KKO:2023:42

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 8.12.2020 nro 20/148416

Käräjäoikeus luki B:n syyksi kaksi seksuaalista hyväksikäyttöä, työturvallisuusrikoksen ja työsyrjinnän. Työturvallisuusrikos perustui siihen, että hän oli A Oy:n toimialajohtajana rikkonut työturvallisuusmääräyksiä syyllistymällä kahteen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jotka oli tehty A Oy:n kuvastokuvauksissa koskettelemalla, halaamalla, puhumalla seksuaalissävytteisiä, ehdottamalla sukupuoliyhteyttä ja taivuttamalla 16-vuotiaat asianomistajat tekemään seksuaalissävytteisiä tekoja. Teot ajoittuivat yhdelle illalle.

Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen A Oy:n tuomitsemisesta ainakin 6 000 euron suuruiseen yhteisösakkoon työturvallisuusrikoksen perusteella.

Käräjäoikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytysten täyttyneen sen osalta, että B oli kuulunut yhtiön johtoon ja käyttänyt siinä tosiasiallista päätösvaltaa. Käräjäoikeus totesi myös, että yhtiön toiminnassa oli ollut ainakin jonkinasteista huolimattomuutta suhteessa tapahtumiin kuvastokuvauksissa. B ei kuitenkaan ollut työturvallisuusrikokseen syyllistyessään ollut toiminut yhtiöltä tai sen hallituksen ainoalta jäseneltä saamansa toimeksiannon perusteella, eikä rikoksia ollut tehty yhtiön hyödyksi, koska ne olivat aiheuttaneet yhtiölle kuluja. Yhtiön rikosvastuuta ei voinut perustaa vain siihen, että yhtiön johtoon kuuluva teki työpaikalla rikoksen omaksi edukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jaakko Raittila.

Turun hovioikeuden tuomio 16.12.2021 nro 21/154629

Syyttäjä valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus tuomitsi A Oy:n maksamaan yhteisösakkoa 4 500 euroa.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että B oli kuulunut yhtiön johtoon ja käyttänyt yhtiössä tosiasiallista päätösvaltaa. Vaikka kuvaustapahtuma ei ollut liittynyt suoraan yhtiön ydintoimialaan, sen tarkoituksena oli ollut saada yhtiölle kuvamateriaalia markkinointia varten. Kuvausten suorittamisen tapa oli perustunut yhtiön tavoitteeseen säästää kustannuksissa, ja kuvaukset olivat perustuneet asianomistajien ja yhtiön välisiin työsopimuksiin. Asianomistajille oli maksettu palkkaa kuvauksista, ja kuvaukset oli tehty yhtiön toimitiloissa. B oli siten toiminut sekä yhtiön puolesta että sen hyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Elise Mäki, Atte Andersson ja Mervi Kutvonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, toimiko B A Oy:n puolesta tai hyväksi siten, että rikos voitiin katsoa tehdyksi yhtiön toiminnassa.

A Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiö vapautetaan yhteisösakosta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut, että A Oy tuomitaan yhteisösakkoon sillä perusteella, että yhtiön toiminnassa oli tehty työturvallisuusrikos. Yhtiön toimialajohtaja B oli järjestämissään yhtiön kuvastokuvauksissa syyllistynyt kahteen seksuaaliseen hyväksikäyttöön taivuttamalla kaksi kuvauksiin osallistunutta 16-vuotiasta asianomistajaa alistumaan kuvausten aikana heidän seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olennaisesti loukkaavien tekojen kohteeksi. Työturvallisuusrikoksessa oli kysymys siitä, että asianomistajien esihenkilönä toiminut B oli mainituilla teoilla rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen epäkohdan, jonka poistamiseksi hän ei ollut ryhtynyt toimiin.

2. Käräjäoikeus on hylännyt vaatimuksen. Hovioikeus on syyttäjän haettua muutosta ratkaisuun tuominnut yhtiön 4 500 euron suuruiseen yhteisösakkoon.

3. Korkeimmassa oikeudessa on yhtiön valituksen perusteella kysymys siitä, onko B toiminut hänelle syyksiluetussa työturvallisuusrikoksessa yhtiön puolesta tai hyväksi siten kuin oikeushenkilön rangaistusvastuun täyttyminen edellyttää. Korkeimmassa oikeudessa ei ole kysymys muista oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksistä eikä yhteisösakon määrästä.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoslain 47 luvun 9 §:n mukaan työturvallisuusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

5. Rikoslain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi.

6. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.

7. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön taikka on toiminut oikeushenkilön edustajalta saamansa toimeksiannon perusteella.

8. Rikoslain 9 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 95/1993 vp s. 16) todetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuun yleiseksi edellytykseksi on asetettava, että rikoksentekijä on rikosta tehdessään toiminut oikeushenkilön intressien mukaisesti eikä niitä vastaan. Säännösehdotuksessa tämä vaatimus on tuotu julki edellyttämällä, että rikoksentekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi.

9. Oikeushenkilön puolesta voi mainitun hallituksen esityksen (s. 35) mukaan toimia se, joka on oikeutettu edustamaan oikeushenkilöä tai käyttämään jossain asiassa oikeushenkilön päätösvaltaa. Oikeushenkilön hyväksi – mutta ei puolesta – toimivalla taas ei ole muodollista toimivaltaa tekoonsa eikä sitä ole edes hyväksytty. Teko perustuu tyypillisesti hänen omaan ajatteluunsa. Olennaista on, että tekoon tarjoutuu mahdollisuus ja että oikeushenkilö saa teosta hyötyä.

10. Edelleen hallituksen esityksessä (s. 16) on todettu yhteisösakon tuomitsemisen edellytykseksi, että tehdessään rikosta yhteisön puolesta tai hyväksi rikoksentekijä toimii mainitussa eikä jossakin muussa ominaisuudessa. Tämä vaatimus karsii oikeushenkilön rangaistusvastuun ulkopuolelle sellaiset rikokset, joiden tekijä on toiminut täysin itsenäisesti ja oikeushenkilöstä riippumatta, vaikka hän olisikin lain tarkoittamassa asemassa oikeushenkilön organisaatiossa.

11. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä siitä, mitä puolesta tai hyväksi toimimisella tarkoitetaan oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytyksenä.

Arvioinnin lähtökohdat

12. Vaatimus oikeushenkilön puolesta tai hyväksi toimimisesta täsmentää oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytykseksi rikoslain 9 luvun 1 §:n 1 momentissa asetettua vaatimusta siitä, että rikos on tehty oikeushenkilön toiminnassa. Puolesta tai hyväksi toiminen on kaikissa tilanteissa oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytys.

13. Oikeushenkilön puolesta toimiminen ja hyväksi toimiminen on rikoslain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa asetettu vaihtoehtoisiksi rangaistusvastuun edellytyksiksi. Korkein oikeus toteaa, että näille edellytyksille ei ole kuitenkaan edellä mainittujen esityölausumien perusteella tarkoitettu annettavan kokonaan toisistaan erillään pidettävää soveltamisalaa. Molemmat edellyttävät muiden seikkojen ohella sen arvioimista, onko rikoksentekijä toiminut oikeushenkilön intressien mukaisesti.

14. Korkein oikeus katsoo, että oikeushenkilön puolesta toimiminen edellyttää rikoksentekijältä sellaista asemaa, että hän voi käyttää oikeushenkilön päätäntä- ja toimeenpanovaltaa. Tällöin vaaditaan, että rikoksentekijä tekee rikoksen nimenomaan toimimalla mainitussa ominaisuudessa tai asemassa. Lisäksi oikeushenkilön puolesta toimiminen edellyttää sitä, että rikoksentekijä tekee rikoksen oikeushenkilön intressissä, vaikka teko ei tosiasiallisesti tuottaisikaan hyötyä oikeushenkilölle.

15. Oikeushenkilön hyväksi toimimisessa ei edellytetä tekijällä olevan itsenäistä päätösvaltaa oikeushenkilössä, vaan riittävää on palvelussuhteessa taikka toimeksiannon perusteella toimiminen. Edellytyksenä on, että oikeushenkilö hyötyy teosta tai että rikoksentekijä tavoittelee menettelyllään hyötyä oikeushenkilölle, vaikka tosiasiallista hyötyä ei jostain syystä jälkikäteen arvioituna koituisikaan.

Asian arviointi

16. B on tekoaikaan ollut yhtiön toimialajohtaja. Hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin hänen asemansa on ollut sellainen, että hän on voinut toimia yhtiön puolesta.

17. Teko on ajoittunut tilanteeseen, jossa B ja asianomistajat ovat suorittaneet työtehtäviä. B:n velvollisuutena esihenkilönä on ollut sen varmistaminen, että tilanteessa noudatetaan työturvallisuusmääräyksiä. B ei siten ole toiminut tilanteessa yksityishenkilönä vaan yhtiön edustajana.

18. Kuvastokuvauksilla on pyritty saamaan yhtiölle markkinointimateriaalia, ja niiden järjestämistavalla on tavoiteltu yhtiölle säästöä, kun kuvauksia ei ollut annettu ulkopuolisen ammattilaisen tehtäväksi. Työturvallisuusmääräysten rikkomisen täyttänyt B:n epäasiallinen menettely ei kuitenkaan ole edistänyt sanottuja yhtiön tavoitteita. B:n toiminta kuvausten yhteydessä ei ole liittynyt säästötavoitteeseen tai yhtiön tarpeeseen saada markkinointimateriaalia, eikä se ole muillakaan tavoin palvellut yhtiön intressejä.

19. B:n tekemä työturvallisuusrikos ei siten ole osaksikaan perustunut tavoitteeseen hyödyttää yhtiötä, vaan ainoastaan henkilökohtaisiin vaikuttimiin. Yhtiölle ei myöskään ole koitunut hänen teostaan taloudellista hyötyä.

20. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että B ei ole työturvallisuusrikosta tehdessään toiminut yhtiön puolesta tai hyväksi. Näin ollen rikos ei ole tehty yhtiön toiminnassa, ja yhteisösakkovaatimus on siten hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Vaatimus yhteisösakon tuomitsemisesta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Johannes Koskenniemi.