KKO:2023:34

Käräjäoikeus oli määrännyt A:n B:tä suojaavaan laajennettuun lähestymiskieltoon. A oli valittanut hovioikeuteen, joka ei ollut myöntänyt hänelle jatkokäsittelylupaa, ja edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Lähestymiskielto oli päättynyt muutoksenhaun ollessa vireillä Korkeimmassa oikeudessa.

Korkein oikeus katsoi, että lähestymiskieltoon määrätyllä on lähestymiskiellon päättymisestä huolimatta oikeudellinen tarve saada lausunto lähestymiskieltoa koskevan ratkaisun lainmukaisuudesta. A:n muutoksenhakemus voitiin siten tutkia.

Käräjäoikeus ei ollut ratkaisussaan lausunut, millä perusteilla B:n kertomusta muun muassa A:n häneen kohdistamasta väkivallasta oli pidettävä A:n kertomusta uskottavampana, tai millä perusteilla muun asiassa esitetyn todistelun oli katsottu tukevan B:n kertomusta. Käräjäoikeuden ratkaisusta ei myöskään lainkaan ilmennyt, millä perusteilla lähestymiskielto oli määrätty laajennettuna. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa tarkistusperusteella.

OK 25 a luku 11 § 1 mom 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 2.12.2021 nro 21/3893, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 25.3.2022 nro 436 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Juha Fredriksson ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Virva Nyman ja Aksu Jokinen sekä asessori Peter Huhanantti.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on B:n hakemuksesta, jota A on vastustanut, määrännyt A:n vuoden ajaksi B:tä suojaavaan laajennettuun lähestymiskieltoon.

2. Perusteluissaan käräjäoikeus on ensin selostanut lähestymiskiellosta annetun lain 1 §:n 1 momentista ja 2 §:n 1 momentista ilmeneviä edellytyksiä lähestymiskiellon määräämiselle sekä lain 2 a §:n säännöstä kiellon määräämisen edellytysten arvioimisesta. Tämän jälkeen käräjäoikeus on todennut B:n kertoneen, että A oli kohdistanut B:hen toistuvasti muun muassa erimuotoista väkivaltaa ja uhkailuja ja rikkonut B:n kotirauhaa. Muu asiassa esitetty todistelu on käräjäoikeuden mukaan tukenut B:n lausumaa. Käräjäoikeus on pitänyt ilmeisenä vaaraa siitä, että ilman lähestymiskieltoa A jatkaisi B:n häirintää tai tekisi tähän kohdistuvan rikoksen.

3. Kiellon sisällön osalta käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene, millä perusteilla lähestymiskielto on määrätty laajennettuna siten kuin lähestymiskiellosta annetun lain 3 §:n 3 momentissa säädetään.

4. A, joka on kiistänyt menetelleensä B:n kertomin tavoin, on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hakemus lähestymiskiellosta hylätään. A on vedonnut muun muassa siihen, että käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön virheellisesti eikä ollut perustellut tuomiotaan laissa edellytetyllä tavalla. A on vedonnut myös asianosaisten asemaan yhteisten alaikäisten lasten vanhempina. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

5. A on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen, ja lähestymiskielto on päättynyt muutoksenhaun ollessa vireillä Korkeimmassa oikeudessa. Koska lähestymiskielto ei ole enää voimassa, käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen ei voida enää puuttua.

6. Korkeimmassa oikeudessa on näin ollen ensiksi kysymys siitä, voidaanko A:n muutoksenhaun johdosta lähestymiskiellon päättymisen jälkeen antaa lausunto siitä, onko lähestymiskiellon määräämiselle ollut lainmukaiset perusteet. Jos vastaus on myöntävä, on tämän jälkeen arvioitava, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle asiassa jatkokäsittelylupa.

Oikeudellinen tarve muutoksenhakuun

7. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että asianosaisella ei pääsääntöisesti ole oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun muissakaan tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi muutoksenhakemuksen johdosta muuttua. Vastaavasti muutoksenhakuintressi voi muutoksenhakemuksen tekemisen jälkeen, mutta ennen sen johdosta annettavaa ratkaisua, lakata sen vuoksi, että muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu ei enää ole voimassa.

8. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä voitu poiketa ja katsoa muutoksenhakijalla olevan oikeudellinen tarve muutoksenhakuun erityisesti silloin, kun kysymys on ollut pakkokeinon kohteena olleen henkilön muutoksenhausta vapauteen kohdistuviin pakkokeinopäätöksiin. Korkein oikeus ei ole kuitenkaan antanut ennakkopäätöstä, jossa olisi kysymys lähestymiskieltoon määrätyn oikeudesta saada lausunto lähestymiskieltoratkaisun lainmukaisuudesta sen jälkeen, kun lähestymiskielto on jo päättynyt.

9. Lähestymiskielto rajoittaa siihen määrätyn liikkumisvapautta, mutta tämän rajoituksen merkitystä voidaan pitää lähtökohtaisesti vähäisenä, kun sitä verrataan esimerkiksi vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen merkitykseen pakkokeinon kohteen kannalta. Lähestymiskieltoasia eroaa pakkokeinoasioista myös siten, että vastapuolena on yksityishenkilö, kun pakkokeinoasioissa vastapuolena on valtio. Kuten Korkein oikeus on lähestymiskieltoa koskevassa oikeuskäytännössään (KKO 2014:68, kohta 15) todennut, lähestymiskielto merkitsee kuitenkin liikkumisvapauden rajoittamisen ohella kieltoon määrättävän rekisteröintiä ja jonkinasteista leimautumistakin.

10. Lähestymiskieltoa koskevien tietojen käsittelystä poliisin rekistereissä säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa, jonka 34 §:n mukaan tiedot poistetaan viiden vuoden kuluttua lähestymiskiellon määräämisestä. Mainitun lain 14 §:stä ilmenevällä tavalla lähestymiskieltoa koskevilla tiedoilla voi olla merkitystä esimerkiksi sellaisia lupia koskevissa asioissa, joissa luvan myöntämisen tai voimassaolon edellytykseksi on säädetty luvanhakijan tai luvanhaltijan luotettavuus, sopivuus tai muu vastaava ominaisuus. Edelleen lähestymiskieltoa koskevilla tiedoilla voi turvallisuusselvityslain 25 §:stä ilmenevällä tavalla olla merkitystä tilanteissa, joissa henkilöstä laaditaan mainitussa laissa tarkoitettu turvallisuusselvitys.

11. Lähestymiskiellolla on käytännössä usein vaikutusta myös kiellon kohteena olevaa henkilöä koskevia myöhempiä lähestymiskieltoasioita ratkaistaessa. Vaikka kiellon edellytykset on aina arvioitava itsenäisesti kyseisessä asiassa esitetyn aineiston pohjalta, aikaisempi lähestymiskieltoa koskeva tuomio muodostaa usein lähtökohdan, kun myöhemmin arvioidaan lähestymiskiellon määräämisen edellytyksiä. Tuomiolla voi siten olla merkittäväkin todistusvaikutus harkittaessa, onko rikoksen tai vakavan häirinnän vaara myöhemminkin olemassa (ks. myös KKO 2014:68, kohta 19).

12. Lisäksi lähestymiskieltoasian ratkaisulla voi olla käytännössä todistusvaikutus esimerkiksi ratkaistaessa, miten lähestymiskieltoasian asianosaisten mahdollisten yhteisten lasten huolto, asuminen ja tapaamisoikeus on järjestettävä.

13. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että muutoksenhakijana olevalla lähestymiskieltoon määrätyllä on kiellon päätyttyä oikeudellinen tarve saada lausunto kieltoon määräämisen lainmukaisuudesta.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset

14. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste), 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste), 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste) tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Korkein oikeus katsoo, että jatkokäsittelyluvan myöntämistä on tässä tapauksessa perusteltua arvioida ensin tarkistusperusteen kannalta.

15. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelujen (HE 105/209 vp s. 33) mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä tarkistusperusteella esimerkiksi silloin, kun käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen puutteellisuuden tai epäselvyyden vuoksi ei voida arvioida, onko ratkaisun lopputulos oikea. Lupakynnys on tarkoitettu alhaiseksi. Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 60) mainitaan esimerkkinä jatkokäsittelyluvan myöntämistä edellyttävästä tilanteesta, ettei käräjäoikeuden ratkaisussa ole lausuttu suullisen näytön arviointiin liittyvästä seikasta, johon valituskirjelmässä vedotaan ja joka saattaa vaikuttaa asian lopputulokseen. Kuten säännöksen perusteluista ja nimenomaan lähestymiskieltoasiaa koskevasta Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2019:50 (erityisesti kohdat 24 ja 25) ilmenee, jatkokäsittelyluvan myöntämistä tarkistusperusteella harkittaessa korostuu käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen seikkaperäisyyden merkitys.

16. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:68 (kohta 15) todennut, että lähestymiskieltoon määrättäväksi vaaditun oikeusturva edellyttää, että lähestymiskiellon määräämisen edellytyksistä esitetään objektiivisesti arvioitavissa oleva riittävä näyttö, vaikka lähestymiskiellosta annetun lain 2 §:ssä säädetty näyttövaatimus ”perusteltu aihe olettaa” sinänsä on varsin matala verrattuna erityisesti rikosasiassa vaadittavaan näyttöön. Kuten edellä mainitusta Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2019:50 ilmenee, myös tätä madallettua näyttövaatimusta koskevien käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen on oltava riittävän seikkaperäiset, jotta hovioikeus voi jatkokäsittelylupaa myöntämättä arvioida käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta.

17. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomio on erittäin suppeasti perusteltu. Käräjäoikeuden tuomiosta ei lainkaan ilmene, millä perusteilla käräjäoikeus on tilanteessa, jossa asianosaisten kertomukset lähestymiskiellon perusteeksi esitetyistä seikoista ovat olleet olennaisessa ristiriidassa keskenään, pitänyt B:n kertomusta A:n kertomusta uskottavampana tai millä perusteilla käräjäoikeus on katsonut muun asiassa esitetyn todistelun tukevan B:n lausumaa. Erityisenä puutteena ratkaisussa on lisäksi ollut se, että käräjäoikeus ei ole perustellut lainkaan lähestymiskiellon määräämistä laajennettuna.

18. Korkein oikeus katsoo edeltä ilmenevillä perusteilla, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Hovioikeuden olisi siten pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa tarkistusperusteella. Asiaa ei ole tarpeen arvioida muiden jatkokäsittelylupaperusteiden kannalta.

Asian jatkokäsittely

19. Asian käsittelyä on oikeusastejärjestys huomioon ottaen perusteltua jatkaa hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Tuomo Antila, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Minna Immonen.