KKO:2023:33

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja syyttäjän muut vaatimukset sekä vastaus Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 1.5.2018–17.1.2020 tehdystä eläinsuojelurikoksesta. Syytteen mukaan A, jonka tilalla oli tekoaikana ollut yhteensä 323–468 nautaa, oli menettelemällä syytteen teonkuvauksen kohdissa a–f tarkemmin kuvatulla tavalla tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohdellut omistamiaan ja hoidossaan olleita nautaeläimiä tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen. Puutteet eläinten ravinnon saannissa sekä puhtaudessa ja kuivuudessa olivat olleet vakavia, ja laiminlyönnit olivat kestäneet yli puolitoista vuotta.

Lisäksi syyttäjä vaati, että A määrätään vähintään kolmeksi vuodeksi nautaeläimiä koskevaan eläintenpitokieltoon ja että A:n omistamat kiellossa tarkoitetut tuotantoeläimet tuomitaan menetetyiksi valtiolle.

A kiisti syytteen sekä vaatimuksen eläintenpitokiellosta ja menettämisseuraamuksesta. A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Käräjäoikeuden tuomio 23.11.2020 nro 20/145567

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja muut syyttäjän vaatimukset ja velvoitti valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Käräjäoikeus totesi, että tilalla oli tehty useita tarkastuksia, jotka olivat sujuneet moitteitta lukuun ottamatta niitä neljää tarkastusta, joihin syyte perustui. Eläinten pitopaikka oli valokuvien perusteella ollut harvinaisen siisti, ja eläimet olivat valokuvien perusteella olleet hyvässä kunnossa ja puhtaita. Tilalla oli ollut joitakin likaisia eläimiä, mutta se oli luonnollista, koska eläimet pääsivät vapaasti kulkemaan ulkona.

Eläimillä oli ollut koko ajan saatavilla ruokaa siten, että ne olivat voineet syödä milloin tahansa. Eläinten nälkiintymisestä ei ollut esitetty näyttöä. Muutamalla lypsylehmällä oli ollut kierresorkkia. Kyse ei ollut kuitenkaan rikoksesta, koska tällainen yleinen, sittemmin hoidettu vika, oli koskenut vain muutamaa monesta sadasta eläimestä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hasse Häkki.

Vaasan hovioikeuden tuomio 19.11.2021 nro 21/149537

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja toisti rangaistusvaatimuksen sekä eläintenpitokielto- ja menettämisseuraamusvaatimukset. Lisäksi syyttäjä vaati, että valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut.

A vaati, että valitus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa.

Hovioikeus luki A:n syyksi seuraavan menettelyn. A oli 1.5.2018–17.1.2020 törkeästä huolimattomuudesta jättänyt tarpeellista hoitoa vaille tai kohdellut muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti omistamiaan ja hoidossaan olleita nautaeläimiä aiheuttaen niille tarpeetonta kipua ja kärsimystä seuraavasti:

a) A oli laiminlyönyt huolehtia, että hänen hoidossaan olleiden nautaeläinten puhtaanapito olisi ollut riittävää. Tarkastuksissa oli ollut havaittavissa eläimiä, joissa oli ollut kiinni lantakokkareita.

b) A oli laiminlyönyt huolehtia, että eläimet olisivat saaneet riittävästi hyvälaatuista ravintoa. Ruokinnassa ei ollut otettu huomioon kunkin eläimen tarpeita eikä varmistettu, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Tarkastuksilla oli todettu ja teurastustiedoista oli ilmennyt, että tilalla oli ollut eläimiä, jotka olivat kasvaneet huonosti, koska niiden ravinto ei ollut sisältänyt tarpeeksi energiaa.

e) A oli laiminlyönyt huolehtia lypsylehmien sorkkahoidosta. Tarkastuksessa 4.3.2019 oli todettu, että muutamalla lypsylehmällä oli hoitoa vaativia liian pitkäksi kasvaneita sorkkia.

f) A oli laiminlyönyt huolehtia eläinten pitopaikan puhtaudesta. Tarkastuksessa 4.3.2019 oli havaittu puutteita lehmien osaston makuualueiden kuivituksessa. Lehmien makuualueen kuivike oli ollut märkää ja likaista, joten kaikki eläimet eivät olleet mahtuneet samanaikaisesti makaamaan kuivitetulle makuualueelle.

Puutteet eläinten ravinnon saannissa sekä puhtaudessa ja pitopaikan kuivuudessa olivat olleet vakavia ja kestäneet yli puolitoista vuotta.

Hovioikeus tuomitsi A:n eläinsuojelurikoksesta 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi eläintenpitokielto- ja menettämisseuraamusvaatimukset. Hovioikeus vapautti valtion suorittamasta A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hylkäsi A:n hovioikeuskuluja koskevan vaatimuksen.

Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että A oli ollut maatilayrittäjäasemansa perusteella vastuussa tilan eläinten hyvinvoinnista.

Hovioikeuden mukaan menettely oli ollut törkeän huolimatonta, koska eläinten hoidossa oli tapahtunut useammanlaisia varsin pitkään kestäneitä laiminlyöntejä. A ei ollut tekoaikana monista huomautuksista huolimatta kohentanut menettelyään, joten menettely ilmensi piittaamatonta suhtautumista eläinten hyvinvointiin. Hän ei kuitenkaan ollut tahallaan aiheuttanut eläimille kärsimystä, kipua tai tuskaa.

Lähtökohtaisesti A:n teko olisi edellyttänyt eläintenpitokiellon määräämistä. A:n ei kuitenkaan voitu katsoa suhtautuvan eläinten hyvinvointiin sillä tavoin välinpitämättömästi, että hän ei soveltuisi huolehtimaan eläimistä, koska eläinten ravitsemusta ja puhtaanapitoa oli tehostettu tarkastuksen 19.12.2020 perusteella.

Asiassa ei ollut erityistä syytä velvoittaa valtiota korvaamaan osaksikaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Loukusa, Markku Mäkynen ja Eerika Hirvelä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, syyte eläinsuojelurikoksesta hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Toissijaisesti A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan neljä viidesosaa hänen oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa sekä kokonaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimi ja suullinen käsittely

Ruokavirasto ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta toimittivat Korkeimman oikeuden niiltä pyytämät asiantuntijalausunnot.

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Korkeimman oikeuden ratkaisun sisällys

Aliravitsemus (15–44)
Puhtaanapito (45–54)
Sorkanhoito (55–58)
V Kivun tai kärsimyksen aiheutuminen (59–62)
VI Huolimattomuus (63–73)
VII Syyksilukeminen (74)
VIII Rangaistus (75–76)
IX Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus (77–83)
Tuomiolauselma

Perustelut

I Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A omistaa luomutuotantoa harjoittavan lypsykarjatilan, jolla on ollut syytteen mukaisena tekoaikana 323–468 nautaa. Tilalla ovat työskennelleet A:n lisäksi hänen kaksi poikaansa B ja C sekä miniänsä D. Tilalle on tehty neljä eläinsuojelutarkastusta (29.5.2018, 5.10.2018, 4.3.2019 ja 31.10.2019), joissa valvontaeläinlääkärit ovat todenneet erinäisiä laiminlyöntejä. Syyte perustuu valvontaeläinlääkäreiden tarkastuksilla tekemiin havaintoihin. Eläinsuojeluasia on päätetty sen jälkeen, kun viidennessä eläinsuojelutarkastuksessa 19.10.2020 ei ole enää havaittu eläinsuojelulain vastaista menettelyä.

2. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen eläinsuojelurikoksesta sekä vaatimuksen eläintenpitokiellosta ja siihen liittyvästä menettämisseuraamuksesta. Hovioikeus on syyttäjän valituksesta lukenut A:n syyksi törkeästä huolimattomuudesta 1.5.2018–17.1.2020 tehdyn eläinsuojelurikoksen mutta hylännyt vaatimukset eläintenpitokiellosta ja menettämisseuraamuksesta.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä ja valtion velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut. Korkeimmassa oikeudessa ei ole enää kysymys eläintenpitokieltoa ja menettämisseuraamusta koskevista vaatimuksista.

4. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko A laiminlyönyt syyttäjän väittämin tavoin velvoitteitaan eläinten ja niiden pitopaikan puhtaanapidossa sekä eläinten ravitsemuksessa ja sorkanhoidossa. Jos vastaus on myöntävä, seuraavaksi on ratkaistava, onko menettelystä aiheutunut eläimille kipua tai kärsimystä. Jos vastaus tähänkin on myöntävä, lopuksi on ratkaistava, onko A menetellyt törkeän huolimattomasti. Lisäksi asiassa on ratkaistava, onko valtio velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa kokonaan tai osaksi.

II Sovellettavat rangaistussäännökset

5. Rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

6. Eläinsuojelulain 54 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta kohtelee eläintä lain 3–6, 8, 32 tai 33 §:n, 33 a §:n 2 momentin, 33 b §:n tai 33 d §:n 5 momentin taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, on tuomittava, jollei teko ole rikoslain 17 luvun 14, 14 a tai 15 §:n nojalla rangaistava tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, eläinsuojelurikkomuksesta sakkoon.

III Asiassa saadut asiantuntijalausunnot

7. Korkein oikeus on pyytänyt kirjalliset asiantuntijalausunnot Ruokavirastolta ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseltä tiedekunnalta. Kummaltakin on pyydetty lausuntoa siitä, miten nautojen mahdollista aliravitsemusta voidaan tutkimustietoon perustuen arvioida ja mikä merkitys päiväkasvutavoitteella on tässä arvioinnissa, sekä siitä, aiheutuuko naudoille aliravitsemuksesta kärsimystä.

8. Ruokaviraston lausunnossa on todettu, että nautojen aliravitsemusta voidaan arvioida ensinnäkin kuntoluokituksen avulla. Kuntoluokitusta ja sen luotettavuutta on laajasti tutkittu ja arvioitu. Toiseksi aliravitsemuksen tarkempaa tasoa ja kestoa voidaan arvioida rinnanympärykseen perustuvan painoarvion ja painomitan avulla, kun eläimen ikä ja rotu tiedetään. Kolmanneksi aliravitsemusta voidaan arvioida eläimen yleisolemuksen perusteella. Aliravitsemuksen tyypilliset ulkoiset merkit ovat yleensä helposti tunnistettavia, ja nuorella naudalla niitä ovat pömppömaha, lihasköyhyys, niukat rasvavarannot, väsymys, heikkous, pitkä ja pörhöllään oleva karva sekä ikään suhteutettuna pieni koko. Aliravitsemus voidaan edelleen todentaa myös eläinlääketieteellisillä ruumiinavaustutkimuksilla. Käytännössä suuri merkitys on lausunnon mukaan teurastamohavainnoilla. Teurastamoissa naudoille suoritetaan ennen teurastusta ante mortem -tarkastus, jossa kuihtuneet eläimet hylätään. Teurastuksen jälkeen ruhot punnitaan ja laatuluokitetaan.

9. Ruokaviraston lausunnon mukaan päiväkasvu sopii eläinten ravitsemuksen arviointiin, kun eläimet ovat kasvuiässä. Eläimen ohitettua tavanomaisen teurasiän sen kasvu hidastuu huomattavasti tai loppuu kokonaan. Poikineiden lypsynautojen ravitsemustason arviointiin päiväkasvu ei sovellu muun muassa siksi, että niiden elopaino vaihtelee tuotantovaiheesta riippuen. Päiväkasvulle on esitetty erilaisia tavoitearvoja, mutta Ruokaviraston tiedossa ei ole tieteellisesti vahvistettuja raja-arvoja, joita voisi käyttää aliravitsemuksen tai nälkiintymisen mittarina tai raja-arvona. Syyttäjän asiassa viittaama 190 gramman nettopäiväkasvu on kuitenkin lausunnon mukaan hälyttävän alhainen teurasikäiselle naudalle iästä ja tuotantomuodosta riippumatta. Päiväkasvua on arvioitava osana kokonaisuutta muiden eläimestä tehtyjen havaintojen kanssa.

10. Lausunnossa kuvataan myös brutto- ja nettopäiväkasvun käsitteitä. Bruttopäiväkasvulla tarkoitetaan eläimen elopainon ja syntymäpainon erotuksen ja vuorokausissa lasketun iän osamäärää. Nettopäiväkasvu puolestaan lasketaan elopainon asemesta eläimen ruhopainon avulla. Ruhopainolla tarkoitetaan teurastetun eläimen elopainoa, josta on vähennetty ruuansulatuskanavan ja sen sisällön, sisäelimien, veren, nahan, pään ja jalkojen paino. Se on yleensä 45–60 prosenttia eläimen elopainosta.

11. Ruokaviraston lausunnon mukaan nälän tunne eläimellä on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat paitsi syödyn ruoan määrä myös sen energiapitoisuus ja elimistön energiatasapaino. Pitkittynyt nälkä ja syömiseen liittyvien käyttäytymistarpeiden estyminen aiheuttavat eläimille kärsimystä. Tällaisten tarpeiden jääminen tyydyttämättä voi naudoilla ilmetä esimerkiksi kielenpyörityksenä. Syömistarpeen tyydyttymisen estäminen aiheuttaa eläimelle epämukavuutta, ahdistusta ja turhautumista, kun eläin ei tarpeesta huolimatta pääse syömään. Koska tunteet vaikuttavat kielteisesti eläimen hyvinvointiin, ne aiheuttavat eläimelle kärsimystä. Myös nälkiintymisen aiheuttama heikkous aiheuttaa kärsimystä, koska nauta saaliseläimenä haluaa piilottaa heikkoutensa.

12. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lausunnon mukaan on pidettävä erillään nälkiintymiseksi kutsuttu tila, jossa naudalla ei ole ollut saatavilla riittävästi rehua, ja riittämätön ravitsemus, jossa rehua on ollut riittävästi saatavilla, mutta sen ravitsemuksellinen arvo ei ole vastannut naudan tarpeita. Aliravitsemuksen merkkeinä voidaan nuorella eläimellä pitää ikään nähden pientä kokoa sekä karvapeitteen kiillottomuutta. Arvioinnissa voidaan käyttää viisiportaista kuntoluokitusta. Myös ruumiinavaukset sekä teurastamoraportit ovat tapa arvioida ravitsemusta.

13. Myös eläinlääketieteellisen tiedekunnan lausunnon mukaan päiväkasvua voidaan kasvavilla eläimillä käyttää ravitsemuksen arviointiin. Alhainen kasvu on merkki pitkäaikaisesta aliravitsemuksesta. Vähäisen kasvun raja vaihtelee rodun, sukupuolen ja ikävaiheen mukaan, mutta esimerkiksi nuorella Ayrshire-rotuisella naudalla 190 gramman nettopäiväkasvua voi pitää epätavallisen alhaisena. Liian vähäisen tai epäsopivan ravinnon ohella nuoren naudan kasvua voivat heikentää muun muassa pitkään jatkunut sairaustila, kehittymätön pötsi ja loiset.

14. Biologisesti määriteltynä kärsimys on eläinlääketieteellisen tiedekunnan lausunnon mukaan yksi tai useampi kielteinen tunne, jonka kesto on vähäistä pidempi ja jota eläin ei kykene toiminnallaan vähentämään. Se sisältää yhtäältä nälän, levottomuuden ja kontrollin puutteen kaltaiset tunteet ja toisaalta fyysisiä tuntemuksia, kuten heikkoutta tai pahoinvointia. Lausunnon mukaan eläimillä on sisäänrakennettuja tarpeita, jotka ohjaavat niiden käyttäytymistä, ja eläin on voimakkaasti motivoitunut tyydyttämään nämä tarpeet. Syömiseen liittyvät tarpeet ovat korkealla tarvehierarkiassa ja eläintä vahvasti palkitsevia. Jos tarpeiden tyydyttäminen ei ole mahdollista, eläin stressaantuu ja turhautuu. Pitkäkestoisesta turhautumisesta voidaan puhua kärsimyksenä. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan lausunnossa todetaan tiedeyhteisön olevan yksimielinen siitä, että liian vähäinen ravinto aiheuttaa nälkää, joka pitkäkestoisena heikentää hyvinvointia.

IV A:n väitetyt laiminlyönnit

Aliravitsemus

15. Eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty.

16. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevan eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista.

17. Eläinsuojelulain nojalla annetun eläinsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

18. Eläinsuojelulain 4 §:n 2 momentin, 5 §:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin nojalla nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan naudalle annettavan rehun on oltava ravintoainekoostumukseltaan sille sopivaa.

19. Hovioikeus on katsonut A:n laiminlyöneen huolehtia siitä, että eläimet olisivat saaneet riittävästi hyvälaatuista ravintoa. Ruokinnassa ei ollut otettu huomioon kunkin eläimen tarpeita eikä varmistettu, että jokainen eläin saa riittävästi ravintoa. Tilalla oli hovioikeuden mukaan ollut eläimiä, jotka olivat kasvaneet huonosti, koska niiden ravinto ei ollut sisältänyt tarpeeksi energiaa.

20. Asiassa on riidatonta, että eläimille on ollut ravintoa jatkuvasti tarjolla, mutta riitaa on siitä, onko ravinto sisältänyt riittävästi energiaa. A:n tila on tuottanut kaiken naudoille annettavan ravinnon itse. Vasikat ovat saaneet ensimmäiset kolme kuukautta emänsä maitoa. Vanhemmille eläimille tarjolla ollut ape on ollut säilörehun ja väkirehun sekoitusta. Säilörehu on ollut pääosin nurmea ja apilaa ja väkirehu ohran ja kauran seosta. Naudat on ryhmitelty 4–5 ryhmään, ja kahdelle ryhmälle on annettu lisää väkirehua. Hiehojen saama rehu on sisältänyt vähemmän energiaa. Lypsävät lehmät ovat saaneet lisäksi robotilta väkirehua. Säilörehun ja väkirehun välinen suhde on perustunut molemmista rehulajeista otettuihin näytteisiin ja ulkopuolisen konsultin laskelmiin. Ruokasuunnitelman onnistumista on seurattu silmämääräisesti eläinten kasvamisen ja sonnan koostumuksen avulla.

21. Syyttäjä on vedonnut näyttönä aliravitsemuksesta tilalla käyneiden valvontaeläinlääkärien kertomuksiin heidän tekemistään havainnoista, jotka ilmenevät myös heidän laatimistaan tarkastuskertomuksista, tarkastuksilla otettuihin valokuviin, maitotuotannon määrään ja maidon pitoisuuksiin sekä teurastietoihin. A on esittänyt vastanäyttönä karjaa hoitavien henkilöiden ja tilalla hänen pyynnöstään käyneiden eläinlääkärien kertomukset, valokuvia ja teurastietoja. Asiassa on riidatonta, että yhdellekään tilan naudoista ei ole tehty syytteen mukaisena tekoaikana kuntoluokitusta tai tarkempia kuntotutkimuksia, kuten esimerkiksi punnitusta tai rinnanympäryksen mittausta, joihin asiantuntijalausunnoissa on viitattu tapana arvioida eläimen ravitsemusta.

22. Tarkastuskertomuksiin on kirjattu tarkastuskäyntien keskeiset havainnot, jotka liittyvät muun muassa nautojen puhtaanapitoon, nautojen rehun- ja vedensaantiin sekä nautojen ryhmittelyyn. Lisäksi valvontakertomuksiin on kirjattu havaintoja erilaisista eläinten turvallisuuteen liittyvistä seikoista.

23. Valvontaeläinlääkärit E ja F ovat tehneet tilalla tekoaikana yhteensä neljä tarkastusta, joista E on ollut mukana kahdella ensimmäisellä (29.5. ja 5.10.2018) ja F kahdella jälkimmäisellä (4.3. ja 31.10.2019). Tarkastuksiin oli ryhdytty laiminlyönneistä saadun vihjeen perusteella. Lisäksi meijeri oli ollut huolissaan tilan tuottaman maidon laadusta, ja teurastamolta oli tullut ilmoitus huonokuntoisesta eläimestä.

24. E ja F ovat yhdenmukaisesti kertoneet tarkastuskäynneillä tekemistään ja tarkastuskertomuksiin kirjaamistaan havainnoista. Kumpikin on havainnut tilalla pieniä ja huonokasvuisen näköisiä eläimiä erityisesti nuorkarjan ja hiehojen joukossa. Osalla eläimistä on ollut pullottava vatsa ja pörröinen karva. Maitoruokinnassa olleet vasikat ovat kuitenkin olleet hyväkuntoisia. Kumpikaan ei ole tarkentanut, kuinka suuri osa eläimistä on heidän mielestään ollut aliravittuja. Tarkastuksilla otetuissa valokuvissa näkyy muutamia aliravituiksi katsottuja eläimiä.

25. A:n tilan eläinten terveydenhuoltoa 1990-luvulta lähtien hoitanut kunnaneläinlääkäri G on käynyt tilalla vuosittain terveydenhuoltokäynnillä. Hän on lisäksi tehnyt kahden kuukauden välein tilalle lääkehuoltokäynnin, jolloin hän ei aina ole käynyt navetan puolella. Lisäksi hän on käynyt tilalla tarpeen mukaan esimerkiksi sairastapauksien vuoksi. G on arvioinut eläinten ravitsemuksen tekoaikana tyydyttäväksi kolmiportaisella asteikolla korjattava – tyydyttävä – hyvä. Tilalla oli hänen mukaansa laihoja eläimiä ja sellaisia, jotka eivät olleet laihoja. Energian lisääminen ruokaan olisi kohentanut ravitsemusta.

26. Asiantuntijaeläinlääkäri H on käynyt tilalla lokakuussa 2018, kun siellä oli todettu salmonellaa. Hän oli keskittynyt salmonellasaneeraukseen. Hän ei kuitenkaan ollut nähnyt huonokuntoisia nautoja tai sellaisia nautoja, jotka olisi ollut tarpeen lopettaa. Hän oli arvioinut tilan säilörehun silmämääräisesti aivan käyttökelpoiseksi sillä perusteella, mitä hän oli katsellut rehukasaa ja tilan eläimiä.

27. Korkein oikeus toteaa, että kuulluista eläinlääkäreistä H on ainoa, joka ei ole havainnut ruokinnassa kohennettavaa. Toisin kuin muut eläinlääkärit, hän on käynyt tilalla vain kerran. H on itsekin korostanut, että hänen tehtävänään on tuolloin ollut salmonellasaneeraus eikä esimerkiksi eläinten kuntoluokitus. Eläinlääkärien kertomukset ja valokuvat tukevat kokonaisuutena syyttäjän väitettä siitä, että tilan eläinten joukossa on ollut laihoja ja huonosti kasvaneita eläimiä.

28. Lypsylehmän tuottamalla maidolla on kiinteä yhteys lehmän saamaan ravintoon. Asiassa on riidatonta, että A:n tilan lehmät ovat tuottaneet keskimääräistä vähemmän maitoa. Tilan lehmäkohtainen vuosituotos vuonna 2018 on ollut noin 4 900 litraa, joka on noin puolet luomutilojen lehmien keskimääräisestä vuosituotoksesta. Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmän Nasevan kolmiportaisessa luokituksessa alimman luokituksen eli korjattavan raja on 17.1.2020 tehdyn eläinsuojelupäätöksen mukaan ollut luomutiloilla 7 000 kilogramman/litran keskituotos.

29. A:n tilan lehmäkohtaisen vuosituotoksen ja Nasevan edellä todetun luokittelun mukaisen korjausta edellyttävän rajan välinen erotus ei ainakaan kokonaan selity A:n esittämillä seikoilla eli vasikoiden kolmen kuukauden mittaisella maitoruokinnalla ja tilalla työskentelevien maidonkulutuksella. Tätä tukee A:n itsekin toteamalla tavalla se, että tilalla ei ole pyritty tuotannon maksimointiin, ja eläinten jalostuksessakin on keskitytty eläinten kestävyyteen ja pitkäikäisyyteen. Lisäksi tilalla on pyritty välttämään yliruokintaa. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, millaisia johtopäätöksiä lypsylehmän hyvinvoinnista voidaan tehdä maidontuotantomäärän perusteella. Eläinlääkärien havainnot huonosti kasvaneista eläimistä ovat koskeneet ennen kaikkea nautoja, jotka eivät ole vielä olleet lypsyiässä. Näin ollen maidon tuotantomäärät tukevat väitettä aliravitsemuksesta vain vähäisessä määrin.

30. Maidon tuotantomäärän lisäksi nautojen saaman ravinnon energia- ja valkuaispitoisuutta voidaan mitata maidon pitoisuuksien avulla. A:n tilan maidon urea- ja valkuaispitoisuudet ovat olleet syyskuuhun 2018 asti Nasevan kolmiportaisessa luokituksessa alimmalla tasolla (korjattava), mutta syyskuun 2018 jälkeen hyvällä ja tyydyttävällä tasolla. Vuonna 2019 valkuaispitoisuus on ollut keskimäärin tavoitearvon yläpuolella, mutta ureapitoisuus on ollut selvästi tavoitearvon alla. Ureapitoisuuden keskiarvo vuonna 2019 on ollut 13, kun tavoitearvo on 20–35. H:n kertomuksen perusteella luomutiloilla maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat kuitenkin yleensä keskimääräistä alempia, koska väkirehuprosentti on alhaisempi. Ureaa on H:n mukaan liian vähän maidossa, kun sen pitoisuus menee alle 15:n. H on todennut lehmän pysyvän hengissä ja kykenevän lypsämään, vaikka ureapitoisuus olisi 10–15. Maidon pitoisuuksista esitetty näyttö tukee siten syyttäjän väitettä aliravitsemuksesta.

31. Syyttäjä on vedonnut aliravitsemusta koskevana näyttönä A:n tilalta teurastettavaksi lähetettyjen eläinten teurastietoihin vuosilta 2017–2019. Osa teurastiedoista ajoittuu kuitenkin tekoaikaa edeltävälle ajalle. Sen lisäksi 6.6.2018 eli juuri syytteen mukaisen tekoajan alkamisen jälkeen teurastetuista eläimistä ei voida tehdä johtopäätöksiä eläinten ruokinnasta tekoaikana.

32. Eläimet on tarkastettu ennen teurastamista (ns. ante mortem -tarkastus), ja ne on punnittu teurastamisen jälkeen. Tässä punninnassa saadusta ruhopainosta on laskettu laskennallinen elopaino jakamalla ruhopaino kertoimella 0,52. Ruhopainosta on lisäksi laskettu nettopäiväkasvu siten, että ruhopainosta on vähennetty oletettuna vasikan ruhopainona 16 kilogrammaa ja jaettu erotus eläimen iällä päivissä. Syyttäjä on viitannut näyttönä aliravitsemuksesta laskennallisiin elopainoihin. A on puolestaan viitannut siihen, että aliravituiksi väitetyt eläimet ovat läpäisseet ante mortem -tarkastuksen.

33. Korkein oikeus toteaa, että laskennassa käytettyyn kertoimeen liittyvä epävarmuus vähentää laskennallisen elopainon merkitystä asiassa. Ruhopainon ja elopainon välinen suhde vaihtelee saadun selvityksen perusteella eläimen rodun, sukupuolen ja kunnon mukaan. Ruokaviraston asiantuntijalausunnon mukaan kertoimen tavallisena vaihteluvälinä pidetään 0,45–0,60. Kertoimiin liittyvä epävarmuus vaikuttaa merkittävästi eläinten laskennalliseen elopainoon. Korkein oikeus katsoo, että tämä ei saa koitua rikosasian vastaajan A:n vahingoksi, vaan elopaino on arvioitava hänelle edullisinta kerrointa käyttäen. Kun elopaino lasketaan näin, elopainot eivät jää erityisen pieniksi.

34. Edellä todettu epävarmuus ei koske eläinten nettopäiväkasvumääriä, jotka on laskettu kohdasta 10 ilmenevin tavoin teurastiedoista peräisin olevien ruhopainojen perusteella. Asiantuntijalausuntojen perusteella nettopäiväkasvuun voidaan kiinnittää huomiota arvioitaessa nautojen ravitsemusta yhdessä muiden mittarien kanssa, kun kysymys on kasvavien eli alle kolmevuotiaiden poikimattomien nautojen saaman ravinnon arvioimisesta. Tässä yhteydessä Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen E:n kertomuksesta ilmenevään seikkaan, että päiväkasvua laskettaessa ainakin ensimmäisessä tarkastuskertomuksessa on käsitelty kaikkia alle kolmevuotiaita nautoja hiehoina riippumatta siitä, ovatko ne poikineet vai eivät. Tämä seikka vähentää jossain määrin nettopäiväkasvuja koskevien teurastietojen merkitystä asiassa.

35. Korkein oikeus toteaa, että asiantuntijalausuntojen perusteella ei ole esitettävissä täsmällistä ja yleispätevää rajaa, joka määrittäisi yksiselitteisesti riittävää ravinnonsaantia osoittavan nettopäiväkasvurajan. Toteutuneen nettopäiväkasvun merkitystä on siten lausunnoista ilmenevin tavoin arvioitava yhdessä muiden nautojen ravitsemusta koskevien mittareiden sekä eläimistä tehtyjen havaintojen ja mahdollisten kuntoluokitusten kanssa.

36. Esitetyistä teurastiedoista käy ilmi, että A:n tilalla vuosina 2016–2017 syntyneiden ja sittemmin vuonna 2019 teurastettujen hiehojen nettopäiväkasvu on jäänyt pääosin 200 ja 250 gramman väliin. Yhteensä viiden vuonna 2019 teurastetun hiehon nettopäiväkasvu on jäänyt alle 200 gramman. Eräiden yksittäisten nautojen osalta A on esittänyt uskottavan selityksen heikolle kasvulle. Teurastettujen hiehojen kasvu on kuitenkin jäänyt suhteellisen vaatimattomaksi.

37. A:n mukaan syyttäjän viittaamat tiedot teurastetuista eläimistä eivät anna edustavaa kuvaa tilan naudoista, koska eläimen lähettämiseen teuraaksi on tilalla aina ollut jokin syy, esimerkiksi sairastelu tai huono kasvu. Hän on esittänyt näkemyksensä tueksi tietoja tilalta vuosina 2018 ja 2019 välitetyistä vasikoista. Näistä eläimistä on kuitenkin esitetty ainoastaan bruttopäiväkasvutiedot, jotka eivät ole vertailukelpoisia nettopäiväkasvutietojen kanssa.

38. Lisäksi A on esittänyt teurastietoja vuodelta 2020. Tilalta on kesällä 2020 teurastettu kymmeniä hiehoja, jotka ovat syntyneet pääosin vuosina 2018 ja 2019 ja jotka siis ovat olleet tekoaikana A:n ruokinnassa. Näiden eläinten nettopäiväkasvu on ollut hyvällä tasolla, pääosin yli 300 grammaa päivässä. A on katsonut näiden nautojen edustavan hänen tilansa eläimiä paremmin kuin vuonna 2019 teurastettujen eläinten, koska kesällä 2020 on teurastettu hyvinvoivia eläimiä A:n luovuttua suunnitelmasta rakentaa tilalle toinen navetta. Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta epäillä tätä väitettä.

39. A on esittänyt vastanäyttönä myös D:n kertomuksen, jossa tämä on käynyt läpi tarkastuskertomuksissa huonokuntoisiksi todettuja korvanumeroituja nautoja yksitellen. D on kertonut uskottavasti useamman niistä joko olleen syntyjään poikkeava tai sairas taikka kasvaneen myöhemmin normaalisti. Tämä vähentää tarkastuskertomushavaintojen merkitystä asiassa.

40. A:n puolelta on vastanäyttönä tuotu esiin myös se, että tilan nautakuolleisuus on ollut korkeintaan tavanomaista ja sairastavuus vähäistä. A:n mukaan myös eläinten hedelmällisyys on ollut huippuluokkaa ja eläimet ovat olleet pitkäikäisiä. Korkeimmalla oikeudella ei ole syytä epäillä näitä tietoja, jotka puhuvat sitä vastaan, että tilalla olisi ollut vakavia ja pitkäkestoisia laiminlyöntejä eläinten ruokinnassa. Nautojen päiväkasvusta esitetty näyttö tukee kuitenkin kokonaisuutena arvioituna sitä, että tilalla on ollut pienehkö osuus aliravittuja eläimiä.

41. Korkein oikeus toteaa yhteenvetona, että asiassa esitetty näyttö on pääosin yhdensuuntaista. Todistelu viittaa siihen, että naudat eivät ole kaikilta osin voineet ravitsemuksellisesti hyvin tekoajan alkupuolella. Maidon pitoisuudet ja tuotosmäärä, teurastiedoista ilmenevä päiväkasvu sekä eläinlääkärien havainnot viittaavat samansuuntaisesti siihen, että osa tilan eläimistä ei ole tuolloin saanut riittävästi ravintoa. Asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että hyvinvointiin liittyvät puutteet olisivat koskeneet suurta eläinmäärää. Eläinsuojelurikoksen lukeminen syyksi ei tosin edellytä, että kaikki tilan eläimet tai edes pääosa niistä olisivat olleet aliravittuja, vaan jo yksittäisten eläinten jättäminen vaille tarpeellista ravintoa saattaa täyttää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön. Asiassa esitetyn todistelun perusteella ei kuitenkaan ole epätavallista, että hyvinkin hoidetulla tilalla on yksittäisiä eri syistä huonosti kasvavia eläimiä, mikä on otettava huomioon arvioinnissa.

42. Näyttöä vakavammaksi arvioitavasta aliravitsemuksesta on vain pienestä osasta eläimiä. Tällaista aliravitsemusta eivät selitä pelkästään A:n esittämät syyt eli tilan eläinten sairastelu tai yksittäistä eläintä koskevat synnynnäiset kasvutekijät. Sen sijaan todisteet pienikasvuisuudesta ja laihuudesta selittyvät kokonaisuutena vain ruokintaa koskevilla seikoilla. Aliravitsemuksen laajuutta ja vakavuutta vastaan puhuu kuitenkin se, että kukaan asiassa kuulluista henkilöistä ei ole kertonut havainneensa, että eläimet olisivat olleet aliravitsemuksen vuoksi heikentyneitä tai että ravitsemus olisi vaikuttanut niiden käytökseen.

43. Aliravitsemus on asiassa esitetyn näytön perusteella alkanut korjaantua vähitellen sen jälkeen, kun valvontaeläinlääkärit olivat kiinnittäneet siihen huomiota 5.10.2018 ja 4.3.2019 tehdyillä valvontakäynneillä. Tilalla 19.10.2020 tehdyllä tarkastuksella ei ole enää havaittu ikäisekseen pienikokoisia tai laihoja eläimiä, ja vasikat ovat olleet silmämääräisesti arvioiden ikäisikseen suurikokoisia ja lihaksikkaita. Viimeiset havainnot aliravitsemuksesta ovat siten tarkastukselta 31.10.2019. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että aliravitsemus olisi jatkunut tätä kauemmin. Näin ollen syyte on jäänyt näyttämättä ajalta 1.11.2019–17.1.2020.

44. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenä, että pienehkö osuus A:n tilan naudoista on saanut 1.5.2018–31.10.2019 liian vähän energiaa sisältävää ravintoa.

Puhtaanapito

45. Eläinsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista.

46. Eläinsuojeluasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Asetuksen 8 §:n mukaan hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

47. Hovioikeus on katsonut A:n laiminlyöneen huolehtia siitä, että nautaeläinten puhtaanapito olisi ollut riittävää. Eläimissä oli ollut kiinni lantakokkareita. Lisäksi hän oli laiminlyönyt huolehtia eläinten pitopaikan puhtaudesta. Lehmien osaston makuualueiden kuivikkeen oli tarkastuksella 4.3.2019 havaittu olevan märkää ja likaista, joten kaikki eläimet eivät olleet mahtuneet samanaikaisesti makaamaan kuivitetulle makuualueelle.

48. Riidatonta on, että tilalla ei ole käytetty kestokuiviketta, vaan pitopaikka on kuivitettu päivittäin uudestaan. C on vastannut tilalla kuivittamisesta siten, että hän on tyhjentänyt lannat kaksi kertaa vuorokaudessa, minkä jälkeen kuiviketta on ajettu silppurilla ampuen.

49. Syyttäjä on esittänyt näyttönä eläinten ja pitopaikan likaisuudesta valokuvia sekä valvontaeläinlääkärien kertomukset.

50. E:n mukaan tilalla oli ollut hänen käynneillään likaisia eläimiä ja lantakasoja. F oli puolestaan pitänyt 4.3.2019 tehdyllä tarkastuksella eläinten likaisuutta tilan suurimpana ongelmana. Likaisuutta oli ollut myös 31.10.2019. G on arvioinut vuosien 2018–2019 tilakäynneillä eläinten puhtauden tyydyttäväksi; tilalla oli ollut sekä likaisia että puhtaita eläimiä kokonaisarvion ollessa tyydyttävä. Hän oli ehdottanut, että eläinten määrän vähentäminen voisi auttaa pitämään alustan kuivempana. H:n mukaan hänen käydessään tilalla keli oli kurainen ja eläimet olivat siksi kuraisia, mutta lantaisiksi hän ei olisi niitä kuvaillut. Kaikille oli ollut kuiva makuualue.

51. A on esittänyt vastanäyttönä eläinten puhtaudesta valokuvia ja videoita, joissa eläimet ovat puhtaita.

52. Korkein oikeus toteaa, että tarkastuskertomusten valokuvat on otettu tarkastushetkinä toisin kuin A:n esittämät valokuvat. Tarkastuskertomusten valokuvista eläinten likaisuus ilmenee selkeästi.

53. A on selittänyt valokuvista ilmenevää eläinten likaisuutta sillä, että eläimet saavat liikkua vapaasti ulkona ympäri vuoden ja osa naudoista etsiytyy mielellään kuraisiin paikkoihin. Valokuvista on kuitenkin havaittavissa, että usealla eläimellä likaa, josta ainakin osa on lantaa, on kuivunut ja kiristynyt naudan karvoitukseen ja iholle. Tämä viittaa ennemmin kuivituksen ja puhtaanapidon laiminlyöntiin. Kuivittamisen laiminlyöntiä on kuitenkin syyttäjänkin mukaan havaittu vain yhdellä tarkastuskerralla. C on uskottavasti kertonut kuivittaneensa tilan jatkuvasti samalla tavalla, mitä ei muilla tarkastuskerroilla ole pidetty ongelmallisena. Tarvittavan kuivikkeen määrään on kuitenkin G:n kertomuksen perusteella vaikuttanut myös tilalla eri aikoina olleiden eläinten määrä ja sen merkittävä vaihtelevuus. Asiassa on tullut F:n kertomuksella ja esitetyillä valokuvilla luotettavasti näytetyksi, että kuiviketta on 4.3.2019 ollut liian vähän.

54. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenä, että syyttäjän väite laiminlyönneistä eläinten ja niiden pitopaikan puhtaanapidossa on näytetty toteen.

Sorkanhoito

55. Nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan eläinten sorkat on tarkastettava riittävän usein ja hoidettava tarvittaessa.

56. Hovioikeus on katsonut, että A on laiminlyönyt huolehtia lypsylehmien sorkkahoidosta. Tarkastuksessa 4.3.2019 muutamalla lypsylehmällä oli todettu hoitoa vaativia liian pitkäksi kasvaneita sorkkia.

57. Riidatonta on, että B on vastannut tilalla sorkanhoidosta tehden sitä tarpeen mukaan. Näyttönä laiminlyönnistä on F:n kertomus, jonka mukaan hän on nähnyt tarkastuksessa 4.3.2019 muutaman pitkän kierresorkan. Korkeimmassa oikeudessa ei ole hovioikeuden syyksi lukema menettely huomioon ottaen enää kysymys kierresorkasta. B on kiistänyt, että mainitulla tarkastuskäynnillä olisi ollut hoitamattomia sorkkia. Asiassa on esitetty valokuva makuulla olevasta lehmästä, jolla on F:n mukaan liian pitkä sorkka, kun taas B:n mukaan sorkan hoitotarpeen arvioiminen ei ole kyseisen valokuvan perusteella edes mahdollista.

58. Korkein oikeus katsoo toisin kuin hovioikeus, että väitetty laiminlyönti sorkanhoidossa on jäänyt toteen näyttämättä.

V Kivun tai kärsimyksen aiheutuminen

59. Eläinsuojelurikoksesta tuomitseminen edellyttää, että menettelystä aiheutuu eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai tuskaa.

60. Eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa lähtökohtana voidaan pitää sitä, että aineellisten eläinsuojelusäännösten rikkominen on tyypillisesti omiaan heikentämään eläinten hyvinvointia. Pelkkä aineellisen säännöksen rikkominen ei kuitenkaan riitä, vaan tarpeettoman kivun, kärsimyksen tai tuskan aiheutuminen on arvioitava asiassa esitettyjen seikkojen perusteella. Eläinsuojelurikosta koskevan rangaistussäännöksen perustelujen mukaan tällainen eläimen kohtelua koskeva arviointi riippuu omalta osaltaan teon kohteena olevan eläimen lajista ja yleisesti vallitsevista käsityksistä siitä, millaiset teot aiheuttavat kipua tai tuskaa erilajisille eläimille (HE 6/1997 vp s. 136).

61. Tässä asiassa on riidatonta, että A:n tilan naudoille on ollut jatkuvasti tarjolla ravintoa. Ravinto on kuitenkin sisältänyt siinä määrin vähän valkuaista ja energiaa, että pienehkö osa naudoista ei ole pystynyt syömään sitä niin paljon kuin niiden ravintotarve olisi edellyttänyt. Kuten asiantuntijalausunnoissa on todettu, tällaisen tilanteen jatkuessa pitkän aikaa naudoille voidaan katsoa aiheutuneen ahdistumista ja turhautumista, jota on pidettävä tunnusmerkistössä tarkoitettuna kärsimyksenä.

62. Nautojen likaisuus ei sellaisenaan aiheuta niille kärsimystä. Lian kuivuminen ihoon ja karvapeitteeseen saattaa kuitenkin pitkittyessään aiheuttaa asiassa kuultujen eläinlääkäreiden kertomusten perusteella eläimen ihon kiristymistä ja mahdollista tulehtumista ja sen seurauksena eläimelle kipua. Valokuvista näkyy kohtia, joista eläimeen kiinnittynyt kuivunut lika on irronnut ja paljastanut punertavaa ihoa. Naudoille on siten näytetty aiheutuneen kipua.

VI Huolimattomuus

63. Eläinsuojelurikoksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Hovioikeus on katsonut A:n menetelleen törkeän huolimattomasti. Asiassa ei siten ole enää kysymys tahallisuudesta. Arvioitavana on, onko A menetellyt huolimattomasti ja onko mahdollinen huolimattomuus ollut törkeää.

64. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).

65. Ammattimaisesti harjoitetun eläintenpidon tärkeimpiin huolellisuusvelvoitteisiin kuuluu sen varmistaminen, että hoidossa oleville eläimille ei aiheudu tarpeetonta kipua tai kärsimystä. A on erittäin kokenut maatalousyrittäjä. Vaikka karjanhoito on ollut pääosin B:n, C:n ja D:n vastuulla, A:n velvollisuutena on ollut eläinten asianmukaisen hoidon varmistaminen. Hän on osallistunut tilan töihin täysipäiväisesti, ja puutteet eläinten ruokinnassa ja puhtaanapidossa ovat olleet helposti hänen havaittavissaan. Hänen olisi tullut ilman valvontaeläinlääkärien ja G:n huomautuksiakin ryhtyä toimeen puutteiden korjaamiseksi. Kun hän ei ole näin tehnyt, hän on menetellyt huolimattomasti.

66. Tämän jälkeen on arvioitava, onko A:n huolimattomuutta pidettävä törkeänä. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

67. A:n on katsottu rikkoneen ammattimaista maatalousyrittäjää koskevaa keskeistä huolellisuusvelvollisuutta. Rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkitys puoltaa huolimattomuuden törkeyttä.

68. Laiminlyönnillä on vaarannettu eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Vaarannetun edun tärkeys puoltaa huolimattomuuden törkeyttä.

69. Loukkauksen todennäköisyys viittaa tässä tapauksessa siihen, miten todennäköistä tunnusmerkistön täyttävä menettely eli pienehköä osaa naudoista koskeva aliravitsemus ja siitä johtunut kärsimys on ollut objektiivisesti arvioiden. A:n tilalla on harjoitettu maataloutta vuodesta 1968 ja luomumaataloutta noin 20–30 vuotta. Tila on itse tuottanut eläinten ruoan. Eläinten lukumäärän voimakas kasvattaminen, joka on liittynyt sittemmin toteuttamatta jätettyyn suunnitelmaan rakentaa tilalle toinen navetta, on ilmeisesti osaltaan vaikuttanut siihen, että tekoaikana pienehkö osa eläimistä on jäänyt vaille tarpeellista ravintoa ja että kuivitus on ollut suuremmalle eläinmäärälle riittämätöntä. Todistelussa ei kuitenkaan ole tullut esille sellaista muutosta eläinten ruokinnassa, joka selittäisi aliravitsemuksen tekoajankohtana. Ravintoa on ollut jatkuvasti tarjolla, eikä ole tullut esille, että esimerkiksi väkirehun ja säilörehun välisessä suhteessa olisi eläinmäärän kasvaessa tehty muutoksia. Objektiivisesti arvioituna loukkausta eli pienehkön osan naudoista aliravituiksi tulemista ei voida pitää kovin todennäköisenä. Loukkauksen todennäköisyys ei siten puolla huolimattomuuden törkeyttä.

70. Riskinoton tietoisuuden osalta A:n toiminta ei esitetyn näytön perusteella ole perustunut välinpitämättömyyteen eläinten hyvinvoinnista. A on itse pitänyt oman tilansa toimintatapoja hyvinä ja jopa esimerkillisinä. Hän on kertonut tavoitelleensa eläinten pitkäkestoista hyvinvointia myös tuottavuudesta tinkien. A:lla on myös ollut valitsemalleen toimintatavalle jossain määrin perusteltuina pidettävät perusteet, kuten se, että hän on katsonut liian tehokkaaseen tuotantoon pyrkimisen heikentävän eläinten hyvinvointia. Hänen toimintatapaansa on kuitenkin liittynyt riski, joka on joidenkin eläinten kohdalla toteutunut aliravitsemuksena. A:n menettelytapaan ei silti liity sellaisia piirteitä, että hänen voitaisiin katsoa ottaneen tietoisesti riskin kärsimyksen aiheutumisesta eläimille. Riskinoton tietoisuus puhuu siten huolimattomuuden törkeyttä vastaan.

71. Arvioinnissa on otettava huomioon muina tekoon ja tekijään liittyvinä olosuhteina laiminlyöntien kesto ja toistuvuus sekä toimintatavan muuttamista koskevat seikat. Vain yhdellä tarkastuskerralla on havaittu laiminlyöntejä pitopaikan puhtaanapidossa. Sen sijaan eläinten likaisuutta on havaittu useammalla tarkastuskerralla. Ravitsemusta koskevat laiminlyönnit ovat alkaneet vähitellen korjaantua valvontaeläinlääkärien ja G:n kehotusten jälkeen, kuten kohdassa 43 on todettu. Nämä seikat puhuvat huolimattomuuden törkeyttä vastaan.

72. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on sekä törkeää huolimattomuutta puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Ravitsemusta koskeva laiminlyönti koskee keskeistä velvollisuutta, mutta laiminlyönnit eivät ole tekolajinsa vakavimmasta päästä. Laiminlyönnit ovat kohdistuneet vain pienehköön osuuteen eläimistä, eikä kyse ole ollut erityisen pitkäkestoisesta menettelystä. Eläimille aiheutunutta kärsimystä ei voida pitää poikkeuksellisen suurena. Eläinten pitopaikan puhtauden osalta kysymys on yksittäisessä tarkastuksessa tehdyistä havainnoista. Lisäksi A on pyrkinyt korjaamaan menettelyään saatuaan siihen valvontaeläinlääkäreiden kehotukset. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että A ei ole menetellyt törkeän huolimattomasti. Syyte eläinsuojelurikoksesta on siten hylättävä.

73. Koska A on edellä kerrotuin tavoin huolimattomuudesta kohdellut eläimiään eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin, 4 §:n 1 momentin ja 5 §:n 1 momentin, eläinsuojeluasetuksen 4 §:n 1 momentin, 8 §:n ja 9 §:n 1 momentin sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 1 momentin vastaisesti, hänen syykseen luetaan eläinsuojelulain 54 §:n 1 momentin nojalla eläinsuojelurikkomus.

VII Syyksilukeminen

74. A on 1.5.2018–31.10.2019 huolimattomuudesta jättänyt tarpeellista hoitoa vaille tai kohdellut muuten eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten vastaisesti omistamiaan ja hoidossaan olleita nautaeläimiä aiheuttaen niille tarpeetonta kipua ja kärsimystä seuraavasti.

a) Hän on laiminlyönyt huolehtia, että hänen hoidossaan olleiden nautaeläinten puhtaanapito olisi ollut riittävää. Tarkastuksissa on ollut havaittavissa eläimiä, joissa on ollut kiinni lantakokkareita.

b) Hän on laiminlyönyt huolehtia, että kaikki eläimet olisivat saaneet riittävästi hyvälaatuista ravintoa. Ruokinnassa ei ole otettu huomioon kunkin eläimen tarpeita eikä varmistettu, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Tilalla on ollut eläimiä, jotka ovat kasvaneet huonosti, koska niiden ravinto ei ole sisältänyt tarpeeksi energiaa.

f) Hän on laiminlyönyt huolehtia eläinten pitopaikan puhtaudesta. Tarkastuksessa 4.3.2019 on havaittu puutteita lehmien osaston makuualueiden kuivituksessa. Lehmien makuualueen kuivike on ollut märkää ja likaista, joten kaikki eläimet eivät ole mahtuneet samanaikaisesti makaamaan kuivitetulle makuualueelle.

VIII Rangaistus

75. Hovioikeus on tuominnut A:n 50 päiväsakon sakkorangaistukseen eläinsuojelurikoksesta. Hänen syykseen luetaan Korkeimmassa oikeudessa eläinsuojelurikkomus, josta voidaan tuomita sakkoa. Korkein oikeus katsoo oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi 25 päiväsakkoa ottaen huomioon teon vahingollisuuden ja teosta ilmenevän syyllisyyden.

76. Hovioikeuden tuomitsema päiväsakon rahamäärä 31 euroa on perustunut A:n ilmoittamiin nettotuloihin. Korkeimmassa oikeudessa hän on ilmoittanut tulojensa vastaavan viimeksi vahvistettua verotusta. Verotustietojen perusteella laskettuna päiväsakon rahamäärä olisi 158 euroa. Kun ainoastaan A itse on hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon, päiväsakon kokonaisrahamäärä ei voi niin sanotun huonontamiskiellon vuoksi nousta hänen oman valituksensa perusteella (KKO 1969 I 4). Näin ollen A tuomitaan 25 päiväsakon, à 62 euroa, rangaistukseen, jolloin päiväsakon kokonaisrahamäärä on hovioikeuden tuomitsema 1 550 euroa.

IX Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

77. A on vaatinut, että valtio velvoitetaan asian lopputuloksesta riippumatta korvaamaan vähintään osa hänen oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa. Hän on perustellut vaatimustaan sillä, että asiassa esitetyistä vaatimuksissa käytännössä merkityksellisimmät ovat olleet syyttäjän käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vaatima eläintenpitokielto ja siihen liittynyt vaatimus eläinten menettämisestä valtiolle, jotka alemmat tuomioistuimet ovat lainvoimaisesti hylänneet.

78. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita syytteitä tai muita vaatimuksia, joista osa hyväksytään ja osa ratkaistaan pykälän 1 momentin mukaisesti, oikeudenkäyntikulujen korvausta ei tuomita, ellei ole erityistä syytä sen suorittamiseen osaksi.

79. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2016:41 (kohta 19) todennut pääsäännön olevan, että vastaaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan silloin, kun osa syytteistä hyväksytään ja osa hylätään. Valtio voi joutua osaksi korvaamaan vastaajan kuluja vain erityisestä syystä, esimerkiksi silloin kun pääsyyte asiassa hylätään tai kun syyte hylätään niin olennaisilta osiltaan, että vastaajan syyksi luetaan selvästi vähäisempi ja lievemmin paheksuttava menettely kuin mistä alkuperäisessä syytteessä on ollut kysymys. Kuten mainitusta ratkaisusta ilmenee, päähuomio harkittaessa valtion korvausvelvollisuutta on oikeuskäytännössä ollut rangaistusvaatimuksessa, ja syytteeseen perustuviin muihin vaatimuksiin kuten menettämisseuraamukseen tai liiketoimintakieltoon on yleensä kiinnitetty vain rajallisesti huomiota (ks. kohta 23). Pääsääntö soveltuu näin ollen lähtökohtaisesti myös sellaiseen tilanteeseen, jossa vastaajan syyksi luetaan syytteen mukainen menettely, mutta jokin syyttäjän muista vaatimuksista hylätään.

80. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta eläinsuojelurikoksesta. Korkein oikeus ei kuitenkaan ole pitänyt A:n menettelyä törkeän huolimattomana, minkä vuoksi A:n syyksi on luettu eläinsuojelurikkomus. A:n syyksi ei myöskään ole luettu kaikkia alkuperäisessä syytteessä tarkoitettuja laiminlyöntejä, eikä laiminlyöntien ole katsottu jatkuneen niin pitkään kuin syytteessä oli väitetty. Näistä syytteen ja syyksilukemisen välisistä eroista huolimatta A:n syyksi Korkeimmassa oikeudessa luettu menettely ei ole selvästi vähäisempi tai vähemmän moitittava kuin mistä syyttäjä on hänelle vaatinut rangaistusta käräjäoikeudessa. Hänellä ei siksi ole oikeutta saada valtiolta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan yksin sillä perusteella, että syyksilukeminen kerrotuin tavoin poikkeaa syytteestä.

81. Korkein oikeus toteaa, että A:n näkökulmasta häneen kohdistettu vaatimus eläintenpitokiellosta ja siihen liittyvä menettämisseuraamusvaatimus ovat olleet asiassa keskeisiä. A:n oma elanto perustuu eläintenpitoon, ja tila työllistää myös hänen kaksi poikaansa ja miniänsä. Eläintenpitokieltovaatimusta voidaan pitää asiassa ylimitoitettuna A:n laiminlyönteihin nähden. Nämä seikat ovat olleet omiaan korostamaan vaatimuksen merkitystä A:lle ja vaikuttaneet siihen, missä laajuudessa hänen on ollut tarpeen puolustautua syyttäjän vaatimuksia vastaan.

82. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että syyttäjän muiden, A:n kannalta erittäin merkityksellisten vaatimusten hylkääminen on tässä tapauksessa erityinen syy velvoittaa valtio korvaamaan noin puolet A:lle käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Korvattavien kulujen määrä on yhteensä 12 000 euroa. A ei ole vaatinut korvaukselle viivästyskorkoa.

83. Syyttäjä ei ole toistanut eläintenpitokieltoa ja menettämisseuraamusta koskevia vaatimuksiaan enää Korkeimmassa oikeudessa. Asiassa ei siten ole kohdassa 80 lausuttu huomioon ottaen perustetta velvoittaa valtiota korvaamaan osaakaan A:n oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A tuomitaan eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentin, 4 §:n 1 momentin, 5 §:n 1 momentin ja 54 §:n 1 momentin, eläinsuojeluasetuksen 4 §:n 1 momentin, 8 §:n ja 9 §:n 1 momentin sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 1 momentin nojalla eläinsuojelurikkomuksesta (1.5.2018–31.10.2019) 25 päiväsakon rangaistukseen à 62 euroa eli maksamaan sakkoa 1 550 euroa. Syyte hylätään enemmälti.

Valtio velvoitetaan maksamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 12 000 euroa.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Johannes Koskenniemi.