KKO:2023:17

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaukset Lapin käräjäoikeudessa

Syyttäjät vaativat Z:n kunnan kunnanhallituksen jäsenille A, B, C, D, E, F, G ja H rangaistusta ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä, toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja viimesijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan vastaajat olivat kunnanhallituksen kokouksessa 16.12.2013
- päättäneet peruuttaa Z:n kunnan kunnanjohtaja P:n 5.12.2013 tekemän tutkintapyynnön hiihtohissiyhtiö X Oy:n entisestä toimitusjohtajasta O:sta (§ 406) ja
- antaneet ennen X Oy:n yhtiökokousta yhtiökokousedustajille omistajaohjausta, jonka mukaan O nauttii kunnan luottamusta ja hänet on kutsuttava jatkamaan yhtiön toimitusjohtajana (§ 408).

Näin menetellen vastaajat olivat syytteen mukaan hankkiakseen O:lle hyötyä rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan kunnanhallituksen päätöksentekoon tai sen valmisteluun mainittujen asioiden kohdalla 16.12.2013.

Vastaajat olivat syytteen mukaan toimineet vastoin kunnan ja sen asukkaiden parasta ja edistäneet muita kuin kunnalle kuuluvia tarkoitusperiä. Vastaajat olivat siten rikkoneet hallintolain 6 §:n velvoitteet käyttää toimivaltaa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja toimia puolueettomasti. Lisäksi vastaajat olivat päätöksentekomenettelyssä rikkoneet kuntalain (365/1995) 50 §:n, hallintolain 31 § ja 42 §:n sekä Z:n kunnan hallintosäännön 36 §:n määräyksiä, koska
- päätöstä § 406 ei ollut tehty esittelystä
- § 406 käsittelyssä ei ollut tehty päätöstä siitä, että asiat käsitellään puheenjohtajan selostuksen pohjalta
- asioiden § 406 ja § 408 käsittelyssä oli laiminlyöty asioiden riittävä ja asianmukainen selvittäminen eikä asioiden ratkaisemiseksi tarpeellisia tietoja ja selvityksiä ollut hankittu
- vastaajat eivät olleet kirjanneet Q:n ja O:n suullisia selvityksiä, jotka oli mainittu päätöksen § 406 perusteina
- vastaajat olivat kuntalain (365/1995) 23 §:n, osakeyhtiölain 6 luvun 20 §:n sekä hallintolain 2 luvun 6 §:n vastaisesti antaneet määräyksen X Oy:n hallituksen jäsenille valita yhtiölle toimitusjohtajaksi rikoksesta epäiltynä olleen O:n ja näin määränneet oikeudellisesti sitovalla tavalla kunnan hallinnosta erillisen yksityisoikeudellisen yhtiön toiminnasta.

A, B, C, D, E, F, G ja H kiistivät syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 28.6.2019 nro 19/130034

Käräjäoikeus totesi, että kunnanjohtajalla oli ollut kuntalain 24 §:n mukaan itsenäinen oikeus käyttää kunnan puhevaltaa tutkintapyynnön tekemiseksi. Kunnanjohtaja toimii kuitenkin kunnanhallituksen alaisena, ja kunnanhallitus voi ottaa käsittelyynsä kunnanjohtajan toimenpiteet, jotka liittyvät kunnan puhevallan käyttöön. Kunnanhallituksella oli ollut toimivalta peruuttaa tutkintapyyntö. Vastaajat eivät siten olleet toimineet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti peruuttaessaan kunnanjohtajan tekemän tutkintapyynnön. Tutkintapyynnön tekemiseen tai tekemättä jättämiseen liittyi aina harkintaa, ja kun rikosepäily kohdistui kunnan konserniyhtiöön eikä luottamushenkilöön tai viranhaltijaan, harkintavalta oli laajempaa. Harkinta tutkintapyynnön tekemisestä olisi ollut asianmukaista tehdä yhdessä kunnanhallituksen kanssa, jolla on ollut lopullinen päätösvalta asiassa.

Omistajaohjauksesta annettu päätös on ollut ristiriitainen, koska se oli annettu pöytäkirjan mukaan yhtiökokousedustajille ja pöytäkirjan liitteenä olevan omistajaohjausasiakirjan mukaan kunnan edustajille X Oy:n hallituksessa. Käräjäoikeus katsoi, että omistajaohjaus oli annettu kunnan edustajille X Oy:n hallituksessa. Kunnanhallituksella oli ollut kuntalain 23 §:n ja kunnan konserniohjeen nojalla toimivalta omistajaohjauksen antamiseen kunnan edustajille kunnan omistamassa osakeyhtiössä. Päätöksellä ei ollut voitu oikeudellisesti sitovalla tavalla määrätä yhtiön toiminnasta, vaan lopullisen päätöksen oli tehnyt osakeyhtiön hallitus. Vastaajat eivät siten olleet toimineet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti antaessaan omistajaohjausta, jolla oli ilmaistu kunnan näkemys asiassa.

Syytteessä mainitut hallinnon yleiset oikeusperiaatteet olivat rajoittaneet kunnalliseen itsehallintoon kuuluvaa korostettua harkintavaltaa. Ne olivat edellyttäneet, etteivät vastaajat perustaneet päätöksiään asiaankuulumattomiin syihin tai pyrkineet puolueellisesti hyödyttämään O:ta. Asiassa oli kuitenkin riidatonta, että matkailuelinkeinon merkitys kunnalle oli merkittävä, samoin kuin se, että X Oy oli ollut tapahtumien aikaan toteuttamassa historiansa suurinta investointia. Tutkintapyyntö ja O:n vapauttaminen toimitusjohtajan tehtävästä olivat aiheuttaneet laajaa huomiota Z:n kunnassa ja mediassa. Vastaajien kertomuksista ilmeni, että heidän tarkoituksenaan päätöksenteossa oli ollut vain ja ainoastaan Z:n kunnan etu, jonka he olivat kokeneet vaativan tutkintapyynnön peruuttamista. Vastaajat olivat arvioineet kunnan etuna olevan tilanteen rauhoittaminen ja se, että X Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja O valitaan takaisin toimitusjohtajaksi. Todistelusta ei ilmennyt, että vastaajat olisivat perustaneet päätöksensä epäasiallisiin syihin tai että päätöksenteon tarkoituksena olisi ollut puolueellisesti pyrkiä hyödyttämään O:ta.

Virka-aseman väärinkäyttäminen, virkavelvollisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ovat avoimia rangaistussäännöksiä. Virkarikoksesta tuomitseminen edellyttää, että virkatoiminnassa noudatettavan, säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden sisältö on selvästi määriteltävissä. Hallintolain 6 §:n oikeusperiaatteet ovat säännöksenä niin avoimia, etteivät ne lähtökohtaisesti täytä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimusta, eivätkä ne voi olla virkarikosasiassa rangaistusvastuun perustana.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Vilho Niiranen, Janne Anttila ja Kirsi Erkkilä.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 3.5.2021 nro 21/118666

Syyttäjät valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että vastaajat tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeudessa esitetyn ja hovioikeudessa tarkistetun syytteen teonkuvauksen perusteella. Syyttäjät lisäsivät teonkuvaukseen väitteen, että vastaajat eivät olleet päätöksiä tehdessään selvittäneet tutkintapyynnön eivätkä omistajaohjauksen sisältöä ja että he olivat päättäneet antaa omistajaohjausta sekä konserniohjeen vastaisesti että sisällöllisesti ristiriitaisesti.

A, B, C, D, E, F, G ja H vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Hovioikeus totesi, että laillisuusperiaatteen taustalla on ennen muuta rikoslainsäädännön ennakoitavuuden vaatimus. Yksilön on saatava sääntelystä yksiselitteisesti selville, onko jokin toiminta rangaistavaa. Hallintolain 6 §:n periaatteet on kirjoitettu viranomaista velvoittavaan muotoon. Hallintolain periaatteiden sisältö on yleispiirteinen eikä niiden tarkka määrittely ole edes mahdollista. Tästä avoimuudesta ei kuitenkaan voi suoraan seurata, että keskeiset hallinnon periaatteet olisivat luonteeltaan vain ohjeellisia ja että niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi seurata rikosoikeudellista vastuuta. Keskeistä oli sen tarkasteleminen, oliko luottamushenkilöillä ollut menettelylleen hyväksyttävät tarkoitukset. Jos päätöksenteossa osoitetaan olleen kyse kunnan luottamustoimeen liittyvän harkintavallan ylityksestä yksityisen edun hyödyttämiseksi, hallintolain 6 §:n periaatteista johdettavan virkavelvollisuuden sisällön rikkominen voi tulla rangaistusvastuun perustaksi.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että osa kunnan luottamushenkilöistä oli saanut tietoa tutkintapyynnön ja O:n toimitusjohtajan tehtävästä vapauttamisen syistä jo ennen kunnanvaltuustolle 16.12.2003 pidettyä infotilaisuutta ja halunnut ottaa tutkintapyynnön aiheellisuuden ja O:n palauttamisen toimitusjohtajaksi käsiteltäväksi kunnanhallituksessa. B oli valmistellut asioita jo ennen infotilaisuutta käyttäen apunaan kunnan ulkopuolista oikeudellista asiantuntijaa W:tä sen sijasta, että asioita olisi valmisteltu yhteistyössä kunnan viranhaltijoiden kanssa.

Kokousta 16.12.2013 edeltäneessä valtuuston infotilaisuudessa oli kuultu hiihtohissiyhtiön entistä toimitusjohtajaa O:ta, kunnanjohtajaa P:tä, hiihtohissiyhtiön tilintarkastajaa N:ää ja hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtajaa Q:ta. Kuulemiset olivat tapahtuneet ilman kunnan virkamiesten läsnäoloa, eikä infotilaisuudesta ollut pidetty pöytäkirjaa tai laadittu kirjallista muistiota. Kunnanjohtaja P:n tekemä tutkintapyyntö ei ollut ollut infotilaisuudessa asiakirjana esillä.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että asiat oli kunnanhallituksen kokouksessa 16.12.2013 käsitelty kunnanhallituksen puheenjohtaja B:n selostuksen pohjalta. B ei ollut tuonut esiin käyttämäänsä ulkopuolista asiantuntijaa. Ei ollut kuitenkaan näytetty, että asioita olisi näin pyritty selvittämään vain yksipuolisesti.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että vastaajat eivät olleet tutustuneet tutkintapyyntöasiakirjan sisältöön ennen sen peruuttamisesta päättämistä. Tämä ei kuitenkaan osoittanut vastaajien laiminlyöneen selvittää tutkintapyynnön sisältö, koska he olivat varanneet sen tehneelle P:lle tilaisuuden kertoa sen sisällöstä ja perusteista. Vastaajat eivät siten olleet laiminlyöneet tutkintapyynnön sisällön tai sen perusteiden selvittämistä. O:n ja Q:n suullisten selvitysten kirjaaminen ei ollut välttämätöntä, koska heillä oli ollut kirjalliset esitykset suullisen esityksensä tueksi.

Hovioikeus totesi, että kunnan omistajaohjausta koskevat päätöskirjaukset olivat käräjäoikeuden toteamin tavoin ristiriitaiset. Omistajaohjausta koskevassa kunnanhallituksen päätöksenteon perusteluissa oli avoimesti tuotu esille, että hiihtohissiyhtiön merkittävät yhteistyökumppanit olivat toivoneet O:n paluuta takaisin X Oy:n toimitusjohtajaksi.

Hovioikeus totesi, että matkailuelinkeinon ja siinä keskeisessä asemassa olevan X Oy:n taloudellinen merkitys Z:n kunnalle on ollut riidattomasti merkittävä. Osa X Oy:n yhteistyökumppaneista oli reagoinut yhtiössä tehtyyn henkilömuutokseen varsin voimakkaasti. Yhteistyökumppanien ja sidosryhmien luottamushenkilöille toimittamilla yhteydenotoilla ei kuitenkaan ollut pyritty salaisesti vaikuttamaan kunnanhallituksen päätökseen. Syytteessä ei ollut edes väitetty, että vastaajat olisivat tavoitelleet tai saaneet itselleen päätöksillä jotain etua. Esitetty näyttö ei siten tukenut sitä, että päätöksenteko oli ensisijaisesti nojannut kunnan edun asemesta yksityisen edun valvomiseen tai että sen motiivina olisi ollut muu kuin kunnan etu. Vaikka päätökset hyödyttivät myös toimitusjohtajan tehtävään palautettua O:ta henkilökohtaisesti, asiassa ei ollut näytetty, että vastaajat olisivat perustaneet päätöksentekoaan epäasiallisiin tai asiankuulumattomiin syihin. Vastaajien ei ollut näytetty pyrkineen hyödyttämään nimenomaan O:ta vastoin muita kunnan etuun nähden hyväksyttävinä pidettäviä tarkoitusperiä. Siten vastaajien ei ollut näytetty rikkoneen päätöksillään hallintolain 6 §:n määräyksiä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä, Anu Pogreboff ja Teemu Saukkoriipi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjille myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjät vaativat, että A, B, C, D, E, F, G ja H tuomitaan rangaistuksiin ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä, toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja viimesijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

A, B, C, D, E, F, G ja H vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Korkeimman oikeuden ratkaisun sisällys

I Asian tausta ja kysymyksenasettelu
Asian tausta (1–6)
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa (7)

II Virkavelvollisuuden arviointi
Sovellettavat säännökset (8–12)
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (13–21)
Virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistötekijöiden arviointi (22–56)
Korkeimman oikeuden johtopäätökset tässä asiassa (57–66)
Syyksilukeminen (67)

III Seuraamukset
Rangaistuksen määrääminen (68–76)
Oikeudenkäynnin pitkä kesto ja viivästyminen (77–85)

IV Puolustajien palkkiot
Alemmissa asteissa maksettujen määrien takaisinmaksuvelvollisuus (86–89)

Tuomiolauselma

Perustelut

I Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Asian tausta

1. Z:n kunta omisti 51 prosenttia X Oy:n (jatkossa hiihtohissiyhtiö tai yhtiö) osakkeista. Hiihtohissiyhtiön hallitus oli 17.11.2013 vapauttanut O:n yhtiön toimitusjohtajan tehtävästä ja nimittänyt hänet yhtiössä määräaikaiseen projektipäällikön tehtävään. Päätös oli perustunut siihen, että hallitus oli menettänyt luottamuksensa O:hon sen vuoksi, miten hän oli toiminut yhtiön toiminnan kannalta merkityksellisen hissihankinnan yhteydessä.

2. Z:n kunnan kunnanjohtaja P oli 5.12.2013 Z:n kunnan nimissä ja yhdessä 42 prosenttia hiihtohissiyhtiön osakkeista omistaneen Y Oy:n kanssa tehnyt poliisille tutkintapyynnön O:sta. Tutkintapyynnössä poliisia pyydettiin selvittämään, oliko O syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön hiihtohissihankinnan yhteydessä. Myös hiihtohissiyhtiön hallitus teki O:sta tutkintapyynnön 18.12.2013.

3. Z:n kunnan kunnanhallitus oli kokouksessaan 16.12.2013 päättänyt peruuttaa kunnanjohtajan kunnan nimissä tekemän tutkintapyynnön (päätös § 406) ja antaa kunnan edustajille hiihtohissiyhtiössä omistajaohjausta (§ 408). Omistajaohjausta koskevan päätöksen mukaan O nautti edelleen yhtiön toimitusjohtajana Z:n kunnan luottamusta ja kunnan edustajien oli hiihtohissiyhtiön hallituksen kokouksessa 18.12.2013 toimittava niin, että hänet kutsutaan jatkamaan yhtiön toimitusjohtajana.

4. Syyttäjät ovat vaatineet Z:n kunnanhallituksen puheenjohtaja B:lle, varapuheenjohtaja D:lle ja kunnanhallituksen jäsenille A, C, E ja F sekä varajäsenille G ja H rangaistusta ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä, toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja viimesijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjien mukaan he olivat osallistuessaan edellisessä kohdassa mainittujen päätösten tekemiseen tai niiden valmisteluun 16.12.2013 rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa hankkiakseen O:lle hyötyä.

5. Vastaajat ovat kiistäneet syytteen. He eivät olleet rikkoneet virkavelvollisuuttaan eivätkä olleet pyrkineet hankkimaan O:lle hyötyä. Päätöksenteossa he olivat tavoitelleet kunnan etua ja toimineet sen mukaisesti. Lisäksi vastaajat ovat katsoneet, että syytteessä yksilöityjen säännösten kuvaama virkavelvollisuuden sisältö ei ole riittävän tarkka ja täsmällinen, jotta rikosoikeudellisen vastuun voisi perustaa niihin. He ovat myös kiistäneet menetelleensä tahallisesti tai tuottamuksellisesti ja katsoneet teon joka tapauksessa vähäiseksi.

6. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensin, ovatko vastaajat syyllistyneet virka-aseman väärinkäyttämiseen osallistuessaan kohdassa 3 mainittujen päätösten tekemiseen ja valmisteluun. Kysymys on tältä osin siitä, mikä on ollut vastaajien virkavelvollisuuden sisältö ja ovatko he menetelleet vastoin sitä päättäessään tutkintapyynnön peruuttamisesta ja omistajaohjauksen antamisesta ja pyrkineet siten hankkimaan O:lle hyötyä. Jos syyte ei tältä osin menesty, tulevat arvioitaviksi syyttäjien vaihtoehtoiset rangaistusvaatimukset virkavelvollisuuden rikkomisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

II Virkavelvollisuuden arviointi

Sovellettavat säännökset

8. Rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun, hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

9. Saman luvun 12 §:n 1 momentin mukaan luvun virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön.

10. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

11. Saman lain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

12. Tekoaikana voimassa olleen kuntalain 23 §:n (365/1995) mukaan kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja, jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen antaa tarvittaessa ohjeita kuntaa eri yhteisöjen, laitosten ja säätiöiden hallintoelimissä edustaville henkilöille kunnan kannan ottamisesta käsiteltäviin asioihin. Kunnanhallitus, kunnanjohtaja ja muut johtosäännössä määrätyt viranomaiset (kunnan konsernijohto) vastaavat myös kuntakonsernin ohjauksesta ja konsernivalvonnan järjestämisestä (kuntalain 25 a §, 519/2007).

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

13. Syytteen mukaan vastaajien virkavelvollisuus on perustunut keskeisesti edellä kohdissa 10–11 mainittuihin hallintolain säännöksiin. Vastaajat ovat väittäneet, että nämä hallintolain normit ovat sisällöltään niin avoimia ja yleisluontoisia, että niiden rikkomisesta ei voi seurata rikosoikeudellista vastuuta.

14. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi (rikosoikeudellinen laillisuusperiaate). Vastaava periaate sisältyy perustuslain 8 §:ään sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklaan.

15. Korkein oikeus on antanut laillisuusperiaatteen soveltamisesta lukuisia ennakkoratkaisuja, joista useat koskevat virkarikoksia. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on johdonmukaisesti katsottu, että virkatoiminnassa noudatettavan, säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden sisällön on oltava selvästi määriteltävissä siten, että säännösten soveltaminen on ennakoitavissa (esim. KKO 2020:13, kohta 20, KKO 2018:58, kohta 23). Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:42 (kohta 7) todennut, että virkamiehen käyttäytymisnormin tapauskohtainen sisältö saattaa säännöstasolla jäädä harkinnanvaraiseksi, mutta tästä sääntelyn avoimuudesta ei vielä seuraa, että normia olisi pidettävä luonteeltaan vain ohjeellisena tai ettei sen noudattamatta jättämiseen voisi liittyä rikosoikeudellista vastuuta. Samoin on virkavelvollisuuden selvyyttä arvioitu käräjäoikeuden maallikkotuomaria koskevassa ratkaisussa KKO 2008:95 (kohta 6).

16. Korkein oikeus toteaa, että virkavelvollisuuden sisällön edellä selostettua selvyysvaatimusta voidaan perustellusti pitää erityisen merkityksellisenä kunnallisten luottamushenkilöiden osalta. Oman työnsä ohella luottamustehtäviä hoitavien henkilöiden osalta on tärkeää, että julkiseen luottamustehtävään kuuluvat velvollisuudet ovat riittävän selvästi johdettavissa säännöksistä tai määräyksistä ja että niiden rikkomisesta seuraava rangaistusvastuu on vaikeuksitta heidän arvioitavissaan tehtävään tapahtuvan perehdyttämisen jälkeen.

17. Tässä tapauksessa arvioitavaksi tuleva rikoslain 40 luvun 7 §:n virka-aseman väärinkäyttämistä koskeva rangaistussäännös merkitsee kieltoa käyttää julkista valtaa tavalla, jonka vaikuttimena on hyödyn hankkiminen tai vahingon aiheuttaminen toiselle. Kuten rangaistussäännöksen perusteluista (HE 58/1988 vp s. 18) ilmenee, säännöksen tarkoitus on tehostaa virkatoimintaan kohdistuvia puolueettomuus- ja luotettavuusvaatimuksia. Korkein oikeus toteaa, että asiallisesti samat vaatimukset on ilmaistu myös hallintolain 6 §:ssä, joka velvoittaa virkamiehiä käyttämään toimivaltaansa puolueettomasti ja yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Tämä vaatimus vastaa lain tasolla perustuslain 2 §:n 3 momentissa ilmaistua julkisen vallan käyttöä koskevaa lainalaisuusperiaatetta.

18. Mainittujen säännösten sisältämä normi, joka kieltää toisen tahallisen hyödyttämisen virkatoiminnassa, on luonteeltaan yleinen. Kuitenkin jo rikoslain edellä selostetun rangaistussäännöksen perusteella on selvää, että julkisen vallan käyttäminen ei saa perustua epäasialliseen suosimistarkoitukseen. Tämä edellytys kuuluu hyvän hallinnon kantaviin periaatteisiin. Rikosoikeudellinen vastuu, joka seuraa epäasiallisesta suosimisesta, ei siten ole yllättävä tai ennakoimaton myöskään kunnallisen luottamushenkilön näkökulmasta arvioituna.

19. Korkein oikeus toteaa, että hallintolain 31 §:n 1 momentti, jonka mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä asianmukaiset selvitykset, asettaa julkiselle päätöksenteolle selkeän huolellisuusvaatimuksen. Myös rangaistusvastuu, joka seuraa tämän hallintolain säännöksen laiminlyönnistä, on siten vaikeuksitta ennakoitavissa.

20. Se, että syytteessä yksilöidyt hallintolain säännökset jättävät jossain määrin harkinnanvaraa sen suhteen, mitä tapauskohtaisesti pidetään toisen hyödyttämisenä tai asian riittävänä ja asianmukaisena selvittämisenä, ei edellä kohdassa 15 selostetuin tavoin merkitse sitä, että säännökset olisivat ristiriidassa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa.

21. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ei siten tässä tapauksessa estä rikosvastuun perustamista syytteessä vedotuille hallintolain 6 §:n ja 31 §:n määräyksille.

Virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistötekijöiden arviointi

22. Virka-aseman väärinkäyttämiseen syyllistyminen edellyttää, että säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuutta rikotaan päätöksentekoon tai valmisteluun osallistuttaessa ja että rikkominen tehdään hyötymis-, hyödyttämis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Teko on rangaistava ainoastaan tahallisena.

Päätöksentekoon ja valmisteluun osallistuminen

23. Syyttäjät ovat väittäneet vastaajien rikkoneen virkavelvollisuuttaan, kun he ovat osallistuneet edellä kohdassa 3 selostettujen päätösten tekemiseen tai niiden valmisteluun. Syytteen teonkuvauksen mukainen tekoaika alkaa 16.12.2013 eli niin sanotun valtuustoinfon toteuttamispäivästä ja kunnanhallituksen kokouspäivästä. Sitä edeltävillä tapahtumilla ei tämän vuoksi ole virkavastuun arvioinnin kannalta ratkaisevaa merkitystä.

24. Kaikki vastaajat ovat osallistuneet edellä mainittuun valtuustoinfotilaisuuteen ja sen jälkeen päätöksentekoon kunnanhallituksen kokouksessa 16.12.2013. Syyttäjät ovat toisaalta tunnustaneet riidattomaksi, että muut vastaajat kuin B eivät ole osallistuneet päätösten valmisteluun. B:n osalta syytteessä tarkoitetun tekoajan sisälle jääväksi valmistelutoimeksi voidaan esitetyn näytön perusteella katsoa kunnanhallituksen kokouksen kutsuminen koolle 16.12.2013. Hän on tuolloin itsenäisesti päättänyt, mitkä asiat kokouksessa käsitellään ja minkä aineiston perusteella. Näin menettelemällä hän on osallistunut päätösten valmisteluun.

Virkavelvollisuuden rikkominen

25. Syyttäjien väite virkavelvollisuuden rikkomisesta kunnanhallituksen kokouksessa on keskeisesti perustunut siihen, että vastaajat ovat päätöksillään pyrkineet vastoin virkavelvollisuuden osoittavia normeja tavoittelemaan O:n yksityistä etua. Syytteen mukaan vastaajat ovat lisäksi rikkoneet eräitä päätöksentekoa koskevia muotovaatimuksia. Syyttäjät ovat todenneet, että vastaajien virkavelvollisuuteen on kuulunut myös huolellista päätöksentekoa koskevien menettelysääntöjen noudattaminen ja että niiden laiminlyönti omalta osaltaan osoittaa vastaajien tarkoituksena olleen O:n hyödyttämisen.

26. Edellä kohdissa 10–11 esitetyt virkavelvollisuuden perustavat normit ovat kiteytettävissä tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja tarkoitussidonnaisuuden vaatimuksiin. Kuten kohdassa 17 on todettu, virka-aseman väärinkäyttämisen rangaistussäännöksellä on nimenomaisesti pyritty edistämään mainittuja vaatimuksia. Vastaajien virkavelvollisuutena on ollut käyttää toimivaltaansa puolueettomasti ja yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Nämä velvollisuudet ovat ulottuneet myös kunnalliseen päätöksentekoon, jolla on ohjattu kunnan konserniyhtiöön kuuluvan hiihtohissiyhtiön toimintaa. Kysymys on ollut yhteisön ja yksilöiden oikeusasemaan puuttuvasta päätöksenteosta kunnanhallituksessa, jonka tehtävänä on ollut vastata kuntakonsernin ohjauksesta kuntalain 25 a §:n nojalla. Tässä päätöksenteossa on siten ollut kysymys julkisen vallan käyttämisestä.

27. Koska toisen hyödyttämiseen perustuvan päätöksen tekeminen on jo itsessään vastoin luottamushenkilön virkavelvollisuutta, teon tunnusmerkistön täyttymisessä ratkaisevaa on, missä tarkoituksessa päätökset on tehty. Näin ollen virkavelvollisuuden rikkomista koskevan tunnusmerkistötekijän täyttymistä on perusteltua arvioida yhdessä vastaajien menettelyn tarkoitusta koskevan tunnusmerkistötekijän kanssa.

Hyödyttämistarkoitus

Korotettu tahallisuusvaatimus

28. Virka-aseman väärinkäyttämisen lukeminen syyksi edellyttää jo edellä todetusti sitä, että virkamies on tehnyt teon hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa. Virka-aseman väärinkäyttämiseen liittyy siten erityinen tahallisuusvaatimusta korostava tunnusmerkistötekijä.

29. Korkein oikeus on veropetosta koskevassa ratkaisussa KKO 2011:26 todennut, että asiassa sovellettavaksi tullut tahallisuusvaatimusta korostava tunnusmerkistötekijä (veron välttämistarkoitus) edellyttää tarkoitustahallisuutta, joka on vakiintuneesti määritelty siten, että tietty laissa mainittu seuraus on toiminnan välitön ja ensisijainen päämäärä (kohdat 11–13). Ratkaisussa on todettu tarkoitustahallisuuden kattavan myös sellaiset välitavoitteet, jotka ovat välttämättömiä varsinaisen päämäärän saavuttamiseksi (kohta 14). Korkein oikeus on rahanpesua koskevassa ratkaisussa KKO 2009:59 (kohta 11) toisaalta katsonut, ettei tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen tarvitse olla tekijän toiminnan ainoa tarkoitus. Mainituista ratkaisuista ilmenee siten, että korotetun tahallisuusvaatimuksen täyttymistä ei estä se, että tekijällä on toiminnalleen hyödyttämistarkoituksen rinnalla myös luvallisia vaikuttimia, mikäli tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen, tässä tapauksessa hyödyn hankkimisen, tavoitteleminen on teon ensisijainen vaikutin.

30. Sen arviointi, liittyykö menettelyyn hyödyttämistarkoitus, joudutaan usein perustamaan objektiivisista tosiseikoista tehtäviin päätelmiin (KKO 2009:59, kohta 11). Vastaajien tarkoitusta arvioitaessa keskeistä on päätösten sisällön ohella se, mitkä tiedot vastaajilla on ollut päätöstä tehdessään. Merkitystä on myös sillä, millä tavoin päätöksenteossa ja sen valmistelussa on menetelty. Päätöksenteon muotoa määrittävät normit on tarkoitettu suojaamaan päätöksenteon lainmukaista sisältöä, minkä vuoksi muotomääräysten tarkoituksellisesta sivuuttamisesta voi syyttäjien vetoamin tavoin olla tehtävissä päätelmiä päätöksentekijöiden ratkaisujen vaikuttimista.

31. Sen sijaan sille, aiheutuiko päätöksistä jälkikäteen arvioituna O:lle tosiasiallista hyötyä tai osoittautuivatko päätökset jälkikäteen arvioituna myös kunnalle hyödyllisiksi, voidaan antaa vain vähäinen merkitys hyödyttämistarkoitusta arvioitaessa. Ratkaisevaa on vastaajien tarkoitus päätöksiä tehtäessä.

Hyödyttämistarkoituksen arviointi tässä asiassa

32. Syyttäjät ovat väittäneet, että vastaajien päätöksentekoa ovat ohjanneet O:n yksityiset tarpeet. Syyte ei siten perustu väitteeseen, että vastaajat olisivat henkilökohtaisesti tunteneet O:n ja pyrkineet tämän tai molemminpuolisen hyötymisen tavoittelun vuoksi hyödyttämään häntä.

33. Syyttäjät ovat katsoneet, että hiihtohissiyhtiön sidosryhmiltä tulleet yhteydenotot O:n aseman palauttamiseksi osoittavat rakenteellista korruptiota ja siten hyödyttämistarkoitusta. Korkein oikeus toteaa, että näiden yhteydenottojen merkitys asian arvioinnissa on kuitenkin rajallinen. Kysymys on ollut enimmäkseen sellaisesta vaikuttamisesta, joka kuuluu tavanomaiseen julkiseen päätöksentekoon. Vastaajien on kunnallisina päätöksentekijöinä ollut perusteltua ottaa huomioon esimerkiksi kunnan yhteistyökumppaneiden ja hiihtohissiyhtiön työntekijöiden esittämät mielipiteet ja arvioida niiden merkitystä asiassa. Sinänsä nämä yhteydenotot, joista osa on tullut O:n lähipiiriltä tai muutoin hänen aloitteestaan, sekä asian saama laaja julkisuus voivat tukea sitä väitettä, että vastaajilla olisi ollut nimenomaan näistä seikoista johtuen päätöksenteossaan syy pyrkiä hyödyttämään O:ta.

34. Asiassa ei ole riitaa siitä, että hiihtohissiyhtiöllä on tapahtuma-aikaan ollut Z:n kunnalle suuri taloudellinen merkitys sekä työllistäjänä että osingonmaksajana ja että hiihtohissiyhtiöllä on suuri välillinen vaikutus myös X Oy:n toimialueen ja Z:n kunnan elinkeinotoimintaan. Korkein oikeus pitää uskottavana, että vastaajat ovat ottaneet nämä seikat huomioon päätöksenteossa. Niillä on siten merkitystä ratkaistaessa syyttäjän väitettä, jonka mukaan vastaajat ovat toimineet hyödyttämistarkoituksessa. Hyödyttämistarkoituksen arvioimisessa keskeisempiä ovat kuitenkin edellä kohdassa 30 todetut arviointiperusteet.

35. Asiassa on näin ollen ensin ratkaistava, ovatko kunnanhallituksen päätökset olleet omiaan hyödyttämään O:ta. Tämän jälkeen on tarkasteltava, mitä tietoja O:n menettelystä vastaajilla on ollut päätöstensä perustaksi. Lopuksi on vielä arvioitava, voidaanko niitä syitä, joilla vastaajat ovat päätöksensä itse jälkikäteen perustelleet, pitää päätösten ensisijaisina vaikuttimina.

Ovatko päätökset olleet omiaan hyödyttämään O:ta?

36. Vastaajat ovat kiistäneet sen, että tutkintapyynnön peruuttamista ja omistajaohjauksen antamista koskeneet päätökset olisivat olleet omiaan hyödyttämään O:ta, samoin kuin sen, että he olisivat tienneet O:n mahdollisesta hyötymisestä. Korkein oikeus toteaa, että kunnanhallituksen päätöksillä on pyritty palauttamaan O määräaikaisesta alemmasta projektipäällikön tehtävästä vakituiseen toimitusjohtajan tehtävään. Päätösten voidaan jo tällä perusteella katsoa olleen omiaan hyödyttämään O:n yksityistä etua.

37. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että vastaajat ovat vastoin kiistämistään tienneet O:n palkan laskeneen, kun hänet oli vapautettu toimitusjohtajan tehtävästä. O on tuonut sen itse esille valtuustoinfossa 16.12.2013 kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston jäsenille pitämässään esityksessä.

38. Sille, että tutkintapyynnön peruuttamisella ei ole mahdollisesti ollut O:ta koskevaan rikostutkintaan tosiasiallista vaikutusta Y Oy:n tekemän ja hiihtohissiyhtiön myöhemmin tekemän tutkintapyynnön vuoksi, ei ole arvioinnissa annettava merkitystä. Kunnanhallituksen päätöksen tekohetkellä vastaajat ovat itse pitäneet tutkintapyynnön peruuttamista merkityksellisenä, mitä osoittaa sekin, että asiassa oli kutsuttu koolle ylimääräinen kunnanhallituksen kokous vain tämän asian ratkaisemista varten.

39. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että syytteessä yksilöidyt kunnanhallituksen päätökset ovat olleet omiaan hyödyttämään O:ta.

Mitä vastaajat ovat tienneet tutkintapyynnön perusteista?

40. Kaikki vastaajat ovat olleet läsnä ennen kunnanhallituksen kokousta 16.12.2013 järjestetyssä valtuustoinfossa. Tässä tilaisuudessa annetut tiedot O:n menettelystä ovat olleet keskeisesti vastaajien päätöksenteon perustana. Tilaisuudessa on kuultu hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtaja Q:ta, O:ta, hiihtohissiyhtiön tilintarkastaja N:ää ja kunnanjohtaja P:tä. O:n menettelyä on käsitelty Q:n ja O:n esityksissä.

41. Q on omassa esityksessään kertonut ne syyt, joiden vuoksi hiihtohissiyhtiön hallitus oli menettänyt luottamuksen toimitusjohtajaansa. Hiihtohissiyhtiössä oli tehty päätös merkittävästä investoinnista uusien hiihtohissien hankkimiseksi. O oli ollut alkuaan haluton pyytämään tarjouksia useammalta kuin yhdeltä, hiihtohissiyhtiön jo aiemmin käyttämältä toimittajalta. Pyydettyään hiihtohissiyhtiön hallituksen kehotuksesta tarjouksen toiseltakin toimittajalta, hän oli salannut hallitukselta tältä saamansa lupauksen 10 prosentin lisäalennuksesta. Hän oli lisäksi antanut ensimmäisen tarjouksen tehneelle toimittajalle vihjeen siitä, millä numerolla sen tekemän uuden tarjouksen tulisi alkaa. Ellei tarjousta olisi saatu useammalta kuin yhdeltä toimittajalta, hissihankinta olisi Q:n mukaan tullut hiihtohissiyhtiölle 1,5 miljoonaa euroa toteutunutta kalliimmaksi. Jos toisen toimittajan antama lupaus 10 prosentin lisäalennuksesta ei olisi tullut yhtiön hallituksen tietoon muuta kautta, hissin hankinta olisi ollut 676 000 euroa toteutunutta hintaa kalliimpi. Q on lisäksi tuonut esityksessään esiin, että hiihtohissiyhtiö saattoi joutua vuodetun tarjoustiedon vuoksi vahingonkorvausvelvolliseksi. Vastaajien ja todistajien yhdenmukaisten kertomusten perusteella Q:lle ei esitetty kunnanhallituksen tai kunnanvaltuuston jäsenten taholta mitään tarkentavia kysymyksiä hänen esityksensä jälkeen.

42. O ei ole omassa esityksessään kiistänyt salanneensa hiihtohissiyhtiön hallitukselta tietoa lisäalennuksesta eikä vuotaneensa tarjoustietoja toiselle toimittajalle. O on kuitenkin tuonut esiin, että hän ei ollut mielestään tehnyt mitään väärää. O:n valtuustoinfossa pitämä esitys on tapahtumainkulun asemesta keskittynyt pääasiassa O:n rooliin X Oy:n hiihtokeskuksen ja matkailutoiminnan kehittäjänä. Henkilötodistelun mukaan O oli saanut kunnan luottamushenkilöiltä runsaat suosionosoitukset esityksensä jälkeen.

43. Osa vastaajista oli esitetyn selvityksen perusteella saanut jo ennen valtuustoinfoa tietoja niistä syistä, miksi luottamus O:hon oli menetetty. Kunnanhallituksen puheenjohtaja B ja varapuheenjohtaja D olivat saaneet tietoja hiihtohissihankinnan tapahtumista 27.11.2013 tapaamisessa hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtajan Q:n ja hallituksen jäsenen T:n kanssa. C oli puolestaan saanut tiedon tapahtumista Q:lta ja kunnanjohtaja P:ltä tapaamisessa 12.12.2013. B ja D olivat lisäksi keskustelleet asiasta hiihtohissiyhtiön hallituksen jäsenen S:n kanssa jo ennen tutkintapyynnön tekemistä ja tulleet siten tietämään, että hiihtohissiyhtiön toisen pääomistajan käsitys O:ta kohtaan tunnetun luottamuksen menettämiseen johtaneista tapahtumista oli vastaava kuin hiihtohissiyhtiön hallituksella. B oli myös ollut yhteydessä poliisin tutkinnanjohtaja U:hun, joka todistajanlausumansa mukaan oli vahvistanut B:lle, että poliisi oli kunnan tutkintapyynnön perusteella kirjannut asian tutkittavaksi rikosasiana.

44. Kukaan vastaajista ei ole kertonut pyrkineensä millään muulla tavoin selvittämään rikosepäilyn taustalla olleita seikkoja ennen kunnanhallituksen kokousta. Heidän tietonsa O:n epäillystä menettelystä ovat näin ollen pohjautuneet lähes yksinomaan siihen, mitä hiihtohissiyhtiön hallituksen ja O:n taholta on asiasta kerrottu. Vastaajien kertomuksista ei ole tullut esille mitään perusteltua syytä sille, minkä vuoksi he ovat antaneet asian arvioinnissa enemmän painoarvoa O:n puolustautumiselle kuin hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtajan esittämälle tosiseikastolle luottamuspulaan ja tutkintapyyntöön johtaneista syistä.

45. Korkein oikeus toteaa edellä selostetun perusteella johtopäätöksenään, että vastaajat olivat kunnanhallituksen päätösten tekohetkellä tienneet, että hiihtohissiyhtiön hallitus oli menettänyt luottamuksen O:hon ja vapauttanut hänet toimitusjohtajan tehtävästä. He olivat kuulleet hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtajalta luottamuksen menettämiseen ja tutkintapyynnön tekemiseen johtaneen yksityiskohtaisen tapahtumainkulun, jota O ei ollut kiistänyt muutoin kuin yleisellä tasolla. Esille ei ole tullut, että kenelläkään vastaajalla olisi ollut konkreettista tietoa, joka olisi antanut perusteen kyseenalaistaa hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtajan esittämien tietojen luotettavuuden.

46. Korkein oikeus katsoo esitetyn näytön perusteella, että vastaajat ovat saaneet päätöksentekonsa pohjaksi yksityiskohtaiset tiedot siitä, että O:n toimintaan hiihtohissiyhtiön toimitusjohtajana kohdistui perusteltu epäily väärinkäytöksestä, johon liittyi Z:n kunnan kannalta hyvin merkittävä taloudellinen intressi. Heille selvitetyn tapahtumainkulun on täytynyt herättää myös heissä epäilyn vakavasta rikoksesta. Tuossa vaiheessa vastaajilla ei ole ollut sellaista tietoa, jonka perusteella he olisivat voineet olettaa, että O:ta vastaan nostettava syyte vastaisuudessa hylättäisiin. Vastaajat eivät siten ole voineet perustellusti olla siinä käsityksessä, että rikosepäily olisi ollut perusteeton.

47. Se, että vastaajat ovat edellä todetuista seikoista tietoisina peruuttaneet tutkintapyynnön ja päättäneet omistajaohjauksesta tarkoituksenaan palauttaa O takaisin toimitusjohtajan tehtävään, puoltaa vahvasti sitä, että päätösten tarkoituksena on ollut nimenomaan O:n yksityisen edun hyödyttäminen. Esille ei ole tullut, että tutkintapyynnön peruuttamisen tarkoituksena olisi tuossa vaiheessa ollut jatkaa O:n menettelyn selvittämistä muullakaan tavoin ennen hänen palauttamistaan toimitusjohtajan asemaan.

Vastaajien esittämät syyt kunnanhallituksen päätöksille

48. Keskeinen syy, jolla vastaajat ovat perustelleet päätöstään, on kunnan edun tavoitteleminen. Korkein oikeus toteaa, että päätöksenteko kunnassa perustuu edustukselliseen demokratiaan. Luottamushenkilöillä on lähtökohtaisesti laaja harkintavalta sen arvioimisessa, mitä he pitävät kussakin asiassa kunnan edun mukaisena ratkaisuna. Vastuu tästä harkinnasta on ensi sijassa poliittinen.

49. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että minkä tahansa sisältöinen ratkaisu olisi perusteltavissa hyväksyttävästi kunnan edulla. Hallintolain 6 §:ssä säädettyjen periaatteiden tarkoitus on rajata viranomaisten harkintavaltaa, ja ne rajoittavat myös poliittisten päättäjien harkintavallan käyttämistä. Se, onko päätöksen todellisena vaikuttimena ollut väitetyin tavoin kunnan edun tavoitteleminen, on asiassa esitetyn näytön varassa ratkaistava kysymys.

50. Tässä asiassa esitetyn näytön perusteella vastaajat ovat pitäneet rikosepäilyn jäämistä tutkimatta ja O:n palauttamista yhtiön toimitusjohtajaksi hiihtohissiyhtiön taloudellisen kehityksen ja siten myös kunnan taloudellisen kehityksen kannalta merkityksellisenä O:hon henkilönä liittyneiden ominaisuuksien ja hänen aikaisemman suhdetoimintansa vuoksi. Vastaajat eivät kuitenkaan ole pystyneet antamaan järkevää selitystä sille, miksi he ovat tässä harkinnassaan sivuuttaneet osakeyhtiön toimitusjohtajaan kohdistuneen vakavan rikosepäilyn merkityksen yhtiön toiminnan luotettavuudelle ja siihen liittyvän mainehaitan kunnalle aiheuttaman vahingon. Vastaajat eivät ole esittäneet perustetta sille, miksi kuntakonsernin merkittävimmässä tytäryhtiössä huomattavaa taloudellista vaikutusvaltaa käyttävän toimitusjohtajan toimintaan liittyvän väärinkäyttöepäilyn tutkimatta jättäminen olisi ollut kunnan edun mukaista. Nämä seikat puhuvat sitä vastaan, että vastaajat olisivat ensisijaisesti tavoitelleet kunnan etua.

51. Myöskään se poikkeuksellinen menettely, jolla kohdassa 3 selostetut päätökset on valmisteltu ja käsitelty, ei tue päätelmää siitä, että päätöksenteolla 16.12.2013 olisi tavoiteltu kunnan etua. Esityslistaa tai päätösesityksiä ei ollut toimitettu etukäteen. Kunnan viranhaltijat eivät olleet valmistelleet päätöksiä, vaan kunnanhallituksen puheenjohtaja oli pyytänyt valmisteluapua kunnan ulkopuoliselta henkilöltä salassa kunnan viranhaltijoilta ja ainakin pääosalta muista vastaajista. Asiat on käsitelty kunnanhallituksen kokouksessa ilman viranhaltijan esittelyä kunnanhallituksen puheenjohtajan selostuksesta. Nämä poikkeukselliset menettelytavat selittyvät ainoastaan sillä, että niiden tarkoituksena on ollut varmistaa mainittujen päätösten syntyminen kunnanhallituksen puheenjohtajan valmistelemassa muodossa. Muotovaatimusten jättäminen noudattamatta osoittaa, että päätöksiä ei ole haluttu alistaa tavanomaiseen, laissa säädettyyn päätöksentekomenettelyyn, jonka tarkoituksena on muun muassa varmistaa päätösten asianmukainen valmistelu, laillisuus ja kunnan edun toteutuminen.

52. Päätökset on myös tehty kiireellisinä. Vastaajat ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että asiassa oli kiire tehdä päätös hiihtohissiyhtiön hallituksen 18.12.2013 pidettävän kokouksen vuoksi. He eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään syytä, miksi päätös olisi täytynyt tehdä ennen tuota kokousta. Kunta on hiihtohissiyhtiön suurimpana omistajana voinut halutessaan kutsua yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen koolle, kuten se on myöhemmin tehnytkin. Myös pyrkimys kiirehtiä päätösten tekemistä osoittaa edellä kohdassa 51 selostettuja vaikuttimia.

53. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että vastaajien toiminnan ensisijaisena vaikuttimena ei ole ollut kunnan edun tavoitteleminen.

54. Vastaajat ovat myös vedonneet siihen, että hiihtohissiyhtiön hallituksen epäluottamus O:ta kohtaan ei ole voinut olla merkittävää, koska O oli jatkanut projektipäällikkönä yhtiön suurimman hankkeen parissa. Hiihtohissiyhtiön hallituksen puheenjohtajan valtuustoinfossa pitämästä esityksestä on kuitenkin käynyt selville, että projektipäällikön tehtävää tarjottiin O:lle vain tämän suojelemiseksi ja että se oli hallituksen puheenjohtajan käsityksen mukaan jälkikäteen arvioituna virhe. Q:n todistajanlausuman mukaan projektipäällikön tehtävässä oli kysymys hissihankkeen teknisestä toteuttamisesta vailla taloudellista tai operatiivista toimivaltaa. Vastaajilla ei ole ollut mainitulla perusteella aihetta arvioida vastoin Q:n kertomaa, että O olisi toimitusjohtajana tosiasiallisesti nauttinut hiihtohissiyhtiön hallituksen luottamusta.

55. Korkein oikeus toteaa edelleen, ettei vastaajien menettelyn syiden ja virkavelvollisuuksien arvioinnissa voida pitää merkityksellisenä myöskään sitä, että osa vastaajista on osallistunut kunnanhallituksen kokoukseen vasta ensimmäistä kertaa tai että he ovat vedonneet siihen, ettei heille ollut annettu parempaa mahdollisuutta perehtyä asiaan ennen kunnanhallituksen kokousta. Kullakin kunnanhallituksen jäsenellä on jo 16.12.2013 ollut mahdollisuus ja myös velvollisuus vaatia hallintolain 6 ja 31 §:ien perusteella asian riittävää valmistelua ja huolellista selvittämistä ennen sen ratkaisemista.

56. Vastaajat ovat lisäksi arvostelleet sitä, että kunnanjohtaja oli tehnyt tutkintapyynnön informoimatta kunnanhallitusta siitä etukäteen. Vastaajat ovat pitäneet menettelyä epäasiallisena ja esittäneet epäilyksiä siitä, että kunnan puhevallan käyttämisestä olisivat tosiasiassa päättäneet Y Oy:n taustalla olleet tahot. Korkein oikeus toteaa, että tutkintapyynnön tekemiseen johtanut menettely ei ole merkityksellinen, kun arvioidaan, ovatko vastaajat voineet peruuttaa tutkintapyynnön, vaan heidän on tullut arvioida tutkintapyyntöä sen perusteiden nojalla. Vastaajien on myös täytynyt päätöksiä tehdessään tämä ymmärtää.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset tässä asiassa

Tunnusmerkistön täyttyminen

57. Korkein oikeus toteaa sille esitetyn näytön ja edellä lausutun perusteella johtopäätöksenään, että kunnanhallituksen päätösten § 406 ja § 408 ensisijaisena vaikuttimena on ollut tarkoitus pyrkiä hyödyttämään epäasiallisesti O:ta. Päätökset tutkintapyynnön peruuttamisesta ja O:n palauttamisesta toimitusjohtajan asemaan ovat olleet omiaan palvelemaan ensisijaisesti O:n yksityistä etua, eivätkä vastaajat ole esittäneet niille päätöksentekohetkellä kunnan etuun perustuvia asiallisesti hyväksyttäviä perusteita. Näin ollen vastaajat ovat käyttäneet päätöksentekovaltaansa O:n eduksi hänen palauttamisekseen hiihtohissiyhtiön toimitusjohtajan tehtävään hallintolain 6 §:n sisältämien tarkoitussidonnaisuus- ja objektiviteettiperiaatteiden vastaisesti. Näin menettelemällä vastaajat ovat rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

58. Syytteen teonkuvauksessa on lisäksi vaadittu vastaajille rangaistusta erinäisistä menettelyvirheistä asiaa koskevassa päätöksenteossa. Näiltä osin Korkein oikeus toteaa, että päätökset § 406 ja § 408 on vasta jälkikäteen selitetty tehdyiksi puheenjohtajan selostuksesta. Tätä koskeva päätös on riidattomasti jäänyt kokouksessa 16.12.2013 tekemättä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole itsenäistä merkitystä virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön kannalta, eikä sitä sen vuoksi ole luettava vastaajille erikseen syyksi. Suullisten selvitysten kirjaamatta jättämisen osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden johtopäätöksen, sillä asian arvioinnin kannalta keskeisistä Q:n ja O:n esittämistä selvityksistä on ollut käytettävissä niitä koskeneet diasarjat, mitä voidaan pitää riittävänä niiden sisällön kirjaamisena tässä tapauksessa. Näiltä osin syyte on hylättävä.

59. Syytteessä on lisäksi vaadittu vastaajille rangaistusta myös hallintolain 31 §:n mukaisen asioiden riittävän ja asianmukaisen selvittämisen laiminlyömisestä. Korkein oikeus on edellä kohdassa 46 todennut, että vastaajat ovat saaneet päätöksentekonsa pohjaksi yksityiskohtaiset tiedot O:n toimintaan liittyvästä rikosepäilystä ja niistä syistä, joiden vuoksi hiihtohissiyhtiön hallitus oli menettänyt luottamuksen hänen toimintaansa. Vastaajat ovat kuitenkin laiminlyöneet ottaa nämä seikat päätöksenteossaan asianmukaisesti huomioon. Korkein oikeus katsoo, että vastaajien menettely sinänsä osoittaa O:n hyödyttämistarkoitusta, mutta vastaajiin kohdistuva rikosoikeudellinen moite tulee jo riittävästi arvioiduksi ilman, että heidän syykseen erikseen virkarikoksena luettaisiin asian selvittämättä jättäminen. Syyte on siten myös tältä osin hylättävä.

60. Myös omistajaohjauksen antamista koskevan päätöksen tekemisessä on syytteen mukaan ollut tarkoituksena hankkia hyötyä O:lle. Teonkuvauksen mukaan vastaajat ovat pyrkineet tutkintapyynnön peruuttamista ja omistajaohjauksen antamista koskevalla päätöksenteolla puolueellisesti hyödyttämään O:ta siten, että hänet palautetaan hiihtohissiyhtiön toimitusjohtajaksi. Tutkintapyynnön peruuttamista ja omistajaohjauksen antamista koskeva päätöksenteko on muodostanut kokonaisuuden. Omistajaohjauksen antamista koskevan päätöksen rikosoikeudellinen moitittavuus ei siten perustu siihen, onko omistajaohjaus ollut sitovaa ja onko sitä voitu antaa hiihtohissiyhtiön hallitukselle yhtiökokouksen asemesta, vaan se perustuu edellä kohdassa 57 todetuin tavoin hallintolain 6 §:n rikkomiseen. Omistajaohjauksen antamiseen liittyvää menettelyä ei sen vuoksi ole luettava vastaajille enää erikseen syyksi, vaan syyte on tältäkin osin hylättävä.

Tahallisuus

61. Asiassa on vielä arvioitava, ovatko vastaajat rikkoneet virkavelvollisuutensa tahallisesti vai huolimattomuudesta. Korkein oikeus on edellä (kohdat 32–56) katsonut, että hyödyttämistarkoitusta koskevan korotetun tahallisuusvaatimuksen asettamat edellytykset täyttyvät.

62. Korkein oikeus on aikaisemmassa oikeuskäytännössään katsonut tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitsemisen edellyttävän, että virkamies on arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut menetellä lain vastaisesti tai että hänen oli ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä lain vastaisesti (KKO 2017:92, kohta 63, KKO 2008:90, kohta 7). Tahallisuus joudutaan usein päättelemään tapauksen objektiivisista tosiseikoista.

63. Vastaajien havaittavissa on ollut, että kunnanhallituksen kokouksessa 16.12.2013 ei ole noudatettu laissa säädettyä päätöksentekomenettelyä, kuten kohdissa 51–52 on todettu. Kukaan vastaajista ei ole vastustanut päätösten tekemistä täysin poikkeuksellisesta kokousmenettelystä huolimatta.

64. Pääosa vastaajista on saanut päätösten tekemisen kannalta merkitykselliset tiedot rikosepäilystä vasta juuri ennen kunnanhallituksen kokousta. Objektiivisesti tarkastellen mitään kiirettä tehdä päätöksiä tuolloin ei ole ollut. Kukaan vastaajista ei kuitenkaan ole kokenut tarvetta selvittää asiaa enemmälti, vaan lopullisiksi tarkoitetut päätökset on käsitelty ja tehty poikkeuksellisen nopealla aikataululla.

65. Se, että päätökset ovat olleet omiaan suosimaan O:n yksityistä etua, on ollut ilmeistä ja kaikkien havaittavissa. Vastaajilla ei ole ollut päätöksentekohetkellä mitään perustetta katsoa rikosepäilyä ja hiihtohissiyhtiön hallituksen kokemaa luottamuspulaa perusteettomaksi. Omista vaikuttimistaan vastaajat eivät ole voineet erehtyä.

66. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vastaajat ovat rikkoneet virkavelvollisuuttaan tahallaan.

Syyksilukeminen

67. A, B, C, D, E, F, G ja H ovat hankkiakseen O:lle hyötyä rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan kunnanhallituksen päätöksentekoon ja B myös sen valmisteluun 16.12.2013 § 406 ja § 408 kohdalla
- päättämällä peruuttaa Z:n kunnan kunnanjohtajan hiihtohissiyhtiön entisestä toimitusjohtajasta O:sta tekemän tutkintapyynnön (§ 406)
- päättämällä antaa hiihtohissiyhtiön yhtiökokousedustajille omistajaohjausta, jonka mukaan O nauttii kunnan luottamusta ja hänet on kutsuttava jatkamaan yhtiön toimitusjohtajana (§ 408).

Vastaajat ovat päätöksenteossaan ja valmistelussaan puolueellisesti pyrkineet hyödyttämään O:ta ja edistäneet muita kuin kunnalle kuuluvia tarkoitusperiä. Vastaajat ovat rikkoneet hallintolain 6 §:n määräyksiä toimivallan käyttämisestä yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin sekä toimien puolueettomuudesta.

III Seuraamukset

Rangaistuksen määrääminen

68. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

69. Virka-aseman väärinkäyttämisestä tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n mukaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rangaistuksen määräämistä koskevia Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja tästä rikoksesta ei ole.

70. Rikoslaki ei sisällä nimenomaisia säännöksiä lajinvalinnasta sakon ja vankeusrangaistuksen välillä. Lajinvalinnassa tältä osin on siten rikoslain 6 luvun 3 §:n nojalla noudatettava rikoslain yleisiä mittaamisperusteita.

71. Määrättäessä rangaistusta virka-aseman väärinkäyttämisessä on perusteltua kiinnittää huomiota keskeisesti tavoitellun hyödyn merkittävyyteen, virkavelvollisuuden rikkomisen tapaan ja teon ilmentämään syyllisyyteen. Tässä tapauksessa huomiota on kiinnitettävä myös vastaajien toisistaan poikkeaviin asemiin ja vaikutusmahdollisuuksiin asiassa.

72. B:llä on ollut kunnanhallituksen puheenjohtajana keskeinen rooli kunnanhallituksen tekemissä syytteen kohteena olevissa päätöksissä. Hän on kutsunut kokouksen koolle päättämään ainoastaan näistä asioista sekä tuonut sinne lopputulokseltaan valmiit päätösesitykset. Hän on johtanut päätösten valmistelua ja ottanut myös asioiden esittelemisen kokouksessa tehtäväkseen kunnanhallituksen kokouksen esittelijänä virkansa puolesta toimineen hallintojohtaja R:n vastustuksesta huolimatta. Lopuksi hän on saattanut valmistelemansa päätökset täytäntöönpantavaksi. Hän oli lisäksi saanut ennen muita vastaajia yksityiskohtaista tietoa O:n rikosepäilystä (ks. kohta 43). Mainittujen seikkojen perusteella hänen toimintansa vaikuttimena on muita vastaajia vahvemmin näytetty olleen tarkoitus hyödyttää O:ta, mikä ilmentää hänessä merkittävää syyllisyyttä. B:n menettelyn seurauksena kunnan päätöksenteon puolueettomuus ja uskottavuus on vakavasti vaarantunut. Sakkorangaistusta ei näillä perusteilla voida pitää riittävänä rangaistuksena, vaan hänet on tuomittava 60 päivän vankeusrangaistukseen, jonka tuomitsemiselle ehdollisena ei ole estettä.

73. D on ollut kunnanhallituksen varapuheenjohtaja. C puolestaan on esitetyn näytön perusteella ollut tosiasiallisesti huomattavan vaikutusvaltainen jäsen kunnanhallituksessa. Molempien on näytetty toimineen asiassa aktiivisesti. B:n tavoin he ovat ennen muita vastaajia saaneet yksityiskohtaista tietoa O:hon kohdistuvista väärinkäytösepäilystä (ks. kohta 43). Mainitut seikat osoittavat heissä suurempaa syyllisyyttä kuin muissa kunnanhallituksen jäsenissä. Heidän osuutensa päätösten tekemisessä ei kuitenkaan ole ollut yhtä suuri kuin B:n, minkä vuoksi heidät voidaan tuomita sakkorangaistukseen. Oikeudenmukainen päiväsakkojen määrä on 60 päiväsakkoa.

74. A, E ja F ovat olleet kunnanhallituksen jäseniä. Asiassa ei ole näytetty, että he olisivat saaneet tutkintapyynnön perusteena olleista seikoista yksityiskohtaista tietoa ennen valtuustoinfoa 16.12.2013. Heillä ei ole näytetty olleen päätöksenteossa tai asian valmistelussa erityistä roolia. Siten 40 päiväsakon sakkorangaistus on riittävä ja oikeudenmukainen seuraamus heidän syykseen luetusta teosta.

75. G ja H ovat olleet kunnanhallituksen varajäseniä. Kumpikin on ollut 16.12.2013 ensimmäistä kertaa kunnanhallituksen kokouksessa. He ovat saaneet tiedon osallistumisestaan kokoukseen vain joitakin minuutteja ennen kokouksen alkamista. Kummallakaan ei ole näytetty olleen päätöksenteossa tai asian valmistelussa erityistä roolia. Heidän syyllisyytensä on selvästi vähäisempi kuin muiden vastaajien. Siten 10 päiväsakon sakkorangaistus on riittävä ja oikeudenmukainen seuraamus heidän teostaan.

76. Päiväsakkojen rahamäärä perustuu viimeksi vahvistettuun verotukseen lukuun ottamatta C:tä ja G:tä, joiden tulot ovat heidän oman ilmoituksensa mukaan muuttuneet verotuksen vahvistamisen jälkeen.

Oikeudenkäynnin pitkä kesto ja viivästyminen

77. Vastaajat ovat vaatineet, että mahdollista rangaistusta lievennetään rikoksen tekemisestä kuluneen huomattavan pitkän ajan ja oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi.

78. Rikoslain 6 luvun 7 §:n mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi tästä syystä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

79. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa vakiintuneen käytännön mukaisen rangaistuksen ei ole kenenkään vastaajan osalta arvioitava johtavan kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

80. Oikeudenkäynnin viivästymisestä annetun lain (hyvityslaki) mukaan asianosaisella, jonka asian käsittely on viivästynyt tuomioistuimessa viranomaisten vastuulle jäävistä syistä, on oikeutettu hyvitykseen tästä viivästyksestä.

81. Arvioitaessa oikeudenkäynnin viivästymistä on hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan otettava huomioon oikeudenkäynnin keston lisäksi erityisesti 1) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä 3) asian merkitys asianosaiselle. Pykälän 2 momentin mukaan huomioon on lisäksi otettava ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

82. Oikeudenkäynti voi viivästyä joko siten, että oikeudenkäynnin kokonaiskesto muodostuu liialliseksi, tai siten, että jokin oikeudenkäynnin vaihe viivästyy itsessään. Vaiheen viivästymistä arvioitaessa merkitystä on muun muassa sillä, sisältyykö siihen pitkiä passiivisia ajanjaksoja, jolloin oikeudenkäyntiä ei ole viety eteenpäin (KKO 2021:14, kohta 11).

83. Vastaajien syyksi luettu rikos on tehty 16.12.2013. Esitutkinta on käynnistynyt syksyllä 2014. Vastaajia on kuultu ensimmäisen kerran esitutkinnassa 1.12.2015–2.3.2016. Esitutkinta on valmistunut toukokuussa 2017 ja syyteharkinta lokakuussa 2017. Käräjäoikeuden pääkäsittely on toimitettu syksyllä 2018 ja tuomio annettu 28.6.2019. Hovioikeuden pääkäsittely on pidetty syksyllä 2020 ja tuomio annettu 3.5.2021. Valituslupa on myönnetty 26.10.2021, ja Korkeimman oikeuden valmisteluistunto on toimitettu 18.3.2022 ja suullinen käsittely 25.4–4.5.2022. Korkeimman oikeuden tuomio annetaan 2.3.2023.

84. Asian käsittely on edennyt esitutkinnasta lukien ilman passiivisia jaksoja, eikä oikeudenkäynnin minkään yksittäisen vaiheen kestoa voida pitää tässä tapauksessa liiallisena. Asian kokonaiskesto esitutkintatoimenpiteiden alkamisesta, noin seitsemän vuotta, on kuitenkin huomattavan pitkä, eikä se ole johtunut osaksikaan vastaajien puolella olevista syistä. Asian kokonaiskesto lähtökohtaisesti puoltaa johtopäätöstä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

85. Asiakokonaisuus on kuitenkin ollut hyvin laaja ja laadultaan suhteellisen vaikea. Suullinen näyttö on otettu vastaan kahdessa kestoltaan varsin pitkässä pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa sekä vielä suullisessa käsittelyssä Korkeimmassa oikeudessa. Asiaa ei tämä huomioon ottaen olisi voitu käsitellä kokonaisuutena arvioiden ripeämmin. Tämän vuoksi Korkein oikeus hylkää väitteen oikeudenkäynnin viivästymisestä ja siihen perustuvan vaatimuksen rangaistuksen lieventämisestä.

IV Puolustajien palkkiot

Alemmissa asteissa maksettujen määrien takaisinmaksuvelvollisuus

86. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat syytteet hylätessään jättäneet vastaajien puolustajille valtion varoista maksetut palkkiot valtion vahingoksi.

87. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 11 §:n mukaan jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle oli määrätty puolustaja, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset. Jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset, korvaus ei saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi. Tuomioistuimen tulee viran puolesta harkita kysymys puolustajan palkkion korvausvelvollisuudesta (KKO 2021:5).

88. Vastaajia on käräjäoikeudessa syytetty kohdan 1 virka-aseman väärinkäyttämisen ohella työturvallisuusrikoksesta (kohta 2), työsyrjinnästä (kohta 3), virka-aseman väärinkäyttämisestä (kohta 4) ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä (kohta 5). Syyttäjät ovat valittaneet koko tuomiosta hovioikeuteen. Syytteen hylkäävä tuomio on jäänyt muilta kuin kohtaa 1 koskevilta osin lainvoimaiseksi.

89. Vastaajien syyksi nyt luettava virka-aseman väärinkäyttäminen ei ole ollut vakavin eikä todistelultaan mittavin alemmissa asteissa käsitellyistä teoista. Se ei olisi yksittäisenä tekona perustanut oikeutta puolustajanmääräykseen käräjäoikeudessa. Sen osuutta tekokokonaisuudesta voidaan pitää rajallisena. Korkein oikeus harkitsee perustelluksi jättää alemmissa asteissa puolustajille maksetut määrät kokonaisuudessaan valtion vahingoksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

B tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

C tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

D tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

G tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 10 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

E tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

F tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

H tuomitaan rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla 16.12.2013 tehdystä virka-aseman väärinkäyttämisestä 10 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Johannes Koskenniemi (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikaisen vanhemman oikeussihteerin Koskenniemen mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen oikeudellisen arvioinnin lähtökohtien sekä B:n, C:n ja D:n osalta myös näytön arvioinnin osalta (kohdat 1–54, 56–66). Muiden vastaajien osalta esittelijä esitti, että Korkein oikeus arvioisi näyttöä seuraavasti.

Kuten kohdassa 30 on todettu, vastaajien vaikuttimia on arvioitava objektiivisten seikkojen pohjalta. Tässä arvioinnissa keskeistä on se, millaisia tietoja vastaajilla on ollut rikosepäilystä ja miten he ovat toimineet tiedot saatuaan.

Toisin kuin muut vastaajat, A, E, F, G ja H ovat saaneet tiedot O:n rikosepäilyn perusteista vasta juuri ennen kunnanhallituksen kokousta, eikä heillä ole ollut tilaisuutta selvittää asiaa sen enemmälti ennen kokousta. Heidän tietonsa ovat perustuneet ainoastaan valtuustoinfossa ilmi tulleisiin seikkoihin. A:n, E:n, F:n, G:n tai H:n ei ole näytetty vaikuttaneen kokouksessa aktiivisesti syytteessä mainittujen päätösten tekemisessä, vaan he ovat ainoastaan hyväksyneet B:n valmistelemat päätökset verraten nopeasti edenneessä kokouksessa, jonka asialistaa tai päätösesityksiä heille ei ollut toimitettu etukäteen. Heidän toimintansa tuossa kokouksessa on esitetyn näytön perusteella lähennellyt passiiviseksi jättäytymistä. Kenenkään heistä ei ole näytetty käyttäneen kokouksessa puheenvuoroa. Päätökset ovat olleet yksimielisiä. G:n ja H:n vaikuttimien arvioinnissa on merkitystä myös sillä, että he ovat tuolloin osallistuneet ensimmäistä kertaa kunnanhallituksen kokoukseen ja saaneet kutsun siihen juuri ennen kokouksen alkamista.

Koska A:lla, E:llä, F:llä, G:llä ja H:lla on ollut vähäisemmät tiedot rikosepäilyn perusteista kuin B:llä, C:llä ja D:llä, heillä on ollut mainittuja vastaajia heikommat perusteet vastustaa ehdotettuja päätöksiä. Kuten kohdassa 50 on todettu, vastaajilla voidaan katsoa olleen muiden vaikuttimien lisäksi sinänsä ymmärrettäviä kunnan etuun perustuvia syitä puoltaa päätöksiä. Näissä oloissa pelkästään yksimielisiin päätöksiin yhtymisestä ei voida kohtuudella päätellä, että mainittujen vastaajien ensisijaisena vaikuttimena päätöksenteossa olisi ollut O:n hyödyttäminen. Korkein oikeus ei siten tehne sellaista johtopäätöstä, että A, E, F, G ja H olisivat tehneet mainitut päätökset hankkiakseen O:lle hyötyä. He ovat ennemminkin mahdollistaneet sen, että B, C ja D käyttivät päätöksentekoa kunnanhallituksessa O:n hyödyttämiseksi. Korkein oikeus hylännee A:n, E:n, F:n, G:n ja H:n osalta syytteen virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Kuitenkin myös mainitut vastaajat ovat kannattaneet päätöksiä § 406 ja § 408. Vaikka heillä itsellään ei ole ollut ensisijaisena tarkoituksena hyödyttää O:ta, heidän kannatuksensa tuella tehtyjen päätösten on edellä katsottu perustuneen B:n, C:n ja D:n osalta hyödyttämistarkoitukseen. Tämä A:n, E:n, F:n, G:n ja H:n on täytynyt tiedossaan olleiden seikkojen ja kokousmenettelyn erikoispiirteiden vuoksi havaita. Heidän virkavelvollisuutenaan on ollut toimia luottamustehtävässään tasapuolisesti ja käyttää toimivaltaansa vain hyväksyttäviin tarkoituksiin. Osallistumalla tällaiseen päätöksentekoon he ovat rikkoneet hallintolain 6 §:ään perustuvaa virkavelvollisuuttaan. Näillä perustein Korkein oikeus katsonee, että A, E, F, H ja G ovat syyllistyneet siihen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta syyttäjät ovat toissijaisesti vaatineet heille rangaistusta.

Kohtien 68–89 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputulos oli mietinnön mukainen.