KKO:2023:36

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A oli tehnyt toistaiseksi voimassa olevan asuinhuoneiston vuokrasopimuksen vuonna 2007. A ja hänen huoneistossa myös asunut puolisonsa B ilmoittivat vuonna 2014 vuokranantajalle havaitsemastaan kosteusvauriosta ja epäilemästään terveyshaitasta, minkä jälkeen huoneistoa remontoitiin. Kun remontti valmistui, A ja B ilmoittivat yhä epäilevänsä, että remontti oli riittämätön ja huoneistossa oli kosteushaitta. A irtisanoi vuokrasopimuksen. A ja B muuttivat pois asunnosta 1.6.2016.

A ja B vaativat 9.12.2016 nostamassaan kanteessa vuokranantajalta korvausta asunnon home- ja kosteusvaurioiden aiheuttamasta tilapäisestä haitasta sekä vahingonkorvausta hävitetyistä tavaroista. A vaati myös vuokranalennusta.

Vuokranantaja vaati vastakanteessaan, että A ja B velvoitetaan suorittamaan erääntyneet maksamattomat vuokrat.

Ennen pääasian käsittelyn päättymistä A ja B vaativat, että heille määrätään maksettavaksi hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa ja hyvityksen korotuksena 2 000 euroa kummallekin.

Käräjäoikeuden tuomio 18.10.2019 nro 19/49740

Käräjäoikeus hyväksyi A:n vaatimuksen hinnanalennuksesta vähäiseltä osin ja muutoin hylkäsi A:n ja B:n kanteen. Vuokranantajan vastakanne hyväksyttiin.

Oikeudenkäynnin viivästymisen osalta käräjäoikeus totesi, että asia oli ollut vireillä alle kolme vuotta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö viittasi siihen, että viivästyksestä saattoi olla kyse, kun tavallisen, laajahkon asian käsittely oli kestänyt kokonaisuudessaan yli viisi vuotta. Käräjäoikeus katsoi, ettei oikeudenkäynti ollut viivästynyt oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa tarkoitetulla tavalla. Hyvitysvaatimus hylättiin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Rekola.

Helsingin hovioikeuden päätös 3.12.2021 nro 1617

A ja B valittivat hovioikeuteen. Asianosaiset pääsivät ennen pääkäsittelyä asiassa sovintoon, jonka hovioikeus vahvisti 1.10.2021.

Oikeudenkäynnin viivästymistä koskevan väitteen osalta hovioikeus totesi, että asian kokonaiskäsittelyaika oli ollut noin 4 vuotta 10 kuukautta, josta käsittely käräjäoikeudessa oli kestänyt noin 2 vuotta 10 kuukautta ja hovioikeudessa noin 2 vuotta muutoksenhakuaika huomioon ottaen. Hovioikeuden mukaan asian laatu ja laajuus sekä merkitys A:lle ja B:lle puolsivat asian joutuisaa käsittelyä. Tässä tapauksessa asian käsittely ei kuitenkaan ollut kestänyt selvästi pitempään kuin mitä oli voitu edellyttää ottaen huomioon, että kysymys oli ollut väitetyn vahingon jälkikäteisestä rahallisesta korvaamisesta tilanteessa, jossa asianosaisten terveydelle, asumiselle tai taloudelliselle tulevaisuudelle ei ollut aiheutunut välitöntä vaaraa.

Asian käsittelyn kesto oli vielä perusteltavissa tuomioistuimen käsittelyjärjestyksellä, työn yleisellä järjestämisellä, tuomarin vaihtumisella ja yleisellä työtilanteella. Oikeudenkäynnin kestoa ja syitä sekä asian merkitystä asianosaisille kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus päätyi siihen, ettei oikeudenkäynti ollut viivästynyt valtion vastuulla olleesta syystä siten, että se olisi loukannut asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. A:lla ja B:llä ei ollut oikeutta saada hyvitystä valtion varoista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Myllykangas (eri mieltä), Kristina Isaksson ja Saini Siitarinen. Esittelijä Markus Kämäräinen (mietintö).

Esittelijä Kämäräinen katsoi mietinnössään, jonka hovioikeudenneuvos Myllykangas hyväksyi, että asia ei ollut erityisen laaja eikä oikeudellisesti hankala. Kokonaiskäsittelyaika oli kohtuuton tämän laatuisessa asiassa. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että käsittelyn pitkittyminen olisi aiheutunut A:n ja B:n toiminnasta. Käsittely oli viivästynyt käräjä- ja hovioikeudessa tuomioistuinten suuren työmäärän vuoksi. Oikeudenkäynti oli viivästynyt vuodella valtion vastuulla olevasta syystä. A:lla ja B:llä oli oikeus kummallakin 1 500 euron hyvitykseen. Syytä hyvityksen korottamiseen sillä perusteella, että asia oli erityisen merkittävä asianosaiselle, ei ollut.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A ja B vaativat valituksessaan, että valtio velvoitetaan suorittamaan heille hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 500 euroa kummallekin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B ovat käräjäoikeudessa 9.12.2016 vireille tulleella kanteella vaatineet vuokranantajalta muun ohella korvausta tilapäisestä haitasta. Lisäksi A ja B ovat vaatineet valtiolta korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä.

2. Käräjäoikeus on 18.10.2019 antamallaan tuomiolla hylännyt kanteen pääosin ja viivästymishyvitystä koskevan vaatimuksen kokonaisuudessaan. Hovioikeudessa asianosaiset ovat päässeet sovintoon, joka on vahvistettu 1.10.2021.

3. Hovioikeus on viivästymishyvitystä koskevassa päätöksessään katsonut, että asia ei ollut tavallista laajempi eikä erityisen vaikea, mutta käsittelyn kesto oli perusteltavissa tuomioistuimen käsittelyjärjestyksellä, työn yleisellä järjestämisellä, tuomarin vaihtumisella ja yleisellä työtilanteella. Myös hovioikeus on hylännyt vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymishyvityksestä.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset

4. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana kysymykset siitä, onko oikeudenkäynti asiassa viivästynyt siten, että se loukkaa A:n ja B:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa, ja onko heillä siten oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Sovellettavat säännökset ja muut oikeuslähteet

5. Oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on osa Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa turvatuista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. Sen tarkoituksena on osaltaan turvata oikeudenkäytön tehokkuutta ja uskottavuutta sekä suojella asianosaista huolelta, haitalta ja epävarmuudelta, joka liittyy oikeudenkäynnin kohtuuttomaan pitkittymiseen (KKO 2021:14, kohta 5 ja siinä mainitut ratkaisut).

6. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

7. Hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti 1) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä 3) asian merkitys asianosaiselle. Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

8. Hyvityslain esitöiden mukaan lain 4 §:n 1 momentin arviointikriteerien on tarkoitettu vastaavan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia kriteerejä. Pykälän 2 momentin säännös taas merkitsee, että viivästymistä arvioitaessa huomioon tulee ottaa laissa nimenomaisesti mainittujen kriteerien lisäksi myös muut ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään vakiintuneesti soveltamat kriteerit. (HE 233/2008 vp s. 23–24, LaVM 3/2009 vp s. 2–3 ja PeVL 2/2009 vp s. 1–2.)

9. Oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa keskeisin kysymys on se, kuinka kauan oikeudenkäynti on kestänyt. Kysymys oikeudenkäynnin viivästymisestä ratkaistaan kuitenkin eri seikkojen kokonaisarvostelun perusteella. Mitä vaikeampi asia on, sitä pidempää käsittelyaikaa voidaan yleensä pitää kohtuullisena. Jos ratkaisulla on erityinen henkilökohtainen intressi asianosaiselle, vaaditaan yleensä tavallista joutuisampaa käsittelyä. (HE 233/2008 vp s. 23–24.)

10. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö viittaa siihen, että viivästyksestä saattaa olla kyse, kun tavallisen, laajahkon asian käsittely on kestänyt kokonaisuudessaan yli viisi vuotta (KKO 2011:87, kohta 7). Myös hyvityslain 4 §:n esitöissä on esitetty vastaava yleinen aika-arvio viivästyksestä mainitunlaisen asian käsittelyssä (HE 233/2008 vp s. 24). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella asian yhden ja puolen vuoden käsittelyaikaa oikeusastetta kohden ei voida pitää vielä kestoltaan kohtuuttomana. Vaikka yksittäinen käsittelyvaihe ei sinänsä olisi kestoltaan kohtuuton, oikeudenkäynnin kokonaiskesto voi siitä huolimatta muodostua kohtuuttomaksi (Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi (suuri jaosto) 27.6.2017, kohdat 210–211). Vastaavasti ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että viivästyminen asian käsittelyn yksittäisessä vaiheessa voi olla hyväksyttävissä, jos asian kokonaiskäsittelyaika ei kuitenkaan ole kohtuuton (Nuutinen v. Suomi 27.6.2000, kohdat 110 ja 115).

11. Merkityksellinen kriteeri viivästymistä arvioitaessa on se, miten eri osapuolet ovat toimineet asian käsittelyssä ja miten se on vaikuttanut asian viipymiseen. Keskeinen merkitys on tuomioistuimen käsittelytoimilla. Tuomioistuimen käsittelytoimien osalta tulee kiinnittää huomiota muun muassa siihen, onko asian käsittelyyn sisältynyt pitkiä passiivisia jaksoja, jolloin asiassa ei ole tapahtunut toimenpiteitä. (HE 233/2008 vp s. 23–24.)

12. Valtion vastuu ei edellytä, että viranomaiset olisivat menetelleet moitittavasti. Puutteellisista resursseista tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät yleensä poista valtion vastuuta. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä viipyminen on hyväksytty silloin, kun se on aiheutunut poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta tuomioistuinten ruuhkautumisesta. Edellytyksenä on kuitenkin tällöin, että valtio on ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimiin tällaisten väliaikaisten olosuhteiden korjaamiseksi ja tuomioistuinten ruuhkien purkamiseksi. Käsittelyn viivästymistä ei voida oikeuttaa tuomioistuimen pitkään jatkuneella ylikuormittumisella ja ruuhkautumisen jokapäiväistymisellä. (HE 233/2008 vp s. 23–24 sekä esim. Keaney v. Irlanti, 30.4.2020, kohta 88 ja Bieliński v. Puola, tuomio 21.7.2022, kohdat 43–44.)

Oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi tässä asiassa

13. A:n ja B:n kanne on koskenut hinnanalennus- ja korvausvaatimusta huoneenvuokra-asiassa. Kanne on tullut vireille käräjäoikeudessa 9.12.2016. Vuokranantaja on esittänyt asiassa vastakanteen maksamattomista vuokrista. Vastakanne on kirjattu saapuneeksi helmikuussa 2017. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan käräjäoikeudessa asian käsittely on ollut keskeytyneenä vastakanteeseen 30.3.2017 saapuneen vastauksen jälkeen noin vuoden ajan lukuun ottamatta asian jakamista toiselle käräjätuomarille 6.2.2018. Tämän jälkeen 15.3.2018 on ryhdytty sopimaan valmisteluistunnon ajankohtaa. Valmisteluistunto on kuitenkin jouduttu peruuttamaan käräjätuomarin ruuhkautuneen työtilanteen vuoksi. Valmisteluistunto on toimitettu 7.3.2019. Valmisteluistunnon jälkeen on käyty kirjeenvaihtoa liittyen muun muassa asiassa laadittuun yhteenvetoon. Pääkäsittely on toimitettu 18.–19.9.2019. Pääkäsittely on kestänyt noin kahdeksan tuntia. Pääkäsittelyssä on kuultu A:n ja B:n lisäksi kolmea todistajaa ja kirjallisia todisteita on esitetty 15. Todistelu on koskenut asunnon kuntoa, vuokranantajan toimintaa, A:n ja B:n terveydentilaa ja oireita sekä niiden syy-yhteyttä asunnon väitettyihin puutteisiin. Käräjäoikeuden tuomio on annettu 18.10.2019.

14. Hovioikeudessa A:n ja B:n valitus on kirjattu saapuneeksi 15.11.2019, ja heille on myönnetty jatkokäsittelylupa 6.4.2020. Vuokranantajan vastaus on saapunut 4.6.2020. Hovioikeuden asian käsittelyä koskevien kirjausten mukaan asiassa ei ole tehty toimenpiteitä heinäkuun 2020 jälkeen ennen 24.6.2021 tehtyä päätöstä syyskuussa 2021 toimitettavasta pääkäsittelystä. Asianosaiset ovat päässeet asiassa sovintoon, joka on vahvistettu 1.10.2021. Hovioikeus on antanut viivästymishyvitystä koskevan päätöksen 3.12.2021.

15. Korkein oikeus toteaa, että kannevaatimukset ovat olleet tavanomaisia ja ratkaistavat oikeudelliset ongelmat ovat yleisiä vastaavissa asioissa. Asiassa ei ole esitetty laajalti todistelua eikä näytön arvioiminen ole ollut erityisen vaativaa. Kysymyksessä on ollut tavanomainen huoneenvuokra-asia. Korkein oikeus katsoo, että asia ei ole ollut laadultaan vaikea eikä se ole ollut myöskään tavanomaista laajempi.

16. A ja B ovat muuttaneet väitetysti puutteellisessa kunnossa olleesta asunnosta ennen oikeudenkäyntiä. Kuten hovioikeus on katsonut, A:n ja B:n kanteessa on ollut kysymys jälkikäteisestä taloudellisesta korvauksesta ja vuokranantajan vastakanteessa maksamattomista vuokrista tilanteessa, jossa A:n ja B:n terveydelle, asumiselle tai taloudelliselle tulevaisuudelle ei ole aiheutunut välitöntä vaaraa. Korkein oikeus katsoo, että pääasia ei ole edellyttänyt tavallista joutuisampaa käsittelyä.

17. Asiassa ei ole ilmennyt, että A ja B olisivat omalla toiminnallaan aiheuttaneet asian käsittelyn viivästymisen. Asia on ollut käräjäoikeuden käsiteltävänä ennen koronapandemian alkamista, joten myöskään pandemia ei ole vaikuttanut käsittelyn kestoon käräjäoikeudessa.

18. Asiassa on selvitetty, että pääasian käsittely on ollut käräjäoikeudessa keskeytyneenä noin vuoden ajan, minkä jälkeen käräjätuomarin ruuhkautuneesta työtilanteesta johtuen on kulunut vielä vuosi ennen valmisteluistunnon toimittamista. Korkein oikeus toteaa, että asian käsittelyyn käräjäoikeudessa on sisältynyt pitkähköjä passiivisia jaksoja.

19. Tuomioistuimet ovat yleisesti ruuhkautuneita. Työtilanteen ruuhkautuminen tuomioistuimissa on syntynyt pitkän ajan kuluessa, kun oikeudenhoidon määrärahat ovat olleet riittämättömät (Valtioneuvoston selonteko oikeudenhoidosta, Valtioneuvoston julkaisuja 2022:67, s. 29). Tässä asiassa ilmennyttä ruuhkautumisesta johtunutta käsittelyn keskeytymistä ja viivästymistä ei siten voida pitää poikkeuksellisena tai väliaikaisena tilanteena. Edellä kohdassa 12 mainitun mukaisesti valtio vastaa siitä, että tuomioistuinlaitos on järjestetty ja resursoitu niin, että asiat voidaan käsitellä kohtuullisessa ajassa. Korkein oikeus katsoo, että asian käsittelyn kohtuullista kestoa arvioitaessa tuomioistuimien yleistä ja pitkäaikaista ruuhkautumista ei pidä ottaa huomioon.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

20. A:n ja B:n huoneenvuokra-asian kokonaiskäsittelyaika kahdessa oikeusasteessa on ollut noin viisi vuotta. Käsittely käräjäoikeudessa on kestänyt yli kaksi vuotta kymmenen kuukautta, mihin aikaan on sisältynyt asian käsittelyssä ollut passiivinen jakso ja sitä seurannut työtilanteen ruuhkautumisesta aiheutunut valmisteluistunnon siirtäminen. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa asian kokonaiskäsittelyaika ja etenkin käsittelyaika käräjäoikeudessa on kestänyt pitempään kuin asian laatuun ja laajuuteen nähden olisi ollut kohtuullista. Edellä todetuin tavoin tuomioistuinten yleinen ja pitkäaikainen ruuhkautuminen ei oikeuta käsittelyn keston pitenemiseen.

21. Viivästymisen kestoa ja syitä sekä asian merkitystä asianosaisille kokonaisuudessaan arvioidessaan Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenkäynti on viivästynyt valtion vastuulla olevasta syystä vuodella. A:n ja B:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on loukattu, minkä vuoksi heillä on oikeus saada viivästymisestä hyvitys.

Hyvityksen määrä

22. A ja B ovat vaatineet, että hyvitystä määrätään heille kummallekin erikseen 1 500 euroa yhden vuoden viivästymisen ajalta ja lisäksi 2 000 euroa korotuksena sen vuoksi, että asia on koskenut heidän terveysongelmiaan.

23. Hyvityslain 6 §:n 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen yhteismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan.

24. Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:n ja B:n kanteessa on ollut kysymys jälkikäteisestä taloudellisesta korvauksesta tilanteessa, jossa A:n ja B:n terveydelle, asumiselle tai taloudelliselle tulevaisuudelle ei ole aiheutunut välitöntä vaaraa. Pääasia ei ole hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla erityisen merkittävä A:lle ja B:lle, eikä heillä siten ole oikeutta hyvityksen korotukseen. Koska oikeudenkäynti on viivästynyt valtion vastuulla olevasta syystä vuodella, A:lla ja B:llä on kummallakin oikeus 1 500 euron hyvitykseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle kummallekin erikseen hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Ari Kantor, Mika Ilveskero ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.