KKO:2023:28

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 10.5.2019 nro 19/121183

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 25.9. ja 31.10.2013 välisenä aikana yhdessä kahden muun vastaajan kanssa hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt B Oy:tä maksamaan vakuutuskorvausta kahden ajoneuvon välisestä kolarista, jossa molemmat ajoneuvot olisivat menneet lunastuskuntoon. Tosiasiassa ajoneuvojen vauriot oli aiheutettu tahallisesti vakuutuskorvauksen saamiseksi, ja A rikoskumppaneineen oli antanut B Oy:lle virheellisiä tietoja ajoneuvojen välisestä törmäyksestä sekä ajoneuvojen kunnosta. B Oy oli arvioinut vahinkoilmoitusten ja ajoneuvoja koskevien väärien tietojen perusteella vaurioitettujen ajoneuvojen käyväksi arvoksi yhteensä 17 000 euroa. Vastaajat olivat erehdyttäneet B Oy:tä maksamaan käyvän arvon mukaista lunastus- ja muita kuluja ja korvauksia heille noin 17 000 euroa ja korvauksia myös muille tahoille siten, että aiheutettu vahinko oli ollut yhteensä noin 18 300 euroa.

Käräjäoikeuden mukaan törkeässä petoksessa tarkoitetun huomattavaa hyötyä koskevan kvalifiointiperusteen täyttyminen edellyttää noin 17 000 euron suuruista tavoiteltua hyötyä. Käräjäoikeus totesi, että arvioitaessa sitä, minkä suuruista hyötyä vastaajien voitiin katsoa tavoitelleen, lähtökohtana oli pidettävä sitä hyötyä, mitä vastaajat olivat voineet arvioida saavansa antaessaan tietoja vakuutustapahtumassa vahingoittuneesta omaisuudesta ja sen ominaisuuksista. Ratkaisevaa oli nimenomaan rikoksentekijän näkökulma ja kysymys oli siitä hyödystä, minkä hän sai rikoksen perusteella itselleen tai toiselle. Näin ollen vakuutusyhtiön muille tahoille maksamista kuluista, kuten tutkimus- ja selvittelykuluista, aiheutunutta lisävahinkoa ei tullut ottaa huomioon huomattavan hyödyn määrää arvioitaessa. Myöskään B Oy:n vahingon rajoittamiseen liittyvillä toimilla ei ollut merkitystä, joten yhtiön romuajoneuvoista saamaa noin 5 100 euron jälleenmyyntiarvoa ei tullut ottaa huomioon.

Käräjäoikeus katsoi vielä, ettei vahinkotapahtuman tahallaan aiheuttaneen henkilön omalle taloudelliselle menetykselle ollut annettava merkitystä kvalifiointiperusteen täyttymisen kannalta. Käräjäoikeuden mukaan vakuutusyhtiö korvaa lähtökohtaisesti vain tuhoutuneen omaisuuden todellisen vahinkohetken mukaisen arvon, ja rikoksentekijän saama hyöty muodostuu siitä, että hän saa tuhoutuneen omaisuuden sijasta käyttöönsä likvidiä rahaa. Näin ollen vastaajien tavoittelemana hyötynä oli pidettävä koko vakuutuskorvauksena maksettua noin 17 000 euron määrää eikä vain heidän saamaansa nettohyötyä.

Käräjäoikeus katsoi vastaajien tavoitelleen huomattavaa taloudellista hyötyä, minkä lisäksi petos oli tehty suunnitelmallisesti ja rikosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä petoksesta 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvausta B Oy:lle noin 13 200 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kaarlo Hakamies.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.9.2021 nro 21/140708

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perusteluineen ja hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Ari Siltama (eri mieltä) ja Markku Laine sekä asessori Emma Hakala-Manninen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Siltama katsoi, että tavoiteltua hyötyä oli perusteltua arvioida nettohyödyn mukaan siten, että saatavilla olleena hyötynä pidettiin omaisuudella kolarin jälkeen olleen arvon ja vakuutuskorvausten erotusta. Siten tavoiteltu hyöty ei täyttänyt törkeän petoksen edellyttämää huomattavaa hyötyä, eikä A ollut syyllistynyt petoksen törkeään tekomuotoon. Syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi Siltama kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla petoksella tavoitellun hyödyn määrän arviointia koskevasta oikeuskysymyksestä.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Syyttäjä ja B Oy vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä petoksesta, koska A ja hänen kanssavastaajansa olivat erehdyttäneet vakuutusyhtiötä maksamaan heille lunastus- ja muita kuluja ja korvauksia tahallaan vahingoitetuista ajoneuvoista.

2. Käräjäoikeuden mukaan vastaajat olivat tavoitelleet lunastushintana maksettavan vakuutuskorvauksen suuruista eli noin 17 000 euron taloudellista hyötyä, jota oli pidettävä huomattavana. Käräjäoikeus on katsonut, että ajoneuvojen todellista arvoa ennen kolaria ei pitänyt vähentää tavoitellun hyödyn määrää arvioitaessa. Myöskään vakuutusyhtiön romuajoneuvoista saamaa noin 5 100 euron jälleenmyyntiarvoa tai muille tahoille maksamia kuluja ei pitänyt ottaa tässä arvioinnissa huomioon, koska kysymys ei tältä osin ollut vastaajien itselleen tai toiselle tavoittelemasta hyödystä.

3. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys petoksella tavoitellun hyödyn määrän arvioinnista petosrikoksen tunnusmerkistötekijänä.

Sovellettavat säännökset

5. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

6. Saman luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti törkeästä petoksesta tuomitaan, jos petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Arvioinnin lähtökohdat

7. Rikoslaissa, sen esitöissä tai Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, miten petosrikoksella tavoitellun hyödyn määrä pitäisi arvioida petoksen tunnusmerkistötekijänä.

8. Korkein oikeus toteaa, että petosrikoksen tunnusmerkistöön kuuluva hyötymistarkoitus koskee teon moitittavuutta ja liittyy tekijän tahallisuuteen sekä tämän teossa osoittamaan syyllisyyteen. Kuten petosta koskevan lainkohdan perusteluista ilmenee, hyötymistarkoitus ei edellytä tosiasiallista hyödyn saamista, vaan riittävää on, että hyötyä on tavoiteltu (HE 66/1988 vp s. 131). Hyödyn määrää arvioitaessa ei näin ollen ole ratkaisevaa merkitystä sillä, minkä suuruinen hyöty rikoksella on lopulta saavutettu, vaan sillä, minkä suuruista hyötyä tekijä on teollaan tavoitellut. Vaikka tavoiteltu hyöty liittyy siten osaltaan siihen, mitä tekijä on teon tehdessään mieltänyt, tekijän tarkoituksia koskeva arviointi joudutaan usein perustamaan objektiivisista tosiseikoista tehtäviin päätelmiin.

9. Syyttäjä on vedonnut asiassa rikoshyödyn määrää koskevaan oikeuskäytäntöön siitä, miten rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaista valtiolle menetettäväksi tuomittavaa taloudellista hyötyä tulisi arvioida.

10. Korkein oikeus toteaa, että rikoshyödyn menettämistä koskevalla sääntelyllä pyritään estämään rikoksentekijää hyötymästä rikoksestaan taloudellisesti. Rikoshyötynä menetettävä määrä arvioidaan tekijän syyksi luetun rikoksen ja sen seurauksena tekijän saaman hyödyn perusteella. Rikoshyötyä ei voida tuomita valtiolle, jos vahingonkärsijälle on tuomittu tai tuomitaan hyötyä vastaava korvaus (ks. esim. KKO 2020:101, kohta 80 ja KKO 2022:53, kohdat 6 ja 7). Menettämisseuraamusta koskevia arviointiperusteita ei siten voida suoraan hyödyntää petosrikoksella tavoiteltua hyödyn määrää arvioitaessa.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

11. Vakuutusyhtiön A:lle ja hänen rikoskumppaneilleen maksama vakuutuskorvaus kahdesta autosta muine korvauserineen on ollut yhteensä noin 18 300 euroa. Romutetut ajoneuvot eteenpäin myydessään vakuutusyhtiö on saanut niistä noin 5 100 euron suuruisen kauppahinnan, joten sille rikoksesta aiheutunut vahinko on ollut noin 13 200 euroa. Ajoneuvojen käypään arvoon perustuva yhteenlaskettu lunastushinta ja siten myös rikoksentekijöille maksettu lunastuskorvaus on ollut yhteensä noin 17 000 euroa.

12. A on katsonut, että petoksella tavoitellun hyödyn määrästä on vähennettävä vastaajien oman menetyksen arvo eli autojen todellinen arvo ennen kolaria. Tämän lisäksi vähentävänä seikkana pitää A:n mukaan ottaa huomioon vakuutusyhtiön lunastamiensa autojen edelleen myynnistä saamat tulot.

13. Arvioitaessa A:n tavoitteleman taloudellisen hyödyn määrää lähtökohdaksi on perusteltua ottaa se, että hän on vakuutusyhtiötä erehdyttämällä pyrkinyt saamaan itselleen oikeudettoman vakuutuskorvauksen. Erehdyttäminen on kattanut paitsi tahallisesti aiheutetun vahinkotapahtuman myös ajoneuvojen kunnosta annetut tiedot. Vakuutusyhtiön sittemmin maksama vakuutuskorvaus 17 000 euroa ei ole poikennut suuruusluokaltaan siitä, mitä A on voinut ajoneuvon käyvän arvon perusteella ennakolta arvioida vakuutuskorvauksen määräksi. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n tavoittelemana hyötynä on pidettävä vakuutuskorvauksena maksettua määrää, ilman että korvauksesta vähennetään ajoneuvojen arvo ennen vahinkotapahtumaa.

14. Ajoneuvojen kunto ja arvo kolaritapahtuman jälkeen, samoin kuin vakuutusyhtiön niistä saama jälleenmyyntihinta ovat olleet A:n kannalta sattumanvaraisia seikkoja, joilla ei ole merkitystä arvioitaessa A:n tavoittelemaa hyötyä. Näin ollen myöskään vakuutusyhtiön romuajoneuvoista saamaa jälleenmyyntihintaa ei voida vähentää siitä määrästä, jota rikoksella katsotaan tavoitellun.

15. Näillä perusteilla A:n tavoittelemana hyötynä on pidettävä vakuutusyhtiön hänelle maksamaa lunastuskorvausta 17 000 euroa. A on siten syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään petokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Lena Engstrand, Jussi Tapani ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Pauliina Ratilainen.