KKO:2023:32

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Kainuun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 40 varkaudesta (syytekohdat 1-2 ja 4-41), jotka oli tehty 6.2.–28.7.2020. A oli anastanut alkoholijuomia ja tupakkaa liikkeistä niiden aukioloaikana. Anastetun omaisuuden arvo oli syytekohdittain vaihdellut hieman alle 10 eurosta 44 euroon. Lisäksi syyttäjä vaati, että A:lle rangaistusta mitattaessa otetaan koventamisperusteena huomioon A:n aikaisempi rikollisuus rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan mukaisesti.

A tunnusti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, mutta katsoi anastetun omaisuuden vähäinen arvo huomioon ottaen syyllistyneensä kussakin kohdassa näpistykseen.

Käräjäoikeuden tuomio 27.1.2022 nro 22/103754

Käräjäoikeus totesi, että A oli pääasiallisesti anastanut alkoholijuomia ja yhden kerran tupakkaa siten, että hän oli ottanut tuotteet hyllystä liikkeiden aukioloaikana ja poistunut liikkeestä tuotteita maksamatta. Tekojen vähäisyys oli ratkaistava kokonaisarvostelun perusteella ja huomioon otettavia seikkoja olivat omaisuuden laatu ja arvo, aiheutettu vahinko, tekotapa, tekojen toistuvuus, tekojen lukumäärä sekä suunnitelmallisuus. Anastetun omaisuuden määrä jäi kaikissa teoissa vähäiseksi ja tekotapa vastasi tavanomaista näpistysrikosta, eikä tekotapoihin yksittäisinä tekoina liittynyt mitään tavanomaista suurempaa paheksuttavuutta.

Tekotapaa ja toistuvuutta oli kuitenkin arvioitava yhdessä. Tekojen toistaminen useita kertoja samanlaisena osoitti toimivaksi ja tehokkaaksi havaitun tekotavan käyttämistä kaikissa teoissa, joten kyse ei ollut hetken mielijohteesta tehdystä rikoksentekopäätöksestä. Merkitystä voitiin antaa myös sille, että teot olivat pääosin kohdistuneet samanlaatuiseen omaisuuteen. Tekojen toistuvuus, tehokkaaksi todetun tekotavan käyttäminen, tekojen lukumäärä ja tekojen kohdistuminen pääasiallisesti samanlaatuiseen omaisuuteen osoittivat A:ssa vakaata rikoksentekopäätöstä ennen yksittäisiä tekoja. Kyseessä ei ollut satunnaisen tarpeen synnyttämä rikosajatus. Huomioitavaa oli se, että teot oli tehty alle kuuden kuukauden aikana.

Näillä perustein A:n tekoja ei voitu niiden suunnitelmallisuus huomioiden pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä. Käräjäoikeus luki A:n syyksi 40 varkautta.

Käräjäoikeus mittasi rangaistuksen koventamisperustetta soveltaen. Vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaan A tuli tuomita yhteiseen vankeusrangaistukseen. Ottaen huomioon yksittäisellä varkausrikoksella anastetun omaisuuden vähäinen määrä, tekojen lukumäärä ja keskinäinen suhde, yksittäisen varkausrikoksen vaikutus rangaistukseen oli noin 5 päivää. Koventamisperuste huomioon ottaen kyseeseen olisi tullut noin 8 kuukauden mittainen vankeusrangaistus. Otettuaan rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon kaksi aiempaa tuomiota rangaistusta alentavina käräjäoikeus tuomitsi A:n 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Niko Siikaluoma.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 11.5.2022 nro 22/119396

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että A:n anastusteoissa omaisuuden arvo oli ollut selvästi alhaisempi kuin se arvo, joka yleensä voi johtaa teon katsomiseen varkaudeksi. Anastukset oli suoritettu liikkeiden aukioloaikana eikä niihin ollut liittynyt muun omaisuuden vahingoittamista. Asiassa ei ollut ilmennyt viitteitä siihen, että tavarat olisi hankittu jälleenmyyntiä tai muuta vastaavaa liiketoimintaa varten. Anastuksia oli ollut useita ja ne oli tehty verraten lyhyen ajan kuluessa. Anastetun omaisuuden laatu (alkoholi ja tupakka) ja anastusten tekoajat viittasivat kuitenkin enemmänkin satunnaisen tarpeen synnyttämään rikosajatukseen. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei anastuksista ilmennyt suunnitelmallisuutta.

Anastukset oli tehty viemällä esineet reppuun kätkettynä tai muuten huomiota herättämättä kassan ohi. Anastuksiin ei ollut liittynyt uhkaa liikkeiden henkilökuntaa kohtaan eikä niiden tekotapa osoittanut muutoinkaan tyypillisesti näpistyksestä poikkeavaa piittaamattomuutta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kysymys oli ollut toistuvasta, mutta muutoin tavoitteiltaan ja toteuttamistavoiltaan tavanomaisesta vähäarvoisen omaisuuden anastamisesta omaan käyttöön. Anastukset olivat olleet kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen kaikissa syytteen tekokohdissa varkauden asemesta näpistyksiin ja tuomitsi A:n rangaistuksen mittaamisessa koventamisperustetta soveltaen 200 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Sakari Laukkanen, hovioikeudenneuvos Anu Pogreboff ja asessori Jimi Sillanpää.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan kussakin kohdassa näpistyksen asemesta varkaudesta ja rangaistus ankaroitetaan ehdottomaksi vankeudeksi.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 40 varkautta, jotka on tehty vajaan kuuden kuukauden aikana 6.2.–28.7.2020. Anastukset ovat tapahtuneet valintamyymälöissä, ja ne ovat neljää tekoa lukuun ottamatta kohdistuneet saman asianomistajan myymälöihin. Tekoja on ollut enimmillään kolme päivässä.

2. Tekotapa on ollut kaikissa anastuksissa samanlainen: A on ottanut haltuun anastamansa omaisuuden, usein laittanut sen reppuun tai kassiin ja poistunut myymälästä omaisuutta maksamatta. A:n kerrallaan anastaman omaisuuden arvo on ollut vähimmillään 9,56 euroa ja enimmillään 44 euroa. Anastettu omaisuus on ollut alkoholijuomia ja yhdellä kerralla tupakkaa.

3. Käräjäoikeus on ottanut rangaistusta alentavana huomioon A:n aikaisemmat 5.5.2021 ja 22.12.2022 tuomitut vankeusrangaistukset ja tuominnut A:n varkauksista rangaistuksen mittaamisessa koventamisperustetta soveltaen yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

4. Hovioikeus on A:n valituksesta muuttanut syyksilukemisen 40 näpistykseksi ja tuominnut A:n soveltaen käräjäoikeuden tavoin rangaistuksen mittaamisessa koventamisperustetta 200 päiväsakon yhteiseen sakkorangaistukseen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko teot varkauksia vai näpistyksiä. Jos teot katsotaan varkauksiksi, kysymys on myös rangaistuksen määräämisestä ja erityisesti aikaisemman samankaltaisen rikollisuuden perusteella sovellettavan koventamisperusteen huomioon ottamisesta rangaistuksen lajivalinnassa ja mittaamisessa.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

6. Rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan varkaudesta tuomitaan se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan anastamista pidetään näpistyksenä, jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

7. Arvio siitä, onko anastusta pidettävä näpistyksenä vai varkautena, perustuu kokonaisharkintaan, jossa on otettava huomioon kaikki rikokseen liittyvät seikat. Näpistystä koskevassa säännöksessä on nimenomaisesti mainittu omaisuuden arvo anastuksen kokonaisarvioinnissa huomioon otettavana seikkana.

8. Säännöksen perusteluissa todetaan kuitenkin, että anastusta ei ole aina pidettävä näpistyksenä, vaikka anastetun omaisuuden arvo olisikin vähäinen. Kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ei perustelujen mukaan ole pidettävä esimerkiksi anastusta, jonka toteuttamisessa on aiheutettu huomattavaa vahinkoa. Samanlainen merkitys voi perustelujen mukaan olla sillä, että anastuksessa on käsillä jokin törkeän varkauden ankaroittamisperuste (ks. HE 66/1988 vp s. 38).

9. Korkein oikeus on ottanut anastuksen kokonaisarviointiin kantaa ennakkopäätöksissä KKO 2011:66 ja KKO 2002:33. Ensiksi mainitussa ratkaisussa oli kysymys tapauksesta, jossa vastaaja oli kolmen viikon aikana yhdeksällä eri kerralla anastanut alkoholijuomia, elintarvikkeita ja vaatteita useasta myymälästä viemällä omaisuuden vaatteisiin kätkettynä tai muuten huomiota herättämättä kassan ohi. Viimeksi mainitussa ratkaisussa rikoksentekijä oli anastanut automatkan aikana kymmenellä eri paikkakunnalla 16 myymälästä omaisuutta viemällä tavarat maksamatta myymälästä sen aukioloaikana.

10. Ratkaisussa KKO 2011:66 (kohta 6) on todettu, että kokonaisarvostelussa tulee antaa merkitystä sille, onko anastaminen ollut suunnitelmallista. Rikoksia, joiden toteuttamiseen sisältyy laissa rikoksen paheksuttavuutta lisäävinä pidettyjä piirteitä, ei yleensä voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä. Rikoksen toistaminen ei sinänsä ole rikoksen tunnusmerkistön arviointiin vaikuttava seikka, mutta sekin saattaa ilmentää esimerkiksi sellaista suunnitelmallisuutta, joka osoittaa rikoksen tavanomaista suurempaa paheksuttavuutta. Ratkaisussa yhdeksää elintarvikkeiden, alkoholin ja vaatteiden anastusta pidettiin kokonaisuutena arvostellen vähäisinä, kun kysymys oli tosin toistuvasta, mutta muutoin tavoitteiltaan ja toteuttamistavoiltaan tavanomaisesta vähäarvoisen omaisuuden anastamisesta omaan käyttöön. Ratkaisussa KKO 2002:33 on annettu merkitystä sille, että kukin vastaajan syyksi luettu teko oli osa vastaajan ja hänen rikoskumppaninsa etukäteen tekemää suunnitelmaa. Sen vuoksi mikään anastuksista ei ollut vähäinen.

Kokonaisarvostelu tässä tapauksessa

11. Korkein oikeus toteaa, että yksinomaan omaisuuden arvon perusteella arvioituna A:n syyksi luetut anastukset olisivat vähäisiä. Teot ovat olleet tekotavaltaan tavanomaisia myymäläanastuksia, eikä niihin ole liittynyt väkivaltaa tai sen uhkaa eikä omaisuuden vahingoittamista. Omaisuutta ei ole edes väitetty hankitun myöskään jälleenmyyntiin. Tekotapa ja anastetun omaisuuden arvo puoltavat sitä, että teot katsotaan kokonaisuutena arvostellen vähäisiksi.

12. Toisaalta A:n syyksi luetut anastukset ovat kohdistuneet pääosin saman asianomistajan myymälöihin ja toistuneet samankaltaisina hyvin lyhyin väliajoin, jopa useita kertoja päivässä. Teot eivät siten ole perustuneet satunnaisiin päätöksiin, vaan ne ovat pikemminkin ilmentäneet toimivaksi tiedetyn tekotavan pitkäjänteistä hyödyntämistä omaisuuden anastamiseksi. Rikosten toistaminen on tässä tapauksessa osoittanut tavanomaista myymäläanastusta suurempaa suunnitelmallisuutta ja tekijän harkittua piittaamattomuutta toisen omaisuuden suojasta.

13. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetut teot perustuvat pitkäjänteiseen ja piittaamattomaan toimintatapaan anastaa toisen omaisuutta. Tekoihin liittyy edeltä ilmeneviä rikoksen moitittavuutta lisääviä piirteitä, joiden vuoksi anastuksia ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä. A on siten syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemiin varkauksiin.

Rangaistuksen määrääminen

Lajivalinta

14. Varkaudesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

15. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Päätettäessä rangaistuksen lajista noudatetaan pykälän 3 momentin mukaan 6 luvun 4–8 §:ssä säädettyjen mittaamisperusteiden ohella, mitä luvun 9–12 §:ssä säädetään. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

16. Sakon ja vankeuden välisestä lajivalinnasta ei ole rikoslaissa erillistä säännöstä. Lajivalinnassa on siten rikoslain 6 luvun 3 §:n nojalla noudatettava rikoslain yleisiä mittaamisperusteita. Tämä koskee sekä moitittavuusarvioinnissa vaikuttavia perusteita että moitearvosteluun kuulumattomia kohtuus- ja tarkoituksenmukaisuusperusteita (ks. HE 44/2002 vp s. 190 ja 202).

17. Hovioikeus on soveltanut rangaistusta määrätessään rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta A:n aikaisemman samankaltaisen rikollisuuden perusteella. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun tältä osin.

18. Koventamisperuste voi edellä mainituin perustein vaikuttaa paitsi rangaistuksen mittaamisessa myös lajivalinnassa. Tässä tapauksessa koventamisperusteen vaikutus on ensin arvioitava lajivalinnassa.

19. A:n syyksi luetuista varkauksista olisi niiden vähäisen vahingollisuuden ja vaarallisuuden perusteella lähtökohtaisesti tuomittava sakkoa. Se, että A on ennen nyt kyseessä olevia tekoja tuomittu useita kertoja vastaavista rikossarjoista, on osoittanut A:ssa niin suurta piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, että varkauksista on tuomittava vankeutta.

Rangaistuksen mittaaminen

20. Koska A olisi tuomittava useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet on rikoslain 7 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuomittava yhteiseen vankeusrangaistukseen. Luvun 5 §:n 2 momentin mukaan lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

21. A:n syyksi luetut varkaudet eivät moittivuudeltaan poikkea merkittävästi toisistaan, eikä merkitystä siten ole sillä, mikä teoista otetaan lainkohdassa tarkoitetuksi lähtökohdaksi. Kustakin teosta yksittäin arvioiden tuomittava rangaistus ei juurikaan ylitä rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaista vankeuden vähimmäispituutta eli neljäätoista päivää.

22. A:n rikokset ovat muodostaneet laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon. Vaikka hänen menettelynsä on edellyttänyt useita erillisiä rikoksentekopäätöksiä, toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana. Tällöin aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä (ks. KKO 2017:88, kohta 27). Tämän vuoksi kunkin A:n syyksi luetun teon yhteistä rangaistusta lisäävä vaikutus on suhteellisen vähäinen. Tekoja on kuitenkin niin paljon, että yhteinen vankeusrangaistus on mitattava kuukausissa.

23. A:n aikaisempaan samankaltaiseen rikollisuuteen perustuvaa koventamisperustetta on edellä sovellettu päätettäessä rangaistuksen lajista. Koventamisperusteen soveltaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, että A tuomitaan myymäläanastuksista tyypillisesti tuomittavan sakon asemesta vankeusrangaistukseen. Huomioon ottaen asteittain ankaroituvan rangaistusjärjestelmän periaate (ks. KKO 2020:55, kohta 15) Korkein oikeus katsoo, ettei koventamisperusteen soveltamiselle ole perusteltua antaa vaikutusta A:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen mittaamisessa.

24. Rangaistusta alentavina seikkoina on rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisesti otettava huomioon käräjäoikeuden tuomiossa mainitut A:n kaksi aikaisempaa ehdotonta vankeusrangaistusta.

25. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista teoista on neljä kuukautta vankeutta. Rangaistus määrätään A:n aiemman rikollisuuden vuoksi ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään muutoin kuin A:lle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

A tuomitaan hänen syykseen luetuista varkauksista (kohdat 1–2 ja 4–41) yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Rangaistusta alentavana on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettu huomioon Kainuun käräjäoikeuden tuomiot 5.5.2021 nro 120015 ja 22.12.2020 nro 151406.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo (eri mieltä), Mika Huovila (eri mieltä), Timo Ojala, Tuija Turpeinen ja Pekka Pulkkinen. Esittelijä Johannes Koskenniemi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Huovila: Hyväksyn Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut kohtien 1–10 osalta ja lausun niiden jälkeen seuraavan.

A:n syyksi luetut anastukset ovat kohdistuneet kerrallaan vähäiseen määrään alkoholijuomia ja kerran tupakkaan. Anastetun omaisuuden arvo on ollut vähimmillään 9,56 euroa ja enimmillään 44 euroa eli jokaisella kerralla selvästi vähemmän kuin se arvo, joka yleensä voi johtaa anastuksen katsomiseen varkaudeksi. Anastetun omaisuuden vähäinen määrä anastuskertaa kohden, anastetun omaisuuden laatu (alkoholijuomat) sekä anastusten ajoittuminen noin kuuden kuukauden ajanjaksolle viittaavat siihen, että anastukset ovat johtuneet tarpeen synnyttämistä rikosajatuksista. Teot ovat olleet tekotavaltaan tavanomaisia myymäläanastuksia, eikä niihin ole liittynyt väkivaltaa tai sen uhkaa eikä omaisuuden vahingoittamista.

A:n syyksi luetut anastukset ovat toistuneet keskimäärin hieman harvemmin kuin ratkaisussa KKO 2011:66 esillä olleessa tapauksessa, jossa vastaaja oli kolmen viikon aikana yhdeksällä eri kerralla anastanut alkoholia, elintarvikkeita ja vaatteita. Anastetun omaisuuden arvo anastuskertaa kohden on A:n syyksi luetuissa teoissa ollut keskimäärin yhtä suuri kuin mainitussa tapauksessa. Korkein oikeus totesi mainitussa ratkaisussaan, että kysymys oli ollut toistuvasta, mutta muutoin tavoitteiltaan ja toteuttamistavoiltaan tavanomaisesta vähäarvoisen omaisuuden anastamisesta omaan käyttöön, ja katsoi anastukset näpistyksiksi.

Katson, etteivät olosuhteet ole tässä asiassa merkityksellisellä tavalla poikenneet ratkaisussa KKO 2011:66 käsillä olleen tapauksen olosuhteista. Ratkaisussa on katsottu, että rikoksen toistaminen ei sinänsä ole rikoksen tunnusmerkistön arviointiin vaikuttava seikka, mutta sekin saattaa ilmentää esimerkiksi sellaista suunnitelmallisuutta, joka osoittaa rikoksen tavanomaista suurempaa paheksuttavuutta. Näin ei ole asian laita tässä tapauksessa.

Sen, että A:n suorittamat anastukset ovat kohdistuneet pääosin saman osuuskunnan myymälöihin, ei voida katsoa osoittavan tavanomaista myymäläanastusta suurempaa suunnitelmallisuutta tai tekijän harkittua piittaamattomuutta toisen omaisuudesta, kun huomioon otetaan myös anastuspaikkoina olleiden osuuskunnan myymälöiden lukumäärä, viisi myymälää, ja niiden sijainti samalla pienehköllä paikkakunnalla, jossa A asuu. Muutkaan asiassa esiin tulleet seikat eivät viittaa tavanomaista myymäläanastusta suurempaan suunnitelmallisuuteen tai piittaamattomuuteen anastusten suorittamisessa. Näin ollen katson kuten hovioikeus, että A on teoillaan syyllistynyt näpistyksiin, enkä muuta hovioikeuden tuomiota.

Korkeimman oikeuden katsottua, että A:n syyksi luettuihin tekoihin liittyy perusteluista ilmeneviä rikoksen moitittavuutta lisääviä piirteitä, joiden vuoksi anastuksia ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä, ilmoitan äänestyksen lopputulokseen nähden olevani rangaistuksen määräämisestä samaa mieltä kuin enemmistö (kohdat 14–25).

Oikeusneuvos Sippo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Huovila.