KKO:2023:4

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli ollut rikosepäilyn johdosta vapautensa menettäneenä 12.–22.12.2016. Hän oli ennen vapaudenmenetystään ostanut lentolipun matkustaakseen 20.12.2016 Espanjaan tapaamaan siellä asuvia alaikäisiä lapsiaan ja maksanut Espanjasta vuokraamansa auton vuokran. Kun A:n matka oli estynyt vapaudenmenetyksen vuoksi, hän ei ollut voinut hyödyntää lentolippua ja autonvuokraa. Lentolippua tai auton vuokrausta ei ollut ollut mahdollista peruuttaa. A:n vapautumisensa jälkeen tekemästä Espanjan matkasta oli aiheutunut hänelle 448,30 euron suuruinen lentolipun ja 498,77 euron suuruinen autonvuokran kustannus.

Valtiokonttori oli myöntänyt A:lle syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki) nojalla korvausta hänelle aiheutuneesta kärsimyksestä. Valtiokonttori oli hylännyt A:n vaatimuksen saada korvausta lentolipun hankkimisesta ja autonvuokrasta aiheutuneista kuluista sillä perusteella, etteivät ne olleet välittömässä yhteydessä vapaudenmenetykseen.

Kanne ja vastaus Pohjanmaan käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että käräjäoikeus velvoittaa valtion korvaamaan hänelle etukäteen maksetusta lentolipusta Espanjaan tai sen tilalle hankitusta lentolipusta 448,30 euroa sekä etukäteen maksetusta autonvuokrasta Espanjassa tai myöhemmin vuokratusta autosta 498,77 euroa. A:n vapautumisensa jälkeen hankkimasta uudesta lentolipusta ja autonvuokrasta oli aiheutunut hänelle samansuuruiset kustannukset kuin ennen vapaudenmenetystä maksetuista vastaavista hyödykkeistä, joita A ei ollut voinut vapaudenmenetyksensä vuoksi käyttää.

Valtio kiisti kanteen. Se katsoi, että maksetun lentolipun ja autonvuokran menetykset eivät ole sellaisia syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuja kuluja, joista voitaisiin suorittaa hyvitystä.

Käräjäoikeuden tuomio 18.6.2019 nro 19/8220

Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n esitöihin ja oikeuskäytäntöön viitaten käräjäoikeus katsoi, että autonvuokrasta ja lentolipusta aiheutuneet kulut eivät olleet sellaisia suoranaisesti ja välittömästi vapaudenmenetyksestä aiheutuneita kuluja, jotka olisi voitu korvata mainitun lain nojalla.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sari Nielsen.

Jatkokäsittelyluvan myöntäminen ja asian palauttaminen Vaasan hovioikeuteen

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei päätöksellään 13.11.2019 nro 451 myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Korkein oikeus muutti päätöksellään 27.4.2021 nro 622 (KKO 2021:27) hovioikeuden päätöstä, myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan siltä osin, kuin hänen vaatimuksensa saada valtiolta korvausta lentolippujen ja autonvuokran osalta oli hylätty, ja palautti asian hovioikeuteen valituksen käsittelemistä varten.

Korkein oikeus totesi, että A:lle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset olivat aiheutuneet vapaudenmenetyksen johdosta. Korkein oikeus kuitenkin totesi, että laki ei esitöidenkään valossa anna selvää vastausta kysymykseen, kuuluvatko A:lle uuden matkan hankkimisesta ja autonvuokrasta aiheutuvat kustannukset lain nojalla korvattavien kulujen alaan.

Hovioikeuden tuomio 16.12.2021 nro 470

Hovioikeus totesi, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin perusteella vapautensa menettäneellä on oikeus saada hyvitys muun muassa kuluista sekä tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Korvattavia kuluja ovat myös vapaudenmenetyksestä aiheutuneet matkakulut, ja Valtiokonttori oli lausunutkin korvanneensa A:n matkakulut paikkakunnalle, jolla hänet oli otettu kiinni. A:lle aiheutuneita matkakuluja hänen peruuntuneen ulkomaanmatkan tilalle hankkimastaan ulkomaanmatkasta ei voitu sellaisenaan rinnastaa lain esitöissä mainittuihin kuluihin. Myös oikeuskäytännössä on katsottu, että aiheettomaksi osoittautuneen vapaudenmenetyksen johdosta käyttämättä jääneestä tai peruuntuneesta matkasta kantajalle aiheutuneita kuluja ei voida pitää lain 4 §:n nojalla korvattavina kuluina.

Hovioikeus katsoi, etteivät kysymyksessä olevat kustannukset olleet laissa tarkoitettuja kuluja eivätkä tulojen tai elatuksen vähentymistä. A:lla ei siten ollut syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n perusteella oikeutta korvaukseen nyt kysymyksessä olevasta vahingosta. Hovioikeus hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Loukusa (eri mieltä), Markku Mäkynen ja Timo Saranpää.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Loukusa velvoitti valtion korvaamaan A:lle hänen vapaudenmenetyksensä päätyttyä hankkimasta lentolipusta ja autonvuokrauksesta aiheutuneet yhteensä 947,07 euron kustannukset korkoineen.

Loukusa totesi, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan korvattavina kuluina voidaan pitää myös vapaudenmenetyksestä johtuneita tarpeellisia ja kohtuullisia matkakuluja. Korvattavaksi kuuluvat kuitenkin lähinnä matkakulut kotipaikkakunnalle tai paikkakunnalle, jossa epäilty oli otettu kiinni. Sen sijaan esimerkiksi tekemättä jääneen lomamatkan tilalle hankitun lomamatkan kustannukset eivät oikeuttaneet korvaukseen.

Tässä tapauksessa oli kysymys ulkomailla asuvien alaikäisten lasten tapaamiseen liittyvistä vapaudenmenetyksen aiheuttamista ylimääräisistä matkakuluista. Koska kysymys oli perhe-elämään liittyneestä tarpeellisesta ja välttämättömästä matkasta, lain 4 §:n 1 momentin säännöstä oli perusteltua tulkita perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti siten, että se mahdollistaa myös tällaisesta matkasta aiheutuneiden kustannusten korvaamisen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta etukäteen maksetusta autonvuokrasta Espanjassa tai vapautumisen jälkeen maksetusta autonvuokrasta 498,77 euroa ja etukäteen maksetusta lentolipusta tai sen tilalle hankitusta lentolipusta 448,30 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Valtio vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on ollut rikosepäilyn johdosta vapautensa menettäneenä 12.–22.12.2016. A oli ennen vapaudenmenetystään ostanut lentolipun matkustaakseen 20.12.2016 Espanjaan tapaamaan siellä asuvia alaikäisiä lapsiaan ja maksanut Espanjasta vuokraamansa auton vuokran. Kun A:n matka oli estynyt vapaudenmenetyksen vuoksi, hän ei ollut voinut hyödyntää lentolippua ja autonvuokraa. Lentolippua tai auton vuokrausta ei ollut ollut mahdollista peruuttaa. A:n vapautumisensa jälkeen tekemästä Espanjan matkasta oli aiheutunut hänelle 448,30 euron suuruinen lentolipun ja 498,77 euron suuruinen autonvuokran kustannus.

2. Valtiokonttori on myöntänyt A:lle syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä myös syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki) nojalla korvausta hänelle aiheutuneesta kärsimyksestä. Valtiokonttori on hylännyt A:n vaatimuksen saada korvausta lentolipun hankkimisesta ja autonvuokrasta aiheutuneista kuluista sillä perusteella, etteivät ne olleet välittömässä yhteydessä vapaudenmenetykseen.

3. A on käräjäoikeudessa vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan lentolipuista ja autonvuokrasta aiheutuneet kustannukset. Käräjäoikeus on hylännyt vaatimukset, koska kyseiset kustannukset eivät olleet sellaisia suoranaisesti ja välittömästi vapaudenmenetyksestä aiheutuneita kuluja, jotka olisi voitu korvata mainitun lain nojalla.

4. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa. Korkein oikeus on päätöksellään (KKO 2021:27) myöntänyt A:lle jatkokäsittelyluvan ja palauttanut asian hovioikeuteen. Hovioikeus on nyt muutoksenhaun kohteena olevalla tuomiollaan pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

5. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, ovatko A:n korvattavaksi vaatimat kustannukset syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla korvattavia.

Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle vapauden menetyksen johdosta maksettavaa korvausta koskeva sääntely

6. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla on oikeus saada valtiolta korvaus vapauden menetyksen johdosta muun muassa silloin, jos esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä tai jos syyte jätetään sikseen tai hylätään. Saman lain 4 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan hyvitys kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja kärsimyksestä.

7. Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä HE 187/1973 vp on todettu, että 1 §:ssä tarkoitetusta vapaudenmenetyksestä voi aiheutua toimenpiteen kohteeksi joutuneelle sekä aineellista että aineetonta vahinkoa. Tämä on 4 §:n 1 momentissa otettu huomioon siten, että korvauksena voidaan maksaa hyvitys kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja laissa säädetyin tavoin myös kärsimyksestä. Lain perustelujen mukaan kuluilla tarkoitetaan niitä suoranaisia menoja, jotka syyttömästi vangitulle tai tuomitulle on lain 1 tai 3 §:ssä tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutunut. Tällaisiksi on todettu muun muassa asianajajan palkkaamisesta johtuneet ja muut oikaisun saamiseksi tarpeelliset menot (s. 32).

8. Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain muuttamiseen sittemmin johtaneissa valmistelutöissä on tarkasteltu lain nojalla korvattaviksi tulevien kulujen alaa. Korvausasian käsittelyä ja korvausperusteiden täsmentämistä koskevaa lainmuutosta valmisteltaessa lakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, ettei lain nimike vastannut lain sisältöä vaan antoi liian laajan kuvan. Sen vuoksi valiokunta ehdotti nimikkeen täsmentämistä niin, että siitä käy selkeästi ilmi, että laki koskee vain vapaudenmenetyksen johdosta suoritettavia korvauksia (LaVM 8/1984 vp s. 1). Lailla 984/1984 lain nimike muutettiin laiksi syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta.

9. Lakivaliokunta lausui lisäksi käsityksenään, että syyttömästi tuomitulle tulisi korvata kaikki oikeudenkäynneistä johtuneet kulut, ansionmenetykset ja kärsimykset. Tämän vuoksi valiokunta edellytti hallituksen huolehtivan siitä, että eduskunnalle annetaan esitys, jonka nojalla syyttömästi vangitulle tai tuomitulle voidaan valtion varoista maksaa korvaukset kaikista hänen menetyksistään ja kärsimyksistään (LaVM 8/1984 vp s. 2).

10. Kärsimyskorvauksen maksamisen alaa laajennettaessa lain perusteluissa (HE 204/1988 vp s. 3–4) on todettu esityksen valmistelun aikana kerätyn aineiston perusteella näyttävän ilmeiseltä, että tuolloin korvattiin yleisesti ottaen lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti ne kulut ja menetykset, joita syyttömästi vangitulle tai tuomitulle vapaudenmenetyksestä aiheutuu. Edelleen on todettu laissa säänneltävän nimenomaan vapaudenmenetyksen johdosta maksettavia korvauksia ja että ei voida pitää johdonmukaisena sitä, että vapautensa menettänyt saisi korvausta sellaisista vahingoista, jotka eivät liity vapaudenmenetykseen ja joista muut epäillyt, syytetyt tai tuomitut eivät saisi korvausta. Hallituksen esityksessä (s. 1–2) on viitattu edellä mainittuun lakivaliokunnan mietintöön ja eduskunnan sen johdosta antamaan vastaukseen, joissa edellytettiin hallituksen huolehtivan siitä, että eduskunnalle annetaan esitys, jonka nojalla syyttömästi vangitulle tai tuomitulle voidaan valtion varoista maksaa korvaukset kaikista hänen menetyksistään ja kärsimyksistään. Hallituksen esityksessä (HE 204/1988 vp) ei kuitenkaan ole ehdotettu korvattavien kulujen alan laajentamista eikä muutenkaan ryhdytty syyttömäksi todettujen aseman perusteellisempaan arviointiin.

11. Korkein oikeus toteaa, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentissa korvattaviksi säädettyjen kulujen alaa ei ole lainsäädännössä myöhemminkään laajennettu. Valtion velvollisuudesta korvata syytteestä vapautetulle aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut on sittemmin säädetty lailla oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta (107/1998). Tämä korvausvelvollisuus koskee kaikkia syytteestä vapautettuja vastaajia, siis myös niitä, jotka eivät ole olleet vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen kohteena.

12. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetussa laissa säädetyn korvauksen maksamisen edellytyksenä ei ole, että virkatoiminnassa olisi syyllistytty virheelliseen menettelyyn, kuten on vaadittaessa valtiolta vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain mukainen valtion korvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta, niin sanottua ankaraa vastuuta. Syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla valtion varoista korvattavien varallisuusvahinkojen ala ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin vahingonkorvauslaissa, jonka perusteella muun muassa omaisuuden käyttöhyödyn menettämisestä aiheutunut tai siihen rinnastuva vahinko on korvattu taloudellisena vahinkona (ks. esimerkiksi KKO 2005:66).

13. Myös ankaran vastuun piirissä vastuun perusteena olevan toiminnan ja vahingon välillä edellytetään syy-yhteyttä. Syy-yhteydeltä ei ankaran vastuun yhteydessä kuitenkaan poikkeuksetta edellytetä yhtä läheistä kytkentää vahingon ja sen aiheuttamisen välillä kuin tuottamusvastuun yhteydessä. Ankara vastuu koskee yleensä vahinkoja, jotka ovat tyypillisiä sille vaaralle, joka perustelee vastuun ankaruutta. Ankaran vastuun piiriin kuuluvaan toimintaan saattaa kuitenkin liittyä riskejä, joiden toteutumisen ennakoiminen yksilötasolla on erittäin vaikeaa. Tämänkin johdosta vahinkojen ennakoitavuudella ei ankaran vastuun piirissä ole samanlaista vastuuta rajoittavaa merkitystä kuin tuottamusvastuun piirissä. Korvausvastuu olisi kuitenkin hallitsemattoman laajaa, jos sitä ei rajattaisi vahinkoihin, joiden kytkös vahingon aiheuttaneeseen toimintaan on riittävän läheinen. (KKO 2016:86, kohdat 9-11).

14. Korkein oikeus toteaa edellä mainitun perusteella, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla korvattaviksi tulevilla kuluilla on tarkoitettu vapaudenmenetykseen syy-yhteydessä olevia suoranaisia menoja. Nämä ovat menoja, jotka tyypillisesti ja riittävän läheisesti liittyvät vapaudenmenetykseen.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

15. Asiassa on riidatonta, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentissa säädetty edellytys korvauksen maksamiseen täyttyy. Ratkaisussaan KKO 2021:27 (kohdat 14–15) Korkein oikeus on todennut, että A:lle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset uuden lentolipun hankkimisesta ja auton vuokraamisesta ovat aiheutuneet vapaudenmenetyksen johdosta mutta että lain 4 § jättää sijaa erilaisille tulkinnoille sen suhteen, minkälaiset kustannukset voivat olla laissa tarkoitettuja vapaudenmenetyksestä johtuvia ja kuluina korvattavia suoranaisia menoja.

16. Edellä kohdan 14 mukaisesti lain 4 §:n 1 momentin nojalla korvattaviksi tulevat vapaudenmenetykseen tyypillisesti ja riittävän läheisesti liittyvät suoranaiset menot.

17. Ennen vapaudenmenetystä tapahtuneet lentolipun hankinta ja autonvuokraus eivät ole johtuneet vapaudenmenetyksestä. A:lle tästä aiheutuneet kustannukset eivät ole vapaudenmenetyksen johdosta korvattavia.

18. Vapaudenmenetyksen välittömänä seurauksena A on estynyt käyttämästä edellä mainittuihin lentolipun hankintaan ja auton vuokraamiseen perustuneita etuuksiaan ja menettänyt ne. Tämän kaltainen menetys ei ole syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu kulu tai muukaan sellainen vahinko, joka korvattaisiin kyseisen lain nojalla.

19. Kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet, kun A on hankkinut uuden lentolipun ja vuokrannut uudestaan auton korvaamaan edellä mainittua menetystään, ei voida pitää sellaisina menoina, jotka olisivat edeltä ilmenevällä tavalla suoranaisesti vapaudenmenetyksestä aiheutuneita. Kyseisiä kustannuksia ei siten korvata syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Mika Ilveskero, Timo Ojala ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.