päiväntapahtuman käsitettä sinänsä ei tullut tulkita liian ahtaasti.

Vielä markkinaoikeus totesi, että yhtiön julkaiseman artikkelin keskeinen toimituksellinen sisältö oli ollut se, että A oli ladannut Instagram-tilinsä niin sanottuun Stories-osioon vitsikkään valokuvan kahvilan tiskiltä. Artikkelissa oli selostettu, kuinka A oli peittänyt kahvilan mainostaulun tekstin osittain siten, että näkyville jäänyt tekstin osa viittasi hänen puolisoonsa.

Artikkelin sisällön perusteella sen kirjoittamisen ja julkaisemisen aiheuttanut tapahtuma oli ollut se, että A oli julkaissut Instagram-tilillään vitsikkään valokuvan. Valokuvasta oli sinänsä pääteltävissä, että A oli ottanut valokuvan tai hänestä oli otettu valokuva suomalaisen kahvilan kassalla. Valokuva itsessään ei ollut liittynyt koronaviruksesta johtuviin poikkeusoloihin ja A:n toimintaan niiden aikana. Markkinaoikeus katsoi siten, että artikkelin tarkoittama päiväntapahtuma oli ollut se, että A oli julkaissut kahvilavierailua koskevan puolisoonsa viittaavan vitsikkään valokuvan, mihin artikkelin otsikossakin oli viitattu.

Asiaa koskevassa tapauskohtaisessa arvioinnissa oli markkinaoikeuden mukaan otettava huomioon yhtäältä tekijänoikeuslaissa säädetty yksinoikeus ja toisaalta sananvapautta turvaavat säännökset, jotka olivat merkityksellisiä erityisesti tiedonvälitykseen liittyvien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Markkinaoikeus totesi, että mitä tahansa yleisöä kiinnostavaa tapahtumaa ei ollut pidettävä tekijänoikeuslain mukaista suojaa nauttivan valokuvan julkaisemiseen oikeuttavana päiväntapahtumana. Artikkeli oli sisältänyt sinänsä todellisen tapahtuman kuvauksen eli sen, että A oli julkaissut Instagram-tilillään vitsikkääksi tarkoitetun valokuvan kahvilavierailultaan. Tätä tapahtumaa oli kuitenkin pidettävä hyvin arkipäiväisenä ja triviaalina.

Markkinaoikeus katsoi edelleen, että kysymyksessä olevan tapahtuman katsominen tekijänoikeuslaissa tarkoitetuksi päiväntapahtumaksi merkitsisi liian pitkälle menevää oikeutta valokuvaajan yksinoikeuden suojaa nauttivaan kohteeseen. Markkinaoikeus totesi, että yhtiön väitteiden hyväksyminen merkitsisi sitä, että tekijänoikeuslain mukaisella valokuvaajan oikeudella ei olisi tosiasiallista merkitystä, mitä olisi pidettävä tekijänoikeuden rajoitussäännösten vastaisena tulkintana.

Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, että yhtiön julkaisemassa artikkelissa ei ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päiväntapahtuman selostamisesta, eikä yhtiöllä siten ollut ollut mainitun säännöksen nojalla oikeutta A:n julkaiseman valokuvan käyttämiseen.

Seuraavaksi markkinaoikeus arvioi kysymystä siitä, soveltuiko tekijänoikeuslain 22 §:n niin sanottua yleistä sitaattioikeutta koskeva säännös yhtiön menettelyyn eli valokuvan lainaamiseen kokonaisuudessaan. Markkinaoikeus katsoi lain esitöihin ja oikeuskirjallisuuteen viitaten, että yhtiöllä ei tässä tapauksessa ollut ollut yleisen sitaattioikeuden nojalla oikeutta A:n valokuvan julkaisemiseen kokonaisuudessaan.

Johtopäätöksenään markkinaoikeus totesi, että yhtiöllä ei ollut vetoamiensa rajoitussäännösten perusteella ollut oikeutta julkaista valokuvasta ottamaansa kuvankaappausta artikkelissaan. Yhtiö oli näin ollen loukannut A:n valokuvaajan yksinoikeutta saattamalla valokuvan yleisön saataviin. Markkinaoikeus muun ohella vahvisti, että yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta saattaa A:n valokuvaa kysymyksessä olevassa artikkelissa yleisön saataviin ja kielsi yhtiötä menettelemästä tällä tavalla sekä velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen hyvityksen.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Jari Tiainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko yhtiö saanut saattaa yleisön saataviin A:n valokuvasta valmistamaansa kuvankaappausta sillä perusteella, että kysymys on ollut ensisijaisesti tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lehdistön lainausoikeuden tai toissijaisesti tekijänoikeuslain 22 §:ssä tarkoitetun sitaattioikeuden käyttämisestä.

Yhtiö vaati valituksessaan, että markkinaoikeuden tuomio kumotaan ja että A:n kanne hylätään.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Yhtiö antoi siltä pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on julkaissut huhtikuussa 2020 Instagram-tilillään sen Stories-osassa valokuvan, joka esittää häntä itseään kahvilan kassalla. A:lla on ollut tekijänoikeuslain 49 a §:n nojalla yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta muun ohella saattamalla se yleisön saataviin.

2. Valokuvasta on otettu kuvankaappaus ja se on julkaistu ilman A:n suostumusta yhtiön julkaiseman lehden verkkoversiossa 17.4.2020 artikkelissa, jonka otsikko oli ”Kuuma M – A lähetti viestin vaimolleen nokkelalla kuvalla”. Artikkelin tekstisisältö on ollut pääpiirteissään seuraava:

3. ”A vieraili kahvilassa ja ryhtyi vitsikkääksi.

A:lla ei ole juuri nyt kiirettä leipätyönsä parissa. Ulkomaisen lehden haastattelussa A kertoi viettävänsä koronataukoa perheineen Suomessa sijaitsevalla talollaan.

Tuoreimmasta Instagram-päivityksestä päätellen A:n perhe on uskaltautunut hetkeksi ihmisten ilmoille. A latasi tarinaosioonsa vitsikkään kuvan kahvilan tiskiltä. Suomalaiskuljettaja on peittänyt mainostaulun nokkelasti niin, että kuuman tuotteen mainoksesta jäljelle jää vain kehut vaimolle. - Kuuma m, taulussa lukee A:n muokkaustoimien jälkeen.

Ulkomaisen lehden haastattelussa A kertoi, että suurimman osan hänen ajastaan vievät tällä hetkellä alle kouluikäiset lapset.

- Se on kokopäivätyö, A totesi lastenhoidosta. A kertoi lehdelle pitävänsä itsensä vireessä kuntoilemalla ja motocrossia ajamalla. Hänellä on talonsa lähellä oma motocross-rata joka mahdollistaa harrastamisen etäällä muista ihmisistä.

Autourheilukautta ei todennäköisesti päästä aloittamaan ainakaan ennen heinäkuuta. Kun kausi jossain vaiheessa alkaa, saatetaan ensimmäiset kisat joutua ajamaan tyhjille katsomoille.”

4. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko yhtiö saanut saattaa valokuvan ilman A:n suostumusta yleisön saataviin tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun, päiväntapahtumaa selostettaessa sovellettavan niin sanotun lehdistön lainausoikeuden perusteella. Jos vastaus tähän kysymykseen on kielteinen, niin toiseksi on arvioitava sitä, onko valokuvan käyttö ollut sallittua tekijänoikeuslain 22 §:ssä tarkoitetun niin sanotun yleisen sitaattioikeuden perusteella.

Sovellettavat säännökset

5. Tekijänoikeuslain 49 a §:ssä säädetään valokuvaajan yksinoikeudesta valokuvaan. Pykälän mukaista suojaa saavat kaikki valokuvat siitä riippumatta, nauttivatko ne tekijänoikeuslaissa teoskynnyksen ylittäville teoksille säädettyä tekijänoikeussuojaa. Pykälän 1 momentin mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna valmistamalla siitä kappaleita (1 kohta) ja saattamalla se yleisön saataviin (2 kohta). Pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan sen 3 momentin nojalla muun ohella, mitä tekijänoikeuslain 11, 22 ja 25 §:ssä säädetään.

6. Tekijänoikeuden sisältöä sekä siitä sallittuja poikkeuksia ja rajoituksia on Euroopan unionin oikeudessa yhdenmukaistettu tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetulla direktiivillä 2001/29/EY (tietoyhteiskuntadirektiivi). Direktiivin 5 artiklan 3 kohtaan sisältyy luettelo niistä poikkeuksista ja rajoituksista, joita jäsenvaltiot voivat säätää kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista koskeviin yksinoikeuksiin.

7. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa on pantu täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetty poikkeus, joka koskee teosten tai muun aineiston käyttöä ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen, ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.

8. Tekijänoikeuslain 22 § perustuu puolestaan direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaan, joka koskee lainauksia, muun muassa arvostelua tai selostusta. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Edellä kuvattuun lehdistön lainausoikeuteen ja yleiseen sitaattioikeuteen sovelletaan myös tekijänoikeuslain 11 §:n 2 momenttia, jonka mukaan jos 2 luvun säännöksen nojalla teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin, tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

9. Direktiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan 3 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

10. Suomea sitoo myös Pariisissa vuonna 1971 tarkistettu kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskeva Bernin yleissopimus (SopS 79/1986, jäljempänä myös Bernin yleissopimus), jossa asetettu vähimmäistaso ohjaa tekijänoikeutta koskevien säännösten tulkintaa. Yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan lainaukset yleisön saataviin laillisesti saatetusta teoksesta, mukaan lukien lehdistökatsausten muodossa olevat lainaukset sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista, ovat sallittuja edellyttäen, että lainaaminen on hyvän tavan mukaista ja että se tehdään vain lainauksen tarkoituksen oikeuttamassa laajuudessa.

11. Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen mukaan liittomaat voivat myös lainsäädännössään määrätä, millä ehdoilla, selostettaessa ajankohtaisia tapahtumia valokuvan tai elokuvan välityksellä taikka yleisradioimalla tai välittämällä yleisölle johtimitse, näissä tapahtumissa nähtyjä tai kuultuja kirjallisia tai taiteellisia teoksia saadaan tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa toisintaa ja saattaa yleisön saataviin.

12. Teollis- ja tekijänoikeudet kuuluvat perustuslain 15 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa turvatun omaisuudensuojan piiriin. Omistusoikeus, teollis- ja tekijänoikeudet mukaan lukien, on turvattu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa.

13. Edellä mainituilla tekijänoikeuden rajoituksilla pyritään erityisesti turvaamaan suojattujen aineistojen käyttäjien perustuslain 12 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa turvatun sananvapauden ja lehdistönvapauden käyttämistä (ks. esimerkiksi tuomio 29.7.2019, Funke Medien NRW, C-469/17, EU:C:2019:623, 60 kohta). Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan perusteella sananvapauden rajoituksista on säädettävä laissa ja niiden on oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa esimerkiksi muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi.

Valokuvan käyttö lehdistön lainausoikeuden perusteella

Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan tulkinnan lähtökohdat

14. A on vedonnut siihen, että yhtiön menettely ei ole sallittua jo sillä perusteella, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä rajoitusta ei ole Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappale huomioon ottaen sovellettava toisen valokuvasta otetun kuvankaappauksen saattamiseen yleisön saataviin. Kyseinen tekijänoikeuslain rajoitussäännös koskee A:n mukaan ainoastaan lehdistön päiväntapahtumasta ottamissa kuvissa näkyvien valokuvien toisintamista.

15. Yhtiön mukaan Bernin yleissopimuksella ei ole merkitystä tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisen suojan tulkinnassa. Vaikka yleissopimuksella olisi merkitystä, tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa on kuitenkin yhtiön mukaan tulkittava siten, että lehdistön tiedotustehtävän turvaaminen edellyttää säännöksen soveltumista kysymyksessä olevan kaltaiseen valokuvan käyttöön.

16. Korkein oikeus toteaa, että valokuvaajalle tekijänoikeuslain 49 a §:ssä säädetty yksinoikeus ei ole tekijänoikeus, vaan sen lähioikeus, mutta ei kuitenkaan tietoyhteiskuntadirektiivissä tarkoitettu lähioikeus. Valokuvaajan tähän pykälään perustuva yksinoikeus ei siten kuulu tekijänoikeudella suojattuja teoksia koskevan Bernin yleissopimuksen tai tietoyhteiskuntadirektiivin soveltamisalaan. Tässä asiassa arvioitavina olevat tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 22 §:n mukaiset rajoitussäännökset koskevat kuitenkin edellä todetun mukaisesti myös tekijänoikeuslain 49 a §:ää, jolloin rajoitussäännöksiä on tarkoituksenmukaista tulkita samalla tavoin sekä teoskynnyksen ylittävien että muiden valokuvien osalta. Korkein oikeus toteaa, että asian arvioinnissa on siten otettava jäljempänä käsiteltävällä tavalla huomioon myös tietoyhteiskuntadirektiivin ja Bernin yleissopimuksen määräykset.

Lehdistön lainausoikeutta koskeva säädöshistoria ja muu tulkinta-aineisto

17. Lehdistön lainausoikeutta koskeva säännös on sisältynyt jo vuoden 1961 tekijänoikeuslakiin, jonka 15 §:n 2 momentin (404/1961) mukaan julkistetun taideteoksen, jota ei ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi, sai kuvata sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa.

18. Sittemmin lehdistön lainausoikeutta koskeva säännös on siirretty tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaan (446/1995), johon on sisällytetty vaatimus kuvien liittymisestä tekstiin. Valokuvaajan yksinoikeudesta säädetään aikaisemmin kuvatulla tavalla tekijänoikeuslain 49 a §:ssä, jossa viitataan muun ohella tekijänoikeuslain 22 ja 25 §:ään. Kyseisiä säännöksiä koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa (KM 1991:33 s. 86–87) on todettu muun ohella, että lehdistön uutisaineistoon sisältyy joskus välttämättä kuvataiteen teos ja esimerkiksi sisätiloissa otetuissa valokuvissa voi näkyä samoissa tiloissa olevia taideteoksia tai niiden osia. Mietinnössä on todettu, ettei tällainen taideteosten toisintaminen päiväntapahtumaa selostettaessa voi koskea tekijän oikeutettuja etuja ja että taideteosten toisintamista lehdistössä koskeva erityissääntely voi olla perusteltua muissakin tilanteissa. Mietinnön mukaan kuvataiteen tekijöiden edut ja tiedonvälityksen tarpeet voidaan sovittaa yhteen, jos taideteosten toisintaminen lehdistössä rajoitetaan niihin tapauksiin, joissa teoksella on välitön yhteys päiväntapahtumaan ja taideteos tai -teoksia toisinnetaan ainoastaan tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

19. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 287/1994 vp s. 29) on pidetty tarkoituksenmukaisena, että lehdistön lainausoikeuteen sovelletaan edellytystä, jonka mukaan toisinnettavien kuvien tulee olla tekstiin liittyviä. Perusteluissa on todettu myös, että säännöstä on vakiintuneesti sovellettu siten, että toisinnetulla kuvalla on edellytetty olevan asiallinen yhteys sanoma- tai aikakauslehdessä käsiteltyyn päiväntapahtumaan. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 74) todetun mukaisesti kuvien tekstiin liittymistä koskeva vaatimus edellyttää, että taideteoksilla on asiayhteys päiväntapahtuman selostamiseen. Kuvien käytön tulee perustua niiden havainnollistavaan tai selventävään merkitykseen.

20. Korkein oikeus toteaa, että edellä mainituissa esitöissä ei ole erityistä mainintaa lehdistön lainausoikeuden tulkinnasta siltä osin kuin kyse on valokuvateosten tai tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaista suojaa nauttivien valokuvien käyttämisestä. Esitöistä ei ole yksiselitteisesti pääteltävissä, onko lehdistön lainausoikeuden ollut tarkoitus oikeuttaa päiväntapahtumaan liittyvän valokuvan käyttö ilman valokuvaajan suostumusta vai onko rajoitus tarkoitettu kattamaan vain päiväntapahtumassa nähdyistä taideteoksista tai valokuvista otetut uutiskuvat.

21. Korkein oikeus toteaa, että toisen ottamaan valokuvaan ja sen käyttöön uutiskuvana liittyvät oikeudelliset kysymykset ovat ajankohtaistuneet ennen kaikkea sen takia, että sähköisen viestinnän merkitys tiedonvälityksessä ja julkisessa keskustelussa on merkittävästi kasvanut. Samalla julkistettujen valokuvien määrä on kasvanut ja myös muun ohella sosiaalisen median palvelut rakentuvat tällaisten valokuvien hyödyntämiseen. Niinpä tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä lehdistön lainausoikeuden on katsottu soveltuvan myös internetistä otetun tai muuten julkistetun päiväntapahtumaan liittyvän valokuvan käyttämiseen sanomalehtikirjoituksen yhteydessä (esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnot 2007:6, 2016:3, 2019:12). Myös Ruotsissa ja Norjassa internetistä otetun valokuvan käyttöä sanomalehdessä on oikeuskäytännössä arvioitu päiväntapahtuman selostamista koskevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen perusteella (ks. esimerkiksi Ruotsin osalta NJA 2020 s. 293 ja Norjan osalta tuomio 2.6.2022 HR-2022-1113-A).

22. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa on sittemmin tarkasteltu tietoyhteiskuntadirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Esitöissä (HE 28/2004 vp s. 34) tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan osalta on viitattu Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleeseen. Esitöiden mukaan säännöksen on todettu jo täyttävän Bernin yleissopimuksen vaatimuksen, joten sen voidaan katsoa olevan myös tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä ei näin ollen muutettu tietoyhteiskuntadirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.

Unionin oikeuden tulkintavaikutus

23. Korkein oikeus toteaa, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesta tekijänoikeuden rajoituksesta säätäminen on jäsenvaltioiden päätettävissä. Jäsenvaltioiden kansallista sääntelyä on kuitenkin sen EU-oikeudellisen taustan takia tulkittava tietoyhteiskuntadirektiivin ja sitä koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

24. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklalla pyritään erityisesti turvaamaan oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä oikeudenhaltijoiden oikeuksien ja toisaalta teosten ja muiden suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien ja etujen välillä. Artiklassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten tulkinnan on siten mahdollistettava niiden tehokkaan vaikutuksen säilyttäminen ja tavoitteen saavuttaminen. Tällaisella vaatimuksella on huomattava merkitys silloin, kun poikkeuksilla ja rajoituksilla pyritään 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten tavoin takaamaan perusvapauksien, eli perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun suojattujen aineistojen käyttäjien sananvapauden ja lehdistön vapauden toteutuminen (edellä mainittu Funke Medien NRW, 51, 53, 69–71, 73 ja 76 kohta ja tuomio 29.7.2019, Spiegel Online, C-516/17, EU:C:2019:625, 38, 53–55 ja 59 kohta).

25. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on edellä kuvatulla tavalla painotettu tekijänoikeuden rajoitussäännösten osalta perinteisesti noudatetun suppean tulkinnan periaatteen rinnalla joustavampaa tulkintaa, joka mahdollistaa kulloinkin kysymyksessä olevalla rajoituksella tavoiteltavan päämäärän ja sen merkityksen ottamisen huomioon.

26. Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa tulkittaessa ja sovellettaessa on yksinoikeuden haltijoiden etujen ohella pyrittävä riittävällä tavalla turvaamaan lehdistön mahdollisuus toteuttaa tiedonvälitykseen ja yleiseen keskusteluun liittyvää tehtäväänsä myös nykyisissä toimintaympäristöissä. Jos lehdistön lainausoikeutta tulkittaisiin siten, että sen kohteena olevilla valokuvilla tarkoitettaisiin ainoastaan päiväntapahtumista otetuissa kuvissa näkyviä valokuvia, rajoitussäännöksen ulkopuolelle suljettaisiin kategorisesti muun ohella sähköisessä toimintaympäristössä julkaistujen valokuvien käyttäminen päiväntapahtumaa selostettaessa. Tällainen tulkinta kaventaisi kohtuuttomasti sitä punnintaa, jota tekijänoikeuslaissa suojatun yksinoikeuden haltijan intressien ja lehdistön sananvapauden välillä on tapauskohtaisesti tehtävä.

Johtopäätös tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisalasta

27. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty oikeus voi koskea tekijänoikeuslain 49 a §:ssä tarkoitetun valokuvan kappaleen valmistamista ja saattamista yleisön saataviin päiväntapahtumaa selostettaessa myös silloin, kun valokuvaa käytetään tekstin yhteydessä sellaisenaan, ilman että valokuva itsessään on nähty päiväntapahtumassa.

Lehdistön lainausoikeuden soveltamisedellytykset

28. Valokuvan käyttö tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla edellyttää ensinnäkin sitä, että valokuva on julkistettu ja että sitä käytetään sanomalehdessä tai aikakauskirjassa. Valokuva ei myöskään saa olla valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi. Näiden edellytysten täyttyminen on tässä asiassa riidatonta.

29. Toiseksi valokuvaa on käytettävä päiväntapahtumaa selostettaessa ja sen on liityttävä tekstiin. Tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaa on tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella tulkittava siten, että valokuvan käyttö on sallittua vain siltä osin kuin se on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi. Valokuvan käyttö lehdistön lainausoikeuden perusteella edellyttää myös valokuvaajan ja lähteen mainitsemista tekijänoikeuslain 11 §:n 2 momentin mukaisesti.

30. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko valokuvaa käytetty siten, että se täyttää säännöksessä päiväntapahtuman selostamiselle asetettavat edellytykset.

Päiväntapahtuman selostaminen

31. Yhtiö on vedonnut artikkelissa selostettuna päiväntapahtumana siihen, että tavallisesti ulkomailla asuva A on vieraillut suomalaisessa kahvilassa ja julkaissut sosiaalisessa mediassa vitsikästä kuvasisältöä kahvilavierailuun ja samalla myös parisuhteeseensa liittyen. Yhtiön mukaan tapahtuman kiinnostavuutta on lisännyt sen ajoittuminen koronaviruksesta johtuviin poikkeusoloihin ja koronaviruksen leviämisen estämiseksi määrättyjen liikkumisrajoitusten purkamisen jälkeisiin päiviin. Yhtiö on korostanut, että tekijänoikeuslaissa tarkoitetulle päiväntapahtumalle ei voida asettaa minkäänlaista objektiivisen merkittävyyden edellytystä, vaan yksinomaan sanomalehden tai aikakauskirjan julkaisijalle kuuluu päätös siitä, mikä on sellainen aihe, josta yleisö haluaa tietoa.

32. A:n mukaan päiväntapahtumalta edellytetään edes jonkinlaista objektiivista uutisarvoa. Korona-ajasta huolimatta tällaista uutisarvoa ei liity hänen kahvilakäyntiinsä ja sitä koskevaan päivitykseen sosiaalisessa mediassa.

33. Korkein oikeus toteaa, että lain esitöissä ei ole tarkemmin määritelty sitä, mitä tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitulla päiväntapahtumalla on tarkoitettu. Ilmaisun tulkinnasta ei ole myöskään Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä on tältä osin viitattu uutisluontoiseen päiväntapahtumaan sekä edellytetty, että kysymys on konkreettisesta tapahtumasta (lausunto 1993:17). Lausuntokäytännössä on kuitenkin katsottu, että viittaus tapahtumaan ei rajaa uutisluontoisen aiheen luonnetta, vaan sillä ilmaistaan yleisemmin ajankohtaista aihetta (lausunnot 2007:6 ja 2016:3). Päiväntapahtumana on pidetty muun ohella taidenäyttelyä (lausunnot 1993:19 ja 1993:20), kauppahallin remontointihanketta (lausunto 2019:12) sekä Eurovision laulukilpailun voittajayhtyeen tavanomaisesti naamioituneena esiintyvän jäsenen ulkonäön paljastamista (lausunto 2007:6).

34. Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslaissa tarkoitettua päiväntapahtuman selostamista on tulkittava yhdenmukaisesti tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ajankohtaisista tapahtumista kertomisen kanssa. Unionin tuomioistuin on todennut, että mainittua ilmaisua on tulkittava sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon se kuuluu (edellä mainittu tuomio Spiegel Online, 65 kohta).

35. Tuomioistuimen mukaan ”kertomisella” on ymmärrettävä annettavan tietoa ajankohtaisesta tapahtumasta. Vaikka pelkkä tällaisesta tapahtumasta ilmoittaminen ei ole kertomista siitä, ilmaisun ”kertominen” tavanomainen merkitys ei kuitenkaan edellytä, että käyttäjä arvioisi tällaisen tapahtuman yksityiskohtaisesti. Kertomisen on lisäksi liityttävä ”ajankohtaiseen tapahtumaan”, jonka on tuomion suomenkielisessä versiossa todetun mukaan katsottava olevan tapahtuma, josta yleisö haluaa kertomisajankohtana saada tietoa (Spiegel Online, 66–67 kohta).

36. Korkein oikeus toteaa, että tietoyhteiskuntadirektiivissä tarkoitettua ajankohtaista tapahtumaa ei ole rajattu esimerkiksi sananvapauden ydinalueelle kuuluvien aiheiden, kuten poliittisten tai yleistä etua koskevien kysymysten kannalta merkityksellisten tapahtumien kertomiseen, vaan päiväntapahtuma voi koskea mitä tahansa aihetta tai elämänaluetta. Tuomion suomenkielisessä versiossa käytettyä sanamuotoa on periaatteessa mahdollista tulkita yhtiön väittämällä tavalla siten, että ajankohtaisen tapahtuman osalta ei olisi edellytettävä minkäänlaista objektiivisen tiedotusintressin muodostavaa yleisempää kiinnostavuutta.

37. Tuomion suomenkielisessä versiossa käytetty, yleisön tiedonhaluun viittaava sanamuoto eroaa kuitenkin jossain määrin ainakin tuomion englannin-, ruotsin-, ranskan- ja saksankielisistä versioista, joissa ajankohtainen tapahtuma on määritelty viittaamalla tapahtumaan, jonka osalta yleisöllä on tiedonintressi (”is of informatory interest to the public”, ”är av informationsintresse för allmänheten”, ”présente un intérêt d’information pour le public” ja ”ein Informationsinteresse der Öffentlichkeit besteht”). Edeltä ilmenevän mukaisesti direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohta mahdollistaa teosten käytön vain siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi. Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että poikkeuksen ja rajoituksen tulkinnassa on pyrittävä varmistamaan eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino.

38. Korkein oikeus katsoo, että tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päiväntapahtuman ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tulkittava tarkoittavan mitä tahansa tapahtumaa, josta lehdistö katsoo yleisön haluavan tietoa. Sen sijaan päiväntapahtumalta on edellytettävä jonkinlaista uskottavaa objektiivista tiedotusarvoa yleisölle.

39. Rajoitussäännöksen tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan sananvapautta ja lehdistönvapautta koskeva 11 artikla sisältää oikeuksia, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksia. Unionin tuomioistuin on todennut (edellä mainitut tuomiot Funke Medien NRW, 73–74 kohta ja Spiegel Online, 57–58 kohta), että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio 10.1.2013, Ashby Donald ym. v. Ranska, kohta 39) on tekijänoikeuden ja sananvapauden yhteensovittamiseksi korostettu tarvetta ottaa huomioon se, että kyseessä olevan viestinnän tai tiedon luonteella on huomattava merkitys erityisesti poliittisen tai yleistä etua koskevan keskustelun yhteydessä.

40. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arviointi on kuitenkin yleensä koskenut sananvapauden ja yksityiselämän suojan välistä punnintaa tilanteissa, joissa on ollut kyse julkisuuden henkilöitä koskevien tietojen ja kuvien julkaisemisesta lehdistössä. Tästä ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei ole suoraan johdettavissa arviointiperusteita tilanteeseen, jossa on kysymys sananvapauden ja omaisuudensuojan välisen oikeudenmukaisen tasapainon arvioinnista. Korkein oikeus toteaa, että päiväntapahtuman tulkinnassa voidaan kuitenkin soveltuvin osin kiinnittää huomiota siihen, miten sananvapautta koskeva ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö on kehittynyt.

41. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sananvapauden rajoittamiseen on suhtauduttava erityisen pidättyvästi silloin, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa. Yleisen mielenkiinnon käsitettä on tulkittu laajasti ja julkisen keskustelun ydinalueeseen kuuluvan poliittista tai yleistä etua koskevan keskustelun lisäksi siihen on katsottu kuuluvan myös esimerkiksi urheiluun ja esiintyviin taiteilijoihin liittyvät aiheet (näin esimerkiksi suuren jaoston tuomiot 7.2.2012 von Hannover v. Saksa (no. 2), kohta 109 ja Axel Springer AG v. Saksa, kohta 90).

42. Vaikka yleisöllä voi erityisissä olosuhteissa olla oikeus saada tietoa julkisuuden henkilöiden ja erityisesti poliitikkojen yksityiselämästä, näin ei ole kuitenkaan henkilön tunnettuisuudesta huolimatta tilanteessa, jossa julkaisu, kuten valokuvat kommentteineen liittyvät yksinomaan henkilön yksityiselämään ja niillä pyritään ainoastaan tyydyttämään yleisön siihen liittyvää uteliaisuutta. Tällöin sananvapauden kapeampaa tulkintaa voidaan pitää perusteltuna (edellä mainitut tuomiot von Hannover v. Saksa (no. 2), kohta 110 ja Axel Springer AG kohta 91). Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan toisten yksityiselämää koskeva yleisön tiedonjano taikka lukijoiden sensaation- tai tirkistelynhalu eivät riitä tekemään aiheesta yleisen mielenkiinnon kohdetta (suuren jaoston tuomio Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska 10.11.2015, kohta 101).

Päiväntapahtuman selostamista koskeva arviointi tässä asiassa

43. Korkein oikeus toteaa, että A:n kahvilavierailu ja sitä koskevan vitsikkään valokuvan julkaiseminen sosiaalisessa mediassa eivät liity A:n ammattiin, joten niitä voidaan lähtökohtaisesti pitää arkipäiväisinä ja A:n yksityiselämään liittyvinä tapahtumina.

44. A on kuitenkin kansainvälisen urheilu-uransa ja siihen liittyvän julkisuuden seurauksena yksi Suomen kuuluisimmista henkilöistä, joka tunnetaan laajasti myös ympäri maailmaa, minkä takia ainakin osa yleisöstä pitää kiinnostavana hänen yksityiselämäänsä liittyvien arkipäiväistenkin tapahtumien selostamista. Arvioitaessa tämän kiinnostuksen painoarvoa suhteessa tekijänoikeuslaissa suojatun yksinoikeuden haltijan intresseihin, on otettava huomioon, että julkisuuden henkilöiden yksityiselämän tapahtumiin liittyvä uteliaisuus ei edellä todetun mukaisesti sellaisenaan merkitse sitä, että tapahtumilla olisi yleisempää, tiedonvälityksen suojaa korostavaa merkitystä.

45. Kysymyksessä olevaan artikkeliin on sisältynyt myös ulkomaisessa lehdessä julkaistu A:n haastattelua koskeva sitaatti, jossa on kuvailtu yleisesti A:n ja hänen perheensä korona-ajan arkea. Artikkeli ei tältä osin koske sellaista konkreettista tapahtumaa, johon kysymyksessä olevan valokuvan voitaisiin katsoa liittyvän. Yhtiö ei olekaan vedonnut päiväntapahtumana haastattelusitaatissa käsiteltyihin aiheisiin, mutta on esittänyt, että artikkeliin liittyy myös koronapandemian perusteella yleistä mielenkiintoa. Korkein oikeus toteaa tältä osin, että A on vieraillut kahvilassa koronapandemian aikana, jolloin tämän vierailun sekä sitä koskevan valokuvan voidaan sinänsä katsoa kuvaavan hänen korona-arkeensa kuulunutta tapahtumaa. Julkisuuden henkilöidenkään yksityiselämän koronapandemian aikaisiin tapahtumiin ei kuitenkaan voida yksinomaan tällä perusteella katsoa liittyvän tavanomaista suurempaa tiedonintressiä. Artikkelista tai asiassa muuten esitetystä ei ole pääteltävissä, että A:n kahvilavierailulla tai sitä koskevalla sosiaalisen median päivityksellä olisi ollut nimenomainen liityntä koronapandemiaan tai esimerkiksi sen perusteella määrättyihin rajoituksiin.

46. A:n kahvilavierailu ja hänen sitä koskeva humoristinen Instagram-päivityksensä ovat edellä todetulla tavalla olleet yksinomaan A:n yksityiselämään liittyviä arkipäiväisiä tapahtumia. Korkein oikeus katsoo, että niihin ei siten liity A:han kohdistuvasta kiinnostuksesta huolimatta sellaista tiedonintressiä, jonka perusteella niitä voitaisiin pitää tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna päiväntapahtumana.

Lehdistön lainausoikeutta koskeva johtopäätös

47. Koska yhtiön julkaiseman verkkolehden artikkelissa ei edellä todetun mukaisesti ole ollut kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päiväntapahtuman selostamisesta, A:n tekijänoikeuslain 49 a §:ssä suojatun valokuvan käyttö sen yhteydessä ei ole ollut lehdistön lainausoikeuden perusteella sallittua.

Yleinen sitaattioikeus

Koko valokuvan lainaaminen tekijänoikeuslain 22 §:n perusteella

48. A on vedonnut muun ohella siihen, että tekijänoikeuslain 22 §:ssä tarkoitettu yleinen sitaattioikeus ei ylipäätään sovellu kokonaisen valokuvan lainaamiseen.

49. Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 22 §:ssä ei ole suljettu mitään teostyyppiä sitaattioikeuden ulkopuolelle. Lisäksi säännös on ulotettu lakiviittauksella nimenomaisesti koskemaan myös tekijänoikeuslain 49 a §:ssä tarkoitettuja valokuvia. Vaikka lainaaminen yleensä kohdistuukin otteeseen teoksesta, tekijänoikeuslain 22 §:ssä ei ole suljettu pois koko suojan kohteen lainaamista minkään teostyypin tai myöskään valokuvien osalta. Tällaista tarkoitusta ei ilmene myöskään tekijänoikeuslain esitöistä. Lisäksi tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä kokonaisten valokuvien käyttöä on pidetty yleisen sitaattioikeuden perusteella sallittuna (esimerkiksi lausunto 2020:7). Korkein oikeus toteaa, että teoksen tai valokuvan liian laveaan lainaamiseen voidaan kuitenkin puuttua säännöksessä todetun lainauksen tarkoituksenmukaista laajuutta koskevan edellytyksen perusteella.

50. Korkein oikeus katsoo, että sitaattioikeuden soveltumista nyt kysymyksessä olevan valokuvan käyttöön ei voida poissulkea yksinomaan sen perusteella, että valokuvaa on käytetty kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Korkein oikeus arvioi seuraavassa sitaattioikeuden soveltamisedellytyksiä muilta osin.

Sitaattioikeuden soveltamisedellytykset

51. Teoksen tai valokuvan käyttäminen tekijänoikeuslain 22 §:ssä tarkoitetun sitaattioikeuden perusteella edellyttää sitä, että lainattava teos tai valokuva on julkistettu. Lainauksen on lisäksi oltava hyvän tavan mukainen eikä se saa ylittää tarkoituksen edellyttämää laajuutta. Aikaisemmin todetun mukaisesti tekijänoikeuslain 11 §:n 2 momentin vaatimus tekijän ja lähteen mainitsemisesta koskee myös sitaattioikeutta. Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 22 §:n tulkinnassa on otettava huomioon myös tietoyhteiskuntadirektiivi sekä erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan d alakohta ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

52. Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä oleva valokuva oli jo julkaistu, kun yhtiö on käyttänyt sitä. Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava, onko valokuvan käyttämisessä ollut kysymys tekijänoikeuslain 22 §:ssä tarkoitetusta hyvän tavan mukaisesta lainauksesta.

Vetoamisfunktio sitaattioikeuden edellytyksenä

53. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaiseen lainaukseen ja sen hyvän tavan mukaisuuteen on keskeisenä edellytyksenä vakiintuneesti katsottu liittyvän niin sanottu vetoamisfunktio. Oikeuskirjallisuudessa (T.M. Kivimäki, Uudet tekijänoikeus- ja valokuvalait, 1966 s. 84) on todettu, että kysymys on oikeudesta toisen henkilön teoksen toisintamiseen, arvostelemiseen tai edelleen kehittämiseen tarkoituksessa, joka on omiansa helpottamaan uuden teoksen valmistamista. Toisin sanoen oikeutettuna pidettävän siteerauksen pitää olla apuna henkisessä luomistyössä. Siteerausoikeus on näin muodoin mielipiteiden kehityksen välttämätön edellytys.

54. Tekijänoikeuslain esitöissä (KM 1953:5 s. 56) on puolestaan korostettu sitä, että lainaukset tehdään tavallisesti asiallisessa yhteydessä tekstiin, mutta ehdoton vaatimus tämä ei olisi, vaan lainausta saataisiin käyttää myös esimerkiksi romaanin otsakelauselmana tai päivälehden palstan mietelauseena. Sallittua ei sitä vastoin olisi tekijän suostumuksetta julkaista yksinomaan lainauksista tai sävellysteosten katkelmista muodostettuja kokoelmia.

55. Myöhemmissä lain esitöissä (HE 287/1994 vp s. 28) todetaan, että hyvän tavan mukainen lainaus palvelee toista teosta tai esitystä. Sitaatin on kaikissa tapauksissa oltava erotettavissa sitaatiksi. Sillä tulee lisäksi olla asiallinen yhteys teokseen, jota varten lainaaminen tapahtuu. Vaatimus merkitsisi taideteosten osalta käytännössä sitä, että niiden käytön tulee olla perusteltua esityksen selventämiseksi tai havainnollistamiseksi.

56. Oikeuskirjallisuudessa (Kristiina Harenko – Valtteri Niiranen – Pekka Tarkela, Tekijänoikeus, 2016 s. 202–203) hyvän tavan mukaisuutta koskevan vaatimuksen tärkeimpänä merkityksenä on pidetty sitä, että se edellyttää lainaavalta ja lainatulta teokselta sellaista asiallista yhteyttä, jota varten lainaus on sallittu. Asiallisen yhteyden kannalta olennaista on se, että siteerattava teos havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa jollakin tavalla lainaajan omaa esitystä. Lainauksen ei tarvitse olla kriittinen, vaan myös neutraali, analysoiva tai muukin aiheen käsittelytapa voi täyttää vetoamisfunktion ja asiallisen yhteyden vaatimuksen. Hyvän tavan mukaisuuteen liittyvän asiallisen yhteyden vaatimuksen on käytännössä katsottu edellyttävän myös sitä, että pelkkä sisällöllisen tai visuaalisen lisäarvon tuottaminen omaan teokseen lainaamalla toisen teosta ei ole hyvän tavan mukaista teoksen käyttämistä. Oikeuskirjallisuuden mukaan lainausoikeuteen vedoten kenelläkään ei ole oikeutta poimia toisten töistä hyviä tai huonoja kohtia vain tehdäkseen oman esityksensä mielenkiintoisemmaksi tai lukijoita huvittaakseen (Pirkko-Liisa Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005 s. 189).

57. Tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä kuvan siteeraaminen artikkelissa on ollut sallittua, kun se on havainnollistanut ja selkeyttänyt lainaajan omaa tekstimuotoista esitystä käsiteltävästä aiheesta olematta kuitenkaan artikkelin pääasia (esimerkiksi lausunto 2019:12).

58. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa käytetyn ilmaisun ”lainaus” osalta (suuren jaoston tuomio 29.7.2019, Pelham ym., C-476/17, EU:C:2019:624, 71 kohta), että sen keskeisiin ominaispiirteisiin kuuluu se, että teoksen käyttäjä, joka ei ole teoksen tekijä, käyttää sitä tai yleisemmin otetta teoksesta ajatuksen havainnollistamiseksi, mielipiteen puolustamiseksi tai kyseisen teoksen ja mainitun käyttäjän ajatuksen älyllisen vastakkainasettelun mahdollistamiseksi. Tuomioistuimen mukaan lainaamista koskevaan poikkeukseen vetoavan suojatun aineiston käyttäjän tavoitteena on näin ollen oltava vuorovaikutus mainitun teoksen kanssa.

59. Tuomioistuimen mukaan (edellä mainittu tuomio Spiegel Online, 79 kohta) lainaamista koskevaan poikkeukseen vetoavan suojatun teoksen käyttäjän on välttämättä osoitettava suora ja tiivis yhteys lainatun teoksen ja oman pohdintansa välillä ja mahdollistettava näin tällainen älyllinen vastakkainasettelu toisen teoksen kanssa. Lainatun teoksen käyttämisen on oltava liitännäistä teoksen käyttäjän ajatukseen nähden, eikä suojatun teoksen lainaaminen voi direktiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan olla niin laajaa, että se olisi ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa tai haittaisi kohtuuttomasti oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

Vetoamisfunktiota koskeva arviointi tässä asiassa

60. Yhtiön mukaan valokuvan käyttö artikkelissa on täyttänyt vetoamisfunktion, kun artikkelin ja kuvan välillä on ollut asiallinen yhteys. Valokuva on, olematta kuitenkaan artikkelin pääasia, yhtiön mukaan selventänyt ja havainnollistanut sitä, mitä A on tehnyt ja minkälainen on ollut nokkela kuva, jonka hän on jakanut Instragram-päivityksenä. Artikkelissa on myös arvioitu kuvaa luonnehtimalla se nokkelaksi.

61. A:n mukaan vetoamisfunktio ei ole täyttynyt muun ohella siitä syystä, että henkisen luomistyön osuus artikkelissa on ollut minimaalinen, kun se on muodostunut pääasiassa kahdesta eri lähteestä otetuista sitaateista ja siinä on yksinomaan selostettu lainatun kuvan sisältöä. Kuvaa on lisäksi käytetty yksinomaan lukijoiden huvittamistarkoituksessa.

62. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevassa artikkelissa on käsitelty valokuvaa selostaen sen sisältöä ja toteamalla kuvan olevan nokkela. Artikkelin ja valokuvan välillä on siten asiallinen yhteys, eikä kysymys ole tekstistä täysin irrallisesta niin sanotusta kuvituskuvasta.

63. Teoksen tai valokuvan lainaaminen sitaattioikeuden perusteella edellyttää kuitenkin lisäksi muun ohella edellä kuvatun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella lainattavan teoksen ja lainaavan teoksen välistä vuoropuhelua ja älyllistä vastakkainasettelua. Tämä yleiseen lainausoikeuteen liitetty vuorovaikutusta koskeva vaatimus eroaa siitä asiallisesta yhteydestä, joka esimerkiksi päiväntapahtumaa koskevan tekstin ja siihen liittyvän kuvan välillä on oltava silloin, kun kuvan käyttö perustuu lehdistön tiedotustehtävän turvaamiseksi säädettyyn tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohtaan. Korkein oikeus toteaa, että lehdistön lainausoikeuden osalta edellytettävä kuvan ja tekstin välinen asiallinen yhteys ei siten lähtökohtaisesti sellaisenaan riitä täyttämään yleisen sitaattioikeuden vetoamisfunktiota.

64. Arvioitavana olevassa asiassa artikkelin teksti muodostuu kuvaan liittyviltä osin pääosaltaan A:n valokuvan sisällön selostamisesta, ja artikkelin kirjoittajan oma panos rajoittuu valokuvan luonnehdintaan nokkelaksi. Korkein oikeus toteaa, että lainatun valokuvan sisällön selostaminen tai sen toteaminen nokkelaksi ei sellaisenaan täytä vetoamisfunktioon liittyvän vuorovaikutuksen vaatimusta. Korkein oikeus toteaa edelleen, että A:n valokuvan voidaan katsoa olleen lainauksen perusteena vedottuun tekstiin nähden pääasia siitä riippumatta, että samaan artikkeliin on sisältynyt myös muuta A:ta koskevaa, mutta valokuvaan liittymätöntä tekstiä. Artikkelin ja siihen liitetyn valokuvan tarkoituksena vaikuttaisi olleen enemmänkin A:n Instagram-tilillään julkaisemasta kuvasta tiedottaminen kuin sen käyttäminen esimerkiksi artikkelissa esitettyjen näkemysten havainnollistamisessa tai selkeyttämisessä.

65. Korkein oikeus toteaa vielä lehdistön lainausoikeuden osalta edellä todettuun viitaten, että tässä asiassa ei ole tuotu esille sellaisia kysymyksessä olevan valokuvan lainaamiseen liittyviä, sananvapauden merkitystä suhteessa valokuvaajan yksinoikeuteen korostavia näkökohtia, jotka voisivat puoltaa sitaattioikeuden edellytysten laajempaa tulkintaa. Korkein oikeus katsoo siten, että A:n valokuvan käyttäminen arvioinnin kohteena olevassa artikkelissa ei ole ollut sallittua myöskään tekijänoikeuslain 22 §:ssä tarkoitetun yleisen sitaattioikeuden nojalla.

Johtopäätös

66. Korkein oikeus katsoo edellä todetun perusteella, että yhtiö ei ole saanut saattaa A:n valokuvasta valmistamaansa kuvankaappausta yleisön saataviin tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lehdistön lainausoikeuden tai saman lain 22 §:ssä tarkoitetun sitaattioikeuden perusteella. Markkinaoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole aihetta.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand ja Jussi Tapani. Esittelijä Sanna Holkeri (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Holkeri: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen muutoin paitsi kohdan 64 osalta, miltä osin esittelijä esitti, että Korkein oikeus lausuu perusteluinaan seuraavasti:

Arvioitavana olevassa asiassa artikkelin teksti muodostuu kuvaan liittyviltä osin pääosaltaan A:n valokuvan sisällön selostamisesta ja artikkelin kirjoittajan oma panos rajoittuu lähinnä valokuvan luonnehdintaan nokkelaksi. Korkein oikeus todennee, että artikkelissa ja siihen liitetyssä valokuvassa voidaankin katsoa olleen kysymys pikemminkin A:n Instagram-tilillään julkaisemasta kuvasta tiedottamisesta kuin valokuvan käyttämisestä esimerkiksi artikkelissa esitettyjen näkemysten havainnollistamisessa tai selkeyttämisessä. Korkein oikeus todennee edelleen, että valokuvan voidaan katsoa olleen lainauksen perusteena vedottuun tekstiin nähden pääasia siitä riippumatta, että samaan artikkeliin on sisältynyt myös muuta A:ta koskevaa, mutta valokuvaan liittymätöntä tekstiä. Ottaen edellä todetun lisäksi huomioon, ettei sitaattioikeudella tule aiheuttaa kohtuutonta haittaa yksinoikeuksien haltijoiden laillisille eduille, Korkein oikeus katsonee, että lainatun valokuvan sisällön edellä kuvattu selostaminen tai siitä kysymyksessä olevassa artikkelissa tehdyt päätelmät eivät täytä hyvän tavan mukaiseen lainaamiseen kuuluvaa vetoamisfunktiota.

‍