KKO:2023:45

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kotietsintä ja sen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

A:n kotiin oli 18.8.2020 toimitettu kotietsintä pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella takavarikoitavan esineen, omaisuuden, asiakirjan tai tiedon taikka jäljennettävän asiakirjan löytämiseksi sekä sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.

A vaati käräjäoikeutta muun ohella toteamaan, että kotietsinnän toimittamisessa ei ollut menetelty pakkokeinolain edellyttämällä tavalla, kun poliisi oli kieltänyt häntä videokuvaamasta matkapuhelimellaan kotietsinnän toimittamista.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 27.1.2021 nro 21/117

Käräjäoikeus totesi, että kotietsintä oli liittynyt käynnissä olleeseen hälytystehtävään ja perustunut poliisien havaintoihin A:n asunnosta tulevasta kannabiksen hajusta. Havaintojen perusteella poliisilla oli ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen ja kotietsinnän toimittamisen edellytykset olivat täyttyneet.

A:lle oli annettu liikkumista rajoittava määräys sekä kielletty häntä jatkamasta kotietsinnän kuvaamista matkapuhelimellaan. A oli noudattanut määräystä ja kieltoa. Kotietsintä, jota A oli halunnut kuvata, oli osa juuri alkanutta esitutkintaa, jonka tuloksista ei vielä ollut tietoa. Käräjäoikeus arvioi kuvaamisen kieltämistä koskevaa määräystä A:n sananvapauden toteutumisen kannalta ja katsoi, että kotietsinnän kuvaaminen puhelimella olisi voinut vesittää esitutkinnan keskeisen tarkoituksen eli rikoksen, sen teko-olosuhteiden ja asianosaisten selvittämisen. Tämä ja tutkinnan alkuvaihe huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että puhelimella kuvaamisesta oli ratkaisua tehtäessä käytettävissä olleen tiedon varassa ollut esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla haittaa asian selvittämiselle. A:n oikeus puolustautua ja valvoa oikeuttaan rikosprosessissa ei käräjäoikeuden arvion mukaan vaarantunut sillä, että hän ei saanut kuvata puhelimella poliisin toimintaa etsinnässä.

Käräjäoikeus katsoi, että esitutkinnassa tässä vaiheessa ilmi tulleet seikat olivat salassa pidettäviä yleisöltä ja vielä myös asianosaisilta. A:n sananvapauden rajoittamiselle oli esitutkintalaissa ja poliisilaissa säädetty peruste. Käräjäoikeus katsoi, että mahdollisuus kuvata rikoksentekopaikalla ei kuulunut sananvapauden ydinalueelle, ja rikosvastuun toteutuminen voitiin intressipunninnassa asettaa etusijalle. A:lle asetettua kuvaamisrajoitusta voitiin tässä tapauksessa pitää välttämättömänä salassa pidettävän tiedon paljastumisen estämiseksi sekä esitutkinnan turvaamiseksi ja rikosvastuun toteuttamiseksi. Rajoittamista voitiin pitää myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena ottaen huomioon esitutkinnan vaihe sekä rikoksen vakavuus ja sen selvittämisen tärkeys.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n oikeutta kuvata puhelimella kotietsinnän toimittamista oli voitu kysymyksessä olevissa olosuhteissa rajoittaa. Kotietsinnässä oli siten menetelty pakkokeinolain edellyttämällä tavalla siltä osin kuin A:ta oli kielletty kuvaamasta kotietsinnän toimittamista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Katja Mäki.

Turun hovioikeuden päätös 12.5.2021 nro 340

A valitti hovioikeuteen ja vaati muun ohella, että kotietsinnässä todetaan menetellyn pakkokeinolain 8 luvun 5 ja 6 §:n vastaisesti. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ollut ilmennyt aihetta kotietsinnän kuvaamisen kieltämisen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Asko Nurmi, Juha Karvinen ja Katariina Sorvari.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan kotietsinnän kuvaamisen kieltämistä koskevilta osin ja että poliisin todetaan menetelleen virheellisesti, kun poliisi oli kieltänyt A:ta kuvaamasta kotietsintää.

Rikosylikomisario vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Poliisipartio oli saanut hätäkeskuksesta tehtävän epäillystä kannabiksen kasvattamisesta. Partio oli havainnut hälytystehtävän yhteydessä, että A:n asunnosta tuli kannabiksen hajua, minkä perusteella asiassa oli ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. A:n asuntoon oli määrätty tehtäväksi yleinen kotietsintä huumausaineiden löytämiseksi. Kotietsinnän yhteydessä poliisi oli takavarikoinut asunnosta muun muassa kannabiskasveja, kannabiksen kasvatus- ja käyttövälineistöä sekä marihuanaa.

2. A oli ryhtynyt matkapuhelimellaan kuvaamaan videota kotietsinnän toimittamisesta. Tällöin poliisi oli kieltänyt kuvaamisen ja määrännyt A:n istumaan asunnon olohuoneen tuolille. A oli noudattanut poliisin antamaa kieltoa ja määräystä.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko poliisilla ollut peruste kieltää A:ta kuvaamasta kotietsinnän toimittamista asunnossaan. Ensin on kuitenkin arvioitava, onko A:lla ollut oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi.

Oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi

4. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla. Luvun 6 §:ssä säädetään menettelystä kotietsinnässä, ja pykälän 2 momentin mukaan etsintä on toimitettava niin, että siitä ei aiheudu haittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pakkokeinolaissa ei säädetä nimenomaisesti poliisin toimivallasta kieltää kotietsinnän kuvaaminen, eikä lain säännöksistä ilmene, voiko tuomioistuimen tutkittavaksi saattaa tätä koskevan kysymyksen. Näitä ei käsitellä myöskään lain esitöissä.

5. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n säätämiseen johti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kaksi Suomea koskevaa ratkaisua (Harju v. Suomi, 15.2.2011, kohdat 44 ja 45 ja Heino v. Suomi 15.2.2011, kohdat 45 ja 46). Ratkaisuissa katsottiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kotirauhan suojaa koskevaa 8 artiklaa loukatun sillä perusteella, että Suomen lainsäädäntö ei tarjonnut kotietsinnän kohteeksi joutuneelle riittäviä oikeusturvakeinoja joko ennen kotietsintää tai sen jälkeen. Tämän on katsottu koskevan sekä etsinnän edellytysten olemassaoloa että etsintämenettelyä (LaVM 44/2010 vp s. 19 ja PeVL 66/2010 vp s. 6). Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2017:40 (kohdat 16 ja 18) ja KKO 2018:77 (kohta 19) korostanut perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen turvaamista pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin soveltamisalaa arvioitaessa. Säännöksen soveltamisalaa ei siten ole perusteltua tulkita ahtaasti.

6. A on vaatinut, että kotietsinnän kuvaamisen kieltäminen todetaan hänen sananvapauttaan rajoittavaksi ja siten perusteettomaksi. Vaikka pakkokeinolaissa ei säädetä mahdollisuudesta kieltää kotietsinnän kuvaamista, A:lla on oltava mahdollisuus saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi se, rajoittaako tällainen kielto hänen sananvapautensa käyttämistä. Edellä lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että kotietsinnän kuvaamisen kieltämistä on arvioitava osana kotietsintämenettelyn lainmukaisuutta. Tuomioistuimella on siten pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin nojalla oikeus tutkia, onko kotietsinnän kuvaamisen kieltämisen osalta menetelty mainitun luvun 6 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Sananvapaus ja sen rajoittaminen

7. Jokaisen sananvapaus on turvattu Suomen perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

8. Perustuslain sananvapaussäännöksen tarkoituksena on muun ohella taata mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin. Sananvapautta ei ole sidottu mihinkään tiettyyn viestinnän muotoon, vaan se turvataan riippumatta kulloinkin käytettävästä menetelmästä. Säännöksen mukaisia sananvapauden ulottuvuuksia ei yleensäkään tule tulkita liian kapeasti. (Ks. HE 309/1993 vp s. 56–57.)

9. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että sananvapaus suojaa myös yksilön oikeutta valmistaa ja tallentaa viestejä. Tällöin myös julkisen vallan käyttöä koskevan viranomaistoiminnan kuvaaminen tai muu tallentaminen voi kuulua sananvapauden suojan piiriin. Sananvapaus ei ole kuitenkaan ehdoton, vaan sille voidaan asettaa lailla täsmällisiä ja oikeasuhtaisia rajoituksia.

10. Korkein oikeus katsoo, että kun kotietsinnän kohteena on rikoksesta epäillyn henkilön koti, tällä on lähtökohtaisesti sananvapauteensa kuuluva oikeus kuvata tai muulla tavalla tallentaa kotietsintään liittyviä tapahtumia. Arvioitaessa kotietsintämenettelyn lainmukaisuutta silloin, kun poliisi on kieltänyt kuvaamisen, on sen vuoksi otettava huomioon epäillyn sananvapaus ja se, että tämän perusoikeuden rajoittamiselle on oltava laissa säädetty hyväksyttävä peruste. Lisäksi rajoittamisen on oltava välttämätöntä ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Sovellettavat pakkokeinolain säännökset

11. Kotietsinnän kuvaamisen kieltämistä tai rajoittamista on perusteltua arvioida ensisijaisesti pakkokeinolain 8 luvun 6 §:ssä säädettyjen kotietsinnän menettelyä koskevien edellytysten kannalta.

12. Pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n 2 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan sille, jonka luona kotietsintä toimitetaan, on varattava tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla. Sanotun luvun 6 §:n 2 momentin mukaan etsintä on toimitettava niin, että siitä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa enempää kuin on välttämätöntä. Pykälän 3 momentin mukaan kotietsinnän toimittamispaikalla oleva henkilö saadaan poistaa paikalta, jos hän käyttäytymisellään haittaa etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoituksen toteutumisen. Hänen liikkumistaan toimittamispaikalla voidaan myös rajoittaa sen estämiseksi, ettei hänen tietoonsa tule lain nojalla salassa pidettäviä tietoja, tai 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetun tutkimuspaikan tai -kohteen eristämisen turvaamiseksi. Poistamisen ja rajoittamisen edellytyksenä on, että se on välttämätöntä poistamisen tai rajoittamisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Korkeimman oikeuden arviointi

13. Kuten edeltä ilmenee, kotietsinnän kuvaaminen osana asianosaisen läsnäolo-oikeuden toteutumista ja sananvapautta on lähtökohtaisesti sallittu. Tämän oikeuden kieltämiselle tai rajoittamiselle on oltava peruste laissa. Esitutkintaviranomaisen tehtävänä on osoittaa ne konkreettiset seikat, joiden perusteella kotietsinnän kuvaamisen kieltäminen on ollut perusteltua.

14. Pakkokeinolain 8 luvun 6 §:n lisäksi kuvaamisen rajoittamista voidaan perustella ainakin poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisella poliisin tehtävällä muun ohella ennalta estää, paljastaa ja selvittää rikoksia. Pakkokeinolain perusteluissa (HE 222/2010 vp s. 297) on todettu, että kotietsintäpäätöksessä olevat määräykset eivät voi käytännössä yleensä olla niin yksityiskohtaisia tai kattavia, että kotietsintää suorittaville poliisimiehille ei jäisi mitään harkintaa sen suhteen, mitä ja miten kohteessa tutkitaan. Tähän nähden poliisilla tulee olla harkintavalta kieltää kuvaaminen, mikäli poliisin tehtävän täyttäminen ja kotietsinnän tarkoituksen toteutuminen käsillä olevissa olosuhteissa ja sillä hetkellä vallinneiden tietojen perusteella sitä edellyttää.

15. Jos henkilö kuvaamisellaan haittaa etsinnän toimittamista tai vaarantaa sen tarkoituksen toteutumisen pakkokeinolain 8 luvun 6 §:n 3 momentin mukaisesti, hänet voidaan poistaa kotietsinnän toimittamispaikalta. Tällöin myös mahdollisuus kuvata kotietsinnän toimittaminen tosiasiallisesti estyy. Vastaavin edellytyksin myös kuvaaminen voidaan kieltää henkilön poistamista lievempänä keinona.

16. A oli ryhtyessään kuvaamaan kotietsintää noudattanut poliisin määräystä istua hänelle osoitetulla tuolilla. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi kuvaamalla pyrkinyt häiritsemään poliiseja tai muutoin estämään heitä suorittamasta kotietsintää. Näin ollen A:ta ei ole voitu kieltää kuvaamasta kotietsintää sillä perusteella, että A olisi käyttäytymisellään haitannut kotietsinnän toimittamista tai vaarantanut sen tarkoituksen toteutumisen.

17. Kotietsinnän kuvaamista voidaan rajoittaa myös sen estämiseksi, ettei henkilön tietoon tule lain nojalla salassa pidettäviä tietoja. Tässä tapauksessa A on ollut esitutkinnan asianosainen. Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on esitutkinnan aloittamisen jälkeen oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista sekä esitutkinta-aineistosta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta ennen tutkinnan lopettamista, jos tietojen antamisesta on haittaa asian selvittämiselle.

18. Kotietsintä on toimitettu A:n kodissa. On ilmeistä, että A on tiennyt, mitä hänen asunnossaan on poliisin löydettävissä. Poliisin saaman ilmoituksen perusteella kysymys on ollut varsin tavanomaisesta kannabiksen kasvattamiseen liittyvästä epäilystä. Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia poliisin salaisia taktisia tai teknisiä menetelmiä, joiden salassa pitämiseksi kotietsinnän kuvaaminen olisi ollut perusteltua kieltää. A:lla ei ole myöskään väitetty olleen rikoskumppaneita. Tähän nähden pelkkä huumausainerikoksen luonteeseen perustuva oletus siitä, että A:lla olisi saattanut olla rikoskumppaneita, joille A olisi voinut lähettää reaaliaikaista videokuvaa kotietsinnästä, ei riitä hyväksyttäväksi perusteeksi kieltää kotietsinnän kuvaaminen. A:lla on ollut oikeus olla kotietsinnässä läsnä, jolloin hän on voinut nähdä ja kuulla, miten kotietsintä on toimitettu ja mikä on ollut kotietsinnän lopputulos. Kuvaamisella ei siten ole ollut saavutettavissa enempää tietoa kuin A:n läsnäololla. Näin ollen kotietsinnän kuvaamista ei ole voitu ilman tätä koskevaa säännöstä kieltää sillä perusteella, että kotietsinnässä ilmenevien tietojen antamisesta olisi ollut haittaa asian selvittämiselle.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

19. A:n sananvapautta on rajoitettu, kun häntä on kielletty kuvaamasta kotonaan toimitettua kotietsintää. Asiassa ei ole esitetty tai tullut ilmi sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella kotietsinnän kuvaamisen voitaisiin katsoa haitanneen kotietsinnän toimittamista taikka vaarantaneen kotietsinnän tarkoituksen toteutumisen tai salassa pidettävien tietojen paljastumisen. Kuvaamisen kieltäminen ei siten ole ollut välttämätöntä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

20. Kun muitakaan perusteita kuvaamisen kieltämiselle ei ole esitetty, Korkein oikeus katsoo, että poliisilla ei ole ollut perustetta kieltää A:ta kuvaamasta kotonaan toimitettua kotietsintää. Kotietsinnässä ei siten ole tältä osin menetelty pakkokeinolain 8 luvun 6 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan kotietsinnän kuvaamisen kieltämistä koskevilta osin.

Korkein oikeus toteaa, että kotietsinnässä ei ole menetelty pakkokeinolain 8 luvun 6 §:ssä edellytetyllä tavalla, kun poliisi on ilman hyväksyttävää perustetta kieltänyt A:ta kuvaamasta kotonaan tapahtunutta kotietsintää.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Matti Pyöriä.