KKO:2023:29

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Kunta (jäljempänä tilaaja) toimi rakennusurakassa rakennuttajana ja tilaajana. Se solmi rakennusliikkeen (jäljempänä urakoitsija) kanssa urakkasopimuksen terveyskeskuksen ja vanhainkodin peruskorjauksesta sekä laajennuksesta. Sopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.

Urakoitsija nosti käräjäoikeudessa urakkasopimukseen perustuvan velkomuskanteen. Tilaaja vaati vastakanteessaan käräjäoikeudessa, että urakoitsija velvoitetaan korjaamaan virheellisesti asennetut ja vialliset lattiapinnoitteet, ja mikäli korjauksia ei ollut määräpäivään mennessä tehty, suorittamaan tilaajalle korjauskuluja ja vahingonkorvausta. Oikeudenkäynnin aikana tilaaja luopui virheen korjaamista koskevasta vaatimuksesta ja vaati urakoitsijalta ainoastaan rahallista korvausta.

Urakoitsija kiisti vastakanteen. Tilaaja ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan kohteen vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessä, joten se oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen perusteella menettänyt oikeutensa vaatimuksen esittämiseen.

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 28.1.2019 nro 19/719

Käräjäoikeus totesi, että tilaaja oli haastehakemuksessaan vaatinut urakoitsijaa korjaamaan lattiamaton virheet 30.3.2018 mennessä. Tilaaja oli valmisteluistunnossa luopunut tästä vaatimuksesta ja esittänyt vain rahamääräisen vaatimuksen. Asiassa oli riidatonta, että tilaaja ei ollut esittänyt rahamääräistä korvausvaatimustaan vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessäkään. Käräjäoikeuden mukaan kunnalla oli ollut riittävät tiedot määrällisen vaatimuksen esittämiseen viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä 17.6.2016, jolloin vaatimus olisi pitänyt esittää. Tilaaja oli siten menettänyt oikeutensa vaatia lattiamaton virheistä rahallista korvausta rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaisesti. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Jorma Väyrynen sekä käräjätuomarit Samuli Nyblom ja Aleksi Rantanen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.9.2021 nro 372

Tilaajan muutoksenhaun johdosta hovioikeus totesi, että tilaaja oli vastaanottotarkastuksessa vaatinut urakoitsijaa korjaamaan erillisistä puuteluetteloista ilmenevät virheet. Kyseisissä puuteluetteloissa mainittiin lattiamatoissa havaitut virheet. Tilaaja oli myös taloudellisessa loppuselvityksessä vaatinut urakoitsijaa korjaamaan virheellisen mattoasennuksen pohjatöineen.

Hovioikeus totesi, että sopimusvelvoitteet on pääsäännön mukaisesti ensisijaisesti täytettävä sovitun mukaisesti. Muiden sopimusrikkomusten seuraamusten vaatiminen tulee ajankohtaiseksi vasta, jos käy ilmi, että sopimusta rikkonut osapuoli ei ryhdy oikaisutoimiin tai että oikaisutoimet eivät ole riittäviä virheen haitallisten vaikutusten poistamiseen. Hovioikeus katsoi, että urakoitsijan suhtautuminen tilaajan esittämään virheen oikaisuvaatimukseen oli jäänyt epäselväksi vielä kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä. Tilaajalla ei siten ollut ollut perustetta ryhtyä tuolloin selvittämään mahdollisia korjauskustannuksia.

Ei ollut myöskään pidettävä perusteltuna, että urakoitsija olisi voinut välttää korvausvastuun ainoastaan kiistämällä oikea-aikaisesti esitetyn virheen oikaisuvaatimuksen taloudellisen loppuselvityksen jälkeen, kun se ei itse ollut ottanut vaatimukseen selvästi kantaa taloudellisessa loppuselvityksessä. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että urakoitsijalla oli myös oikaisuvaatimuksen perusteella edellytykset arvioida korjaustyöstä aiheutuvien kustannusten määrä, hovioikeus katsoi, että taloudellisessa loppuselvityksessä uudistettu korjausvaatimus oli riittävä tilaajan puhevallan säilyttämiseksi. Tilaajan reklamoitua virheestä ja vaadittua suoritusvelvollisuuden täyttämistä urakoitsijalle ei ollut voinut myöskään syntyä sellaista käsitystä, että tilaaja olisi luopunut vaatimasta korvausta, mikäli urakoitsija ei täyttäisi suoritusvelvollisuuttaan.

Johtopäätöksenään hovioikeus lausui, että tilaaja ei ollut rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 73 §:n 3 kohdan perusteella menettänyt oikeuttaan vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheen oikaisun sijaan. Urakoitsija oli velvollinen suorittamaan tilaajalle virheen korjauksesta aiheutuneet kustannukset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Pasi Vihla ja Timo Saranpää.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Urakoitsijalle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko tilaaja menettänyt oikeuden vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta sen vuoksi, että se oli ilmoittanut rahamääräisen vaatimuksensa vasta oikeudenkäynnissä.

Valituksessaan urakoitsija vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Tilaaja vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Tilaaja ja urakoitsija ovat solmineet urakkasopimuksen rakennuksen peruskorjauksesta ja laajennuksesta. Sopimuksen mukaan siihen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (jäljempänä YSE 1998 -ehdot).

2. Tilaaja on kohteen vastaanottotarkastuksessa muun ohella vaatinut urakoitsijaa korjaamaan erillisistä puuteluetteloista ilmenevät virheet ja puutteet. Puuteluetteloihin on kirjattu lattiapinnoitteiden asennuksissa havaittuja virheitä. Tilaaja on vaatinut näiden virheiden korjaamista sittemmin myös taloudellisessa loppuselvityksessä. Tilaaja ei ole vielä tuolloinkaan esittänyt rahamääräistä korvausvaatimusta urakoitsijalle.

3. Tilaaja on myöhemmin vastakanteessaan käräjäoikeudessa tässä oikeudenkäynnissä esittänyt urakoitsijalle vahingonkorvausvaatimuksen lattiapinnoitteiden virheellisistä asennuksista. Urakoitsija on vastustanut vaatimusta esittämällä, että tilaaja oli menettänyt YSE 1998 -ehtojen perusteella puhevaltansa vaatia rahamääräistä korvausta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko YSE 1998 -ehtoja tulkittava siten, että tilaaja on menettänyt oikeutensa vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta lattiapinnoitteiden asennusvirheistä sen vuoksi, että se ei ollut ilmoittanut rahamääräistä korvausvaatimustaan viimeistään rakennusurakan taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa.

Vaatimusten esittämistä koskevat määräykset YSE 1998 -ehdoissa ja niitä koskeva tulkintakäytäntö

5. YSE 1998 -ehtojen rakennuskohteen vastaanottotarkastusta koskevan 71 §:n 7 kohdan mukaan kummankin sopijapuolen on esitettävä toisiinsa kohdistuvat vaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty. Vastaanottotarkastuksessa vain perusteiltaan esitetyt vaatimukset voidaan kuitenkin määriltään ottaa käsiteltäväksi vielä taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa siten kuin ehtojen 73 §:ssä on todettu.

6. Taloudellista loppuselvitystä koskevan 73 §:n 1 kohdan mukaan, ellei vastaanottotarkastuksessa jo ole lopullisesti selvitetty kaikkia sopijapuolten välisiä tilisuhteita ja ellei määräajoista muuta sovita, urakoitsijan tulee kahden viikon kuluessa tarkastuspöytäkirjan saatuaan lähettää tilaajalle yksilöity lopputilitys kaikista sopijapuolten välisistä epäselvistä asioista. Tilitys ja siihen annettava tilaajan vastine käsitellään loppuselvityksessä, joka on pidettävä kuukauden kuluessa tilityksen luovuttamisesta tilaajalle. Loppuselvityksen pöytäkirjasta tulee pykälän 2 kohdan mukaan ilmetä urakoitsijan laatima lopputilitys ja tilaajan siihen antama vastine, ne tilaajan vaatimusten määrät, jotka eivät sisälly edellä mainittuun vastineeseen, sekä muut mahdolliset tilisuhteisiin vaikuttavat asiat.

7. Mainitun pykälän 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältäänkin aikaisemmin sovittu.

8. Korkein oikeus on YSE 1998 -ehtoja koskevassa ratkaisussaan KKO 2017:14 (kohta 23) todennut, että edellä selostetuista urakkasopimuksen osapuolten tilisuhteiden järjestämistä koskevista sopimusehdoista käy ilmi se menettely, jossa osapuolten keskinäiset tilisuhteet on tarkoitus selvittää. Ehtojen sanamuodosta ilmenee, että ehdot on tarkoitettu osapuolia velvoittaviksi, ei pelkästään suositusluontoisiksi. Ehdoissa on määrätty puhevallan menettämisestä siinä tapauksessa, että osapuoli laiminlyö esittää vaatimuksensa tässä menettelyssä. Ratkaisussa KKO 2014:26 (kohta 12) on puolestaan katsottu, että YSE 1998 -ehtojen kaltaisia yleisiä sopimusehtoja tulkittaessa ensisijainen merkitys on annettava osapuolten tarkoitukselle ja alan vakiintuneelle soveltamiskäytännölle.

9. Ratkaisussa KKO 2014:26 on lisäksi todettu, että vastaanottotarkastusta koskevilla sopimusehdoilla pyritään siihen, että urakan osapuolilla on vastaanottotarkastuksen jälkeen tiedossaan kaikki heihin kohdistuvat vaatimukset ainakin perusteiltaan. Määriltään vaatimukset on yksilöitävä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä. Tämä koskee niitä tilanteita, joissa vaatimuksen peruste on vastaanottotarkastuksessa ilmoitettu, rahamäärän jäätyä vielä tuolloin avoimeksi (kohdat 10 ja 11). Taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan sellainen kokonaisselvittely sopijapuolten välillä, jossa täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat kokonaisuutena huomioon otettuina riitaisia ja miltä osin riidattomia. Tavoitteena on, että loppuselvityksen jälkeen vireille pannuissa oikeudenkäynneissä on alusta asti mahdollista keskittyä pelkästään riitaisiksi jääneiden kysymysten selvittelyyn (esim. KKO 2017:14, kohdat 24 ja 25).

10. Osapuolet voivat keskinäisellä sopimuksellaan aina poiketa YSE 1998 -ehtojen vaatimusten esittämistä koskevista määräyksistä. YSE 1998 -ehdot sopijapuolten toimintavelvoitteista epäselvien vaatimusten käsittelyssä voivat osaltaan vaikuttaa siihen, voidaanko osapuolten katsoa sopineen YSE 1998 -ehdoista poikkeavasta menettelystä (KKO 2014:26, kohdat 12 ja 13).

Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat

11. Edellä selostetusta Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstäkin ilmenevällä tavalla YSE 1998 -ehtojen vaatimusten esittämistä koskevissa sopimusehdoissa on kysymys osapuolia sitovista määräyksistä koskien sitä menettelyä, jossa urakkasopimuksen osapuolten tilisuhteet on tarkoitus selvittää lopullisesti. Osapuolet voivat taloudellisen loppuselvityksen jälkeen esittää toisiinsa kohdistuvia vaatimuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että vaatimus on yksilöity perusteiltaan viimeistään vastaanottotarkastuksessa ja määrältään viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa. Tästä seuraa, että ellei viimeistään vastaanottotarkastuksessa perusteiltaan yksilöityä vaatimusta täsmennetä rahamääräisesti loppuselvityksessä, on oikeus tällaisiin vaatimuksiin lähtökohtaisesti menetetty.

12. Osapuolet voivat kuitenkin sopia poikkeavansa myös YSE 1998 -ehtojen vaatimusten esittämistä koskevista määräyksistä. Näyttötaakka siitä, että osapuolet ovat jo sopineet vaatimuksen perusteesta ja määrästä, tai siitä, että osapuolet poikkeavat urakkaan muutoin sovellettavien YSE 1998 -ehtojen vaatimusten esittämistä koskevista määräyksistä, on sillä, joka väittää näin sovitun.

13. Korkein oikeus toteaa, että YSE 1998 -ehtojen 73 §:n 3 kohdan määräys vaatimuksen määrän esittämisestä viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa on sanamuotonsa perusteella yksiselitteinen. Toisin kuin hovioikeus on katsonut, määrällinen vaatimus viittaa rahamääräiseen saatavaan, eikä tällaisen saatavan perusteen ilmaiseminen vastaanottotarkastuksessa tai muutoin ennen taloudellista loppuselvitystä voi poistaa velvoitetta ilmaista vaatimusta rahamääräisesti taloudellisessa loppuselvityksessä. Määrällisen vaatimuksen esittämisvelvollisuutta on myös soveltamiskäytännössä tulkittu varsin tiukasti.

14. Tilaaja on siten velvollinen puheoikeuden säilyttääkseen esittämään mahdollisen virheen oikaisuvaatimuksen lisäksi rahamääräisen vaatimuksen viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa, vaikka sillä ei vielä olisi varmuutta siitä, korjaako urakoitsija virheen vai ei. Tilaaja on myös velvollinen esittämään sen hetkiseen arviointiinsa perustuvan rahamääräisen vaatimuksen tilanteessa, jossa sillä ei vielä ole tarkkaa käsitystä aiheutuneen vahingon määrästä, mitä voidaan pitää varsin tavanomaisena tilanteena.

Tämän asian arviointi

15. Tässä tapauksessa tilaaja on muun ohella vastaanottotarkastuksessa ja sittemmin myös taloudellisessa loppuselvityksessä vaatinut urakoitsijaa korjaamaan lattiapinnoitteiden asennuksissa havaitut virheet, mutta se ei ole edellä kohdissa 2 ja 3 selostetulla tavalla esittänyt rahamääräisiä korvausvaatimuksia ennen kuin osapuolten välisessä oikeudenkäynnissä. Asiassa onkin riidatonta, ettei tilaaja ole esittänyt taloudelliseen loppuselvitystilaisuuteen mennessä määrällisiä vaatimuksia.

16. Kuten käräjäoikeus on ratkaisussaan todennut, tilaaja oli vedonnut lattiapinnoitteiden asennusvirheisiin jo ennen kohteen vastaanottotarkastusta. Asennusvirheet olivat siten tilaajan tiedossa jo hyvissä ajoin ennen taloudellista loppuselvitystä, ja tilaajalla on ollut käytettävissään riittävät tiedot virheitä koskevan määrällisen vaatimuksen esittämiseen viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

17. Tilaaja on vedonnut myös siihen, että YSE 1998 -ehtojen 73 §:n 1 kohdan mukaisesti nimenomaan urakoitsijalla olisi ollut velvollisuus lähettää tilaajalle yksilöity lopputilitys kaikista osapuolten välisistä epäselvistä asioista. Korkein oikeus toteaa, ettei urakoitsija ole voinut oma-aloitteisesti sisällyttää taloudelliseen loppuselvitykseen määrällisiä vaatimuksia, joita tilaaja ei ollut esittänyt. Lisäksi YSE 1998 -ehtojen 73 §:n 3 kohdan määräys esittää toisiinsa kohdistuvien vaatimusten määrät taloudelliseen loppuselvitystilaisuuteen mennessä velvoittaa sekä tilaajaa että urakoitsijaa.

18. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että osapuolet olisivat sopineet siitä, että lattiapinnoitteiden asennusvirheiden korjaamista koskevat vaatimukset ratkaistaan erillisessä menettelyssä. Tilaaja on tosin katsonut urakoitsijan suhtautuneen passiivisesti virheen korjausvaatimukseen. Korkein oikeus toteaa, että vastaanottotarkastusta koskevaan pöytäkirjaan on kirjattu, että urakoitsija ei hyväksy miltään osin tilaajan vaatimuksia. Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että osapuolten välillä olisi vallinnut yhteisymmärrys siitä, että vaatimus käsitellään erikseen ja että sen vuoksi tilaajan ei olisi tarvinnut esittää korvausvaatimustaan viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

[Perustelujen kohta 19 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

Johtopäätös

20. Korkein oikeus katsoo, että tilaajan taloudellisessa loppuselvityksessä uudistama vaatimus lattiapinnoitteiden virheellisten asennusten korjaamisesta ei ole ollut riittävä tämän puhevallan säilyttämiseksi. Tilaaja ei ole YSE 1998 -ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaisesti esittänyt urakoitsijalle vaatimuksensa määrää viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Tilaaja on näin ollen menettänyt oikeutensa vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheellisistä lattiapinnoitteiden asennuksista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin lattiapinnoitteiden korjauskuluja ja vahingonkorvausta koskeva vastakanteen kohta 9 on hyväksytty. Asia jätetään tältä osin käräjäoikeuden tuomion varaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Minna Heikinsalmi.