KKO:2023:16

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 18.11.2020 nro 20/144699

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän ympäristön turmelemisen (syytekohta 1), törkeän petoksen (syytekohta 2), luonnonsuojelurikoksen (syytekohta 3) ja hallinnan loukkauksen (syytekohta 4).

Syytekohdassa 1 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli toimiessaan X Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä sekä yrityksen käytännön toiminnasta vastaavana henkilönä yhtiön toiminnassa ottanut kaupungilta vuokraamallaan tontilla maa-aineksia ilman maa-aineslaissa sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytettyjä lupia. X Oy oli louhinut tontilla ollutta kalliota alimmillaan 13 metriä alle rakennusluvassa määritellyn tason. Luvassa määritellyn tason alapuolelta oli louhittu noin 69 000 kuutiometriä maa-ainesta, jota oli murskattu ja myyty kaupungille sekä ulkopuolisille tahoille. Kiinteistöllä oli myös varastoitu tynnyreissä polttoaineita ja muita kemikaaleja ilman suoja-altaita. Lisäksi hulevesiä oli pumpattu ilman esikäsittelyä puistoalueelle. Menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai siihen rinnastettavaa muuttumista.

Käräjäoikeus piti A:n menettelyä tahallisena. Käräjäoikeus katsoi ympäristön turmelemisen törkeäksi, sillä A oli tavoitellut huomattavaa hyötyä ja teko oli edellyttänyt erityistä suunnitelmallisuutta. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että se oli kestänyt pitkään ja aiheuttanut huomattavaa taloudellista vahinkoa.

Syytekohdassa 2 käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli X Oy:n toiminnassa erehdyttänyt kaupunkia myymällä sille sen tontilta luvattomasti louhimaansa maa-ainesta aiheuttaen siten kaupungille taloudellista vahinkoa.

A:n oli käräjäoikeuden mukaan tullut tietää, ettei hänellä ollut oikeutta myydä kaupungin omistamaa louhetta X Oy:n lukuun. Oli selvää, ettei kaupunki olisi ostanut louhetta, jos se olisi tiennyt sen omakseen. A oli tavoitellut teolla huomattavaa taloudellista hyötyä. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että se oli kestänyt pitkään ja sen toteuttaminen oli edellyttänyt suunnitelmallisuutta.

Syytekohdassa 3 oli kyse liito-oravan kulkuyhteyksien heikentämisestä ja syytekohdassa 4 kaupungin omistaman kiinteistön luvattomasta käyttämisestä varastointikenttänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 8 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. A velvoitettiin suorittamaan kaupungille vahingonkorvauksena ennallistamiskustannuksista 483 000 euroa syytekohdassa 1 ja 43 600 euroa syytekohdassa 4.

X Oy tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta ja luonnonsuojelurikoksesta yhteisösakkoon ja yhteisvastuulliseen korvausvelvollisuuteen A:n kanssa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Liisa Hirvonen ja Heidi Fröberg sekä käräjänotaari Aino Ojanen.

Turun hovioikeuden tuomio 17.2.2022 nro 22/107106

A ja X Oy valittivat hovioikeuteen. X Oy asetettiin hovioikeuskäsittelyn aikana konkurssiin eikä konkurssipesä tai yhtiö jatkanut oikeudenkäyntiä. Lausunnon antaminen yhtiön valituksesta raukesi.

A vaati, että hänen syykseen luetaan törkeän ympäristön turmelemisen asemesta ympäristörikkomus ja tätä syytekohtaa koskeva vahingonkorvausvaatimus hylätään ja että syyte törkeästä petoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta hylätään ja syytekohtaa 4 koskeva vahingonkorvausvaatimus hylätään. A vaati, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn ja nimesi henkilötodistelua erityisesti syytekohtaan 1 liittyvästä vahingonkorvausvaatimuksesta. A ilmoitti myös haluavansa itse tulla asiassa kuulluksi.

Hovioikeus katsoi, että pääkäsittelyn toimittaminen oli selvästi tarpeetonta, kun otettiin huomioon A:n valituksen perusteet, käräjäoikeuden tuomion perustelut ja A:n ilmoittamat teemat henkilötodistelulle sekä yhtiön konkurssi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen, rangaistuksen tai syytekohtaan 1 liittyvän vahingonkorvausvelvollisuuden osalta. Kaupunki oli ilmoittanut hyväksyvänsä A:n vaatimuksen syytekohtaan 4 liittyvän korvausvaatimuksen hylkäämisestä, ja hovioikeus vapautti A:n käräjäoikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta tältä osin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elina Paasivirta ja Atte Andersson sekä asessori Emmi Koiranen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt A:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Syyttäjä, kaupunki ja ELY-keskus vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä ympäristön turmelemisesta, törkeästä petoksesta, luonnonsuojelurikoksesta ja hallinnan loukkauksesta yhteiseen 8 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. A on lisäksi velvoitettu korvaamaan kaupungille ennallistamiskustannuksina ympäristön turmelemiseen liittyen 483 000 euroa sekä hallinnan loukkaukseen liittyen 43 600 euroa.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänen syykseen luetaan törkeän ympäristön turmelemisen asemesta ympäristörikkomus ja että syytteet törkeästä petoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta sekä vahingonkorvausvaatimukset hylätään. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn. Hän on nimennyt vahingonkorvauksen määrään liittyvää henkilötodistelua. A on myös ilmoittanut haluavansa tulla hovioikeudessa kuulluksi.

3. Hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota muuten kuin hylkäämällä kaupungin korvausvaatimuksen hallinnan loukkauksen osalta, kun kaupunki on ilmoittanut myöntävänsä oikeaksi A:n valituksessa esitetyn vaatimuksen hallinnan loukkausta koskevan korvausvaatimuksen hylkäämisestä.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on, olisiko hovioikeuden tullut toimittaa asiassa pääkäsittely.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat oikeusohjeet

5. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

6. Asianosaisen vaadittua pääkäsittelyä se voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos nämä kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

7. Lain perustelujen mukaan pääkäsittelyn toimittamista voidaan pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella ainakin silloin, jos ratkaistavana on vain oikeudenkäyntiä koskeva kysymys, jos valitus on selvästi perusteeton tai riidaton taikka jos kysymyksessä on yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia. Valittajalle vähämerkityksellisenä voidaan taas pitää asiaa, jossa taloudellinen intressi on vähäinen ja joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esimerkiksi rikoksen törkeys, rangaistuksen ankaruus ja vahingonkorvauksen määrä ovat huomioon otettavia tekijöitä arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle. (HE 105/2009 vp s. 68.)

Korkeimman oikeuden arviointi pääkäsittelyn tarpeellisuudesta

8. A on valituksessaan hovioikeudelle todennut, että asian tosiseikat ovat pitkälti riidattomia. Tästä huolimatta valituksessa on nimetty henkilötodistelua, jonka on ilmoitettu koskevan pääasiassa törkeään ympäristön turmelemiseen liittyvän vahingonkorvauksen määrän selvittämistä. A on Korkeimmassa oikeudessa perustellut vaatimustaan pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeudessa erityisesti asian laadulla ja merkityksellä.

9. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioiden mitään varteenotettavaa epäilystä. Pääkäsittelypyyntö on siten voitu hylätä siltä osin kuin kysymys on ollut käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uudelleen arvioinnista.

10. Seuraavaksi on arvioitava, onko pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa ollut muutoinkin selvästi tarpeetonta, kun otetaan erityisesti huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

11. A on tuomittu ensikertalaisena kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen useista liiketoiminnassa tehdyistä rikoksista, joista osa oli käräjäoikeuden tuomiossa katsottu törkeiksi. Lisäksi A:n vahingonkorvausvelvollisuus on ollut hovioikeudessa riitainen lähes 500 000 euron osalta. Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että asia ei ole ollut A:n kannalta vähämerkityksinen.

12. Asian laadun osalta Korkein oikeus toteaa, että kysymys on ollut varsin laajasta ja useita tekoja käsittävästä rikoskokonaisuudesta, jossa hovioikeuden arvioitavana on ollut muun muassa tahallisuuteen ja tekojen törkeyden kokonaisarvosteluun liittyviä kysymyksiä. Ratkaisun edellyttämät oikeudelliset arviot eivät ole olleet laadultaan niin yksinkertaisia ja selväpiirteisiä, että pääkäsittelyn toimittamista on voitu tältäkään kannalta pitää selvästi tarpeettomana.

13. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa ei ole erityisesti asian laadun ja merkityksen kannalta ollut selvästi tarpeetonta. Asia on siten palautettava niin sanotun suppean pääkäsittelyn toimittamista varten hovioikeuteen. Tällöin A:lla taikka hänen avustajallaan tai asiamiehellään on tilaisuus lausua hovioikeudelle suullisesti asian oikeudellisesta arvioinnista ja A:lla on tilaisuus tulla henkilökohtaisesti kuulluksi rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista. Kysymys ei kuitenkaan ole A:n kuulemisesta todistelutarkoituksessa taikka muutoinkaan henkilötodistelun vastaanottamisesta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta siltä osin kuin hovioikeus on vapauttanut A:n vahingonkorvausvelvollisuudesta kaupungille syytekohdassa 4. Muilta osin hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuomo Antila, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala. Esittelijä Heikki Kemppinen.